Aikaa vai roinaa? Vaurastuminen ei lisää onnellisuutta (2/6)

On vah­vaa evi­denssiä siitä, että kansakun­nan vaurastues­sa absolu­ut­tis­es­ta köy­hyy­destä kohtu­ulliseen vau­rauteen, ihmiset muut­tuvat onnel­lisem­mik­si, mut­ta vauras­tu­mi­nen tästä eteen­päin ei lisää yleistä onnel­lisu­ut­ta! Vahvim­min tästä on rapor­toin­ut Richard Layard kir­jas­saan Hap­pi­ness, Lessons from a New Science.

On kuitenkin kiva olla mui­ta ja ennen kaikkea naa­pure­itaan rikkaampi, mut­ta vaik­ka kansakun­ta vauras­tu­isi kuin­ka paljon hyvän­sä, kaik­ki eivät voi olla mui­ta rikkaampia.

On kiva olla vau­raampi kuin edel­lisenä vuon­na ja eri­tyisen kur­jaa on olla köy­hempi kuin oli ennen. Nämä kaik­ki ovat suh­teel­lis­ten ero­jen asioi­ta eivätkä ker­ro mitään siitä, tuot­taako tulota­so yleis­es­ti onnellisuutta.

Huo­mat­takoon, että jos taloudelli­nen tyy­tyväisyys riip­puu vau­raud­es­ta suh­teessa naa­purei­hin, voidaan kysyä, kuin­ka hyvä aja­tus on tor­jua seg­re­gaa­tio­ta asut­ta­mal­la muu­ta­ma toimeen­tu­lotuel­la elävä kiin­tiököy­hä rikkaiden naa­pureik­si Wes­t­endi­in. Yht­enä syynä suureen muut­topaineeseen kehi­tys­maista rikkaisi­in saat­taa olla amerikkalaiset TV-sar­jat, jot­ka näyt­tävät Kau­ni­iden ja rohkei­den elin­ta­soa slum­mien köyhille. 

Nyt menen alueelle, jota en tunne kun­nol­la, mut­ta min­ua viisaam­mat ovat sanoneet, että olo­suhtei­ta paran­ta­mal­la ei voi tehdä ihmisitä pysyvästi onnel­lisia. Hyvät ja huonot sig­naalit aut­ta­vat ihmistä toimis­saan. Tämä ohjaus menisi rik­ki, ellei se kali­broi­tu­isi olo­suhtei­den muuttues­sa yleis­es­ti parem­mik­si. Tässä on kyse vähän samas­ta asi­as­ta kuin silmien sopeutues­sa siir­ryt­täessä pimeästä auringonva­l­oon. Jos silmät eivät sopeu­tu­isi, kaik­ki näyt­täisi valkoiselta. Samas­ta syys­tä onnel­lisu­u­den vaa­timuk­set kali­broitu­vat eikä niitä voi taloudel­lisel­la kasvul­la ylläpitää.

Kuun­telin muu­ta­ma vuosi sit­ten Joël Dick­erin kir­jan Bal­ti­moren sukuhaara. Siinä köy­histä oloista ole­va nuorukainen oli adop­toitu rikkaaseen per­heeseen ja pan­tu hyväo­sais­ten koulu­un. Hän ihmetteli, kuinkas tyy­tymät­tömiä elämään­sä hänen hyväo­saiset luokka­toverin­sa oli­vat, vaik­ka heil­lä ei pitänyt olla mitään syytä tyytymättömyyteen.

Layardin aineis­to on haastet­tu ja san­ot­tu tulok­sen johtu­van siitä, että hän on mitan­nut tulo­ja absolu­ut­tisel­la asteikol­la. Log­a­r­it­mi­asteikol­la riip­pu­vu­us tämän mukaan säi­ly­isi. Tässä vai­heessa minus­sa herää luon­non­suo­jeli­ja. Jos tulota­so ensin kym­menker­tais­tuu, sen pitäisi seu­raavak­si satak­er­tais­tua lähtö­ta­sos­ta ja sit­ten tuhatk­er­tais­tua. Armoa!

