Kirjoitin Verde-lehteen pääkirjoituksen siitä, että vaikka meillä koronapolitiikka on ollut onnistunutta, juridinen jäykkyys on heikentänyt toimenpiteiden osumatarkkuutta ja nostanut hintaa huomattavasti.
Lue lisää tästä:
https://verdelehti.fi/2022/01/27/epidemialainsaadanto-on-pantava-kuntoon/
“Lainsäädäntö on saatava olennaisesti parempaan kuntoon ennen seuraavaa epidemiaa, sillä sellainen kyllä tulee. ”
Täällä syrjäisemmässä osassa suomea odotellaan vielä, että se tämän hetkinen epidemia tulisi tänne. On odoteltu jo pari vuotta. Saisi jo vihdoin tulla, sillä ennen sen tulemista rajoitukset eivät varmasti poistu. Niin kauan kun se on tulematta joudutaan meidät eristämään
https://www.rt.com/russia/544732-putin-bill-simplifying-citizenship/?fbclid=IwAR3Ffd0IY5OLgsIWYNgNz34wtSeaLXxDpYxeuDD-DV-SiqyalNTH5Ybs3gg
Venäjällä on lakiesitys, jonka mukaan jokainen Suomessa muutaman sukupolven asunut saa hakea kansalaisuutta. Kaksoiskansalaisten liikkuminen on vapaata ja siinä on motiivia monelle.
Suomi häviää joka päivä siinä, että pitää rajat kiinni.
Lainaan koko kappaleen, jotta ei tule tehtyä väryyttä kirjottajalle:
“Rokotusvastaisuus kertoo, että osa suomalaisista on menettänyt luottamuksensa viranomaisiin. Ihmetyttää, kuinka järjenvastaisiin asioihin ihmiset ovat valmiita uskomaan. Tässä taitaa olla takana Suomen ulkopuolelta tulevaa hybridivaikuttamista. Helsingin Sanomat totesi osuvasti, kampanjoinnissa on pallo tainnut lipsahtaa omaan maaliin, sillä rokotusvastaiset viestit ovat levinneet trollitehtaiden kotimaassa ja etenkin siellä.”
Tässä asiassa kannattaa koittaa pitää asiat asioina ja huomata se, mikä on totta ja mikä ei. Monet asiat ovat saaneet kohtuuttomasti huomiota. Monet asiat pyritään tarkoituksellisesti siirtämään sivuun. Tilanne on kokonaisuudessaan kriisiytynyt.
Korona itsessään ei ole enää merkittävässä roolissa sen suhteen, että Venäjän rajaa pidetään kiinni. Suomella on oltava muita intressejä asiassa kuin pelkästään se, että omicronia saattaa tulla idästä. Valtioneuvoston tiedottaminen on koittanut viimeisen puoli vuotta piiloutua sen taakse, että siellä näytellään tyhmää ja tietämätöntä.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa ainoastaan 11% suomen kansasta ei pelkää suomen joutuvan osalliseksi tulossa olevaan sotaan. 56% haluaa suomen puolustautuvan aseellisesti, vaikka tulisi pataan ja 68% kannattaa sotaa, jos on mahdollisuudet onnistua. Miehet ovat valmiimpia ja miehistä 72% odottaa sotimista, vaikka tulos olisikin epävarma. Tämä on se maailma, johon meitä on ajettu.
Nyt helvetti se raja auki! Krista Mikkosen tehtävä olisi osoittaa johtajuutta ja ottaa vastuuta asiasta.
Nyt kysyisinkin, että onko itärajan kiinni pitäminen vielä eilisen jälkeen todellakin Krista Mikkosen työkentällä vai kuuluisiko nämä päätökset jo jonnekin muualle?
Millä tavalla tässä voidaan enää pitää yllä kulissia, että kyse olisi millään muotoa Covid- pandemiasta?
Ode on taas aivan oikeassa. Keväällä 2020 puhuttiin, että kun tästä selvitään, katsotaan missä onnistuttiin ja missä ei ja tehdään toimenpiteitä sen pohjalta. No, oikein mitään ei ole tehty.
Tartuntatautilain väliaikaiset pykälät on koronamittapuulla jo esihistoriallisia. Laki määrää vielä tarjoamaan käsidesiä junassa, mutta sellaista lakia ei ole saatu aikaiseksi, jolla junassa voitaisiin pakottaa pitämään maskia.
