Tavoitteena on hyvinvointivaltion pelastamiseksi nostaa työllisyysaste 80 prosenttiin. Silloin töihin on saatava myös niitä, joilla on puutteita osaamisessa ja työkyvyssä sekä sen mukana myös tuottavuudessa.
Julkinen sektori voi tietysti palkata ketä tahansa millaisella palkalla hyvänsä vaikka patsaan vartijoiksi, mutta näin ei hyvinvointivaltiota pelasteta. Yksityisellä puolella ei ketään palkata tappiolla. Jos palkka on korkeampi kuin työn tuotto rahaksi muutettuna, työsuhdetta ei synny. Siksi meillä ei ole esimerkiksi enää tankkauspalvelua huoltoasemilla, vaikka ennen oli.
Viimeisen 30 vuoden aikana reaalipalkat ovat nousseet 50 prosenttia. Niin ovat nousseet myös alimmat palkat. Näin kaikki palkansaajat ovat päässeet osallisiksi elintason noususta, mikä on tietysti hyvä asia niiden kannalta, jotka ovat yhä töissä.
Harmi kyllä, myös se raja, kuinka paljon työn on tuotettava, on noussut 50 prosentilla. Tämä on hinnoitellut kasvavan osan työvoimasta ulos. Kun pelkän peruskoulun tai kansakoulun varassa olleiden työttömyys oli vuonna 1989 5,7 prosenttia, oli se vuonna 2021 jo 24 prosenttia. Eikä tässä kaikki. Tuosta joukosta oli töissä enää vain 45 %.
Rakenteellinen työttömyys on noussut. Maassa on paha työvoimapula, mutta työttömien määrä on 7,6 % työvoimasta.
Työllisyysastetta ei saa nostetuksi 80 prosenttiin ellei huonotuottoisen työvoiman hinta alene työnantajien silmissä. Jos se ei tästä kiikastaisi, matalasti koulutetut olisivat jo töissä. Koska emme halua työssä käyvien köyhien luokkaa, pienipalkkaisia on tuettava täydentävillä tulonsiirroilla (negatiivinen tulovero tai perustulo) tai heidän työnantajiaan on tuettava palkkatuella.
Palkkatukea käytetään Ruotsissa suhteessa Suomeen kuusi kertaa enemmän. Palkkatuki näyttää siistimmältä, koska siinä työnantaja on maksavinaan kunnon palkkaa, vaikka valtio maksaakin siitä suuren osan. Siinä on kuitenkin täydentäviin tulonsiirtoihin nähden se ongelma, ettei palkansaajalla ole mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa, koska palkkatuki on sidottu työnantajaan. Pidän tätä todella isona ongelmana, sillä kaikki työnantajat eivät ole hyväntahtoisia pulmusia.
Siksi tuki pitäisi maksaa palkansaajalle suoraan ilman sen kierrättämistä työnantajien kautta.
Nyt olisi aika nostaa palkkoja työvoimapula-aloilla
Yllä oleva koskee lähinnä niitä työpaikkoja, joita ei nyt ole olemassa, mutta joita tarvittaisiin työllisyyden radikaaliin nostamiseen.
Suuri osa matalapalkkaisista töistä ei ole matalapalkkaisia sen vuoksi, että olisivat niin tuottamattomia, vaan koska niin on aina ollut. Työmarkkinakäytännöt ovat suosineet miesvaltaisia aloja ja sortaneen naisvaltaisia. Jotenkin me kaikki tuemme sitä, että veturinkuljettajan palkka 7,5 kuukauden koulutuksella on 5000 €/kk, ja hoitoalan palkat puolet tästä, vaikka koulutus on paljon pidempi ja vuorotyötä on siinäkin.
Suomessa on pulaa työvoimasta ravintoloissa, siivouksessa, kuljetuksissa ja vaikka missä. Työvoimapula tarkoittaa, että palkat ovat alle markkinaehtoisten palkkojen eli työehtosopimukset säätelevät niitä alaspäin.
Nyt olisi aika nostaa liukumien kautta pieniä palkkoja työvoimapula-aloilla, hoitoala mukaan luettuna. Palkkarakennetta ei voi korjata kuin liukumien avulla. Tes-järjestelmän sisällä se on mahdotonta, koska työntekijäjärjestöt valvovat silmä kovana, ettei kukaan saa enempää kuin muut.
Tämä aika-ikkuna ei välttämättä ole auki pitkään.
Liukumiin on kilpailukyvyn kannalta onneksi tilaa, koska monissa euromaissa palkankorotukset ovat olleet suurempia kuin Suomessa.
Työehtosopimukset torjuvat liukumia
Työehtosopimukset eivät kiellä liukumia, mutta jarruttavat niitä tehokkaasti. Jos yritys nostaa palkkoja yli työehtosopimusten tason, yritys sitoutuu samalla maksamaan kilpailijoita korkeampia palkkoja historia loppuun tai ainakin omaan loppuunsa. Vaikka palkat ovat yli sopimuspalkkojen, niitä on nostettava työehtosopimusten mukaisilla korotuksilla, eli ne pysyvät aina muita korkeampina.
