Parikymmentä vuotta sitten Euroopan suuret kaupungit tempautuivat nopeaan kasvuun. Imuun tarttui myös Helsinki, jossa seudun väkiluku on kasvanut jo 330 000 asukkaalla. Monissa kasvavissa kaupungeissa asumisen hinta on noussut tuskallisesti.
Helsingissä asuminen on kallistunut vähemmän, koska asuntotuotantoa on pystytty lisäämään. Asukkaat tosin eivät ole tästä päättäjiä kiittäneet. Nyt asuntotuotanto jumittaa, vaikka väkiluku kasvaa entistä nopeammin. Pian rakentamatta jääneitä asuntoja tarvittaisiin. Rakentajat ovat palanneet kotimaihinsa ja saattavat jäädä sinne.
Suhdannevaihtelut ovat markkinatalouden vitsaus, jota vastaan viisas valtion toimii. Helsinki on jotain tehnytkin. Asuntotuotanto kyykkää Helsingissä paljon vähemmän kuin seudun muissa kunnissa.
Jos kaikki halukkaat eivät mahdu, miten valitaan ne onnekkaat, jotka pääsevät kaupunkiin?
Maksukyky ratkaisee, jos ei tehdä mitään. Monen mielestä näin tulee ollakin, koska uskovat, että suurituloiset hyödyttävät kaupunkia eniten.
Eniten kaupunki kuitenkin hyötyy luovasta luokasta ja luova luokka kaupungista. Lontoon asema Britannian talouden moottorina on heikentynyt, kun rikkaat työntävät luovaa luokkaa ulos kaupungista.
Berliini oli parikymmentä vuotta sitten suuri startup ‑hautomo. Kaupungissa oli 150 000 tyhjää asuntoa. Asuminen oli halpaa jopa kaupungin keskustassa. Nyt vuokrat ovat nousseet sielläkin. Menestyneimmät startupit menestyvät yhä, mutta uusia ei juuri synny.
Pitäisikö työttömien tehdä kaupungeissa tilaa työssä käyville? Silloin he ainakin pysyisivät työttöminä, ja on heilläkin ystävänsä ja sukulaisensa. Entä matalapalkka-alojen työntekijät?
On vaadittu hintasäännöstelyä, mutta siitä seuraa jono. Joskus ihailimme Tukholman edullisia vuokria. Vuokra-asunnot ovat siellä yhä edullisia, mutta niihin on yli kymmenen vuoden jono. Tukholman pelastuksena ovat pimeät markkinat ja omistusasunnot, jotka vasta kalliita ovatkin.
Wien oli pitkään kuuluisa edullisista asunnoistaan. Kun niitä ei enää riitä kaikille, kaupunki varaa ne syntyperäisille asukkailleen. Se olisi Suomessa kiellettyä, eikä muutenkaan hyvä ajatus. Omistusasumisen kautta mahdollisuus asua Helsingin kantakaupungissa kuitenkin kulkee jo osittain perintönä.
Pariisi antaa rahan ratkaista pääsyn itse kaupunkiin. Pienipalkkaiset ovat tervetulleita radanvarsilähiöihin. Seurauksena ovat valtavat segregaatio-ongelmat. Keltaliivimielenosoitukset lähtivät polttoaineen hinnasta, mutta kääntyivät nopeasti pariisilaiseliitin vastustamiseksi.
Hallituksen toteuttamat leikkaukset asumistukeen ja ARA- ja ASO-tuotannon alasajo tarkoittavat, että myös Helsingin seudun asujaimisto tulee segregoitumaan samaan tapaan kuin Pariisissa
Suomessa hallitus näyttää tähtäävän tähän malliin ajaessaan alas sekä asumistukea että ARA-tuotantoa.
Helsingissä on toistaiseksi sekamuoto, jossa jotkut onnekkaat pääsevät edullisiin ARA-asuntoihin ja muut ovat markkinavoimien armoilla. Kaikessa epäloogisuuksistaan se pelittää jotenkuten. Toinen vaihtoehto olisi, että pienipalkkaiset saisivat selvästi korkeampaa palkkaa ja maksaisivat markkinavuokraa. Siksi elinkeinoelämä kannattaa ARA-asuntoja.
Voidaan kiistellä siitä, olisiko parempien palkkojen ja markkinahintaisen asumisen vaihtoehto parempi, mutta politiikan vaihtaminen merkitsisi vuosien ellei vuosikymmenten mittaista tuskaa.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Talouselämä-lehdessä. Tämä versio on vähän pidempi kuin lehdessä julkaistu, koska lehdessä merkkimäärän raja on ehdoton.
Paras tietenkin olisi että eriarvoisuus olisi merkittävästi vähempää. Silloin rikkailla olisi vähemmän mahdollisuuksia pitää “ooppera-asuntoja” tai muuten asuntoja vajaakäytöllä joka on isommissa kaupungeissa aina vain isompi ongelma:
https://yle.fi/a/3–12371198
Ja toisaalta heillä pienemmilläkin tulodesiileillä olisi varaa asua lähellä työpaikkaansa tai mikä sijainti nyt kellekin parhaan hyvinvoinnin tuottaa. Valitettavasti juuri kukaan ei ota eriarvoisuutta niin vakavana ongelmana kuin se on.
Nythän hallitus yrittää tosiaan ottaa selkävoiton eriarvoisuuskamppailussa, siis nimenomaan sen puolesta että eriarvoisuutta aletaan vielä nykyisestään oleellisesti kasvattaa. Tämä tulee heijastumaan hyvin negatiivisesti moniin yhteiskunnan osa-alueisiin. Myös asumiskysymyksiin kuten Soininvaara kirjoituksessaan toikin esiin.
