Kuunneltua: Sixten Korkman, Talous ja humanismi.

Kuun­telin mie­lenki­in­nol­la Six­ten Kork­manin kir­jan Talous ja human­is­mi, vaik­ka oletin, että kovin paljon uut­ta en oppisi, sil­lä tunne Six­tenin ajat­telua hyvin ja talousti­eteetkin sil­lä tasol­la, jota oletin yleis­ta­juisen kir­jan tar­joa­van. Mut­ta Six­te­nil­lä on lois­ta­va taito kiteyt­tää ja yhdis­tel­lä asioi­ta. Tästä kiinnostukseni.

Olin aivan väärässä. Kir­ja opet­ti min­ulle todel­la paljon uut­ta– ei niinkään talousti­eteestä luku­un otta­mat­ta joidenkin pahis­ten – kaiken sort­tis­ten lib­er­taanien – ylilyön­te­jä, joi­hin en ollut vaivau­tunut tutustumaan.

Kir­jas­sa on varsin kat­ta­va aate­his­to­ri­alli­nen osa, joka pain­ot­tuu pitkälti uskon­toi­hin. Siinä sivus­sa Six­ten ratkaisi puoli huoli­mat­tomasti muu­ta­mal­la riv­ille monia askar­rut­ta­neen kysymyk­sen Jumalan olemassaolosta.

Aate­his­to­ri­aa tun­nen sen ver­ran huonos­ti, että en pysty sanomaan, onko Six­tenin yhteen­ve­to pätevä vai vaikut­taako se vain siltä.

Kir­jas­sa käsitel­lään paljon uskon­to­jen vaiku­tus­ta talouteen ja talouskasvu­un. Onko katolis­ten maid­en jäl­keen­jääneisyys seuras­ta kato­lilaisu­ud­es­ta ja protes­tant­tis­ten maid­en men­estys protes­tantismista? En ole koskaan tutus­tunut kalvin­is­mi­in. Six­ten esit­teli sen taloudel­lisen men­estyk­sen uskon­nok­si, jos­sa men­estyvät pää­sevät parati­isi­in vielä kuole­mansa jäl­keenkin. Six­ten pani täl­lä ker­taa Kalvinin suuhun alun perin apos­toli Paavalin lauseen, joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä. Minä olen usei­ta ker­to­ja kuul­lut väitet­tävän, että lause oli Lutherin kynästä. Se on peräsin Raa­ma­tus­ta Paavalin kir­jeistä ja oli suun­nat­tu alkuseu­rakun­tien erään­lais­ten kib­but­sien kysymyk­seen siitä, onko oikein, että ne keräävät pöy­tien­sä ääreen pait­si vam­maisia, myös työtä vieroksuvia.

Six­tenin omaa käsi­tys­tä uskon­noista taitaa kuva­ta hänen siteer­aa­mansa Edward Gib­bonin (?) aja­tus­ta, että taval­liset ihmiset pitävät uskon­to­ja totuute­na, viisaat val­heena ja hal­lit­si­jat hyödyllisinä.

Six­ten ase­moituu voimakkaasti hyv­in­voin­ti­val­tion puo­lus­ta­jak­si eri­laisia lib­er­taane­ja vastaan.

Opet­tavainen kir­ja, joka kan­nat­taa lukea ennen kaikkea niiden, jot­ka kuvit­tel­e­vat, että talous­teo­ria itsessään on jotenkin eri­ar­voisu­ut­ta ja kaikkea pahaa edis­tävä ajatusrakennelma.

Kir­ja on sen ver­ran help­poa tek­stiä, että se sopii hyvin kuunneltavaksi.

Siitä, tekeekö taloudelli­nen kasvu rikkaissa mais­sa ihmi­sistä onnel­lisem­pia, pitää var­maan joskus keskustel­la Six­tenin kanssa.

Helsin­gin kir­james­suil­la Six­tenin kir­jaa näytet­ti­in myytävän aivan solkenaan.

12 vastausta artikkeliin “Kuunneltua: Sixten Korkman, Talous ja humanismi.”

