Taas kerran on blogillani herännyt kysymys, merkitseekö ympäristöongelmien hillitseminen haittaveroilla sitä, että köyhät joutuvat tinkimään ja rikkaat saavat saastuttaa vaikka ilokseen.
Lähdetään täydellisestä ilmasto-oikeudenmukaisuudesta: jokaiselle yhtä suuri henkilökohtainen päästökiintiö. Tämä ei olisi käytännössä aivan yksinkertaista, sillä kuinka paljon päästöjä aiheutuu näkkileipäpaketista, joka on kuljetettu kauppaan? Kauppaa lämmitetään ja valaistaan ja niin edelleen, mutta osoittautuu, että tämä ongelma on vältettävissä. Kuvitellaan siis, ettei ongelmaa ole.
Annetaan jokaiselle kiintiöksi vaikka seitsemän tonnia hiilidioksidia vuodessa.
Joillekin tähän rajaan pääseminen olisi hankalaa, toisilla voi olla vaikeuksia keksiä, miten saisivat kiintiönsä käytetyksi. Sovitaan siis, että ylimääräistä kiintiötä saa myydä sille, joka sitä erityisesti tarvitsee. Kuvitellaan edelleen, että tälle kaupankäynnille muodostuu pörssi, jossa jotkut ostavat ja jotkut myyvät. Näin päästölle syntyy hinta, olkoon se vaikka 100 €/tonni.
Nyt tietysti rikkaat enemmän ostavat ja köyhät enemmän myyvät, joten keskimäärin rikkaat voivat päästää enemmän kuin köyhät, mutta kaupankäynti on kannattanut molemmille. Eihän transaktiota muuten syntyisi. Kaupankäynnin seurauksena rikkaista on tullut vähän vähemmän rikkaita ja köyhistä vähän vähemmän köyhiä kuin ilman kaupankäyntiä.
Yllä kuvattu menettely olisi kuitenkin kömpelö. Siinä olisi myös se näkkileipäongelma tai siis välillisten päästöjen ongelma.
Samaan tulokseen pääsee paljon yksinkertaisemmin huutokauppaamalla päästöoikeuksia, tässä tapauksessa määrä, joka on asukasluku kerrottuna seitsemällä tonnilla ja palauttamalla syntyneet tulot kansalaisille yhtä suurena summana. Jos hinta olisi edelleen 100 euroa/tonni, kaikki saisivat rahaa takaisin 700 €.
Valtio ei jaa päästöoikeustolija tällä tavalla – voisi jakaa, mutta ei jaa. Jollakin tavoin se ne kuitenkin kansantalouteen palauttaa. Palauttaa myös tänä vuonna. Kokoomus alentaisi tietysti mielellään suurituloisten verotusta. Yleensä on niin, että kun hyvinvointivaltiolla on riittävästi rahaa, se koituu pienituloisten hyödyksi ja päinvastoin.
On tärkeätä, että ympäristöverot palautetaan kansalaisille tavalla, joka vähintäänkin kompensoi ostovoiman heikkenemisen – ilmasto-oikeudenmukaisuuden nimissä mielellään jokseenkin tasasummalla asukasta kohden.
Rikkaat saavat enemmän päästöoikeuksia tavalla tai toisella ja heillä on varaa käyttää ne. Jos köyhemmän saavat sen takia enemmän rahaa, niin sen rahan kanssa köyhät sitten odottelevat milloin pääsevät tulevaisuudessa kuluttamaan ja siis käyttämään enemmän päästöoikeuksia, kun ne meni rikkaille. Tämä sitten jatkuisi ja jatkuisi samalla tavalla. En tässä ottanut tarkemmin kantaa siihen muotoon millä tavalla se raha kanavoituisi päästöoikeuksista köyhille.
Jos minä olen se rikas ja ostan vaikka x määrän päästöoikeuksia huutokaupassa, tai jossain muussa kaupassa lisää. Minä saastutan kuitenkin enemmän. Peruskulutuksen lisäksi siis saastuttaisin ylellisyyteen menevällä kulutuksella, eli siis saan päästöoikeuksia myös ylellisyyshyödykkeenä. Ollaan kuitenkin siinä tilanteessa jossa lisää saastuttaminen on ylellisyyttä josta varakkaat voivat nauttia paljon enemmän kuin köyhemmät. Tietenkin köyhemmät voivat aina satunnaisesti kuluttaa varojaan ylellisyyteen ja saastuttavat siinä hieman enemmän, mutta minä varakkaana kuitenkin olisin hyötynyt paljon enemmän kun olen saanut enemmän niitä päästöoikeuksia ja saan niitä lisää rahalla. Tässä on se ilmasto-oikeudenmukaisuuden ongelma, jota on vaikeaa ratkaista. Tätä ei oikein näytä millän mekanismilla saada muutettua oikeudenmukaisemmaksi. Kulutuksen tasajaolla tämän saa ainoastaan oikeudenmukaiseksi, mutta se ei taida olla oikein realistista.