Pieni huo­mau­tus vai­h­to­suh­teesta. Reaalian­siot ovat yli puoli­tois­tak­er­tais­tuneet vuodes­ta 1990. Jos tyy­tyy vuo­den 1990 kulu­tus­ta­soon, siihen pääsemisek­si riit­tää kolmipäiväi­nen työvi­ikko tai voi pitää neljän ja puolen kuukau­den vuosilo­man. Tässä olen vähän oikaissut mutkissa, mut­ta osa­puilleen asia on näin.

Vaik­ka alka­isimme joukol­la lep­pois­taa ja kulu­tuk­sen määrä lask­isi jon­nekin parinkymme­nen vuo­den päähän, ei se tarkoit­taisi vinyylilevy­jen ja putkitelkkarei­den palu­u­ta. Teknolo­giaa ei kan­na­ta siirtää menneisyyteen.

31 vastausta artikkeliin “Aikaa vai roinaa? Vaurastuminen ei lisää onnellisuutta (2/6)”

  1. Minus­ta Osmo elelee nyt jos­sain eli­itin harhassa.
    Minä sanois­in, että tääl­lä maa-ja met­sä­talouden alku­tuotan­nos­sa ostovoima on vähentynyt.
    Käsit­tääk­seni reaalian­sio ja ostovoima ovat täy­dessä kor­re­laa­tios­sa. Jospa se reaalian­sio­ta­so on saavutet­tu alku­tuot­ta­jien työn arvon mitätöin­nil­lä. Oli­vat­pa ne alku­tuot­ta­jat koti­maisia tai ulko­maisia toim­i­joi­ta. Yksi mah­dol­lisu­us on, että hyvä reaalian­sio­ta­so on han­kit­tu velka­ra­hal­la. Tiedä näistä.

    1. Maat­alous­tuotan­nos­sa tulot ovat nousseet viimeisen 50 vuo­den aikana roimasti enem­män kuin palka­nsaa­jil­la keskimärin — mut­ta aika alhaal­ta ne läh­tivätkn liikkeelle.

      1. Tämä on van­ha muis­tiku­va, enkä löy­dä heti lähdet­tä. Etsimäl­lä sen kylä löytää. Tämä perus­tuu siihen, että pien­ti­lat on lakkautet­tu ja vain iso­ja on jäänyt jäl­jelle, mut­ta siihen­hän kaik­ki muukin talouden kasvu perustuu

      2. Itse löysin hyllystä tilas­ton v. 1980. Maat­alousyri­tys­ten verotet­ta­va maat­alous­tu­lo oli sil­loin 20528 mk, vuon­na 2021 vas­taa­va luku oli 16652 euroa eli se oli noin 5 kertaistunut.

        Palka­nsaa­jien ansio­ta­soin­dek­si (v. 1964=100) oli v. 1980 581, v. 2021 3419. Eli se oli 6 kertaistunut.

      3. Maat­alousyrit­täjien vero­tuk­sel­la ja tosi­asial­lisil­la tuloil­la ei ole mitään tekemistä keskenään. He nos­ta­vat suuren osa tulois­taan pääomatuloina.

      4. Osmon kan­nat­taisi ehkä pere­htyä parem­min maat­alouden vero­tuk­seen. Minä esim en ole koskaan saanut niin paljoa maat­alous­tu­loa, että olisi kan­nat­tanut siirtää siitä osa pääomatuloiksi.
        Täy­tyy kuitenkin myön­tää, että min­ul­la pää­tu­lon­lähde on met­sä­talous. Se on pääo­mat­uloverotet­tavaa. Jopa niin tehokkaasti, että met­sässä tehty oma­toimi­nen työ on myös pääomatuloverotettavaa.
        Jotenkin tun­tuu, että Osmo sot­kee maanvil­jeli­jän tulot ja maataloustulon.

  2. Vuosi 1990-

    Mitäs sil­loin tapah­tuikaan omas­sa elämässä?

