… jos minulla olisi valta yksin päättää Suomen terveydenhuollosta. Sitä minulla ei tietenkään ole. Olen yksi Helsingin edustajista HUS:in hallituksessa, mutta meitä sitoo omistajien eli Uudenmaan neljän hyvinvointialueen ja Helsingin kaupungin päättämä budjetti.
Ongelman ydin on, että Suomessa hallitus on päättänyt, että terveydenhuoltoon käytetään Suomessa vähemmän rahaa kuin melkein kaikissa meihin vertailukelpoisissa maissa, vaikka ikärakenne on Suomessa vanhusvoittoinen, mikä lisää terveydenhuollon tarvetta. Suomalaisille siis riittää muita huonompi terveydenhuolto, toteavat rahakirstun vartijat.
Toisaalta lainsäätäjien mukaan terveydenhuollon palvelulupaus on Suomessa ylellisempi kuin niissä maissa, joissa terveydenhuoltoon tarvitaan enemmän rahaa.
Tässä saattaa hyvinvointialueiden päättäjät ja HUS:n hallituksen kinkkiseen tilanteeseen. Rahaa ei saisi käyttää enemmän kuin sitä on myönnetty, mutta hoidon saatavuutta koskevia lakeja pitäisi silti noudattaa. On laitonta pitää ketään odottamassa hoitoa yli kuusi kuukautta. Eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksen mukaan hoidon hinta ei saa olla syynä jättää hoito antamatta, eli priorisoida ei oikeastaan saa, vaikka on pakko.
HUS:n hallituksen jäsenille, esimerkiksi minulle siis, tilanne on kohtuuton, koska rahan niukkuus pakottaa rikkomaan lakia. Siitä voi periaatteessa joutua juridiseen vastuuseen. Valvira on lähettänyt HUS:lle kirjeen, jonka mukaan laittomista hoitojonoista on päästävä vuoden sisällä. Se on käytettävissä olevien rahojen puitteissa täysin mahdotonta.
Toisaalta juuri päättyneessä vuoden 2023 tilintarkastuksessa tilintarkastajat suosittavat hallitukselle vastuuvapautta vain ehdollisena. Ehtona on, että yhtymäkokous, eli HUS:n omistajat, hyväksyy vuoden 2023 yli sadan miljoonan euron alijäämän.
Hyvinvointialueet saavat rahaa valtiolta niin paljon kuin valtiovarainministeriö katsoo perustelluksi sitä kullekin hyvinvointialueelle antaa. HUS ei saa rahaansa suoraan valtiolta, vaan valtio antaa sitä Uudenmaan neljälle hyvinvointialueelle ja Helsingille ja nämä päättävät yhdessä, paljonko rahasta ohjataan edelleen HUS:ille
HUS:n tämän vuoden talous kiristyi edelleen, kun yhtymäkokous tiukensi budjettia äänestyksen jälkeen lisää. Helsinki ja Itä-Uusimaa olisivat hyväksyneet HUS:lle väljemmän budjetin, mutta Länsi-Uusimaa, Kerava-Vantaa ja Keski-Uusimaa äänestivät ne nurin ja kiristivät HUS:in budjettia lisää. Tämä tapahtui kokoomuksen Mia Laihon aloitteesta.
Vaikka olin eri mieltä, minulla on tiettyä ymmärrystä Laihon operaatiolle. Kun raha on liian vähän, säästöjä ei pitäisi tehdä perusterveydenhuollosta, vaan erikoissairaanhoidosta. Terveyttä siinä menetetään, mutta perusterveydenhuollosta säästämisessä menetetään terveyttä vielä enemmän.
Laiho voisi kuitenkin puolustaa tekoaan pystypäisesti ja tunnustaa, että hänen operaationsa takia HUS joutuu supistamaan palvelujaan.
HUS lakkauttaa kaksi sairaalaa, molemmat Helsingissä (Kirurgi ja Herttoniemen sairaala). Tammisaaren sairaala siirretään Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen perusterveydenhuollon yksiköksi.