Ei ole perusteltua antaa jokaiselle yhtä suurta henkilökohtaista päästökiintiötä. Siitä seuraisi kummallisuuksia, kuten että väestönsä koon tuplaava valtio saisi tuplamäärän päästöoikeuksia (joita pitäisi kai muilta sitten saman verran vähentää).
Oikein olisi antaa päästöoikeuksia sille, jolla on nieluja, ja juuri nielujen verran. Päästöoikeuksia ostamalla siis rahoitettaisiin nielujen ylläpitoa ja mahdollisesti myös nielujen lisäämistä.
Osmolla on hyvä pohdinta päästöoikeuksista. Lähtisin siitä, että hiilinieluja tähän ei saa sotkea. Ei nieluilla voi ilmasto-ongelmaa ratkaista. Näyttää kyllä jotkut niin uskovan ja toiset keräävän jopa rahaa hyväuskoisilta.
Joskus pohdiskelin tuota nielu asiaa. Tulin siihen tulokseen, että ainoa nielu on käyttää tuulienergiaa bioenergialaitosten co2 n varastoimiseen timantteina. Eikö ne timantit ole ikuisia. Kustannuslaskelmat jätän muille.
Joskus olen lukenut, että ainakin palkkatulopuolella olisi päästöjä arvioitava palkan suuruuden mukaan. Oletetaan, että palkka tulee työn tuottavuuden mukaan. Tosin kun tietää, että suurituloisten joukossa on paljon formulakuskeja ja jääkiekkoilijoita, niin epäilyttää tuo työn tuottavuus.
Joka tapauksessa väite on ollut, että joka saa palkkaa enemmän niin on oikeutettu myös parempiin ”päästöetuuksiin”. Teoreettisesti ajatellen tuossa voisi olla järkeä, mutta ilmaston kannalta asia on täyttä huuhaata. Mutta tämä Osmon ajatus kyllä haiskahtaa hyvätuloisen oikeudesta suurempiin päästöihin.
Tässä näyttää käyvä niin, että kauniista lupauksista huolimatta suurimmat ”CO2-saastuttajat” (Kiina, USA, Intia, Venäjä) viittaavat kintaalla koko CO2-humpalle.
Glasgovin ja Kairon kokousten ”päätöksistä” lipetaan oikein jukrakalla, eikä tuosta lipsumisesta ole mitään sakkojakaan tulossa…
Toisaalta tuon ihmisen aiheuttaman CO2:n rooli ilmaston lämpeämmisen ”pää-syyllisenä” on enenevässä määrin asetettu kyseenalaiseksi johtavien ilmastomallien tekijöiden toimesta, kuten esim. NASA:n Clima-projektin toimesta (https://clima.caltech.edu)
Joutuuko Suomi maailmanparannus-innostuksensa takia tässä viimdeisten maksajien joukkoon.
Kyllä Suomessa pitäisi antaa yritysten itse hoitaa vihreän siirtymänsä itse, ilman CO2-politrukkien sotkeutumista asiaan.
Energiantuotannon ja liikenteen sähköistäminen sekä kaupunkien suunnitteleminen niin, että niissä eläminen kuluttaa mahdollisimman vähän luontoa, mutta antaa enemmän sisältöä ihmiselämälle laaja-alaisen kulttuurin muodossa, ratkaisisi tarpeeksi ongelmasta. Tämän voisi tehdä eduskunnasta ja valtuustoista kiusaamatta yksilöä lisäveroilla. Kääntää vain tuen fossiilisilta edes pois, niin rahaa vapautuu ja jos höveliksi alkaa, niin pistää nykyisen fossiilitalouden tukemissumman puhtaalle. Edes se, että kaavottaisi niin että ihmiset kävelisivät päivittäin tarpeeksi, toisi vuosikymmenissä miljardisäästöt. Mutta se on sitä fillarikommunismia, kuten Soini sanoi ollessaan puolustusministerin omaavan puolueen johdossa ja reservin romahtava kunto ei ole hänelle jostain syystä tärkeää, vaan hyötyliikunta on kommunismia. Kukaan ei muuten tässäkään herkullisessa tilanteessa tunkenut Soinille luuta kurkkuun.
Jos katsotaan globaalilla tasolla, niin kaikki suomalaiset ovat paljon keskiarvoa rikkaampia + poikkeuksetta myös päästävät keskimääräistä paljon enemmän CO2:sta ilmaan.
