Silloin tällöin on hyvä katsoa, mitä ennen ajateltiin tulevaisuudesta ja verrata sitä toteutuneeseen. Hyvä esimerkki on keskustelu peruskoulusta 65 vuotta sitten.
Peruskoulua vastustettiin poliittisen kentän oikealla laidalla muun muassa sillä perusteella, että jos kaikki koulutetaan herroiksi, kuka tekee enää suorittavaa työtä. Tästä on jo sen verran aikaa, ettei asiasta oikein voi nykykokoomuslaisia syyttää. Muistutin asiasta lähinnä esimerkkinä täysi pieleen menneestä käsityksestä siitä, mikä tulevaisuudessa odottaa.
Silloin siis kuviteltiin, että työmarkkinoille tulisi osaamisvinouma, jossa tarjolla olevat työt olisivat liian yksinkertaisia suhteessa työvoiman koulutusjakaumaan.
Osaamisvinouma meillä on ja paha, mutta toisin päin. On liikaa matalasti koulutettuja suhteessa siihen, millaista koulutusta työmarkkinoilla tarvitaan.
Suomalaisten koulutustason nousu pysäytettiin parikymmentä vuotta sitten. En ymmärrä, millaiseen tulevaisuuskuvaan tämä perustui. Olin silloin kansanedustaja, mutta en tiennyt olevani tekemässä päätöstä koulutustason nousun pysäyttämisestä. Koulutustasoa pitäisi Suomessa nostaa roimasti korkeammaksi kuin muualla, koska Suomi tuo maahan vähän koulutettua työvoimaa ja vie muihin maihin korkeasti koulutettuja osaajia.
Aivovienti vaatii Suomelta enemmän koulutusta
Suomi häviää muuttovirroissa vääjäämättä koulutuksen osalta, koska korkeasti koulutettujen ei kannata muuttaa Suomeen, mutta täällä koulutuksen saaneiden kannattaa muuttaa pois.
Suomi poikkeaa melkein kaikista muista maista korkeakoulutuksen ilmaisuudessa. Muualla yliopistoissa maksetaan lukukausimaksuja, meillä maksetaan jopa pientä opiskelijapalkkaa, eli opintorahaa. On luonnollista, että meillä korkeasti koulutettujen palkat ovat matalia verrattuna maihin, joissa on pitänyt maksaa koulutuksensa itse ja jossa työelämään valmistutaan vahvasti velkaantuneena.
Suomen malli on monella tavalla hyvä, mutta kaikilla hyvillä asioilla on huonot puolensa.
Jos on opiskellut ulkomailla ja niskassa on korkeat opintovelat, ei oikein kannata tuolla töihin Suomeen, jossa vaikkapa insinöörille maksetaan paljon vähemmän ja jossa joutuu maksamaan veroina suomalaisten saamasta ilmaisesta koulutuksesta. Puhumattakaan oudosta kielestämme.
Vastaavasti sen, joka on saanut yliopistokoulutuksen Suomessa ilmaiseksi, kannattaa muuttaa ulkomaille ja saada näin korkeata palkkaa – palkkaa, joka on mitoitettu opintovelkojen maksua ajatellen. Varsinainen tuplapotti siis. Suomen kieli on toistaiseksi pidätellyt suomalaisia Suomessa, mutta tämä este on poistumassa parantuneen kielitaidon takia. Onhan usein korkeakoulutus jo englanninkielistä.
Asetelma voi tulla Suomelle todella kalliiksi.
Eli opetus maksulliseksi tai korostetaan suomen kieltä opinnoissa?
Haha, tämä on helppo — tehdään koulutuksesta maksullista ja opiskelusta vielä enemmän englantia painottavaa. Seuraavaksi pitääkin alkaa jo poistamaan suomen kielen osaamisen vaatimuksia valtion viroista.
Kielitaitovaatimusten höllentäminen valtion viroissa voisi olla oikeasti perusteltua. Ei näy juuri koskaan ulkomaalaisia nimiä valtion korkeakoulutuspohjaisten virkojen hakijoina. Syynä tähän on hakuilmoitusten kielitaitovaatimus asiantuntijatehtävissä, jossa usein valtion viroissa ei edes riitä suomi, vaan vaaditaan suomi + osoitus virkaruotsin kurssin hyväksytystä suorituksesta, mikä käytännössä estää lähes täysin ulkomaalaistaustaisten viransaantimahdollisuuden. Jos haluttaisiin ulkomaalaistaustaisten voivan työllistyä valtion virkoihin, pitäisi virkojen ehtoja muuttaa esimerkiksi niin, että moniin virkoihin riittäisi se, että osaa joko suomea tai ruotsia + jotain muuta EU:n virallista kieltä. Silloin muualta muuttanutkin, edes jomman kumman kotimaisen kielen jollain tasolla omaksunutkin voisi saada joskus valtionkin virkoja. Nykyinen vaatimus tyydyttävästä toisen kotimaisen kielen taidosta merkkaa käytännössä niin heikkoa minimikielitaitovaatimusta (vaatimus on, että on edes vuosikymmeniä sitten vähintään juuri ja juuri läpäissyt korkeakoulun ruotsin kokeen, mikä ei takaa nykytaidoista juuri mitään), ettei sillä oikeasti virkaan valituista monikaan Google Translatoria paremmin käytännössä silti kieltä taida. Mutta tällainen kielitaitovaatimus estää monen ihan muuta kieltä äidinkielenään puhuvan hakumahdollisuuden valtion virkoihin. Suomessa on ulkomaalaistaustaisten poikkeuksellisen vaikeaa päästä valtion virkoihin — erityisesti juuri kaksikielisyysvaatimusten takia, kun monessa muussa EU-maassa valtion virkoihin riittää yhden maan pääkielen osaaminen.
Äkkiä googletettuna ilmaista/halpaa opiskelua on monessa maassa tarjolla.
Lukukausimaksut tuottavat aivoviennin nuorille. Miksi opiskella Suomessa, jos se on sama hintaista kuin muualla?
Nykyinen aivovienti johtuu osin siitä, että on tehty taloudellisesti kannattavaksi korkeakouluille haalia ulkomaalaisopiskelijoita suorittamaan englanninkielisiä tutkinto-ohjelmia ilman, että asiaan liittyy työllistymistavoitetta tutkinnon suorittamisen jälkeen. Näistä tutkinnon suorittajista merkittävä osa poistuu maasta tutkinnon suorittamisen jälkeen.
Vastaavasti suomalaisopiskelijoista osalta jää korkeakoulututkinnot väliin siksi, etteivät pääse enää suorittamaan tutkintoa äidinkielellään, ja neurologiset tai muut syyt estävät sen, ettei tutkintoa saa aikaiseksi vieraalla kielelläkään. Sitten on vielä ne lukuisat tapaukset, joilla korkeakoulututkinto on tyssännyt pakolliseen ruotsin kurssiin. Vaikka rima sen kurssin läpi menon osalta on nykyään jo keskimäärin paljon ylioppilaskirjoitusten A:n tasoa alempana, kaikki eivät sitä kurssia silti läpäise. Ulkomaalaisopiskelijat on vapautettu ruotsin kursseista Suomen korkeakouluissa, mutta syntyperäisiä suomalaisia niiden suoritusvelvollisuus koskee. Jos koulutustasoa halutaan nostaa, tällaiset esteet koulutustason nostolta pitäisi poistaa.
Jos aivovientiä halutaan edistää, tutkinnot kannattaa tehdä englanniksi. Jos taas halutaan osaamista Suomeen, kannattaisi Suomeen muualta tulleiden tutkintoihin sisällyttää suomenkielistäkin opiskelua — muultakin osin kuin vain muista opinnoista erillisinä kielikursseina. Suomenkielisten kurssien edes osin käynti auttaisi opiskelijoita pääsemään myöhemmin suomalaisiin työpaikkoihinkin.
“Näistä tutkinnon suorittajista merkittävä osa poistuu maasta tutkinnon suorittamisen jälkeen.”
Näissä kompuroidaan niin monella tavalla, että ei tosikaan.
- Tutkintoaan korottavat sote-alan opiskelijat eivät saa tutkintoaan laillistettua Suomessa, mutta muissa EU maissa se on kovaa valuuttaa. Kun opintojen aikana tehdään kesätyöt Ruotsissa tai Norjassa, niin siellä ollaan todennäköisesti valmistumisen jälkeenkin.
-Tekniikan kv osaajien työmaat ovat usein Suomalaisessa yrityksessä, mutta ulkomaillla. Jossain vaiheessa on töissä tehtävä töitä vain max. päivää vaille puoli vuotta kuuden vuoden ajan, jos haluaa EU-passin Suomesta. Hallitus haluaa vähentää työajan max 3 kuukauteen ja 8 vuoden ajaksi. Samalla esim. Saksa alkaa antamaan oman passinsa kolmessa vuodessa seuraamatta maassaolovelvotetta niin hemmetin pilkuntarkasti. Jos tuo 8 vuotta ja 3 kk laki menee läpi, niin suomesta ei myydä yhtään paperikoneen asennusta maailmalle. Ikinä.
Näistä ‘koulutustason nosto’ ‑puheista voi päätellä puhujan ikäluokan aika helposti. Tai jos ei ikäluokkaa, niin ainakin sen, mistä ikäluokasta ei ole kysymys. Näissä puheissa on mielestäni se kaiku, että kirjoittaja ei ole suorittamassa tutkintoa juuri nyt.
Opiskelen parhaillaan diplomi-insinööriksi ja suoritan maisterivaihetta suomalaisessa korkeakoulussa. Lähes koko opiskeluaikani olen ollut melko kiinnostunut koulutuspoliittisista asioista, mutta en ole juurikaan tarttunut mahdollisuuksiin vaikuttaa asioihin. Olen kuitenkin käynyt asioista lukuisia keskusteluja opiskelutovereideni kanssa ja uskon, että olen ainakin jossain määrin pätevä kommentoimaan aihetta.
Ensimmäinen huoleni liittyy matematiikan osaamiseen enkä oikein tiedä, miten selittää ymmärrettävästi tilanteen vakavuus. Minulla on lukiota käyviä sukulaisia, joita olen auttanut silloin tällöin matematiikassa. Vaikka omasta lukiostani on alle kymmenen vuotta aikaa, niin tuntuu, että keskivertolukiolaisen matematiikan osaaminen ihan perusjutuissa (esimerkiksi sellaisessa nopeassa ‘ratkaisun näkemisessä silmällä’ ilman erillistä laskemista) huomaa heikentyneen aivan valtavasti. Samaa havaintoa olen kuullut opiskelukavereiltani, ja ollaan yhdessä päädytty syyttämään paperista luopumista. Tietokoneelle voi toki kirjoittaa samaan tapaan kuin paperille, mutta se ei ilmeisesti neurotieteilijöidenkään mielestä ole sama asia oppimisen näkökulmasta.
Aloittaessani sitten opintoja upouudessa yhdistyneessä Tampereen yliopistossa, matematiikan kursseilla meille esiteltiin upouusi konsepti ‘flipped learning’. Julistuksellisessa avaustilaisuudessa kerrottiin, että perusasiat opetellaan kotona videolta ja viikkotapaamisissa ryhmässä ratkaistaan haastavampia tehtäviä, joka sitten kehittää monenlaisia taitoja ja sitä rataa. Konsepti oli nerokas ja parhaimmillaan aika toimiva. Ryhmässä todellakin opittiin paljon taitoja ja kurssit olivat laadukkaasti toteutettuja. Yliopisto ja sen henkilökunta tekivät kaikkensa matematiikassa itse opetuksen eteen ja olen siihen tyytyväinen. Suurempi huolenaiheeni liittyy siis siihen, millaiset esitiedot ja valmiudet tietokoneelle yo-kokeensa tehneillä on alkaa laskea matematiikkaa paperille ilman mitään apuvälineitä.
Toinen huolenaiheni liittyy läheisesti myös matematiikan kursseilla nähtyyn ilmiöön. Monella kurssilla on alettu antaa laskuharjoitustehtävien tekemisestä pisteitä(en tiedä, kuinka vanha ilmiö tämä on), joiden saamiseen on tyypillisesti kolme tapaa:
‑Tehtävänanto tarjotaan pdf-muodossa ja tehtävä tehdään omalle paperille tai tietokoneelle paikallisesti. Pisteet saa oman ilmoituksen perusteella. Laskuharjoitustilaisuudessa arvotaan tehtävän tehneistä joku näyttämään oma ratkaisunsa.-
‑Tehtävänanto tarjotaan pdf-muodossa ja tehtävä tehdään omalle paperille tai tietokoneelle paikallisesti. Tehtävät palautetaan Moodleen, joka arpoo tehtävälle kaksi muuta opiskelijaa vertaisarvioimaan ja pisteyttämään ratkaisun.
‑Moodleen on ohjelmoitu aktiviteetti, joka arpoo tehtävään alkuarvot. Opiskelija ratkaisee tehtävän, syöttää vastauksen ja automaattitarkistin antaa pisteet.
Yllä esitellyn tarkoituksena on ilmeisesti kannustaa tehtävien tekoon pisteitä antamalla, mutta pahimmissa tapauksissa sitä on alettu käyttää suoraan kurssiarvosanan määrittävänä tekijänä eikä tenttiä ole lainkaan, tai jos on, se on ‘verifiointi-tentti’ eli täytyy päästä läpi osoittaakseen taitonsa, mutta tentti ei vaikuta arvioitiin. Ei ehkä kuulosta pahalta sellaisenaan, mutta yhdistetäänpä siihen usemman kymmenen opiskelijan Telegram-ryhmät, joissa opiskelijat ‘auttavat’ toisiaan eli yleensä jakavat valmiita algoritmeja tehtävien ratkaisemiseen. Vilpistä ja epärehellisestä toiminnasta on tullut niin arkipäiväistä, että henkilökunnan on pakko tietää siitä eikä ilmiölle uskalleta tehdä mitään ellei ole aivan pakkop, koska yhden porukan käräyttäminen nostaisi vilppiepäilyt luultavasti satojen prosenttien kasvuun ja jäisi iso siivu rahaa saamatta.
Kolmas huolenaiheeni on (opetus)henkilökunnan reaktio tähän kaikkeen. Jossain mediassa(luultavasti Tekniikka & Talous) ehkä vuosi pari sitten joku ammattikorkeakoulun matematiikan opettaja päivitteli, että eipä enää kymmenen vuotta sitten käytössä olleesta tentistä pääsisi monikaan läpi. Eikö opetushenkilökunta ole tajunnut, että korkeakouluun tuleva oikeuksia korostavassa hyvinvointivaltiossa kasvanut parikymppinen tekee sen mitä pitää, ei sen mikä olisi tälle parhaaksi? Osaamistason laskua päivitellään siis mediassa, mutta kukaan ei uskalla syyttää laiskoja opiskelijoita.
Osaamistason laskun vielä sulattaisi, jos arvosteluasteikot pysyisivät paikallaan. Monessa kohtaa kuitenkin tapahtuu se, että jostain käsittämättömästä syystä(painostaako johto) hukkuva tarttuu matemaatikko Gaussin mukaan nimettyyn käyrään. Ihan sama mitä paskaa kurssin vähiten huono harjoitustyö on, niin vähintään nelonen tulee.
Neljäs huolenaiheeni liittyy edellisten huolenaiheden tapaan edellä kuvattuun. Korkeakoulujen rahoitusmallissa rahaa saa suoritettujen opintopisteiden perusteella. En tunne valtion tai vastaavan tahon korkeakouluille asettamia laadullisia vaatimuksia, mutta peliteoreettisesti korkeakoulujen kannattaa kai maksimoida suoritettujen opintopisteiden määrä siten, että hakijamäärä pysyy riittävänä, hakijamassa on riittävän tasokasta ja korkeakoulujen maine ei osaamistason putoamisen myötä siinä määrin pilaannu, että valmistuneiden työlllistyminen alkaisi kärsiä. Ainakin oma mielipiteeni on, että koska sama vaatimustason lasku tapahtuu luultavasti kaikissa suomalaisisa korkeakouluissa, yliopiston kannattaa ensisijaisesti kiinnostua laadukkaan opiskelija-aineksen haalimisesta.
Kandivaiheessa suoritettujen kurssien joukossa on pitkä kimara positiivisia ja negatiivisia yllätyksiä. Pääsääntöisesti positiivisesti yllättivät kurssit, joissa rajakustannus on pieni eli yksi lisäsuoritus maksaa vähän. Esimerkiksi ohjelmoinnin kursseilla suurin kustannus on itseopiskelumateriaalien laatiminen ja automaattitarkistinten koodaus, joten kurssin suorituksesta aiheutuva kustannus on laitokselle melko pieni. Muita vastaavan tyylisiä hyvin vaatimustasonsa säilyttäneitä kursseja olivat vaikean kurssin maineen saavuttanut mutta oikeasti vaan läsnäoloa vaatinut ‘teollisuustalouden perusteet’ ja ‘automaatio’.
Pahimmillaan tilanne oli se, että kurssin opettajaa ei kiinnostanut opetus yhtään ja sisältönä oli läsnäololuento joka toinen viikko. Luentoja seurasi akvaariotentti, jossa oli liitteenä kysymysten pohjana oleva luentomoniste. Edellisten vuosikurssien esimerkkiä seuraten 5 opintopistettä vaati aikaa yhteensä 38 akvaariotentissä käytettyä minuuttia. Paljon pahempaa olen kuullut ammattikorkeakoulusta, josta on kai tullut eräänlainen amiksen jatke. Hiljattain oli mediassa juttua matematiikan kursseista, joita ei tarvitse edes tenttiä.
En usko, että tämä vuodatus muuttaa mitään korkeakouluissa. Toivoisin kuitenkin sitä, että koulutustason nostoa vaativat ihmiset heräisivät ajattelemaan, mitä he oikeasti tahtovat. Tahtovatko koulutustason nostoa tavoittelevat ihmiset koulutustason nostoa vai osaamistason nostoa? Toivoisin, että nuo ihmiset miettisivät, onko tärkeämpää osaaminen vai nimellinen koulutustaso, jonka merkitys itseasiassa inflatoituu jatkuvasti. Viimeisimpänä esimerkkinä toimikoon tohtorikoulutuksen lisärahoitus ja sen myötä joissain yliopistoissa laskeneet vaatimukset artikkelien määrästä.
Kiitos kirjoituksesta. Olen aina ihmetellyt tätä ideaa että koulutus on nimenomaan luennoilla istumista koulussa. Ei koko ikäluokan korkeakoulutus onnistu muuten kuin tasoa laskemalla, lisäksi hyvin monelle työssä oppiminen on paljon mukavampaa ja tehokkaampaa. Varsinkin sitä ihmettelen että korkeakoulutus olisi jotenkin erityisen hyödyllistä, siinä menee kyllä korrelaatio ja kausaliteetti niin pahasti sekaisin että korkeakoulutetun suusta kuultuna tämä vahvistaa epäilyni oikeaksi.
Sveitsiläisenä ja juuri tyttäreni alussa olevaa yliopistouraa seuraavana muutama kommentti eroihin meiden välillä. Sveitsissä lukioon menee noin 20% ikäluokasta, koulu on vaativa ja sieltä voi joutua ulos jos arvosanat eivät ole riittävät. 50% aloittaa oppisopimuksessa ja saavat siitä aivan arvostetun tutkinnon josta voi sitten ponnistaa eteenpäin kykyjen ja halujen mukaan. Monet myös johtotason ihmisistä ovat kulkeneet tämän polun.
Toki sitten yliopistoon pääsee ilman pääsykokeita, mutta ei työnteko siihen lopu. Zurichin yliopistossa ja käsittääkseni myös ETH:ssa tenttejä saa yrittää kaksi kertaa, jos ei mene läpi ei alaa saa enää Sveitsissä sen jälkeen opiskella. Brutaalia, jopa tarpeettoman, mutta opiskelijat oppivat aika kovaan työnteon kulttuuriin.
Sveitsi on muutenkin niin erilainen yhteiskunta koska maantieteellisen sijaintinsa takia se on voinut poimia rusinat pullasta. Naapurimaihin Saksaan ja Ranskaan on niin lyhyt matka että jos ei pääse opiskelemaan Sveitsissä niin voi mennä naapurimaihin opiskelemaan ja töihin. Naapurimaiden kieletkin oppii jo pikkulapsena koska ne ovat virallisia kieliä Sveitsissä.
Halpatyövoimankaan ei tarvitse asua Sveitsissä koska suurimpiin kaupunkeihin on naapurimaiden rajalta 0 — 30 km.
Nimimerkille Keijo salanimellä:
20 vuotta sitten opintonsa silloisella TKK:lla aloittanut DI tunnisti tässä paljon tuttua :). Jo tuolloin puhuttiin “opiskelija-aineksen heikkenemisestä”. Eräs assari vilautti fukseille keräämäänsä leikekirjakokoelmaa ko. teemasta. Varhaisimmat samaa teemaa käsitelleet jutut taisivat ajoittua 1930-luvun Polille. Omilta opiskeluajoilta muistan myös harjoitustöiden ulkoistamisen kaljakoria vastaan ja hyvin monimuotoiset “prujauskäytännöt”.
Ylipäätään DI-koulutus pohjaa nykyään vahvemmin siihen, millaisia asioita teekkarit tekevät teollisuudessa valmistumisen jälkeen. Edes 2000-luvun alussa kukaan DI ei työssään laskenut yksinään kolmen konseptin mittaisia 8x8-matriisipyörityksiä käsin, niin että yhdestä kertolaskuvirheestä vähennettiin aina 2p (kunnes ei ollut enää vähennettävää 6p:stä). Vaikka sitä tentissä mitattiinkin.