Tämä saa yritykset hyvin varovaisiksi liukumien suhteen. Se ei estä liukumia, mutta pienentää niitä . Kuulostaa tietysti työntekijän kannalta hyvältä, että hän saa samat korotukset kuin muutkin, mutta jos näin ei olisi, hänen palkkansa olisi todennäköisesti korkeampi .
Siivoojat yrittää saada epätoivoisesti korotusta surkeisiin palkkoihinsa. Miten siivoojan työn tuottavuus lasketaan rahana? Palkan maksajiahan on siivousfirmat, jotka on kilpailleet itsensä piloille siivoojien kustannuksella. Siivouksen kannattavuushan riippuu niistä huoneista, joita siivotaan, mihin niitä käytetään ja kuinka tärkeää toiminnalle siisteys on.
Siivoojien palkoissa on suurta korotuspainetta, koska työvoimapula. Huono on kilpailla siivouksesta, jos ei pysty sitä tekemään.
Ei ole tällä hetkellä Uudellamaalla mitään korotuspainetta, koska saatavuusharkinta on alakohtaisesti purettu ja uusia saa vähemmän onnellisista maista. Mikä tahansa nimellinen palkka ja työnantajan vuokraama jatkuvasti lämpimänä oleva patja lattialla kelpaa, koska työntekijällä on tähtäimessä oleskelulupa ja pidemmällä tähtäimellä Suomen kansalaisuus.
Osmo, voisit joku kerta matalan tuottavuuden työsuhteiden tukemista käsitellessäsi lisätä sen maininnan, että tämä tuki pitää ehdottomasti rajata vain kansalaisten käyttöön. Vapaaseen maahanmuuttoon yhdistettynä se on ilmeinen moraalihasardi ja raskaasti tappiollinen julkistaloudelle, puhumattakaan kansalaisuustappioista (Suomi Oyn osakkeita jaetaan ilmaiseksi muille). Maahanmuuton rajoittamisella olisi myös positiivisia tasa-arvoistavia työmarkkinavaikutuksia.
Tällainen lisäys olisi varmasti sinulle iso uhraus ja joutuisit sitä selittelemään muille siellä herrojen kaupungissa. Mutta jos puolustaisit harmonisia työmarkkinoita sekä suomalaisia ja heidän omistusoikeuttaan omaan maahansa, alkaisit varmasti tuntemaan jonkinlaista kohtalonyhteyttä tämän maan vähäisten ihmisten kanssa. Me emme olisi sinulle vain jotain ylisairastavia surkuteltavia jossain siellä kainuussa.
Kirjoittajalta unohtuu, että palkansaajajärjestöjen lisäksi myös työnantajajärjestöt vahtivat tiukasti, että mikään ala ei saa toista alaa suurempia palkankorotuksia. Siitä on kyse ”yleisessä linjassa”, jota ovat rakentaneet työnantajat, eivät työntekijät.
En ole myöskään nähnyt missään tutkimustulosta, jonka perusteella työnantajat maksaisivat suurempia palkkaliukumia, jos palkankorotukset eivät tulisi kaikille. Ymmärrän logiikan, mutta todellisessa elämässä liukumia on eniten teollisuudessa (jossa on tehty prosenttikorotuksia) eikä niillä pienipalkkaisilla palvelualoilla, joilla on tehty euromääräisiä korotuksia taulukkopalkkoihin.
Työntekijän näkökulmasta ei ole syytä alkaa sopia palkankorotuksia vain taulukkopalkkoihin – niin kauan kuin luottamus työmarkkinaosapuolten välillä ei kasva. Luottamusta pitää rakentaa molempien osapuolten. Siinä olisi työtä tehtäväksi.
Vuoteen 2021 saakka painetta oli liukumiin korkeapalkkaisessa päässä, mutta tilanne on muuttunut nopeasti. Nyt on työvoimapulaa nimenomaan matalapalkkaisessa työssä.
Miksi noin?
Työn kysynnässä on tapahtunut muutos. Syyt ovat monimutkaisempia. Minun ajatuksissani se johtuu koronasta, joka sai ihmisiä siirtymään esimerkiksi ravintola- ja tapahtuma-alalta muihin elinkeinoihin, työn lisääntynyt tarjonta lisäsi noissa muissa elinkeinoissa työn kysyntää ja nyt on työvoimapula, kun väkeä tarvittaisiin tkaisin vanhoihin töihin koronasulkujen mentyä ohi.
Onko oikeasti olemassa tuollainen systeemi, joka rankaisee työnantajaa, joka päättää maksaa TES:iä korkeampaa palkkaa? Kuulostaa ihan järjettömältä systeemiltä, vaikea keksiä kuka tuosta hyötyy.