    Niin. Kaverin fai­ja hirt­ti itsen­sä joulu­na, kun oli rahat lop­pu. Toisen kaverin fai­ja sai potkut, joi itsen­sä kän­ni­in ja meni auto­tal­li­in ja lait­toi auton käyn­ti­in. Jäi henki­in, kun ajoi sit­ten lop­ul­ta autol­la seinään rei­jän. Toisen asteen opiske­li­jana ei saanut rahaa oikein mis­tään. Lasku­jen jäl­keen jäi kuukaudessa muis­taak­seni neljä markkaa. Sos­su sanoi, että ei tarvitse jäädä ruokaan rahaa, kos­ka koulus­sa saa syödä. Vielä muu­ta­ma vuosi aiem­min jokaiselle ammat­tik­oulus­sa opiskel­e­valle ostet­ti­in käyt­töpuukok­si J. Mar­tinin Ilvek­set. Me ei saatu edes moraa. Muu­tamia 80- luvun puukko­ja löy­det­ti­in, pöl­lit­ti­in ne ja myyti­in kaupungilla. Alaikäisenä pääsi baari­in, kun kaikille myyti­in, jot­ta ei olisi tul­lut konkkaa.

    Koval­la pakkasel­la telt­tailti­in olo­huoneessa, kun ei ollut mil­lä läm­mit­tää. Autos­ta piti val­ut­taa talvel­la jäähdy­tysnes­teet ulos ja täyt­tää aamul­la keit­etyl­lä vedel­lä, että se käyn­nistyi. Naa­purin poli­isi ampui kaverin kissan kän­nis­sä. Ja sama poli­isi ajoi sit­ten itsenä hengiltä. Kylän toinen poli­isi jou­tui lusi­maan, kun hakkasi liikaa vaimoaan.

    Muutin itse kallioon por­voonkadulle. Ensim­mäisenä päivänä Helsingis­sä menin Heinähat­tuun ja siel­lä lyöti­in miestä puukol­la. Mies kun on reikä vat­sas­sa, niin sen puoliso huusi lanssikuskeille, että ei se ole mitään ottanut. Por­raskäytävässä haisi aina kusi ja välil­lä pas­ka. Yläk­er­ran vet­er­aa­ni­pap­pa oli sekaisin ja löi kepil­lä, jos yletti. 

    Jos kolme päiväi­nen työvi­ikko tarkoit­taa palu­u­ta 1990- luvulle, niin val­it­sen ylityöt

  3. Pieni huo­mau­tus vai­h­to­suh­teesta. Reaalian­siot ovat yli puoli­tois­tak­er­tais­tuneet vuodes­ta 1990. Jos tyy­tyy vuo­den 1990 kulu­tus­ta­soon, siihen pääsemisek­si riit­tää kolmipäiväi­nen työvi­ikko tai voi pitää neljän ja puolen kuukau­den vuosilo­man. Tässä olen vähän oikaissut mutkissa, mut­ta osa­puilleen asia on näin. 

    Vaik­ka tyy­ty­isi 90-luvun kulu­tus­ta­soon, niin siihen tyy­tymi­nen tekee sinus­ta käytän­nössä sosi­aalisen hylk­iön kos­ka ~kaikkien muiden elämän­tyyli on muut­tunut sel­l­aisek­si, että ystävien näkem­i­nen tapah­tuu halvimil­laan 6€ kahvikup­pi­en ääressä. 90-luvul­la oli nor­maalia hen­gail­la kaiken­maail­man halvois­sa tai ilmai­sis­sa har­ras­tus­toimin­nois­sa (kalas­tus, met­sästys, seu­ra­toim­inta jne), mut­ta nykyään sel­l­aisia ylipäätään on vähem­män, ja ihmis­ten har­ras­tuk­set ja ajan­vi­et­to­ta­vat keskit­tyvät enem­män (rahan) kuluttamiseen.

    Yksilö ei siis voi vali­ta siir­tymistä 90-luvulle, kos­ka yhteisö ja ympäristö on muuttunut.

    1. Koment­ti­na Klig­orelle että yksilö itse asi­as­sa vali­ta siir­tymisen 90-luvulle mut­ta yhteisö ja ympäristö ei voi. Val­it­si­han Pent­ti Linko­la läh­es tulkoon 1930-luvun elin­ta­son ja vaati samal­la että kaik­ki hänen keskilu­okkas­sa ole­vat fani­poruk­ka tek­i­sivät samoin mitä hän teki. Aika har­va Linkolan keskilu­okkaiset ihail­i­jat edes vakaviss­san oli­vat valmi­ita val­it­se­maan gurun­sa elämäntyyliä.

    2. Toisaal­ta ain­oa real­isti­nen tapa ylipään­sä simu­loi­da vuo­den 1990 kulu­tus­ta­so edes jotenkin sisältäisi netin käytön lopet­tamisen. Jos nykyiset äly­puhe­limet vietäisi­in vuo­den 1990 ihmisille suh­teessa saman hin­taisi­na ja yhtä laa­jalle levin­neinä kuin mitä ne nyt vuon­na 2023 ovat, he kok­i­si­vat elin­ta­son­sa nousseen aika humausmaisesti.

      Min­ul­la ei itsel­läni tosin ole äly­puhe­lin­ta vaan Nokian halvin 20 euron kehi­tys­maa­puhe­lin, mut­ta jo se saat­taisi tun­tua melkoiselta luk­sus­tuot­teelta, kun ver­tailuko­hteena on nykyra­has­sa viisi ton­nia mak­sanut maitotölkin kokoinen NMT-puhelin.

      1. Tom­mi Uschanoville kom­ment­ti­na ettei koulu­tus­ta­son laskus­sa ole kyse äly­puhe­lim­ista tai läp­päreistä. Ruo­ka, läm­pö ja puh­dasvesi ovat elin­ta­son mittare­i­ta. Läp­pärei­den ja äly­puhe­lim­ien pitäisi tul­la kolmel­la sijal­la tai ainakin niiden pitäisi tul­la. Kuten aiem­min totesin Pent­ti Linkolan mallis­sa Ruo­ka, läm­pö ja puh­dasvesi ovat kokon­aan uno­hdet­tu vaik­ka ne ovat olleet aina korkean elin­ta­son mittareita.

  4. “Nyt menen alueelle, jota en tunne kun­nol­la, mut­ta min­ua viisaam­mat ovat sanoneet, että olo­suhtei­ta paran­ta­mal­la ei voi tehdä ihmisitä pysyvästi onnel­lisia. Hyvät ja huonot sig­naalit aut­ta­vat ihmistä toimis­saan. Tämä ohjaus menisi rik­ki, ellei se kali­broi­tu­isi olo­suhtei­den muuttues­sa yleis­es­ti parem­mik­si. Tässä on kyse vähän samas­ta asi­as­ta kuin silmien sopeutues­sa siir­ryt­täessä pimeästä auringonva­l­oon. Jos silmät eivät sopeu­tu­isi, kaik­ki näyt­täisi valkoiselta. Samas­ta syys­tä onnel­lisu­u­den vaa­timuk­set kali­broitu­vat eikä niitä voi taloudel­lisel­la kasvul­la ylläpitää.”

    Ymmärtääk­seni asia on vain osin noin. Eli sit­ten kun esim. ter­vey­den­ti­las­sa on saavutet­tu korkea taso, saat­taa alkaa tuon suun­tainen tilanne. Niin kauan kuin ihmiset elävät nälässä ja ihan fyy­si­sis­sä kivuis­sa sairauk­sien takia, olo­suhtei­ta paran­ta­mal­la voi usei­den tutkimusten mukaan tehdä ihmi­sistä pysyvästikin onnel­lisem­pia. Kali­broi­tu­misilmiön merk­i­tys koros­tunee vas­ta sit­ten kun onnet­to­muus ei johdu ruoan puut­teesta olev­as­ta nälästä ja fyy­si­sistä kivuista ja sen tyyp­pi­sistä muista asioista, vaan siitä että näkee jol­lain muul­la ole­van asioiden parem­min, varaa matkail­la enem­män ja kauem­mas ja niin edelleen.

    1. Kir­joituk­ses­sa san­ot­ti­in, että kur­ju­ud­es­ta nousem­i­nen tuot­taa hyv­in­voin­tia, mut­ta sen jäl­keen vaiku­tus saturoituu.

      1. Mikä olisi se kuvit­teelli­nen tulo­ra­ja joka esim. Suomes­sa pitää ylit­tää, jot­ta onnel­lisu­us ei enää lisään­ty­isi? Ja mikä osu­us Suo­ma­lai­sista on sen yläpuolella?

        Kovin kak­sista ter­veyspuolen ongelmia ei tarvitse itsel­lä tai lähipi­ir­il­lä olla kun alkaa jo kiin­nos­taa se, että on ylimääräi­nen kymp­pi­ton­ni tai pari net­to­tu­lo­ja vuodessa jol­la ostaa jotain (mielen)terveyspalvelua. Tai reip­paasti lik­vidiä säästössä (ei seinis­sä), että voi mak­saa silmään räpäyt­tämät­tä sen kymp­pi­ton­nin tai parin leikkauk­sen yksi­tyisel­lä kun julkiselle jonot­ta­mi­nen on raas­tavaa hommaa.


        Kun ei ole mitään ongelmia ratkot­ta­vana elämässä, niin hyvin vähäl­lä tulee toimeen ja voi olla onnelli­nen. Mut­ta kovin paljon ei tarvitse olla ongelmia jot­ta lisära­halle alkaa olla tarvetta.

  5. Vaik­ka alka­isimme joukol­la lep­pois­taa ja kulu­tuk­sen määrä lask­isi jon­nekin parinkymme­nen vuo­den päähän, ei se tarkoit­taisi vinyylilevy­jen ja putkitelkkarei­den paluuta.

    Osmol­ta on ilmeis­es­ti men­nyt ohi, että vinyylilevyt nimeno­maan ovat tehneet palu­un — elit­is­tisenä korkean arvon­lisäyk­sen luk­sus­tuot­teena. Tätä nykyähän hyvin mon­et uudet levyt (tai “levyt”), jot­ka suuri enem­mistö kulut­ta­jista kuun­telee suo­ra­toistopalvelus­ta mar­gin­aaliseen hin­taan tai ilmaisek­si, julka­istaan sitä halu­aville myös vinyylinä, joka tyyp­il­lis­es­ti sit­ten mak­saakin luokkaa 30–50 euroa. (Ver­tailun vuok­si vuon­na 1990 LP-levyn ovh oli Suomes­sa 68 markkaa eli nykyra­has­sa aika tarkalleen 20 euroa.)

  6. Soin­in­vaara: “Huo­mat­takoon, että jos taloudelli­nen tyy­tyväisyys riip­puu vau­raud­es­ta suh­teessa naa­purei­hin, voidaan kysyä, kuin­ka hyvä aja­tus on tor­jua seg­re­gaa­tio­ta asut­ta­mal­la muu­ta­ma toimeen­tu­lotuel­la elävä kiin­tiököy­hä rikkaiden naa­pureik­si Wes­t­endi­in. Yht­enä syynä suureen muut­topaineeseen kehi­tys­maista rikkaisi­in saat­taa olla amerikkalaiset TV-sar­jat, jot­ka näyt­tävät Kau­ni­iden ja rohkei­den elin­ta­soa slum­mien köyhille.”

    Mä olen pan­nut merkille että ihmiset toimi­vat juuri noin.
    Esim aika mon­elle auto on se mit­tari jol­la mitataan men­estys­tä. Pitää olla parem­pi auto kuin naa­puril­la, ja “uus­suo­ma­laisel­la” pitää olla parem­pi kuin kan­ta­suo­ma­laisel­la. Tätä kir­joi­tan sil­lä koke­muk­sel­la että olen asunut n 20 vuot­ta maa­han­muut­ta­jati­heis­sä lähiöis­sä. Ja auton kool­la ja hevosvoimil­la on merk­i­tys, ei se miten ympäristöys­tävälli­nen se on. 

