Suomessa on siis tehty suurten sijoitusomaisuuksien kartuttaminen holdingyhtiöiden avulla verottomaksi. Omaisuustulosta on maksettava veroa vasta, jos sitä tuloutetaan kulutettavaksi. Tämä pätee kuitenkin vain niihin, jotka kartuttavat omaisuuttaan omaisuustuloilla. Se taas edellyttää, että on oltava valmiiksi varakas.
Palkansaaja, joka haluaa kartuttaa varallisuuttaan palkasta säästämällä, joutuu sen sijaan maksamaan veroa myös siitä osasta tuloa, jonka käyttää säästämiseen. Työtä tekemällä ei toisin sanoen voi rikastua.
Entä jos muutettaisiin tämäkin? Siirryttäisiin progressiivisesta tuloverosta progressiiviseen menoveroon. Tämä tarkoittaisi, että kaikki säästäminen olisi verotuksessa vähennyskelpoista ja vastaavasti säästöjen syömistä verotettaisiin kuin tuloa.
Asuntosäästäminen helpottuisi huomattavasti, mutta niin helpottuisi myös vaikkapa osakesäästäminen. Tämä olisi tie vauraaseen keskiluokkaan ja ainakin vähän nykyistä vauraampiin eri tuloluokkiin kuuluviin palkansaajiin.
Tulojen osalta on realismia verottaa pääomatuloja eri tavalla kuin ansiotuloja, mutta argumentit tämän puolesta heikkenevät olennaisesti, jos pääoman muodostumisesta ei maksettaisi veroja. Joka haluaa käyttää omaisuuttaan suihkukoneisiin ja suuriin purjeveneisiin, maksaisi kulutuksestaan progressiivista kulutusveroa samoin perustein siitä riippumatta, mistä tuloista varallisuutta on alun perin kartutettu. Jos tässä pitäisi eroa tehdä, pikemminkin ero voisi olla niin päin, että rankkaa työtä tehnyttä pitäisi verottaa vähemmän kuin sitä, joka on kartuttanut omaisuuttaan perityn omaisuuden tuotolla panematta itse tikkua ristiin.
(Tästä samasta verokannasta pääoma- ja työtuloille olen vähän epävarma. Joku saattaa keksiä perusteen verojen erillistämiselle. Sellaiseksi ei kuitenkaan kelpaa, että omistajat ovat nyt vain parempia ihmisiä.)
Olen käsitellyt progressiivista menoveroa enemmän kirjassani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka.
Tämä on vasta ajatusharjoitelma. Siinä on monia ongelmia, joista yksi on siirtymisvaihe. Joku voi urputtaa siitä, että hän on ensin maksanut tuloistaan kovaa veroa ja kuvittelisi nyt voivan kuluttaa rahojaan kuin omiaan, mutta joutuisi nyt maksamaan säästöjensä syömisestä veron uudestaan. Jonkinlaisen siirtymäsäännöksen tähän varmaankin voisi kirjoittaa. On eroteltava omaisuus, joka oli ennen muutosta ja josta on jo verot maksettu ja omaisuus, joka on kartutettu sen jälkeen verovähennysoikeuden vauhdittamana.
Hankalampi ongelma liittyy muuttoon ulkomaille Progressiivinen menovero ei oikein pelitä, jos omaisuuden voi ensin kartuttaa verotta Suomessa ja voi sen jälkeen muuttaa vaikka Viroon nauttimaan omaisuutensa syömisestä. Näinhän tekivät monet optiomiljonäärit aikanaan.
Sama ongelma liittyy kuitenkin kaikkiin tapoihin, joilla verotusta viivästytetään omaisuuden kartuttamisen helpottamiseksi, vaikkapa vakuutuskuoriin. Kapitalismin mallimaa, Yhdysvallat, on keksinyt tavat verottaa kansalaisiaan asuvat nämä missä tahansa. Jonkinlainen maastapoistumisvero on voimassa monissa maissa. Se on jokseenkin välttämätöntä, helpotetaan omaisuuden kartuttamista miten hyvänsä.
En tunne Suomen tekemiä verosopimuksia niin hyvin, että voisin esittää tästä mitään varmuudella toimivaa.
Palataan vielä asuntoihin. Jos asuntosäästämisestä tehdään verotuksessa vähennyskelpoista, silloin asuntotulosta on verotettava. Silloin tietysti asuntolainan korot ovat vähennyskelpoisia samoin kuin remonttikulut niin kuin ne ovat asuntosijoittajallekin. Ei kokonaisuudesta muuten tule mitään. Tähän on jo malli: jos asuu holdingyhtiön omistamassa ”omassa” asunnossa, joutuu maksamaan veroa peitellystä osingonjaosta. Asumistulo on laskettava osaksi kulutusta. Näin saataisiin myös vastaus kysymykseen, miksi asuntoon säästäminen on verotuksessa vähennyskelpoista, mutta investointi purjeveneeseen ei ole.
Progressiivisen menoeron mallissa ei tarvita mihinkään sen paremmin perintöveroa kuin luovutusvoittoveroakaan. Ne tulevat verotettavaksi, jos ne nostavat kulutustasoa.
Olen lukenut tästä samasta ideasta (progressiivisesta kulutusverosta) joskus aiemminkin tässä samassa blogissa, ja olen pitänyt ideaa oikein hyvänä.
En muista minkään puolueen tuoneen ajaneen tällaisen käyttöönottoa, tai edes nostaneen asiaa keskusteluun. Liittyykö tähän jokin ongelma, jota tässä ei ole mainittu, vai onko idea vain niin totaalisen epämuodikas, ettei mikään puolue sitä halua ajaa?
Se on aika radikaali ja monimutkainen uudistus. Mitä monimutkaisempi asia kyseessä, sitä helpompi poliittisilla vastustajilla on se tyhmentää haluamakseen olkinukeksi ja mukiloida sitä täysin vapaasti. Näinhän tehtiin arvonnousuveron kohdalla viime hallituksen aikana, ja arvonnousuvero on mielettömän yksinkertainen asia suhteessa menoveroon. En nähnyt käytännössä juuri mitään kritiikkiä sitä kohtaan joka olisi perustunut muulle kuin väärinymmärtämiselle.
