Tekoäly taiteen tuottajana
Tekoälyn avulla voidaan tuottaa kuvataidetta, musiikkia ja jopa runoja. Nettiin on jo ilmestynyt tekoälyohjelmia, joilla kuka tahansa voi säveltää laulun annettuu tekstiin ja vielä esittää sen valitulla tyylillä. Tämä on herättänyt vastalauseita oikeissa taiteilijoissa, jotka pelkäävät aiheellisesti, että tekoäly syö heidän leipänsä. Tekoälyn käyttö elokuvien ja käsikirjoitusten tuottamisessa oli merkittävä syy Hollywoodin taannoiseen lakkoon.
Kysymys jakautuu kahdeksi. Toista kutsun moottorisahaongelmaksi, sillä veihän moottorisaha yli 60 vuotta sitten leivän valtavalta määrältä justeerin käyttäjiä. Kansainvälisempi nimi olisi luddiittiongelma. Kun Kehruu-Jenny syrjäytti rukinpolkijat, syntyi luddiittien eli koneensärkijäin liike tuhoamaan koneita.
Bulkkitaiteilijoiden leipä
Samalla kun tekoäly vie monen taiteilijan leivän, se tekee tietynlaisen bulkkitaiteen hyvin halvaksi ja saattaa sen suurten kansanjoukkojen käyttöön, niin kuin kutomakoneetkin tekivät kankaista halpoja. Aikanaan grafiikan ajateltiin olevan samanlainen taiteen demokratisoija. Moni kuvataiteilija suosi juuri siksi grafiikkaa aatteellisista syistä.
Samanlainen luddiittiongelma liittyi aikanaan myös äänilevyihin ja radioon. Parhaat muusikot saivat miljoonayleisön ja veivät markkinat maakunnallisilta kyvyiltä, mutta musiikin kuuntelu muuttui valtavan paljon demokraattisemmaksi. Paras taide pysynee pitkään ihmisten tuottamana, mutta kuvataiteessa toritaiteilijat menettäisivät tulonsa tekoälylle.
Tekijänoikeudet
Toinen ongelma liittyy varastamiseen. Tekoälyä koulutetaan olemassa olevien taiteilijoiden töillä. Koulutuksen jälkeen siltä voi tilata maalauksen vaimostaan Helene Schjerfbeckin tyyliin. Vaikka tekoäly on tehnyt uuden teoksen, tyylin se on varastanut Schjerfbeckiltä. Saako niin tehdä?
Schjerfbeckin kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta, joten hänen tekijänoikeutensa ovat menneet. Tämä vähän viittaisi siihen, että tietokone saa varastaa. Saahan Schjerfbeckin maalauksia esittää myös aivan sellaisinaan kuvina lehdissä.
Mozart sävelsi aikanaan yli 40 sinfoniaa, jotka ovat niin tunnistettavia, että tekoäly laatisi niitä helposti sadoittain lisää. Mozartin musiikki lienee vapaata riistaa.
Vaikuttaisi siltä, että tekoäly saisi matkia vapaasti sekä Schjerfbeckiä että Mozartia.
Entä saako nuorempien taiteilijoiden töitä käyttää tekoälyn kouluttamiseen?
Taiteilija saa apinoida toisen tyyliä
Osviittaa voisi ottaa siitä, että pastissien tekeminen on sallittu. Ihminen saa jäljitellä toisen taiteellista tyyliä, kunhan ei väitä sitä taiteilijan itsensä tekemäksi, jolloin se olisikin väärennös.
Jos tyylin apinointi on sallittu toiselle ihmiselle, olisi helppo ajatella, että se on sallittu myös tekoälylle. Vai voiko? Tekoäly on tyylin varastamisessa paljon tehokaampi kuin toinen taitelija ja siksi paljon suurempi uhka taiteilijalle.
YouTube -videoita on käytetty tekoälyn kouluttamiseen. Videoiden tekijät eivät ole älähtäneet, mutta YouTuben omistama Google on älähtänyt, koska yhtiön omistusoikeuteen on kuulemma puututtu. Madonna ei ole älähtänyt siitä, että tekoäly apinoi hänen musiikkiaan, mutta levy-yhtiö on älähtänyt. Sitä en tietenkään voi tietää, mitä Madonnan ja levy-yhtiön välillä on puhuttu,
Suora varkaus
Joskus tekoäly kopioi suuresta massasta yhden kuvan tai melodian sellaisenaan. Tämä on tietysti kiellettyä, mutta suoraa varkautta tekoälyn käyttäjän on vaikea itse havaita. Aina ei tosin haluakaan.
Melodioiden osalta tekijänoikeus on muutenkin ongelmallinen. Samassa sävellajissa pysyviä mahdollisia melodioita on vähän rajauksesta riippuen noin kymmenen miljoonaa. Ne on jo kaikki joku säveltänyt joskus, joten uusia sävellyksiä ei oikeastaan voisi enää tehdä. Erityisesti kun kopioimisen raja on kolme tahtia, mahdollisten melodiapätkien lukumäärä on rajallinen.
Tarvitaan uusi laki
Rajaamalla tekoälyn varastamisen rajoja nykyisiä lakeja tulkitsemalla päädytään siihen, että tekoäly saa varastaa lähes rajatta. Tämä ei kuitenkaan ole oikea tapa lähestyä asiaa, sillä nuo lait on säädetty aivan toisenlaisia tilanteita ajatellen.
Tekoälyn suhteesta tekijänoikeuksiin pitäisi säätää kokonaan uudet lait, mutta se taitaa olla jo myöhäistä. Olemme tapahtuneen tosiasioiden edessä
Tekoäly kyllä osaa laulaa.
http://suppelaiset.blogspot.com/2024/04/tekoaly-laulaa.html
Aikoinaan, kun syntetisaattori tuli, pelättiin että se vie muusikoilta työt. Toiset olivat sitä mieltä, että syntetisaattorilla ei voi tehdä ”oikeaa” musiikkia. Keskustelu oli siis aika samanlaista kuin tekoälystä nyt. Saa nähdä miten tilanne muuttuu esim. 20 vuodessa.
Kommenttina Joni Kärjelle että olet oikeassa siinä että syntetisaattorilla tutoettu elektroninen musiikki jakoi yleistä mielipidetttä mutta siinäkin oli kyseessä ihmisen tekemästä musiikista joita suojasi tekijänoikeus. Tekoäly on taas aivan jotain muuta koska sitä voidaan käyttää ihan mihin tahansa luovan alan työhön. 3D tulostin on lähempänä tekoälyä koska 3D tulostimella voi jo nytkin käytännössä tulostaa automaattiaseita. ilman viranomaisten tietoa asiasta.
Mielestäni esittävät taiteilijat ja ainakin öljyvärimaalarit ovat turvassa. Tekoälyn lavashow ei taida ainakaan nykytekniikalla olla kummoinen. Samoin taulujen tekeminen, joka on jossain määrin kolmiulotteista, voi olla mahdotonta. Kai tähän laitteet keksitään jos oikein yritetään. Kirjailijat ja säveltäjät voivat olla hankalassa tilanteessa. Pian ei enää tiedetä, onko joku teksti tai musiikki itse tehtyä, vai väittääkö joku keskinkertaisuus tekoälyn tuotantoa omakseen.
Taiteilijahan itse voi vaikuttaa siihen, päätyvätkö teokset Internettiin tekoälyn saataville. En usko, että tekoälyjen kehittäjät käyvät fyysisesti missään gallerioissa räpsimässä valokuvia tai konserteissa äänittämässä musiikkia. Eli uskaltaisin sanoa, että jos teostaan ei Internettiin laita, niin se ei tekoälyn opetusmateriaaliksikaan päädy.
Sellaista lakia voisi harkita, että nettisivuston käyttöehdoissa voisi kieltää materiaalin käyttämisen tekoälyn kehityksessä. Tällöin teoksia voisi laittaa myös Internettiin ilman, että tekoäly käyttää niitä oppimateriaalinaan. Gallerioissa, esityksissä yms teoksen taltioinnin voi käsittääkseni kieltää jo nyt.
Teoksia voi olla vaikea saada kaupaksi jos niistä ei edes minkäänlaista previkkaa ole joko suoraan internetissä, tai sinne ladattavissa.
Muutenkin tässä keskustelussa nyt ymmärretään selvästi ’taiteilija’ jonain Rembrandtina, joka ateljeessaan tekee yksittäisiä mestariteoksia joilla on (tai niille tulee) huikea keräilyarvo. Ei tekoäly heidän asemaansa hetkauta. Eri asia on ne kymmenet tuhannet graafikot, säveltäjät ja kirjoittajat joille taide on leipätyö. Jos kuka tahansa voi alkaa syytämään rajattomia määriä vastaavan tasoisia töitä, niin mitä nämä ihmiset alkaa sitten tekemään? Sellainen ajatus että heistä tulisi ”tekoälytrainereita” on täysin naiivi, ei tekoälyfirmojen tarvitse heille mitään maksaa sellaisesta kun nykykäytännössä ne saavat kaiken ilmaiseksi. Tai jos joku korvausjärjestelmä tulisikin, niin se olisi joku Spotify-tyylinen nimellinen korvaus, jolla kukaan ei voi itseään elättää. Tekoälyfirmojen bisnesmalli ei isompia korvauksia kestäisi.
Jos on mistään merkittävästä tai yleisöä saavasta taiteesta kyse, kyllä sen joku nettiin laittaa.
Tekoälyjä voi jo nyt teknisesti kieltää käyttää sivuston materiaaleja opetussisältöön, mutta jälleen, netissä asiat monistuvat ja kiellettykin asia voi päätyä paikkaan jossa sitä ei ole kielletty. Eikä toisaalta toistaiseksi mikään laki pakota tekoälyn kehittäjiä noudattamaan kieltoa.
Ei pakota, ja vaikka pakottaisikin, niin mikä estää tekoälyfirmaa vain olemaan piittaamatta tällaisista kielloista? Todistaminen yksittäiselle taiteilijalle olisi todella vaikeaa ja oikeusprosessi pitkä.
Eikä mikään estä tekoäly-yhtiötä rekisteröitymästä vaikka Malediiveille, voitelemaan paikallinen hallinto niin ettei turhaa säätelyä tule, kopioimaan internetistä kaikki irti lähtevä, ja sitten tarjota palveluja kehittyneisiin maihin alihankintana.
Olisi kiinnostava kuulla eri taidelajien asiantuntijoilta edustaako tekoälyn aikaansaama taide todellista taidetta siinä merkityksessä että se luo jotain uutta ja muuttaa ihmisten käsityksiä ympäröivästä maailmasta?
Mun käsitys on että tekoäly voi toimia apuvälineenä taiteilijalle mutta ei korvata taiteilijaa.
Kyllä nykyään useimmat lisenssit varsin yksiselitteisesti kieltävät ”teoksen tai sen osan” hyödyntämisen kaupallisesiin tarkoituksiin ilman erillistä lupaa, tai vähintäänkin alkuperäinen tekijä pitäisi mainita. Koska tekoäly tallentaa alkuperäisen teoksen kokonaisuudessaan ja se on periaatteessa palautettavissa, niin sitä ei voi verrata ihmistaiteilijan tekemään ”tyylin matkimiseen”.
Public domainia olevat teokset ovat tietysti asia erikseen.
Moottorisaha- tai luddiittivertailut ovat tietysti periaatteessa osuvia. Mutta ei tulevaisuus ole aina historian toistoa. Moottorisaha vapautti ihmisiä metsätöistä taiteen tekemiseen, mutta mihin taiteilijat sitten vapautuvat, jos tekoäly rupeaa tekemään taiteen? Kuka kuluttaa kaiken sen viihteen ja taiteen jota tekoälyllä voi rajattomasti tehdä? Ei ihmiset rajattomasti voi kasvattaa musiikin kuuntelua, kirjojen lukemista tai kuvien katselua.
Tästä katsantokannasta katsoen puheet ”generatiivisen tekoälyn demokratisoivasta vaikutuksesta” kuulostavat haihattelulta. Jos tekoäly tekee tästä lähtien kaiken taiteen, niin ainoastaan tekoälyjätit voivat enää taiteen teolla tienata suuruuden ekonomian avulla.
Nimimerkki Yamalle kommenttina tuohon että moottorisaha olisi vapauttanut metsureita taitelijoiksi. No en tiedä kuinka monta metsuria vaihtoi alaa ja alkoivat tehdä luovaa taidetta. Moni metsuri siirtyi Etelä-Suomen ja Ruotsin isoihin kaupunkeihin teollisuuden palvelukseen. Moni luddiitti joutui vaihtamaan alaa ja moni heistä päätyi tehtaisiin joiden työolosuhteet 1800-luvun alussa ei ollut mitenkään kehuttavia. Itse asiassa jos ollaan tarkkoja niin metsurit olivat oman aikansa hyvin palkattuja työvoimaa ja samoin luddiitit olivat ylemmän keskiluokkaan kuuluvia käsityöläisiä joiden mediaanitulot olivat yläkantiin. Progressiivisessa verotuksessa luddiitit olivat ns. tämän päivän ”hyvätuloisia”.
Ei ennen ollut metsureita, jotka olisivat olleet ”puunkaadon ammattilaisia” . Metsiin palkattiin kaikenlaisia maataloustyöläisiä, joilla ei ollut muita töitä talvella.
En tiedä onko metsätöistä ”hyvin” palkkaa mutta kohtuulliseesti ainakin. Ainakaan oma isoisäni ei päässyt rikastumaan, vaikka niitäkin hommia teki! Metsurit ovat sitten syntyneet juurikin tuon moottorisahan myötä.
Jos tarkoitetaan tekoälyä, jota tällä hetkellä yleisimmin käytetään erilaisten teosta muistuttavien tuotosten aikaansaamiseen eli LLM-malleja, niin toteamus alkuperäisen teoksen tallentamisesta kokonaisuudessaan ei pidä paikkaansa.
LLM-menetelmässä teoksesta muokataan joukko vektoreita eli tokeneita, joilla on muutama miljardi ulottuvuutta. Muokkaus perustuu paitsi teokseen itseensä, sen suhteeseen muihin vastaaviin teoksiin. Mallissa tieto säilytetään joukkona liukulukuja. Siten itse LLM-mallista teoksen palauttaminen ei ole mahdollista, ainakaan ilman tiedon suhteuttamista muihin teoksiin.
Eri asia on sitten tietokanta, josta LLM-malli lasketaan.
Yama:
Mitäkö taiteilijat tekevät? Siirtyvät hoitamaan vanhuksia.
Käytännössä taiteella ei pysty elättämään itseään vaan taiteilijat tekevät todella jotain muuta työtä ohessa. Tai sitten puoliso tai vanhemmat elättävät. Tekoäly pystyy luomaan vain tusinataidetta, en nyt lähde avaamaan sen enemmän mitä se tarkoittaa.
Juu, voin helposti kuvitella että useimmat taiteilijat sopivat henk.koht. ominaisuuksiensa puolesta hyvin sille alalle…
Tekoälyn kouluttamiseen on kaiketi käytetty kaikki digitaalinen informaatio ja aineisto, minkä tekoälyä kehittäneet yritykset ovat saaneet käsiinsä. Eli ihmiskunnan koko digitaalinen ja/tai digitoitu kulttuuriperintö on varastettu. Poikani teki AI:llä alle minuutissa hillybilly-tyyppisen ballaadin pojastaan ja sen kavereista telttaretkellä nyt viikonloppuna. Mahtava runous ja ihan käypää musiikkia. Sanoi kuitenkin, kun esitin ylläolevan varkaus mielipiteen, että pitää katsoa eteenpäin, mitä oikeasti hyödyllistä tekoälyllä voitaisiin tehdä, ja sitten tehdä se.
Tämä on todella iso murroskohta ihmiskunnan kehityksessä. Pahoja murroksia on kyllä nyt kasassa aika monta:
-Venäjän imperialismin ryntäys
-lähiavaruuden saastuminen avaruusromulla
-vesistöjen pilaantuminen ojituksilla ja lannoitteilla
-muoviroska meressä ja muovihituset ihmisen sisällä
-C-19 leviäminen uusien infektioiden myötä long covidina yhä laajempiin ihmisjoukkoihin
-hallinnon ja toiminnan tahmaantuminen yrityksissä ja julkisella sektorilla uusilla ”pikku” tarpeilla, parannuksilla ja vaatimuksilla.
-kännykkäsome tahmaa lapset ja nuoret
-jne…..
Vapaus pelastaa meidät, eli siis sotkee, likaa ja pilaa kaiken.
Miksi rajoittaa mitään, jos rajoja ei ole?
Olen kyllä sitä mieltä että jos tekoälyä pitää rajoittaa ja pitääkin niin lainsäädäntö pitäisi säätää Euroopan parlamentin toimesta. Se että kaikki Euroopan maat säätäisi erikseen lain tekoälystä ei toimi. Yhdysvallat ja Kiina saavat tehdä omia lakeja. Katsotaan sitten kumman laki on parempi.
Näinhän se yleensä menee, muualla maailmassa kehitetään ja EU keskittyy säätelyyn ja rajoittamiseen.
Tekoälyn käyttöä olisi toki hyvä säädellä, mutta Euroopassa homma on taas kerran menossa liiallisuuksiin. Toki tarkoitukset lienevät hyvät, mutta toteutus näyttää ajautuvan kohtilopputulosta, joka jättää kaiken tekoälyn kehittämisen ylle uhan säädösten tulkinnasta – miten voin olla varma, ettei projektissa X tehtävä työ tulisi (EU-)oikeudessa tulkituksi sääntöjen vastaiseksi?
No, kansainvälisesti toimiville yrityksille ja riskirahoittajille ongelmaan on yksinkertainen ratkaisu – tehdään hommat sitten jossain muualla kuin EU-alueella. Meille EU-kansalaisille tämä ei kuitenkaan pidemmän päälle ole kovinkaan kiva vaihtoehto.
Tämähän on jo aiemmin nähty aiemman säätelyn puitteissa – firmojen lakimiehet pelaavat mielummin varman päälle ja jos jossain tutkimuksessa voi hyvin vilkkaan mielikuvituksen siivittämänä tulkita vaikka syntyvän (tahattomana sivutuotteena) henkilörekisteri, niin homma pannaan EU-alueella seis – ja samaa työtä jatketaan muualla.
lyhyt versio:
tekijänoikeudet ja niihin liittyvät lait tarvitsee globaalia koordinointia, käytännössä vähintään e.u. ja usa. mutta mielellään myös muitakin, brasilia, japani, u.k., intia.
eu ei taida riittää, mutta on hyvä aloittamaan.
Uskotko sinä ihan tosissasi että intia, Brasilia, kiina. (se näkyi unohtuneen) alkaisi eu:n neuvosta noita juttuja rajoittamaan, oli esimerkki kuinka hyvä tahansa 🙂
Kiinan ja muiden sananvapautta rajoittavien maiden on kai mahdoton kehittää tekoälyä ilman sananvapauden piirissä tuotettuja sisältöjä. En tiedä, miten aikovat ongelman ratkaista, että heikäläinen AI ei toista puolueen propagandaa eli puhu soopaa. Toki maailmassa on paljon esim. eurooppalaista tekstiä, jota voivat hyödyntää, mutta sittenhän se Kiinan AI alkaa taas puhua sopimattomia ja sitä pitää sensuroida.
Vaikka onhan tekoälyllä saman apaisia ongelmia lännessäkin. Monet tekoälyt, ainakin Gemini ja ChatGPT/Copilot, näyttäisivät lehtitietojan – ja omien kokeilujen – mukaan suosivan vahvasti ”wokeilua”. Sitten taas Facebookin Meta AI on ehkä vähän puolueettomampi – vai kutsuttiinko sitä konservatiivimieliseksi?
Tekoäly saattaa itse asiassa olla taiteen kehitykselle ja varsinkin sen taloudellisten arvon hyödyntämiselle hyödyllinen.
Tekniikan puolella on perinteisesti tehty ero ’kovien’ IP-oikeuksien eli lähinnä patenttien ja tekijänoikeudella suojattujen tuotosten, esimerkiksi ohjelmistojen välillä. 1990-luvulta alkanut kehitys on johtanut siihen, että tekijänoikeuden suojan merkitys on vähentynyt. Suuri yleisö puhuu tästä kehityskulusta avoimen lähdekoodin yleistymisenä. Tekijänoikeuteen perustuvien lisenssien myynnin sisään alan liiketoimintamallit perustuvat nykyään asiakkaan tarvitseman palvelun tuottamiseen. Yksinkertaisena esimerkkinä virustentorjuntaohjelmistot: niissä asiakas maksaa jatkuvasti ajan tasalla olevasta suojasta, ei suojaa toteuttavasta koodista.
Taiteen puolella ehkä yksi tekoälyn esiin tuoma muutos voi olla ’kovan’ teoksellisuuden erottuminen rutiinituottamisesta. Mikään tekoälyn Hemingway-malli ei olisi kaikella siihen syötetyllä Papan tuotannolla ja maailmankirjallisuudella pystynyt kirjoittamaan 1950-luvun alussa teosta Vanhus ja meri. Sen sijaan 1970-luvulla bestseller-kirjailija Alistar MacLeanin olisi voinut korvata tekoälyllä. Tekoäly voi ehkä taiteen puolella toimia ’minuutin insinöörin’ korvikkeena eli auttaa määrittämään sen, mikä on aidosti luovaa ja mikä on kenen tahansa alan osaajan rutiinisti tuotettavissa.
Tekoälyyn liittyviä tekijänoikeuksiaan ovat innokkaimmin lähteneet puolustamaan ne, joilla itse tässä katsantokannassa on vähiten puolustettavaa eli uutis- ja ajankohtaismedioiden kustantaja. Niiden haaste on, se että tiedolla ei ole tekijänoikeutta.
Tämä kaikki sanottuna olen ehdottomasti Soininvaaran kanssa samaa mieltä, että uutta lainsäädäntöä tarvitaan. Sen lähtökohtana ei kuitenkaan voi olla, että kaikki se, mitä tekijänoikeuksilla on aiemmin yritetty suojata säilyy jatkossakin suojattuna.
”Sen lähtökohtana ei kuitenkaan voi olla, että kaikki se, mitä tekijänoikeuksilla on aiemmin yritetty suojata säilyy jatkossakin suojattuna.”
Miksi ei?
Jos tekoälyfirmat saavat vapaasti kopioida ja hyödyntää mitä tahansa taidetta, niin miksi taidetta kannattaisi kenenkään ihmisen enää tehdä?
Koska tekijänoikeuden suoja on tarjonnut hyvän liiketoimintamallin, vuosien mittaan on tapahtunut inflaatiota. Yhä useampi asioita on pyritty suojaamaan tekijänoikeuksilla. Samalla on alkanut hämärtyä, mikä on teoksellisuus. Tekijänoikeushan suojaa teoksia.
Tästä inflaatiosta on seurannut ihan käytännön ongelmia: esimerkiksi erilaiseen digitaaliseen videoaineistoon kohdistuu niin paljon tekijänoikeuksia, että aineiston luvallinen hyödyntäminen on monesti byrokraattinen. Esimerkkinä on YLE:n näkemys, että heidän logonsa lisääminen TV-lähetyksen yläkulmaan tuottaa heille tekijänoikeuden lähetykseen.
Muutama havainto ”moottorisahaongelmasta”. Aiemmat teknologiaharppaukset ovat aiheuttaneet turbulenssia työelämässä, kun uudet teknologiat ovat lisänneet tuottavuutta ja siten ajaneet työntekijät uusille-, usein vanhoja aloja tuottavammille aloille.
Nyt ollaan sikäli uuden ilmiön äärellä, että tekoälyn sanotaan ylittävän parhaimpien ihmiesten kyvyt konservatiivisestikin arvioiden viiden, kymmenen vuoden sisällä. Ja tässä puhutaan kaikista luovan työn aloista verrattaessa näiden parhaimpiin ihmisosaajiin.
Jos aiemmissa tuottavuusloikissa on voitu kouluttautua uusille aloille, minne mennä tilanteessa, jossa AGI-tekoälyagentit ovat levittaytyneet kaikkialle? En tiedä, mutta voinee melko turvallisesti todeta, että yhteiskunta ei ole valmis muutokseen tällä nopeudella.
En oikein jaksa uskoa, että todellinen AGI olisi vielä 5-10 vuoden kuluttua saatavilla. Ei ainakaan LLM-pohjaisesti tähän päästä millään, vaikka ko. mallit pystynevätkin ehkä jokseenkin uskottavasti esittämään AGIa. Ongelma on siinä, että ne eivät kuitenkaan varsinaisesti pysty ymmärtämään mitään vaan ainoastaan matkimaan oppimansa pohjalta.
Suurin riski lähiaikoina voi hyvin tulla siitä, että LLMiin luotetaan liikaa ja niille annetaan perusteettomasti vastuita erilaisten tehtävien hoidossa. Vast’ikään on ollut juttuja ensimmäistä AI-madoista, jotka pystyvät saastuttamaan toisistaan erillisiä ja eri LLM-malleihin pohjautuvia AI-järjestelmiä. Kun tähän lasketaan myös mukaan LLMien taipumus hallusinoida (keksiä paikkansapitämättömiä vastauksia aiheisiin, joista ne eivät tiedä mitään), niin toivoa vain sopii, että LLM:t pidettäisiin niille sopivissa tehtävissä – tylsien rutiinijuttujen selvittämiseen ihmistyöntekijöiden apureina.
Jos taas LLM:t päästetään rellestämään vapaana, niin kuvitelkaapa mitä mahdollisuuksia avautuu niin vähän fiksuimmille rikoillisille kuin valtiollisille APTeille.
Kuvataide
– ei ole pelkästään joku maalaus tms. vaan myös tarina kuvan tekijästä tai muusta mielenkiintoisesta
– on usein uniikki eli sitä on olemassa vain yksi kappale eli sen voi omistaa vain yksi ihminen tai muu taho
– mahdollistaa taloudellisen erottautumisen lisäksi kulttuurisen, kunhan osaa höpöttää uskottavasti
Tekoäly ei ainakaan toistaiseksi tavoita samoja, teoksen arvoa nostavia sfäärejä. Tosin kuvat ovat uniikkeja mutta kuitenkin geneerisellä tavalla. Tarkoitan jotain sellaista, että kuvasta on vaikea tai ehkä mahdoton tehdä aidosti yksilöllistä ja ”nerokasta”, vaikka kaksi kuvaa eivät koskaan olekaan täysin samanlaisia.
Muissa taiteenlajeissa tekoäly kohtaa samoja haasteita vaikka ei välttämättä kaikkia ja yhtä voimakkaana. Taideteos ei ole koskaan pelkästään se teos vaan osa jotain paljon suurempaa: oppineisuutta, vallankäyttöä, sosiaalisia hierarkioita, myyttejä, suuria tarinoita, samaistumista, erottautumista…
Tulevaisuudessa ei ehkä ole mahdollista todentaa taiteen ja siihen sisältyvän vaivannäön aitoutta. Tämä laskisi taiteen merkitystä signaloinnissa. Aika ikävä skenaario olisi, jos ilmeisen energiaintensiivisen kulutuksen käyttö signalointiin lisääntyy tämän takia.
Milloin se on kolme tahtia, milloin neljä, mutta mitään sääntöä asiasta ei oikeasti ole olemassa vaan kyseessä on sitkeähenkinen kaupunkilegenda. Asia arvioidaan todellisuudessa aina tapauskohtaisesti.
Ks. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005903824.html
Klassisen musiikin puolella on keskeisessä asemassa ajatus, että musiikki muuttuu ajan myötä kehittyneemmäksi. Sitä, joka aivan käsipelilläkin säveltäisi tänä päivänä Mozartin sinfonioita muistuttavia sinfonioita, pidettäisiin säälittävästi ajastaan jääneenä, samalla tavalla kuin kaunokirjallisuuden puolella vaikkapa mitallisen ja loppusoinnullisen runouden kirjoittajaa. (Ja tässä on eräs näkökohta, joka yleensä sivuutetaan: tekoäly voi kopioida mitä tahansa sille syötetäänkin, mutta se ei voi auttaa keksimään uusia tapoja olla taiteessa omaperäinen.)
Tässä olet mielestäni aikalailla väärässä – voi olla, etteivät LLM-pohjaiset mallit välttämättä pysty keksimään mitään varsinaisesti omaperäistä (vaikka pystyvätkin hallusinoimaan olemattomia asioita). Keinoja on kuitenkin muitakin eikä mitään opetusmateriaalia tarvita pohjaksi vaan jopa puhtaasti satunnainen lähtötilanne ja muuntelu voi tuottaa kaikenlaista uutta ja ihmeellistä.
Muistelin, että geneettisiä algorimeja oli käytetty jo aikoja sitten ”taiteen” luomiseen – ja näyttää aiheeseen olevan jälleen kiinnostusta, esim.
https://shahriyarshahrabi.medium.com/procedural-paintings-with-genetic-evolution-algorithm-6838a6e64703
https://medium.com/dc-csr/how-i-made-a-genetic-algorithm-that-generates-music-67b90cd0d05e
Tietysti tuossa tarvitaan aina joku mittari siitä, mikä on hyvä ratkaisu ja mikä huono – mutta järjestelmähän voisi olla joku hybridi (GA+LLM+…), joka seuraisi ihmisten reaktioita tuotoksiinsa?
AlphaGo pystyy sparraamaan itseään yli-inhimmillisiin taitoihin, koska lautapelejä on helppo simuloida koneella. Taiteen ja taiteellisen harjoitusmateriaalin merkitys sen sijaan on sidoksissa tosielämään. Suurin osa tekoälytuotosten työstä on jo tehty kun tämä harjoitusmateriaali on tuotettu viimeisen 14 miljardin vuoden aikana.
Tekoäly voi yhdistellä ja täydentää harjoitusavaruutensa sisältöjä, tuottaen tosiaan mittaamattomat määrät ennennäkemätöntä ja arvokasta. Määrällä on myös oma laatunsa. Mutta uusien ulottuvuuksien lisääminen, kannan laajentaminen, vaatisi oikeita ihmiselämän kokemuksia.
Tekoälyä on jo menestyksekkäästi käytetty uuden taiteen ja hauskojen kikkojen luomiseen. Ehkä uusia tyylejäkin olisi mahdollista luoda rikkomalla malleja sopivasti, kuten taidehistoriassakin skitsoilulla ja psykooseilla on ollut yhteyttä innovaatioihin.
Olli S – ei geneettisillä algoritmeilla ole mitään harjoitusmateriaalia vaan ne aloittavat satunnaisesta lähtökohdasta ja käyttävät satunnaista muuntelua.
Toki jokin mittari sille mikä on hyvä tulos on oltava ja tämä on varmaankin täysin uuden luomisessa ehkä haasteellisinta. Jotain kaavoja tälle on kehitelty ja ehkä joidenkin kautta saadaan täysin uutta aikaiseksi.
No joo, puolsin ehkä enemmän edellistä kommenttia kuin vastasin sinun kommenttiisi.
En ole mikään asiantuntija, mutta geneettiset algoritmit ovat konseptina tuttuja paristakin yhteydestä. Kauan sitten ne olivat yksi kehityssuunta ohjelmoinnin automatisoinnissa, mutta se ongelma on nyt aika pitkälti ratkaistu GPTllä yms.
Geneettisiä algoritmeja käytetään edelleen teknisillä aloilla optimointiin. Mutta tuskin sanomme GA:n keksineen jonkun lineaarigeneraattorin tai komposiittikierrejousen, jos se on vain hakenut parhaat parametrit tietyille tavoitemuuttujien painotuksille. GA nykymuodossaan muistuttaa enemmänkin työkalua tai bakteerien jalostusta kemianteollisuuden tarpeisiin, kun taas ihmisten tuotoksilla neuroverkkoja kouluttamalla saadaan aikaan otus jonka tuotokset ovat ihmismäisiä. Kuuluisassa esimerkissä Daniel Hillisin kirjassa GA:n tuottama pieni ohjelma oli paljon nopeampi kuin mitä kirjailija olisi itse osannut koodata ja sen toiminta erittäin vaikea käsittää. GPT:t sen sijaan lisäävät pullauttamaansa koodiin kommentitkin.
Ihmisiä usein kiinnostaa taiteilijoiden oma maku muiden tuotosten suhteen. Ehkä koska se kertoo jotain siitä sisäisestä kriitikosta, joka on taiteilijan aivoissa aivan yhtä tärkeä tekijä kuin ne (horisevat? sotivat?) luovat homunkulukset. Kuten itse kysyitkin, mikä olisi se taide-GA:n kriitikko eli kelpoisuusfunktio? Neuroverkkomenetelmillä pystyisi varmaan oppimaan aika kattavasti sen, minkälaisia asioita ihmiset yleensä pitävät hauskana ja uutuudenviehättävänä.
Olet kyllä sinänsä oikeassa. En ole ikinä pitänytkään ihmisiä tai mitään muutakaan paljon tuon kummempina keksijöinä enkä usko mihinkään elan vitaliin. Mutta Uschanov on myös oikeassa jos ”tekoälyllä” käsitetään vain valmis kuvia tuottava tuoteinstanssi, tietty kiinnitetty neuroverkkomenetelmä ja sen koulutusaineisto.
Tärkeän asian on nyt Osmo nostanut esille.
Minusta tuo tekoäly on epäluotettava kaikin puolin. Tulee mieleen ns ”aivopesu”. Minusta on täysin mahdollista, että on toimijoita, jotka voivat käyttää aivopesu-tekniikkaa tekoälyn manipuloimiseen. Sen jälkeen tekoälyn tuottama aineisto on käyttökelvotonta.
Puhuvat jo tekoälyn seuraavasta sukupolvesta, jolla pystyisi tunnistamaan ”tekoälyn” tuottaman tiedon. Kyseessä olisi siis itse ajatteleva tekoäly. Puhuvat, että siinä vaiheessa ihmiskunta on vaarassa. Miten lie.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010380241.html
Hesari äsken että kultturialalla Suomessa päätoimisesti työskentelee
yli 100 000 ihmistä!
Jos näin, minä putosin. Suurempi kuin mikään teollisuudenhaara tässä maassa?
Ei kai voida sanoa että kulttuuria ei tässä maassa tehdä, arvosteta, tuoteta, kuluteta, rahoiteta…..aikamoinen elinkeinoala.
Onko tämä tilastoharha vai mikä? Kyse kuitenkin päätoimisuudesta?
Ei tekoäly ole uhka niinkään perinteiselle kankaalle ja paperille päätyvälle taiteelle, vaan digitaaliselle tuotannolle. Taiteilijoistakin iso osa tienaa nykyään leipänsä tekemällä taidetta sosiaalisen median yleisölle twitterissä, Instagramissa yms. Ansiot tulevat tilatuista töistä tai Patreonin tyyppisistä kuukausilahjoituspalveluista. Juuri tämä porukka päätyy herkimmin tekoälyn syrjäyttämäksi, mikä on erityisen epäreilua koska heidän töitä varastamalla moni algoritmi on opetettu.
Samaan uhattuun ryhmään voisi lisätä graafiset suunnittelijat, animaattorit, mainoskuvaajat ja vaikka pelisuunnittelijat. Kaikki suhteellisen kovapalkkaisia luovan alan ammatteja, jotka tähän asti ovat olleet mukana talouskasvun muutoksessa kohti palveluita.
Tämä inhimillisen osaamisen (nykytermein) varastaminen tai (uusiotermein) inhimillisestä osamisesta oppiminen voi olla vielä paljon laajempaa kuin kuvittelemme. Nykyisenä pilvipalveluiden aikana teknojäteillä on periaatteessa pääsy kaikkeen pilveen tallennettuun, mukaanlukien Outlook- ja GMail-sähköpostien sisältö, firmojen sisäiset Teams-keskustelut, kaikki tekniset piirustukset ja muut dokumentit jotka on tallennettu Google Documents-, Onedrive- tai muihin tallennuspalveluihin.
Ainoa mikä pidättelee näiden tietojen käytöstä kielimallien, diffuusio-kuvageneraattoreiden, ja uusien toistaiseksi tuntemattomien järjestelmien kouluttamiseen, on lait ja sopimukset. Tekninen pääsy dokumentteihin ei ole enää este. Käytön sosiaalinen sopivaisuus on sumenemassa: (i) enää käytöstä ei jää samalla tavalla kiinni kuin asian X suorasta kopioinnista, koska AI pystyy sumentamaan ja yhdistämään asiaa X muihin asioihin, niin että ei ole enää selvää mistä AI on X-vaikutteensa saanut [1]. (ii) osaamisen varastaminen saataa muuttua sosiaalisesti hyväksytyksi, niin kuin on käynyt YouTuben, maailman suurimman tekijäoikeusrikkomuksen suhteen; tai niin kuin ihmiset ovat tottuneet myymään yksityisyytensä ’hyväksyn sopimusehdot’ -nappia painamalla ties minkä kissavideogeneraattorin saadakseen.
Itseäni huolestutti aikaisemmin esim. Microsoftin palveluiden EULA, jossa loppukäyttäjä myöntää Microsoftille korvauksettoman, maailmanlaajuisen je ei-eksklusiivisen oikeuden talletettuun sisältöön, siinä määrin kuin se on tarpeen palveluiden tarjoamiseksi ja Microsoftin tuotteiden parantamiseksi. Mutta uusimmissa Microsoftin blogikirjoituksissa MS-Copilotista vakuutellaan että loppukäyttäjän sisällöllä ei kouluteta kielimalleja, joten kaipa huoli on tunnistettu.
Mene ja tiedä. Sam Altmanin taannoinen hissipuhe, jossa hän olisi halunnut saada sijoittajilta 5 000 – 7 000 miljardia viittaa että hänellä on joku todella iso kala pyydystettävänä. Maailman kaiken insinööriosaamisen ja muun ammattiviisauden kokoaminen oman firman omaisuudeksi AI:n alle olisi semmoinen iso kala, ehkäpä viimeinen bisnessiirto joka ihmiskunnan liikemaailmassa tapahtuu (no, hieman liioitellen). AI toki myös yhdistelisi kerättyä/varastettua osaamista tavoilla joka ei yhdenkään inhimillisen yksilön kalloon mahtuisi.
Viime kädessä asia on toki tulonjakokysymys: kenen laariin sataa se tolkuton tuottavuuden kasvu ja monopoliasemaan pääseminen, jonka tuo maailman ainoan insinööritoimistn pystyttäminen tarjoaa.
[1] Mistä herää kysymys että toimivatko inhimilliset oppijat sen kummemmalla tavalla. AI:n esiinmarssi pakottaa pohtimaan uudelleen yhteiskunnan perustan, sen mitä pidetään oikeudenmukaisena ja mitä pahana.
Yksi asia jaksaa hämmentää ainakin minua lähes loputtomasti – miten ihmeessä yritysten johto (ja omistajat) kieltäytyvät ikään kuin ymmärtämästä pilvipalveluiden ehtoja – ja sitä raadollista todellisuutta, ettei mikään estä pilvipalvelufirmoja rikkomasta niitä löysiä ehtoja niin halutessaan. Kun tieto on jo jonkin aikaa ollut arvokkainta mitä suurimalla osalla yrityksistä voi olla, niin miksi ihmeessä sitä ei pidetä visusti suojassa kaikilta ulkopuolisilta?
No, raha lienee todennäköisin selitys – pilvipalveluiden kuukausimaksut ainakin vaikuttavat edelleen edullisimmilta kuin oman infran pyörittäminen ja ammattilaisten pitäminen palkkalistoilla (vaan kuinka käy, kun yrityksillä ei enää ole mitään osaamista harkita muita vaihtoehtoja) – ja siksi on varmaankin oman henkisen tasapainon vuoksi mukavampi uskoa siihen, että pilvipalvelut ovat turvallisempia ja niitä pitää yllä valtava huippuammattilaisten joukko (eikä suinkaan ylityöllistetty intialaisten vastavalmistuneiden tiimi).
Sama toki pätee melkein kaikkeen muuhunkin kuten vaikka toimitiloihin – valtava määrä tutkimuksia osoittaa avokonttoreiden (anteeksi ”monitoimitilat”) turmiollisuuden työntuottavuudelle ja työntekijöiden jaksamiselle, niin johto näyttää edelleen uskovan vankasti kaikenmaailman ”törmäytetään ihmisiä ja ideoita” -hölynpölyyn ja sijoittajat ovat onnesta soikeana, kun yritys on säästävinään toimitiloista ja siirtyy ”moderneihin” toimistotiloihin.
On tainnut järki jättää länsimaat…
OpenAI:n argumentti esimerkiksi The Timesin lakijuttua vastaan on että tekoälyjen tekemä datankeruu menee ”Fair usen” alle. Tällaisessa väitteessä ei ole minkäänlaista perää. ”Fair use” on tarkoitettu ensisijaisesti non-profit-toimintaan.
Tekoälyfirmojen perustelu toiminnalleen on, että koska he tahkoavat (joillekin) paljon rahaa, heidän tulee saada viedä mitä tahansa dataa ilmaiseksi.
On todella vaikea käsittää tämän menettelyn puolustelua.
Ensimmäistä kertaa osui omalle kohdalle se että AI on tuottanut tekstimuotoisen transkriptin eräässä teknisessä kokouksessa ääneen keskustelemistamme asioista. On hieman aavemaista nähdä omat puheensa, kaikkine öö-ittelyineen puhtaaksi kirjoitettuna, tilanteessa jossa en etukäteen tiennyt että kaikki menee nauhalle, tulee pikakirjoitetuksi, ja siirtyy palvelimille mahdollisesti Irlantiin tai jonnekin. Ottaen huomioon että keskustelu kosketteli potentiaalisesti arvokasta tietoa ja osaamista, toivon todellakin että käytännön laki- ja sopimustekninen tausta on huolella varmistettu.
Toki kaikki Android- tai IPhone-puhelinta taskussaan kantavat ovat luultavasti jo tietämättään altistuneet vastaavalle, mutta ilmiö muuttui heti todemman tuntuiseksi kun näki itse lopputuloksen joka on perinteisesti jäänyt vain teknojättien tietoon.
Ne palvelimet Irlannissa (tai jossain), joilla on nähtävissä ja konevoimalla analysoitavissa melkein kaikissa europpalaisissa firmoissa käydyt melkein kaikki suullisetkin keskustelut – ne muodostavat semmoisen hunajapurkin että houkutuksen purkin käyttämiseen täytyy olla valtava, minkä lakiteknisen vedätyksen asia sitten vaatiikin. Joku Snowden 2.0 tulee varmaan sitten vuosien kuluttua kertomaan kuinka kaikki tapahtui.
Samoin kyseessä on hunajapurkki jota varmasti kaikin voimin koputtelevat erilaiset APT:t.
Ymmärrän hyvin että kielimallehin ja tekstin transkriptioon sisältyy myös valtava voima, jota ei oikein voi jättää käyttämättä jos haluaa säilyttää kilpailukykynsä. Mutta ihmettelen syvästi että en näe mitään keskustelua tai puntarointia tästä AI:n aspektista. Ehkä en vain ole istunut oikeissa pöydissä.
Tässä nyt lähestytään metafyysisempää kysymystä ”mitä on taide”. Jos ”taiteen” voi täysimääräisesti korvata tekoälyn tuotoksella, oliko se taidetta ensinkään?
Oma näkökulma on, että generatiivinen tekoäly on työkalu. Osaavissa käsissä työkalulla voi tuottaa hienoa jälkeä joka on ilmiselvästi taidetta etenkin jos se asetetaan taiteen kontekstiin, mutta toisaalta sillä voi tuottaa äärettömän määrän ”ei-taidetta”, joka sinänsä voi nykytilassa ennen generatiivista tekoälyä olla luovan työn ammattilaisten tuottamaa.
Tekoäly tulee korvaamaan ison määrän kulttuurikentän käsityöstä, alkaen nyt vaikka elokuvien tehosteista; jos tähän asti taustan vaihtaminen on vaatinut jokaisen kuvaruudun käymistä käsin läpi ja ääriviivojen piirtämistä, pystyy sopivasti koulutettu tekoäly samaan paljon pienemmällä käsityön määrällä. Minun on vaikea nähdä tässä mitään ongelmaa. Samoin jos kielimalli tuottaa käsikirjoittajalle syötteiden perusteella kymmenen dialogivaihtoehtoa arvioitavaksi sekunneissa, parantaa se selvästi käsikirjoittajan tuottavuutta. Lopputuloksena syntyvä elokuva kuitenkin ansaitsee asemansa kulttuurituotteena ainoastaan ihmisten luoman kontekstin vuoksi.
Samoin jos konsultin powerpoint-esityksen geneerinen kuvapankkikuva näyttöä osoittavasta tietotyöläisestä vaihtuu valokuvaajan ottamasta valokuvasta tekoälyn generoimaksi kuvaksi, on tosi vaikea nähdä missä tapahtuu vääryyttä vaikka valokuvaaja saakin vähemmän rojaltia kuvapankilta; ei se valokuvaajankaan kuva mikään luovan työn mestariteos ollut, vaikka ehkä nimellisesti teoskynnyksen ylittikin.
Omassa ammatissani arkkitehtuurissa tulee varmasti käymään niin, että asiakas on jo ennen ensimmäistä konsultaatiota laatinut tekoälymallin avulla kuvia siitä, mitä haluaa. Eikä siinä mitään, ammattilaisen osaamiselle on edelleen tarvetta kun pelkästä kuvasta työstetään aidosti toteutettavissa oleva suunnitelma, ja jos tekoäly auttaa asiakasta artikuloimaan toiveensa, niin aina parempi. Arkkitehtuurissahan ei varsinaisia tekijänoikeuksia ole koskaan ollutkaan, puhumattakaan jostain tyylin suojaamisesta.
” Samoin jos kielimalli tuottaa käsikirjoittajalle syötteiden perusteella kymmenen dialogivaihtoehtoa arvioitavaksi sekunneissa, parantaa se selvästi käsikirjoittajan tuottavuutta. ”
Tämä on se taso jolla kielimallit toimivat nykyään, mutta muutaman vuoden kuluttua kehitys onkin kehittynyt jo merkittävästi: silloin kielimallia voi käskeä tekemään kokonaisen käsikirjoituksen – tai vaikka 30. Ihmisen ainoa homma on valkata niistä paras, tai senkin työn voi varmaan tehdä toinen tekoäly.
Tai jos siirrytään kirjallisuuteen, niin perinteinen kustantamo maksaa ihmiskirjailijalle, ja toivoo että hänen kirjaansa myydään 10 000 kappaletta: tekoälykustantamo kirjoituttaa 100 000 kirjaa, ja toivoo että joka kymmenettä myydään yksi kappale.
”Samoin jos konsultin powerpoint-esityksen geneerinen kuvapankkikuva näyttöä osoittavasta tietotyöläisestä vaihtuu valokuvaajan ottamasta valokuvasta tekoälyn generoimaksi kuvaksi, on tosi vaikea nähdä missä tapahtuu vääryyttä vaikka valokuvaaja saakin vähemmän rojaltia kuvapankilta;”
Mitä rojaltteja? Ei tekoälyfirmat maksa mitään rojalteja: jos ne joutuisi sellaisia maksamaan, niin kuvan käytön jäljittäminen ja maksaminen oikeuksien omistajalle olisi aivan tolkuton suo.
Ei kannata ajatella generatiivista tekoälyä vain tuottavuusloikkana, koska ne asiat mitä se tuottaa, on sellaista jota tuotetaan jo nyt liikaa. Funtsipa kuinka monta mainosta, promootiovideota ja -kuvaa, uutisartikkelia, somejulkaisua ja powerpoint-esitystä olet nähnyt tänään? Haluaisitko nähdä niitä 30 kertaa enemmän? Arvelen että et. Saturaatiopiste on jo saavutettu, eikä myyntivolyymia voida mainittavasti kasvattaa, vaikka työt tekisikin botti.
”Tai jos siirrytään kirjallisuuteen, niin perinteinen kustantamo maksaa ihmiskirjailijalle, ja toivoo että hänen kirjaansa myydään 10 000 kappaletta: tekoälykustantamo kirjoituttaa 100 000 kirjaa, ja toivoo että joka kymmenettä myydään yksi kappale.”
Entä sitten? Jo nyt globaaleilla markkinoilla on myynnissä miljoonia kirjallisia tuotteita, joita ei kukaan ole koskaan ostanyt yhtä ainutta kappaletta. Toiveikkaiden kirjailijoiden pöytälaatikoissa vielä paljon enemmän. Digitaalinen levitys tappoi jo kustantamoiden roolin kirjallisuuden portinvartijoina. Kirjan arvo syntyy yhteisöllisyydestä, lukupiireistä, kirjamessuista, kriitikkoarvosteluista. Ei se ole minnekään katomassa vaikka tekoälyn avulla pystyisi tuottamaan minkälaisen sanavuoren tahansa.
Isompi kysymys on luoko tekoäly kokonaan uusia kulttuurituotteen muotoja, jotka kilpailevat ihmisten rajallisesta huomiosta perinteisiä medioita vastaan. Samalla tavalla kuin pelit ja videosisällöt ovat syöneet tilaa kirjojen lukemiselta ja elokuvilta, voi jonkinlainen lennossa generoitu tekoälysisältö kaapata isonkin markkinaosuuden. Sanotaan nyt vaikka sykemittarin, GPS-paikannuksen ja algoritmi-PT:n harjoitusohjelman perusteella juoksulenkille tahtia lyövä taustamusiikki, joka saavuttaa huippupisteen juuri oikeaan aikaan maksimaalisen elämyksen luomiseksi.
”Entä sitten? Jo nyt globaaleilla markkinoilla on myynnissä miljoonia kirjallisia tuotteita, joita ei kukaan ole koskaan ostanyt yhtä ainutta kappaletta. Toiveikkaiden kirjailijoiden pöytälaatikoissa vielä paljon enemmän.”
Tää oli vähän niinkuin se pointti, eli tällaista tavaraa tuotetaan nyt jo yli tarpeen, mihin ”tuottavuusloikkaa” tarvitaan? Kulttuurissa ja viihteessä alkutuotannon kehitys ei siirrä työpaikkoja jalostukseen, koska alkutuotanto ja jalostus ovat sama asia.
”Kirjan arvo syntyy yhteisöllisyydestä, lukupiireistä, kirjamessuista, kriitikkoarvosteluista. Ei se ole minnekään katomassa vaikka tekoälyn avulla pystyisi tuottamaan minkälaisen sanavuoren tahansa.”
Tulee vaan paljon vaikeampaa saada kirjaa messuille, lukupiireihin tai kriitikoiden käteen, kun tarjontaa on satoja kertoja enemmän. Eihän julkaisijan ole mikään pakko kertoa että nämä tsiljoona teosta ovat tekoälyn rustaamia – ja vaikka olisikin, niin aina voi valehdella.
Lisäksi tietysti valekirjailijoiden määrä tulee moninkertaistumaan, kun tekoälyllä on paljon helpompi teettää kirja kuin toimittajakaverilla tai kenialaisella haamukirjoittajalla. Tämän merkitys tosin on vähäisempi, kun siihen tarvitsee aina kuitenkin jonkun oikean ihmisen taakse.
@Yama 26.4.2024 12:03
Kaikenlaista genrefiktiota on jo haitaksi asti, netti on täynnä fanfictionia ja muuta kuraa, jonka kanssa tekoäly epäilemättä pystyisi kilpailemaan, mutta kannattaako siihen kilpailuun lähteä? Otetaan lähtöaineistoksi kymmenetuhatta harlekiinia ja pystytään tuottamaan rajattomasti uusia harlekiineja, mutta mitä tässä on saavutettu ja kuka siitä maksaa?
Jos nyt koitan keksiä käyttöä tekoälylle kirjallisella puolella, niin on asiakirjoittajia, joilla on kiinnostava aihe ja asiantuntemusta, mutta vajavainen ilmaisutaito, jos tekstin voisi ajaa läpi jostain ohjelmasta, joka tekisi siitä tyylillisesti vähemmän pökkelöä, niin tämä voisi olla parannus. Vaatisi tietysti inhimillisen faktantarkastuksen viimeisenä työvaiheena, koska tekoäly ei välitä faktoista.
”Otetaan lähtöaineistoksi kymmenentuhatta harlekiinia ja pystytään tuottamaan rajattomasti uusia harlekiineja, mutta mitä tässä on saavutettu ja kuka siitä maksaa?”
Jos ihmisen kirjoittama harlekiini maksaa vitosen ja tekoälyn 5 senttiä (hinnat hatusta) niin miksikä jälkimmäinen ei voisi käydä kaupaksi? Kyllä sitä joku tulee varmaan ainakin yrittämään. Jo jonkun aikaa on itse asiassa ollut kaupan bottien kirjoittamia ’kirjoja’ jotka tyypillisesti perustuvat wikipedia-artikkeliin yms: lähinnä tällaisten kohdalla voi puhua huijauksen tapaisesta.
Kirjallisuus ei varmaan ole kuitenkaan ensimmäinen ala jota tekoäly voi tällä tavoin disruptoida. Journalismissa muutos on jo käynnissä, on olemassa yrityksiä jotka tarjoavat eri portaaleille ja vastaaville tekoälyn kirjoittamia artikkeleita ja tuotearvosteluja.
”Kirjallisuus ei varmaan ole kuitenkaan ensimmäinen ala jota tekoäly voi tällä tavoin disruptoida”
En tiedä ensimmäisestä mutta suurin on kohta porno.
Miksi jäädä tähän? Tulevaisuudessa tekoäly voi helposti generoida jokaiselle 1-N päättymätöntä (tai päättyvää, miten kulutttaja haluaa) äänikirjaa, elokuvaa ja tv-sarjaa. VR-lasit päähän ja seuraamaan päättymätöntä avaruussaagaa, rikosdraamaa, fantasiaseikkailua tms. – ehkä jatkossa myös jonkilaisen suoran aivolinkin kautta.
Toivoa vain sopii, että tuolloin ongelmat laskenta- ja energiatehokkuuden kanssa saadaan ratkotuksi joittei jokaista ihmistä varten tarvittaisi muutaman saunankiukaan tehon vievää GPU-farmia…
”Humanistinen harha” taitaa vaivata useita ihmisiä tekoälyn suhteen myös taiteilijoita ja puolustusvoimiakin. Toi käsite on mielenkiintoinen. Luin netistä, että professori Kari Enqvist olisi sitä käyttänyt jossain puhetilaisuudessa ja selittänyt sen. Se meni suunnilleen näin. Ihminen ajattelee, että sille jää aina joku rooli eli kun tekoäly on oppinut tämän ja tämän, niin tätä se ei osaa ja siinä tarvitaan sitten ihmistä. Kuitenkin tekoälyn kehityksellä ei ole mittaa eikä määrää.
Tekoälyn tuottamasta bulkkitaiteesta sen verran, että tekoäly kyllä tulee oppimaan tekemään yhtä laadukasta taidetta kuin ihmisetkin eikä sitä erota onko se tekoälyn vai ihmisen tekemää. Olen työkseni joka päivä tekoälyn kanssa tekemisissä ja joudun työssä perehtymään laajasti erilaisiin tekoälyn sovellutuksiin.
Se mikä minua ”kirpaisee” suuresti, mutta joka täytyy hyväksyä, niin on tekoälyn kyky luoda 3D grafiikkaa ja se kehittyy siinä kokoajan huomattavasti. Olen käyttänyt monta vuotta 20 vuoden aikana 3D grafiikan tekemisen opetteluun. Se vaatii valtavan työmäärän. Nyt osaan jo aika hyvin sitä. Kohta sitä taitoa ei tarvita.
Mutta kun esimerkiksi kuvataiteessa teoksen taiteellinen arvo ei ole enää pitkään aikaan liittynyt teoksen esteettisiin ominaisuuksiin (esim. sen kauneuteen) kuin satunnaisesti.
Marcel Duchamp ilmoitti jo yli sata vuotta sitten taidenäyttelyyn posliinisen pisoaarin ja totesi, että se on hänen teoksensa (tai oikeammin hän käytti salanimeä R. Mutt). Tämä hyväksyttiin ajan myötä taideinstituutiossa ja hän jäi sillä taidehistoriaan suureksi klassikoksi. Tuntuisi aivan älyttömältä nyt sitten vakuutella, että ”kyllä nykyään tekoäly on jo niin kehittynyttä, ettei enää erottaisi, onko pisoaari tekoälyn vai ihmisen tekemä”. Koska eihän se ollut ihmisen tekemä silloin sata vuotta sittenkään, vaan jonkin WC-kalustetehtaan, ja juuri tämä oli koko se vitsi siinä teoksessa.
Edelleen on vaikea ajatella, kuinka tekoäly voisi mitenkään tehdä taidetta, jossa se koko juju on taiteilijan teoksellaan tekemässä, nurkan takaa tulevassa eleessä, ei itse teoksessa. Kuten se on enenevässä määrin ollut sadan viime vuoden aikana.
Minä juoksen kilpaa tekoälyn kanssa ja todennäköisesti häviän sen. Olen tekemässä kuvitusta lastenkirjaa varten 3D grafiikkana Blenderillä. Se työ todennäköisesti muuttuu kohta arvottomaksi.
Osmo, kirjoita juttu miten tekoälyn käyttö auttaisi Julkisten palveluiden resurssihaasteisiin. Esim lääkärin työajasta puolet menee hallinnolliseen työhön. Tekoälyä hyödyntämällä siitä voisi 30 prosenttia siirtää hoitotyöhön. Useat yritykset kilpailevat maailmalla hoitorobottien kehittämisessä. Syy on globaali hoitajapula. Näitä yrityksiä ovat esimerkiksi Boston Dynamics ja Tesla. Myös OpenAI on mukana yhteistyössä jonkun robottiteknologiayrityksen projektissa. Ensimmäiset kielimallia käyttävät lelurobotit ovat jo markkinoilla, joten kehitys on huimaa.
Lääkärin sihteerinä toimiva AI on aika pomminvarma tuottavuuden kasvattaja. Herää kysymys, voisiko tekoäly toimia potilaan historian tuntien myös ”omalääkärinä”, jolloin lääkärin ja työnantajan suhteessa säilyisi joustavuus ja fungibiliteetti. Mutta miten tekoäly voi sitten eksplisiittisesti kertoa sen, minkä omalääkäri vain hiljaa itsekseen ajattelee potilaistaan? Joko jotain oleellista tietoa kadotetaan, tai sitten joku jossain välissä loukkaantuu.
Kieli ilmentää vain pientä osaa kommunikaatiosta. On vaikea keksiä, miten tekoäly voisi tavoittaa inhimillisen kokemuksen tuoman inhimillisen viisauden, jota lääkärit parhaimmillaan ilmentävät. Samaan sarjaan kuulu kysymys eläinten tekoälystä. Voiko sellainen joskus olla ja mitä parametrejä se silloin lukee ja todennäköisyyksiä kavantifioi? Kun ei kerran ole kieltä, jota mallintaa. Wittgensteinilla olisi varmaan ollut jotain mielenkiintoista sanottavaa tästä ja leijonista.
Tällä hetkellä kielimallit (tekoäly) kykenevät toimimaan oppilaan tutorina ja kommunikaatio on samanlaista kuin ihmisten kommunikointi. Itse olen käyttänyt tekoälyä kun valmistauduin vaativaan tutkimusoperaatioon. Kysyin neuvoja ChatGPT:ltä. (GPT4) Se antoi sellaiset neuvot joita hoitajat eivät olleet koskaan antaneet. Myös kertoi ohjeita henkiseen valmentautumiseen tutkimusta varten. Tutkimus onnistui hyvin. Se ei ollut onnistunut kymmeneen vuoteen. Tällä oli siihen osavaikutus. Toinen syy oli ”innovatiivisempi” maahanmuuttajalääkäri, joka suhtautui eri tavalla kuin suomalaiset lääkärit.
Hoitajat ja lääkärit eivät kerkeä antamaan riittävästi ohjeita, eikä potilas hoksaa lyhyessä ajassa kaikkea kysyä. Siinä kohtaa tekoälystä on paljon hyötyä.