Historiantutkija Jussi Jalonen on kehittänyt oivat termin modernisaation jättömaat kuvaamaan alueita, joilta talouden modernisointi on vienyt tulevaisuuden. Nils Torvalds puhui aikanaan samassa tarkoituksessa hylkysyrjistä, mutta se tuo mieleen vihonviimeisen peräkylän eikä laajoja, aiemmin menestyneitä maakuntia. Yleinen termi on ruostevyöhyke, mutta se taas keskittyy liikaa vain suurteollisuuteen.
Ongelmana ydin on siinä, että meritokraattinen jälkiteollinen yhteiskunta on eriarvoistava suosiessaan hyvin koulutettuja menestyjiä, joilla on tapana muuttaa suuriin kaupunkeihin. Suurelta osalta alueita ja ihmisiä on viety tulevaisuuden usko. Seurauksena on ollut Brexit, keltaliivien kapina, Trumpin valinta presidentiksi, ja olipa johtava europutinisti vähällä tulla Ranskan presidentiksi.
Ellei tätä ongelmaa ratkaista, liberaalit demokratiat ovat uhattuina.
***
Kirjoitin tästä pääkirjoituksen Verde-lehteen. Se on luettavissa tästä
En tarkoita takertua lillukanvarsiin, mutta liittyykö SMP:n synty maatalouden alasajoon. Sen kannattajakunta oli kaiketi pientilallisia, joille hevosella tehtävät palkkatyöt metsissä, puiden korjuussa, olivat merkittävät. Nämä työt vähenivät ratkaisevasti, samoin kuin aivan pienien tilojen elinkelpoisuus. Kokemukseni mukaan jo noin 10 hehtaarin peltoalan ja 20-30 metsähehtaarin omistajat ovat olleet vankkoja maalaisliiton/kepun kannattajia.
SMP:n menestyksessä oli jotain samanlaisesta kuin Kansallisen rintaman perustamisen alkuvuosina 1970-ja 1980-luvuilla kun puoluetta johti Jean-Marie Le Pen.
Kansallinen liittouma saa edelleen paljon kannatusta Ranskan eteläosista jossa on maatalous valtaisia pieniä alle 10 000 asukkaan kuntia ja jonka asukas pohja on pääasiassa eläkeläisiä . Toinen alue Ranskassa jossa Kansallinen liittouma menestyy on Pohjois-Ranska jossa on paljon entisiä taantuvia teollisuus alueita. Ranskassa jako kolmeen alueeseen; Menestyvät Pariisin alue, Länsi-Ranska (Bordeaux keskuksena) ja taantuva teollinen Pohjois-Ranska ja taantuva maatalousvaltainen Eteläinen Ranska. Länsi-Ranska on myös maatalousvaltainen mutta pääasia viljan ja viinin viljely aluetta kun taas Eteläinen Ranska on hedelmä ja vihanneksen viljely aluetta joka on menettänyt markkinoilta Espanjan, Portugalin ja Italian tuotannolle. SMP menestyi Keski-Suomessa, Itä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Myöhemmin 2010-luvulla Perussuomalaisten kannatus tuli myös Kymenlaaksosta ja Satakunnasta jossa on ollut perinteisesti teollisuutta.
Toinen merkittävä ilmiö on siinä että Kansallista rintamaa äänestää myös pied noirit eli Pohjois-Afrikasta tulleet eurooppalaiset siirtolaiset jotka lähtivät Pohjois-Afrikksan 1830-luvulla ja tulivat takaisin Ranskaan 1960-luvulla. SMP:n äänestäjissä oli myös paljon Karjalan evakoita.
Erona on kuitenkin massasiirtolaisuus. Suomeen ei ole kohdistunut massasiirtolaisuutta toisin kuin Ranskaan jonne on kohdistunut massasiirtolaisuutta jo 1960-luvulta alkaen Ranskan entisistä siirtomaista Afrikassa. Suomella kun ei ole siirtomaa historiaa niin ilmiö on Suomen kohdalla melko maltillinen ja lievä. Tosin aina kun Venäjällä tapahtuu jotain niin Suomi on ykköskohde Venäjältä.
Ranskaan on kohdistunut eurooppalaista massasiirtolaisuutta (Italia, Kreikka, Puola) 1900-luvun alusta asti. Taustalla on ollut Ranskan jo 1800-luvulla alkanut, perversseistä seksuaalitavoista johtuva demografinen transitio, joka on myös suuri syy Saksaa vastaan käytyihin sotiin 1870-1945. Saksalaisilla oli nälkä, ranskalaisilla ei niinkään.
Pariisin valkoisistakin vain harvalla on puhtaan ranskalaiset juuret. Kansakunnan parhaimmiston kuolinsyleilyynsä imevä metropoli on ollut Ranskan suurin vitsaus vuosisatojen ajan.
SMP katosi koska sen äänestäjät kaikkosivat kun Veikko Vennamolla ei ollut yhtä karismaattista jatkajaa. Poika yritti jotain mutta ei pystynyt kilpailemaan muiden puolueiden kanssa.
Perussuomalaiset syntyi vasta muutama vuosi sen jälkeen ja äänestäjäkunta ei ollut täysin sama.
SMP jatkui kyllä puoleena toimintaa kun Pekka Vennamo siirtyi Posti-telen pääjohtajaksi 1989 mutta ongelma oli se että SMP oli ollut Sorsan IV ja Holkerin hallituksissa jossa yritti toimia samaan aikaan hallituksessa kuin oppositossa. Perussuomalaisissa oli paljon alussa perustajina entisiä SMP:läisiä. Tosin nykyisessä Perussuomalaisissa heitä on vähemmän. Perussuomalaisten hajoaminen 2017 johtui myös siitä että oleminen hallituksessa oli ens kertaa hankalaa ja halu oppositoon oli jollekin kansanedustajille heidän omasta mielestä parempi vaihtoehto kuin kantaa vastuuta.
Kuvitelma siitä että Kiinassa menisi jotenkin fundamentaalilla tavalla paremmin kuin meillä on aika kummallinen.
Kiinassa on aivan samat ongelmat mitä länsimaissa kun puhutaan näistä jättömaista. Erona se, että siellä valittajia pamputetaan tai heidät laitetaan putkaan, ongelmista ei saa kirjoittaa netissä / mediassa ja toimittajia laitetaan uudelleenkoulutukseen ja sadat tuhannet ihmiset sensuroivat työkseen nettipalstoilta ”vääriä mielipiteitä” ja vaihtoehtoa tarjoavaa oppositiota ei ole.
Aluetuet (sisältäen kaikki tulonsiirrot) ovat minimaaliset verrattuna Suomeen ja Ranskaan, minkä takia markkinatalouden resurssien uudelleenallokaatio toimii paljon tehokkaammin kuin meillä. Seillä hylkysyrjän väelle on annettu efektiivisesti tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko muutatte Shanghaihin pesemään kunnon kansalaisten pyykkejä pienellä palkalla vailla kotiseutuoikeutta tai elätte vain vähän keskiaikaisia olosuhteita paremmissa oloissa maaseudulla. Se, että totalitaristinen autokratia saa hiljennettyä soraäänet ei kerro mistään muusta kuin siitä, että ruoskalla porukan saa kyllä hiljaiseksi.