Olen aina ollut siinä käsityksessä, että TES säätelee työehtoihin ainoastaan minimin. Hölmöä, jos se säätää myös maksimin.
Työehtosopimusten korotukset koskevat myös palkkoja, jotka ovast yli TES:n. Joskus tehdään ratkaisu, jossa yleiskorotus on kaksi prosenttia, mutta taulukkopalkkoja nostetaan enemmän, m,utta niitä en ole huomannut tehtävät aikoihin.
Palkantarkistuksia voi tehdä hyvin monella tapaa. Esimerkiksi palkkausjärjestelmän eri osia voi tarkistaa eri summilla tai prosenteilla, jolloin minimiä korkeammat palkat eivät automaattisesti tarkistu yhtään.
Käytännössä työnantajat voivat alentaa liian korkeita palkkoja yt-neuvottelujen kautta, jolloin väkeä vähennetään kalliista ja vanhasta päästä. Joissakin yrityksissä yt-neuvottelut vaikuttavat olevan aika säännöllisiä.
Jos järjestelmiä osaa käyttää, niin kaikenlaisia keinoja kustannusten alentamiseen kyllä keksii.
Kauko sanoo:
”Palkantarkistuksia voi tehdä hyvin monella tapaa. Esimerkiksi palkkausjärjestelmän eri osia voi tarkistaa eri summilla tai prosenteilla, jolloin minimiä korkeammat palkat eivät automaattisesti tarkistu yhtään.”
Voi tehdä, jos onnistuu, mutta usein ei onnistu.
”Käytännössä työnantajat voivat alentaa liian korkeita palkkoja yt-neuvottelujen kautta”
Onko tämä muka jonkun mielestä hyvä tapa alentaa yksittäisen työntekijän tuottavuuteen nähden liian korkeaksi karannutta palkkaa?
Kauko – korkeakoulutettujen keskuudessa ”liian korkeita palkkoja” voidaan yt-neuvotteluissa alentaa helposti myös ilmoittamalla ”kustannuserälle”, että sun tehtävää ei enää ole, mutta tässä olisi tarjolla palkkaluokkaa alempi työ – jossa on toki edelleen samat työt kuin ennenkin, mutta mukavasti halpuutettuna. Kiva lisäfeature tässä on se, että jos halpuutettu työ ei kelpaa, niin sitten ainoa vaihtoehto on de facto irtisanoutuminen karensseineen ja muineen. Luottamusmiehen ilmoittama liiton kanta oli se, ettei näistä oikein kannata lähteä oikeudessa riitelemään.
Kokemukseta voin kertoa, että veti aika totiseksi, kun oli kuvitellut, että pahin mitä voi tapahtua on irtisanominen 6kk palkalla + lomat joita ei ole kerinnyt pitämään + irtisanomispaketti + työnantajan maksama urakonsulentti. Ei liene kenelläkään yllätys, jos paljastaa, että kyseessä on entinen valtion laitos.
Noh, yt-neuvottelujen jälkeisten irtisanomisten ja vapaaehtoisen joukkopaon jälkeinen valtava työvoimapula, jota pahentaa se, ettei uusiin avoimiin paikkoihin ole ensimmäistkään pätevää hakijaa. Sattumalta joillakuilla taloonjääneilläkin on jo takki niskassa ja suunta kohti ulko-ovea – tuntuu niin mukavalta ajatella mielikuvaa, jossa nämä yt-neuvotteluita ajaneet ja vetäneet pomot selittävät EU komissiolle ja muille rahoittajielle, että myönnettyä rahoitusta ei saatukaan käytettyä ja ennen kaikkia mitään tuloksia ei saatu aikaiseksi…
Suomalainen sovittelujärjestelmä on ongelmallinen palkkojen alakohtaisen kehittymisen kannalta. Valtakunnansovittelijan toimistosta on tullut miltei identtisiä esityksiä kustannusvaikutusten osalta alalle kuin alalle viime kuukausina – vaikka eri aloilla työvoimapula- ja palkkakuoppatilanteet ovat hyvin vaihtelevia. En tiedä, onko muissa maissa vastaavaa instituutiota, joka käytännössä estää taulukkopalkkojen kehityksen työvoimapulatilanteen mukaan. Työvoimapula-aloille tulee sovittelujärjestelmästä yhtä huonot palkankorotukset kuin muillekin aloille, vaikka ei ole edes tupoa neuvottelun kohteena, jolloin käy juuri niin, että veturimiesten palkat jämähtävät pysyvästi korkeammiksi kuin toisten alojen – sen takia, että veturimiehistä oli erityistä pulaa vuosikymmeniä takaperin, ja että palkat kehittyvät varsin pitkälti indeksikorotuksin muiden kuin erityisasiantuntija-alojen ja johtajien osalta, joissa ei ole taulukkopalkkoja, vaan henkilökohtaiset palkat.