Toki asiaa voisi piilottaa jonnekin ohjelmapapereiden syvyyksiin joita ei kuin syvimmät kannattajat lue. Jotain tämänsuuntaisia juttuja on Vihreiden järjestöaktiivien suunnaltakin joskus kuulunut, mutta en ole nyt varma onko asiaa upotettu ohjelmapapereiden. Ehkä korkeintaa jonakin pienen “selvitetään menoveron käyttöönoton mahdollisuutta” tyylisesti.
Olen joistain asioista eri mieltä Soininvaaran kanssa, mutta tästä erittäin vahvasti samaa mieltä! Kiitos Soininvaara että olet yksi harvoista jotka pitävät tätä palkkatulojen ja pääomatulojen välistä suurinta vääryyttä esillä, eli että palkkatuloilla säästämisessä ja sijoittamisessa on paljon huonommassa asemassa mitä pääomatuloilla.
Lisäksi tuo että siirrettyä veronmaksua pääsee nykyisin niin helposti karkuun muuttamalla ulkomaille voitot realisoidakseen.
Lisäksi asumistulosta harva edes uskaltaa puhua koska se herättää niin paljon tuntemuksia.
Eli kiitos, tämä kirjoitus lämmitti mieltä moninkinneri tavoin 🙂
Osmo: “On er5oteltava omaisuus, joka oli ennen muutosita ja josta on jo verot maksettu ja omaisuus, joka on kartutettu sen jälkeen verovähennysoikeuden vauhdittamana.”
Tähän pitäisi olla varsin helppo ratkaisu. Tuollaisen vähennyskelpoisen säästämisen/sijoittamisen pitäisi tehdä sitä varten tarkoitetun tilin kautta. Se voisi toimia kuin PS-tili, joskin verovähennys ja verotus voi kohdistua ansiotuloihin eikä pääomatuloihin kuten PS-tilin tapauksessa, jos se katsotaan paremmaksi. Tässä olisi myös se hyvä puoli, että tällaisen tilin realisoinnin voi aina verottaa Suomeen, vaikka asuisi ulkomailla.
Siten pitäisi vielä ratkaista se, miten estetään vanhojen säästöjen siirtäminen vaikkapa sille PS-tilille.
Senkin pitäisi olla helppoa. Voidaan tehdä niin, että tilille (ja tililtä ulos) voi siirtää vain rahaa. Muussa muodossa oleva omaisuus pitäisi ensin realisoida. Niinhän sekä PS-tili että tää uudempi osakesäästötili toimivat.
Minä en ymmärrä tuosta Osmon teoriasta oikeastaan mitään. Kahta asiaa kuitenkin ihmettelen.
Suomi on ns kulutusyhteiskunta. Verottajakin on tämän huomannut. Kulutusta verotetaan arvonlisäverolla viimeisen päälle. Ilmeisesti tuo tasavero muutettaisiin progressiiviseksi. Eikö tuo progressiivinen verotus luo kannustinloukkuja?
Säästämisen lisääminen kulutusyhteiskunnassa johtaa lamaan. Ja verotulojen pienenemiseen. Setelirahoitus tulee avuksi, mutta ei liene kovin kestävä ratkaisu. Muutenkin tuntuu oudolta tämä säästämisen verohelpotus. Tälläkin hetkellä Suomessa on miljarditolkulla rahaa säästötileillä nollakorolla.
Ei se menisi kulutusverona vaan aivan tavallisena tuloverona, jossa kuitenkin säästäminen olisi verotuksessa vähennyskelpoista ja säästöjen syöminen verotettavaa tuloa.
Kirjoitit: “Säästämisen lisääminen kulutusyhteiskunnassa johtaa lamaan.”
Pitää erottaa säästäminen pankkitilille ja säästäminen sijoittamalla. Ensimmäinen onkin taloutta hyydyttävä, mutta jälkimmäinen ei.
Nicholas Kaldor esitti tällaista 1950 — luvulla.
Olisiko lahjan tai ennakkoperinnön antaminen itseasiassa verotettavaa lahjan antajalle kun hänen varojensa määrä pienenee ja toisen nousee?
(Tästä samasta verokannasta pääoma- ja työtuloille olen vähän epävarma. Joku saattaa keksiä perusteen verojen erillistämiselle. Sellaiseksi ei kuitenkaan kelpaa, että omistajat ovat nyt vanparempia ihmisiä.)
Aikoinaan meillä oli omaisuus, työ ja maatalous siten, että toisessa tehdyt tappiot sai vähentää toisesta ja nämä eivät olleet erillään. Tämä johti siihen, että rikkaat kierrätti hevosia.
Miljoona voitot kiinni miljoona hevoseen, josta kertapoisto ja myynti seuraavana vuonna oli yhtä kuin miljoonavoitot verotta. Sitten tuli joku vassari ja pilasi tämän.
Onneksi meillä nyt tehdään Suomea, jossa jokainen jolla on suvussa joku joka on joskus tehnyt työtä tarkoittaa sitä, että hänen tulevien jälkeläisten ei tarvitse enää vaivaantua. Annetaan muiden tehdä enemmän.
Miten tämän edes teoriassa voisi toteuttaa? Jos olen rikas holdingyhtiön omistaja ja ostan jahdin holdingyhtiöni taseeseen ja jätän sen Malagan satamaan, niin missä kohtaa Suomen verottaja pääsee tähän käsiksi? Vaatisi nähdäkseni yritysverotuksen muutosta.
Tai jos olen NHL:ssä rikastunut Suomalainen, muutan uran jälkeen Suomeen ja höylään luottokortilla Würzburgissa Bavarian tehtaalla 19% ALV:llä jahdin itselleni, niin miten tuo menoverotetaan Suomessa verottajan toimesta? Vai tapahtuisiko “menoverotus” siinä kohtaa kun myyn osakkeita niin, että myyntivoittovero ja/tai osinkojen verotus olisi progressiivisen verotuksen alaista?
Sinulle syntyy kulutusluottoa luottokortin kautta eli nettovarojesi määrä vähenee tämän transaktion seurauksena. Negatiivinen säästö.
Voisitko hieman tarkentaa: “Suomessa on siis tehty suurten sijoitusomaisuuksien kartuttaminen holdingyhtiöiden avulla verottomaksi. … . Palkansaaja, joka haluaa kartuttaa varallisuuttaan palkasta säästämällä, joutuu sen sijaan maksamaan veroa myös siitä osasta tuloa, jonka käyttää säästämiseen. Työtä tekemällä ei toisin sanoen voi rikastua.”