    Itse en kuu­lu sel­l­aisi­in kos­ka auto on vain väline liikkua paikas­ta A paikkaan B. Jotkut suku­laiset ja tutut ovat ihme­telleet mik­si en vai­h­da autoa use­am­min ja hienom­paan joka ker­ta. Mitä se oikeas­t­aan heille kuuluu?

    Mä myön­nän että olen tehnyt luokkaretken sekä alas että ylöspäin. Van­hempi­en koti oli Kau­ni­ai­sis­sa, oma ensim­mäi­nen betonilähiössä Helsingis­sä, sit­ten vielä Van­taal­la, sit­ten Espoos­sa kolmes­sa osoit­teessa. Viimeinen asun­to vas­taa tasoltaan ja kooltaan sitä jos­sa asuin van­hempi­eni luona. Mut­ta min­un ja per­heeni kulu­tus ei ole sel­l­aista kuin van­hem­m­mil­lani oli. Häpeäisin sitä jos kävisin kaukolomil­la joka vuosi. Isäni ter­vey­den tuhosi viina ja tupak­ka. Vai­moni ter­vey­den on tuhon­nut kaupun­gin ilmansaas­teet, lähin­nä liiken­teestä johtu­vat. Tasan ei mene onnen lahjat.

  7. “Maat­alousyrit­täjien vero­tuk­sel­la ja tosi­asial­lisil­la tuloil­la ei ole mitään tekemistä keskenään. He nos­ta­vat suuren osa tulois­taan pääomatuloina.”
    Tuo mainit­se­mani tulo sisältää sekä ansio- että pääo­mat­u­lon maat­aloud­es­ta. Maat­alousyrit­täjäkoti­talouk­sil­la on lisäk­si tietysti metsä‑, palk­ka- ja mui­ta yri­tys­tu­lo­ja, jot­ka verote­taan muiden lakien mukaan. Ne ovat kehit­tyneet paljon paremmin.

  8. On aika selvää että onnel­lisu­us nousee var­al­lisu­u­den noustes­sa, mut­ta tämä vaiku­tus näkyy enim­mäk­seen vain kun nous­taan köyhyydestä/ pienistä tuloista elin­ta­soon jos­sa vuokran­mak­sua ja sitä onko kaapis­sa ruokaa ei tarvitse jän­nit­tää. Vaat­teet on asial­liset ja pystyy käymään välil­lä lätkä­mat­sis­sa, tai mikä se oma mie­lenki­in­non kohde sit onkaan. Saliko­rtin pystyy mak­saan jne. Tämän jäl­keen jos halu­aa nos­taa onnel­lisu­ut­taan joutuu etsimään elämään­sä merk­i­tys­tä ja tarkoi­tus­ta. Nämä löy­tyy usein, ellei aina oman navan ulkop­uolelta. Per­he, merk­i­tyk­selli­nen työ esimerkik­si vas­ta­syn­tynei­den teho-osas­tol­la tai vaikka­pa uskonto.

    Taloudelli­nen tyy­tyväisyys suh­teessa naa­puri­in pitää var­masti ainakin mon­en kohdal­la paikkansa ja se on aikas surullista, mut­ta perin inhimil­listä. Vau­raas­sa län­nessä luulisi ole­van aivan sama jos naa­puri ajaa uudel­la sähköau­tol­la ja itsel­lä on 10 vuot­ta van­ha Toy­ota. Mitä sit­ten. Tähän inhimil­liseen “heikkouteen” tietenkin markki­na­t­alous ja main­os­ta­jat iskenyt armot­ta. Tämä on lyönyt hyvin läpi kun kat­soo miten velka­isia koti­taloudet on. Velka­an­tu­misas­te on tuplaan­tunut vuo­teen 2000 verraten.

    Asuimme aiem­min Tam­pereen keskus­tas­sa kolmios­sa omis­tusasun­nos­sa. Nykyään Helsin­gin kan­takaupungis­sa vuokral­la ja emme voisi olla tyy­tyväisem­piä. On vapaut­tavaa kun ei ole velkaa mihinkään suun­taan ja tätä voin suositel­la myös muille. Kaikkea ei tarvitse omistaa.

  9. “Vauras­tu­mi­nen ei lisää onnel­lisu­ut­ta”. Eikö tämä ole sama asia kuin “Raha ei tuo onnea”? Toisin sanoen jotain, jon­ka me kaik­ki tiedämme? Jotain, jon­ka äiti ja isä meille opet­ti­vat, kauan kauan sitten?

  10. OS: “Maat­alousyrit­täjien vero­tuk­sel­la ja tosi­asial­lisil­la tuloil­la ei ole mitään tekemistä keskenään. He nos­ta­vat suuren osa tulois­taan pääomatuloina.”

    Min­ul­la on kovin vähän kos­ke­tus­ta nykyään maaseu­tu­un ja etenkin maat­alouteen. Joten kysyn aivan vil­pit­tömästi, että selit­täisitkö tarkemmin.

    1. Maat­alousyrit­täjäkoti­talouk­si­in lue­taan tilas­tois­sa kaik­ki, joil­la on vähänkin tulo­ja maat­aloud­es­ta. Keskimääräisel­lä maat­alousyrit­täjäkoti­taloudel­la maat­alous on nykyään vain hyvin pieni sivu­tu­lon lähde. Pääosa toimeen­tu­losta tulee muual­ta, esim. palkkatyöstä, muus­ta yrit­täjä­työstä, met­sän hoi­dos­ta tai vaikka­pa eläkkeistä. Min­un ker­tomani luvut ker­to­vat maat­alous­tu­lon kehit­tymis­es­tä. Se siis sisältää sekä ansio- että pääo­mat­u­lo­ja. Tässä OS on väärässä.

      1. Minä olen kat­sel­lut tilas­to­ja pää­toimi­sista maat­alousyrit­täjistä enkä harrasteviljelijöistä.

      2. Osmo 0n näem­mä kat­sel­lut tilastoja.
        Tulee mieleen se jut­tu tilas­ton ja val­heen erosta.
        Minus­ta aina olisi syytä käyt­tää järkevyys­tarkastelua asioiden oikeel­lisu­u­den tarkasteluun.
        Tässä maat­alous­tu­lo asi­as­sa voisi kysyä: Mik­si isoillekaan per­hevil­jelmille ei löy­dy jatka­jia, jos tulota­so on kehit­tynyt vähin­täänkin yhtähyvin kuin palkkatyössä?
        Noin vinkkinä voisin ehdot­taa syyk­si jatka­japu­laan, että maat­aloustyössä yrit­täjän tun­tipalk­ka on luokkaa 5 eur/ h.

  11. OS: “Minä olen kat­sel­lut tilas­to­ja pää­toimi­sista maat­alousyrit­täjistä enkä harrasteviljelijöistä.”
    Mis­tä löy­tyy tilas­to, jos­sa maat­alousyrit­täjäkoti­taloudet on valmi­ik­si jaotel­tu pää­toimisu­u­den asteen mukaan?

    1. Tim­oT lle huo­maut­taisin, että vaik­ka olisi tilas­to pää­toimisu­u­den mukaan niin sekään ei vielä ker­ro maat­alous­tu­lon määrää. Use­at isän­nät, varsinkin pienem­mil­lä tiloil­la, kerk­iävät tehdä naa­pureille maat­alouden urakointia.
      Myel vaku­ute­tu­il­la on erik­seen jaotel­tu maat­alous, met­sä­talous ja maat­alouteen kuu­lu­va urakoin­ti. Sieltä voisi löytää tieto­ja pää­toimisu­u­den asteesta. Tosin en ole pere­htynyt niin paljoa Myel vaku­ut­tamiseen, että voiko sen piiris­sä olla muu­takin kuin maat­alousvero­tuk­seen kuu­lu­vaa urakointia.

