Sivut 434–355
Onko paha asia, että promille Suomen suurituloisimmista saa kaksi prosenttia kaikista tuloista, eli 20-kertaisesti oman osuutensa? Puhdasverinen ekonomisti sanoo, että se ei ole ongelma, jos tämä ei vähennä muiden tuloja ja vaikka vähentäisikin, se on korkeintaan kahden prosentin kokoinen ongelma, jota voi verrata vaikkapa julkisen sektorin tehottomuuden tuottamiin kustannuksiin tai taloudellisen kasvun hidastumiseen.
Layardin mukaan se on ongelma, koska ihmisten onnellisuus riippuu suhteellisista tuloista. Kun toiset ovat rikkaita, omat pienet tulot tuntuvat pahemmalta asialta kuin tuntuisivat, jos kaikkien muidenkin tulot olisivat pieniä.
Minun ajatukseni ovat lähempänä Layardia, mutta lisäisin tähän, että suurista tuloista on kaikille hyötyä, jos niitä käytetään investointien ja työpaikkojen luomiseen. Tämän takia Ruotsissa suhtaudutaan omiin rikkaisiin paljon myönteisemmin kuin Suomessa.
Aiemmissa luvuissa totesin, että tuloerojen suuruutta voidaan perustella joko oikeudenmukaisuudella tai tarkoituksenmukaisuudella. Oikeudenmukaiset tuloerot olisivat hyvin pieniä, paljon pienempiä kuin tarkoituksenmukaiset, joten tuloeroja kannattaa perustella vain tarkoituksenmukaisuudella. Erityisesti Yhdysvaltain tuloerot ovat selvästi suurempia kuin tarkoituksenmukaiset. Useampi talousnobelisti on esittänyt huolensa tuloerojen kasvusta USA:ssa.
Vaikka Eurooppa ei ole Yhdysvallat eikä erityisesti Suomi ole, tuloerojen kasvusta on syytä olla huolissaan täälläkin, sillä samat talouden lainalaisuudet toimivat myös täällä.
Tuloerot pienenivät Suomessa merkittävästi koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan aina 1990-luvun alkuun asti. Sen jälkeen ne nousivat selvästi vuoteen 2000 saakka ja ovat sen jälkeen olleet hyvin vakaat. Gini-kerroin on noin 0.27, mikä on maailman matalimpia.
1990-luvulla ginikerrointa nostivat työttömyyden kasvu, eläkeläisten lukumäärän kasvu ja pääomatulojen verojen alentaminen ja sitä laski eläkkeiden paraneminen ja tulojen uudelleenjaon tehostuminen.
Jotkut kirjani kommentoijat ovat huomauttaneet, että tuloerot ovat pysyneet tällä vuosituhannella ennallaan vain suhteellisella asteikolla, mutta jos katsotaan absoluuttisia eroja, ne ovat kasvaneet. Absoluuttinen Gini-kerroin on silkkaa humpuukkia. Jos alkutilanteessa Virtasen kuukausitulot ovat 500 €/kk ja Lahtisen 1000/kk € ja sen jälkeen molemmat vaurastuvat niin, että Lahtisen tulot ovat 9000 €/kk ja Virtasen 10 000 €/kk, Sanooko joku vakavissaan, että heidän välillään taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut? Kirjan alkuosassa kuvattiin teollisen yhteiskunnan alun kurjuutta ja eriarvoisuutta. Absoluuttinen Gini-kerroin on kuitenkin noista ajoista kasvanut paljon. Oliko siis taloudellisen tasa-arvo tuona ryysyköyhälistön aikana siis parempi? Oliko faaraoiden Egypti todella tasa-arvon onnela verrattuma Pohjoismaisiin hyvinvointivaltioihin?
Suurten tulojen verotus
Jättituloja on ennen verotettu estoitta. Sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa korkein marginaalivero on ollut pitkälti yli 90 %, Yhdysvalloissa 94 % ja Britanniassa peräti 98 %. The Beatles protestoi kappaleella Taxman.
Ranskan sosialistipresidentti Hollande nosti marginaaliveron yli miljoonan euron tuloista 75 prosenttiin. Se epäonnistui täysin, koska varakkaat muuttivat kuka Belgiaan ja kuka Venäjälle. Hänen silloinen puoluetoverinsa, tuleva presidentti Macron kutsui sitä Kuubaksi ilman aurinkoa. Vero jouduttiin laskemaan parin vuoden tuskailun jälkeen.
Yhdysvalloissa talousnobelisti Peter Diamond laski, että jättituloja tulisi verottaa noin 73 prosentilla. Luku sisälsi välilliset verot, joten Hollanden 75 prosentin tulovero oli selvästi tämän yläpuolella. Piketty on esittänyt suurituloisille globaalia veroa, joka olisi jotain välillä 54 % — 80 %. Osoittaako Hollanden veron epäonnistuminen, että nämä ovat väärässä? Hollanden epäonnistuminen johtui siitä, että vero vuosi naapurimaihin. Piketty esitti globaalia veroa, jota välttääkseen pitäisi muuttaa Marsiin. Yhdysvaltojen verottajaa taas ei pääse pakoon kikkailemalla kirjoja siirtelemällä.
Tarvitseeko maa omistajia
Omaisuus on jakautunut huomattavasti Suomea epätasaisemmin. Tuloeroja kuvaava Gini-kerroin on noin 0,27, mutta omaisuutta koskeva Gini-kerroin on 76,7. Mutta ei se mitään. Ruotsissa se on peräti 86,5 ylittäen jopa USA:n, mutta jääden jälkeen sentään Venäjästä.
Suomessa on vähän rikkaita omistajasukuja. Se ei tarkoita, etteivät suomalaisten yritysten omistajat olisi rikkaita. He eivät vain ole suomalaisia. Paitsi, että Suomessa omaisuus jakautuu selvästi Ruotsia tasaisemmin, kotitalolouksien keskimääräinen omaisuus on Länsi-Euroopan matalimpia ellei matalin.
Tämä seurauksena suomalaisten yritysten omistus valuu ulkomaille. Maasta on tulossa tytäryhtiötalous. Ruotsalaisten ohella norjalaiset ostavat innokkaasti suomalaisia yrityksiä.
Ruotsi suorastaan paapoo rikkaitaan. Onhan se poistanut perintöveron kokonaan. Tästä kiitoksena ruotsalainen pääoma on erittäin isänmaallista. Kannattaa ollakin.
Progressiivinen menovero
Ahon hallitus laski omaisuustulojen verotusta merkittävästi tukeakseen kotimaista pääoman muodostusta. Tätä merkittävämpää oli ehkä se, että veroa voi omaisuustulojen osalta lykätä sillä, että yhtiöittää omaisuutensa tai siirtää sen rahastoon, jolloin joutuu maksamaan omaisuusveroa vasta siinä vaiheessa, kun tulouttaa voitot omalle pankkitililleen. Omaisuutta voi siis kartuttaa verottomasti.