Yhtenä säästötoimenpiteenä on pöydällä esitys synnytysten lakkauttamisesta Lohjan sairaalassa. Pienet synnytyssairaalat tulevat väkisin kalliiksi, koska synnyttäjiä tulee niihin epätasaisemmin kuin suurin synnytyssairaaloihin. Tämä on puhdasta tilastotiedettä. Lohjan sairaalassa on 2 000 synnytystä vuodessa. Sektioita on vähän yli sata, eli noin neljä viikossa. Hätäsektioihin on varauduttava joka yö, mutta koska näitä on vähän, useimpina öinä valmius on paikalla turhaan. Lohjan synnytyssairaala on lapsi- ja äitiystävällinen paikka synnyttää, mutta se on myös kallis.
Jos HUS:illa olisi verotusoikeus, kukaan tuskin esittäisi synnytysten lopettamista Lohjalla. Sillä säästetään kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa. Yhtä uusimaalaista kohden säästö on siis vaivaiset viisi euroa vuodessa.
Mutta koska verotusoikeutta ei ole, tuo kahdeksan miljoonan säästö olisi otettava muusta hoidosta. Noin tuhat potilasta vuodessa pitäisi jättää hoitamatta. Se taas on laitonta.
Toiminta Lohjan sairaalassa ei vähene vaan lisääntyy. Siellä on tarkoitus tehdä 750 leikkausta enemmän. HUS:in tulevaisuussuunnitelmien keskeisiä tavoitteita on lisätä elektiivistä, siis ennalta suunniteltua, leikkaustoimintaa jonojen purkamiseksi. Siihen tarvitaan yksiköitä, joissa tätä toimintaa voi tehdä häiriöttä. Lohjan sairaalan on määrä olla sellainen.
HUS:n hallitus ei ole vielä päättänyt asiasta. Sitä ennen meillä on asiasta iltakoulu. Päätökset tehdään Wapun jälkeen.
Hyvinvointialueille pitäisi ilman muuta antaa verotusoikeus, jolloin voitaisiin maakuntatasolla (paikallisesti) päättää, minkä tasoisia palveluja alueella tarjotaan. Poliitikoilla olisi toisaalta paine pitää verotus alhaalla ja toisaalta järjestää hyvät palvelut. Perusrahoitus esimerkiksi 90 % tulisi edelleen valtiolta. Systeemin luulisi toimivan paremmin kuin entisessä kuntien rahoituksessa, silloin jotkut (monet?) kunnat säästivät terveydenhuollossa ja siirsivät rahaa johonkin kivampaan, kun terveydenhuollolle tarkoitettu rahoitus ei ollut korvamerkittyä.
Enpä oikein tuosta tiedä. Perinteisesti eläkeläiset äänestävät ahkerimmin ja myös käyttävät sairaanhoitopalveluita ahkerimmin, mutta veroja maksavat ahkerimmin työssäkäyvät. Poliitikot eivät välttämättä tässäkään asiassa toimisi tarkoituksenmukaisesti vaan lähinnä omaa uudelleenvalintaansa pohtien ja ääniä kalastellen. Tulisi kalliiksi meille, jotka emme vielä ole eläkeiässä.
Mistä tuo 8 miljoonan euron säästö syntyy, onko se laskettu mielestäsi oikein?
Lohjalla taitaa olla nykyään jotain 1200-1400 synnytystä vuodessa. Voiko näistä oikeasti tulla säästöä luokkaa 6000 euroa per synnytys?
Löysin muutaman vuoden takaisen artikkelin (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005716866.html), jonka mukaan:
”Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alueella ongelmaton alatiesynnytys maksaa tänä vuonna noin 2 140 euroa. Ongelmattoman sektion hinta on puolestaan noin 4 165 euroa, toimialajohtaja Seppo Heinonen kertoo.
Jos sektiossa ilmenee komplikaatioita, hinta kohoaa kuluvan vuoden palveluhinnaston mukaan yli 5 000 euron. Viime vuonna alueella laskutettiin komplisoituneesta keisarileikkauksesta lähes 6 000 euroa.
– Hinnat perustuvat ”omakustannushintoihin”, joten palveluhinnat on määritelty siten, että ne kattavat sairaalalle aiheutuneet kulut, joita ovat toimintakulut, rahoituskustannukset ja poistot, Heinonen selvittää.”
> Lohjalla taitaa olla nykyään jotain 1200–1400 synnytystä vuodessa. Voiko näistä oikeasti tulla säästöä luokkaa 6000 euroa per synnytys?