  12. Olen ylem­män keskilu­okan kodista ja lap­su­u­denkodis­sa ei ollut ns. puutet­ta mis­tään. Toisaal­ta rahat menivät aika paljon asumiseen, kulu­tuk­seen. En ole mis­sään elämäni vai­heessa kokenut henkilöko­htaista taloudel­lista tur­vat­to­muut­ta. Sen sijaan koin 90- luvun laman nuore­na juristi­na. Velka­jär­jeste­ly­hake­muk­set oli­vat järkyt­tävää luet­tavaa ja ihan tosis­saan kiis­telti­in siitä, onko top­less- työhön men­tävä työt­tömyy­se­tu­u­den menet­tämisen uhal­la. Tätä taus­taa vas­ten olen oppin­ut sen, että aina kan­nat­taa pyrk­iä tien­aa­maan mah­dol­lisim­man hyvin. Ei ostaak­seen roinaa, vaan pystyäk­seen hoi­dat­ta­maan vaik­ka omaa tai läheisen syöpä­sairaut­ta tai koron­nousun paineis­sa sin­nit­televää jälkikasvua. Pidän blo­gistin pohd­in­taa tässä blo­gis­ar­jas­sa hie­man toisarvoisena.

    1. Pitäisikö tätä kuitenkin miet­tiä niin, että kuin­ka suuri osa nykyisen talousjär­jestelmän liike­vai­h­dos­ta muo­dos­tuu tuol­lais­es­ta vält­tämät­tömästä ja tarpeel­lis­es­ta ja kuin­ka suuri osa taas sel­l­ais­es­ta mikä on kaukana vält­tämät­tömästä, kut­su­taan sitä vaik­ka kuvaan­nol­lis­es­ti tässä roinaksi.

    2. Näin. Itse olen duu­nar­iper­heestä. Iso sijoi­tus­salkku ja hyvä eläke antaa kum­masti var­muut­ta ja vapaut­ta elämään.

    3. Hyvin ymmär­ret­tävä argu­ment­ti, ajat­te­len itse melko samoin. En osta rahal­la tavaraa kuin tarpeeseen, mut­ta en osta sil­lä myöskään vapaa-aikaa. Inderesin foo­ru­mil­la on aika pitkät keskuste­lut juuri siitä, mitä FIREt­täjät pitävät vält­tämät­tömänä elin­ta­sona ilman palkkatyötä ja paljonko säästöjä se vaatii.

      Sen ver­ran sin­unkin elämäsi liit­tyy kuitenkin tähän, että sen sijoi­tus­salkun arvo riip­puu erit­täin paljon siitä että tarpeek­si moni muu mak­si­moi asioi­ta. Työ­tun­te­ja, palkkaa, kulu­tus­ta. Jos kaik­ki alka­vat degrowthaa­maan ja down­shif­taa­maan, sen sin­un salkkusi arvol­la on vain yksi mah­dolli­nen suun­ta — alaspäin.

  13. Onnel­lisu­us on niin outo mit­tari val­tion toimia mit­taa­maan että kyseessä täy­tyy olla perus­tavaalaat­ua ole­va häm­men­nys mitä se tarkoit­taa. EIköhän kyseinen asia löy­dy itsekunkin pään sisältä jos on löytyäkseen. 

    Val­tio tai julki­nen sek­tori voisi ottaa tavoit­teek­seen olla paisumat­ta vaik­ka vuosikymme­nen tai palaa­maan sinne 90-luvun tasolle. Se olisi kestävää kehi­tys­tä. Sit­ten se down­shif­taami­nenkin saat­taisi olla mah­dol­lista, nyt jos näin tehtäisi­in niin kort­ti­ta­lo kaa­tu­isi hetkessä.

    Niin ja voi olla että raha ei tuo onnel­lisu­ut­ta (vaik­ka tyy­tyväisyyt­tä se taitaa tuo­da), mut­ta julki­nen sek­tori joka vie rahasi ei taa­tusti sitä tuo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.