Samat lääkkeet ”toimisivat” (tarkoittaen että talouskasvu olisi kovempaa) kyllä kaikkialla, jos niitä haluttaisiin vaan käyttää. Otetaan vaan köyhiltä äänioikeus pois ja pamputetaan kunnes oppivat olemaan ja suostuvat muuttamaan kaupunkeihin keittämään 50snt nuudeliaterioita koulutetuille pilvenpiirtäjissä töissä käyville ”kunnon kansalaisille”. Tällöin heillä olisi isot insentiiviit siirtyä sinne missä tuottavuus on kovin ja työvoimasta on pulaa.
Meillä julkisyhteisöillä ei ole absoluuttista valtaa ja raha ei ole julkisyhteisöiden ylin arvo -> seurauksena ongelmat ovat sitten erilaisia.
En minäkään näe Kiinaa minään nousevan auringon maana. Jos se vielä alkaa tukemaan Venäjää sodassa länttä vastaan niin täytyy sanoa että länsi kostaa kyllä lopettamalla elektroniikan ja muun rihkaman tuonnin sieltä, ja silloin Kiinan kaupungistunut keskiluokka joutuu tyhjän päälle eikä pysty edes uhkamaaan yhteiskuntarauhaa, vaan joutuu takaisin riisipelloille. Maailmassa on sitten kaksi suurta hylkiövaltiota, Venäjä ja Kiina.
Kiina ei tuota enää halvalla rihkamaa vaan korkealaatuista teknologiaa ja muita innovaatioita. Ukrainan sodan pitkittyminen ei ole Kiinan edun mukaista. Kiinan Kansanvapautusarmeija seuraa tarkasti mitä Ukrainassa tapahtuu tällä hetkellä koska Kiinalla on suunnitelma maihinnoususta Taiwanille. Taiwanilla on erittäin moderni ja uudenaikainen asevoimat. Taiwanilla on myös yleinen asevelvollisuus. Kiina odottaa koska sillä on aikaa odottaa. Kiina tekee päätöksiä pidämpää ajanjaksoa varten. Kiina on hyvin erilainen valtio kuin Venäjä, Yhdysvallat tai Euroopan unionin suuret jäsenmaat kuten Saksa tai Ranska. Kiina hyötyy eniten siitä että Venäjä erkaantuu Euroopasta koska näin Kiina pääsee Venäjän markkinoille edullisemmin kuten Kiina on päässyt Afrikan ja Tyynenmeren maiden markkinoille. Venäjälle on kova pala se että aasialainen valtio kontrolloi sen taloutta.
Se on ollut emämunaus YK:lta ettei se ole päästänyt Taiwania uudestaaan jäseneksi, eikä mitkään merkittävät valtiot ole voineet tunnustaa sen itsenäisyyttä, sen jälkeen kun se ”Kiinan Tasavalta” -nimisenä erotettiin 50 vuotta sitten. Kyseessä on ihan eri yhteiskunnasta kuin silloin kun se diktaattorin johdolla julisti olevansa ainoa laillinen Kiinan valtio ja vaati Kiinan Kansantasavallan lakkauttamista.
Nyt Kiinan Kansantasavalta potee samaa syndroomaa. Asiat on aika heikosti jos se katsoo että Taiwan on pakko liittää Kansantasavaltaan.
Rahul – turha mystifioida Kiinaa ja sen päätöksentekoa. Kyseessä on kuitenkin yksinvaltainen diktatuuri, jossa Xi on onnistunut kahmimaan vallan käytännössä itselleen. Jos ja kun diktaattori haluaa nähdä itsensä uutena suurena keisarina – ja ikä alkaa painaa päälle, niin normaali rationaalinen päätöksenteko lentää nopeasti ikkunasta ulos. Varsinkin jos kasvu alkaa köhiä ja haaveet nostaa Kiina maailman ykköseksi kaikilla saroilla epäonnistuu nolottavasti, niin ”kapinallinen maakunta” voi nopeasti joutua ”denatsifikaation” kohteeksi. Kansahan on jo valmiiksi aivopesty hankkeen taakse.
Taiwanilla pitkään hallinnut Kuomingtang puolue on edelleen puolueen ohjelmassa tavoitteena yhdistää Kiinan tasavalta ja Kiinan kansantasavalta. Nykyinen Taiwanin vallassa oleva Demokraattinen edistyspuolue on itsenäisyyden kannalla ja suosii muun muassa nimeä Taiwan kaikissa virallisissa yhteyksissä.
Länsimaat eivät todellakaan laita Kiinaa pakote- tai boikottilistalle Ukrainan tai Venäjän vuoksi. Sellaiset haihattelut kannattaa unohtaa jo alkuunsa, niin ei pety.
Neuvostoliitossa toteutettu glasnot ja perestroika toteutettiin siinä järjestyksessä että taloussysteemin kritiikki sallittiin mutta talouden muutosta ei ollenkaan onnistuttu uudistamaan kohti yksityistä markkinataloutta eli pienyritysten sallimista. Venäjällä ei ole pienyrityksiä samalla mitalla kuin on Kiinassa. Kiinassa jopa tällä hetkellä pienyrittäjät ovat alkaneet protestoida hiljaa ruohonjuuritasolla Kiinan nykyistä COVID politiikkaa
Ranskassa tuetaan merentakaisia alueita paljon enemmän taloudellisesti kuin Manner -Ranskan alueita vaikka merentakaisten alueiden asukasluku on hyvin alhainen. Tällä tavalla Ranska torjuu separatismia .
Mahtavat Donbassin separatistit olla tyytyväisiä, kun venäläiset työntävät heidät säälimättä surkeasti varustettuna ja koulutettuna lihamyllyyn miinanpolkijoiksi. Tappiot ovat myös sen mukaisia. Tällainen miehitettyjen alueiden siviiliväestön pakkovärväys ja tarkoituksellinen tapattaminen on muuten sekin sotarikos.
Mutta millä perusteella Kiinalla menee muka paremmin? Paitsi ehkä Koronan suhteen, kun siellä ei tarvitse kansalaisilta kysellä, haluaisivatko nämä torjua koronaa vai ei.
Talouskasvua siellä on edelleenkin helpompi saada aikaan, kun ovat perässäjuoksijoita. Mutta Ihan sama korruptio vaivaa sielläkin, kuin muitakin epädemokraattisia järjestelmiä eivätkä he ole siihen mitään viisastenkiveä keksineet.
Näpsäköitä ja suhteellisen edullisia Geiger-Müller säteilyilmaisin/dosimetrejä.
En tiedä, tehdäänkö 90-luvun Snegokatteja enää, mutta se on edelleenkin rattikelkkojen Cadillac.
Energian boikotoiminen kohdistuu mafiavaltioon paljon tehokkaammin kuin esim. em. teknologian boikotti.