Samalla nykyajan DI-työt kestävät mielestäni hyvin vertailun 90-luvun lisensiaatintöihin ja osin jopa 30v vanhoihin väitöskirjoihin. Vastaavasti väitöskirjojen taso on mielestäni koventunut. Nykyään ei taida enää irrota väittelylupaa 120-sivuisella suomenkielisellä monografialla, joka on kirjoitettu iltahommina töiden jälkeen.
Kommentoin myös Soininvaaran kirjoitusta. Suomessa on opintotuen historian ajan vallinnut hiljainen yhteiskuntasopimus: koulutus on hankkijalleen ilmaista, mutta maksetaan takaisin progressiivisissa veroissa. Vasta viime vuosina tätä on yritetty tosissaan horjuttaa. Eräs hallituspuolueen Helsingin kunnallispoliitikkoaktiivi alkoi rummuttaa Twitterissä maksullista koulutusta aikalailla viikko sen jälkeen, kun oli itse valmistunut tohtoriksi.
Toki koulutuksella on jo nyt vaihtoehtoiskustannus: lukion jälkeen työttömäksi jäävä nuori saa kunnan asunnon, työpätkistään riippuen työmarkkinatukea/perustoimeentuloa ja asumistuen. Opiskelijat asutetaan HOAS:lle ja eläminen maksetaan opintolainasta. Yhteiskunnan näkökulmasta on myös ongelmallista, että osalla maahan tulevista ilmaisen tutkinnon suorittajista ei ole aikomustakaan jäädä Suomeen.
Omat lapseni lähtevät heti lukion ja armeijan jälkeen pois täältä, opiskelemaan muualle. Tukholma on nurkan takana, työmarkkina noin 2x isompi, monet ruotsalaiset firmat ovat maailman johtavien joukossa omalla alallaan.
Suomen tulevaisuus on synkkä ja syynä on vanheneminen. Kohta täällä voidaan sanoa kuin DDRssä ennen, viimeinen lähtijä sammuttaa valot. Rupusakki jää paikalleen, parhaimmat lähtevät
Parasta nykypäivä tukholmassa on se kun sieltä pääsee pois oli upeaa viimeksi kun näki kyltin jossa luki helsinkiin. Päätin, että en mene sinne enää koskaan vaikka maksetaan kuinka paljon. Tämä päätös on pitänyt jo vuosia.. Täytyy sanoa, että aikaisin ovat lapsesi päätöksensä tehneet vaikea uskoa, että niillä on kokemusta tuosta. Ruotsalaisissa firmoissa on muuten jonkin sortin trendi lähteä sieltä pois.
En tiedä mikä joidenkin ihmisten kyky on lukea tilastoja ja katsoa eteenpäin kun tuntuu, että niillä on joku kuvitelma, että 110–160 vuotiata on 3,5 miljoonaa ja näiden hoito ja eläkkeet on 18–22 vuotiaden harteilla ja monet toistelevat niitä lauseita joita niille on sanottu “sotaveteraanien eläkkeet ja hoito jäävät nuorten maksettaviksi” liekö johtuu tuosta koulutus tason laskusta. Väestön väheneminen ei todellisuudessa ole ongelma mutta ongelmia toki saadaan tuomalla korvaavaa väestöä jossa ei samassa suhteessa ole lääkäreitä ja niiden palkojen maksajia.
Koulutustason nostaminen ei auta vaan haittaa tilannetta.
Se porukka joka ei kouluttaudu ei kouluttaudu vaikka korkeakoulupaikkoja olisi kuinka paljon lisää vapaana. Ja se joka kouluttautuu käy nyt jo koulutusputken loppuun asti. Tohtorin tutkinnosta on hyötyä vain marginaalisissa ammateissa.
Katsot ongelmaa mutta analysoit juurisyyn väärin. Oikea syy on se että Suomessa perustetaan liian vähän yrityksiä, erityisesti tekniikan alan yrityksiä ja startuppeja. Keinot tämän tilanteen korjaamiseksi ovat tiedossa mutta niitä eivät valtaapitävät halua käyttää koska se tarkoittaa heidän valtansa vähenemistä. Ja kansa tukee koska pelkää vapautta.
On ymmärrettävää ettet ymmärtänyt mistä olit päättämässä. Et silloin etkä vieläkään olisi valmis luopumaan suurikokoisesta julkisesta sektorista. Miten ihminen joka ajattelee niin voisikaan ymmärtää?
“Oikea syy on se että Suomessa perustetaan liian vähän yrityksiä, erityisesti tekniikan alan yrityksiä ja startuppeja.”
Ei liian vähän yrityksiä, mutta kyllä, liian vähän startuppeja.
Suomen iso ongelma on siinä, että joka toisen “kannattaa” perustaa oma firma ja toimia tehottomana yksinyrittäjänä koko uransa.
Sijoittaa yrityksensä tulokset betoniseiniin, jolla saa läskin taseen, jolla taas saa elantonsa minimaalisilla veroilla.
Bisnes kärsii (paitsi kirjanpitäjät), innovatiivisuus kukoistaa poissaolollaan, ei tule korkean jalostustason tuotteita vientiin ja loppujen lopuksi, ei tule niitä verotulojakaan.
Ja näistä kaikista puolueista kokoomus on se, joka ei korjaa asiaa, vaan leikkaa hyvinvoinnin kuoliaaksi. Säästämällähän ne startupit eivät menestyksiksi muutu. Vaan sijoittamalla.
Julkisen sektorin koolla ei ehkä sittenkään ole niin väliä, jos se on tehokas. Myös yksityinen sektori on ongelmallinen, jos tehoton, kuten terveydenhuolto joissain maissa.
Voi tietysti olla, että kun korkeakoulutus alkaa olla tulonsiirto omistavalle luokalle, sen voisi yksityistää…
DI-tyttäreni muutti työn perässä Osloon. Syy ei niinkään ollut parempi palkka, vaan maa itsessään, sen luonto ja ulkoilu- ja harrastusmahdollisuudet. Konsernin työkieli on englanti, ja jo ennen lähtöä hän suoritti perustasoisen norjan kielikokeen. Hän ei ole palaamassa Suomeen kenties enää koskaan. Ilmiönä tämä tietysti huolestuttaa, vaikka äitinä myös iloitsen vauraan maan mahdollisuuksista ja meille vanhemmillekin näin avautuneesta Norja-yhteydestä.
Omista lapsista toinen muutti Berliiniin, koska sai sieltä töitä toisin kuin Suomesta valmistumisen jälkeen. Toinen miettii muuttamista, mutta kun palkka on jotain seitsemän tonnin tienoilla, voihan sitä Suomeenkin jäädä. Pitää vain hankkia lapsille vakuutukset ja sijoittaa indeksirahastoihin, jotta eläkkeellekin voi — ehkä — joskus jäädä. Kuulun itse niihin, jotka uskovat, että suomalaiset eläkerahastot tullaan käyttämään johonkin muuhun kuin eläkkeiden maksuun.
Suomen koulutus on nyt niin pahasti ryssitty, että siitä kannattaa venttiloida poikein kunnolla!
Ystäväni Tiina on opettanut vuosikymmeniä tuleville sairaanhoitajille lääkelaskentaa. Tiinan mukaan oppilaitten taso on viime vuosina radikaalisti romahtanut. Eivät tiedä eroa lukujen 0,5 ja 5,0 välillä!
