Kategoria: Talouspolitiikka

Risto Murto: Puuttuvat puoli miljoonaa

Eläkey­htiö Var­man toim­i­tusjo­hta­ja Ris­to Mur­to on kir­joit­tanut vaikut­ta­van ana­lyysin Suomen ja maail­man väestökysymyk­sistä. Täl­laista entistä tilas­toti­eteil­i­jää kir­jan ote ilah­dut­ti. Tiukkaa asi­aa ymmär­ret­tävässä muodossa.

Kir­jan päävi­este­jä on, että talouskasvu edel­lyt­täisi kas­vavaa väestöä. Kun Ruot­si väk­iluku kas­vaa ja Suomen tulee pienen­tymään, Suomen taloudelli­nen tule­vaisu­us on huo­mat­tavasti Ruot­sia heikompi.

Eläkey­htiön toim­i­tusjo­hta­jal­ta on ymmär­ret­tävää mure­htia pieniä syn­tyviä ikälu­okkia. Työikäiset mak­sa­vat eläkeikäis­ten eläk­keet. Tästä tulee mak­sajille raskas­ta, jos ikälu­okat pienenevät. Jat­ka lukemista “Ris­to Mur­to: Puut­tuvat puoli miljoonaa”

Kuunneltua: Sixten Korkman, Talous ja humanismi.

Kuun­telin mie­lenki­in­nol­la Six­ten Kork­manin kir­jan Talous ja human­is­mi, vaik­ka oletin, että kovin paljon uut­ta en oppisi, sil­lä tun­nen Six­tenin ajat­telua hyvin ja talousti­eteetkin sil­lä tasol­la, jota oletin yleis­ta­juisen kir­jan tar­joa­van. Mut­ta Six­te­nil­lä on lois­ta­va taito kiteyt­tää ja yhdis­tel­lä asioi­ta. Tästä kiinnostukseni.

Olin aivan väärässä. Kir­ja opet­ti min­ulle todel­la paljon uut­ta– ei niinkään talousti­eteestä luku­un otta­mat­ta joidenkin pahis­ten – kaiken sort­tis­ten lib­er­taarien – ylilyön­te­jä, joi­hin en ollut vaivau­tunut tutustumaan.

Kir­jas­sa on varsin kat­ta­va aate­his­to­ri­alli­nen osa, joka pain­ot­tuu pitkälti uskon­toi­hin. Siinä sivus­sa Six­ten ratkaisi puoli­huoli­mat­tomasti muu­ta­mal­la riv­ille monia askar­rut­ta­neen kysymyk­sen Jumalan olemassaolosta.

Aate­his­to­ri­aa tun­nen sen ver­ran huonos­ti, että en pysty sanomaan, onko Six­tenin yhteen­ve­to pätevä vai vaikut­taako se vain siltä.

Kir­jas­sa käsitel­lään paljon uskon­to­jen vaiku­tus­ta talouteen ja talouskasvu­un. Onko katolis­ten maid­en jäl­keen­jääneisyys seu­raus­ta kato­lilaisu­ud­es­ta ja protes­tant­tis­ten maid­en men­estys protes­tantismista? En ole koskaan tutus­tunut kalvin­is­mi­in. Six­ten esit­teli sen taloudel­lisen men­estyk­sen uskon­nok­si, jos­sa men­estyvät pää­sevät parati­isi­in vielä kuole­mansa jäl­keenkin. Six­ten pani täl­lä ker­taa Kalvinin suuhun alun perin apos­toli Paavalin lauseen “joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä”. Minä olen usei­ta ker­to­ja kuul­lut väitet­tävän, että lause oli Lutherin kynästä. Se on peräisin Raa­ma­tus­ta Paavalin kir­jeistä ja oli suun­nat­tu alkuseu­rakun­tien erään­lais­ten kib­but­sien kysymyk­seen siitä, onko oikein, että ne keräävät pöy­tien­sä ääreen pait­si vam­maisia, myös työtä vieroksu­via. Jat­ka lukemista “Kuun­nel­tua: Six­ten Kork­man, Talous ja humanismi.”