Hyvin todennäköinen seuraus asumistuen ja työttömyysturvan leikkauksista sekä ARA-asuntotuotannon vähentämisaikeista on ainakin se, että reaalivuokrat nyt laskevat. Myös Helsingissä. Reaalivuokrat ovat jo hallitusohjelman julkaisun jälkeen olleet laskussa. Ihmiset alkavat ainakin väliaikaisesti asua vähemmän, eli hankkivat suhteessa viime vuosia vähemmän esimerkiksi yksiöitä, ja tukien laskiessa tyytyvät ennemmin vaikka kimppakämpässä asumiseen, jotta varoista jää enemmän muuhunkin kuin asumiseen.
Suomi on siitä jännä maa, että tilastojen mukaan pienituloinen väestö keskittyy erityisesti itäiseen ja pohjoiseen osaan maasta, mutta asumistukien maksu taas on keskittynyt etelään ja länteen.
Halvinta asuminen on ympäri Suomen peruskorjaamattomissa vanhoissa taloissa.
Mitä ihmettä tommonen “eriarvoisuus” edes tarkoittaa?
Jokaisellahan on mahdollisuus, samanvertainen mahdollisuus menestyä ja tehdä fyrkkaa!
Suomessa palkkahaitari on kapea ja tuloverotus on ankaran progressiivistä — seurauksena kv. vertailussa pienet tuloerot ja yksi voimmaikkaimmin tuloeroja tasoittavista verojärjestelmistä.
Eikö tämä mukamas riitä? Mitä vielä pitää tehdä “eriarvoisuuden” hävittämiseksi? Veroprosentiksi 100 ja kaikki asumaan kommuuneissa samanlaisissa valtion kustantamissa uniformuissa ja ruokailemassa kommuunien yhteiskeittiöissä, ruokana haaleaa kaalisoppaa?
Suomen tuloverotus on “ankaran progressiivista” vain jos katsoo asiaa toinen silmä suljettuna. Syitä on tähän kaksi:
1) Köyhät joutuvat sovittamaan yhteen sosiaaliturvatulot ja palkkatulot, ja jostain syystä Suomessa on näiden sovittaminen rakennettu erittäin epäkannustavaksi ja jopa rankaisevaksi. Efektiivinen marginaaliveroprosentti on käytännössä lähes aina yli 70% joka on siis korkeampi kuin hyvätuloisimmillakaan yritysjohtajalla. Toimeentulotuensaajan joka tekee päälle hieman palkkatuloja efektiivinen marginaaliveroprosentti on esimerkiksi 100%, eli jokainen tienattu palkkaeuro tiputtaa saatavaa toimeentulotukea samalla summalla (kun ansiotulot ylittävät 150€ suojaosan, ellei hallitus ehtinyt jo sitäkin suojaosaa poistaa, en ole seurannut). Joissain tapauksissa tuo veroprosentti nousee myös yli sataan, eli tekemällä lisätöitä nettotulot vähentyvät.
2) Pääomatuloja verotetaan selkeästi keveämmin mitä palkkatuloja. Köyhillä ei ole pääomatuloja, ja pääomatulot kasautuvatkin isossa kuvassa lähes yksinomaan hyväosaisille. Lisäksi pitämällä pääomatulot sijoitusinstrumentissa (vakuutuskuori, holding-yhtiö etc) voi Suomeen veronmaksulta välttyä kokonaan, tarvitsee vain muuttaa matalamman verotuksen maahan ennen tulojen realisointia instrumentista itselle.
Näiden myötä väite että Suomessa tulojen verotus on progressiivista on hyvin kapean näkökulman tulosta ja täysin teoreettista. Reaalimaailmassa Suomen tuloverotus on regressiivistä. Korkeimpia efektiivisiä marginaaliveroja maksavat kaikista köyhimmät, ja pienimpiä kaikista rikkaimmat.
Eriarvoisuuden suhteen erityisesti tuo köyhimpien efektiivisten marginaaliverojen korjaus olisi akuuttia. Nykymallinen sosiaaliturvamme on suuri köyhyysloukku, eritoten kun siihen yhdistetään TE/Kelan toteuttama kyttäysmalli missä oma-aloitteeisuudesta rankaistaan. Esimerkki eilisestä uutisesta:
https://www.aamulehti.fi/tyoelama/art-2000010263832.html
Suomelle olisi hyvä asia, jos luova luokka muuttaisi vaikka Tampereelle Helsingin sijaan. Suomi tarvitsisi kourallisen elinkelpoisia kaupunkeja.
Se luova luokka pitäisi määritellä. Jos sillä tarkoitetaan täyspäiväisiä taiteilijoita niin Suomessa he ainakin osan ajan aktiivielämästään ovat halunneet asua ulkomailla, koska täällä ei ole oikein markkinoita eikä saa inspiraatiota työlleen.
Osa-aika taiteilijoille tai sellaisille joiden puoliso on “porvarillisessa” ammatissa on tyypillistä että asutaan kaupungissa koska silloin markkinoita on, ja on yhteisö, ja yleensä puolison työ. Jotkut ostavat vanhoja kansakouluja maaseudulta koska saavat hyvät työtilat, mutta jonkun ajan päästä tulee ikävä kaupunkiin kun lämmitys ei ole ilmaista eikä sieltä pääse noin vaan taiteilijakapakkaan.
Kuvittelisin kumminkin että Turku vetää luovaa luokkaa paremmin kuin Tampere, samoin esim Porvoo ja jotkut muut puutalokaupungit. Helsingissä se luova luokka jää jotenkin näkymättömiin koska kaupunki on niin iso, vaikka monet kuuluisat kirjailijat ym jotka eivät vaadi suuria työtiloja, ovat helsinkiläisiä.
En tarkoita luovalla luokalla (vain) taiteilijoita, vaan myös esimerkiksi niitä tulevia rikkaita, joilla yritys on vasta kehitteillä. Niitä joiden vahvuus on oma pää eikä pääoma.
Yleensä termiä “luova luokka” käytetään suunnilleen siinä merkityksessä, missä Richard Florida määritteli sen vuonna 2002 ilmestyneessä teoksessaan The Rise of the Creative Class (suom. Luovan luokan esiinmarssi). Suosittelen tutustumaan.
Luovan luokan ammateissa esimerkiksi suunnitellaan ja toteutetaan uusia tuotteita, palveluja ja sisältöjä, tai havaitaan ja ratkaistaan ongelmia. Tähän ryhmään kuuluvat mm. ohjelmoijat, tekniset suunnittelijat, tutkijat, mainossuunnittelijat, teolliset muotoilijat, arkkitehdit, toimittajat ja taiteilijat.
Johonkin täytyy raja vetää luoviin ja muihin. Jokainen yrittäjä ei välttämättä ole luova, osa on, osa ei. Esim tilitoimiston omistajaa en laske luovaksi enkä vältämättä IT-startup yrittäjää. Arkkitehti tai graafikko useimmissa tapauksissa on. Puuseppä on mutta korjausrakentaja ei välttämättä.
Mutta ymmärrän pointin, useimmat luovat ammattilaiset tarvitsevat työtilaa tai ainakin varastotilaa ja sitä ei ole niin helppo järjestää suurkaupungin keskustassa. On tietysti seikkoja jotka puhuvat päinvastaista.
Ode: “En tarkoita luovalla luokalla (vain) taiteilijoita, vaan myös esimerkiksi niitä tulevia rikkaita, joilla yritys on vasta kehitteillä. Niitä joiden vahvuus on oma pää eikä pääoma.”
Kuitenkin, aika iso osa uusistakin yrityksistä on sellaisia, että käsittelevät myös jotain muuta kuin immateriaalisia asioita.
Jolloin se “suora paikkariippumattomuus” katoaa.
Jos ajatellaan, että tuon luokan “luovuus” tarkoittaa bisnesideoiden keksimistä, niin ehkä tuo luokka on aina ollut olemassa?
mulla menee paljon enemmän veroa mun osingoista ja osakemyyntivoitoista tän 30 tai 34 prossan pääomatule veron takia, kuin jos mun pääomatulot verotettaisiin samoin kuin palkkatulot (joita ei ole)
Et ajatellut muuttaa pääomatulojasi palkkatuloksi. Pääoma osakeyhtiöön, palkkaa itsesi salku hoitajakaija maksa kokotuotto itsellesi palkkaa. Voi tulla yllätys
Palkan maksusta menee sivukuluja, jotka tekevät pääomatulon muuntamisesta palkkatuloksi kannattamatonta. Toisin päin tätä ongelmaa ei ole.
Ongelmasi poistuisi, jos 1993 erotetut verokannat taas yhdistettäisiin, jolloin pääomatuloista tulisi taas progressiivisesti verotettuja.
Jos on sitä mieltä, että pienituloiset ansaitsevat progressiivisen verotuksen, on vaikea nähdä, miksi kukaan tuota vastustaisi.
Ode: “Et ajatellut muuttaa pääomatulojasi palkkatuloksi. Pääoma osakeyhtiöön, palkkaa itsesi salku hoitajakaija maksa kokotuotto itsellesi palkkaa. Voi tulla yllätys”
Yllätys taitaa tulla 60k€:n kohdalla?
Ehkei niitä pääomatuloja ole niin paljoa?
Ja varmaankin taaskin unohdetaan se eläkemaksujen 25%?
TimoTsanoo 4.4.2024 10:34:
“Palkan maksusta menee sivukuluja, jotka tekevät pääomatulon muuntamisesta palkkatuloksi kannattamatonta. Toisin päin tätä ongelmaa ei ole.”
Juuri näin.
Lähes aina unohtuu, että ansiotuloista maksetaan eläkemaksut + kunnallisvero + valtionvero (+yle-vero).
“ARA- ja ASO-tuotannon alasajo”
ASO rakentaminen on lopetettu mutta muun ARA-tuotannon alasajosta hallituksemme toimesta en ole kuullutkaan..
“Pitäisikö työttömien tehdä kaupungeissa tilaa työssä käyville?”
Ehdottomasti. On saatava joku työttömyyssaika- /vuosituloraja työttömän tuettuun asumiseen (myös itse maksettuun ARA-asuntoon) alueella jossa asunnoista on suuri kysyntä, jonka jälkeen työttömän asumista tuetaan vain muuttotappioalueella vaikka olisi kuinka luova henkilö. Jos on peruskouluikäisiä lapsia, niin pitäisi ehkä antaa löyhemmät perusteet tuetulle asumiselle, jotta lapsilla säilyy mahdollisimman hyvät edellytykset menestyä elämässään.
keijo kekkone: “muun ARA-tuotannon alasajosta hallituksemme toimesta en ole kuullutkaan”
Ainakin hallitusohjelmassa lukee:
“Hallitus vähentää yhteiskunnan tukemaa ARA-asuntotuotantoa hallitusti.”
Tämä ei toki välttämättä tarkoita sen lopettamista kokonaan, joten sanamuoto “alasajo” saattaa olla pientä liioittelua.
Tuuli on vissiin kääntynyt suhdanteiden vuoksi:
Ara-tuotantoa kasvatetaan väliaikaisesti miljardin lisäpanostuksella, asumisoikeuden aloitukset saavat jatkoaikaa
ksee: “Tuuli on vissiin kääntynyt suhdanteiden vuoksi.”