Kannattaisiko näin tehdä myös työtulojen osalta? Ei verotettaisi säästettyä tuloa mutta verotettaisiin säästöjen syömistä. Jos siis osa tuloista menee asuntolainan lyhentämiseen, sitä osaa ei verotettaisi, mutta jos alkaa syödä säästöjään, joutuisi siitä maksamaan veroa. Tämä ei toimisi loogisesti ilman asuntotulon verottamista.
Jotta tämä ei tekisi veronkierrosta niin helppoa, että siitä menee keksimisen ilokin, pitäisi säästöjen takia anteeksi annettu verotus merkitä velaksi verottajalle. Velkaa ei pääsisi pakoon siirtämällä kirjat Tallinnaan.
Jos meillä olisi progressiivinen menovero, ei olisi perusteita verottaa pääomatuloja kevyemmin kuin työtuloja.
näin äärioikeistolaisena, tai ainakin muiden sellaiseksi luokiteltunta… olen kyllä sitä mieltä että eräät “huippujohtajat” saavat liian suurta palkkaa…ja vielläpä optioinen…Eihän se nyt niin mene tai siis menee..mutta ei pitäis mennä ett joku äijä johtajana norsunluuutornissaan vetää sen verrran liksaa mitä 500 niiden edestä jotka sitä varsinaista työtä tekee…
niidenkin joukosta vois löytyy joku ehkä fiksumpikin sinne torniit
“mutta ei pitäis mennä ett joku äijä johtajana norsunluuutornissaan vetää sen verrran liksaa mitä 500 niiden edestä jotka sitä varsinaista työtä tekee”
Eihän se reilulta vaikuta, mutta oikeasti isossa firmassa yhden prosentin toista parempi toimitusjohtaja voi merkitä miljardi(e)n eroa firman arvossa omistajille, ja siitä kannattaa jo vähän maksaakin.
Suurten konsernien toimitusjohtajien palkat ovat monessa suhteessa erilaiset riippuen millainen on yhtiö muoto. Jos yhtiö on listattu pörssiyhtiö palkat muodostuvat kiinteän palkan ja erilaisen lisäbonuksen mukaisesti ja myös osittain pörssiarvon. Pörssiyhtiön toimitusjohtaja voi myös omistaa konsernin osakkeita jotka hänelle sallitaan osana sopimusta. Jos toimitusjohtaja on perheyhtiön omistaja ja toimitusjohtaja ja kyseinen yhtiö ei ole pörssissä on tilanne hyvin erilainen. Itse olen kritisoinut eräiden ravintola konsernien toimitusjohtajien kritiikkiä Suomen hallituksen ravintolarajoituksille vaikka kyseiset toimitusjohtajat saivat korkeaa palkkaa vuosina 2020–2021 pörssiyhtiöin toimitusjohtajana vaikka firma lomatti paljon henkilökuntaa. Perheyhtiö joka ei ole listattu pörssiin joka ei maksa lisäbonusta huonoa aikana mutta pitää toimitusjohtajan kiinteän palkan suhteellisen korkeana saa minulta kyllä sympatiaa.
Minusta on otettava huomioon aina keskustelussa toimitusjohtajien palkoista onko yhtiö listattu pörssiin vai ei. Suomessa on myös paljon isoja konserneja jotka eivät ole listattu pörssiin ja ovat perheyhtiöitä monessa sukupolvessa. Ruotsissa Wallenberg-suku on maan rikkaimpia sukuja ja suvun jäsenet ovat useissa ruotsalaisyhtiöiden hallituksissa jäseninä mutta suvun omaisuus on myös säätiöity ja rahastoitu monta sukupolvea sitten. Wallenberg on onnistunut pitämään Ruotsissa varallisuutensa paremmin kuin Suomessa koska täällä eräät vanhat patruunat kuten Amos Andersson ja Alfred Kordelin olivat lapsettomia joten heillä ei ollut perillisiä. Toki omaisuus säätiöitiin ja ne ovat edelleen toiminnassa.
Wallenbergeilla on muun muassa oma sijoitusyhtiö Investor AB, Myös Kinnevik AB joka on Stenbeck, Klingspor ja von Horn sukujen yhteinen sijoitusyhtiö omistaa merkittäviä osakkeita hyvin tuottavissa pörssiyhtiöissä. Ruotsalaiset teollisuus-ja kauppasuvut ovat onnistuneet sukupolven vaihtoksessa paremmin kuin suomalaiset teollisuus-ja kauppasuvut.
Kaikki riippuu siitä miten omaisuutta hoidetaan ja kuinka se myös sijoitetaan uudelleen, myydänkö se koska, milloin ja kenelle.
Ruotsalaiset ovat onnistuneet tässä paremmin kuin suomalaiset johtuu varmaan siitä että moni ruotsalainen teollisuus-ja kauppasuvut ovat avioituneet toistensa kanssa .Suomessa oli pitkään hajurako ruotsinkielisten ja suomenkielisten teollisuus-ja kauppasukujen välillä ja tämä näkyi myös esim pankkisektorilla minkä liikepankin asiakkaina teollisuus-ja kauppasuvut olivat ja olivatko ne muun muassa mukana minkäkin pankin johtokunnassa.
Minusta asiaa voisi ajatella myös siitä näkökulmasta, että raha on valtaa. Se, jolla on osake-enemmistö, on myös määräysvalta. Se, jolla on rahaa, päättää sen, mitä rahoitetaan. Ymmärtääkseni yhdysvaltalaisen ajattelutavan mukaan valtio on vaarallinen. Jos sillä on liikaa valtaa, se alkaa tyrannisoida kansalaisiaan. Näin ollen on parempi, että valtion rooli on pieni ja varallisuus ym. keskittyy yksityisille ihmisille. Super- tai hyperomaisuudet ovat tänä päivänä niin tolkuttomia, ettei niillä ole mitään tekemistä todellisten tarpeiden kanssa, lukuunottamatta ehkä juuri vallanhalua, jolla ei liene ylärajaa. Viime vuosien tapahtumien kannalta voisi minusta kyllä kriittisesti miettiä sitä, onko näihin superrikkaisiin sitten sen enempää luottamista kuin valtioon.