Voin luvata, että yksikään puelue joka ehdottaa globaalia päästöjen tasausta ei tule menestymään vaaleissa kovin hyvin, vaikka moraalisesti tuo olisikin tietysti oikeutetuin tapa jakaa niitä päästökiintiöitä.
Länsimaissa peruskansalaiset eivät tule saamaan mitään palautuksia mistään, vaan normaalin EU- / USA-keskiluokkaisen perheen pitäisi ostaa tonneilla vuodessa kiintiöitä afrikkalaisilta ylläpitääkseen elintasonsa.
”Sovitaan siis, että ylimääräistä kiintiötä saa myydä sille, joka sitä erityisesti tarvitsee. Kuvitellaan edelleen, että tälle kaupankäynnille muodostuu pörssi, jossa jotkut ostavat ja jotkut myyvät. Näin päästölle syntyy hinta, olkoon se vaikka 100 €/tonni.”
Uskomattoman sekava ja byrokraattinen systeemi.
Ajattelen että pyörä on jo keksitty eli eiköhän päästöjen alentaminen onnistu kuten tähänkin asti: Suomessa poikkeuksellisen hyvin. Ja tietenkin lisäämällä ydin, aurinko-ja tuulivoimaa.
Kun otetaan muuttujiksi maamme suuri pinta-ala, hyvin matala väentiheys, harvinaisen laajat metsäalat, mihin verrokkimaahan tahansa verrattuna ja radikaalin pohjoinen kylmä sijainti, on Suomi jo nyt päästöjen suhteen enemmän kuin mallimaa.
Panikoinnin päästöjen suhteen tässä maassa voisi lopettaa ja jatkaa jo aiemmin valitulla tiellä.
Tämä on juuri sitä kun, mikään ei riitä -ajattelua. Tai kuin syömishäiriö.
Jos joku pystyy kehittelemään sellaisen mekanismin, jolla henkilökohtaisten päästökiintiöiden jakamiseen voidaan saada jotenkin oikeudenmukainen malli, niin sen ihmiset todennäköisesti hyväksyisivät. Itse olisin valmis sietämään epäoikeudenmukaisuuttakin jos se koituu kuitenkin ympäristön hyväksi. Näin tuskin kovin moni ajattelee.
Ilmasto-oikeudenmukaisuuden ongelma taitaa jäädä ratkaisematta.
Vielä viime aikoihin Suomessa on elänyt isohko keskiluokka, missä työssäkäyvän pariskunnan kotitalouden tuloilla asuu vähän syrjemmässä omakotitalossa tai rivaripätkässä (maksaen lämmityksen), ajaa sieltä töihin autolla, ja saattaa jopa syödä arkiruoaksi porsaankyljystä tai käydä joskus ulkomaanlomalla.
Jos päästökaupalle asetetaan kunnianhimoisia päästötavoitteitä, tämä listattu kama kallistuu ylellisyyshyödykkeiksi; isotuloiset eivät joudu niistä juuri tinkimään, ja heistä tulee ikäänkuin rälssiä, jolla on erioikeudet elämäntapaan, joka oli hetki sitten duunarien saavutettavissa. (Minulla on isot tulot, ja tuo tuntuu silti ikävältä kehityssuunnalta yhteiskunnalle!)
Jos nyt huutokauppavoittoja jaetaan takaisin kansalaispalkan tapaan, määrä ei voi muodostua niin isoksi että jengillä olisikin taas varaa päästöä tuottaneisiin hyödykkeihin — korkeintaan tällaiset hyödykkeet saavat kompensaatiosta lisää vettä kulutusinflaation myllyyn. Perheitä siis yhä joutuu muuttamaan lähiöstä Korsoon, tekemään työmatkat bussilla, ja vaihtamaan hiekkarantamatkailun Kreetalta Kalajoelle, ja kompensaationa he voivat saada lähinnä lisää ostovoimaa vaikkapa hierontaan, suoratoistopalveluihin tai tietokonepeleihin. Ei tuo taida juuri lämmittää.
Mutta Kalliossa asuvalle opiskelijalle, jonka päästöt ovat valmiiksi pienet, malli olisi lottovoitto.
Veikkaan, että tämä malli ilman kompensaatioita tuottaisi rajuja yhteiskunnallisia vastakkainasetteluja ja äänivyöryn Persuille. Ja kuvailtu kompensaatio lähinnä lyö lisää löylyä: se näkyisi Vihreiden aikaansaamana Kepun henkisenä oman eturyhmän edunvalvontana valtavalla mittakaavalla.