Autonrenkaat ovat myös merkittävä tuote – vielä ennen ”erikoisoperaation” alkua Nokian Renkaat taisi olla Venäjän suurin yksittäinen kulutustavaroiden viejä. Ehkä tämä kuitenkin kertoo meikäläisen rengasfirman mahtavuutta enemmän siitä, ettei niitä viejiä taida ruuhkaksi asti olla…
Kiina on jo kakkonen monella sektorilla hyvin lähellä Yhdysvaltoja ja on ajankysymys milloin Kiina ohittaa Yhdysvallat. En mystifioida Kiinaa sen yhteiskuntamallin takia mutta kyllä voi sanoa että Kiina on onnistunut nousemaan siihen asemaan maailman taloudessa niillä toimipisteillä jotka Kiina teki 1978 vuodesta jotka eivät horjuttaneet sen yhteiskuntamallia ja poliittista systeemiä toisin kuin mitä tapahtui Neuvostoliitossa. Kiina seuraa tällä hetkellä hyvin tarkisti kuinka Venäjä onnistuu Ukrainassa. Taiwanilla on kokoonsa nähden hyvät puolustusvoimat. Tuskin Kiina ensi vuonna yrittää hyökätä Taiwanille kun Venäjä on jumissa Ukrainassa
Tuo Ranskan 1800-luvulla alkanut väestökasvu nimenomaan purkautui siirtolaisuudella Pohjois-Afrikkaan etenkin Algeriaan jonne siirtyi miljoonia ranskalaisia mannermaasta joita kutsuttiin nimellä pied-noir. .1960-luvulla kun Algeria sai itsenäisyyden noin 1 miljoonaa pied-noiria siis pääasiassa eurooppalaistaustaisia siirtolaisia (joukossa oli myös paljon juutalaisia) muutti Manner-Ranskaan ja samaaan aikaan algerialaisia arabi ja berberimuslimeita muutti myös Manner-Ranskaan.
Vaikka monella valkoisella ranskalaisella ei ole puhtaita ranskalaisia juuria niin ei-eurooppalaisten siirtolaisten sosiaalinen asema on edelleen huonompi vaikka puhuvat ranskaa äidinkielenään.
Ranskan maahanmuuttopolitikka on ollut assimilaatiopoltiikkaa joten se ei ota huomioon maahanmuuttajan lähtömaan kulttuuria.
Hyvä esimerkki oli Ranskan presidentinvaalien 1 kieroksen äärioikeiston ehdokas Éric Zemmour joka on alunperin algerianjuutalainen siis (vanhmmat muutti Ranskaan 1960-luvulla) pied-noir ja Zemmourin näkemyksensä maahanmuutosta on vielä jyrkemipi kuin Le Penin.
Ruotsi on myös hyvä esimerkki siitä kuinka assimilaatiopoltiikka ei toimi kun yritettään assimiloida nopeasti suuret määrät ihmisiä kerrallaan yhteiskuntaan. Ruotsissa asuu noin 424 949 suomalaistaustaista mutta heitä ei enää oteta huomioon maahanmuuttokeskustelussa vaan ovat samassa asemassa kuin pied-noirit Ranskassa.
Kirjoituksessa esitetään:
”Suomessa pitäisi paikalleen jämähtäneen koulutustason kohottaminen käynnistää uudestaan, jotta useampi pääsisi voittajien joukkoon modernisaatiossa.”
Olen miettinyt tuota asiaa aika paljon. Aiemmin ajattelin myös tuon tapaisesti. Nykyään ajattelen osin toisin. Koulutustason nostaminen on tietyn tason jälkeen vaikeaa – ja kallista. On tullut vastaan monta 30-vuotiasta, jotka ovat vielä kouluputkessa, ja liian monia ihmisiä, jotka ovat kouluputken jälkeen lopulta sairaseläkkeellä, ehtimättä edes työelämään. Korkea koulutus on hyväksi suurelle osalle koulutetuista, mutta sen sivutuotteena tulee osalle mm. mielenterveydellisiä ongelmia – joista osa tekee peräti työkyvyttömäksi. Ehkä kouluputkea ei pitäisi enää pidentää nykyisestä asiantuntijatehtäviin johtavista keskimäärin jo lähes 20-vuotisesta putkesta (eskarista ylempään korkeakoulututkintoon), vaan ehkä sitä pitäisi ennemmin lyhentää, tai pätkiä niin, että välissä oltaisiin töissä ja sitten taas jatkettaisiin koulutusta. Varsinaista asiantuntijatehtäviin valmentavaa koulutusta 20-vuotisesta putkesta on usein alle 3 vuotta, jos huomioidaan korkeakoulujenkin opintojaksoista monien olevan yleissivistäviä. Tulisiko parempia asiantuntijoita, jos kouluputki olisi vaikka vain 15 vuotta, mutta siitä alakohtaista koulutusta olisikin 6 vuotta eli tuplasti?
Työelämässä tuntuu siltä, että nykyisen peruskoulutuksen ja lukion opinnoista iso osa on turhia työelämän nykytarpeisiin nähden,ja yleissivistävyyden laitakin on niin ja näin, kun taas paljon keskeistä sisältöä jää oppimatta. Peruskoulusta voisi vähentää esim. toisen kotimaisen kielen opiskelua ja lisätä pakolliseksi yhden kurssin juridiikasta kaikille. Suurin osa suomalaisista ei tajua juridiikasta juuri mitään, mutta työelämä on täynnä juridiikkaa, ja työelämässä sopimusoikeuden ja muun juridiikan hallitsevat vievät sitä taitamattomia sata nolla.
Törmäsin taannoin netissä mielenkiintoiseen kirjoitukseen, jossa pohdittiin mm. sitä, johtuuko Suomelle kalliit EU-sopimukset siitä, että neuvottelut käydään kielillä, joiden alakohtaista erikoissanastoa Suomen poliittinen johto ei osaa niin hyvin, että kykenisi ymmärtämään kunnolla ehdotusten sisällöt ja aidosti neuvottelemaan niillä kielillä, vaikka kuinka neuvottelua varten prepattaisiinkin: https://www.vahtera.blog/post/johtuvatko-suomen-huonot-eu-sopimukset-kielest%C3%A4 . Äidinkieliset neuvottelijat ovat paljon paremmassa asemassa. Samassa kirjoituksessa nostettiin esiin EU:lle osoitetun kysymyksen vastauksena itselleni entuudestaan uusi tieto siitä, että Suomen EU-maksu riippuu arvonlisäveropohjasta ja että Suomen EU:ssa jäsenmaksu on sitä korkeampi, mitä matalampi ALV-raja jäsenmaassa on käytössä. Suomen EU-maksua on korottanut se, että Suomen ALV-raja on yksi EU:n matalimmista. Kun ALV-rajaa taannoin korotettiin, hallituksen esityksessä ei ollut sanaakaan asian EU-jäsenmaksua vähentävistä vaikutuksista. Edes valtiovarainministeriössä ei ole tuntunut olevan tietoa siitä, miten Suomen EU-maksu täsmälleen lasketaan niillä ehdoilla, joista EU:ssa on muilla kielillä aikoinaan sovittu. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa EU:ssakin jäsenmaksut saa järjestettyä parhaiksi ne, jotka taitavat kielet – ja tuntevat jäsenmaksun laskukaavan yksityiskohdat – ja osaavat järjestää asiansa näiden pohjalta.