Tuokin yhdysvaltalainen näkemys että valtio olisi vaarallinen on hiukan naivia myös yhdysvaltalaisessa keskustelussa ihan senkin takia että ei tarvitse olla kovinkaan iso asiantuntija jottaa tietää että kaikista isoin julkisen sektorin lobbaus verkosto Yhdysvalloissa on Sotateollinen kompleksi josta Yhdysvaltain 34. presidentti Dwight D. Eisenhower varoitti 17. tammikuuta 1961 viimeisessä puheessan istuvana presidenttinä kun hänen virkakautensa päättyi.Sotateollinen kompleksi Yhdysvalloissa on naimissa liittovaltion kanssa eli julkisen sektorin kanssa.
> Jotkut kirjani kommentoijat ovat huomauttaneet, että tuloerot ovat pysyneet tällä vuosituhannella ennallaan vain suhteellisella asteikolla, mutta jos katsotaan absoluuttisia eroja, ne ovat kasvaneet. Absoluuttinen Gini-kerroin on silkkaa humpuukkia.
Olen kommentoinut aiemminkin väitettäsi että tuloerot eivät ole kasvaneet. Typistät tuloero- ja eriarvoisuuskeskustelunkin monessa yhteydessä täysin suhteelliseen ginikertoimeena, vaikka se on kyllä myös humpuukkia eikä sitä tee sen paremmaksi että absoluuttinen ginikerroinkin on. Toki ne ovat eri tavalla humpuukkia, miksi kumpaakaan ei kannata erityisesti yksinään tuijottaa. Mutta noin ylipäätään miksi ne ovat humpuukkia on juuri se että taloudellinen eriarvoisuuskeskustelu typistetään vain noihin lukuihin. Pitäisi oikeasti katsoa ostovoimaa ja sen kehittymistä eri tuloluokissa. Kulut ovat kasvaneet esim. 2010-luvulla merkittävästi asumisen osalta (vuokrat nousivat n. kolmanneksen koko maassa), paljon enemmän mitä alempien tuloluokkien tulot ovat kasvaneet. Tällöin näitä vähätuloisia ei lämmitä vähääkään tieto että suhteellinen ginikerroin on pysynyt about samana kun lisääntyneet tulot eivät kata kasvaneita menoja. Todellisuus ja luvut eivät kohtaa, ja se on se ongelma.
Sama se on inflaationkin kanssa. Virallinen inflaatio (eli kuluttajahintaindeksi) on eräänlainen komposiitti/aggregaatti, tässä vuokra-asumisen paino on joku luku.
Vuoden 2021 painot (huomatkaa että luvut ovat promilleja):
https://tilastokeskus.fi/til/khi/khi_2021-02–19_men_001.html
Eli tuolta näkee että todellisten vuokrien paino kokonaisinflaatiosta on 7,211 %. Näyttäkää minulle kuluttaja jonka vuokramenot ovat vain 7% nettotuloista. Todenmukaisempi vuokran osuus tuloista on paljon lähempänä 20–40 %, riippuen monesta asiasta. Helsingin vuokratasolla esimerkiksi 600 €/kk vuokra tarkoittaisi 8700 €/kk nettotuloja, jolloin vuokran osuus olisi siis tämä 7%.
Mutta annas olla kun käy valittamaan elinkustannusten todellista inflaatiota nopeammasta noususta niin lyödään tuntemattoman sanoin sellaiset rätingit eteen ja todistetaan että elinkustannukset eivät yksinkertaisesti ole voineet kohota kenelläkään inflaatiota nopeammin. Mutta ei siinä mitään, jälleen kerran todeksi osoittautuu vanha sananlasku “Valhe, Emävalhe, Tilasto!” ja apinoiden koijaus jatkuu.
Yli puolella suomalaisista vuokran osuus kulutusmenoista on nolla, koskas he asuvat omistusasunnossa. Indeksikorissa on myös jauhelihaa, vaikka osa on kasvissyöjiä. Tuo on kulutuskorien keskiarvo. Eri ihmisten kulutuskorit ovat erilaisia. Minun elinkustannuksiini esimertkiksi ei bensan hinta vaikuta mitään ja jollakin toiselle paljon.
Se, että vuokrien taso on joidenkin kuluttajien osalta liian pieni tietysti liitoittelee inflaatiota heidän kannaltaan nyt, kun vuokrat nousevat muita hintoja hitaammin. Aikaisemmin oli toisin päin.
Juuri näin Stadist! Oikeasti tarvitsisimme eri tulo/varallisuusluokille erilliset inflaatiomittarit. Köyhän inflaatiomittarissa esim. asuntolainojen korot olisivat painoarvoltaan hyvin pieniä, ellei olemattomia, ja vuokran mielettömästi paljon nykyistä isompi. Tällöin nähtäisiin ilman epäilystä että eriarvoisuus on kasvanut eritoten 2010-luvulla todella paljon Suomessakin, kun viralliset inflaatiolukemat olivat hyvin alhaiset, mutta köyhän inflaatiolukemat ovat huidelleen moninkerroin korkeammalla koska tosiaan vuokramenot vievät köyhien tuloista niin suuren osan. Samaan aikaan sosiaalitukien indeksikorotuksista on luovuttu useana vuonna.
Koijaus todellakin jatkuu, ja talousoikeistopoliittikkojen höpötys gini-kertoimesta jatkuu jolla oikean maailman ongelmat selitetään piiloon. Ei meillä mitään kasvavaa eriarvoisuutta ole, tämä yksi luku 0.27 todistaa sen! Jos asiasta huomauttaa, saa vain kommentteja että suhteellinen gini-kerroin on hyvä mittari koska on olemassa vielä huonompi mittari eli absoluuttinen gini-kerroin… Huoh!!
Varallisuuserot ovat yhteiskunnallisesti paljon merkittävämpiä asia kuin tuloerot. Tuloerotilastot eivät kerro koko totuutta. Rikkaat keplottelevat myös tulojaan kevyemmän pääomaverotuksen puolelle. Oikeisto hämmentää tahallaan sillä, että tuloerot ja varallisuuserot menevät monella sekaisin, mylvitään vain että eihän tuloerot Suomessa ole suuria kun asian pihvi on nimenomaan niissä varallisuuseroissa. Varallisuuden kasautuminen on aina äärimmäisen vaarallista, koska varallisuus on yhtä kuin valta. Mitä enemmän varallisuutta joillakin on, sitä enemmän ne haalivat valtaa yli demokraattisen päätöksenteon. He ostavat mieleisiään poliitikkoja (kok, kesk, ps, rkp) jotta nämä sitten muovaavat lainsäädäntöä niin että rikkaat rikastuvat entisestään = edelleen lisää valtaa yli muiden, vielä enemmän vipuvartta itselle mieleisen politiikan luomiseen. Varakkaat pystyvät hallitsemaan myös julkista keskustelua mediansa kautta. Soininvaara näyttää ajattelevan, että pääomaliikeiden rajoittamattomuus olisi joku luonnonlaki ja siksi meidän pitäisi “paapoa” enemmän kotimaisia rikkaita. Pääomaliikeiden rajoittamattomuus on ihan ihmisen keksimä valtava virhe ja sen voivat myös ihmiset korjata. Jos sivilisaatio selviää vielä tästä ilmasto-ja ympäristökriisistä, perustuslakeihin hakataan ensimmäiseksi jyrkkä kielto varallisuuden kasautumiselle (ja tiukka sääntely pääomaliikkeille)! Koska se on ollut ihmiskunnan suurin moka. Kaikki maapallon kestävyysmittarit huutavat punaisella, mutta pääoman ostamat poliitikot kuhnehtivat ja jatkavat edelleen elinkelpoisen maapallon tuhoa kaasu pohjassa. Poliitikot ovat isojen yhtiöiden ja ison rahan renkejä. Joidenkin yhtiöiden on annettu kasvaa valtioitakin suuremmiksi, hallitsemattomiksi hirviöksi. Kirsikkana kakun päällä holtittomassa varallisuuden kasautumisessa ovat umpikahjot tsiljardöörit, jotka huvittelevat saastuttavilla avaruuslennoilla ja haavelevat muuttavansa Marsiin, sitten kun maapallo on saatu tuhottua!
Kysyn Pia-Petri Pampula-Kutrilta missä olosuhteissa ja millä rahoituspohjalla puhelin, kirjoituskone, dieselmoottori, radio, kamera, hehkulamppu, pölyimuri, videonauhuri, pelikonsoli, walkman, ompelukone, jääkaappi, pesukone, tietokone (pyötäkone), tulostin, matkapuhelin, pyykinpesukone ja mikroaaltouuni keksittiin ja onnistuttiin kaupallistamaan siten että myös todennäköisesti Pia-Petri Pampula-Kutrilla löytyy asunnostaan joku noista innovaatioista . Uskooko Pia-Petri Pampula-Kutri että nuo keksinnöt syntyivät valtion keskuskomitean päätöksellä?
Suurin osa mainitsemistasi keksinnöistä keksittiin, kehitettiin ja kaupallistettiin ajassa jossa korkeiden tulojen marginaaliverot olivat jopa yli 90% (sis. pääomatulot) kuten Soininvaarakin kirjoituksessaan mainitsi, ja pääomien liikkuminen oli paljon säännellympää ja rajoitetumpaa kuin nykyisin.
Suurten tulojen hillitsemistä koskevassa analyysissä on monia hyviä huomioita, mutta se jätti tavoitetilan epämääräiseksi. Epämääräiseksi jäi, mikä on tavoiteltava oikeudenmukaisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden/tehokkuuden tasapaino. Soininvaara kannattaa suurten tulojen suitsimista, koska se on oikeudenmukaista ja suuret suhteelliset tuloerot aiheuttavat statusahdistusta ja onnettomuutta pienituloisemmilla. Silti analyysin mukaan tuntuisi, että Suomen etu voisi olla, täällä olisi enemmän varallisuutta ja suurituloisia.
Selvää taitaa olla, että molempia (suurten tulojen ja varallisuuden kovempi verotus sekä suurempi joukko entistä suurituloisempia tai varakkaampia) ei voi tavoitella yhtä aikaa.
Kumpaan siis tähdätään?
Vai onko ajatus, että progressiivisen menoveron avulla voitaisi eräällä tavalla tavoitella molempia?
Ongelma progressiivisessa menoverossa on, että se on jossittelua. Kiinnostava ajatus, mutta onko sille poliittista tukea. Jos sitä ei ole eikä tule, niin muuttuuko analyysin johtopäätös?
Kumpaa siis halutaan: enemmän rikkautta vai enemmän oikeudenmukaisuutta?
Mielelläni kuulisin tähän pohdintaa, sillä itse en osaa asiaa päättää.
Olen kuitenkin taipuvainen kallistumaan sille kannalle, että tänne tarvitaan enemmän vaurautta oikeudenmukaisuuden kustannuksella, jos kotimaisen pääoman kasvattaminen on yhdistettävissä lisääntyneisiin investointeihin. Näyttö siitä, kuinka paljon huipputuloisten lukumäärän kasvaminen tai nykyisten huipputuloisten vaurastuminen entisestään lisäisi ihmisten ahdistusta, on vähintään jokseenkin epäselvää. Kuka ahdistuisi nykyistä enemmän, jos etelä-Helsingissä asustaisi isompi joukko entistä rikkaampia henkilöitä?
Ei etelä-helsinkiläiset tai kantakaupunkilaiset tarvitse yhtään enempää rahaa, kadut ovat jo nyt aivan tukossa autoista kun se pitää saada johonkin parkkiin.
Tämä kaikki taas on hieman huvittavaa suhteessa siihen kuinka paljon on pöhinää yhteiskäyttöautoista ja vastaavista. Taitaa näistäkin tulla enempi sellaista köyhien hommaa, varakkaammilla on ihan riittävästi rahaa pitää se auto lumikasana/-vallinakin (Lue: Yleisenä tukkeena muille joilla on oikea tarve liikkua ja tehdä työtään) kadun varressa tai parkkipaikalla.
Odotan innolla milloin näille ihmisille järjestetään julkinen tuki että saadaan sähköautojen latauspisteetkin samoja katuja tukkimaan. Ja tietenkin julkisena tukena laitetaan kaikki muut maksamaan tätä yleistä järjestystä häiritsevää kerskakulutusta.
Suurin ongelma ei ole kyllä Helsingin kantakaupungissa vain autot vaan myös keväältä syksyyn olevat sähköpotkulaudat . Niitäkin näkyy kaadettuna ja puolipystyssä Helsingin kantakaupungissa siten että ne ovat esteenä jalankulkijalle. Tällä hetkellä sähköpotkulautojen valmistajat ovat vastuussa niiden keräämisestä mutta tätä ei ihan toimi. Helsingin kaupungilla pitäisi olla oikeus kerätä kaikki sähköpotkulaudat omaan varastoon josta valmistajat vievät omansa pois maksua vastaan.Kuka muu tästä yleisestä järjestyksestä häiritsevää kerskakulutuksen maksaa kuin jalankulkijat, lastenvaunuilla kulkevat lapsiperheet , pyörälivät ja vanhukset.
Miksi aina puhutaan pelkästään tuloeroista? Minusta nimenomaan varallisuusverot ovat isompi ongelma. Miljonääri-perijällä ei välttämättä ole tuloja ollenkaan, mutta ruokkii silti epäarvoisuuden tunnetta varmasti enemmän kuin hyvätuloinen lääkäri.
Ongelmana on nimenomaan omaisuuden keskittyminen; vaikka taloustieteilijä tietysti onkin sitä mieltä, että on tehokasta kun kaikki omaisuus on niillä, jotka sitä parhaiten osaavat käyttää hyödyksi, kaventaa ihmisen näköaloja elämään merkittävästi kun kaikki ympärillä on jonkun muun omistuksessa ja hallinnassa.
Auttaako tulo- tai varallisuuserojen pienentäminen Suomessa tähän mitenkään? Nykyäänhän kaikki voivat halutessaan verrata itseään Muskeihin ja Bezoksiin, vaikka ne ovatkin eri maassa. Pysähtyykö tällainen vertailu maagisesti maiden rajoille? Entäs kuntarajoille?
Suurista tuloista on myös hyötyä, koska ne kannustavat tuottavimpia ihmisiä tekemään enemmän töitä. Lähtökohtaisesti työnantajat teettävät töitä työntekijöillä vain, mikäli heidän marginaalinen tuottavuutensa on korkeampi kuin työllistämisen kustannukset -> eniten tienaavien tuottavuus on poikkeuksetta huimaavan korkea. Tässä kohtaa on tietysti huomattava, että monissa työtehtävissä leppoistaminen ei ole vaihtoehto — on joko painettava täysiä tai vaihdettava hommia. Et voi olla Christiano Ronaldo vain 50% työpanoksella, vaan huipputuloihin päästäkseen on panostettava 110% harjoitteluun.
On kuitenkin hommia joita voi tehdä osittaisella panostuksella:
Jos kirurgi huhkii hiki hatussa lonkkaleikkauksia 5pv viikossa ja 600 leikkausta vuodessa, niin eikö hän silloin paranna tuhansien ihmisen elämää vuodessa (myös ne leikattujen puolisot + läheiset hyötyvät) ja tällöin on luonnollisesti aivan oikein, että hän tienaa merkittävästi enemmän kuin kollega, joka leppoistelee 50% työviikkoa ja tekee vain 300 leikkausta vuodessa?
Miten oikeudenmukaisuudella voi perustella sitä, että paljon tuloksekasta töitä tekevän työpanoksesta otetaan suurempi osuus yhteiskunnalle kuin leppoistajan työpanoksesta?
Jos marginaaliveroaste on liian korkea, niin moni taitava insinööri toteaa, että hän pysyy mielummin rivi-insinöörinä sen sijaan, että hyväksyy ylentämisen isomman vastuun hommiin, koska marginaalivero leikkaa tehokkaasti rahallista hyötyä. Ja taas kerran jää yhteiskunnan tarvitsemaa talenttia ja osaamista käyttämättä.
Kannustinmielessä kaikkien marginaaliveron kannattaisi olla 0%. Silloin kaikki tekisivät työtä juuri sen verran kuin he itse arvostavat sitä saatua palkkiota, eikä verotus sotkisi tuotannon + oman ajan uhraamisen preferenssejä.
“Jos marginaaliveroaste on liian korkea, niin moni taitava insinööri toteaa, että hän pysyy mielummin rivi-insinöörinä sen sijaan, että hyväksyy ylentämisen isomman vastuun hommiin, koska marginaalivero leikkaa tehokkaasti rahallista hyötyä. Ja taas kerran jää yhteiskunnan tarvitsemaa talenttia ja osaamista käyttämättä.”
Tämä on yksi näkökulma. Toinen puoli on sitten se että osaava rivi-insinööri ei välttämättä pidä esimiesasemaan noususta, jossa varsinaisen insinöörityön määrä voi vähentyä. Mutta tätähän ei voi tapahtua, koska sinun tarinasi mukaan ihmisiä motivoi ainoastaan raha ja yleisesti tehokas työskentely.
Kulttuurikepulaisena huolestuin jo otsikosta “Tarvitseeko maa omistajia”, huh, sehän tarkoittikin ihan muuta.
“Onko paha asia, että promille Suomen suurituloisimmista saa kaksi prosenttia kaikista tuloista, eli 20-kertaisesti oman osuutensa?”
Jokseenkin varmasti Suomessakaan ei noin pieni osuus suurituloisimmalla promillella tuloista. Suurituloisimman promillen tuloja ei pysty lukemaan suoraan edes yleisistä tilastoista, koska tuloista niin merkittävä osa perustuu arvonnousuun, joka tapahtuu suurelta osin sijoitusyhtiöissä ja niiden alla olevissa yhtiörakenteissa, vakuutuskuorissa yms. Esim. henkilön omistaman sijoitusyhtiön saamat osingot tai henkilön sijoitusvakuutuskuoren sisälle maksetut tulot eivät tavanomaisissa tilastoissa näy henkilön tuloina, vaikka tosiasiassa ne henkilön varallisuutta lisäisivätkin. Asia näkyy konkreettisesti siinä, että Suomessa ei tulotilastojen mukaan ole kukaan saanut elinaikanaan miljardituloja, mutta on Suomessa silti useita miljardöörejä.
Tavallinen kansalainen saa siirtää verotuksen ulottumattomiin vain 50.000 euroa käteistä osakesäästötilille
Miksi niin vähän kun sijoitusyhtiöissä saa olla vaikka miljardi?
Voisiko edes antaa Samat mahdollisuudey nuorille joiden eläke on epävarma?
Kansankapitalismi kunniaan
Indeksirahastoon saa laittaa kuinka paljon vain ja siinä on paremmat veroedut kuin osakesäästötilissä.
Voihan kuka vaan perustaa “sijoitusyhtiön”. Se ei vaan ole hallinnollisten kulujen ja vaivan takia järkevää ennen kuin pääomia on vähän enemmän. Siis, se tulee maksamaan enemmän kuin mitä siitä saa hyötyä pikkurahojen sijoittamisessa, mitään muuta rajausta ei ole että se olisi vaan “rikkaille”.
On kyllä eräänlainen toinenkin rajaus. Sijoitusyhtiössähän on normaalisti se ongelma, että se maksaa tuloistaan 20% yhteisöveroa. Vaikka sijoitusyhtiöstä voikin sitten nostaa osinkoja 7,5%:n verolla, jää verohyöty vaatimattomaksi suoraan omistamiseen verrattuna ja huonommaksi kuin sijoitusrahastossa. Kuitenkin, sijoitusyhtiö voi saada verottomasti osingot listaamattomista yhtiöstä sekä myös sellaisesta pörssiyhtiöstä, josta omistaa vähintään 10% (koska silloin se samaistetaan tytäryhtiöön). Tämä jälkimmäinen, eli 10%:n omistus pörssiyhtiössä, koskee käytännössä vain aika rikkaita.
Osmohan tässä juuri selittää että miksi ihmisiä pitää estää vaurastumasta ja saamasta suuria tuloja.
