Aloitetaan syntyvyyden romahduksen myönteisistä puolista. Olen ollut hyvin pessimistinen maapallon, sen eliökunnan ja ihmiskunnan tulevaisuudesta. Ihmisiä on yksinkertaisesti jo nyt liikaa ja kasvu jatkuu – tai sen siis oletettiin jatkuvan. Ensimmäisen kerran näen toivonpilkahduksen.
Olen pitänyt täysin toivottamana taistelua luonnon monimuotoisuuden puolesta ja ilmastonmuutosta vastaan, koska ihminen oli levittäytymässä kaikkialle ja valjastamassa käyttöönsä kaikki luonnonvarat, uusiutuvat ja fossiiliset. Painolla mitattuna 95 % maailman nisäkkäistä on ihmisiä jai koti- tai tuotantoeläimiä. Jos edessä olisi kysymys, kumpi kuolee nälkään, ihminen vai kirahvi, ei kirahvilla olisit paljon toivoa.
Minun aikanani maapallon väkiluku on kolminkertaistunut. Vaikka kasvuvauhti prosenteissa mitattuna on laskenut, ihmisinä mitattuna se ei ole hidastunut. YK:n ennusteiden mukaan pysähtyisi ehkä joskus, mutta aivan liian myöhään. Nyt näyttää siltä, että maapallon väkiluku kääntyy jyrkkään laskuun, ei minun elinaikanani, mutta lasteni elinaikana kuitenkin. Lasku voi olla erittäin nopeaa – yhtä nopeaa kuin oli 1800-luvun aikana kiihtynyt kasvu. Siis ehkä jopa pari prosenttia vuodessa, vaikka tästä emme tietenkään voi olla varmoja.
Tieto syntyvyyden romahduksesta eri puolilla maailmaa on ensimmäinen toivoa herättävä tieto. Olen moneen kertaan kirjoittanut, että kaikki olisi paremmin, jos ihmisiä olisi vain miljardi. Siitä ei ole edes kauan, vain 200 vuotta, kun ihmisten määrä ylitti miljardin. Ehkäpä 200 vuoden kuluttua ihmisiä on taas vain miljardi.
Miljardi ihmistä voisivat elää yltäkylläistä elämää luomakunnan valistuneena kruununa ja jättää paljon tilaa muulle luomakunnalle.
Pentti Linkola – joka ei kuulu kaikilta ajatuksiltaan idoleihini – esitti joskus kompromissia, että puolet Suomen metsistä voi olla puupeltona, kunhan toinen puoli muutettaisiin takaisin metsiksi.
Jos suomalaisia on kohta vain kaksi miljoonaa, voimme hyvin palauttaa puolet entisistä metsistä metsiksi. Talousmetsää olisi silti henkeä kohden enemmän kuin nyt. Näin maailma ei toimi, mutta se voisi toimia.
Yksi asia on epävarma. Mitä tapahtuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Lancet ennustaa, että syntyvyys laskee sielläkin alle uusiutumisrajan, mutta vasta ehkä 50 vuoden kuluttua. Se tarkoittaa, että Afrikan väkiluku nousee vielä paljon, kaksinkertaiseksi nykyisestä tai vieläkin suuremmaksi. Minun elinaikanani se on kuusinkertaistunut.
Jää nähtäväksi, leviääkö matala syntyvyys myös Afrikkaan. Joka tapauksessa se tapahtuu niin myöhään, että edessä on kansainvaellus Afrikasta maapallon tyhjeneviin osiin.
Vaikka olen toivonut väkiluvun laskua, näin nopeaa laskua en ole pitänyt toivottavana. Se ei tule olemaan ongelmatonta.Olen ajatellut, että tuollainen 0,8:n nettouusiutumisluku eli runsaat 1,6 lasta naista kohden olisi hyvä.
Mutta kyllä tästäkin selvitään, vaikka haastavaa se on. Siitä lisää seuraavissa postauksissa.
Kuten sanoit, maailma ei toimi näin, mutta se toki voisi toimia. Tosin jos sellaiseen toimintalogiikkaan päästäisiin, ei väkiluvun edes tarvitsisi laskea että homma toimisi.