Toinen tuttavani on työhönotto-haastattelija eräässä isossa pankissa. Sanoo, että nuoret haastateltavat eivät osaa kirjoittaa edes kunnollista hakemuskirjettä!
Kolmas tuttu opettaja sanoo, että inkluusio on “hanurista”, laskee opetuksen tasoa ja vie motivaation lahjakkaammilta.
Lisäksi on yleisesti tiedossa, että opettajilta on viety kurinpito-oikeudet. Tilalle ovat tulleet monenlaiset kädet sitovat rajoitukset, jotka estävät jatkuvasti sääntöjä uhmaavien oppilaitten kurinpidon. Tämän johdosta työrauhaa ei voi ylläpitää, koulun turvallisuus vaarantuu ja opetuksen taso laskee.
Oppilaat keskittyvät puhelimiensa räpläämiseen, eivätkä seuraa ollenkaan opetusta…
Kuten tunnettua, Suomen 15-vuotiaitten PISA-tulokset ovat romahtaneet!
Nykyisen järjettömän lakkorytäkän keskellä on syytä kysyä:
— Onko Suomi jo menetetty tapaus?
— Mistä asiansa ryssinyt syrjäinen, pieni, paikalleen jämähtänyt Suomi saisi monta uutta Nokiaa?
— Uskaltaako sairaalassa nielaista sairaanhoitajan antamia lääkkeitä?
— Ajaako digi-maailmassa elävä Viro Suomen ohi elintasossa, kuten on jo ajanut koulutuksessa / PISA:ssa?
Mieleen presidentti Kekkosen lausahdus: “Saatanan tunarit!”
Hyvä kommentti Sepolta.
Ei tässä ollut kuin muutama vuosi, niin puhuttiin suureen ääneen kuinka nuoriso, eli tulevat ja osin nykyiset nuoret aikuiset, ovat diginatiiveja ja luontaisia toimijoita digitaalisissa ympäristöissä.
Nyt näyttääkin siltä, että tämä diginatiivius rajoittuu älypuhelimiin, jossa kaikki toiminnot on yksinkertaistettu apina-tasolle. Lopputuloksena jos nämä ‘diginatiivit’ laitetaan oikealle tietokoneelle niin oikein mikään monimutkaisempi ei onnistu. Exceliä ei osata käyttää, ei osata matematiikkaa ja opitaan vielä vähemmän kuin kaikkeen käytetään nyt näitä AI-työkaluja. AI-työkaluilla voi varmaan helposti tarkastaa tuotoksia, mutta ei sillä tietääkseni ainakaan vielä saa hahmoteltua loogista esseen rakennetta.
Lisäksi AI-työkalut keikkuvat siellä piratismin puolella, koulutuksiin käytetään ilman lupaa tekijänoikeuksin suojattua materiaalia. Mutta tämähän ei ole mikään yllätys, markkinat ja varsinkin yritykset kyllä mielellään harrastavat sosialismia aina kun se on niiden oman edun mukaista. Kaikki rakastavat sosialismia ja vihaavat reilua vapaata kilpailua, yrityksetkin — tämä on selvinnyt jo monta kertaa.
Pitäisiköhän nähdä vaivaa ja pikkaisen kirjoittaa asiasta, josta luulen jotain tietäväni. Vertailen nyt lähinnä eurooppaa.
Euroopassa korkeakouluopiskelijat saavat tukea kaikissa maissa. Eri maissa rakenteet on tehty erilailla, vaikka myös yhtäläisyyksiä löytyy.
Lulukausimaksuja ei ole Itä-euroopassa, Baltiassa ja pohjoismaissa, mutta lännessä ja etelässä ne ovat yleisiä. Tämäkään vertailu ei ole helppoa, sillä lukukausimaksu on suurimmassa osassa muutamia satasia ja verrattavissa esim. siihen, että suomessa joutuu maksamaan esim. pakollisen yths- maksun, usein jonkun tilankäyttömaksun (esim. yliopistoliikunta, “vapaaehtoinen pakko”). Halvimmat lukukausimaksut ovat euroopassa pienemmät mitä suomen lukukausimaksuttomat opinnot yhdistettynä näillä muutamilla pakollisilla kuluilla.
(Poikkeuksena toki kolmansien maiden opiskelijat, joilta perii lukukausimaksua kaikki muut maat paitsi Norja, Liettua, Slovakia ja Montenegro.)
Kaikissa euroopan maissa maksetaan opiskelijoille tukea, jota ei peritä takaisin. Suomessa tätä saa reilu 60% korkeakouluopiskelijoista, muissa EU:n pohjoismaissa 90%. Suomessa tuki on pohjoisiin verrokkimaihin verrattuna myös matala, mutta meillä erilliskorvataan asumista ja opiskelijat ovat yksityisillä vuokramarkkinoilla.
Takaisin maksettavaa lainaa ei ole monessakaan maassa tarjolla. Erityisesti nämä samat alueet, joissa ei ole maksullista opetusta eivät tue opiskelijoiden velkaantumista (itä-eurooppa). Niissä itä-euroopan maissa joissa lainaa saa ei yleensä voi nostaa tukea ja lainaa samaan aikaan vaan se on joko tai. Samoin on etelä-euroopassa. Tukea tai lainaa. Suomalainen opiskelija on velkaantumisen suhteen opintojen lopulla euroopan keskivaiheilla. Ei siis keskimääräistä vähävelkaisempi kuten Osmo olettaa. Pohjoismaihin verrattuna Norjalaiset ja Islantilaiset ottaa enemmän velkaa ja Ruotsi & Tanska ottaa vähemmän. Tämä siis eur/opiskelija. Kokonaan ilman velkaa valmistuneita on pohjoismaita vertailtaessa eniten Tanskalaisissa.
Keski-Eurooppa (länsi) ja Etelä-Eurooppa tukee opiskelijaa opiskelijan vanhempien rahapussin kautta varsin avokätisesti. Suomessa tämä voi kuulostaa kummalliselta, koska meillä lapsen pitää olla jo 15 vuotiaana valmis kantamaan yhteiskunnan taakka ja olla vastuussa niin omasta kuin valtionvelasta. Suomessa ei ole mitään vanhemmille kohdistettua tukea ja 17–18 vuotias lapsi on kuluiltaan Suomessa kallis eikä sen ikäinen saa suomesta enää lapsilisää eikä vielä opintoetuuksia. Tämän asian persut varmaan jossakin vaiheessa bongaavat Euroopasta, sillä vanhemmille opiskelijasta annettava verotuki on tietysti parasta silloin, kun myös vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja. Estää tehokkaasti köyhien menemistä kalliisiin kouluihin. Tuki voi veroedulla olla helposti suomalaisittain massiivinen. Esim. ylittää tehdastyöläisen vuosipalkan.
Joka tapauksessa. Koulutusta voidaan katsoa pikkaisen alueittain ja järjestelmissä on eroja. Kuitenkin suomalainen ei pääse koulusta ulos vähemmän velkaisena ja suomessa taloudellinen vastuu on nopeasti lapsella itsellään. Maassa, jossa on maailman onnellisimmat aikuiset on vastuu taloudesta laitettu jo aika nuorille lapsille. Lapset ovatkin sitten aika paljon pahoinvoivia tässä maassa.
Jos tuo kirjoittamani kommentti oli vaikeaselkoinen, niin pyytäkää rautalankaa. Tiedän, että olen huono kirjoittamaan selkeää tekstiä Suomeksi.