Osa on sitä mieltä, että suurten rikkauksien ongelma on se, että kaikki eivät voi olla satumaisen rikkaita ja jos taas on suuria varallisuus + tuloeroja, niin silloin osa ihmisistä kokee olevansa muita huonompia. Tämä koetun huono-osaisuuden lisääntyminen on tasapäistämisen kannattajien mielestä suurempi haitta utilitarisesti tarkasteltuna kuin se hyöty, jonka se pieni rikastuvien joukko saa vauraudestaan.
Tämä katsantokanta jättää kokonaan huomiotta sen, että kuinka oleellista rikastumisen ja vaurastumisen mahdollisuus on sille, että ylipäätään syntyy uusia innovaatioita. Jos investoinneille ei voi saada isoja palautuksia, ei kannata ottaa isoja riskejä. Ja jos ei oteta isoja riskejä, ei pääomaa allokoidu SpaceX:iin ja muihin vastaaviin asioihin.
Pääoman tapauksessa on täysin ilmeistä, että ne tahot jotka osaavat investoida tuottavasti saavat lisää pääomaa ja ne jotka hassaavat rahansa, eivät. Pääoman olemassaolo itsessään yhdistettynä kyvykkyyseroihin kasvattaa tulo- ja varallisuuseroja ihan luonnostaan.
Työtuloerojen suitsimisesta kirjoitinkin jo viestin aikaisemmin. Minusta työtulojen voimakas veroprogressio suoraan leikkaa hyvinvoinnista kun tuottavimpia yksilöitä efektiivisesti kannustetaan vähentämään työn tekoa. Ja vastaavasti pääoman tuottavuuden voimakas verottaminen ja tulontasauksen ulottaminen pääomatuloihin leikkaa insentiivejä investoinneilta.
Joku voi tietysti olla sitä mieltä, että on ihan ok hyväksyä 0% talouskasvu ja todeta, että maailma on valmis ja nykyinen elintaso riittää. Itse olen sen verran maailmaa nähnyt, että näen mielelläni talouskasvun jatkuvan mahdollisimman nopeana vaikka kuinka ja pitkään — maailmassa riittää köyhiä nostettavaksi keskiluokkaiseen elintasoon. Jos siinä sivussa syntyy 0.1% ultrarikkaita, niin se on pieni hinta maksettavaksi tästä kehityksestä.
Jaahas, vain rikastumisen ja vaurastumisen mahdollisuusko synnyttää uusia innovaatioita? Ihan täyttä tuubaa. Kekseliäät ihmiset keksivät pelkästä keksimisen ilosta, julkisrahoitteisissa laitoksissa tehdään kaiken aikaa uusia keksintöjä ja niukkuus se vasta luovuuden räjäyttääkin. Ja sitten kun on keksitty jotain, vain sikarikkaatko sen pystyvät sitten realisoimaan tuotteiksi? Jos sikarikkaat eivät ole ehtineet kupata valtiota köyhäksi ja tuhota sitä uusliberalistiseksi kääpiöksi, julkinen pääoma voi hyvinkin huolehtia projektin jatkosta. Sitä tarvitaan varsinkin yleishyödyllisissä tapauksissa ja silloin kun heti ei ole tiedossa huikeita voittoja.
Pääoman kasautuminen on ensisijaisesti yhteydessä ahneuteen, häikäilemättömyyteen, moraalittomuuteen, korruptioon, kieroiluun ja perittyyn rahaan, ei kyvykkyyteen.
Jos on tarpeeksi maailmaa nähnyt, ei toivo loputonta talouskasvua. Talouskasvu nimenomaan tuhoaa elinkelpoisen maapallon, koska: Talouskasvua ei ole absoluuttisesti irtikytketty kasvihuonekaasujen tuotannosta ja ekosysteemien tuhosta.
Kaipaisin tarkennusta mitä tarkoitat “rikastumisen ja vaurastumisen mahdollisuudella”? Esimerkiksi vaikka 1940–1980 luvut, oliko silloin mielestäsi tarpeeksi rikastumisen ja vaurastumisen mahdollisuuksia? Progressiot olivat järkyttävän suuria suhteessa nykyiseen (erityisesti pääomatulojen suhteen) toisen maailmansodan jälkeen kuten Osmo kirjoituksessaan sanoikin “Jättituloja on ennen verotettu estoitta. Sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa korkein marginaalivero on ollut pitkälti yli 90 %, Yhdysvalloissa 94 % ja Britanniassa peräti 98 %.”, ja lisäksi omistamistakin verotettiin yleisesti. Tätä alettiin purkamaan vasta 1980-luvulla. Oliko läntinen maailma 1940–80 välisen ajan innovaatioköyhyydessä? Ja toisaalta, lepäilivätkö lahjakkaat ihmiset laakereillaan kuten kommenttisi toinen väite kuului: “Minusta työtulojen voimakas veroprogressio suoraan leikkaa hyvinvoinnista kun tuottavimpia yksilöitä efektiivisesti kannustetaan vähentämään työn tekoa.”?
Ainakin innovaatioita tutkinut tutkija ja tietokirjailija Janne M. Korhonen on toinen näkökulma asiaan:
https://jmkorhonen.fi/2020/12/22/innovaatiot-ja-eriarvoisuus/
Pia-Petri — juu, kekseliäät ihmiset tosiaan keksivät kaikenlaista ihan vain intohimon vuoksi. Ideasta on kuitenkin hyvin pitkä ja kivinen varsinaiseen innovaatioon — voi hyvin sanoa, että työ alkaa vasta siitä ideasta.
Jos idean työstämisestä tuotteeksi saa vain tuhansia tunteja palkatonta ylityötä, riitelyä rahasta ja resursseita, vatsahaavan ja vastaavaa, niin aika monella into hiipuu alkutaipaleelle. Ajanhan voi aina käyttää “paremmin” niiden uusien ideoiden synnyttämiseen raskaan raatamisen sijaan. Tietysti aina voi yrittää työstää menestystuotetta vain virka-aikana ja annetuilla resursseilla — mutta aika todennäköisesti joku muu on saanut saman idean ja raataa start-up rahoituksen ja hyvän tiimin avulla tuotteen markkinoille vuosia ennen virkakeksijää.
Julkisella sektorilla ongelmaksi tulee myös resurssien suuntaaminen — jos rahakirstunvartijalle ei luvassa ole korkeintaan muuta kuin kehuja ja lämmitä kättä, niin miksi ottaa riskejä (jotka voivat tuhota urakehityksen), kun rahat voi laittaa antaa turvallisemmillekin projekteille, joista luvattujen tulosten saaminen on taattua — vaikkakin niiden markkina-arvo olisikin tasan nolla.