Jollain yhden vuoden tekohengityksellä ei ole mitään merkitystä isossa kuvassa.
Hki ampui itseään jalkaan lopettamalla Hitaksen.
Kun vaihtoehtona olisi ollut sen korjaaminen.
Vaikuttaa tosi autoritaariselta valvontayhteiskunnalta. Ja ainakin olis tehokas segregaation ja alueellisten erojen kiihdytin. Mutta taisi ollakin vitsi.
Minä en ymmärrä miksi kaikkien halukkaiden on pakko päästä Helsingin kantakaupunkiin asumaan. Se on selvä että asuminen siellä on kallista koska sillä on statusta ja siitä halutaan maksaa. Mutta on kantakaupungissa halpojakin kaupunginosia kuten Sörnäinen, Hermanni, Vallila ja Alppila.
Pikkulapsiperheen joka haluaa selvitä asumiskustannuksisaan halvimmalla on kätevintä asua lähiössä, rivitalossa tai parempimaineisessa kerrostalossa. Keskusta on tarkoitettu sinkuille, varakkaille ja paljasjalkaisille mummoille ja vaareille. Aikaa myöten boomeri-ikäluokan keskusta-asuntojakin vapautuu.
Itse asuin lapsuuteni Pitäjänmäellä. Muistan keskustasta muuttaneen naapurin n. 10 v pojan pojan sanat. “Asuimme ennen keskustassa. Siellä ei ollut muuta tekemistä kuin katsoa ikkunasta ulos.”
Kommenttina Silfverbergille tuohon että Sörnäinen, Hermanni, Vallila ja Alppila olisivat halpoja asuinalueita. Nuo asuinalueet ovat Helsingin ydinkeskustan kalliimpia asuinalueita. Soininvaaran nostama luovaluokka joka pääasiassa ulkomailta asuttuu asumaan Espooseen ihan senkin takia koska Espoossa on lähiluontoa ja omakoti/rivitaloja joiden koko on suurempi kuin Helsingin keskustan yksiöt ja kaksiot.
Itäisen kantakaupungin, Kalliota ja Kalasatamaa lukuunottamatta, asunnot ovat huomattavasti halvempia kautta linjan kuin läntisen ja eteläisen.
“Itäisen kantakaupungin, Kalliota ja Kalasatamaa lukuunottamatta, asunnot ovat huomattavasti halvempia kautta linjan kuin läntisen ja eteläisen.”
Kannattaa joku kerta vilkaista niitä hintoja ihan oikeasti.
Eivät ole enää sitä mitä 90-luvulla.
Eli siis tarkistapa Alppiharju ja Sörnäinen.
“Minä en ymmärrä miksi kaikkien halukkaiden on pakko päästä Helsingin kantakaupunkiin asumaan.”
Onko tuo kommentti sen puolesta, että segregaatiota ei tarvitse vastustaa kantakaupungissa?
Miksi ei samantien laittaa sitä rajaa Kehä 1:een? Ja sitten siirtää Kehä 3:een?
Kun kantakaupunki on voittopuolisesti jo rakennettu alueeksi, jossa on hyvin vähän “kohtuuhintaista” asumista, niin tilannetta ei ehkä ole syytä pahentaa.
Jos kantakaupngista poistettaisiin kaikki “kohtuuhintaisuus”, se toimisi vielä tehokkaampana rikkaiden imurina, joka tietysti aiheuttaa sen, että muilla alueilla niitä ylimpiä desiilejä on entistä vähemmän.
Jälleen kerran sgregaatiota ei voi vastustaa pakottamalla rikkaita muuttamaan “huonoille alueille”. Jolloin ainoa mahdollisuus on antaa köyhemmille mahdollisuus muuttaa “hyville alueille”.
Ja köyhyys on silleen tässä suhteellista, että kantakaupungissa se tarkoittaa perhettä, joka voi maksaa asunnostaan esim. 300k€, mutta ei 500k€.
Onko joku onni päästä kaupunkiin asumaan ? Itse ainakin asun paljon mieluummin kaupunkien ulkopuolella luonnosta nauttien.
Ja luovaa työtä voi tehdä missä tahansa.
Toisille on, toisille ei.
Ihan jokainen ei vieläkään ole “luovalla alalla”.
Ei hätää, ennusteiden mukaan maapallon väkiluku alkaa vähentyä noin 2050 ja Suomen jo tätä aikaisemmmin. Väkiluvun lasku jyrkkenee ja vuosisadan loppuun mennessä kaupungit tulevat “taistelemaan” kaikista asukkaista.
Jotenkin alkaa tuntua, että tälle ”luovalle” luokalla annetaan ansaitsematonta ylistystä. En usko, että tällaiset ”luovat” yksilöt kuten esim taiteilijat ja pelikehittäjät tai useimmat start upit ovat mikään ratkaisu kaupunkien erinomaisuuteen. Hehän keräävät tulonsa tavisten rahoista.
Älymystö ja tieteen tekijät kuuluvat sellaiseen luovaan luokkaan, josta on jotain yhteiskunnallistakin hyötyä.
Media syöttää omaa totuuttaan. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että siellä ei paljoa luovia yksilöitä ole. Vaikka joku taisi niitä siihen ryhmään tunkea. Onneksi on joitain älymystöön kuuluvia toimittajia, että on edes jotain mitä seurata mediasta.
Ihan huikea kommentti. Taiteilijoista ei ole mitään hyötyä, tieteilijöistä sentään jotain. Kuulitteko taiteilijat, oikeisiin töihin tehtaisiin nyt siitä joka iikka tuottamaan jotain hyödyllistä, vaikka kaljatölkkejä.