Aina välillä tulee eteen väite jossa vihjattaisiin että yrityksen kautta sijoittamalla saisi huomattavasti enemmän kuin palkkatuloja sijoittamalla, mutta en ole ikinä nähnyt syvällisempaa analyysia tai laskelmia.
Konsultti laskuttaa yritykselleen 100€ ja koittaa maksimoida käytettävän omaisuuden 10v päästä.
1) Maksaa tämän palkkana itselleen 40% marginaaliverolla (60€), sjoittaa 10vuodeksi 10% tuotolla, joista maksaa 30%pääomaveroa, lopulta kädessä on ((100*.6)*1.1^10-(100*.6))*.7+(100*.6) => 127€.
2) Sijoittaa yrityksen kautta, maksaa eka 0.2% tuloveroa, ja 10v jälkeen kotiuttaa voitot 30% pääomaveron jälkeen: ((80*1.1^10–80)*0.8+80)*0.66 => 120€
Holding yhtiö tulee hyödylliseksi kun marginaalivero kasvaa 50% tai jos haluaa haluaa riskisijoittaa kasvuyrityksiin.
Toki holding yhtiön kautta omaisuuden kasvattaminen on verotonta, mutta onko sillä jotain väliä jos kulutusvaiheessa tuossa asiassa ei näy eroa?
(Ja juu kannatan kyllä että omaisuuden siirtämistä sukupolvelta toiselle verotetaan. Menovero on mielenkiintoinen idea josta luen mielelläni lisää. Lähinnä hämäsi olenko käsittänyt nykytilanteen jotenkin väärin ja olisiko oikeasti kovinkaan paljon eroa jos säästäminen olisi verotuksessa vähennyskelpoista mutta kulutusta verotettaisiin.)
Pääomatuloja Holdingyhtiön kautta kanavoiva joutuu maksamaan kyllä verot, mutta vasta kun tulouttaa ne itselleen. Ellei sitten ymmärrä muuttaa kirjojaan ulkomaille vähäksi aikaa. Mutta omaisuutta pystyy kartuttamaan verottomasti.
Palkansaaja joutuu maksamaan verot heti, eikä siksi pysty oikein kartuttamaan omaisuuttaan.
Tuo koskee yli 10% omistuksia. Olisi toki reilua, jos meillä olisi samat säännöt kaikille eli pienemmilläkin omistuksilla voisi kerryttää pääomaa ja maksaa verot kun/jos ottaa pääomaa ulos sijoitusyhtiöstä.
Miksi kerrot lopuksi 0.66, kun sanot että pääomaveroprosentti on 70%? 34% pääomaverohan tulee vasta yli 30000€ tuloista, eikä esimerkeissäsi riipu siitä onko sijoittaminen tehty palkkatuloista vaiko holding-yhtiössä.
Yhtiön kautta on muutama hyöty:
1. Alkuperäinen sijoituspääoma on suurempi, mikä kertautuu sitä enemmän mitä kauemmin ja mitä parempi tuotto sijoituksella on.
2. Joustavampi tuoton nostaminen. Jos esimerkiksi henkilö pitää sapattivuoden, hän voi erittäin edullisesti nostaa tietyn määrän tuloista palkkatulona. Toinen mahdollisesti käytettävissä oleva vaihtoehto on huojennettu osinko, jolloin osinkojen veroprosentiksi jää vain n. 8% mainitun 30% sijaan.
3. Kuten Soininvaara sanoi, aina voi muuttaa halvemman verotuksen maahan väliaikaisesti nostamaan voitot kohdemaan verotuksen mukaisesti (kun arvonnnousuvero torpattiin keskustan toimesta, tämä olisi mahdollistanut että Suomessa asuessa tehty arvonnousu voitaisiin verottaa Suomeen siinä vaiheessa kun omaisuus realisoidaan). Tämä toki on käytännössä kannattavaa kun omaisuus on tarpeeksi suuri, persaukisten muutaman tonnin sijoitusvoitot eivät maksa vaivaa kun kyllähän siitä muutostakin kuluja tulee.
4. Kaikki sijoitukset eivät tuota. Tässäkin tapauksessa palkansaaja joutuu kuitenkin maksamaan sijoituksiin käyttämästään palkastaan verot, yrityssijoittaja maksaa veroja vain voitoista (ja sijoitustappiot voi vähentää verotuksessa).
Lisäksi toki aina vain suositumpaa on tehdä holding-yhtiö verosuunnittelun nimissä johonkin muuhun maahan, useat yritykset mainostavat tälläisiä verosuunnittelumahdollisuuksia ja tarjoavat avaimet-käteen tyylisiä paketteja esimerkiksi Viroon jossa voitoista tarvitse maksaa mitään veroja kuin vasta kun voittoja realisoi.
Suosittelen perehtymään tämä tärkeä teos talouskurin (austerity) synnystä 1920-luvun Italiassa ja Iso-Britanniasta, jossa yhdistyvät toisiinsa poliittinen talous, talous- ja aatehistoria sekä sosiaali- ja työväenhistoria.
Teoksen lähtökohtana on Mark Blythin klassikkoteos Talouskuri – Vaarallisen idean historia (Vastapaino, 2017), jossa Blyth kuvaa talouskuria taloustieteelliseksi ”hulluudeksi”, sillä talouskuri on useimmiten epäonnistunut saavuttamaan julkituodut tavoitteensa, kuten julkisvelan vähentämisen tai talouskasvun takaamisen. Toisin kuin Blyth, Mattei tarkastelee talouskuria taloudellisen opin sijaan luokkapolitiikkana. Mattein mukaan talouskuri ei ole työkalu talouden hallintaan vaan läpeensä poliittinen projekti, jonka menestys ei perustu sen kykyyn luoda taloudellista vaurautta vaan ennemminkin sen kykyyn ohjata vaurautta työntekijöiden massoilta harvalukuiselle eliitelle, suojella kapitalismia demokratialta ja ylläpitää kapitalistisia luokkasuhteita.
juupa juu. Toivottavasti he määrittelevät mikä tämä ihmeellinen talouskuri on? Jos verotetaan lainkaan eikö se ole talouskuria?
Kyllä vauraus on aina parhaiten kasvanut niissä paikoissa joiden uskotaan selviytyvän maksuvalvoitteistaan, eli talous on pysynyt jollain lailla kurissa.
