Avainsana: Terveydenhuolto

Turha on VM:n toivoa terveysbudjettien kuriin saamista.

Val­tio­varain­min­is­ter­iö suun­nit­telee paina­vansa sosi­aali- ja ter­veys­menot alas bud­jet­tikuril­la — onhan hyv­in­voin­tialuei­den rahoi­tus osa VM:n bud­jet­tia. Tehtävä on haas­ta­va, sil­lä nämä menot ovat kasvusu­un­nas­sa kaikkial­la teol­li­sis­sa mais­sa. Meil­lä ajatel­laan, että kun annetaan vähem­män rahaa, saadaan halvem­paa hoitoa. Kun hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, VM voi yksin päät­tää, paljonko hyv­in­voin­tialueet käyt­tävät rahaa — tai ainakin luulee niin. Jos vero­tu­soikeus olisi, olisi houku­tus tar­jo­ta enem­män ja parem­paa hoitoa ja laskut­taa se asukkail­ta korkeamp­ina veroina. Parem­paa hoitoa ajoi­vat kaik­ki hyv­in­voin­tialuei­den vaaleis­sa ehdol­la olleet.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa ter­vey­teen ja jätän sosi­aal­i­menot sivum­malle. Muis­ti­in kan­nat­taa kuitenkin jät­tää se, että sosi­aal­i­menot kas­va­vat väistämät­tä van­hus­ten määrän kasvaessa.

Val­is­tuneet ter­veyspoli­itikot ovat kohta­laisen yksimielisiä siitä, että jos ter­vey­den­huol­lon meno­ja on vähen­net­tävä, niitä kan­nat­taa vähen­tää erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Tin­kimäl­lä kalli­im­mista ja vähiten vaikut­tavista hoidoista erikois­sairaan­hoi­dos­sa sekä suun­taa­mal­la ne rahat peruster­vey­den­huoltoon saadaan niukoista ter­veys­bud­jeteista eniten hyötyä.

Siis tiuk­ka menokuri ja tin­kimistä ennen kaikkea kalleim­mas­ta erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Voiko onnis­tua? Jat­ka lukemista “Turha on VM:n toivoa ter­veys­bud­jet­tien kuri­in saamista.”

Puheeni Nuori lääkäri ‑päivien avajaisissa (1/5): Nopeasti etenevä lääketieteellinen tieto

Kävin per­jan­taina avaa­mas­sa Nuori lääkäri ‑päivät Kata­janokalla. Lai­tan pitämäni puheen nauhal­ta puret­tuna ja vähän stil­isoitu­na tähän viiteen osaan palasteltuna.

Hyvät kuuli­jat!

Vaik­ka olen hyvin tyy­tyväi­nen tähä­nas­tiseen elämääni, aina sil­loin täl­löin mieti­tyt­tää, että jos olisin nyt abi­turi­ent­ti, mitä val­it­sisin toisin kuin aiem­min. Moni­akin vai­h­toe­hto­ja on tul­lut mieleen. Yksi niistä on, että lääkärin ammat­ti olisi ollut aika mie­lenki­in­toinen. Poti­laat var­maankin kiit­tävät, että en tätä val­in­taa tehnyt, kos­ka omi­naisuuk­sil­tani en olisi kovin hyvä poti­lastyöhön, mut­ta entisenä tilas­toti­eteil­i­jänä on san­ot­ta­va, että lääketi­eteelli­nen tutkimus on todel­la kiehto­vaa; se miten uudet havain­not pal­jas­ta­vat sairauk­sista aina uut­ta ja yllät­tävää. Se on kuin luk­isi salapoliisiromania.

Käsi­tyk­set siitä, mis­tä sairaudet johtu­vat muut­tuu uuden tiedon val­os­sa radikaal­is­tikin. Eihän vat­sa­haavakaan ole enää pelkkä stres­si­sairaus, kuten vielä parikym­men­tä vuot­ta sit­ten kuvitelti­in. Jat­ka lukemista “Puheeni Nuori lääkäri ‑päivien ava­jai­sis­sa (1/5): Nopeasti etenevä lääketi­eteelli­nen tieto”

Kuukausikortti Stockmannille?

1960-luvun lop­ul­la levitet­ti­in tari­naa kiinalai­sista lääkäreistä, joille poti­laat mak­soi­vat ollessaan ter­veitä, lopet­ti­vat mak­samisen sairas­tut­tuaan ja alkoi­vat mak­saa taas, kun lääkäri oli saanut hei­dät terveiksi.

Län­si­mainen lääkäri taas sai rahaa, kun poti­laat oli­vat sairai­ta. Sik­si kiinalainen lääkäri edisti ter­veyt­tä toisin kuin länsimainen.

Tari­na ei tain­nut olla tot­ta, mut­ta suo­ma­lainen kun­ta toimii kuin tari­nan kiinalainen lääkäri. Kun­ta­laiset mak­sa­vat ter­veinä vero­ja, sairas­tut­tuaan eivät mak­sa ennen kuin paranevat. Jat­ka lukemista “Kuukausiko­rt­ti Stockmannille?”

Aloitteellisuutta säästöihin

(Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä)

Sosi­aali- ja ter­veyshuol­lol­la on väistämät­tä edessään ankaria säästöjä. Val­tio ja kun­nat eivät voi lop­ut­tomasti jatkaa velak­si elämistä. Nyky­laskelmien mukaan edes hyvä nousukausi ei velka­an­tu­mista lopet­taisi. On siis säästettävä.

Sote-palve­lut eivät voi säästöiltä vält­tyä, kos­ka ne ovat niin suuri osa julk­i­sista menoista, että niiden jät­tämi­nen säästö­jen ulkop­uolelle iskisi kaik­keen muuhun ankarasti. Lisäk­si on luon­nolli­nen poli­it­ti­nen lainalaisu­us, että meno­erää, joko pyrkii kas­va­maan tarpeen kas­vamisen vuok­si, kohdel­laan ankaram­min kuin sel­l­aisia, jot­ka luon­nos­taankin vähenevät. On helpom­pi leika­ta kasvus­ta kuin alen­taa joitain meno­er­iä absolu­ut­tis­es­ti, niin irra­tionaal­ista kuin tämä onkin. Väestön ikään­tymisen takia sote-menois­sa on iso kasvu­paine. Jat­ka lukemista “Aloit­teel­lisu­ut­ta säästöihin”