Suomessa köyhyysvyöhykkeet eivät ole ehkä ruostevyöhykkeitä, vaan ikääntyneiden vyöhykkeitä. Näillä alueilla veropohja on ohut, palvelut huonoja ja sote-tarpeet ovat isot. Sote-uudistuksen viime viikkoisten käänteiden jälkeen, jossa sote-tuloja on esitetty siirrettäväksi pois köyhimmiltä alueilta yliopistoalueille, ja jonka myötä ollaan köyhemmiltä alueilta viemässä toive siitä, että sote-palvelutaso voisi olennaisesti parantua, näyttää siltä, että köyhiksi ja huonomman sote-palvelutason alueiksi nuo alueet jatkossakin aiotaan jättää. Huonokuntoiset vanhukset eivät nouse barrikadeille.
Koulutustaso Suomessa on noussut ja nuorten (mitä sillä nyt sitten tarkoitetaankin) mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Molemmat ilmiöt ovat kai tosiaan tapahtuneet jokseenkin samanaikaisesti, en kyllä mitenkään tarkistanut tätä mutta tällainen käsitys minullakin on. Ei siitä silti voi minusta sitä johtopäätöstä tehdä, että mielenterveysongelmien lisääntyminen johtuu nimenomaan koulutustason noususta.
En tehnyt johtopäätöstä ilmiöiden samanaikaisuudesta. Nuorten kouluttautuminen ei ole juurikaan kasvanut viime vuosikymmeninä, vaan koulutustason nousu nuorilla on suunnilleen pysähtynyt ja koulutustason nousu on tullut viime vuosikymmeninä etenkin vähän kouluja käyneen vanhenevan ikäluokan poistumasta.
Siitä on tutkimusnäyttöä ja myös paljon tutkimuksia, miten aivojen aktiivinen käyttö opinnoissa tuottaa sivutuotteenaan mielenterveysongelmia. Mielenterveysongelmia on erityisesti osalla matalasti koulutetuista (mikä voi olla yhteydessä koulujen käymättömyyteen) ja erityisetsi osalal korkeasti koulutetuista. Jotain siltä väliltä koulutuksellisesti olevilla mielenterveysongelmia on jostain syystä vähemmän. Akateemisissa töissä olevien mielenterveysongelmista on julkaistu tutkimuksia monissa maissa. Kun on aivotyötä tekevä ja jatkuva stressi ajattelutöissä, niin se ilmeisesti sitten myös kuormittaa aivoja, ja tuottaa sivutuotteenaan jotain ongelmiakin.
Nimim. Jotakin: Saivartelun uhallakin huomautan, että alkuperäisessä tekstissäsi kirjoitat, että korkean koulutuksen sivutuotteena tulee mielenterveysongelmia. Tähän tarrasin. Vastauksessasi yhdistätkin jo mielenterveysongelmat stressiin, mikä on minusta uskottavampi ajatus kuin se, että mielenterveysongelmia vain jotenkin tulee korkeakoulutuksen myötä.
”Ehkä kouluputkea ei pitäisi enää pidentää nykyisestä asiantuntijatehtäviin johtavista keskimäärin jo lähes 20-vuotisesta putkesta (eskarista ylempään korkeakoulututkintoon), vaan ehkä sitä pitäisi ennemmin lyhentää, tai pätkiä niin, että välissä oltaisiin töissä ja sitten taas jatkettaisiin koulutusta. ”
Tämä mallihan on ollut ainakin teekkarialoilla käytössä aikaisemmin: töihin mentiin kesken opintojen, ja diplomityö tehtiin sitten joskus valmiiksi jos tehtiin. Toimi hyvin. Nykyinen nopeaan valmistumiseen piiskaava järjestelmä rikkoo tämän hyvin toimineen järjestelmän jossa työnteko ja koulutus tukivat toisiaan.
Korkeakouluopintoja on järkevää lyhentää alkupäästä eli päästä eroon tarpeettomista välivuosista, mutta valmistumisen kiirehtiminen ei välttämättä tuota minkäänlaista lisäarvoa yhteiskunnalle.
Tuomioistuinjuristina en kyllä välttämättä näe tarvetta juridiikan opetukselle koulussa, toki oikeusoppia kai nykyään opetetaan osana yhteiskuntaoppia. Missään tapauksessa yksi lukiokurssi ei pätevöitä sopimusoikeuden osaajaksi. Juristi ei Suomessa toisaalta voi toimia ilman toista kotimaista kieltä ainakaan esim. tuomarinvirassa. Omat tyttäreni ovat tekniikan akateemisia ja pärjänneet työelämässä myös juridiikan osalta omin avuin. Lisäksi akateemisten alojen etujärjestöillä kuten TEK:llä on jäsenilleen lainopillista neuvontaa. Itselleni on lukio-opinnoista pysyvin hyöty ollut suomen kielen laudaturista, koska työssäni joudun sekä kirjoittamaan päivittäin itse että tarkistamaan muiden tekstejä.
”Tuomioistuinjuristina en kyllä välttämättä näe tarvetta juridiikan opetukselle koulussa, toki oikeusoppia kai nykyään opetetaan osana yhteiskuntaoppia. Missään tapauksessa yksi lukiokurssi ei pätevöitä sopimusoikeuden osaajaksi”
Viimeksi mainitusta olen samaa mieltä. Ei yksi kurssi ketään osaajaksi pätevöitä.Erikoistuneet ammattilaiset on joka asiaan erikseen. Mutta nykytila on se, että merkittävä osa kansalaisista ei ole saanut mitään opetusta oikeusasioista, mutta silti heitäkin koskee lakien velvoitteet. Ehdotukseni lakiasioiden lisäämisestä opetukseen ei koskenut lukiota, jonka käy vain osa kansasta, vaan peruskoulua. Elämässä on tullut ihan liian monta kertaa vastaan tilanteita, joissa oikeusasioista yhtään mitään tietämättömät ovat joutuneet jossain asemassa oikeudellisten riitojen keskelle, mikä on voinut tulla heille elämässä hyvinkin kalliiksi.
Lainopillisesta neuvonnasta on hyötyä vain, jos on sen piirissä (neuvontajärjestelmät ovat usein rajattuja, kuten ammattijärjestöjen lakineuvonnat koskevat vain työasioita) ja ymmärtää oikeudellisista asioista niin paljon, että osaa edes kuvata ongelmansa ja esittää kysymyksiä. Moni kansalainen ei ole edes sillä tasolla oikeudellisten asioiden kanssa, että osaisi kuvata ongelman selkeällä tavalla tai kysyä asiantuntijalta. Silti vaikkapa ammattikoulun osittain käyneeltä lakiasioista yhtään mitään opetusta saamattomalta pienyrittäjältä edellytetään yhteiskunnassa juridisesti samaa kuin muiltakin.
Aika mielenkiintoinen johtopäätelmä Verden artikkelissa siitä, että valtiojohtoinen markkinatalous olisi ylivoimainen koska Kiina.