Tarkoitus oli kuitenkin todeta, että nyt on Osmon kirjoituksessa monet faktat pielessä.
- “Suomi poikkeaa melkein kaikista muista maista korkeakoulutuksen ilmaisuudessa.”
Ei poikkea. Kenttä on kirjavaa, mutta vastaavalla tavalla ilmainen koulutus ei ole euroopassa poikkeavaa.
- “Muualla yliopistoissa maksetaan lukukausimaksuja, meillä maksetaan jopa pientä opiskelijapalkkaa, eli opintorahaa.”
Jokainen euroopan maa tukee opiskelijaa.
- “On luonnollista, että meillä korkeasti koulutettujen palkat ovat matalia verrattuna maihin, joissa on pitänyt maksaa koulutuksensa itse ja jossa työelämään valmistutaan vahvasti velkaantuneena.”
Suomalaisen opiskelijan velkamäärä valmistuessa on eurooppalaisessa keskiarvossa. Ei kummassakaan ääripäässä, vaan keskellä.
“vaikkapa insinöörille maksetaan paljon vähemmän ja jossa joutuu maksamaan veroina suomalaisten saamasta ilmaisesta koulutuksesta.”
Insinööristä en tiedä, mutta sote-alasta tiedän. Suomalaisen sh:n ja fyssarin kannattaa lähteä maailmalle, koska palkat nousee ja paljon. Suomalaisen lääkärin ei kannata, koska palkat laskee ja paljon. Tämän perustan YK:n maksamiin palkkoihin, joiden pitäisi jossain määrin kuvastaa keskiarvo palkkoja.
“Puhumattakaan oudosta kielestämme.”
Tämän voi laittaa vielä x2. Moneen virkaan oletetaan molemmat kotimaiset. Perseilyä, joka on tehty alistamaan itä-suomea ja muita alueita, joissa Ruotsalainen on yhtä harvinainen kuin leijona Ruokolahdella, mutta minkäs voit.
Eli yhteenvetona. En tunnista tätä rakennetta vertailtaessa opintojen rahoitusta euroopan sisällä: “Vastaavasti sen, joka on saanut yliopistokoulutuksen Suomessa ilmaiseksi, kannattaa muuttaa ulkomaille ja saada näin korkeata palkkaa – palkkaa, joka on mitoitettu opintovelkojen maksua ajatellen.”
Suomalainen kun ei ole saanut koulutustaan sen enempää ilmaiseksi, mitä keskiverto eurooppalainen.
Saa haastaa ja mielelläni väittelisin asiasta.
@Kommentti: “Tämän voi laittaa vielä x2. Moneen virkaan oletetaan molemmat kotimaiset. Perseilyä, joka on tehty alistamaan itä-suomea ja muita alueita, joissa Ruotsalainen on yhtä harvinainen kuin leijona Ruokolahdella, mutta minkäs voit.!”
Ruotsin osaamisvaatimukset ovat olemattomat virkoihin jotka ovat muualla kuin Helsingissä, Uudellamaalla rannikkoseudulla ja Turun ja Vaasan seuduilla, ja niissäkin luistetaan jos on kyse back-office työstä.
Britanniassa on laskeskeltu, että jokaista kymmentä mieslääkäriä kohden on koulutettava 15 naislääkäriä, jotta terveydenhoito pysyisi edes samalla tasolla. Naislääkärit nimittäin eivät tee yhtä pitkää päivää, lopettavat uransa, eivät erikoistu eivätkä ylipäänsä sitoudu työhönsä samalla tavalla kuin mieslääkärit.
Keskimäärin.
Suomessa ei tällaisia laskelmia tietenkään tehdä. Ainakaan julkisesti.
Tämä ehkä tarkoittaa, että poikia syrjivä koululaitos ei ole hyvä idea.
Eikö Britannian koulujärjestelmä ole poikia syrjivä?
Missä ero?
Ei ole mitään eroa. Samat lainalaisuudet vaikuttavat kaikissa luoteisen Euroopan maissa. Suomi Kuuluu samaan porukkaan vaikka ei kovin luoteessa olekaan.
Joskus aiemmin tällä blogilla sanottiin, että onko se edes huono asia, jos Suomi tyhjenee kuin itä-Suomi, jos ihmiset muuttavat paremman elintason perässä? Tuolla samalla argumentillahan on perusteltu kolmansien maiden maahanmuuttoa Suomeen.
Eli jos suomalaiset nuoret muuttaisivat pois Suomesta ja kolmansien maiden nuoret Suomeen, niin lisääntyisikö globaali hyvinvointi? Olisiko tuo skenaario huono?
Tarkemmin yksityiskohtiin menemättä, niin RKP on ollut kyllä futuristinen asejärjestelmä suomenkielisten nuorten savustamisessa ulkomaille. Enkä vain puhu siitä vuosia jatkuneesta riitelyasiasta.
Itse olen ymmärtänyt että meidän ruotsikielinen nuoriso muuttaa opiskelun ja töiden perässä Ruotsiin koska persut ja (yhä) tunkkaisemmaksi käyvä ilmapiiri.
Mutta näin kansa on puhunut monissa peräkkäisissä vaaleissa.
Aivovienti on Suomen kansantaloudelle huono diili. Suomi maksaa, muut hyötyvät. Menetämme koulutettuja, saamme tilalle kouluttamattomia, jopa lukutaidottomia. Suomi ei pysty kilpailemaan huippuosaajista, Perus virhe on korkea verotus ja yritysten heikko kilpailukyky.
Koulutus on meillä pitkäkestoista yhteiskunnalle erittäin kallista. Se ei kuitenkaan vastaa yritysten tarpeita. Koulutetaan liikaa ”yleissivistyneitä humanisteja”. Ammatillisen koulutuksen taso on myös heikentynyt. Yritysten täytyy uudelleen kouluttaa osaajat. Pelkästään koulutuksen määrän lisääminen johtaa vaan ojasta allikkoon.
Opintotuet voisi antaa ehdollisina, siten, että tuki tuli olisi aluksi velkaa. Ainakin nimellisen hinnan voisi määrittää myös itse opetukselle. Ulkolaiselta opiskelijalta voisi tuen ehtona vaatia velalle jonkin tason vakuuden. Kun on koulutuksen jälkeen työskennellyt Suomessa viisi vuotta, saisi velan verovapaana anteeksi. aina 1/5 vuosittain
Mutta onhan nykytilassa paljon positiivisia puolia. Saamme tälläiset Woltin ja Foodoran kaltaiset korkean arvonlisän ja tuottavuuden elinkeinot toimimaan Suomessa. Ja nämä ovat kuulemma hyvä asia, sillä muuten kyseiset ihmiset elelisivät sosiaalituilla.
Juuri puhuin yhden Wolt-kuskin kanssa, näytti puhelintaan, 15 keikkaa 6 tunnissa, ajoa oli joku 90 km, palkkio 66 €. Kertoi että tuosta palkkiosta 1/3 menee Woltille, 1/3 bensaan, ja loput 1/3 hänelle. Sitten meillä tulee jotkut suomalaiset liberaalit kertomaan kuinka Wolt on hyvä, koska he voivat sitä harrastella viikonloppuisin ja päästä hyville tileille, mutta tekevät siis pääelinkeinokseen ihan muita asioita.