En tiedä miten on laskettu, mutta jutussahan sanottiin että synnytyksissä pitää olla valmius hätäsektioon, vaikka niitä tapahtuu Lohjan kokoisessa yksikössä harvoin. Valmiuden takia kaikkien synnytysten kustannukset lienevät lähellä komplikaatioita sisältävää synnytystä, koska kustannus tulee pääasiassa palkoista ja kaipa sen valmiudessa olevan erikoislääkärin pitää olla siellä sairaalassa paikalla.
Tuossa 8 miljoonan summassa lienee sisällä joko merkittävässä määrin jotain muutakin, tai sitten kyse ei ole vuositason luvusta, vaan usean vuoden yhteissummasta, tai sitten kyseessä on laskuvirhe. Summana luku kuulostaa siltä, mikä on Lohjan synnytysten nykyinen kokonaiskustannus. Jos toiminta siirtyy muualle, kustannuksia alkaa tulla sieltä muualta toki sitten myös. On vaikea uskoa, että säästö voisi olla edes yli 1000 €/synnytys. Lohjan synnytysyksikön koko on jo niin iso itsekin ollut (ihan eri kokoluokkaa kuin ne parin sadan vuosittaisen synnytyksen yksiköt, joita aiemmin suljettiin), että siinä ei suuruuden ekonomian hyötyjäkään enää kauheasti kai tule yksikkökoon vielä edelleen kasvaessa. Mitä isompi synnytysyksikkö, suurten lukujen lakien mukaisesti on myös sitä isompi todennäköisyys sille, että komplikaatioita tapahtuu monella yhtä aikaa. Isommissa yksiköissä hallinnon portaita on myös enemmän. Tällaiset tekijät rajoittavat kertyviä säästöjä.
Mitä valmiuteen tulee, niin eihän se valmius sairaalassa pelkästään synnytysten takia ole. Yhtä lailla se valmius auttaa kaikkien muidenkin osastojen akuuteissa tilanteissa. Eikä valmius muutenkaan sitä tarkoita, että joku erikoislääkäri vaikkapa vain istuisi odottamassa mitään muita töitä koskaan tekemättä, että sattuuko jossain joskus jotakin. Vaan valmiudessa sairaalassa olevat erikoislääkärit tekevät öisin kiireettömämpiä töitä, ja jos tulee hätätilanne, siirtyvät kiireettömämmistä töistä välittömästi akuuttiin hoitotilanteeseen. Jos puretaan valmius, niin myös muiden osastojen potilaiden hoitomahdollisuuksiin ja lähellä asuvien nopeisiin ensihoitomahdollisuuksiin voi aiheutua haittaa silloin, jos heille tapahtuu yöllä jotain.
Elektiivisiä leikkauksia ei tehdä yöaikaan.
Ongelman ydin on tietysti se, että maassa, jossa ei tehdä lapsia, on turha olla synnytyssairaaloita. joku voisi siitäkin urputtaa, että kaukana Helsingistä synnytetään parin tunnin ambulanssimatkan takaa. Mutta välikö sillä, koska nuoret naiset eivät enää halua tehdä lapsia. Ei ainakaan luusereiden kanssa, joita suomalaiset miehet ovat vuosi vuodelta enemmän tasa-arvokuilun laajentuessa.
Omassa kunnassa säästöt ovat nimenomaan perusterveydenhuollosta ja ennalta ehkäisystä. Erikoissairaanhoidosta ei voi karsia, mutta terveystarkastuksista ja neuvonnasta voi. Itse en ole päässyt terveystarkastukseen, vaikka edellisestä on yli 20 vuotta. Minulla on merkkejä korkeasta kolesterolista, ja isäni ja pappani ovat kuolleet sydän ja verisuonisairauksiin. Terveystarkastukseen vaan ei saa aikoja. Verenpainelääkitys minulla on ollut nyt yli 10 vuotta. Paineet pysyvät kontrollissa ja niitä itse säännöllisesti mittailen. Verenkuvaseurantaa tehtiin alkuun, mutta nyt viiteen vuoteen verikokeita ei ole pyynnöistäni huolimatta tehty reseptin uusinnan yhteydessä.