Melkein voisi väittää että yleisellä tasolla talouskuria vastustavat ovat osallisena umpipoliittisessa projektissa jonka tarkoituksena on romahduttaa talous, koska se saattaisi avittaa heidän vallankumouksellisia päämääriään…
Kuri onkin aina jotain rikkailla on paljon ja köyhillä liian vähän. Siksi talouskuria tarjotaankin ratkaisuksi köyhien ongelmiin. Kaikki siis puhtaasti rikkaiden fantasiaa, ihan niin kuin meidän maailmassamme jokaisesta siivoojastakin tulisi yhtä rikas kuin rikkaasta kunhan hän vain olisi kurinalaisempi ja tekisi kovempaa töitä.
Ei täällä tarvitse olla kummoinenkaan järjen jättiläinen tajutakseen että päätapa rikastua on laittaa muut tekemään tuottavaa työtä ja maksaa paljon vähemmän palkkaa kuin saatu myytävä tuote kustantaa. Vai kuinka monta hartiapankkiin perustuvaa rikasta tiedätte?
Veroja täytyy maksaa, miksi tämä iän ikuinen valitus veroista. Puhutaan mielummin siitä, mitä kerätyillä varoilla saa. Elinkeinoelämä valittaa koko ajan, kilpailukyvyn puutteesta ja paikallisesta sopimisesta, lista loputon. Saavat koulutettua työvoimaa, infran ja paljon muuta. Yritysten maksavat verot on 8 % luokkaa kaikista veroista. Ääntä kyllä kuuluu prosentteja enemmän. Minua ainakin kiinnostaa nämä suomessa olevat ns työssä käyvät köyhät, joita on jo 100 tuhatta, joukko kasvaa tällä kurjistamis poliitikalla. Jenkeissä nainen teki kolmea työtä, minimi palkalla, nukkui autossa, koska ei ollut varaa vuokrata asuntoa Californiassa. Tähänkö on pyrkimys ?
Soininvaara kirjoitti:
“Näin saataisiin myös vastaus kysymykseen, miksi asuntoon säästäminen on verotuksessa vähennyskelpoista, mutta investointi purjeveneeseen ei ole.”
Asuntosäästäminen oli aiemmin verotuksessa vähennyskelpoista omistusasujalle korkomenojen osalta, mutta ei ole enää, mikäli asunnossa asuu yli 2 vuotta.
Mitä asuntosäästämisen summiin tulee, niin niistä ei ota kukaan selvää. Keskeinen tosiasiallinen syy itse asuttujen asuntojen myyntivoiton verottomuudelle on ymmärtääkseni juuri se, että pitkään asutun asunnon hankintamenosta ei kukaan osaa ottaa selvää. Ei verottaja eikä asukas itsekään. Verottaja ruuhkautuisi, jos kymmenet tuhannet kotitaloudet vuosittain alkaisivat henkilökohtaisesti kysellä neuvoja siihen, miten se hankintameno pitää laskea vaikkapa 30 vuotta sitten ostetusta asunnosta- tai jos verottaja joutuisi tarkistamaan nämä laskelmat. Ongelmana ei ole se, etteikö alkuperäistä kauppahintaa tiedetä, vaan se, että hankintamenoa ovat myös lähes kaikki asuntoon tehdyt investoinnit. Se, mikä on käyttömenoa ja mikä investointia, on monimutkainen kysymys, eikä kellään ole tallessa kuitteja viime vuosikymmeniltä vaikkapa jokaisesta maalipurkista, pensselistä, matkakulusta rautakauppaan ja kalusteesta, mitä on tullut asuntoon ostaneeksi, ja jotka voisi olla mahdollista verovähentää hankintamenona asuntoa myytäessä.
Itse rakennetuissa taloissa verottaja ei osaa tarkistaa hankintamenoa edes uusien asuntojen kohdalla, kun kirjanpitovelvoitteeton yksityishenkilö rakentaa jotakin ja myy sitten. Nämä menevät oman ilmoituksen mukaan yksityishenkilöiden tapauksessa kokonaan käytännössä miltei aina, koska ulkopuolisen on miltei mahdotonta sanoa, mitä muuta lukuina pitäisi olla. Varsinkin silloin, jos rakentamisasiat on maksettu vielä samoilta tileiltä kuin kaikki yksityiselämän menotkin, jolloin asioiden erottelu jälkikäteen on ulkopuoliselle vielä vaikeampaa. Firmoilla on sentään kirjanpito ja isompien firmojen tapauksessa tilintarkastuskin, mutta kirjanpitoa työkseen tekemättömillä yksityishenkilöillä muistiinpanot menoista ovat usein aika vaikeaselkoista luettavaa ulkopuolisen kannalta.
Muistin juuri, miksi Osmoa pidettiin Suomen älykkäimpänä miehenä silloin joskus 1990-luvulla. Juuri siksi, että hän toi silloinkin keskusteluun mielenkiintoisia ideoita, kuten negatiivisen tuloveron. Menoveron ajatus on myös erittäin kiinnostava ja avaukseen on tullut paljon hyviä kommentteja niin puolesta kuin vastaankin. Pitää lukea kaikki vielä tarkemmin ja ehkä useampaan kertaan ja pohtia asiaa.
Olen itsekin monesti miettinyt tätä maailmanmenoa. Työvoimapulasta käy hirveä huuto, ja nyt kun meillä on se kauan kaivattu kovan politiikan kovien miesten ja naisten kovaakin kovempi oikeistohallitus, niin nyt sitten jopa (talousääri)oikeistolaiset iltapäivälehtien toimittajatkin ovat alkaneet hempeilemään, että kohtaanto-ongelma pitäisikin ratkaista uudelleenkoulutuksella, vaikka se vielä ennen vaaleja oli niiden tyttöjen haihattelua sellainen, silloin kun sanottiin, että vain leikkaamalla kaikki tuet minimiin ne laiskat työttömät lähtee sinne kaikkiin niihin töihin, joihin heitä ei silloinkaan kukaan ottanut. Mika Koskisen näin jo Sanna Marinin glitter-mekossa kun luin hänen pehmeän, suorastaan vasemmistodemarin sosialismia huokuvan kirjoituksensa. Toimittajat kun kilpailevat keskenään, niin taivas varjele millaisen kaunosieluisen ja ihmisläheisen lirkutuksen vielä Timo Haapala ja Juha Ristamäki saattavat ilmoille päästää, kunhan lomiltaan ehtivät!
Pidemmän aikavälin kehitys nyt kuitenkin on sellainen, että automaatio lisääntyy, ja jos emme käytä tuhoamisleirejä, tautighettoja tai muuten vaan pandemioita, niin kohtaanto-ongelmaa ja laiskojen elättämistä riittää. Tietenkin pienenevät ikäluokat helpottavat asiaa, mutta eivät kovin paljon, jos rasismin vastainen taistelu tälläkin kertaa voitetaan ja Riikka Purran kestettäväksi kulttuurista erilaisuutta tuodaan taas lisää iloksemme. Heti kun sosiaaliturva saatiin 1980-luvulla nostettua jotenkin inhimilliselle tasolle, sitä seuraavalla vuosikymmenellä ryhdyttiin jo leikkaamaan, aluksi hyvin varovasti, kun taas nykyään eniten ääniä saa se, joka iskee pöytään ne “kipeimmät” leikkaukset, jotka yleensä eivät satu ollenkaan häntä äänestävään. Sosiaaliturva on siis nykymaailman oloissa aika epävarma tae elintason säilymisestä talousmyrskyjen tuiverruksessa. Niinpä säästäminen näyttäytyy hyvänä vaihtoehtona.
Radikaalistaisin Osmon erittäin mielenkiintoista ajatusta vielä siten, että minusta myös sosiaaliturvasta pitäisi olla mahdollista sijoittaa. Sosiaaliturvan tulisi olla sen verran suuri, että siitä voisi osan laittaa syrjään korkoa tai muuta tuloa tuottamaan, ja kun potti olisi kasvanut, ihminen voisi alkaa käyttämään sieltä saamaansa tuottoa, jolloin sosiaaliturva vastaavasti pienenisi. Silloinkin tietysti uudelleen sijoitettu raha ei pienentäisi sosiaaliturvan antamaa tuloa. Hyvinä aikoina tuo maksaisi aika nopeasti itsensä takaisin ja ne kuuluisat nettoveronmaksajatkin voisivat tuntea sitä kaipaamansa oikeudenmukaisuuden tunnetta.
Nähdäkseni tämän ajattelun tulemana on se perustulo, tai kansalaispalkka, mikä systeemi nyt tarkalleen ottaen sitten valitaankin, kuitenkin se quaranteed incame, josta jo Milton Friedman (mikähän kommarihörhö se sekin oli) puhui jo ainakin 1960-luvun lopulla (hänen ehdotuksensa oli negatiivinen tulovero kuten Osmollakin, jos nyt oikein muista vuosikymmenten takaa Osmon silloisen puheet). Kaikki tulot olisivat enemmän tai vähemmän samalla viivalla ja jos tulot eivät riittäisi, sitten saisi lisää, ja jos niitä taas olisi yli minimitarpeen, tai vauraassa hyvinvointivaltiossa yli kohtuullisen tarpeen, sitten verotettaisiin alimmaisia seteleitä vähemmäksi homehtumasta.
En tiedä, voisiko tässä ajatella, että jotkut ikään kuin kulutusmenot olisivat vähennyskelpoisia nekin. Jos nyt vaikka maksaisi hoivakuluja läheisensä hoidosta, niin siitä saisi vähän huojennusta jotenkin siinä suhteessa, että vastaavasti yhteiskunnan kustannukset hoivatun osalta vähenisivät. Luksusjahdin kulujen osalta en vähennystä antaisi, ellei alusta sitten käytettäisi esim sotapakolaisten majoittamiseen, tai miinanraivaukseen.
Periaatteessa, eli äärimilleen vietynä, yhteiskunta, jossa kaikki rikastuvat niin, ettei heidän tarvitse enää tehdä töitä, johtaa tietenkin vielä nykyistäkin hirvittävämpään työvoimapulaan, jollaisesta voi lukea Aku Ankan Carl Barks klassikosta Kun taivaalta satoi rahaa. Itse aloitin perehtymään käytännön taloustieteeseen tuon tarinan avulla ja olen pitänyt sen aina muistissani mahdollista todellisuuteen soveltamista varten. Työvoimapulan voi aina ratkaista tuomalla siirtotyövoimaa siirtomaista, joko kahleissa, tai sitten vaan tarpeeksi köyhinä ja epätoivoisina, mutta mikäli Jussi Halla-aho tai Riikka Purra eivät saa näppejään väliin, vaan tulijoille annetaan sama sosiaaliturva ja muutkin etuudet, Herra paratkoon ehkä jopa kansalaisuus, niin piankos hekin rikastuvat ja alkavat syleksiä kattoon.
Tietenkin ääriorpolaisessa talousajattelussa vain sosiaaliturva laiskistaa, yleensä sitä enemmän, mitä pienempi se on, kuten nyt vaikka toimeentulotuki, joka nykyisen hallituksen mielestä on suurin syy olla lähtemättä sinne töihin, kun taas pääomatulo pitää mielen virkeänä ja ruumiin vetreänä, kun on varaa käydä kuntosalilla ja harrastaa sporttia muutenkin kuin muovinen kaljamuki kädessä huutamalla, vaikka kyllä sekin vetreyttää kivasti äänijänteitä.
Myös yhteiskunnan tilanne voi vaihdella. Jos se vihreä siirtymä nyt lähtee kunnolla tapahtumaa, niin työvoiman tarve voi lisääntyä jopa siinä määrin, että työvoimapula alkaa helpottamaan. Toisaalta voi käydä myös niin, että (talousääri)oikeistolaisen hallituksen ohjelma toteutuu ja maamme säästetään 1990-luvun alkuakin syvempään lamaan. Systeemissä olisi siis hyvä olla liikkuvia osia ikään kuin parametreina, joilla kokonaisuutta voidaan säätää optimaaliseksi, tai no, ainakin kohtuullisen haitattomaksi, erilaisiin tilanteisiin. On selvää, että jos Orpon hallitus onnistuu aiheuttamaan maailmanlaajuisen sijoitus- ja deflaatiolaman, mitä mahdollisuutta en ollenkaan epäile, niin rehvakkaasti he kertoivat rämäkistä ja vaikuttavuudeltaan ennen näkemättömistä toimista, niin sellaisen aikana kaikenlaisten säästöjen tuotot laskevat, ja silloin sosiaalimenot kohoavat sijoitustuloihinkin perustuvassa järjestelmässä. Eli keynesiläisyydestä ei päästä: huonoina aikoina on otettava velkaa (halvalla korolla, kun rahankin kysyntä on alhainen), joka maksetaan pois hyvinä aikoina (kiireellä, kun korot alkavat nousta).
Kiitokset siis Osmolle kirjoituksesta, joka oli piristävää luettavaa näinä synkkinä ja toivottomina oikeistolaisen huuhaapolitiikan päivinä.
Heitänpä varsinaisen kierrepallon ajateltavaksi. Mitä tapahtuisi, jos Suomessa kaikki valtion ja kuntien menot katettaisiin vain tuloihin perustuvalla verotuksella? Ja kiinteistöverolla. Mutta kulutusta ei verotettaisi lainkaan!
Minun ensimmäinen ajatukseni on se, että kokonaisveroastetta ei tarvitsisi ainakaan nostaa — ennemminkin laskea, koska Suomi olisi tämän jälkeen houkuttelevampi maa ulkolaiselle turistille.
Toinen puoli on se, että kuinka paljon tämä vaikuttaisi vientiin? Menettäisikö Suomi kilpailukykyään?
Loppupeleissähän on “ihan sama” keneltä ja miten verotetaan kunhan kansantalous voi hyvin ja kasvaa. Me olemme kisassa muuta maailmaa vastaan. Jos emme pärjää, niin tänne ei ole enää 50 vuoden päästä yhtä hyvä syntyä kuin oli 70-luvulla tai vielä nytkin.
Mutta ihan asiallisia vastauksia, kiitos. Mitä, jos kulutusta ei verotettaisi yhtään? Suostun jättämään tupakan ja alkoholin ulkopuolelle, koska sille on hyvät perusteet. Lisäksi kansantaloudellisesti lienee järkevää, että ulkomailta tulevia asioita verotetaan, mutta en tiedä kuinka sallittua sitä on enää erotella?
Sanomattakin selvää, että meidän kannattaisi harvemmin ostaa uusi saksalainen auto ja tankata siihen mistä lie tulevaa polttoainetta ja useammin kulkea matka suomalaisella taksilla tai junalla tai jalkaisin.
Jos kaiken kuluttamisen nollaverotus olisikin hankalaa ja turhaa ja epäedullistakin, niin otetaan uusi kysymys: Entä, jos palveluja ei verotettais ollenkaan?
Vaikka sorruinkin itse pohtimaan kysymyksiäni, niin ei minulla ole vastauksia. Siksi kysynkin fiksummilta…
Loppuhuomautus: Tilannetta, jossa oma maa olisi turisteille houkutteleva (tarkoittaa usein halpaa hintatasoa ja monille tulee mieleen vaikka Bulgaria tai Kreikka), ei tarvitse pelätä. Suomen kansantalouden tulevaisuus ratkeaa kuinka pitkälle asioita (esim. puuta) jalostetaan ja kuinka vienti vetää. Maan oma hintataso ei automaattisesti korreloi sitä kuinka hyvin ihmisillä menee. Etenkään silloin, jos se perustuu siihen, että kulutusta ei veroteta…
Olisikohan näin. Jos esimerkiksi ravintola-alalla työskentelevien tuloista perittäviä veroja nostettaisiin parilla kymmenellä prosenttiyksiköllä arvonlisäverotuksen menetyksen korvaamiseksi, halpenisivatko ravintolapalvelut turisteille? Puhumattakaan siitä, mitä tapahtuisi viennin kilpailukyvylle.
No olihan tuo tyhjentävä vastine.
Mutta tarvisko meidän nostaa veroja toisaalla, jos arvonlisäveroa lasketaan? Kehtaako näin tyhmiä edes kysellä…
Arvonlisävero on pirullinen siitä, että sitä on niin houkuttelevaa nostaa prosenttiyksikkö, kun se on niin tuottoisa. Mutta laskea ei voi, kun se veisi niin paljon verotuloja ilman, että tulisi mitään hyötyjä. Eikö se ole historiansa aikana vaan noussut 22 –> 24? Ja sitten ne alennetut kannat ovat eläneet omaa elämäänsä.
Mutta palataan perusasiaan ja unohdetaan turistit. Mikä olisi suurin ongelma, jos vain tuloja (ja kiinteistöjä) verotettaisiin? Arvonlisävero jo nimenäkin tuntuu siltä, että kannattaako tässä luoda lisää arvoa, kun sitä verotetaan. Vaikka nyt joku sanoo, että “kannattaako sit työtä tehdä, kun sitä verotetaan?” Kannattaa, koska siitä sinä saat rahaa, jolla voit maksaa asumisen ja ostaa ruoan ja palvelujakin.
Tai ehkä arvonlisävero voisi olla vain 8%. Mutta tiedän, että ei siihen voi hypätä, kun se tuottaa nykyään niin paljon. Mutta jos yhteiskunnan rakentaisi nollasta, niin onko arvonlisävero tai liikevaihtovero oltava tuolla tasolla tai onko sitä oltava ollenkaan? Verotettaisiin vain tuloja ja sitten yhteisöveron kautta yrityksiä kuten nytkin. Ja eikö molempia (varsinkin jälkimmäistä) saisi kerättyä enemmän, kun ALVi ei olisi vienyt välistä ja ollut hidastamassa talouden rattaita pyörimästä. Ymmärrän toki, että verottajaa houkuttaa verottaa sieltä mistä sitä voi tehdä…
Mikä keikahtaisi eniten, jos ALVia ei ois tai se ois matala? Kävisikö todella niin, että työnverotus tulisi niin isoksi, että työnteko “ei enää kannattaisi”?
Kysynpä viimeisenä asiallisen kysymyksen:
JOS tavoittelisimme kokonaisveroasteen madaltamista vaikka viisi prosenttiyksikköä, niin mistä Soininvaara verotusta alentaisi? Ja olisiko se (kohde, jonka valitsit) tämän kansakunnan ja kansantalouden etujen mukaista?
Suomen ravintolapalveluiden korkeaa hintatasoa selittää sunnuntailisät jotka pitävät ravintoloita kiinni sunnuntai sitten hinta on keinotekoisesti korkea tuon lisän takia ja ravintoloista ulosostetun alkoholijuomien osittainen kielto. Loogisesti ajattellen ravintolapalvelut turisteille olisi helpommin saavutettavissa jos sunnuntailisistä tulisi osa paikallistasopimusta. Tätä on ajanut muun muass Mara. Välimeren rantakohteisiin suuntautuu matkailua myös talvella ja syksyllä . Suomen turismin haaste on taas lyhyt kesä ja epä-vakaa ilmasto ja etenkin Itä-Suomessa yksipuolinen matkailutarjonta.