Hyvin monet merkit kuitenkin viittaavat siihen, että Nalle Puhilla ja Kiinan kommunistisella puolueella tulee olemaan tekemistä siinä, ettei Kiina romahda samaan tapaan kuin Neukkula aikoinaan. Kiinan menestyshän on suurelta osin rakennettu savijaloille – valtiojohtoiseen agressiiviseen kasvuun lainarahalla tehtyjen infrastuktuuri-investointien varassa. Tämä tie alkaa kuitenkin olemaan loppuun kuljettu ja jotkut Evergreenin ongelmat lienevät vasta ensimakua siitä mitä on tulossa. Infraboomia on toki koitettu jatkaa mm. Uusi silkkitie -hankkeilla, mutta vaikka ne ovat pystyneet väliaikaisesti pönkittämään kysyntää, niin useimmat hankkeista ovat tappioillisia ja lopulta ne tulevat vain syventämään romahdusta.
Toinen kasvua pönkittänyt tekijä on ollut suhteellinen taloudellinen vapaus mm. high-tech alalla, mikä on nostanut monet kiinalaiset yritykset maailman suurimpien yritysten luokkaan. Tässä vuorovesi on kuitenkin vaihtunut ja suuntaus näyttää olevan takaisin yhä suljettumpaan talousmalliin. Rikastumista on alettu pitämään poliittisesti epäsoveliaana ja varsinkin omien mielipiteiden esittäminen on muuttunut entistä vaarallisemmaksi (missähän Alibaban Jack Ma mahtaa oikeasti olla?) Tämän sulkeutumisen vaikutukset ovat tietysti hitaampia, koska ne vaikuttavat enemmän uusien kasvuyritysten mahdollisuuksiin – nykyiset jätit voinevat jatkaa vielä vuosia puolueen talutushihnassa.
Kiina vaikuttaa myös epäonnistuvan monissa teknologisen riippumattomuuden varmistamiseksi rakennetuissa hankkeissa – mm. pari nurin mennyttä yritystä mikroprosessorituotannon käynnistämiseksi – hinta 20 mrd. per huti. Jopa Kiinan sisältä kuulee puheenvuoroja siitä, ettei panostus tutkimukseen ja korkeakouluihin ole kääntynyt käytännön innovaatioiksi. Yksi ongelma lienee se, että Puolue on asettanut tavoitteeksi tieteellisten julkaisuiden määrän voimakkaan kasvattamisen mm. mojovien palkkoiden voimalla. Jos talous sulkeutuu ja ”hölynpölyä” kirjoittamalla saa mukavan lisän palkkaan, niin miksi yrittää?
Lopuksi Kiina on ongelmissa myös väestökehityksen vuoksi – pian ollaan tilanteessa, jossa työikäinen väestö alkaa supistumaan miljoonilla vuodessa samalla kun elätettävien eläkeläisten määrä nousee voimakkaasti. Tämä tulee tekemään kasvun ylläpitämisen varsin mahdottomaksi mikään ylläluetelluista riskeistä ei jonkin ihmeen kautta realisoituisi.
Liberaalissa demokratiassa lienee ainakin se hyvä puoli, ettei yleensä voida ajaa täyttä vauhtia seinään, koska jossain vaiheessa kansan keskuudesta alkaa nousemaan näitä persuja, lepenistejä, trumpisteja jne. – indikoiden sitä, että jotain tarvis tehdä.
Kiina voisi luoda väliaikaisen työviisumi järjestelmän kuten on tehty Persianlahden maissa. Vietnamista, Kambodžasta, Laosista on työvoimaa jota voi rekrytoida väliaikaisesti . Japani on jo luonut tälläisen järjestelmän. Japani ei ole vain ottanut pakolaisia mutta on ottanut turvapaikanhakijoita muun muassa Pohjois-Koreasta ja Myanmarista.
Jäipä tuosta aiemmasta kirjoituksesta puuttumaan vielä se, että Kiinan kasvu tulee kärsimään covid:n ja jääräpäisesti ajetun nollatoleranssin aiheuttamista globaalien toimitusketjujen häiriöistä.
Jo aiemmin Kiinan noussut kustannustaso on ajanut edullisempaa tuotantoa mm. Vietnamiin ja vastaaviin Aasian nouseviin talouksiin. Nyt vakavat toimitusvaikudet mm. komponenttien ja pitkälle jalostettujen raaka-aineiden suhteen ovat saaneet monet yritykset miettimään toimitusketjujaan uudestaan. Tätä tuotantoa ei vielä suuressamäärin ilmesesti olla siirtämässä pois, mutta kaikkien uusien investointien kohdalla valinta suuntautuu helposti kaikkialle muualle kuin Kiinaan. Näin ollen vaikka nykyinen tuotanto jäisikin Kiinaan, niin se tulee kärsimään kilpailukyvyn rapautumisesta ja ennen pitkää alasajosta.
Näyttää siltä, että esim. USAssa Xi ja Covid onnistuivat tuotannon siirtämisessä siinä missä Trump ei saavuttanut kummoistakaan menestystä.
Kiina ei voi ikuisesti jatkaa nykyisellä COVID linjalla. On ajankysymys milloin tämä linja Kiinassa muuttuu siiihen että siellä alkaa pakkorokotokset (käytän tässä kohtaa tätä termiä koska Kiina ottaa käyttöön pakkorokotokset).
No, toistaikseksi Kiina kuitenkin näyttää jatkavan nykyisellä linjalla – ja koska kysessä näyttää olevan arvovaltakysymys Nalle Puhille, niin tuskinpa muutoksia on ihan heti nähtävissä.
KL: ”Tämä ei todellakaan ole hyvä uutinen teollisuudelle”– Kiina ryhtyy taisteluun koronalinjan kriitikoita vastaan
Kiinan ongelma on myös siinä, ettei rokotusasteen nostamisesta ole välttämättä juurikaan hyötyä, koska kotikutoiset covidrokotteiden teho omikron-variantteja vastaan on ilmeisesti aika heikko ellei olematon. Tätä ”suurvallan” diktaattori ei tietenkään voi ikinä myöntää, joten näillä mennään.
Hyvä analyysi! Tärkeä korostamasi asia on tuo kiinalaisten yritysten aiempi suhteellinen vapaus, mikä nyt on mennyttä.
Kiinan tilannetta ja meneillään olevaa muutosta on käsitelty laajasti The Economistin April 16th-22nd 2022 numerossa. Meneillään on paitsi Kiinan kapitalisteihin kohdistuva kurinpalautus myös Kiinan jättömaiden valtava modernisointihanke Xin käsiohjauksessa. Saa nähdä, miten käy.
Sinänsä tuo Xin käynnistämä kiinalaisten rikkaiden kurmotus ja samanaikaiset satsaukset hylkysyrjiin ovat kunnioitettavassa määrin puolueen perusidean mukaisia. Entinen kommunistimaa Venäjä ei ole asiassa yhtä innokas, päinvastoin.
”Kiina on osoittanut, että valtiojohtoinen markkinatalous toimii paremmin kuin liberaali markkinatalous.”
Todellako? Millä kaikilla mittareilla?
Oleellinen kysymys on se miksi Neuvostoliitto hajosi 1990-luvulla mutta elintasoltaan tuolloin alhaisempi Kiina nousi maailman 2. suurimmalla taloudeksi. Valtiojohtoinen markkinatalous jonka Kiina otti käyttöön on paljon tehokkaampaa kuin valtiojohtoinen suunnitelmatalous. Liberaalissa markkinataloudessa on päätöksen teon hankaluus ongelma. Esimerkiksi Ranskassa eläkeiän nosto 62 vuodesta 65 on poliittisesti niin repivä kiista että sen lopputuloksena on isot mielenosoitukset ympäri maata. Suomessa nostettiin eläkeikää 68 ikä vuoteen ilman mitään katumellakkaa. Nykyinen hallitus lakkautti Suomessa eläkeputken ilman työmarkkinajärjestöjen hyväksyntää eikä siitä syntynyt yleislakkoa. Ranskassa eläkeiän nosto ja eläkelputken poisto ei ole mahdollista koska siitä syntyy heti valtakunnallinen yleislakko johon osallistuu myös lukiolaiset ja yliopiston opiskelijat ay-liikkeen rinnalle
Ero oli siinä että Kiina pystyi kuksistamaan väkivaltaa käyttäen 1980-luvun lopussa alkaneet mellakat ja vallanvaihtopyrkimykset, Neuvostoliitto ja itä-Eurooppa ei.
”“Kiina on osoittanut, että valtiojohtoinen markkinatalous toimii paremmin kuin liberaali markkinatalous.”
Todellako? Millä kaikilla mittareilla?”
Yleinen talouskasvun jatkuminen 2000-luvulla, valtioiden velkaantuneisuuden reilu kasvu 2000-luvulla liberaaleissa markkinatalouksissa yksilöiden optimoidessa voimakkaasti omaa etuaan, ja köyhyyden vähentyminen (aiheesta yksi linkki alla) nyt ainakin ovat kai sellaisia indikaattoreita:
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006588342.html
Länsimaiset liberaalit demokratiat ovat yhä valtionvelkaisempia. Valtiot ovat tehneet sitoumuksia, joita eivät kykene maksamaan, mutta joista eivät voi enää irtautuakaan, koska oikeusvaltiot pitävät kiinni saavutetuista eduista. Suomessa yksi erikoisuus sen asian osalta on Ahvenanmaa, jossa 1920-luvun alussa tehdyn lain mukaan alueella on veto-oikeus kaikkiin maakuntaa suoraan koskeviin lakimuutoksiin, kuten rahoituslinjauksiin, mikä on käytännössä tarkoittanut sitä, että joka ainoa rahoitusuudistus, joka on Ahvenanmaan ja valtion kesken toteutettu, on ollut valtion menoja lisäävä. Veto-oikeuden yhteydessä säädettiin 1920-luvulla, että sitä oikeutta ei Suomen valtiolla ole oikeutta jälkikäteen poistaa koskaan tulevaisuudessa, ellei Ahvenanmaa itse halua sellaista muutosta. Eikä Ahvenanmaan kannata sellaisesta saavutetusta edusta koskaan luopua. Valtion rahoitusmenoja kutistavat ehdotukset ja kaikki Itsehallintolakiin kohdistuvat muutokset Ahvenanmaalla on 1920-luvlta lähtien ollut on oikeus torpata veto-oikeudella 1920-luvulla tehdyn sopimuksen nojalla, josta Suomi oikeusvaltiona pitää kiinni. Toisaalta sen velvoitteen tulemisesta valtiota sitovaksi velvoitteeksi kukaan nykyinen äänioikeutettu ei ole ollut 1920-luvulla päättämässä, mikä on ongelmallinen asia demokraattisen prosessin kannalta, koska edes kansan enemmistön tai kansanedustajien määräenemmistön halutessa muutosta sellaista ei ole lain mukaan oikeutta tehdä, koska 1920-luvulla jotkut muut ovat sopineet, että yhden vaalikauden edustajien hyväksymä veto-oikeus sitoo ikuisesti tulevaisuudessakin – äänestävät ihmiset eduskuntavaaleissa mitä tahansa. Tuo on yksi esimerkki siitä, kuinka myöhempien vaalien osalta demokratialta on sidottu käsiä.
Itse näen länsimaisten demokratioiden olennaisena uhkana sen, että juridinen sääntelytaakka erilaisista vanhoista sopimuksista ja laeista käy vähitellen niin raskaaksi, että valtiot eivät enää pysty käytännössä hoitamaan velvoitteitaan toimien taloudellisesti tasapainossa. Eurooppa oli vahva 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. 2000-luvulla sen sijaan mm. Aasian maat, joissa sääntelytaakka on paljon ohuempi, ovat menossa taloudessa kovempaa vauhtia, ja maailman taloudellinen painopiste ja samalla maailmanpoliittinen valta on siirtymässä yhä enemmän sinne suuntaan. Menossa oleva sota vielä todennäköisesti vaivuttaa jo valmiiksi erittäin valtionvelkaista Eurooppaa kokonaisuudessaan entistä enemmän kanveesiin. Jos kansan äänestämät edustajien kädet ovat yhä enemmän ja enemmän aiempien sukupolvien juridisten sitoumusten sitomia, ei lopulta ehkä ole enää edes kyse liberaaleista demokratioista, joissa lakeja voisi tehokkaasti ja vapaasti kehittää kansan enemmistön toivomaan suuntaan, vaan jostain muusta.
Tuota mainitsemaasi Ahvenanmaan itsehallintolaki jossa myös rahoituslinjaus on molempien osapuolten välinen neuvoteltu sopimus jota on nyt Ahvenanmaan toimesta haluttu uudistaa on ajankohtainen. Aasian maissa on myös samanlaisia esimerkkejä kuten Ahvenanmaan esim Kiinan kohdalla Hongkongin itsehallinto. Kiina on myös hyvin valtionvelkainen valtio mutta sen valtiovelka on pääasiassa maakuntien omaa velkaa Kiinan keskushallinnolle. Japani on hyvä esimerkki maasta jossa on eniten valtionvelkaa suhteessa bkt:hen.
”Tuota mainitsemaasi Ahvenanmaan itsehallintolaki jossa myös rahoituslinjaus on molempien osapuolten välinen neuvoteltu sopimus jota on nyt Ahvenanmaan toimesta haluttu uudistaa on ajankohtainen.”
Rahoitussopimus uudistettiin taannoin pakotettuna, koska soteuudistusta ei voinut muutoin toteuttaa – mistä valtiolle tuli jälleen kerran pysyvä lisälasku. Tällä hetkellä ei ole suunnitelmia rahoitussopimuksen muuttamiseksi. Nykyhallitus päätti RKP:n toiveesta toteuttaa rahoitustason korotusuudistuksen ennen kuin muusta Itsehallintolain uudistuksesta sovitaan, mikä vei samalla kannusteen Ahvenanmaalta kehittää asiaa eteenpäin. Syksyllä lausunnoilla ollut Itsehallintolakiesitys oli monelta osin ihan uskomaton, mikä kävi ilmi myös esim. Korkeimman oikeuden lausunnosta (jossa ei otettu kantaa siihen, ovatko esitykset sisällöltään kannatettavia, vaan vain siihen, ovatko esitykset ristiriidassa perustuslain ja EU-oikeuden vaatimusten tai suomalaisen oikeusjärjestelmän kanssa):
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/lausunnot/lausuntoluonnoksestahallituksenesitykseksieduskunnalleuudeksiahvenanmaanitsehallintolaiksi.html
Korkeimman oikeuden lausunnossa mm. hämmästeltiin sitä, miten oikeusministeriö yhdessä Ahvenanmaan kanssa oli esittämässä mm. Ahvenanmaalle oikeutta päättää itse, mitä osia Suomen perustuslaista jatkossa haluavat noudattaa silloin, jos perustuslakia muutetaan tai jos se joskus tulevaisuudessa kirjoitetaan kokonaan uudestaan.
Lausunnossa todettiin, että esim. Suomen allekirjoittamat kansainväliset sopimukset, kuten ihmisoikeussopimukset koskevat koko maata, ja että sellainen tilanne olisi oikeusvaltioissa juridinen kummajainen, jossa perustuslain takaamat perusoikeudet eivät joko koskisi maan kaikkia kansalaisia ja koko maan aluetta, tai joiden saamiseksi voimaan koko maassa Ahvenanmaalle tulisi veto-oikeus ohi eduskunnan päättää valtakunnan perustuslain tulevasta sisällöstä. Korkein oikeus totesi mm.:
”Korkein oikeus pitää Suomen valtiosääntöjärjestelmään huonosti sopivana ajatusta siitä, että perustuslakiin ei voitaisi lisätä esimerkiksi uutta perusoikeussäännöstä ilman että sama säännös on lisättävä myös Ahvenanmaan itsehallintolakiin sen varmistamiseksi, että perusoikeussäännös tulee voimaan myös Ahvenanmaalla.”
”Yhtenä oikeusvaltion tunnusmerkeistä voidaan pitää sitä, että perusoikeudet taataan valtiosäännössä kaikille valtion lainkäyttövallan piiriin kuuluville henkilöille. Lisäksi on merkityksellistä, että perustuslain perusoikeusluettelon taustalla suurelta osin on kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Voidaan otaksua, että myös perustuslakiin mahdollisesti lisättävillä uusilla perusoikeussäännöksillä olisi tällainen tausta. Nämä lähtökohdat huomioon ottaen korkein oikeus pitää ongelmallisena sitä, että itsehallintolain 28 §:n 1 momentin 1 kohtaan otettaisiin edellä selostettu rajoitus. Sen lisääminen säännökseen saattaisi johtaa siihen, että perustuslakiin otettavat perusoikeussäännökset eivät olisi sellaisinaan voimassa myös Ahvenanmaalla tai että niiden voimassaolo Ahvenanmaalla ainakin kävisi tulkinnanvaraiseksi.”
Esityksessä oli myös myös esitetty sitä, että esim. hallintotoimenpiteiden osalta ei tarvitsisi Ahvenanmaalla noudattaa kirjoitettua lakia, vaan että se voitaisiin ohittaa korkean tason poliittisilla neuvotteluilla, minkä Korkein oikeus totesi olevan ristiriidassa perustuslaissa lukevan vaatimuksen kanssa, että julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin.
EU-päätöksenteon osalta Ahvenanmaalle oli luonnoksessa esitetty sellaista veto-oikeutta, joka käytännössä tarkoittaisi ikuista vetkutteluoikeutta päätösten toimeenpanossa, minkä Korkein oikeus katsoi EU:n perussopimuksissa sovitun vilpittömän yhteistyön periaatteen vastaiseksi.
Tosin Korkein oikeus totesi myös, että esityksiä on vaikea arvioida, kun esitysten tekstit ja perustelut olivat niin pahasti ristiriidassa keskenään ja epäselviä, ettei niiden sisällöstä meinannut saada osan asioista osalta edes selvää:
”Korkein oikeus toteaa yleisesti, että ehdotetut säännökset ovat sisällöltään tulkinnanvaraisia ja niiden perustelut ovat epäselvät. Perustelut sisältävät sisäisesti ristiriitaisia lausumia ja vaikuttavat olevan osaksi ristiriidassa säännösten sanamuodon kanssa. Nämä epäselvyydet vaikeuttavat täsmällisten arvioiden esittämistä siitä, mitä vaikutuksia säännösten ottamisella itsehallintolakiin olisi.”
Toivottavasti esitykset järkevöityvät viimeistään eduskunnassa, ja Suomen kansalaiset asetetaan tasa-arvoisempaan asemaan asuinpaikasta riippumatta.
Tuossa Ahvenanmaan itsehallinto asemassa ei ole mitään uutta lainsäädännön kohdalla. Ahvenanmaa joutuu noudattamaan EU lakeja ja EU:n tuomioistuimen päätöksiä koska Ahvenanmaa kuuluu Euroopan unioniin. Ahvenanmaalla on veto-oikeus vain itsehallinto kysymyksiin. Muu vaihtoehto Ahvenanmaalla on joko täydellinen valtiollinen itsenäisyys jonka kannatus Ahvenanmaalla on hyvin pientä tai eroaminen Euroopan unionista joka on mahdollista eli Ahvenanmaa jää Euroopan unionin ulkopuolelle vaikka on edelleen osa Suomea.Näin on esimerkiksi Grönlannin kohdalla käynyt joka on osa Tanskan kuningaskuntaa mutta ei ole osa Euroopan unionia. Itsehallinto alueet ei ole Euroopan unionin jäsenmaissa mikään poikkeus päinvastoin. Esimerkiksi Korsika, Etelä-Tiroli, Pohjois-Irlanti, Katalonia, Baskimaa, Madeira, Azorit ja Färsaaret ovat itsehallinto alueita joissa on myös oma erillinen lainsäädäntö suhteessa muuhun maahan ja Euroopan unioniin. Ainoa vaihtoehto on luopua tästä poikkeusesta on itsehallinnon lakkauttaminen tai täydellinen valtiollinen itsenäisyys.
”Itse näen länsimaisten demokratioiden olennaisena uhkana sen, että juridinen sääntelytaakka erilaisista vanhoista sopimuksista ja laeista käy vähitellen niin raskaaksi, että valtiot eivät enää pysty käytännössä hoitamaan velvoitteitaan toimien taloudellisesti tasapainossa… Jos kansan äänestämät edustajien kädet ovat yhä enemmän ja enemmän aiempien sukupolvien juridisten sitoumusten sitomia, ei lopulta ehkä ole enää edes kyse liberaaleista demokratioista, joissa lakeja voisi tehokkaasti ja vapaasti kehittää kansan enemmistön toivomaan suuntaan, vaan jostain muusta.”
Mielestäni on ollut selvää jo pidempään että Oikeusvaltioperiaate on vain keino keinojen joukossa puolustaa saavutettuja etuja. Täällä Helsingissäkin nähty monta kertaa kuinka kaavoista valitetaan vuosia ja mitään ei saa tehdä ja lopulta Oikeudet kieltävät kehityksen, Vartiosaari hyvänä esimerkkinä. Kuten olen irvaillut aikaisemmin, Helsinkiä ei pystyisi nykyisessä oikeusvaltio-Suomessa edes perustamaan tänään.