Lohjalla tuntuisi olevan siis varsin paljon synnytyksiä, mikä puolustaa blogisi ajatuksia.
Mutta katsomalla koko valtakunnan karttaa näkee varsinaisen kriisitilanteen. Mediassa olleiden tietojen mukaan sairaaloille ei enää tulla myöntämään poikkeuslupia, jos synnytysten määrä jää alle tuhanteen. Esimerkiksi Mikkeli ja Lappeenranta ovat näitä. Lappeenrannasta mentäisiin tulevaisuudessa mahdollisesti Lahteen, Mikkelistä ilmeisesti Kuopioon. Kyse ei ole pelkästään näistä kaupungeista vaan laajoista alueista niiden ympärillä, yhteensä ainakin puolestatoista tuhannesta synnyttäjästä. Esim Savonlinnasta synnytykset lakkasivat jo 2015.
Ahvenanmaa on jatkossakin poikeus. Siellä on vain pari sataa synnytystä vuodessa, mutta valtiolla ei ole toimivaltaa tehostuttaa toimintaa, koska itsehallinto, vaikka valtion budjetin kautta kulkien nekin menot maksetaankin. Ja alueen omasta näkökulmasta on työllisyysnäkökulmastakin etu, jos maakunnassa on sairaala yöllisine päivystyksineen, jonka menot valtio maksaa.
Lisäys: Luin juuri haastattelusi HS:stä. Olen lukenut useita kirjojasi, erityisesti Satakomitea kiinnosti aikanaan.
Pianonsoitosta: ei ole liian myöhäistä! Itse soittelen minulla 70-luvun alkupuolella 12-13-vuotiaana olleita pianoläksyjä jo vähän nivelrikon koukistamilla sormilla. Esim. Early English Sonatinas, 1600-1700 lukujen sävellyksiä.
Voi olla harhaa, mutta tuntuu, että julkisen keskustelun perusteella Suomessa käytetään usein vähemmän rahaa milloin mihinkin kuin verrokkimaissa (mitä ne sitten ikinä ovatkaan). Toinen vaihtoehto esittää asia on tyypillisesti, että Suomessa on vähemmän jonkin tietyn alan ammattilaisia suhteutettuna väkilukuun kuin verrokkimaissa.
Itseäni kiinnostaisi kovasti, mihin Suomessa käytetään julkisia varoja enemmän kuin verrokkimaissa? Julkisen sektorin ja talouden koko huomioon ottaen ei voine olla mahdollista, että Suomi käyttää kaikkeen vähemmän rahaa väkilukuun nähden kuin muut maat. Tällainen blogipostaus olisi toivottu, koska tuntuu, ettei kukaan tee tällaista tarkastelua.
Suomessa aluepoliittiset menot ja infrakustannukset ovat kalliimpia kuin verrokkimaissa, koska pinta-alamme on niin suuri. Tiekilometrejä on likin kymmenkertainen määrä henkeä kohden Saksaan verrattuna.
Vai niin, tietenkin Soininvaara löytää syyn jostain autoihin liittyvästä….Uskoo ken tahtoo
Massiivinen tulonsiirtoautomaatti ja mielettömän kokoinen keskusjohtoinen julkea sektori kokonaisoptimoijien tehottomuuksineen ei voi olla siihen syynä
Perusväylänpidon menot Suomen valtiolla ovat noin 1,6 miljardia euroa vuodessa. Eli noin 300 €/asukas. Luku sisältää myös raide- ja vesiliikenteen infran menot. Tienpidon vuosittaiset menot ovat Suomessa noin 200 €/asukas. Saksassa tiekilometrejä asukaslukuun nähden on vähemmän, mutta valtion ylläpitämät tiet ovat siellä vastaavasti sitten isommalta osin moottoriteitä ja muita ylläpitokustannuksiltaan kalliimpia teitä.
Vertailu eri maiden julkisen sektorin välillä on mielenkiintoinen, mutta vertailu yhtään syvemmin on hirveän vaikeata. Eri maat kategorisoivat eri asiat niin eri tavoin. Eurostatin sivuilta voi kuitenkin katsella monenlaisia vertailuja. Kuten: https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=File:General_government_total_expenditure_on_general_public_services,_2022_%25_of_GDP.png
Suomessa on parempi sosiaaliturva kuin verrokkimaissa. Aivan minimisosiaaliturva on verrokkimaissa usein yhtä hyvä kuin Suomessa, mutta tulot tai varallisuus vaikuttaa enemmän sosiaaliturvan tasoon kuin Suomessa.
Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, ja toimeentulotukea ei saa ennen kuin on myynyt omistusasuntonsa, noin vuoden työttömyyden jälkeen tipahtaa toimeentulotuelle, toimeentulotukea saaville voidaan osoittaa työtä, opiskelijat ei saa toimeentulotukea, asumistukea saa vain eläkeläiset, lapsiperheet ja alle 30-vuotiaat…
Usein sosiaaliturvaa saavien joukkoa on myös rajattu verrokkimaissa enemmän tai vastuuta elatuksesta on sysätty sukulaisten harteille.
Läheltä seuraneena voi vain hmetellä miten hyvä terveydenhuolto on Saksassa, jopa itäisessä Saksassa. Ihmisillä on oma lääkäri tai kaksi, jonka vastaanotto on parhaimmillaan samassa korttelissa. Lapsen synnytyksen jälkeen paikallinen terveydenhuoltaja käy kotona tsekkaamassa onko kaikki kunnossa.
Eikä kyse edes ole kovin paljon rikkaammasta maasta. Vielä.
Saksa käyttää terveydenhuoltoon olennaisesti enemmän rahaa uin Suomi.
Mikä vaikutus sillä olisi jos se noin 50% hallinnolliseen työhön kuluvasta lääkärin työajasta pudotettaisiin 10-20%:Iin? Siis olisikin 30-40% lisää lääkärityötä käytettävissä? Olisivatko ne jopa liian vähäisestä hallinnollisesta työstä aiheutuvat haitat pienempiä verrattuna niihin haittoihin jotka aiheutuvat puuttuvasta hoitotyöstä?
Tekoäly ja ohjelmistorobotiikka voi osaltaan auttaa tässä. Jos vaikka lääkäri sanelisi asiat ja tekoäly sen perusteella täyttelee ne Apotin käyttöliittymät valmiiksi. Potilas voisi kertoa osan tiedoista suoraan tekoälylle.
Se oleellinen juttu on se kuinka suuri vaikutus olisi terveydenhoidossa jos hallinnollista työtä vähennettäisiin merkittävästi? Pitääkö ensin odotella terveydenhoidontiisin ajavan meidät poliittiseen kriisiin, jotta alkaisi tapahtumaan?
Julkisessa terveydenhoidossa ei ole ratkaisukeskeistä ajattelua tässä kohtaa, eikä terveydenhoidon Ammattilaiset ole hyviä toiminnan kehittäjiä. Ei niillä ole edes mitään kannusteita sellaiseen.
Nyt näyttää Kirralla rapautuneen se sinne ilmailusta tullut checklist käytäntö. Pitäisi olla tiukempaa sisäistä laadunhallintaa. Ihmettelin kun Helsingissä yksittäinen hammashuollon yksikkö lähti toimintaansa leanailemaan, siis touhu on yksittäisen innokkaan pienennorganisaation osan vastuulla ja johto ei tosta paljoakaan tiedä.
En ole koskaan ymmärtänyt hallintokritiikkiä terveydenhuollon osalta. Jos kyse on potilastietojen kirjauksista, niin kyllähän se on äärimmäisen olennainen asia, että kirjaukset ovat oikein sekä myöhemmän hoidon kannalta että myös tutkimustiedon kertymisen kannalta, johon näitä potilaskirjaustietoja paljon myös käytetään. Valitettavan paljon kirjauksissa kuitenkin on ihan suoranaisia virheitä. Kirjauksen tekijä kirjoittelee muistinvaraisesti mitä potilas on hänen muistaakseen suunnilleen sanonut, ja aika usein välissä on rikkinäinen puhelin. Vasen voi muuttua silloin oikeaksi ja monet muutkin asiat.
Jos taas hallinnollisella työllä viitataan viranhaltijapäätöksiin kuluvaan aikaan, sitten tekoälykään ei välttämättä ratkaise sitä ongelmakenttää. Ihmisoikeuksien tulkinta laajenee jatkuvasti, ja se näkyy myös terveydenhuollossa jatkuvasti kasvavana hallinnollisena taakkana ja kasvavina määrinä kanteluita niin potilasasiamiehelle kuin erilaisille viranomaisillekin, valituksina hallinto-oikeuteen ja niin edelleen. Tekoäly tuskin ainakaan lähivuosina ratkoo sitä hallinnollisen työn ongelmaa, vaan esimerkiksi valitusoikeudet erilaisista hoitotyössä tehtävistä päätöksistä jopa kasvanevat entisestään tulevaisuudessa, mikä kasvattanee hallinnollisten päätösten perusteluiden laadullista vaatimustasoa entisestään.
Tekoälyn näen itse niin päin, että potilas voisi jatkossa kertoa asiansa suoraan tekoälylle, joka voisi ratkoa selkeät asiat suoraan tarvitsematta mennä edes lääkärille asti. Kuten reseptin uusimiset. Tai vaikka laboratoriokokeiden tulosten tulkinnan. Nykyäänkin on väliportaita julkisessa terveydenhuollossa ennen kuin lääkäriin pääsee. Oletan, että 5 vuoden sisällä on kaupallisia tekoälypalveluita lääkäripalveluista ainakin englanniksi jo tarjolla.
Jo nyt tekoäly vastailee moniin hoitokysymyksiin tarkemmin kysymysten koko sisällön kuunnellen kuin moni ammatti-ihminen.
Terapiatekoälyjä nähtäneen parin vuoden sisällä kaupallisessa käytössä Suomessakin. Jos vaihtoehtona on se, että ei saa aikaa terapiaan lainkaan tai joutuu maksamaan täyden hinnan yksityisellä, tai pääsee tekoälyterapiaan, jonka hinta on vaikkapa alle kymmenesosa yksityisen terapian hinnasta, ei liene kovin vaikea arvata, minne markkina kysyntää ohjaa. Maailmanlaajuisesti terapiatekoälysovellusten käyttö kasvaa jo nyt kovaa vauhtia.
Nykyään ehdottomasti pitää ottaa yksityisiä terveysvakuutuksia, eivät ehkä synnytyksissä auta mutta muuten kyllä. Terveydenhoidon tila on katastrofaalisen huono. Sellainen vakuutus kannattaa hankkia joka korvaa myös ulkomaille hoitoon hakeutumisen. Ilman vakuutusta maksoin yksityisellä noin kuukausi sitten noin 1200€. Sisälsi lääkärikäynnin labran ja ultraäänen. Kannatti, koska muuten olisi joutunut odottamaan ja kauan julkisella jonossa ja kärsimään koko sen ajan. Eräs ystäväni kärsiä kituuttaa kotona kipujen takia. Kivunhoidossa tingitään Helsingissä. Sain tietää eräältä hoitajaystävältä, että kipuklinikka on kallis joten Helsinki kitsastelee sen kanssa. Ei tule kovin helposti lähetteitä. Hankimme juuri yksityiset terveysvakuutukset. Enää ei julkinen toimi, eikä voi luottaa yhtään. Eräällä tuntemallani henkilöllä on munuaisvaiva, jonka hoito on osoittautunut haastavaksi. On kovat kivut ja joutuu joka kerta roikkumaan jonossa.
Yksityinen terveysvakuutuskaan ei yleensä korvaa sellaisia asioita, joista on entuudestaan hoitohistoriaa niin että asian voisi katsoa olevan sen saman asian jatketta, vaan korvaukset koskevat yleensä vain uusia oireita. Suomessa yksityisen puolen hintoja alentaa jonkin verran se, että julkinen sektori maksaa osan yksityisen hoidon menoista.
Jos Suomessa haluaa aikuisena halvat lääkäripalvelut, eikä ole työterveyttä käytettävissä, kannattaa hankkia ylimääräinen opiskelupaikka, jolloin saa markkinahintoja edullisemat YTHS-palvelut käyttöönsä. Keskiluokassa työikäisistä suurimmalla osalla on työterveys lääkäripalveluilla käytössä. Matalammin koulutetuilla työterveyssopimuksen sisältö taas on usein suppeampi eikä sisällä välttämättä esimerkiksi lääkäripalveluita.