Koronalainsäädäntöä tehtäessä on eletty aivan hetkessä (ja yleensä vielä vähän myöhässä) ja yritetty saada jotakin juuri senhetkiseen tilanteeseen sopivaa. Kaikki ennakointi on puuttunut niin että pykäliä olisi säädetty valmiiksi odottamaan, paheneeko tilanne, jolloin tarvittaessa valmiit pykälät voitaisiin ottaa käyttöön. Väitän, että se olisi tarpeen vieläkin siltä varalta, että omikron ei jääkään viimeiseksi vahvoja torjuntakeinoja edellyttäväksi variantiksi. Muuten turvaudutaan aina vaan samaan keinoon eli paikkojen ja palveluiden sulkemiseen, mikä on vaihtoehdoista huonoin.
Oikeastaan Suomella ei ole ollut kunnon koronastrategiaakaan kesän 2020 jälkeen. Kun tartuntojen uusi kasvu alkoi elokuussa 2020, siirryttiin hyvin reaktiiviseen moodiin, johon on jääty. Joillakin yksittäisillä päättäjillä on ollut oma strategiansa, mutta yhteistä strategiaa ei ole ollut eikä edes keskustelua, mikä strategia pitäisi valita. Se näkyi hyvin nyt esim. omikronin tultua, kun Kiurulle jäi päälle vielä zero covid ‑strategia, joka ei toimi omikronia vastaan ollenkaan.
Kaikesta sähellyksestä huolimatta Suomi on tosiaan pärjännyt ainakin eurooppalaisittain hyvin. Siitä voi siis päätellä, että yleisesti Euroopassa on sähelletty kaikkialla. Ehkä tästä voi vaan todeta, että Kiina tulee menestymään erinomaisesti, kun kerran länsimaiden päätöksenteko on näin rikki.
Itselläni usko poliittiseen päätöksentekoon on korona-aikana kärsinyt pahasti. Osasyyllinen on mainittu kikkailu lakirajoitteiden ympärillä siten, että on tehty poliittisesti helpoimpia päätöksiä sen tehokkaiden ja järkevien päätösten sijaan.
Aivan erityinen syy uskoni rapautumiseen on ollut se, että Kiurulle ja STM:lle ei ole tuntunut löytyvän poliitikoista vastavoimaa, joka olisi vaatinut kunnon perusteita ja dataa suositusten ja päätösten takana julkiseksi. STM:n (ja osin AVIen) määrittelemänä “välttämätön ja oikeasuhtainen” on kokenut pahan inflaation ja tuntuu että jotkut terveydenhuollossa ovat rakastuneet liikaa pandemian kasvattamaan kuuluvuuteensa ja valtaansa. Parhaat pisteet kokonaisuudessa täytyy antaa THL:lle, joka on pitänyt fokuksen asiallisesti väestötasolla ja ollut järjen ääni pimeydessä.
Mielestäni tästä pitäisi oppia ainakin sen verran, että akuutissa tilanteessa päätöksentekoa ei saa jättää poliitikoille. Sikäli olen siis ehdottomasti samaa mieltä, että aiheeseen liittyvä lainsäädäntö pitää saattaa kuntoon niin, että seuraavan tilanteen tullessa ei tarvitse yrittää säätää pistelakeja ja poikkeuksia vaan komentoketju ja mahdollisuudet on mietitty (ja rajattu) etukäteen.
Aivan erityisesti olen samaa mieltä tästä “Avoimen päätöksenteon kannalta olisi hyvä, jos päättäjillä olisi velvollisuus arvioida julkisesti aiheutuvia haittoja menetettyinä tuloina ja työllisyytenä.”. Tässä pandemiassa rahasta puhuminen on ollut valtaisa tabu, vaikka muuten se on kaiken poliittisen päätöksenteon ydintä.
Onko Kiuru tosiaan näin jossain sanonut? Näin otsikoi HS 7.1.: “STM:n asiantuntijaryhmä: Korona voi ilmetä pitkäkestoisena joka toisella aikuisella.” Ja itse artikkelissa “Roine (asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Risto O. Roine) kertoo, että määritelmästä riippuen pitkäkestoinen koronatauti ilmenee tartunnan saaneista noin joka toisella aikuisella” Tuon mukaan siis Roine, ei Kiuru. YLE uutisoi 8.1. näin: “Kiuru nostaa väliraportista lukuja: 10–20 prosenttia aikuisista tartunnan saaneista on saanut pitkäaikaisia oireita WHO:n määritelmän mukaan”. Ja edelleen “Kiuru kertoi, että 10–30 prosenttia viime viikolla koronaan sairastuneesta noin 40 000 ihmisestä voi saada pitkäkestoisen koronavirussairauden. “. Onko Kiurun 50 prosenttia siis vain legenda, jota toistetaan, koska Kiuru on kiva syyllinen. Lasten sairastumisista Kiuru kyllä puhui raflaavin ylisanoin.
Todellakin tämä väärä tieto siitä, että joka toinen koronaan sairastunut saa pitkäkerstoisen taudin olikin peräisin raportin yhteenvedosta. Se on tutkijoilta selvä moka, koska siinä kuitenkin viitattiin tutkuimuksiin, jotka koskivat koronan takia sairaalaan joutuneita. Se on vähän eri asia.
Lasten osalta tuossa yhteenvedossakn sanottiin, että lastenosalta riski on kaksi prosenttia. Kiurun puheista sai aivan toisen käsitksen.
Mitä kaikkea muuta Kiuru sanoikaan, “kokonaiset koluluokat määrätään karanteeniin” ja “armeija voi alkaa varautua virka-apu pyyntöihin”, “Kouluihin palaaminen ei ole turvallista”.
Poliitikko saa valehdella koko kansalle ummet ja lammet kun on punavihreä nainen. Saa vielä pääministerin kiitokset valheistaan.
Minun muistaakseni Kiuru tarkkaan ottaen sanoi PELKÄÄVÄNSÄ, että kouluihin palaaminen ei ole turvallista. Mikä on taitavasti muotoiltu, koska hänhän oli vain vilpittömän huolissaan lasten jne. hyvinvoinnista. Eikä valehtele, koska kertoi vain omista tunteistaan.
No koulut ovat tälläkin hetkellä sellaisia koronapesiä, ettei Kiuru kyllä väärässä ollut.
Vastaus nimimerkille Syltty. Ehkä Kiuru oli oikeassa, jos turvattomuudella tarkoitetaan sitä, että voi sairastua. Jos se on syy pitää koulut suljettuina, voidaan nk. lähiopetus unohtaa tästä eteenpäin.
Kaikkien suuntien poliitikkojen ja muidenkin lausuntoja kannattaa tarkastella kriittisesti.
En ole Kiurun kannattaja, mutta olen seurannut jonkin verran hänestä tehtyjä juttuja sen jälkeen, kun HS:n Marko Junkkarin teki isomman Kiuru-artikkelin kesällä 2020. Kiuru on kova tahtopoliitikko, jonka rapatessa välillä roiskuu lujaa. Siksi Kiurun syyksi voi helposti pistää myös juttuja, jotka eivät pidä paikkaansa, mutta menevät hyvin läpi mediassa. Pian Junkkarin jutun jälkeen kokoomus-poliitikot uutisoivat, että Kiuru esti Porin kaupunginvaltuustoa käsittelemästä STM:ään lähtevää lausuntoa sote-uudistuksesta peruuttamalla valtuuston kokouksen. Kuulosti uskomattomalta. Ja sitä se olikin. Kiuru kyllä peruutti kokouksen, mutta siksi, että esityslistalla ei ollut kuin pari kiireetöntä asiaa. Se sote-lausunto oli käsitelty, laadittu ja lähetetty jo aiemmin Satakunnan kaikkien kuntien yhteistyönä. Vaan saatiinpahan uutisella Kiurusta häikäilemätön. Alkuvuodesta 2021 Kiuru hoputti kuntia käyttämään koronarokotuksissa myös yksityisiä yrityksiä ja työterveyshuoltoa. Ja miten se näkyi? Aivan päinvastaisena eli että hallitus estää ideologisista syistä yksityisen sektorin käytön rokotuksista. Siitä tuli “tunnettu totuus”, jota oli kiva levittää. Tällaista politiikka on ja siksi kaikki oudoilta kuulostavat väitteet kannattaa tarkistaa perinteisistä ja luotettavista medioista. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä huuhaa-väitteitä Paavo Väyrysestä on medioissa liikkunut. Enkä hänenkään kannattajansa ole.
Keskustelu on täss koulujenkin osalta mennyt ihan perseelleen ja ONF/OFF-linajlle.
Joko koulut ovat turvallisia jolloin niihin voidaan mennä kuten ennenkin tai sitten ne ovat turvattomia, jolloin ei mennä. Ei näin. Koulut voidaan saada turvallisemmiksi kunnollisilla toimilla.
Esimerkiksi mitä järkeä on olla yliopistolla etänä, kun voisi käyttää FFP2-maskeja taikka alakoulussa jättää luokkailma suodattamatta? Eivät ne ilmansuodattimet paljoa maksa.
“Kaikesta sähellyksestä huolimatta Suomi on tosiaan pärjännyt ainakin eurooppalaisittain hyvin. Siitä voi siis päätellä, että yleisesti Euroopassa on sähelletty kaikkialla. Ehkä tästä voi vaan todeta, että Kiina tulee menestymään erinomaisesti, kun kerran länsimaiden päätöksenteko on näin rikki.”
Kun ihmetellään eroja tartuntamäärissä, muistetaan kuitenkin että Suomi on Euroopan selvästi harvimmin asuttu maa, jossa kulttuurin takia vältellään kontakteja ilman tautejakin. Ja että Kiina on diktatuuri, jossa kasvojen menetys voi olla kuolemaan verrattava järkytys, eikä kansalaisten mielipidettä kovin aktiivisesti kysytä. Kiinalaiset käyttävät vähäisiä tautimääriään esimerkkinä omasta ylivertaisuudestaan, ja siellä ollaan valmiita menemään todella pitkälle, jotta illuusio säilyisi.
Suomalaisen yhteiskunnan eräs hienouksista on hajautettu lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta. 2020-luvulla meillä ei ole enää Kekkosta iskemässä nyrkkiä pöytään ja kertomassa, mitä tehdään. Koronakriisi on tuonut tosin esiin myös “vahvan johtajuuden” ongelmat. Sosiaali- ja terveysministerin long covid ‑ulostulo ja AVI:en erilaiset tulkinnat samoista ohjeista ovat esimerkkejä tilanteesta, joissa yksinvaltias saisi rajua tuhoa aikaan.
Nimimerkin “Huolestunut ja samalla optimisti” huomaa, että Euroopassa on sähelletty mutta Kiina tulee menestymään erinomaisesti.
Kiina on pärjännyt parhaiten, koska Kiinan kaltaisessa yhteiskunnassa yksittäisiin henkilöihin ja kokonaisiin ihmisryhmiin kohdistuvat kotiaresti-tyyppiset rajoitukset ovat tavanomaisempaa toimintaa kuin länsimaissa. Koronapandemian alusta alkaen länsimaat kopioivat aasialaiset keinot vastata epidemiaan. Se, kuinka onnistunutta kopiointi oli, jää historian arvioitavaksi.
Järkyttävimpänä demokratian irvikuvana pidän silti eduskunnan maaliskuussa 2021 julkaisemaa lakialoitetta, jolla pelkästään HUS-alueelle ja Turkuun oltaisiin voitu määrätä ulkonaliikkumiskielto.
Tarkoitin Kiinan menestymisellä menestystä ylipäätään, ei koronassa. Monissa länsimaissa poliittinen päätöksenteko on ajautunut niin takkuiseksi, ettei oikein mitkään asiat etene. Näin myös erityisesti Suomessa, jossa talous on junnannut aivan paikoillaan jo yli 10 vuotta.
Kiina pärjää siis jo ihan sen takia, että se on ainoa varteenotettava talousmahti länsimaille, ja siellä talouskasvu saadaan pidettyä käynnissä, mm. koska vastaavaa päätöksenteon ongelmaa ei ole. Tämä tietysti toimii niinkin päin, että jos talouskasvu hiipuu, ei kansa välttämättä hyväksykään enää nykyistä johtamismallia.
Yhdyn täysin pääviestiin; epidemialainsäädännössä oli ja on yhä selkeitä valuvikoja. Odottaisin kuitenkin vielä pari-kolme vuotta ennen sen uusintakäsittelyä, että nykyisen epidemian ja sen aikana käytettyjä toimenpiteitä ehditään arvioimaan edes jossain määrin uskottavan tieteellisen linssin läpi. Paniikissa tehdyt päätökset kun tuppaavat johtamaan osaoptimointiin ja yksisilmäiseen lopputulokseen.