Voisiko suomalaisilta vaatia, että he opettelisivat pienentämään CO2-päästönsä esim. Ruotsalaisten tasolle, ilman että tämä tuntuu kauhean epäreilulta? Vai onko tämä vain sitä, että mitään henkilökohtaisia uhrauksia ei voi tehdä, koska nämä nyt ovat saavutettuja etuja ja minkään muuttaminen jokapäiväisessä tekemisessä ei ole missään määrin perusteltua?
Suomessa päästetään nykyisin n. tuplasti enemmän CO2:sta per asukas kuin Ruotsissa.
https://data.worldbank.org/indicator/EN.ATM.CO2E.PC?locations=FI-SE
Per capita laskentatapa on mieletön. Kun ilmastopäästöjä lasketaan per henkilö, ollaan päädytty siihen, että saisi kuluttaa vain 2500 tonnia vuodessa: https://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_palkat.html
Tuolla tasolla ei saisi liikkua juuri koskaan minnekään, eikä muutenkaan elää aktiivista elämää. Suomalaisten keskimääräinen taso on noin 6900 tonnia vuodessa.
Maakohtainen laskentatapa olisi oikeudenmukaisempi ja kertoisi uskottavammin sen, miten kussakin valtiossa on oikeasti hoidettu luonnonsuojelu ja muu ympäristöpolitiikka. Esimerkiksi Suomen pinta-alasta on yhä 75 prosenttia metsää ja meillä on satsattu ydinvoimaan. NASA:n datan mukaan olisimme jo nyt hiilinegatiivinen. Kun taas mm. Saksassa on hakattu suurin osa metsistä ja lakkautettu ensin ydinvoima, sen tilalle he ottivat venäläisen kaasuputken ja nyt he sitten sen korvaamiseksi kaivavat maasta ruskohiiltä.
Mitä suurempi pinta-ala, sitä helpompi on laskea päästöjä asukasta kohden. Jos kiina jakautuisi tuhanneksi pikkuvaltioksi, sen päästöt menettäisivät merkityksensä kokonaan.
Miten liikkuminen tuottaa ilmastopäästöjä? Käytä ratikkaa, junaa, sähköbussia ja jos näitä ei ole, säköautoa ja lataa se tuulivoimalla.
Kiinan jakautuessa tuhanteen pikkuvaltioon olisi vastaavasti näiden valtioiden pinta-alakin vain tuhannesosa nykyisen Kiinan pinta-alasta. Eli pikkuvaltioiksi jakaminen ei muuttaisi mitään laskettaessa päästöjä suhteessa pinta-alaan.
Eikä päästöjen asukasta kohden pitäisi olla pienempi harvaan asutuissa maissa, koska niissä on parempi mahdollisuus tuottaa uusiutuvaa energiaa?
Liikenteen ilmastopäästöistä aika iso osa tulee itse asiassa väylärakentamisesta koko toimitusverkoston osalta, jossain määrin myös väylien ylläpidosta (kaikkine katuvaloineen, hiekoituksineen, hiekan poistoineen jne.) ja merkittävässä määrin myös ajoneuvojen valmistuksesta – polttoaineen kulutuksen lisäksi. Junien päästötkään eivät ole lähellekään olemattomia, koska ratainfrastruktuuri rakentamis- ja huoltotöineen, junayhtiön ja rataverkonhaltijan työntekijöiden matkailu töihin ja sieltä pois, junien valmistus ja moni muu asia aiheuttaa myös päästöjä. Eli vaikka juna tai auto kulkisi sähköllä, niin liikkumisen energia ei ole kuitenkaan ainoa päästölähde. Keskeisin tapa vähentää päästöjä on yhä vähentää kulutusta.
Maakohtaisessa laskentatavassa esimerkiksi Venäjä ja Kanada olisivat erittäin puhtaita, vaikka oikeasti eivät ole. Venäjällä on niin valtava maa-alue, että se saisi tuhota ilmastoa oikein urakalla, jos käytössä olisi maakohtainen laskenta.
Sitran elämäntapatestillä voi testata oman päästötasonsa, kuinka hyvin pärjää vihreydessä käytännössä: https://elamantapatesti.sitra.fi/
Tuo testi oli muuten OK, mutta siinä kysyttiin vain, paljonko käuyttää joukkoliikennettä eikä lainkaan, onko tuo joukkoliikenne jokin turmiollinen dieselbussi vai sähkökäyttöinen ratikka, metro juna tai bussi.
Ja scheisset, kielletään vaan se kaikki ”kuluttajakiva” (so. lähes kaikki) joka länsimaisessa elämäntavassa aiheuttaa päästöjä, niin johan ovat änkyrävihreätkin tyytyväisiä. Ja mitäpä siitä, että mokoma on itse asiassa… totalitärismiä?