Jossain kohtaa nykyisen palkkakierroksen jälkeen voisi olla aiheellista kyseenalaistaa nykyisen sovittelijatoiminnan mielekkyys – jos tarkoitus on, että palkat voisivat alkaa kehittyä myös niin, että eri aloista voi tulla kovapalkkaisia kuin mitä aiemmin on ollut, tai että joku aiemmin korkeapalkkaisempi ala voisi myös matalapalkkaistua.
Selitä Sveitsin täystyöllisyys. Tulonsiirtoja on minimaalisesti. Lukioonkaan ei pääse kuin 20% koululaisista, joten koulutusargumentti tuskin toimii (Suomessa tuntuu menevän korrelaatiot ja kausaatiot tuossa asiassa armottoman sekaisin)
Jos vastaus on natsikulta, älä vaivaudu.. tulonsiirrot ja hyvinvointivaltio on juurisyy jota yritetään tässä ratkaista lisäämällä molempia, epäilen toimivuutta.
Sveitsin matalapalkkatyöläiset asuvat Ranskassa ja Saksassa ja pendelöivät joka aamu rajan yli Zürichiin, Baseliin ja Geneveen (matka 1-30 km).
Ok, eli argumenttini on vielä vahvempi, on enemmän kuin täystyöllisyys.
Osin sama selitys kuin Ahvenanmaan täystyöllisyydellä. Eli alueella on verotuksessa veroparatiisimaisia etuja + sosiaaliturvaa ja muita asioita järjestettynä niin, että alue saa hyvätuloisten yritysten ja yksityishenkilöiden tuloista provision, mutta huonotuloisten ihmisten kustannuksista vastaa vastaavasti etenkin muut, eikä alue täysimääräisesti itse. Sveitsi kerää hyvätuloisia asukkaiseen ja ottaa myös matalapalkkaisten työläisten osalta hyödyt itselleen, kun saa näiden tekemän työn, mutta matalapalkkaisten ja työttömien sosiaaliturvan kustannus jää naapurimaille, joiden puolella nämä suurelta osin asuvat. Sveitsissä on tietyltä osin veroparatiisimaisten olosuhteiden lisäksi myös aika turvallisena pidetty lainsäädäntö, mitä yritykset arvostavat myös.
Ainakin vielä 90-luvulla Sveitsi käytti vierastyövöimaa myös sisämaassa todella härskisti hyväkseen.
Olin siellä 90-luvulla töissä muutamia vuosia. Seuraava kuvaus ei ole välttämättä täsmällinen esim aikojen osalta, mutta kerronpahan muistamani.
Työlupia oli monenlaisia. Yksi alimmista tasoista oli se, että teit töitä yhdelle ja vain yhdelle työnantajalle. Perhettä ei saanut mukaan, ja jos työt loppuivat, ulos kahdessa viikossa. Mitään sosiaaliturvaa ei ollut, hätäpäivystykseen kuitenkin pääsi. Seuraava taso oli, että sait perheen mukaasi, mutta samalla työnantajalla piti pysyä. Jos työt loppuivat, ulos piti lähteä parissa kuukaudessa. Sosiaaliturvasta saatoit jopa nauttia, mutta se riippui täysin työnantajastasi ja kanttoonistasi. Seuraavalla tasolla sait vaihtaa työnantajaa ja jopa etsiskellä uutta työtä puolisen vuotta, mutta jos ei onnistunut, niin ulos muutamassa kuukaudessa. Tällä tasolla saatoit saada mukaasi eläkejärjestelmään maksamasi maksut. Siitä sitten edettiin A-lupaan, joka oli eräänlainen Sveitsin kansalaisuuden odotushuone. Olit jokseenkin samassa asemassa kuin Sveitsin kansalainen lukuunottamatta äänestysoikeutta etc. Jos työskentelit A-luvalla nuhteettomasti x vuotta, ja hait Sveitsin kansalaisuutta, sait sen. Tuo x riippui paljon siitä, miten osallistuit paikallisyhteisön toimintaan, mitä lahjoituksia teit, jne…
Läheltä nähtynä todellisuus on monesti erilainen kuin sen yleinen kuva.
PITÄÄ TEHDÄ TÄYDELLINEN TYÖREFORMI
Tällä hetkellä suurimmat esteet työllistämisessä ovat pysyviä työpaikkoja varten tehdyt, 300 satasivuista TES-sopimusta ja yleissitovuus, jotka eivät ollenkaan sovi nykytodellisuuteen.
Kannattaa myös muistaa sekin, että stimuloiva ja mielekäs työ, sekä upea työyhteisö ovat parasta terapiaa työttömälle! Se romauttaa syrjäytyneen aiheuttaman sote-kuorman ja lisää veroja maksavia työssä käyviä.