Pää oma tulot ei välttämättä ole kevyemmin verotettuja mitä “ansiotulot” eli mitä saaan työttömyyskorvausta, peruspäivärahan summman niin siittä meneee joku vajaa 20 pros veroo, mutta mitä saan osinkoi tai myyntivoittoja osakkeistani, niin veroo meneekin jo se 30 pros tai enemmän
Minä maksan enemmän veroja pääomatiloista joka eurosta kun siinä ei ole mitään veroalennuksia pienille kansankapitalisteille
Tuloverot ovat vähemmän kyllä kun en ole missään porholuokassa tuloissa
Ja ei se rikkaus ole keneltäkään pois jos sillä Luodaan kasvua ja töitä Suomeen
Yhteiskunnallisia asioita kannattaakin alkaa pohtia juuri näin, eli paljonko minä maksan veroja ja tehdä siitä johtopäätökset.
Kyllä suuri enemmistö niistä jotka omistaa osakkeita tms ole niitä superrikkaita. Ja he maksavat pääomatuloistaan hyvin paljon veroja koska ei ole mahdollista verottomasti ottaa pieniä satasen/tonnin tuloja kuten hyvin rikkailla miljoonaosinkoja. Ja vain hyvin rikkaille on mahdollista viedä pääomat pois maasta, ei käytännössä tavikselle. Pääomatulovero on 30 prosenttia taviksille.
Jos.
Suurten tulojen hillitseminen (15)
Mistä vauraus johtuu
‑yritysmaailmasta
‑poliittisista päätöksistä (verojärjestelmä, yritystuet)
Kenellä on vaurautta
‑perijöillä (hoitavat sijoituksiaan ja / tai firmojaan)
‑ammattijohtajilla
‑yrittäjillä, jotka myyvät yrityksensä
1990-luvulta alkaen on ollut voimakas tarve lisätä kotimaista pääomaa, ensin verohelpotusten keinoin ja nyttemmin lisäksi edullisin lainoin. Perusteluna on ollut investointien ja työpaikkojen luominen ja talouskasvun aikaansaaminen. Nyt tiedetään, että tämä ei toiminut, mutta varakkaiden varallisuus on kasvanut aivan valtavasti, osakkeiden arvot ovat ennätyksissä ja monet ovat ostaneet omia osakkeitaan takaisin. Jos olisi haluttu rahamaailman (osakkeiden oston) sijasta satsata investointeihin, yhteisöveroa ei olisi alennettu, vaan investointivähennykset olisi tehty verotuksen kautta ja halpa laina olisi kohdistettu investointilainoihin. Inflaatio (yli 5 %) hoitelee jo lainoja. Rahan käyttäminen lisää taloutta. Maailman parhaan maan hyvinvoinnin ylläpito.
Nyt on tehtävä kivuliaat päätökset.
Kaikki yritystuet on poistettava (haittaavat tehokasta toimintaa, sitovat pääomaa ja työvoimaa ja yritykset ovat usein velkaantuneita), paitsi huoltovarmuudesta.
Yritysten kannattaa huomioida maantieteellinen asema, energiakulut, kuljetukset ja palkanmaksukyky. Omistajien on kyettävä kantamaan omistajan riskin (myös pankkien).
Raaka-aineen maastavientivero jalostusasteen nostamiseksi.
Suomessa on satsattava digiin ja vihreään energiaan; valtion, yliopistojen, yritysten ja kansalaisten (digi- ja vihreys-obligaatiot) kanssa. Vihreydellä on myös ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys. Suomalaisten pankkitileillä on yli 100 mrd € ja digi ja vihreys saattaisi kiinnostaa.
Suomessa ansaitut pääomatulot verotettaisiin Suomessa. Verotus yksinkertaistettaisiin, avataan vakuutuskuoret, vältetään verojen välttely ja veroparatiisit. Itse saa päättää, minkä verran maksaa veroa nyt, ja minkä verran myöhemmin (pienellä korolla). Veronmaksuvelvollisuuden alaraja määritellään. Valtion on tärkeää tietää käytettävissä oleva raha turvallisuussyistä.
Yhteisövero % %
1993 – 1995 25
1996 – 1999 28
2000 – 2004 29
2005 – 2011 26
2012 – 2013 24,5
2014 – 2021 20
esim.
vuosi 2020
yhteisövero 4,989 mrd €
alkoholi + tupakkavero 2,575 mrd € (1,521 + 1,054)
yritykset maksavat osinkoja omistajilleen yli 10 mrd € (miljardia) vuosittain
valtionvelka nyt 137,2 mrd € (velka v. 2009 oli 53 mrd € ja v. 1990 oli 9,6 mrd €))
valtion takaukset ja valtion takuut v. 2021 oli yli 60 mrd €
Sijoitusvarallisuutta; yrityksille, valtiolle, eläkeyhtiöille, kotitalouksille.
Eläkevarat 31.12.2021 oli 258 mrd €.
vrt. Norjan valtion öljyrahasto (eläke) 1.075 mrd €, sijoittaa maailmanlaajuisesti. Käytetään tarvittaessa norjalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen.
Tuo yhteisöveron alentaminen on sama asia kuin investointivähennykset verotuksessa. Siinä ei ole mitään eroja . Käänteinen toimenpide. Sinänsä tuo investointivähennys on käytössä Yhdysvalloissa ja siellä pääasiassa vuosina 2018–2019 vähennystä käytettiin pääasiassa osakkeiden takaisin ostoon ja osakekannan nostamiseen sekä ylemmän toimihenkilöiden palkkojen lisäbonuksiin mutta ei niinkään alempien työntekijöiden palkankorotuksiin. Joten investointivähennys on näin ollen sama asia kuin yhteisöveron alentaminen
Ajattelin, että jos on yrityksen investointivähennys eli kone- ja kalustopoistot verotuksessa, niin silloin pitäisi olla hankittuna uusi kone tai kalustoa (materiaalia). Yhteisöveron muutokset eivät ole velvoittaneet tekemään mitään tehostamis- tai uudistamishankintoja, joten yhteisöveron alennuksesta saatua rahaa on voinut käyttää osakkeiden takaisin ostoon.
Mitä vikaa on osakkeiden takaisin ostossa. Jos yrityksellä A ei ole mitään laajenemismahdollisuuksia ja niitä on yrityksellä B, miksi yrityksen A omaisuutta ei saisi siirtää sillä tavoin yrityksenB laajanemiseen. Nämä takaisin osotothan eivät yleensä mene kulutukseen vaan investoidaan toisiin yrityksiin.
Lue kirjastani kohta, joka käsittelee progfressiivista menoveroa.
Niissä on ainakin sen verran eroa, että yhteisöveron alennus koskee tavallaan takautuvasti jo aiemmin tehtyjä investointeja tai tarkemmin sanottuna niiden tuottoja (jotka tulevat alentamisen jälkeen). Investointivähennys taas koskee ainoastaan sen voimaantulon jälkeen tehtyjä investointeja.