Monet taiteilijat tekevät “oikeata” työtä ja taidetta tehdään vapaa-aikana, koska taiteella ei voi oikein elää, ellei ole varakasta puolisoa tai vanhempia. Tilanne on ihan sama kuin urheilijoilla jotka eivät ole korkeimmalla sarjatasolla.
Jaakko K lla on näköjään hyvä lukutaito. Hiukan olisi kuitenkin siinä kehittämistä, kun sanojen takaa pitäisi löytää esitetty ajatus.
Taiteilijoilla, pelinkehittäjillä, urheilijoilla yms näyttää olevan kovia palkkojakin. Tuo tulo ja sen verotus on ajateltavissa eräänlaisena väliportaana kerätä pienpalkkaisilta veroja. Palkoista, joita he ovat ansainneet tekemällä yhteiskunnan kannalta pakollisia töitä. Nämä pakolliset työt kun näyttävät olevan niin huonosti palkattuja, että veroja ei niistä paljoa kerry.
Mikähän mahtaisi olla pakollinen työ. BKT:sta aika huomattava osa taitaa muodostua sellaisesta, joka ei ole välttämätöntä. Näin jopa alkutuotannossa. Koronakriisin aikaan mm. pohdittiin sitä, pitäisikö ulkomaiset mansikanpoimijat päästää maahan. Mansikat ovat maataloustuotteiden parhaimmasta päästä kun katteen näkökulmasta katsotaan. Tuolloin pohdittiin asiaa taas siitä näkökulmasta ovatko mansikat itse asiassa kovinkaan tarpeellisia. Jos siis ruvetaan paheksumaan kaikkea ei-pakollista hyödyttömänä, ei taida jäädä kovin paljon jäljelle.
Kommenttina Soininvaaralle Lontoon keskustan asuntojen hinnoista. Suurin osa Lontoon keskustan asuntojen omistus on ulkomaalaisten pääasiassa Aasian ja Lähi-idän uusrikkaiden pääomasijoittajien omistamia jotka eivät asu Lontoossa. Berliinin, Tukholman ja Wienin vuokra-asuntojen alhaisuutta selittää vuokrasääntely jonka varjopuoli on se että uusia vuokra-asuntoja ei rakenneta. Pariisin keskustassa oli aikoinaan edullisia asuntoja muuta Macronin aikana hinnat ovat nousset koska vuorasääntely purettiin. En silti usko että Helsingin seudulla tullaan näkemään Pariisin kaltaista segeraatiota. Syynä on se että maahanmuuttajien määrä on pääkaupunkiseudulla todella pieni verrattuna Pariisin ja Pariisin ongelmat alkoivat silloin kun Ranskaan alkoi muuttamana 1960-luvulla miljoonia siirtolaisia Pohjois-Afrikasta.
Minua ihmetyttää se mitä nämä uudet sadat tuhannet ihmiset kaupungeissa tekevät työkseen, hankkiakseen elantonsa.
Taloja tulee kuin sieniä sateella kaikkalle ympäri pk-seutua. Ja ihmisiä.
Mutta missä on ihmisten duuni? Mistä kuuluu lisäarvon syntymisen tuottama työn kolke?
Vai: uuskaupunkilaiset istuvat päätteidensä ääressä ja myyvät aineettomia palveluita toisille aineettomien palveluiden myyjille?
Kestääköhän laskelma nyt ihan oikeasti tämän luupin?
Vai pidetäänkö yllä, ja vielä suurennetaan, niin suurta julkista sektoria että kaikki ovat kaupungilla tai valtiolla, tai kaupungin ja valtion kilpailuttamassa yrityksessä töissä esimerkiksi siivoamassa, hoitamassa lapsia tai ajamassa pikaraitsikoita?
Tekee mieli vastata tähän, koska juuri yritin selittää asian eräälle nuorukaiselle, joka väitti, että talous ei enää perustu millekään. Raha vain vaihtaa omistajaa ilman, että mitään konkreettista saadaan aikaiseksi.
Sanoin, että oikeasti raha on hyödyke tai raaka-aine, ja sitä voi jalostaa kuten muitakin hyödykkeitä. Käytönnössä rahan jalostamista tehdään pankeissa, kun ne ensin lainaavat rahaa keskuspankilta eli EKP:ltä ja sitten löytävät luotettavan kirvesmiehen, jolle lainaavat rahan seuraavaksi. Kirvesmies tekee jotain hyödyllistä, esimerkiksi keittiön, ja pystyy siten maksamaan lainan korkoineen takaisin. Sitten pankki vuorostaan maksaa lainan korkoineen rahaa tekevälle tehtaalle eli keskuspankille.
Mutta muutkin osavat jalostaa rahaa kuin kirvesmiehet. Esimerkiksi konsultti osaa lisätä rahan arvo antamalla rahanarvoisia vinkkejä.
Nuorukainen ei suostunut uskomaan. Lopuksi, juuri ennen kuin olimme perillä, sanoin, että sinun pitää ymmärtää rahan olevan hyödyke siinä kuin mikä tahansa hyödyke. Hän lupasi miettiä asiaa.
Hiukan mielenkiintoisempi kysymys kuuluu: miksi vain valtioilla on lupa valmistaa rahaa. Siis sellaista rahaa, jonka voi olettaa säilyttävän arvonsa ja jota ei käytetä huumekaupan yms. rahoittamiseen. Pohjimmiltaan kyse on väkivaltamonopolista.
Mutta kummallisen vaikea on tätä, lopulta yksinkertaista asiaa ymmärtää.
Muuten ihan hyvä mutta ne pankit luovat sen rahan ihan itse. Ei sitä tarvitse mistään keskuspankista haalia!
Kun puhutaan, ettei se raha tule seinästä niin nykyään tulee.