On korjattava työsopimuslait, verotus ja työttömyys-/sosiaalituet sellaisiksi, että saadaan 300 000 työtöntämme ja menetetty nuorten sukupolvi töihin varsinkin pk-sektorille.
Pääosa uusista työpaikoista syntyy juuri pk-sektorille, jossa on tarjolla pätkätyötä, etätyötä, useamman työn yhtäaikaisuutta, sesonkityötä, työn/opiskelun/lastenhoidon yhdistelmiä, matkatyötä, provisio-myyntiä, kevytyrittäjyyttä, työharjoittelua, paikallisesti sovituilla työehdoilla tehtävää työtä, jne.
Työsopimuslait pitää muuttaa sellaisiksi, että tällaisten töiden vastaanottaminen on aina kannattavaa ja mahdollista.
Pitää myös uudistaa/ ottaa laajaan käyttöön yrityksissä tapahtuva oppisopimuskoulutus, jolla on esimerkiksi Saksassa jo pitkään saatu erinomaisia tuloksia. Tässä kannatta muistaa, että työt ovat nykyisin jakaantuneet tuhansiin erilaisiin erikoisaloihin niin, ettei niihin julkinen sektori voi tuottaa valmiita työntekijöitä.
Pitää siis lopettaa TESit ja työvoimakartellien yleissitovuus, pantava ay-politrukit eläkkeelle ja annettava riski-yrittäjälle mahdollisuus vaurastua, investoida uuteen tekniikkaan ja työllistää.
Saamme Suomen taas kovaan kasvuun, kun heitämme kehiin hyviksi koetut ylivoimatekijämme:
1) Poikkeuksellinen, luontainen kykymme tuloksia tuottavaan ja vastuuta ottavaan tiimityöhön
2) Kyky nopean-ketterästi kehittää ja ottaa käyttöön uutta tekniikkaa
3) Erinomainen koulutussysteemi, joka pitää kiireesti päivittää takaisin huipputasolle
4) Ei-korruptoitunut ja tehokas julkinen sektori, joka pitää skaalata kantokykymme mukaiseksi
Seppo Korppoo, isänmaastaan huolestunut, 30+ vuotta 24/7 pk-vientiyrittäjä, uuden tekniikan kehittäjä ja varsinkin nuorten työllistäjä.
Uskomatonta paskaa taas kerran. Noista TESseistä huolimatta Suomessa on kosolti menestyviä ja kasvavia yrityksiä, ehkäpä Korppoon taaperruksen syy löytyy peilistä?
Poliittisesti helppo tapa voisi olla toimeentulotuen laskentatavan muuttaminen. Jos joku keskustelija ei satu tietämään, nykyisellään toimeentulotuessa jätetään ottamatta huomioon palkasta 150 euroa, jonka jälkeen palkka leikkaa toimeentulotukea 100 prosenttia. Esimerkiksi 500 euroa palkkaa siis laskee toimeentulotukea 350 euroa.
Jos toimeentulotuki leikkaantuisi ennemminkin luokkaa 40 tai 50 prosenttia palkasta, olisi mahdollista yhdistää työ ja sosiaalituet nykyistä mielekkäämmällä tavalla, ja kun toimeentulotuki auttaisi pienituloisia työntekijöitä saamaan tarpeeksi hyvän elintason, voisi heidän palkkansa laskea.
Esimerkiksi yksin asuvalla, jonka vuokra on 675 euroa, tilanne on nykyisin seuraava.
Ei töissä: toimeentulotukea perusosa 555 € + vuokra 675 € = yht. 1 230 €
Palkkaa 1000 €/kk: toimeentulotukea perusosa 555 € + vuokra 675 € – palkkatulon aiheuttama vähennys 850 € + palkka 1 000 € = yht. 1 380 €
Esimerkiksi 40 prosentin leikkurilla tilanne olisi seuraava:
Palkkaa 1000 €/kk: toimeentulotukea perusosa 555 € + vuokra 675 € – palkkatulon aiheuttama vähennys 400 € + palkka 1 000 € = yht. 1 830 €
Palkan ei siis tarvitsisi olla kuin vähän yli tonni kuussa nettona, jotta saisi säädyllisen elintason, kaksi tonnia kuussa nettona. Työnantajalle riittäisi, että tuottaisi tuon tonnin verran nettona arvoa kuukaudessa eli bruttona ja työnantajakuluineen jotain 1 400 €.
@Makkaratalon Hautuumaa
joku demari varmaan tulee, tämä on etäinen piiitkä piilokonsti tuoda perustulo, ei tällaisia.
vaihtoehtoja on olemassa mutta ei ole vuosiin näkynyt eduskunnassa tai hallituksessa.
”Jos toimeentulotuki leikkaantuisi ennemminkin luokkaa 40 tai 50 prosenttia palkasta, olisi mahdollista yhdistää työ ja sosiaalituet nykyistä mielekkäämmällä tavalla, ja kun toimeentulotuki auttaisi pienituloisia työntekijöitä saamaan tarpeeksi hyvän elintason, voisi heidän palkkansa laskea.”