Keskuspankin voimakkaan rahapoliittisen elvytyksen perusteluna on ollut talouskasvun vahvistaminen ja työllisyyden parantaminen (reaalitalous). Siis reaalitalouteen satsaaminen.
Ymmärsin, että talouskasvua oli tarkoitus saada kuluttamalla ja investoimalla uutta tuottavuutta lisääviin hankkeisiin yrityksen päätösvaltaa muuttamatta. Pankeista on saanut lainaa poikkeuksellisen edullisin ehdoin käyttötarkoitukseen puuttumatta (kyse on lainan koron suuruudesta). Korot ansaintatarkoituksessa ovat olleet pienet.
Perusteluista huolimatta, lainarahaa on kuitenkin käytetty valtavaan, omaisuuden kasvattamiseen. Esim. Elon Musk tienasi yhdessä vuodessa 10 miljardia dollaria, elvytyksen ansiosta. Tuntuu oudolta, miksi pitää tehdä maailmanlaajuinen elvytys (USA, EU), jotta saamme rikkaista vielä rikkaampia.
Piti myös säästyä inflaatiolta (nyt USA 7,5 % ja EU yli 5 %).
Pankit myös mielellään antavat lainoja riskillä. Pankit tietävät, että iso pankki ei voi kaatua EU-alueella, vaan varat kerätään yhteisesti (vrt. Kreikka, Saksan ja Ranskan pankit). Jos keskuspankki nostaa korkoja, Italia saattaa seuraavaksi olla tukien tarpeessa.
Kun raha on valtaa, tällaistako halutaan.
Unohdit mainita että Kiina elvytti 2008–2009 erittäin voimakkaasti joka itse asiassa elvytti maailmantalouden kasvun hyvin nopeasti vuoden 2009 finanssikriisin jälkeisessä ajanjaksossa. Jos Kiinan elvytys otetaan huomioon tuohon Yhdysvaltain ja Euroopan unionin elvytykseen niin vaikutus on ollut paljon suurempi kuin yleensä annetaan ymmärtää. Inflaatio vertailu Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä on myös ongelmallinen koska Yhdysvalloissa mitataan inflaatiota eri tavalla kuin Euroopan unionissa.
Progressiivinen menovero (s. 354).
”Kun verotuksessa lykätään jonkin tuloerän verottamista verotettavaksi myöhemmin, yksi mahdollisuus olisi kirjata lykkäys lainaksi verottajalle.”
Pidän tällaista järjestelmää kehittämisen arvoisena progressiivisen menoveron sijasta.
Omaisuutta voi kartuttaa veroja lykkäämällä. Suomessa ansaittuja työtuloja ja pääomatuloja verotetaan samalla tavalla progressiivisesti valtionveroina (joista kunnat saavat osansa). Ajatellaan, että itsensä elättämiseen menisi esim. 149.000 € vuodessa. Tästä summasta olisi maksettava normaalia vuosiveroa. Lopputulot kirjataan sen senhetkisen veroprosentin mukaan velaksi valtiolle (jonkinlaisia maksuaikatauluja, pieniä korkoja, inflaatio). Järjestelmän on oltava turvallinen.
Ei tarvita vakuutuskuoria tai muitakaan piiloja. Raha on verotuksen kohteena, ei erilaiset toimenpidejärjestelyt. Näin toimittuna ei tarvitse pelätä jäävänsä kiinni tullissa rahasalkkuineen.
Veroja peritään suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi. Kulutus- ja haittaveroja lisätään. Peritään raaka-aineen maastavientiveroa.
Erilaiset sosiaaliset tuet ja muut yritystuet pitää poistaa osana verotusta ja antaa puhtaana rahana, jos on tukeen tarvetta.
Meillä on voimakas tarve keksiä erilaisia, eriarvoisuutta lisääviä järjestelmiä. Järjestelmiä on yksinkertaistettava ja selkeytettävä.
Keskuspankin rooli
Keskuspankkien tehtävänä on ollut olla itsenäinen, ei-poliittinen toimija, mutta se on nyt politiikan armoilla, ohjailee pääomia poliittisesti, rahatalouteen, reaalitalouden sijaan.
Tuloksena; vauraiden vaurastuminen
Koronakriisin vuoksi keskuspankit ja valtiot elvyttivät alle vuodessa noin 30 tuhannella miljardilla dollarilla, kun koko maailman bruttokansantuote on alle 90 tuhatta miljardia dollaria.
Keskuspankkien suhde markkinoihin. Aiemmin markkinoiden tehokkuus hoiti tilanteet itse.
Vuonna 2008 keskuspankit.
Keskuspankkien yli vuosikymmenen kestänyttä mittavaa elvytyskierrettä, korkopolitiikalla, velkarahaa liikkeelle, pääomamarkkinoille, rahatalouteen.
Suomen talous ei ole juurikaan kasvanut neljääntoista vuoteen.
Mietittäviä; vihreä siirtymä, digi, investoinnit ja tulevaisuuden talouskasvu, huoltosuhteet ja kestävyysvaje, valtion velan maksu, (137,3 mrd € velkakello, Suomen valtion velka)
Keskuspankki pyrkii normaalisti 2 %:n inflaatioon.
Vakuutettiin, ettei elvytyksestä tule inflaatiota (nyt USA 7,5 % ja EU yli 5 %).
En verrannut USAa ja EU:ta, vaan tarkoitus on näyttää, millaisista koronnostoista olisi kysymys, jos korkoja pitäisi pystyä nostamaan reilusti inflaation hillitsemiksi. Se on mahdotonta.
Euroopan velkaantuneet valtiot ja korkea inflaatio.
Kun/jos korot lähtevät nousemaan, on valtioiden taloudellinen itsenäisyys vaarassa ja silloin Euroopan keskuspankki on olemassa ja pelastaa. ”Riski on häipynyt markkinoilta.”
Miten nykyinen tilanne päättyy, onko tämä oikeudenmukaista.
Europan yhtenäisyys on erittäin tärkeää, erityisesti nyt.
Mikäli yhteisrahoitukseen lähdetään, puhutaan valtavista velkataakoista.
EU:n alueella on paljon erilaisia näkemyksiä talousasioiden hoidossa ja käsittelyssä.
Kannattanee pohtia, onko EU:ssa mahdollista muodostaa kaksi erillistä talousyhteisöä, (vaikka väliaikaisesti), jotka toimivat tiiviisti yhdessä. Ajatellaan, että talousyksiköt olisi
1) Saksa, baltian maat, pohjoismaat, länsi-Euroopan maat ja
2) Ranska, etelä- ja Itä-Eurooppa.