Hoitajien palkat ja inflaatio

Mielel­läni onnit­telisin hoita­ja­jär­jestöjä hyvästä sopimuk­ses­ta. Olen ollut pitkään sitä mieltä, että hoitoalan palkko­ja on nos­tet­ta­va reip­paasti, jot­ta alalle saataisi­in riit­tävästi väkeä. Puoli­toista vuot­ta sit­ten kir­joitin asi­as­ta Verdessä näin: https://verdelehti.fi/2021/02/24/hoitoala-ajautuu-kriisiin/.

Palkko­jen nousu 17 pros­en­til­la on tietysti hienoa, mut­ta tämä ei ole kum­moinenkaan koro­tus viiden vuo­den aikana, jos vuo­tu­inen inflaa­tio on kahdek­san pros­ent­tia. Toi­vokaamme kuitenkin, ettei inflaa­tio jää pysyväk­si riesaksemme.

Hoitoalan sopimuk­sis­sa on erään­laise­na indek­siehtona se, että koro­tuk­set on sovit­tu suurem­mik­si kuin vien­tialo­jen sopimuk­sis­sa. Tämä toimii, jos vien­tialat neu­vot­tel­e­vat itselleen inflaa­tion huomioon otta­vat sopimuk­set, mut­ta ei toi­mi, jos vien­tialat kurovat hin­tata­soa kiin­ni liuku­mil­la. Kun työ­markki­noil­la kateus on eteen­päin aja­va voima, voi hyvinkin olla, että vien­tialoil­la tähdätään liukumiin.

Niihin muuten hoita­jienkin pitäisi tähdätä.

 

Terveydenhuollon infarkti

Vaara­ton perää­na­jo vilkkaal­la liiken­neväyläl­lä saat­taa johtaa väylän tukkeu­tu­miseen useik­si tun­neik­si,  kos­ka ruuhkau­tu­mi­nen las­kee sen väl­i­tyskykyä ja ruuh­ka kumuloituu.

Saman­lainen infark­ti vaivaa ter­vey­den­huoltoamme. Ylikuor­mit­tumi­nen on laskenut kap­a­siteet­tia, mikä lisää ylikuormitusta.

Kun nor­maalit kana­vat eivät vedä, hakeudu­taan sairaalapäivystyk­seen. Asia vain pahe­nee, kun päivystyk­sistä ei poti­lai­ta voi­da siirtää eteen­päin. Lop­putu­los on kallis ja epäin­himilli­nen. Jat­ka lukemista “Ter­vey­den­huol­lon infarkti”

Sähkömarkkinat ovat rikki

Sähkö­markki­nat ovat pahasti rik­ki. Hin­ta määräy­tyy markki­noil­la huu­tokau­pas­sa, jos­sa hin­ta muo­dos­tuu kalleim­man mukaan tule­van voimalan mar­gin­aa­likus­tan­nusten mukaan. Tarkkaan sanoen ei vain kalli­im­man voimalaitok­sen mukaan, kos­ka myös kysyn­tä voi jous­taa. Jos hin­ta nousee kovin korkealle, jotkin osta­jista, lähin­nä jotkin tehtaat, totea­vat, että on kan­nat­tavam­paa pan­na tehdas kiin­ni kuin mak­saa tolkut­tomasti sähköstä. Se alen­taa sähkön hintaa.

Sähkö on Suomes­sa mon­en mielestä kohtu­ut­toman kallista, mut­ta Suomen sähkön hin­ta ei ole mitään ver­rat­tuna vaikka­pa Sak­san hintoihin.