  1. Kiitos tästä arvios­ta (näitä luk­isin ker­naasti enem­mänkin). Olen pitänyt Kork­manin aiem­mista kir­joista kovasti ja tämäkin jo odot­taa yöpöy­däl­lä lukuvuoroaan.

  2. Niin se maail­ma avar­tuu. Jämähtänyt­tä talousa­jat­telua notk­ista­maan voisi suositel­la myös seu­raavia kir­jo­ja: Jason Hick­e­lin Less is more ja Mar­i­ana Maz­zu­ca­ton The val­ue of every­thing. Kap­i­tal­is­mi ja “markki­nat” eivät hoi­da meitä ulos tästä kestävyyskri­isi­hel­vetistä, luis­us­ta kohti elinkelvo­ton­ta maa­pal­loa ja sivil­isaa­tion romahdusta.

  3. ja kaikkea pahaa edis­tävä ajatusrakennelma.

    Taloustiede ei pidä hyvän tai pahan eroa, tai mitään muu­takaan ihmisille tärkeitä asioi­ta (kuten iden­ti­teet­tiä, suku­lais­suhtei­ta tai kansal­lisu­ut­ta) mie­lenki­in­toisi­na. BKT on BKT:ta, oli se sit­ten vaik­ka huumekauppaa.

    Ei se hyvääkään ole, eikä ole tiedet­tä nähnytkään.

    1. Taloustiede ei pidä hyvän tai pahan eroa, tai mitään muu­takaan ihmisille tärkeitä asioi­ta (kuten iden­ti­teet­tiä, suku­lais­suhtei­ta tai kansal­lisu­ut­ta) mie­lenki­in­toisi­na. BKT on BKT:ta, oli se sit­ten vaik­ka huumekauppaa.

      Tämä nyt ei pidä paikkaansa talousti­eteen osalta lainkaan. Se ei pyri mak­si­moimaan BKT:tä, joka on vain eräs tilas­tonikkarei­den luomus.

      1. Juhana Var­ti­aista kuun­tel­e­valle tulee talousti­eteestä tuo Olli S:n käsitys…

  4. Ei kai taloudel­lisen men­estyk­sen yhdis­tämisessä protes­tantismi­in ja eri­toten kalvin­is­mi­in ole mitään sel­l­aista, mitä ei käsiteltäisi suun­nilleen jokaisel­la sosi­olo­gian johdan­tokurssil­la Max Weberin yhtey­dessä? Sekin on ajatuk­se­na vähän kyseenalainen. Kat­sokaa vaik­ka katolista Etelä-Sak­saa, joka on Euroopan vau­rain­ta aluetta.

    1. Weberin Protes­tant­ti­nen eti­ik­ka ja kap­i­tal­is­min hen­ki oli ja sen oli tarkoi­tuskin olla vas­tine hänen kol­le­gansa Wern­er Som­bartin teok­selle Der mod­erne Kap­i­tal­is­mus. Som­bart oli sitä mieltä, että Weberin tarkoit­ta­ma kaltainen “kap­i­tal­is­min hen­ki” on kyl­lä ole­mas­sa, mut­ta syn­tyi jo sato­ja vuosia aiem­min, ja ilman Weberin esit­tämän kaltaista kohtalony­hteyt­tä nimeno­maan protes­tant­tiseen kristi­nuskoon (mm. kato­lilaisu­u­den ja/tai juu­ta­laisu­u­den kustannuksella).

      Som­bart oli omana aikanaan yhtä tun­net­tu ja keskustel­tu tutk­i­ja kuin Weber — häneltä ilmestyi kolme kir­jaa suomek­sikin -, mut­ta on nykyään jäänyt läh­es täysin Weberin var­joon, osit­tain sik­si, että eli riit­tävän pitkään ehtiäk­seen elämän­sä lop­ul­la myötäil­lä nat­se­ja hie­man liikaa säi­lyäk­seen sodan­jälkeisen maail­man silmis­sä salonkikelpoise­na. Suomes­sa asi­aa sekä Weberin ja Som­bartin kap­i­tal­is­mikäsi­tys­ten meri­it­te­jä on ansiokkaasti selvit­tänyt Pert­ti Töt­tö väitöskir­jas­saan Wern­er Som­bart ja kiista kap­i­tal­is­min hengestä.