Koulutus jakaa ”jyviin ja akanoihin”
Rahaa palaa, mutta Pisa tulokset tippuvat kun lehmän häntä. Koulutus ei vastaa työelämän tarpeita. Koulujärjestelmä tulisi läpi kotaisin uudistaa. Nykyinen koulutus jakaa kansalaiset jo nuorena ”jyviin ja akanoihin”. Se on kallista ja tehotonta. Se tuottaa liikaa pudokkaita ja työtä vierastavia uusavuttomia kansalaisia. Koulutusajat ovat liian pitkiä ja opiskellaan vääriä tutkintoja ja epäolennaisia asioita. Opiskelu ei saa olla itsetarkoitus, se tulee tapahtua työelämän ehdoilla ja sen tarpeisiin. On resurssien tuhlausta, että osaaminen ja ammattitaito pitää oppia vasta työpaikoilla ja samalla pitää poisoppia vääriä tietoja ja asenteita. Suomen menestys perustuu osaamiseen ja yrittäjyyteen. Tämä tulisi olla keskeinen painopiste kaikilla koulutuksen tasoilla.
Oppivelvollisuuskoulu voisi olla kaksi asteinen, 1. perustaso ja 2. ammattitaso. Jatko-opinnot perustuisivat työelämän todellisiin tarpeisiin ja tapahtuisivat kahdella tasolla, 3. ylempi ammattitaso ja 4. korkeakoulutaso.
Perusasteella tulisi opettaa lapset lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan, käytöstavat, liikkumaan ja elämään terveellisesti. Perustana olisi nykyisen peruskoulun oppiaineet, kuitenkin huomioiden joustavasti oppilaiden yksilölliset eroavaisuudet. Vähemmän projekteja, humaaneilla aineilla on liian iso painoarvo. Enemmän vanhan ajan luokka opetusta ja ohjattua käytännön harjoittelua.
Ammatti aste yhdistäisi nykyiset, lukion ja ammattikoulun. Kesto voisi olla ammatillisesta suuntautumisesta riippuen 2–4 vuotta. Kaikille opetettaisiin tiedot ja valmiudet toimia valitun ammatin tehtävissä. Valittavissa olisi mm. tekninen, kaupallinen yleissivistävä tai humanistinen painotus. Koulutukseen kuuluisivat, taloustaitojen opettaminen, työelämän sääntöjen ja rytmin opettaminen, yhteiskunnan toiminnan ja pelisääntöjen opettaminen, kansalaisen lakitiedon opettaminen, yrittäjyyden opettaminen, jne. Mielestäni nykymuotoinen lukio ja ylioppilaskirjoitus on tarpeeton. Se tulisi korvata kaikille pakollisella, valinnaisella, monialaisella ja moni tasoisilla ammattitutkinnoilla. Kaikki saisivat tutkinnon perusteella oman alansa ”ylioppilaslakin”. Nykykäytännön mukaisia pudokkaita ei järjestelmän kannata tuottaa.
Ei ole tärkeää mitä oppilas on oppinut, tärkeää on, että hän on onnistunut ja suoriutunut omalla tasollaan. Oppivelvollisuuden päättyessä kaikilla olisi valitun ammattitutkinnon mukainen ammatti. Tästä voisi jatkaa työelämään tai lisäkoulutukseen.
Tämä jälkeen voisi valita useasta polusta. 1. Voisi jatkaa työelämään, kuten tehtaaseen, kauppaan, hoitoapulaiseksi, maatalouteen jne. 2. Voisi jatkaa työelämän ylempiin ammattitutkintoihin, kuten koneistaja, perushoitaja, merkonomi, teknikko, palomies, jne. 3. Voisi myös valita kolmivaiheisen korkeakoulun. 3a. insinööri, sairaanhoitaja poliisi, kandidaatti, jne., 3b. diplomi-insinööri, maisteri, jne. 3c. ylin aste, tohtori.
Jotta emme menettäisi kypsällä iällä olevien opinhaluisten panosta. Oppivelvollisuuden jälkeen tulisi olla parempia elinikäisen oppimisen ja pätevöitymisen polkuja. Kaikkiin oppiarvoihin ja muodolliseen pätevöitymiseen tulisi olla myös työkokemukseen, itseopiskeluun ja avoimen opiskeluun perustuvia väyliä. Eri oppilaitosten kursseja ja tutkintoja tulisi voida paremmin yhdistellä ja hyödyntää uusiin opintoihin. Tutkintoja ja pätevyyksiä tulisi voida nykyistä laajemmin hankkia myös työn ohessa erillisten näyttökokeiden, opinnäytetöiden ja tenttien avulla.
Maksuttomia koulutuksia voisivat olla perus- ja ammattitasot. 1. maksuluokan tutkintoja olisivat ylempien ammattitutkintojen ja korkeakoulututkintojen kunkin tason ensimmäiset tutkinnot. 2. maksuluokassa olisivat kaikkien tasojen ”eliitti” koulutus, ammattitutkintojen ja korkeakoulututkintojen rinnakkaiset saman tasoiset lisätutkinnot sekä työn ohessa tehdyt aikuisiän tutkinnot ja pätevyydet. Kaikki koulutus tulisi kuitenkin olla edullista. Kaupalliset toimijat voisivat myös valvotusti tarjota markkinahintaista koulutusta ja tutkintoja kaikilla tasoilla. Muodollisia pätevyysvaatimuksia kannattaisi alentaa tehtävissä missä käytännön kokemuksella ja pienemmällä koulutuksella voi saavuttaa riittävän osaamisen. Pätevyyksien hankintaan kannattaisi rakentaa nykyistä enemmän vaihtoehtoisia polkuja.
Uusi tehokkaampi koulutus parantaisi kansantalouden kestävyyttä ja palvelisi työelämän tarpeita. Oppilaitokset kilpailisivat laadulla ja opetus olisi tasokkaampaa.
Huh- huh, tällaista en olisi halunnut itselleni enkä lapsilleni. Tyttäreni ovat kolmannessa polvessa hyvätuloisia akateemisia, en itsekään halunnut eivätkä varsinkaan vanhempani minua Matinkylän ammattikouluun vaan Tapiolan lukioon. Ammatti tuli sitten tutkinnon jälkeen ja myötä. Pisin työura Suomessa on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla ja lyhyin ammattikoulusta valmistuneilla.
Ehkä tilastotieteen ja todennäköisyyslaskennan sudenkuoppien tunteminen olisi ollut juristeillekin arvokas taito?
No onneksi GPT ja Claude osaavat.
Kuvaat periaatteessa sen ratkaisun, johon Ruotsissa pyrittiin, kun he uudistivat lukio-opetuksensa. Sikäläisessä lukiossa on linjajako, ja osa linjoista on ammatillisia, osa perinteellisemmin akateemisia. Teoriassa myös kuuden yhteiskunnallis-humanistisen ja luonnontieteellisen linjan tulisi antaa ammatillisia edellytyksiä, mutta tämä on puhdasta teoriaa. Kukaan ei myöskään pidä akateemisten linjojen ja ammatillisten linjojen tutkintoja tasaveroisina, sanoipa laki mitä hyvänsä. (Ihan sama kuin YAMK- ja maisteritutkintojen kanssa. Kuka pitää niitä tasaveroisina, sanoipa asetus mitä hyvänsä?)
Lukiolaitos on suomalaisen sivistyksen sydän, eikä sen tuhoamisyritys kannata. Kokonaan siitä ei pääsisi eroon, mutta vahinkoa saisi kyllä aikaiseksi.
Se, mihin yleisesti pitäisi Suomessa panostaa, on ammatillinen koulutus. Sen on annettu heikentyä lähinnä säilytykseksi eikä se anna opiskelijalle kunnollisia ammattitaitoa. Kaikkein heikoimmin koulussa pärjäävien oletetaan kykenevän aikuismaiseen etäopiskeluun, mikä on aivan naurettava ajatus. Ammattikouluille pitää antaa riittävät resurssit, että oppilaille riittää ammattitaitoisten opettajien antamaa lähiopetusta viitenä päivänä viikossa.
Niin se että työnantajat palkkaavat ennemmin ulkomaalaisia ammattilaisia kuin suomalaisia ammatikoulusta valmistuneita, kertoo jotain koulutuksen tasostra.
Eihän koulutus mitenkään tärkeää ole. Meinaan, kun viime hallitus nimitti Opetushallituksen pääjohtajaksi Vasemmistoliiton politrukin punavihreää agendaa ajamaan ei Osmolla ole ollut mitään sitä vastaan.
Suomessa on ollut liian kauan vallalla tasa-arvon marxilainen versio; kun kaikki ovat yhtä kipeitä & köyhiä & pahoinvoivia niin tasa-arvo toteutuu. Kuin suoraan entisestä DDRstä. Pitää satsata enemmän mahdollisuuksien, eikä lopputulemien, tasa-arvoon. Nykyään esim. kouluissa mennään kaikkein huonompien ehdoilla. Inkluusio pienemmälle, tasoryhmät kunniaan jne. Ilmeisesti 10-luokka (oppivelvollisuuden pidentäminen vuodella) oli ja on täysi susi.
Niin paitsi aivovientiä ei ole yhtään niillä korkeasti koulutetuilla “aloilla” joista työllistytään vero kunnille, valtiolle, jäjestöihin verovaroin. Liekö kuljetuskustannukset liian suuret suhteessä tuotteenmäärään. Kun näitä vielä valmistuu aivan liikaa onkin syytä perustaa joku uusi työryhmä keksimään uusia virkoja joihin nämä työllistettäisiin.
Alat jotka tuon edellisen ryhmän maksaa aivovienti on suurta, mistähän lienee johtuu?
Voisi olla aiheellista leikata tuon ensimmäisen ryhmän koulutusta ja siirtää se rahamäärä perusopetukseen, esim. kirjat lapsille voisi olla hyvä alku. Tätä on vaan ministeriössä kovin vaikea tajuta koska kuulutaan tuohon ensimmäiseen ryhmään jolla ei ole kompetenssia päättää muiden koulutuksesta. Siitähän tämä kaikki johtuu.
Suomeen on muuttanut korkeakoulutettuja, koska:
— turvallista ja rauhallista, terveyteen ja omaisuuteen kohdistuva uhka pieni
— luontoa, tilaa ja hiljaisuutta
— työehdot ja ‑suhteet vakaita, työviikkojen pituus maltillinen
— sosiaaliturva, terveydenhuolto, lastenhoito ja kohtuulliset koulut
Monet ovat laskeneet, että lastenhoito ja koulutus esim. USA:ssa on paljon suurempi taloudellinen riski kuin Suomessa ja voivat siksi täällä viettää hereilläoloaikaa perheen kesken.
Noita kaikkia syitä muuttaa Suomeen yritetään kyllä suurella voimalla poistaa.
“Tohtori, minua juilii niin pirusti kun teen näin…”
Älä tee niin.
Jos Suomen koulutus on nykyään niin rappiolla kuten monet väittävät, niin eikö se nimenomaan jarruta aivovientiä, eli koulutetut pysyvät täällä?
Kuka ulkomailla palkkaisi hyväpalkkaiseen työhön suomalaisen joka osaa vain rallienglantia ja osaaminen muutenkin itäeurooppalaisen tasolla?
Kärjistäen : Ne suomalaiset jotka muuttavat pysyvästi ovat yleensä (sinkku-) naisia. Miehet lähtevät etupäässä määräaikaisille komennuksille suomalaisen työnantajan laskuun. Heitä sitoo Suomeen perhe, koska vaikka se muuttaa mukana niin vaimo joutuu tyytymään kotiäitinä olemiseen ja viimeistään kun lapset aloittavat koulun palaavat takaisin.
Väittäisin että homma on täysin päinvastoin. Yliopistokoulutuksen määrää pitäisi leikata ja rahat käyttää ammatilliseen / työssä oppimiseen.
Kun kaikki kyvyistä riippumatta koulutetaan nimellisesti samoihin tutkintoihin ja palkat määräytyvät pitkälti tutkinto / työnimikkeiden mukaan, parhaiden kannattaa lähteä pois jotta saavat kykyjään vastaavaa liksaa.
Koulutuksen oikeasta määrästä ja laadusta puhuttaessa otetaan yleensä esille pelkästään taloudelliset argumentit. Minusta paljon tärkeämpi syy kouluttaa kansaa on kuitenkin se, että koulutetummat ihmiset pyörittävät maata ylipäänsä paremmin. Sosiaaliset ongelmat, populistiliikkeiden suosio ja Qanon luokan salaliittoteoriat leviävät lähinnä matalasti koulutetuiden keskuudessa.
Aiemmin tärkeä ajatus työläisliikkeessä oli, että työläistenkin kannatti pitää itsensä sivistyneenä ja lukea paljon. Tämä ajatus on kadonnut johonkin kokonaan. Tietoa ja viisautta ei pidetä enää itseisarvona eikä sillä ajatella olevan käytännön arvoakaan muuten kuin palkkakuitin kautta.
Jos jotain, koulutusta tosiaankin pitäisi lisätä ja mahdollisesti myös kehittää uusiin suuntiin, enemmän kohti elinikäistä oppimista ja sivistystä. Miltä kuulostaisi esimerkiksi joissain yhdysvaltalaisyliopistoissa oleva systeemi, että myös tekniikan alan opiskelijoiden on pakko opiskella jokin minimimäärä humanistisia aloja?
P.S. Kirjoitan tätä ollessani itse diplomi-insinööri ja tehdessäni uraa niin “kovalla” ja kapitalistisella alalla kuin vain mahdollista (sen kummemmin tässä yksityiskohtia paljastamatta). Jossain vaiheessa sitä vain huomaa, että taloudellisten kannusteiden seuraaminen ilman mitään sivistyneisyyttä johtaa pelkkään typeryyteen ja isolla skaalalla koko maailman pilaamiseen.
Mihin tosiaan perustat väitteesi, että ulkomailla olisi isot maksut opiskelusta? Suomen verrokkimaissa,kuten Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Saksassa , taitaa opiskelu olla ilmaista.
Opintojen maksullisuus taitaa olla enemmänkin anglosaksisten maiden juttu.
Näin aikuisiällä, kun pohtii korkeakouluttautumista, niin töiden ohessa opiskelu on käytännössä ainoa vaihtoehto, mutta pitäisi olla varma, ettei tule tarvetta nostaa työttömyyskorvausta, joka sekin on pienipalkkaisella niin pieni, että ohjaa hakemaan lisäksi asumis- ja toimeentulotukia.
Ehkä parempi vaihtoehto olisi pitkäaikaistyöttömyys. Töihin on tulikoita jonoksi asti, eli nollasummapeliä.