Poliitikkojen kannattaisi nyt lukea Michael Youngin Meritokratian nousu (ja tuho).
Koulutustason jatkuva nostaminen ei ole mahdollista, kun siihen tarvittavat ihmisen ominaisuudet jakaantuvat ns normaalisti. Kun jo nyt valitetaan opiskelijoiden henkisestä väsymisestä, tuntuu kuin nostoraja olisi jo lähellä, jollei saavutettu. Pelkään, ettei oppivelvollisuuden pidentäminen tuota odotettuja hyötyjä. Eihän Soininvaaran ajamassa pienipalkkaispolitiikassa ole kyse koulutuksesta vaan tulonjakopolitiikasta.
”Pelkään, ettei oppivelvollisuuden pidentäminen tuota odotettuja hyötyjä. Eihän Soininvaaran ajamassa pienipalkkaispolitiikassa ole kyse koulutuksesta vaan tulonjakopolitiikasta.”
Riippuu siitä, mitä hyötyjä odottaa. Itse odotan sen toimen olleen yksi hyödyllisimmistä päätöksistä koulutuspolitiikassa pitkään aikaan. En odota sen johtavan yleisen koulutustason nousuun. Mutta odotan, että prosentti tai pari aiemmin työelämästä pysyvästi syrjäytyneistä nuorista olisi voinut olla sellaisella toimella ohjattavissa työuralle. Murrosikä on varsinkin osalla pojista hankalaa aikaa peruskoulun lopulla. Oppivelvollisuusiän noston myötä osa näistä on koulujen päättämishetkellä jo huomattavasti kypsempiä. Toisekseen, uudistus yhdenvertaisti erilaisista taloudellisista asemista tulevista kodeista tulevien mahdollisuuksia toisen asteen koulutuksen suorittamiseen. Aiemmin pienellä osalla nuorista jäi toinen aste suorittamatta jo kulujen takia, ja esim. oppikirjoja vailla kursseja säästösyistä tehneet pärjäsivät kursseilla huonommin. Nyt se ei ole enää opintojen esteenä.
Lisäksi uudistus hiukan paikkasi lapsilisien ostovoimaan vuosien varrella tehtyä reilua leikkausta lapsiperheiden kannalta. Nuorten osalta Suomen sosiaalietuuksissa on tosin yhä tosin aukko, kun lapsilisä ulottuu vain 17 vuoden täyttämiskuukauteen asti, mutta moni sosiaalietuus alkaa vasta 18 vuoden täyttämisen jälkeen. Käytännössä vanhempien elatusrasitus tuosta yhdestä ikävuodesta on korkeampi kuin vuotta nuorempien osalta. Oppivelvollisuuden jatkuminen 18 ikävuoteen paikkaa osin tilannetta, koska julkinen sektori maksaa silloin nuorten opiskelumenot, jolloin vanhempien elatusrasitus jää majoituksen, vaatteiden, ruoan, harrastusten ja monien muiden asioiden maksamiseen, mutta esim. koulukirjoja ei tarvitse enää ostaa vanhempien varoin.
Jää nähtäväksi kuinka paljon koronan aikaansaama etätyön valtavirtaistaminen muuttaa tätä ilmiötä. Suurin osa koulutetun väen toimistotyöstä on helposti tehtävissä etätyönä ja korona on sekä totuttanut että pakottanut ihmiset tekemään etätyötä ihan uusissa määrin.
Ennustan että pitkällä aikavälillä työstä, jossa on pakko olla paikan päällä, joudutaan alkaa markkinoilla maksamaan korkeampaa palkkaa, koska etätyö on paljon mukavampaa. Jos lähityöstä maksettava palkka suhteessa etätuohon nousee selvästi, voikin käydä niin, että paikoissa joissa lähityötä tehdään etätyöläiset jäävät alakynteen kilpailussa asunnoista ja muuttavatkin muualle, koska voivat. Tästä taas seuraavan kertaluvun efektinä on, että osa lähityöläisistäkin muuttaa perässä, koska palvelujen on oltava siellä missä ihmiset ovat. Tämä taistelisi puolestaan Osmon kuvaamaa ilmiötä vastaan ja kaiken kaikkiaan hajauttaisi asumisrakennetta.
Kuvaamani skenaario kuulostaa oudolta, koska viimeiset sata vuotta kehitys on kulkenut juuri päinvastaiseen suuntaan ja ihminen haluaa uskoa vain sellaiseen minkä näkee. Toisaalta meillä on ollut internet laajassa käytössä vasta parikymmentä vuotta ja modernit etätyön välineet laajassa käytössä vasta joitain vuosia, joten kehitys on näiden suhteen vasta täysin aluillaan. IT-alallahan, jossa uutta teknologiaa otetaan käyttöön muita aloja ripeämmin, on olemassa jo isojakin firmoja jotka toimivat täysin etänä ilman minkäänlaisia toimistoja, kuten vaikkapa GitLab: https://en.wikipedia.org/wiki/GitLab
Kokoomuksen keino tehdä kaikista voittajia on hyvin tunnettu: Lasketaan verotusta keski- ja hyvätuloisilla ja leikataan tukia ja tulonsiirtoja ja uudellenkouluttautumisen mahdollisuuksia että kukaan ei varmastikkaan halua jäädä köyhäksi ja/tai työttömäksi. Tosin hieman mysteeriksi Kokoomuksen mallissa jää se kuinka globalisaation päähänpotkima pääsee luokkanousuun jos kaikki ovet lyödään kiinni.
Kyllä Kokoomuksella on pointti tuloverotuksen alaentamisesta koko tuloluokissa koska tuloverotus on Suomessa erittäin korkea. Tuet oli ne suoria tai epäsuoria vääristävät kilpailua ja näin EK on myös ay-liike on sanonut ääneen. Ranskassa on tilanne hyvin erilainen jossa elinkeinoelämä ja ay-liike halua tukea yrityksia Euroopan unionissa koska Ranskassa katsotaan että Kiina tukee omia yrityksiä niin paljon että vaikka se on WTO:n sääntöjen vastaista niin vastaus Kiinan haasteeseen olisi se että tehdään samoin myös Euroopan unionissa.
Kaavasta valittaminen on itse asiassa perusoikeus jonka oikeusvaltio sallii jokaiselle kansalaiselle. Jos kaavoittaminen olisi vapaata niin silloin Töölönlahti olisi jo kaavoitettu arvoalueeksi.Oikeusvaltio on tässä kohtaa mekanismi. Se on eri asia kun jatkuvasti valitetaan kaavoituksesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen vaikka alioikeus olisi hylännyt valituksen. Jokaisesta valituksesta pitäisi periä maksu per valitus.Tämäkin syrjii jonkun oikeusoppineen mielestä perusoikeuksia
Näkymä jättömaan maanrajasta ja sen alapuolelta:
https://unherd.com/2022/05/can-a-pit-village-be-resurrected/