Nimimerkki Mutta mitä tehdään työksi kommenttina tuohon työpaikkojen syntyyn kaupungeissä. Kaupungit kilpailevat kansainvälisesti osaajista ja työpaikoista. Jos pääkaupunkiseudulla asuvat ihmiset valitsevat Tukholman ja Nurmeksen väliltä missä he mielummin asuvat voin lyödä vetoa mistä summasta tahansa että jos vaihtoehtoina on Tukholma tai Nurmes valinta olisi Tukholma.
Miten niin asuminen Helsingissä olisi kallista? Hyvillä alueilla vaikkapa Kalliossa tai Etelä-Haagassa on runsaasti vapaita vuokrayksiöitä hintaluokassa 600 — 700 euroa. Siis samaan hintaan tai halvemmalla kuin 10 vuotta sitten. Jos pienipalkkainen työntekijä tienaa nettona esim. 1500 euroa, jää siitä riittävästi asumiskuluihin ihan ilman asumistukeakin. Kaksiot ja isommat asunnot ovat neliövuokraltaan vielä halvempia.
Ei hitto.
Minä laitan ruokakauppaan 1350 ‑1550 euroa kuukaudessa. Enkä mielestäni edes syö kalliisti
Riippuu siitä montako henkeä syö, mutta yli 1000 euroa kuukaudessa vain yhdelle on kyllä tosi kallista ruokaa.
Kommenttina nimimerkki kommentille että ruokaa voi myös säästää kilpailuttamalla mistä kaupasta ostaa ruuan.
Jälkikasvu kertoo, että pari firmaa on kieltäytynyt palkkaamasta hän, koska ei asu Helsingissä vaan parin tunnin matkan päässä. No, heidän tappionsa, koska kyse on lahjakuudesta, jonka poikkeuksellisesta tuottavuudesta kilpaillaan.
Mutta jotenkin sitä ajattelee, että Suomen talous hyötyisi, kun kaikkien ei tarvitsisi asua Helsingissä. Moni firma ei suostu sitä ymmärtämään, että moni haluaa asua lähellä vanhempiaan, lapsiaan tai muita sukulaisia. Ihmiset eivät ole massahyödykkeitä, joita voidaan siirrellä sinne tänne taloudellistan kannustimien avulla.
Björn Wahlroos kirjoitti tästä jossain kirjassaan. Ihmisen on vaikea muuttaa pois samankielisten keskuudesta, kauas läheisistä. Björniltä muuttaminen Ruotsiin onnistui, koska on ruotsinkielinen ja lapsetkin jossain maailmalla.
No, eksyin puhumaan Wahlroosista, vaikka hän elää ihan jossain toisessa todellisuudessa.
Silti olen sitä mieltä, että ihmisten ei kannattaisi muuttaa Helsinkiin, jos juuret ovat muualla ja varsinkin, jo juuret ovat jossain mukavassa kaupungissa kuten vaikka Turussa, Tampereella tai miksei jossain Porissa. Elämänlaatu on varmasti parempi, koska kaikkia rahoja ei tarvitse käyttää asuntolainaan.
Kunhan vain tietää, mitä tekee. Mutta sehän on se vaikein probleemi, että tietää, mitä tekee.
Tämä tuli vastaan nuorena, kun puoliso oli tehnyt dippatyön ja saanut työpaikan Turun telakalta. Olin aikanani pyrkinyt oikkikseenkin niin, etten edes rastittanut Turkua kakkosvaihtoehdoksi. Sitten huomasin työnteleväni lastenvaunuja Uittamolla vieraassa ympäristössä ja juurettomana. Puolentoista vuoden kuluttua palasimme tuttuun Espooseen. Näin, vaikka yritimme motivoitua edullisesta asumisesta ym.
Miksi ihmeessä pitäisi työskennellä Helsingissä, tai edes hakea sieltä työpaikkaa, jos ei halua asua lähelläkään?
“Miksi ihmeessä pitäisi työskennellä Helsingissä, tai edes hakea sieltä työpaikkaa, jos ei halua asua lähelläkään?”
Moni ei saa hyvää työpaikkaa Helsingin, pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Pitää olla jotain poikkeuksellista kyvykkyyttä ja mahdollisuus etätyöhän, jotta voi jäädä muualle, jos on korkeakoulutettu.. Ennen Koronaa oli vielä vaikeampaa, koska etätyötä oli hankala saada.
Pitkään oli muodikasta uskoa, että lopulta vain suuret miljoonakaupungit pystyvät tuottamaan tarpeeksi osaamista. Koko Suomen olisi pitänyt muuttaa Heslingin seudulle, jotta olisi saatu edes yksi tarpeeki iso asutuskeskittymä.
Nyt alkaa näyttaa siltä, ettei Helsingissä tarvitsisi edes käydä kuin firman pikkujoulussa, koska etätyö. Silti monet pääkaupunkiseudun firmat eivät suostu palkkaamaan muualla asuvia. Jotain vanhojen aikojen aikuja?
Nimimerkki Sylttylle kommenttina että tässä kohtaa voisin sanoa että jo Antiikin Kreikassa työttömät olivat paremmassa sosioekonomisessa asemassa kaupungeissä kuin maaseudulla. Se on vain fakta että kaupunkeihin syntyy uusia työpaikkoja.Oliko kaupunki sitten pääkaupunkiseutu, Turun seuta tai Tampereen seutu.
Nimimerkki Atomistille kommenttina että vaikka mainisemasi Björn Wahlroos muuttikin Ruotsiin verotuksellisten syiden takia hän oli kuitenkin suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksen jäsen.Wahlroos ei pääsisi koskaan suomalaisena ruotsalaisten pörssiyhtiöiden hallituksen jäseneksi. Nordean pääkonttori on Helsingissä samoin UMP:n. Ruotsin elinkeinoelämä on sen verran sisäänpäinkäänytynyt että sinne ei huolita ulkomaalaisia korkeisiin asemiin paitsi ehkä muutamia poikkeuksia avioliiton kautta.
Mun mielestä toi kysymys on absurdi, kaupunkiin pääsevät tietysti suomenruotsalaiset ja vihreät joiden arvomaailma ja asenne on aika yhtä yhteen hiedän lisäkseen tietysti pääsevät hallinnossa työskentelevät yhdenvertaisuus ja tasa-arvo henkilöoletetut ja kaikki kovapalkkaiset yhtä tärkeissä tehtävissä olevat, miksi edes tollaista pohtimaan.
Puhutaanko vielä hetki sodasta ja suomen osallisuudesta tässä sodassa?
Venäjän tykistöammus tuotanto on riippuvainen siitä kuparista, jota Suomi koko ajan kiihtyvässä määrin vie Venäjälle Lappeenrannan kautta. VR kieltäytyi tästä logistiikasta, joten meillä on nyt Venäjän harmaita sotajunia Lappeenranta täynnä ja logistiikka toimii rasvattuna. Pitääkö paikkaansa, että Venäjän tykistöammustuotanto on täydellisen riippuvainen Suomesta tulevasta kuparista eikä Venäjä ilman sitä pystyisi tuottamaan messinkiä ammuksiin?
Tuosta johdettuna kaksi kysymystä. Onko venäjän aseteollisuus todellakin riippuvainen tästä ja jos on, niin miksi OrpoPurra lisää koko ajan venäjänkauppaa ja sekä rahoittaa että tuottaa materiaalin Venäjän rintamalle ja miksi samalla Ukrainan tuki on leikattu pois?
(Ukrainan tuen leikkaamisesta en tiedä faktoja, mutta Stubbin Joensuussa esittämä luku Ukrainan saamasta kokonaistuesta oli sama, mikä Marinin kauden lopulla)
Venäjä on kuudenneksi suurin kuparin tuottaja maailmassa wikipedian mukaan.
Jos puhutaan sodassa, niin puhutaan sitten kerrankin totta: korkeintaan 10–15 prosenttia Ukrainan rintamakelpoisista miesikäluokista on rintamalla.
Siinä sitä miettimistä.
Viimein, noin kaksi vuotta myöhässä, jopa Suomen media on tähän huomionsa kiinnittänyt.
Ukrainaa on tuettava kaikin voimin, mutta myös Ukrainan on tuettava itseään kaikin käytettävissä olevin voimin.
Entä jos eläkeläisten ja pitkäaikaistyöttömien siirtymistä pois Helsingistä tuettaisiin ? Insentiiveinä voisi olla mm. paremmat hoivapalvelut. Pienillä paikkakunnilla asuminen ja elinkustannukset ovat alhaisempia, jolloin hoitajien (kieltämättä pienillä) paikoilla tulisi paremmin toimeen.
Usein nämä paikkakunnat ovat sosiodemografisesti miesvaltaisempia, jolloin naisvaltaisten hoiva-alojen työpaikkojen siirtyminen pienille paikkakunnille parantaisi alueiden väestötasapainoa.
Koska ikääntyvä väestö sekä usein sosiaaliongelmaiset pitkäaikaistyöttömät aiheuttavat vastaanottavalle paikkakunnalle lisäkustannuksia, tulisi lähettävän alueen osallistua kustannuksiin.
Tilanteesta voisi kuitenkin rakentaa win-win ratkaisun, jossa muuttotappiopaikkakunta saisi asukkaita tyhjiin asuntoihin, hoivatyöpaikkoja ja taloudellista toimintaa kasvukeskuksen kustannuksella. Samalla kasvukeskuksissa vapautuisi asuntokantaa mm. “luovan luokan” sekä pienipalkkaisen työvoiman tarpeisiin. Samalla tarvetta hoivapalveluiden rakentamiseen voitaisiin vähentää.
Hoivan järjestäminen ei toimisi jos isojen kaupunkien eläkeläiset pakotettaisiin muuttamaan pienille paikkakunnille. Heillä on usein sellaisia sairauksia että vain yliopistolliset sairaalat pystyvät hoitamaan heitä, ja etäisyydet esim kotihoidon järjestämistä varten olisivat liian pitkät. Kukaan ei voittaisi sillä.
Ainoastaan sellainen hoivan hajasijoittaminen voisi toimia että jos jonkun muun hyvinvointialueen keskussairaalassa on tyhjäkäyntiä voisi HUS:ista potilaita ohjata niihin, erilaisia operaatioita varten, mutta silloin olisi kyseessä terveemmät ja nuoremmat potilaat jotka pystyvät matkustamaan itsenäisesti.
Hyvä ajatus, oikeasti! Ottaisin mielelläni vastaan tarjouksia vastaan sisemmän Suomen pienistä kaupungeista, kun jään eläkkeelle noin viiden vuoden päästä. Eläkkeeni tulee olemaan noin 23oo euroa kuukaudessa. Eli olisin edelleen nettoveronmaksaja minut vastaanottavalle kunnalle. Vastineeksi haluaisin vain hyvin edullisen asumisratkaisun ja houkutuslinnuksi vaikkapa ensimmäisen vuoden kokonaan ilmaisen asumisen. Ottaen huomioon mukanani tuomat verotuotot, kyseinen kunta jäisi tod.näk. silti voitolle.