Maailman köyhin puolikas tuottaa co2-päästöistä 8%. Rikkain 10% taas tuottaa puolet kaikista päästöistä.
Ongelma ei siis alunperinkään ole ollut ihmisten määrä, vaan hyväosaisimpien pohjaton ahneus ja ylikulutus. Ihan sama paljonko meitä on, jos resurssit käytetään sammuttamaan pienen väestönosan pohjatonta ahneutta. Jos tälle ei laiteta stoppia, niin kyllä hyvinkin pieni määrä riittää kääntämään vaa’an ylikulutuksen puolelle. Vaikka sitten niillä hupirakenttilennoilla avaruuteen kuten rikkaimpien miljardöörien hupia viimeaikoina on ollut. Pohjattoman rikkaat kyllä aina löytävät tehokkaampia tapoja tehdä omasta elämäntavastaan ympäristöä tehokkaammin tuhoavaa.
Tarvitsisimme siis rajoja yksilöiden vallalle tuhota yhteistä elinympäristöämme. Käytännössä siis progressivista varallisuusverotusta ja ehkä jopa kattoja varallisuudelle.
Kilgore: “Vaikka sitten niillä hupirakenttilennoilla avaruuteen kuten rikkaimpien miljardöörien hupia viimeaikoina on ollut.”
Näiden hupilentojen osuus ihan vain rakettienkin päästöistä lienee aika mitätön saati sitten ihmiskunnan kokonaispäästöistä.
Jos Kiinan väkiluku alkaa laskea 10milj./vuosi, niin sille voi tulla kiusaus alkaa rettelöimään.
Maailmasta voi tulla aika ankea paikka. Monissa maissa uskonkiihkoilijat lisääntyvät hurjasti. Suomessa lestadiolaiset, Israelissa ortodoksijuutalaiset, ja listaa voisi varmaan jatkaa aika pitkäksi. Eli väestö vähenee, mutta kiihkoilijat lisääntyy. ‘Normi-ihmiset’ jäävät vähemmistöön ja kokevat ajatuksineen aika lailla yksinäisyyttä.
Nimimerkki smokin’ joelle kommenttina että tuokin pitää paikkansa että uskonnollisten lahkojen piirissä syntyvyys on korkea ja ongelmia alkaa tulla silloin kun lahkolaiset vaativat itselleen etuoikeuksia mitä muualla väestöllä ei ole kuten Israelissa ortodoksijuutalaiset jotka ovat vapautettu asepalveluksesta. Suomessa lestadiolaisilla on omat verkostot jotka valvovat toissiaan.
Keksitkö juuri uskonnon tarkoituksen? Ei tuonpuoleista, vaan tämänpuoleista varten.
Voi olla, että työorientoitunut kulttuuri vie maan demografiseen alamäkeen. Gaidar Venäjällä toteutti shokkihoidon kapitalismin siirtymisessä ja syntyvyys laski puoleen.
Onko vain sattumaa, että Vartiaisen politiikkaan tulon jälkeen Supmen syntyvyyden lasku kiihtyi? Vartiainenhan oli kuuluisa töihin patistelevista puheistaan. Ehkä Vartiainen oli keskeinen tekijä suomalaisten syntyvyyden romahtamisessa.
Syntyvyyden lasku korreloi käänteisesti elintason nousun kanssa. Siispä kaikille afrikkalaisille sama elintaso kuin 1. maailmassa, ml. tyttöjen koulutus. Mutta kestääkö maapallo sen ? Siinä paradoksi.
Goodhart & Medhan ’The Great Demographic Reversal’ on erittäin valaiseva kirja syntyvyyden laskun seurauksista. Vahva lukusuositus.
Kun elintaso nousee tietyissä maissa niin asukasluku kasvaa sen mukana niinkaun kuin mahdollista toisin kuin länsimaissa tämän on todennut yk:kin pariin otteeseen viimevuosikymmenellä jopa.