Ravintoloiden kaksinkertaisesta palkasta sunnuntaisin pitäisi päästä eroon, mutta se ei tekisi ravintoloissa syömisestä halvempaa. Alalla on jo nyt työvoimapula ja palkoilla ei ole mitään tekemistä työehtosopimusten kanssa kuin ehkä jossain persustanissa. Jos palkat sunnuntaisin laskevat, niiden on noustava vastaavasti arkisin. Jos useampi ravintola olisi auki sunnuntaisin, työn kysyntä kasvaisi ja palkat nousisivat edelleen.
Periaatteessa jos ALV poistettaisiin ja kaikki hinnat laskisivat vastaavasti, ei saman rahan periminen tuloverona pitäisi vaikuttaa yksittäisen ihmisen elintasoon keskimäärin mitään. Progressiivisen tuloverotuksen ansiosta kylläkin kulutusmahdollisuudet jakautuisivat nykyistä tasaisemmin.
Käytäntö on sitten toinen juttu. Kun kaikki toimijat pyrkivät noudattamaan jo muinaisesta Jerry Cottonista tuttua periaatetta “välistä on hyvä vetää välistä”, niin se aiheuttaa sen, että lukuunottamatta syviä lamakausia ja työttömyyden merkittävää lisääntymistä juuri mikään muu ei aiheuta hintojen laskua, eikä oikein estä niiden nousemistakaan.
No, Jerry Cotton nyt on lasten lukemistoa. Siinä välistävetäjä ammuttiin, sillä seurauksella, että liittovaltion agentit pääsivät koko hämärän kauppatoiminnan jäljille ja saivat rikolliset nalkkiin. Aikuisten oikeassa todellisuudessa asiat menevät toisin: välistävetäjästä tulee rikas, hän kirjoittaa ainakin yhden kirjan ja hänestä tulee porvarispuolueen ehdokas vaaleihin tai jopa puolueen puheenjohtaja.
Tähän vielä erikseen kysymyksenä mitä tarkoitat konkreettisesti että palkoilla ei ole mitään tekemistä työehtosopimusten kanssa kuin jossain persustanissa? Ravintola-alan säätely koskee koko maata mutta olen ymmärtänyt että työvoimapulaa ei ole koko Suomessa. Esim Itä-Suomessa on kova työttömyys tällä hetkellä venäläisten matkailijoiden puutteesta. Itä-Suomessa on ainakin reservi työvoimaa jolla on kokemusta matkailusta joka on nyt siellä päin kokonaan vailla alan työtä.
Kokoomus tai muut puolueet eivät ole erimieltä että asumistuki olisi eri riippuen missä asuu. Päinvastoin Pointtini olikin siinä että ensi pitäisi velvoittaa hakea vuokra-asuntoa sieltä mistä sen saa halvemmalla. Asumistuessa pitäisi olla ehtoja isojen kaupunkien kohdalla niiden yleisen vuokratason mukaisesti
Oletus Itä-Suomen laajasta matkailualan työvoimareservistä on suurelta osin horjuva.
Kun kunnassa on jo vuosia syntynyt vähemmän lapsia kuin norppia, ei kausityövoimaa synny luonnostaan. Kuitenkin matkailuala näissäkin kunnissa työllistää, totta kai määrällisesti vähemmän kuin asutuskeskuksissa, mutta suhteellisesti enemmän. Esimerkiksi Puumalassa tapasin siellä käydessäni itävaltalaisen ja kreikkalaisen työntekijän. Laajempaa haastattelua en tehnyt. Vieraspaikkakuntalaisia suomalaisia on myös paljon.
Tarkoitin että vieraspaikkakuntalaisia suomalaisia jotka ovat jäänneet työttömäksi Itä-Suomen matkailun alamäestä voisi palkata työvomaksi alueille joissa on työvomapula ja palkat voivat jopa paremmat.
Mitä on hyötyä, jos yritykset eivät tarjoa kuin osapäivää, jolla ei elä matalapalkka aloilla. Nyt näitä työtätekeviä köyhiä on yli 100 tuhatta. Tapasin pojan, joka ollut 10 v samassa duunissa. Palkkaa laskettiin ja työntekijät otettiin vuokratyö firmasta.
Hyllytämään, halvempaa kuin antaa vakinaiselle enemmän tunteja. Kaupan alalla vakituinen käytäntö. Tätä on kapitalismi, kaikki hyödyt revitään irti. Mikä vastuu on työnantajilla ?
Silti tuokin esimerkin kautta voin todeta että osapäivä työ on parempi vaihtoehto kuin se että on työvoiman ulkopuolella. Jos saa osapäivä työtä se pitäisi aina ottaa vastaan. Kela tuki raja on tällä hetkellä 900 euroa.Sen pitäisi olla 1000 euroa ja samalla kannustava eli velvoitava. Sama pitäisi koskea asumistukea. Jos pystyy löytämään esim Helsingin sisälllä halvemman vuokra-asunnon pitäisi olla ensi sijainen velvollisuus ottaa tuo halvempi vuokra-asunto esim Mellunmäestä kuin kalliimpi vuokra-asunto Töölöstä. Näin Kela voisi tehdä arvion että onko asumistuelle muuta vaihtoehtoa.
Asumistuki Mellunmäen “halpaan” asuntoon on euromääräisesti yhtä iso kuin Töölön kalliiseen asuntoon, eli erotuksen joutuu maksamaan kokonaan itse. Tämän ymmärtäminen on jostain syystä kokoomuslaisille vaikeaa.
Kirjoitussarjan edellisessä osassa huomautettiin, miten kokoomuslaiset eivät ole huolissaan isojen perintöjen laiskistavasta vaikutuksesta. Saman huomion voi esittää kokoomuslaisille myös silloin, kun he toistelevat iskulausetta “työnteon on aina oltava kannattavaa”. Jotta työnteko olisi AINA kannattavaa, niin sehän vaatisi nimenomaan sen, että työtulojen verotuksen olisi oltava kevyempää kuin pääomatulojen verotuksen. Eli juuri päinvastoin kuin nykyään.
Kommenttina tuohon Brexit ja EU jäsenyyteen niin näköjään vieläkin on Suomessa ihmisiä jotka eivät hahmota sisämarkkinoiden ja vapaakaupan eroa vaikka Suomi on ollut EU:n jäsen jo kohta 30 vuotta.
Kuinkahan moni on jättänyt ottamatta työtä vastaan pääomatulojen verotuksen takia ja kuinka se olisi edes mahdollista? Pääomatulot eivät ole sosiaaliturvaa, ne eivät ole vaihtoehto työtuloille, vaan ne juoksevat riippumatta työtilanteesta.