Toisin kuin moni kuvittelee, vuokratasot eivät ole samassa suhteessa matalia kuin asumisosakkeeet syrjemmässä Suomessa. Jos vaatimaton kaksio on pk-seudulla 1000 euroa, se on pikkukaupungissakin 700–800 euroa. Tätä eroa voisivat muuttotappiokunnat suurentaa saadakseen maksavia asukkaita. Nimi voisi olla vaikkapa “muuttotuki.”
Tässä olisi saumaa. Otan mielelläni vastaan tarjouksia esim. Heinolasta, Lappeenrannasta, Mikkelistä, Forssasta jne. Stadi on pian 40 vuoden asumisen jälkeen so last season. Kaikki kulttuuri on nähtävissä ja luettavissa kaikkialla muuallakin. Ja pääsen lomalle Pariisiin esimerkiksi Kouvolastakin.
Jos sinulla ei ole perhettä niin tervemenoa vaan provinssiin. Koska sinulla on näköjään varaa muuttaa ilman tukiaisia niin miksi et muuta? Kaikki voittaisi sillä mutta kun päätös on tehty nii ei sieltä niin helposti takaisin tulla, ellet palaa lastesi nurkkiin riesaksi asumaan.
Minulla on sairas vaimo joka vaatii hoitoa jota saa vain kehäkolmosen sisäpuolella. Eli täällä so last season kaupungissa lusitaan ja Pariisi saa odottaa.
Olen seurannut myös yhden iäkkään (80
+ ) pariskunnan touhuja provinssisa. Mies niin pihi että ei vie vaimoaan lääkäriin. Heillä olisi varaa myydä torppa ja muuttaa hissilliseen taloon ja jopa stadiin mutta ei. Auto kuitenkin pitää vaihtaa joka vuosi.
“Helsingissä on toistaiseksi sekamuoto, jossa jotkut onnekkaat pääsevät edullisiin ARA-asuntoihin ja muut ovat markkinavoimien armoilla. Kaikessa epäloogisuuksistaan se pelittää jotenkuten.”
Miten se pelittää “jotenkuten”?
Asumaan pääsee käytännössä köyhin desiili?
(Joka taas käytännössä ei täitä tee.)
Desiilit 2–4, jotka sitten tekee ne matala-palkkatyöt joutuu poistumaan Hkistä.
Tätä kuvataan sitten termillä “jotenkuten”?
Ode,
oletko muuten tietoinen, ettei Ruotsissa juurikaan ole omistuskerrostaloja.
Siksi omistusasuminen on siellä kallista, koska se poikkeuksetta tarkoittaa pientaloasumista.
https://www.kiinteistolehti.fi/omistusasuntoja-alkaa-tulla-kerrostaloihinkin-ruotsissa
Eihän työtön luovaluokkalainen ole työttömänä tukien varassa ole enää luova?
Ei luovuus tarkoita sitä että tukiaisilla pelkästään voi elää vuosikausia. Pöhinästä pitää tienata. Pörinä pärinän vuoksi on oikeastaan turhaa
Onhan se kumma että lapsiperheille jotka maksaa asumisen itse onnusein pienemmät lämpät kuin pelkästään tukisisilla asuvilla
Ei saa pienituloiset kaupungilta neliötä ja kaikki lastenhoitoa myöten maksaa enemmän. Elintasoa ei saa työssä käymällä vaan työtä välttämällä — se on väärin
Jätän eriävän mielipiteen tästä kuten ennenkin: “Helsingissä asuminen on kallistunut vähemmän, koska asuntotuotantoa on pysytty lisäämään.”. Jos Helsingissä ei olisi rakennettu kymmeniin vuosiin se olisi sen 330000 pienempi ja aika paljon ankeampi. Asunnot siellä olisivat nykyistä edullisempia. Asunnot olisivat kalliimpia jossain muualla, siellä missä tulijoille olisi rakennettu tarvittavat asunnot ja coolit cityt. Rakentaminen ei laske asuntojen hintoja. Se nostaa niitä.
Rosmo, olet oikeassa, että rakentamatta jättäminen voi laskea asuntohintoja. Mutta vain jos kaupunki samalla epäonnistuu niin, ettei sinne enää haluta muuttaa. Olisiko näin Helsingissä käynyt samaan aikaan kun muu pks-seutu kasvoi, sitä voi pohtia. Epäilen, että Helsinki silti olisi seudun kalleimpien asuntojen aluetta. Asuntokysyntään vastaaminen rakentamalla, sekin voi laskea hintoja vain jos tuloksena on huonoa kaupunkia. Se, että rakentajat rakentaisi pitkään enemmän kuin on kysyntää ja hintataso näin laskisi, sitä ei voi tapahtua. Viime ajat ovat taas tämän näyttäneet. Muuttopaineen jatkuessa rahoituksen hinta ja saatavuus ratkaisee.
60–80 luvulla keskusta oli pullollaan halpoja asuntoja, jotka olivat, pieniä ja huonokuntoisia ja huonosti varusteltuja, esim. kylppäri puuttui isosta osasta asuntoja.
Kaikki jotka pystyivät, muuttivat lähiöihin missä isot uudet asunnot kaikilla herkuilla.
Rikkaimmalla desiilillä tietty eri tilanne.
Sen perusteella kuinka äärettömän surkeasti spåraliikenne toimii kaupungissa Helsingin ei tarvitse kasvaa yhtään lisää koska kasvun hallinta on jo nyt ala-arvoista. Työmaata joka puolella tai mistä syystä lie että liikenne ei toimi, spårat kulkevat milloin kulkevat ylipitkin vuorovälein, kävellen kaikki matkat <5 pysäkin väliä ovat nopeampia.
Hellskinski, tuo länsisiperialainen kenraalikuvernementtikaupunki missä veronmaksajat ovat olemassa järjestelmää varten eikä päinvastoin.