“Yksi asia on epävarma. Mitä tapahtuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Lancet ennustaa, että syntyvyys laskee sielläkin alle uusiutumisrajan, mutta vasta ehkä 50 vuoden kuluttua. Se tarkoittaa, että Afrikan väkiluku nousee vielä paljon, kaksinkertaiseksi nykyisestä tai vieläkin suuremmaksi. Minun elinaikanani se on kuusinkertaistunut.”
Tuo on asiana epävarma. Mutta asian seurauksetkin ovat. Yksi mahdollinen seuraus saattaisi olla se, että tulevina vuosikymmeninä saattaisi maailmanrauha ehkä onnistua helpommin ikääntyvissä osissa maapalloa, joissa on matala syntyvyys.
Ainakin 1900-luvulla ja 2000-luvulla voimakkaaseen alueelliseen väestönkasvuun on liittynyt kohonnut alueellisen sodan riski. Sotimisriskiä on tutkimuksissa ennustettu mm. nuorten miesten korkealla osuudella paikallisesta väestöstä. Jos se on kasvanut kovin isoksi, ja samaan aikaan resursseista on niukkuutta, sodan riski kasvaa. Väestöltään ikääntyneet maat taas eivät ole tavanneet juuri sotiakaan. Nuoret miehet ovat niissä kiinnitettynä palvelujen tuottamiseen. Japani oli 1900-luvun alkupuolella väestörakenteeltaan sotimisriskinen, kun taas nyt se ja moni muukin Aasian maa on ikääntyvä yhteiskunta. Afrikan väestönkasvualueilla, joissa on paljon nuoria, sotiminen on yhä valitettavan yleistä.
Minun näkemykseni on se, että vähenevän väestön kanssa on hyvin vaikea ylläpitää talouskasvua. Koko yhteiskunta taas on rakennettu talouskasvun varaan. Jos sitä ei ole, ollaan isoissa ongelmissa. Näinpä lähes kaikki, siis pienistä itä-suomalaisista kunnista aina jättivaltioihin kuten Kiina, pyrkivät väestönkasvuun. Tai vähintään ovat ongelmissa ilman väestönkasvua. Talousjärjestelmään on minusta siis ikään kuin sisäänrakennettuna samanaikaisesti tavoite väestönkasvusta. Järjestelmää pitäisi jotenkin muuttaa tältä osin, loputtoman väestönkasvun tavoitteleminenhan on oikeastaan aika mielipuolista. Joka tapauksessa alhainen syntyvyys uhkaa jopa yhteiskuntarauhaa, koska ilman kasvua järjestelmä ei toimi.
Talouden on vaikea kasvaa, kun väestö vähenee, koska ikäpyramidi “vääristyy”. Sen sijaan en keksi mitään syytä, miksi talous ei voisi kasvaa, kun väestön määrä pysyy samana.
(Toisaalta on luultavasti turha kehitellä tulevaisuutta koskevia ennustuksia nykytiedoilla. Robotit ja tekoäly tulevat mullistamaan maailman — aina ihmisruumista myöten — tavoilla, joita emme edes osaa kuvitella.)
Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa — onko se silti turhaa, ehkäpä ei kuitenkaan. Jos mitään ennakointia ei omassa toiminnassaan tee, sortuu väistämättä lyhytnäköisyyteen. Tunnustan etten ole ekonomisti, mutta yksinkertaisuudessaan näen asian niin, että ihmiset muodostavat kysynnän. Yhden ihmisen kysyntä ei mielestäni voi kasvaa rajattomasti, ei oikein edes virtuaalisten hyödykkeiden osalta. Jossain kohtaa tulevat rajat vastaan ja talouden keinotekoinen kasvattaminen esimerkiksi pelkästään hintoja nostamalla voi romahduttaa sen kuuluisan luottamuksen, jonka varaan yhteiskunta viime kädessä nojaa. Sinänsä samana pysyvä väestön määrä voisi olla hyvä tavoite, mutta sen yhdistäminen talouskasvuun taitaa kuitenkin olla vaikeaa. Talous pysynee noissa olosuhteissa niinikään samankokoisena.