Ja miksi mitä ihmisryhmiä milloinkin pitäisi yrittää pakottaa tai kannustaa töihin, kun edelleenkään kaikille työnhakijoille ei ole töitä tarjolla? Luulisi olevan paljon järkevämpää antaa osan elää pääomatuloillaan, jolloin niillä, jotka eivät elä, olisi parempi mahdollisuus työllistyä.
Suurista moraalisista kysymyksistä tässä yhteydessä en sitten tiedä, kun en ole sellaisia pohtinut, enkä aio pohtia jatkossakaan. Sellaiset asiat, joissa moraalisia näkökohtia pohdin, ovat jotain aivan muuta.
Lue Anu Kantolan kirja “Huipputuloiset”. Sielä Suomen huipputuloiset kertovat ihan itse, että työnteko ei kiinnosta kun rahaa on ja tulee vaikkei tee mitään.
“Kirjoitussarjan edellisessä osassa huomautettiin, miten kokoomuslaiset eivät ole huolissaan isojen perintöjen laiskistavasta vaikutuksesta.”
Perintö ei ole ainoa tapa vaurastua, myös yrityskaupoilla tai lottoamalla se voi onnistua 😉 Harvemmin myös työllä ja säästämällä. Osa tavalla tai toisella vaurastuneista tosin hassaa omaisuutensa, kun taas osa investoi sen tuottavasti. Ja osa hassaa omaisuutensa, koska yrittää investoida sen tuottavasti. Sattuma on merkittävin menestyksen tekijä, ihan perinnöstä riippumatta. Talouselämän etu valtioon verrattuna on, että yritysjohtaja voi olla valistunut itsevaltias, joka oikeaan osuessaan saa aikaan paljon. Ja väärään osuessaan aiheuttaa perikadon. Siksi demokratia on ihan hyvä keksintö. On kuitenkin jossain määrin illuusio, että asioihin voi vaikuttaa: luonto voittaa lopulta — ellei sitten maailma tuhoudu sitä ennen ihmisten takia… Onko sittenkään huono asia, että suomalaisilla ei ole yhtä suurta varallisuutta kuin ruotsalaisilla, kun ruotsalaiset hankkivat megamansioneita tai våningeja, jotka ovat nyt ja myöhemmin ympäristöongelma…
Tuohon nimimerkki Villen kommenttiin yrityskaupoilla on mahdollisuus varautua kuin perimällä omaisuutta niin näinhän Wallenbergit ovat Ruotsissa tehneet. Ostamlla yrityksiä ja fuusioimalla ne yhteen Wallenbergit ovat luoneet Investorin kautta miljardiluokan varallisuuden. Ruotsin kansantalous on vaurastunut Wallenbergin omaisuudella paremmin kuin Nokia vetoinen Suomi sitten alkoi taantua 2011 jälkeen. Wallenbergit eivät näytä omaisuuttaan Ruotsissa joten ainoa kiinteä omaisuus mikä suvun jäsenillä on on nimenomaan nuo suuret kartanot ja huvilat. Muu omaisuus on säätiöity .
Tähän lopuksi sanon ettei lottoamalla kukaan ole vaurastunut pysyvästi joka olisi sitten näkeynyt jopa seuraavassa sukupolvessa.
“Jotta työnteko olisi AINA kannattavaa, niin sehän vaatisi nimenomaan sen, että työtulojen verotuksen olisi oltava kevyempää kuin pääomatulojen verotuksen. Eli juuri päinvastoin kuin nykyään.”
Niin sanotut ‘Moral Hazard’ vaikutukset ja helppojen tulojen passivoiva vaikutus koskee vain köyhiä. Sitten rikkaiden pääomatulojen kevyempää verotusta perustellaan kannustavuudella ja jatkuvuudella, mutta siis ilmiönä uniikkina eikä mitenkään verrannollisena muihin tuloihin.
Näitä on todellisuudessa ihan turha miettiä järjellä, kysymyksessä ovat ihan vain poliittiset valinnat ja EU:n ja globaalin kaupan (markkinaliberaalin vapaakaupan siis) myötä Suomikin pakotetaan myötäilemään muiden isompien maiden tekemiä poliittisia valintoja. Ihan brutaalilla reaalipoliittisella tarkastelulla hyvätuloiset ovat vain onnistuneet demokratian keinoin säätämään säännöt itselleen sopiviksi ja perustelemaan yhä kuinka tämä on ainoa oikea vaihtoehto, eli jälleen kerran demokratia on taas onnistunut täydellisesti.
On ihan hyviä syitä miksi pääomatulojen verotuksen kannattaa olla ansiotulojen verotusta kevyempää. Tarpeeksi yksinkertaisilla oletuksilla saadaan tulos, että pääomatuloveron pitäisi olla 0% (ks. Chamley-Judd teoreema).
Käytännössä pääoman vapaa liikkuvuus estää paikalliset kulutusverokokeilut. Yhdellä klikkauksella omaisuus siirretään ulkomaille ja toisella hävitetään jäljet veroparatiisiin. Lopuksi muutetaan vuokralle siihen samaan asuntoon, joka ennen “äkillistä köyhtymistä” oli oma.
Kommenttina K‑Veikon näkemykseen että pääoman vapaa liikkuvuus muka estäisi paikalliset kulutusverokokeilut ei ole kyllä missään teknisessä verokokeilussa estänyt esim erilaisten haittaverojen säätämäistä. Tosin 15 vuotta sitten puhuttiin ns Tobinin verosta finanssimarkkinoille . Kyseistä veroa ei säädetty koska pääoma pakenisi heti niihin maihin jossa kyseistä veroa ei ole. Näin on tapahtunut aina. Ei vain globaalisaation aikakaudella. Aika moni veroparatiisi on Euroopan maiden merentakaisia territorioita joten näidenkin veroparatiisien lopettaminen on lopulta kukin kansallisvaltion omapäätös. Aika moni veroparatiisi on Britannian ja Alankomaiden merentakaisia alueita. Lainsäädäntö kierretään tätä kautta. Itse asiassa jos ollaan tarkkoja pääoman vapaa liikkuvuus estää verojen kierron jos veroparatiisi olisi lopetettu ja jos maat kuten Sveitsi avaisivat oman pankkisalaisuuden kokonaan muiden maiden käyttöön vastavuoroisesti.