Vaikka toivonkin malttia tämän uudistuksen osalta, arvioidaan nyt kuitenkin tyhmänrohkeasti mitä nykyisillä toimenpiteillä saavutettiin ja mitä niistä maksettiin!
Viimeisen vajaan kahden vuoden aikana tehdyillä toimenpiteillä on optimisesti laskettuna “säästetty” 10000 henkeä, vastaten (vielä optimistisemmin) 100000 elinvuotta. Näillä luvuilla olisi Suomessa kuollut väkilukuun nähden reilusti enemmän kuin nyt Ruotsissa, ikäjakauman pysyessä suunnilleen samana, kuten toimenpiteistä riippumatta kaikkialla näyttää tapahtuneen.
Koska elinvuosien euromääräisestä hinnoittelusta saa pahoja katseita, pohditaan vain mitä muuta hintaa näistä sadasta tuhannesta elinvuodesta on tähän mennessä maksettu:
— Reilulle miljoonalle opiskelijalle ja koululaiselle etäopetusta kuukausien tai (koulu)vuosien ajan. Kaikissa tähän mennessä tehdyissä tutkimuksissa on todettu tämän olleen katastrofaalista oppimistulosten näkökulmista, joka johtaa pidemmällä aikavälillä sekä kansantaloudellisiin, että terveydellisiin menetyksiin.
— Liikuntapaikkojen sulkujen ja muiden rajoitusten myötä miljoonia (hattuvakiona 10–20 miljoonaa) lisäkiloa, jotka jakautuvat etupäässä aktiivi-ikäisille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa puhutaan merkittävästi suuremmista luvuista per capita. Lisäkilo muuten vastaa keskimääräiselle suomalaiselle suunnilleen yhden elinkuukauden menetystä. Pilvilinnaunelmissa 90% näistä toki laihdutaan pian pois, mutta jäljelle jäävät kilot vastaavat melkeinpä 1:1 optimistisia säästettyjä elinvuosia.
— 2021 kevään kokoontumisrajoitukset, joissa käytännössä kiellettiin mielenosoitukset. Minusta tätä ei voi kuvailla kuin uskomattomana perversiona koko demokratian ydintä kohtaan.
— Terveystietojen yksityisyyden katoaminen jopa maan sisällä 2021 syksyn koronapassin myötä. Koko yksityisyyskysymys sivuutettiin käytännössä kokonaan, eikä noussut esiin edes perustuslakivaliokunnan lausunnossa. Tämä toki sopii viimeisen parin vuosikymmenen trendiin yksityisyyden merkittävyydestä, mutta olisin odottanut sen olevan edes keskustelun arvoinen aihe terveystietojen kohdalla. Sivuhuomiona tämän kohdalla on syytä erottaa tietosuoja, josta julkisuudessakin kohistiin ja todettiin varsin hyväksi. Tietosuoja on kuitenkin olemassa lähinnä välineenä yksityisyyden suojelemiseksi, ja kun terveystietoja “vapaaehtoisesti” esitellään baarin portsarille, ei tietosuojalla ole enää oikeastaan mitään merkitystä.
Jätän harjoitustehtäväksi arvioida, kuinka paljon edellä mainituista hinnoista olisi tullut maksettavaksi ilman hallituksen asettamaa pakkoa ihmisten omaehtoisten toimien myötä. Omat arvaukseni ovat 10%, 50%, 0% ja 25%.
Rumasti sanottuna tässä ollaan tehty aikamoinen elinvuosien siirto karkeasti alle viisikymppisiltä yli 70-vuotiaille, ja kaupan päälle nakerrettu oikeusvaltiota ja perusoikeuksia.
Puolittain vitsinä uskaltaisin kuitenkin lyödä vetoa ravintola- ja baarirajoitusten olleen toistaiseksi elinvuosina mitattuna nettopositiivisia. Ravintolaruoka kun on keskimäärin varsin epäterveellistä, alkoholista nyt puhumattakaan!