    2. Olen pyöritel­lyt aja­tus­ta siitä, että protes­tantis­mi, taloudelli­nen men­estys, yksilön­va­paudet jne. kumpuaisi­vat jostain samas­ta tek­i­jästä, joka jotenkin yhdis­täisi ainakin pohjois-euroop­palaisia kan­so­ja. Mut­ta eipä tähän ole tul­lut sen pidem­pään pere­hdyt­tyä tai enem­pää mietiskeltyä…

      Jos täl­lainen yhteinen selit­tävä tek­i­jä olisi ole­mas­sa, niin on tietysti mie­lenki­in­toista huomioi­da, että pro­ten­stant­te­ja oli aikoinaan run­saasti myös Etelä-Sak­sas­sa, Böömis­sä, Ran­skas­sa ja mm. Pohjois-Ital­ias­sa, joista jälkim­mäi­nenkin on kaikil­la taloudel­lisil­la mittareil­la erit­täin vauras. Moinen “vääräuskoisu­us” ei kuitenkaan kel­van­nut kansan­murhaav­ille katolisille ja veren­hi­moi­sen Rooman piis­pan ylly­tyk­sel­lä moinen hai­hat­telu pyrit­ti­in kitkemään samoil­la menetelmil­lä kuin kataar­it ja mon­et muut aiem­min. Onnek­si oli sen­tään Pohjoisen Lei­jona — Gus­tavus Adol­phus, joka pelasti edes osan Euroopas­ta Rooman piis­pan ikeeltä ja taantumukselta.

  5. Mie­lenki­in­toinen kir­ja, en ole vielä päässyt lop­pu­un. Kir­jas­sa on paljon samo­ja teemo­ja , mitä Timo Miet­ti­nen kir­joit­taa myös kiin­nos­tavas­sa kir­jas­saan ” Euroop­pa — poli­it­tisen yhteisön historia”.
    Min­ulle jäi epä­selväk­si, mis­sä Six­ten ratkaisi kysymyk­sen Jumalan ole­mas­saolosta. “Tieteel­listä evi­denssiä ( mitä evi­denssiä on haet­tu) Jumalan ole­mas­saolosta ei ole esitet­tävis­sä.” Se, että tieteel­listä evi­denssiä ei ole, ei ole todis­tus siitä, että Jumalan ( mitä jumalal­la tarkoite­taankin) ole­mas­sao­lo ei olisi mah­dol­lista. Ihmi­nen kyke­nee tuo­maan tieteel­lis­es­ti tulkit­tavaan todel­lisu­u­teen vain osan ole­vais­es­ta. Osa jää ei-tulkit­tavaan, kuten esim jumalan ole­mas­sao­lo tai elämän mys­teeri. Tässä mielessä emme tiedä, miten hyvin tieteelli­nen todel­lisu­usku­va vas­taa itse todel­lisu­ut­ta. Suh­teel­lisu­us­teo­ri­akin on vain hyvin perustel­tu todek­si-usko­mus. Itse sanois­in, että taval­liset ihmiset pitävät uskon­to­ja joko totuute­na tai val­heena, viisaat ihmisy­hteisön käsi­tyksinä ei-tulkit­tavas­ta siitä siitä, miten pitäisi olla ja käyt­täy­tyä, ja hal­lit­si­jat hyödyllisinä.

    1. Itsekin ratkaisin kysymyk­sen Jumalan ole­mas­saolosta jo tois­takym­men­tä vuot­ta sit­ten kir­jas­sani Suuri kaal­i­hui­jaus (s. 139–140). Kuten huo­mau­tan siinä, on uskon­to­ja, joiden jumala kaikkien nor­maalien ihmis­ten, omas­ta mielestään ateistienkin, näke­myk­sen mukaan on ole­mas­sa: esimerkik­si pan­teis­mi, jos­sa jumala on maail­mankaikkeus, tai jonkin hypo­teet­tisen alku­peräiskansan luon­nonuskon­to, jos­sa jumala voi olla esimerkik­si kylän keskel­lä kas­va­va iso puu. Tämä tarkoit­taa, että uskovien ja ei-uskovien väli­nen ero ei ole siinä, että edel­liset usko­vat jonkin asian X ole­mas­saoloon ja jälkim­mäiset eivät, vaan siinä, että edel­liset palvo­vat asi­aa X ja jälkim­mäiset eivät.