Nor­maali­olois­sa tämä toimii aivan hyvin, mut­ta nyt sähköpu­lan olois­sa se on johtanut hin­toi­hin, jot­ka ovat mon­elle kulut­ta­jalle kohtu­ut­to­mia ja tuot­ta­vat toisaal­ta vesi‑, ydin- ja tuulivoimaloiden omis­ta­jille jopa kohtu­ut­to­mia voit­to­ja. Jat­ka lukemista “Sähkö­markki­nat ovat rikki”

Modernisaation jättömaat

His­to­ri­antutk­i­ja Jus­si Jalo­nen on kehit­tänyt oivat ter­min mod­ernisaa­tion jät­tö­maat kuvaa­maan aluei­ta, joil­ta talouden mod­ernisoin­ti on vienyt tule­vaisu­u­den. Nils Tor­valds puhui aikanaan samas­sa tarkoituk­ses­sa hylkysyr­jistä, mut­ta se tuo mieleen vihon­vi­imeisen peräkylän eikä laa­jo­ja, aiem­min men­estyneitä maakun­tia.  Yleinen ter­mi on ruostevyöhyke, mut­ta se taas keskit­tyy liikaa vain suurteollisuuteen.

Ongel­mana ydin on siinä, että mer­i­tokraat­ti­nen jälki­te­olli­nen yhteiskun­ta on eri­ar­vois­ta­va suosies­saan hyvin koulutet­tu­ja men­estyjiä, joil­la on tapana muut­taa suuri­in kaupunkei­hin. Suurelta osalta aluei­ta ja ihmisiä on viety tule­vaisu­u­den usko. Seu­rauk­se­na on ollut Brex­it, keltali­ivien kap­ina, Trumpin val­in­ta pres­i­den­tik­si, ja oli­pa johta­va europu­tin­isti vähäl­lä tul­la Ran­skan presidentiksi.

Ellei tätä ongel­maa ratkaista, lib­er­aalit demokra­ti­at ovat uhattuina.

***

Kir­joitin tästä pääkir­joituk­sen Verde-lehteen. Se on luet­tavis­sa tästä

 

Maaseudulla pimeä työ vie leivän rehellisen suusta

Kansalainen Järvi-Suomes­ta soit­ti ja ker­toi tilanteestaan. Hänel­lä on pieni alle 20 hehtaarin maati­la. Hän halu­aisi vuokra­ta pel­ton­sa naa­purille ja keskit­tyä itse kesäa­sukkai­ta palvel­e­vaan yri­tys­toim­intaan. Tehdä näille pikkure­mont­tia, klape­ja, met­sän­hoitoa ja kaikkea muu­ta, jota har­jaan­tunut moni­toimiosaa­ja maaseudul­la osaa.

Kaik­ki voit­taisi­vat. Naa­purin tilas­ta tulisi elinkelpoisem­pi, hän voisi tehdä mielekästä työtä, mökkiläiset saisi­vat parem­pia palvelu­ja ja hän mielekästä työtä.

Tässä on kuitenkin yksi este, maan tapa. Nämä markki­nat ovat täysin pimeän, kuitit­toman työ val­taam­i­na. Mon­et pimeää keikkaa heit­tävät saa­vat osan tulois­taan työt­tömyysko­r­vauk­ses­ta, joten he eivät hui­jaa vain verois­sa vaan myös tulon­si­ir­rois­sa. Jat­ka lukemista “Maaseudul­la pimeä työ vie leivän rehellisen suusta”

Mitä sanoin maataloustuesta ja susijahdista

Kos­ka Twit­teris­sä on nous­sut kohu Maaseudun tule­vaisu­u­den artikke­lista, jos­sa oli haas­tatel­tu muun muas­sa min­ua maat­alous­tu­ista, julkaisen lehdelle sähkö­postis­sa anta­mani kir­jal­liset vas­tauk­set sel­l­aise­naan, kor­jat­en vain yhden lyön­tivirheen.

Kysymys: Olet aiem­min suh­tau­tunut kri­it­tis­es­ti maat­alous­tuki­in. Oletko edelleen samaa mieltä, kun koti­maista maat­alout­ta kohtaa nyt raju kan­nat­tavu­uskri­isi tilanteessa, jos­sa Euroopas­sa on samanaikaises­ti käyn­nis­sä sota? Jat­ka lukemista “Mitä sanoin maat­aloustues­ta ja susijahdista”

Bensalasku on reaalisesti alentunut

Vuodes­ta 2006 tähän het­keen ben­salasku on autoil­i­joiden puheista huoli­mat­ta laskenut reaalis­es­ti 6.6% ja suh­teessa palkkoi­hin 18,2%

Autoalan jär­jestöt toitot­ta­vat niin koval­la äänel­lä, että ben­san hin­ta on tehnyt autoilus­ta val­ta­van paljon kalli­im­paa, että aloin itsekin uskoa asi­aan, kunnes Oskari Nok­so-Koivis­to Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­selta vinkkasi min­ulle, että asia taitaa olla toisin.

Niin­pä laskin, paljonko polt­toaine mak­soi sadan kilo­metrin matkalla vuon­na 2006 ja nyt, ja kor­jasin tietysti hin­nan kulut­ta­jahin­tain­dek­sil­lä. Vuosi 2006 valikoi­tui ver­tailu­vuodek­si, kos­ka googlaa­mal­la sen vuo­den tieto tuli esille helpoiten. Tulos olisi ollut vielä vahvem­pi, jos olisin ottanut ver­tailu­vuo­den kauempaa.

95-ben­san keski­hin­ta oli Autoalan tiedo­tuskeskuk­sen mukaan vuon­na 2006 1,29 € ja tam­miku­us­sa 2022 1,89 €. Näyt­tää siis tulleen kalli­im­mak­si peräti 47 %.

Auto­jen keskiku­lu­tus oli vuon­na 2006 8,7 litraa ja nyt (vuon­na 2021) 6,9 litraa. Niin­pä sadan kilo­metrin ajoon tarvit­tavas­ta polt­toaineesta piti mak­saa vuon­na 2006 11,22 € ja nyt 13,04 €. Euroina hin­ta on siis yhä nous­sut, mut­ta vain 16,2% Jat­ka lukemista “Ben­salasku on reaalis­es­ti alentunut”

2020-luvun yhteiskuntapolitiikka (15) Suurten tulojen hillitseminen

Sivut 434–355

Onko paha asia, että promille Suomen suu­rit­u­loisim­mista saa kak­si pros­ent­tia kaik­ista tuloista, eli 20-ker­tais­es­ti oman osuuten­sa? Puh­dasver­i­nen ekon­o­misti sanoo, että se ei ole ongel­ma, jos tämä ei vähen­nä muiden tulo­ja ja vaik­ka vähen­täisikin, se on korkein­taan kah­den pros­entin kokoinen ongel­ma, jota voi ver­ra­ta vaikka­pa julkisen sek­torin tehot­to­muu­den tuot­tami­in kus­tan­nuk­si­in tai taloudel­lisen kasvun hidastumiseen.

Layardin mukaan se on ongel­ma, kos­ka ihmis­ten onnel­lisu­us riip­puu suh­teel­li­sista tuloista. Kun toiset ovat rikkai­ta, omat pienet tulot tun­tu­vat pahem­mal­ta asial­ta kuin tun­tu­isi­vat, jos kaikkien muidenkin tulot oli­si­vat pieniä.

Min­un ajatuk­seni ovat lähempänä Layardia, mut­ta lisäisin tähän, että suurista tuloista on kaikille hyö­tyä, jos niitä käytetään investoin­tien ja työ­paikko­jen luomiseen. Tämän takia Ruot­sis­sa suh­taudu­taan omi­in rikkaisi­in paljon myön­teisem­min kuin Suomes­sa. Jat­ka lukemista “2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka (15) Suurten tulo­jen hillitseminen”