Tuo on totta, mutta asiaan liittyy myös kulupuoli. Jos toimeentulotuki leikkautuisi 40 tai 50 prosentin tahtia, käytännössä tuen tulorajat pomppaisivat useita satoja euroja ylöspäin, jolloin tukeen oikeutettujen määrä voisi kasvaa tyyliin yli 100 000 kotitaloudella – ja toimeentulosta muodostuisi kannustinloukku vuorostaan aika monelle uudelle kotitaloudelle. Lisäksi tällöin työllistettäisiin ehkä noin vajaa 1000 uutta etuuskäsittelijää Kelaan ja kuntiin. Toimeentulotukihakemusten käsittely on Kelan käsittelykustannuksiltaan kalleimpia yleisiä etuuksia, kun joka ainoa hakemus käsitellään manuaalisesti. Lapsilisä puolestaan edustaa käsittelykustannusten edullisimpaa ääripäätä, kun se myönnetään lapsen synnyttyä 17 vuodeksi eteenpäin, tehden välissä vain ilman hakemusta indeksikorotuksia ilman, että manuaalista käsittelyä tarvitaan.
Toinen asia jota tuon toimeentulon leikkaantuvuuden myötä pitäisi muuttaa olisi muut sosiaaliettudet. Jos ja kun esim työttömyystuen ja asumislisän leikkaantuvuus on yleensä jotain 70–100% välillä, niin jos toimeentulossa se olisi vähemmän tulisi perverssi kannustin esim hankkia karenssi.
Mutta koko systeemi pitää kyllä rempata kunnolla ettei efektiiviset marginaaliverot koskaan nousisi yli sanotaan vaikka 70% tason.
Palkkatyöyhteiskunnan historiallinen kirous on siinä, että säällinen työ ei koskaan jakaudu tasaisesti. Sitä ei vaan riitä kaikille. Työmarkkinat ovat lohkoutuneet, mikä tarkoittaa, että avoimet paikat täyttyvät enimmäkseen niillä, jotka ovat jo töissä. Työtön ei tahdo kelvata minnekään, koska on työtön. Kaikki eivät mene millään kaupaksi. Siksi meillä on samaan aikaan kova työvoimapula ja laajahko työttömyys. Tätä on itketty kymmeniä vuosia.
Kuitenkaan kaikkia keinoja ei ole käytetty koskaan, ja yksi olisi juuri joku suora tuki pienituloiselle, perustulo tai negatiivinen tulovero. Kannattaisi ainakin kokeilla. Ikävää siinä on, että osa työnantajista voi siirtää palkkakustannuksiaan muiden maksettaviksi.
Loputonta nöyryyttämistä on jo kokeiltu, viimeksi moraalittoman aktiivimallin avulla. Ehkä saamme sitä kohta lisää. Ei ketään pidä pakottaa töihin perusturvan kokoisella ”palkalla”. Kenenkään köyhyys ei helpotu sillä, mutta katkeruus kyllä kasvaa.
Palkkatyöyhteiskunnassa on pakko olla myös työttömyysturva, joka Suomessa on etuutena tunnettu varsinaisesti vuodesta 1972. Hätäaputöiden hyödyttömyys oli tullut siihen mennessä nähtyä. Tästä taas seuraa, että työttömänä voi olla. Sen on pakko olla mahdollista, ja silloin joku aina on. Veikkaan että jollain pienipalkkaisen tukimuodolla voitaisiin kuitenkin päästä enimmillään siihen 80 prosentin työllisyysasteeseen. Kaikki hyötyisivät.
On olemasssa paljon sellaisisa töitä joita nykyäään teetetän siksi että toiset ovat laiskoja ja siksi että kyseiset työläiset eivät muuta työtä saa.
Ennen pärjättiin kokonaan ilman ruokalähettejä, baristoja ja puhelinmyyjiä, kaupoissa oli vähemmän henkilökuntaa koska kaupat oli arkisin klo 20 jälkeen ja sunnuntaisin kiinni, taksinkuljettajia oli vähemmän koska taksitoiminta oli luvanvaraista mutta kumminkin taksin sai aina kun tarvitsi, kotisiivoojat olivat harvinaisia jne.
Tällaiset työt ja palvelut ovat noususuhdanteen ilmiö. Niiden kuuluisi vähetä jos tulee laskusuhdanne, mutta jos yhteiskuntaa aletaan muuttaa sellaiseksi että noiden töiden tekijöille maksetaan tukea oli suhdanne mikä tahansa, ja riippumatta tarvitaanko heidän palveluja. voidaan melkein puhua uudesta huutolais-ilmiöstä.
Ongelma on lähinnnä se että mihin nämä ihmiset laitettaisiin jos töitä ei tuettaisi tai jos heidän pitäminen joutilaana tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi. Osa suostuisi ehkä vapaaehtoisesti muuttamaan ulkomaille.
Toistaiseksi ollaan optimistisia ja toivotaan että noususuhdanne palaa joskus.
Esimerkiksi kotiapulaisia kyllä oli ja nimenomaan vielä 60-luvulla. Virkamiesperhe ei saanut eikä olisi halunnutkaan seimipaikkaa oppikoulunopettajaäidin 3 kk äitiysloman loputtua. Suuret tuloerot mahdollistivat kotiapulaisen pitämisen ja vieläpä niin, että tämä asui perheessä, omassa huoneessaan.
Kotiapulaisia oli n 60 vuotta sitten. Ja jos ei ollut perheellä sellainen niin äiti oli kotona koska päivähoitoa ei ollut kehitetty vielä.
Minä tarkoitin 1980-2000 -lukuja. Oliko silloin puhelinmyyjiä? Tai kotisiivousta tai ruokalähettejä? Oliko marketit auki sunnuntaisin klo 23 asti?
Lueskelin valtion talousarviota. Nyt puhutaan paljon rahasta.
Ajattelin laittaa lyhennelmän luettavaksi.
Suomessa kansanedustajat päättävät valtion tasolla, kunnissa ja alueilla valtuutetut.
Meillä on paljon lobbareita l. eri yhteisöjen johtajia hoitamassa heidän edunvalvontaansa (eli valtiolta rahaa ja etuja heille). Monet henkilöt kiertelevät eri tehtävissä, milloin päättäjänä, milloin lobbarina. Toimittajatkin haastattelevat lobbareita ”oikeina asiantuntijoina”. Lobbari näkee vain oman tarpeensa. Toivottavasti päättäjä huolehtii kokonaisuudesta.
Valtion Talousarvio 2023
Talousarvio 83,5 mrd € (83.461.731.000 €)
Tuloarviot mrd €
verot ja veroluonteiset tulot 64,4
tulo- ja varallisuusvero 31,0
(ansio ja pääoma 23,9 ja yhteisövero 6 ja korkotulojen
lähdevero 0,2 ja perintö ja lahja 0,9)
liikevaihdon perusteella 23,4
(ALV 22,2 ja vakuutusmaksuista 0,9 ja apteekkivero 0,2)
valmisteverot 7,4
(tupakka 1,2 ja alkoholi 1,5 ja energia 4,5)
muut verot 2,5
(autovero 0,5 ja varainsiirto 0,8 ja ajoneuvo 1,1)
sekalaiset tulot (ministeriöt) 6,6
korot, osakkeet, voitot 1,9
lainat 10,6
83,5
erittelyt esimerkkejä
Määrärahat / ministeriöt (mrd €) 83,5
oikeus 1,1 ja sisä 2,5 ja puolustus 6,2 ja valtionvarain 34,6 ja opetus 7,8 ja maa- ja metsätalous 2,8
liikenne 3,4 ja työ 4,3 ja sosiaali ja terveys 16,1 ja ympäristö 0,4 ja valtion velan korot 2,6
muutama esiin nosto
kansainvälinen kehitystyö 0,9
maahanmuutto ja kotiutuminen 0,8
VM eläkkeet 5,7
hyvinvointialueet ja HUS 21,1
kuntien tukeminen 3,6
varhaiskasvatuksesta korkeakouluun 5,8
perhe ja asuminen 4,7
(josta perhe-etuudet 1,6 ja asumistuki 1,8 ja perustoimeentulo 0,7 ja muut 0,6)
työttömyysturva, valtion osuus 2,4
(josta perusturva 1,5 ja ansioturva 0,9)
sairausvakuutus, valtion osuus 2,3
eläkkeet 5,3
(josta merimies 0,1 ja maatalousyrittäjä 0,8 ja yrittäjä 0,5 ja kansaneläkkeet 3,9)
valtion velan korot 2,6
Poliitikkojen kova kysyntä etujärjestöjen ja EU:n instituutioiden palvelukseen on tosiaan askarruttava ilmiö, kun ottaa huomioon heidän näyttönsä meidän etuja valvoessaan.
Sekä vasemmiston että oikeiston piiristä on esitetty se virheellinen käsitys, että palkan pitäisi riittää elämiseen. Ei pidä. Syy tähän on juuri se, jonka blogisti esittää: markkinataloudessa työantaja ei voi maksaa työntekijälle tämän tuottavuutta enempää. Ja silti on (tai olisi) parempi, että henkilö tekee matalan tuottavuuden työtä kuin että ei tee työtä ollenkaan. Korkean elintason hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisesta kansalaisesta pidetään huolta, siis ihmiselle taataan elintaso, joka voi olla korkeampi kuin tämän tuottavuutta vastaava elintaso.
Edellä selostettu logiikka ei kuitenkaan päde, kun puhutaan työperäisestä maahanmuutosta – moni ei vaikuta tätä oivaltaneen. Se ei päde, koska yhteiskunnallamme on velvollisuus huolehtia omista kansalaisistaan (tai laajemmin maassa oleskelevista) mutta ei muista. Siksi maahanmuuttoa tarkasteltaessa olisi oleellista tehdä ero kansantaloutta ja yhteiskuntaa hyödyttävän ja näitä rasittavan maahanmuuton välillä. Mediassa tätä aihetta koskeva keskustelu on ollut vielä kovin epäanalyyttistä.
Hyvä Aika ajatella,
Kirjoitat: ”markkinataloudessa työantaja ei voi maksaa työntekijälle tämän tuottavuutta enempää.”
Yleisellä tasolla tuo on tietenkin aivan totta.
Työnantaja kuitenkin ajattelee käytännössä näin: Uuden työntekijän ottaminen on iso riski, vaikka hän paperilla ja haastattelussa näyttää olevan ihan OK. Tästä syystä tavallisesti on käytössä max 6 kuukauden koeaika.
Minulle on kuitenkin useinkin sattunut ”yllätyksiä” niin, että koeaikana ”epäilyttävä” uusi työntekijä onkin ”puhjennut kukkaan”, onkin osoittautunut nopeaa oppimiskykyä ja tullut ajan mittaan yhtiölle erittäin arvokkaaksi osaajaksi.
Opetus: Ihmiselle pitää antaa mahdollisuus löytää oma paikkansa / kehittää markkinoilla tarvittavaa ammattitaitoa nykyisessä, tuhansiin erikoisaloihin jakaantuneessa työelämässä.
Mielestäni parhaiten tämä voi tapahtua ketterissä ja kasvavissa pk-yrityksissä.
@Seppo Korppoo
”Minulle on kuitenkin useinkin sattunut “yllätyksiä” niin, että koeaikana “epäilyttävä” uusi työntekijä onkin “puhjennut kukkaan”, onkin osoittautunut nopeaa oppimiskykyä ja tullut ajan mittaan yhtiölle erittäin arvokkaaksi osaajaksi.”
Niin minullekin, lukuisia. Erittäin tärkeä näkökulma!
Omassa työyhteisössäni suosimme oppisopimuskoulutusta, mikä tuotti tuloksia juuri mainitsemassasi mielessä. Tulevalla esimiehellä ja alaisella oli aikaa tutustua toisiinsa sekä ammattilaisina että ihmisinä ilman jokahetkistä suorituspainetta.
Ymmärtääkseni opisopimuskoulutusta soimataan nyt muodolliseksi ja raskasliikkeiseksi. Voisikohan siitä kehittää kevytversion, joka sopisi myös matalapalkka-aloille?
”Siksi tuki pitäisi maksaa palkansaajalle suoraan ilman sen kierrättämistä työnantajien kautta.”
Kannatettava ajatus, mutta miten estetään se että työnantajat siirtävät osan nykyisistä palkoista valtion maksettaviksi? Eli jos vaikka joku siivooja saa nykyään 1800€/ kuussa, kävisikö tämän järjestelmän alla niin että firma maksaa tonnin, ja sanoo että hae loput Kelalta?
Ja vaikka työllistymisaste sinänsä on tärkeä ja tavoiteltava tunnusluku, se on loppujen lopuksi kuitenkin vain väline, ei päämäärä. On toki sosiaalisesti toivottavaa että ihmiset tekisivät jotain vähäistäkin työtä sen sijaan etteivät tee mitään, muttei matalan tuottavuuden työpaikoista kannata odottaa mitään kansantalouden pelastavaa ihmelääkettä. Korkean tuottavuuden työpaikat määräävät sen miten maa makaa, ei matalan. Yksi ainoa tehokas ohjelmoija vastaa aika montaa laukunkantajaa tai ostostenpakkaajaa.
Ei ole tarkoitus, että valtio korvaa 100 % tietyn rajan alittavista palkoista, vaan kuten nimikin sanoo, negatiivinen tulovero, korvaa osan. Jos yrittää alenta palkkaa, työntekijä menee muualle, josta saa parempaa palkkaa..
Negatiivinen palkkavero on hyvä idea!
Iltalehdessä olikin 10.4. aika karu uutinen tästä aiheesta:
”Hintojen raju nousu näkyy pienituloisten elämässä ja joka kolmatta duunaria uhkaa köyhyys. Lähihoitaja Jonna Tuomisalo kertoo minkälaista elämä on kun palkalla ei pärjää.”
https://www.soininvaara.fi/2023/03/29/miksi-pienipalkkaisia-kannattaa-tukea/#more-20361
Mikä avuksi?
”Kangasharju: Väite, että palkalla pitää tulla toimeen on julmaa puhetta”
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009235812.html