Sitten itse epidemialainsäädännön uudistustoiveisiin. Ensimmäisenä ongelmana näen hoitotakuun (väliaikaisen) kumoamisen olemisen valmiuslain takana, normaaliaikojen epidemialainsäädännön sijaan. Terveydenhuollon priorisoinnin lukitseminen näin järeän toimenpiteen taakse on lähinnä huvittavaa ja olenkin hämmentyneenä seurannut julkisen keskustelun täydellistä hiljaisuutta tämän osalta. Voidaanko edes puhua pandemiasta, jos terveydenhuollon odotetaan toimivan kuin pandemiaa ei olisi. Vai onko tarkoitus jokaisen pandemian kohdalla kaivaa koko lainsäädännön järein leka käyttöön?
Sivuhuomiona hoitohenkilökunnan “pakkotyö”-osuuden pitäisin yhä poikkeuslainsäädännön takana.
Toinen ongelma on koko epidemiamääritelmän ja (perusoikeuksia rajoittavien) toimenpiteiden “välttämättömyyden” hyhmäisyys. Ottaen huomioon nyt käytettyjen toimenpiteiden (ei-taloudellisen) hinnan, olisi mielestäni vähintään kohtuullista vaatia huomattavasti parempaa hyötysuhdetta kuin nyt saatiin, ennen toimenpiteiden hyväksymistä välttämättömiksi. Minusta jokaisen maksetun elinvuoden olisi syytä tuottaa ainakin kymmenkertaisesti elinvuosia muille.
Hinta-hyötysuhteen arvioiminen on toki epidemian alussa vaikeaa. Kuolleisuuden ja kuolleiden ikäjakauman pystyi arvioimaan kohtuullisella tarkkuudella viimeistään 2020 alkusyksystä (esim. Ruotsin kokemusten pohjalta), olkoonkin Alfa- ja myöhemmin Delta-muunnosten tätä hieman nostaneenkin vuonna 2021. Uskottavat kuolleisuusarviot (IFR) ovat kuitenkin koko epidemian ajan pyörinyt 0.5% luokassa ja jakautuneet lähes täydellisesti normaaliaikojen kuolleisuuden ikäjakauman mukaisesti. Vielä rohkeampi saattoi päätyä suunnilleen samaan arvioon jo 2020 kevään Italian Lombardian aallon jälkeen. Muistutan että “varovaisuusperiaate” tarkoittaa lähinnä tuntemattomien riskien systemaattista yliarviointia, joka ei minusta ole lainkaan hyväksyttävä peruste tälle elinvuosivaihtokaupalle.
Onko tällä kokemuksella siis syytä ennemmin sitoa vai löysätä poliitikkojen käsiä seuraavan kulkutaudin kohdalla?
Kyllä tässä ovat monet sepät sählänneet ja todellakin syrjäinen sijainti ja suuri sosiaalinen etäisyys ovat auttaneet meitä enemmän kuin valtiovallan toimet. Erityisesti mieleen on jäänyt Hesari, joka jo monta kertaa ehti julistaa epidemian päättyvän kun lopetetaan pelkääminen. Samaan sarjaan menee Marinin ennenaikainen “nyt on aika alkaa taas elää”. Ei sentään olla yhtä hulluja kuin ruotsalaiset.
Vieläkö joku muistaa epidemian alkuvaiheet ja hallituksen tiedotustilaisuudet, joissa jokaiselle viisikon jäsenelle oli annettu jokin osa vuorosanoista. Andersson tai Henriksson ruotsiksi. Ihan alussa Henrikssonille ei kuulemma meinannut riittää tekemistä, mutta oli tehnyt selväksi, että kyllä hän sinne tulee.
Vähitellen rajoitusten julistamisen glooria on haihtunut eikä samanlaisia esityksiä ole nähty. Lievennyksistä pääministeri on saattanut ilmestyä omalla naamallaan kertomaan, mutta muuten profiilia on mataloitettu.
On varmaan niin, että uudessa ja oudossa tilanteessa osa ihmisistä löytää turvallisuuden tunnetta tuttujen kasvojen näkemisestä ja siitä, että jotain ollaan tekemässä. Avien kasvottomat julistukset eivät ole lainkaan sama asia. Mutta poliitikkojen esiinmarssi ei tule ilmaiseksi, vaan he toimivat niin kuin poliitikkojen kuuluukin, oman agendansa mukaisesti.