  6. “Six­tenin omaa käsi­tys­tä uskon­noista taitaa kuva­ta hänen siteer­aa­mansa Edward Gib­bonin (?) aja­tus­ta, että taval­liset ihmiset pitävät uskon­to­ja totuute­na, viisaat val­heena ja hal­lit­si­jat hyödyllisinä.”

    Kork­manin omaa näke­mys­tä asi­aan en tunne, mut­ta olen miet­tinyt ilmas­ton­muu­tok­sen osalta vas­taavaa jaot­telua. Eri­tyis­es­ti poh­tien sitä, mikä motivoi lop­ul­ta ihmisiä ilmas­ton­muu­tok­sen hillintään. Teol­o­gisen perustelun omaavalle suo­jelu voi olla osa ihmisen tarkoi­tus­ta maail­mankaikkeudessa (osa taas on näh­nyt asian toisinkin, mut­ta itsel­leni luon­non suo­jelu on erään­lainen hen­gel­lis­es­ti perustel­tu velvol­lisu­us). Vas­taavasti itsel­leni on ollut vaikea ymmärtää, että mikä lop­ul­ta loogis­es­ti motivoi suo­jele­maan vaikka­pa ilmas­toa sil­loin, jos ei usko elämän jatku­miseen kuole­man jäl­keen — ja että miten ihmis­ten käyt­täy­tymistä pystyy muut­ta­maan, jos ei näe ihmisen yht­enä tarkoituk­se­na ja tehtävänä maan pääl­lä luo­makun­nan suojelemista.

    Pohdi­tut­tanut on mm. se, mik­si luon­nol­la ja sen suo­jelul­la pitäisi olla väliä. Mitä ilmeisim­min osa ihmiskun­nas­ta ei väl­itä asi­as­ta pätkääkään. Suo­jelun kannal­ta ongel­ma on se, että pari pros­ent­tia eniten kulut­tavas­ta ihmiskun­nas­ta kyke­nee aiheut­ta­maan pääosan ilmastotuhoista.Osa pitää ilmas­ton­muu­tok­sen hillinnän toimen­piteitä must dona, osa asiana jota ei pitäisi tehdä, ja osa taas on ottanut sitä koske­vat toimen­piteet ja puheet välil­liseen hyö­tykäyt­töön ajaak­seen jotain ihan mui­ta asioi­ta. Lop­putu­los siitä, kun vain osa tekee akti­ivis­es­ti toimia, osa ei tee ilmas­ton­muu­tos­ta hillit­se­viä toimia lainkaan, ja osa tekee jotain mut­ta ei vält­tämät­tä paljoa, on se, että ilmas­ton­muu­tos etenee.

    1. Itsekin mietin aikanaan usko­vana tuo­ta kysymys­tä, että mikä ajaa myös joitakin uskon­not­to­mia tais­tele­maan ilmas­ton­muu­tos­ta vas­taan tai toim­i­maan muutenkin vas­tu­ullis­es­ti yhteiskun­nas­sa. Kun myöhem­min lakkasin usko­mas­ta jumalaan, havaitsin että juuri mikään eet­tisessä ajat­telus­sani ei muuttunut.

      Kai ihmi­nen on sit­ten luon­nos­taan moraa­li­nen olen­to. Toisaal­ta min­un on jostain syys­tä yleis­es­tikin vain vaikea sietää sitä, että asi­at menee pieleen, kun ne vois järkeväm­min toimien men­nä parem­min. Eikä oman elinympäristön suo­jelem­i­nen oikeas­t­aan ole mitenkään poikkeuk­sel­lista, vaan luul­tavasti suurin osa eliöla­jeista tekee sitä. Ihmi­nen vain kyke­nee ulot­ta­maan suo­jelemisen koko bios­fääri­in, vaik­ka ikävästi näyt­tääkin siltä, että kaik­ki eivät siihen kykene tai koe sitä merk­i­tyk­sel­lisek­si. Ei usko­vista eikä uskonnottomista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *