Olen seurannut muutaman vuoden syntyvyyden laskua Suomessa lähinnä miettien, miltä huoltosuhde näyttää 2050-luvulla. Pidin aluksi todennäköisenä, että kyse olisi tilapäisestä laskusta vähän niin kuin vuosina 1972 ja 1973, jolloin jostain syystä johtuen lasten tekoa lykättiin. Nyt syntyvyyden laskua on kuitenkin jatkunut niin pitkään, että pelkästä lapsenteon myöhentämisestä ei voi enää olla kyse.
Kirjoitin tällä blogilla, että syntyvyyden romahtaminen on paljon valtion velkaa suurempi ongelma Suomelle.
Eräs tuttuni vinkkasi Anna Rotkirchin X‑viestiin eri maiden syntyvyystilastoista. Kiitos siitä molemmille. Tätä tietoa olin yrittänyt etsiä, mutta olin löytänyt vain vanhentuneita lukuja. Rotkirchin tilastot osoittivat, että vuodesta 2015 vuoteen 2023 – siis kahdeksan vuoden aikana – syntyvyys on laskenut voimakkaasti jokseenkin kaikkialla maailmassa. Kun ilmiö on yleismaailmallinen, kotimaiset syyt kannattaa panna syrjemmälle.
Jotain on muuttunut perusteellisesti eikä vain Suomessa. Olin katsonut asiaa liian Suomi-keskeisesti, ja olisin siksi yrittänyt löytää kotimaisia syitä syntyvyyden laskulle.
Suomessa sataa naista kohden syntyy nyt noin 62 tyttöä. Koska lapsia ja nuoria myös kuolee, niin sanottu nettouusiutumisluku on noin 0,6. Jos kaikki jatkuu ennallaan, jokainen syntyvä sukupolvi on 60 % vanhempiensa sukupolvesta ja 36 % isovanhempiensa sukupolvesta. Ilman maahanmuuttoa Suomen asukasluku putoaisi sadassa vuodessa jonnekin alle kahden miljoonan. En jaksa laskea tätä tarkasti, koska oletus tasan samanlaisena pysyvästä syntyvyydestä ei ole realistinen.
Suomen tilanne ei ole mitään verrattuna Etelä-Koreaan, jossa sataa naista kohden syntyy vain runsaat 30 tyttöä. Tämän mukaan Etelä-Koreassa jatkossa lasten ikäluokka on 30 % vanhempien ikäluokasta ja alle 10 % isovanhempien ikäluokasta. Maa on lopettamassa olemessaolonsa. Etelä-Koreassa jotkut työnantajat maksavat henkilökunnalleen 70 000 euroa bonusta lapsesta.
Etelä-Koreaa merkittävämpi on kuitenkin Kiina. Kiina syntyvyys mullistaa maailmanhistorian. Maa luopui yhden lapsen politiikastaan vuonna 2015. Sen jälkeen syntyvyys ei ole noussut kuten oli tarkoitus vaan suorastaan romahtanut. Kokonaishedelmällisyys on laskenut 1,75:stä 1,02:een. Sataa naista kohden syntyy enää noin 45 tyttöä. Lukua laskee tyttösikiöiden abortointi. Syntyvistä lapsista on tyttöjä vain 44 %. Kiinan asukasluku kääntyy jyrkkään laskuun. Maan hallitus on epätoivossaan velvoittanut puolueen jäsenet hankkimaan kolme lasta, mutta sekään ei näytä pelittävän.
Kiinassa kiinteistöala on suurissa vaikeuksissa. Nopeasti vähenevä väestö ei asiaa ainakaan auta.
Suomessa syntyvyyden lasku Euroopan toiseksi nopeinta
Hedelmällisyys on laskenut Suomessa seitsemässä vuodessa 24 prosentilla. Se on toiseksi jyrkin lasku Euroopassa Liettuan jälkeen, mutta emme me silti pohjilla ole. Vielä alempi syntyvyys on Italiassa ja Espanjassa, Puolassa, Liettuassa ja Bosnia-Herzegovinassa. Kiinassa kansa ei oikein totellut hallituksen määräystä tehdä lisää lapsia, mutta ei mene hyvin paavillakaan.
Olisi helppo etsiä syitä syntyvyyden alentumiselle hallituksen huonosta politiikasta, mutta yhdeksän kuukauden toimitusaika huomioon ottaen nykyhallitus ei ole voinut vuoden 2023 lukuihin vaikuttaa. Aika vähäisessä roolissa taitaa olla perhepolitiikka olla, vaikka ei sekään täysin merkityksetöntä ole.
Lapsilisiä suurempi ongelma liittyy asumiseen. Lapsiperhe ei oikein pärjää yksiössä. Lisäneliöiden hankkiminen on todella kallista kaupungeissa, joissa valtaosa lapsista syntyy, koska valtaosa nuorista naisista asuu kaupungeissa.
Merkittävä syy syntyvyyden alenemiseen on, etteivät nuoret aikuiset löydä kumppania. Lapsettomia miehiä on vielä paljon enemmän kuin lapsettomia naisia, mistä voi helposti päätellä, että merkittävä osa miehistä tekee lapsia useamman kuin yhden naisen kanssa. Eräänlaista peräkkäistä moniavioisuutta siis.
Naisten koulutustason nousu miehiä korkeammaksi tarkoittaa, että yhä useammassa parisuhteessa nainen on miestään suurituloisempi. Tämäkin alentaa syntyvyyttä, kun perinteisistä roolimalleista ei hetkessä päästä eroon.
Parhaan kuulemani selityksen syntyvyyden laskulle antoi mielestäni Suomen yrittäjien pääekonomisti Juhana Brotherus. Hänen mukaansa lastenteon vaihtoehtoiskustannus on noussut.
Tämän tehokkaan ekonomistikielisen termin kääntäminen suomeksi on hieman haastavaa, mutta yleiskielellä se tarkoittaa, että lasten vanhemmat joutuvat luopumaan aiempaa enemmän kaikesta kivasta, josta lapsettomat voivat nauttia. Nuorten aikuisten elämä on muuttunut mielenkiintoisemmaksi ja antoisammaksi, ja paljosta siitä jäävät lapsiperheet paitsi.
Looginen vastaus tähän olisi tietysti, että elämästä pitää tehdä tylsempää, jotta maltetaan tehdä lapsiakin, mutta ehkä ei nyt sentään mitään elämäniloveroja.
Elämänmuotomme ei ole kovin lapsimyönteinen. En mene tähän syvemmin, mutta perussyynä pidän eristäytymistä yhä pienenevään ydinperheeseen. Muita ihmisiä ei tapaa arkielämässä erikseen kodin kuin ulkopuolella, kuka missäkin.
Sama ongelma näyttää vaivaavan koko teollista maailmaa. Siksi kallistun sille kannalle, että muutos on pitkäaikainen.
Vastaus voisi olla lisääntyvä yhteisöllisyys, mutta siihen suutaan ei juuri olla menossa. Jos elettäisiin yhteisöllisemmin, useampi nuori aikuinen tulisi tekemiseen vauvaiäisten kanssa. Vauvakuume tarttuu epidemian tavoin.
Voi olla, että lähivuosikymmeninä maailma muuttuu sellaiseksi, että syntyvyyden nousulle on edellytyksiä, mutta en pysty olemaan siitä varma.
Seuraavissa postauksissa pohdin, mihin kaikkeen syntyvyyden romahdus vaikuttaa ja miten esimerkiksi hyvinvointivaltio pidetään yllä, kun ikäpyramidi kääntyy kärjelleen.
Hyvin mielenkiintoinen analyysi. Paljon uutta tietoa. Kiinan syntyvyyden lasku ei ollut mitään uutta. Mutta se mikä oli uutta oli syntyvyys oli alhaisinta katolilaisissa maissa kuten Italiassa ja Espanjassa, Puolassa ja Liettuassa . Mikä selittää näiden neljän katolisen maiden syntyvyyden laskua? Se että abortti on ollut perinteisesti rajoitettua katolisissa maissa on ollut korkean syntyvyyden syy.
Espanjan ja Italian matala syntyvyys ei toisaalta ole mikään uusi juttu.
Kommenttina Soininvaaralle tuohon Espanjan ja Italian alhaiseen syntyvyyteen niin se on varmaan pidempi ilmiö mutta yleensä katolilaisten maiden syntyvyys on korkeampi kuin protestanttisten maiden. Globaalin etelän erityisesti Latinalaisen Amerikan korkean syntynyyden taustalla oli ehkäisyn kielto. Osaatko kertoa mikä on syy Italian ja Espanjan alhaiselle syntynyydelle?
Esimerkiksi Chilessä syntyvyys onlä laskenut todella alas
Jossakin ihmeteltiin, miten koronapandemia itse asiassa kohotti syntyvyyttä kun odotuksissa oli, että se laskisi. Minulle tuo syntyvyyden kasvu oli ihan päivänselvää: pandemia ja siitä aiheutuneet rajoitustoimet laskivat dramaattisesti tuota lapsen hankkimisen vaihtoehtoiskustannusta ja saivat aikaan tilapäisen pompun tilastoihin.
Köyhemmissä maissa yksi motivaatio lasten hankintaan on oman vanhuuden turvaaminen. Voi olla, että tämä insentiivi nousee meilläkin taas esille kun vanhusten hoito väistämättä heikkenee tulevaisuudessa dramaattisesti eikä omaa vanhuutta voi enää laskea pelkästään yhteiskunnan palvelujen varaan..
Syntyvyyden laskun yksi syistä globaalisti saattaa olla mm. OECD suosituksineen, jotka ovat lisänneet työnteon kannattavuutta ja lisänneet perheellistyvien vaihtoehtoiskustannuksia. Suomessakin nimenomaan OECD järjestönä on koittanut ajaa vuosia kotihoidontukea alas. OECD on ehkä sivuvaikutuksena onnistunut lisäämään perheellistymättömyyden kannatusta.
Iso syy lienee myös kännyköillä ja somella ylipäätään. Älylaitteiden ja somen ansiosta kellään ei ole enää ylimääräistä aikaa, jona ei olisi mitään tekemistä, jolloin lasten hankinnasta aiheutuu aiempaa enemmän haittaa omalla viihdyttämiselle.
Eläkejärjestelmät on ympäri maailman kehitetty puolestaan takaamaan sitä, että lapsia saaneiden lapset rahoittavat lakisääteisesti lapsettomienkin eläkkeitä, mikä on osaltaan lisännyt lapsettomana tai vähälapsisena pysymisen taloudellista kannattavuutta.
Lisäksi esimerkiksi lapsen kasvatuksesta on tehty vaikeaa. On tullut kaikenlaisia uusia idelogisia kasvatuslinjauksia kouluihin yms. Jos potentiaalinen vanhempi ei niitä jaa, sitten hän saattaa päättää olla synnyttämättä lapsiakaan, jottei joudu sellaisten asioiden kanssa taistelemaan, jos ei itse uusia linjauksia jaa. Aiemmin vanhemman kasvatusvastuu- ja oikeus oli paljon isompi. Nykyään on kaikenlaisia viranomaisia, jotka paitsi tekevät hyvää, myös vaikeuttavat kasvatustehtävää, ja lisäävät vanhemmuuden vaihtoehtoiskustannusta lapsettomuuteen tai vähälapsisuuteen verrattuna. Kaikenlaiset koulujen Wilmat uuvuttavat vanhemmat, etenkin jos lapsia on useampia ja viestejä tulee lapsista jokaisen osalta luettavaksi keskimäärin pari päivässä. Entisaika kun ei tarvinnut koko ajan kommunikoida koulun kanssa, oli vanhemmille kognitiivisesti paljon helpompaa aikaa.
Hyvää pohdintaa merkityksellisestä asiasta.
Ylipäätään planeetan ekologian kannalta syntyvyyden lasku on mitä erinomaisin ilmiö. Saharan eteläpuolta ja lähi-itää pitäisi vielä saada mukaan.
Kerrankin termin nimenomaisena merkityksenä 1st world problem ‑haasteena on tietenkin, miten sote-valinnat huonojen vaihtoehtojen välillä ratkaistaan kun ikääntyneiden osuus väestöstä on suuri. Eli sitä seuraavaa postausta odotellessa. Mutta se on isossa kuvassa luksusongelma, vaikkakin toki vaikuttaa suuresti yhteiskuntaamme.
(Vastustan muuten “hyvinvointivaltio” ‑termin käyttöä tässäkin yhteydessä, koska se tarkoittaa eri ihmisille niin eri asioita ja vetoaa lähinnä tunteisiin — konkreettinen päätöksenteko ja valintojen arviointi lähinnä vaikeutuu. Muita vastaavia ovat “alasajo”, “turvaverkko” jne )
Ilman mitään faktaa mutuilisin että parinmuodostuksen digitalisoitumisella länsimaissa voi olla kohtalaisen suuri merkitys tuon yleisemmän kulttuurillisen “jos tekisimme lapsen, emme pääsisi enää halutessamme ex-tempore reppureissaamaan Vietnamiin” ‑vaihtoehtokustannuksen rinnalla. Digimaailma luo helpommin illuusion, että aina voi ajatella löytävänsä vielä paremman puolisoehdokkaan jos vaan vielä jaksaa klikkailla lisää. Samoin digitodellisuus kytkee ainakin jossain määrin helpommin seksielämän irti parisuhteesta — ja asettaa siihen saman illuusion että vielä jos klikkailisi vielä vähän lisää, voisi löytää päräyttävämpiä elämyksiä.
Vaikea ennustaa, miten digiparinmuodostus vaikuttaa syntyvyyteen jatkossa. Ensimmäiset anekdootit viittaavat siis vahvasti suhteiden keston lyhentymiseen, vaihtuvuuden lisääntymiseen ja lasten hankkimisen vähenemiseen.
Pitkän aikavälin vaikutukset eivät silti täysin väistämättä ole kohtalokkaasti syntyvyyttä laskevat. Näin on, koska periaatteessa digisti on myös mahdollista löytää lisääntymiskumppani helpommin, kun tarjokkaiden etsimisessä ei tarvitse enää rajautua niihin jotka kohtaa ensin kasvokkain.
Konkreettinen toimenpide-ehdotus syntyvyyskäyrän loiventamiseksi: määritellään valtioon lemmikkikoirakiintiö, joka on noin 50% nykyisestä. Kansalaiset saavat vapaasti myydä ja ostaa koiralupia, mutta vain kiintiön puitteissa, vrt päästöoikeudet tai pysäköinti Japanissa. Ekologinen vaikutus olisi varmaankin samaa luokkaa, ellei jopa selvästi isompi, kuin vaikka kotitalousjätteiden lajittelulla — ja lapsensaannin vaihtoehtoiskustannuslaskelmat voisivat väestötasolla muuttua yllättävän merkittävästi.
“Konkreettinen toimenpide-ehdotus syntyvyyskäyrän loiventamiseksi: määritellään valtioon lemmikkikoirakiintiö, joka on noin 50% nykyisestä. Kansalaiset saavat vapaasti myydä ja ostaa koiralupia, mutta vain kiintiön puitteissa, vrt päästöoikeudet tai pysäköinti Japanissa. Ekologinen vaikutus olisi varmaankin samaa luokkaa, ellei jopa selvästi isompi, kuin vaikka kotitalousjätteiden lajittelulla — ja lapsensaannin vaihtoehtoiskustannuslaskelmat voisivat väestötasolla muuttua yllättävän merkittävästi.”
Veikkaan, että koirien määrä kääntyy kohta ainakin lievään laskuun Suomessa joka tapauksessa, koska valtion menoja koitetaan leikata. Lehdistössä on viime aikoina julkaistu useampi haastattelu, jossa pienituloinen työtön kertoo, kuinka ei tule toimeen korvausten leikkausten jälkeen, koska lemmikkieläinten hoitomenot, kuten eläinlääkärikäynnit, ovat keskeinen osa menoja ja niiden jälkeen jää niin vähän rahaa ruokaan, eikä toimeentulotuessa huomioida lemmikkien menoja. Uusien lemmikkieläinten hankinta vähentynee Suomessa työttömyyskorvausten ja asumistuen kutistumisen myötä. Lemmikki on monessa tapauksessa tosiaan substituutti lapsen hankinnalle. Monilla paikkakunnilla nykyään syntyy enemmän koiria kuin ihmislapsia.
Työttömiä on vain 8 % väestöstä.
Kuvailet yllä deittisovellusten vaikutusta kuin se olisi kaikkien kohdalla sama. Tinder yms. vaikuttavat ihan eri tavalla eri ryhmiin. Esimerkiksi miesten deittailua se taitaa jopa vähentää, koska naiset valitsevat, ja nyt he voivat valita entistä helpommin haluttavimpia miehiä.
Miehet jättävät nämä sovellukset, koska eivät niiden kautta saa seuraa. Naiset taas jättävät ne, koska tarjonnan paljous alkaa rasittaa ja koska “sarjadeittailevat” miehet eivät sitoudu. Se myös katkeroittaa naisia ja synnyttää epäluuloa kaikkia miehiä kohtaan. Harva nainen nimittäin ymmärtää kovin hyvin hypergamisia taipumuksiaan — vai pitäiskö sanoa “hyepergamistista strategista asemaansa” — koska siitä puhuminen on tabu. (Hypergamia siis tarkoittaa naisten keskuudessa yleistä taipumusta pyrkiä pariutumaan miehen kanssa, joka kuuluu tavalla tai toisella miesten “eliittiin”.)
Joopa joo. Sanna Ukkola ruotii samaa aihepiiriä terävällä tyylillään tämän päivän (4.4.) Iltalehdessä (“Hei mies – Olet luuseri ja vässykkä, haluatko rakastella?”, ja kertoo salaisuutena, että “todellisuudessa useimmat tuntemani naiset haluavat sänkyynsä raavaan alfauroksen, eivät sukupuolihäpeäänsä pillittävää, saamatonta vässykkää.” Ja miten naiset kohtelevat puheissaan tai kirjoituksissaan noita raavaita alfauroksia? Kyllä nämä miehet ovat varsinkin itseään täynnä oleville feministeille vapaata riistaa, jota voi väheksyä ja solvata mielin määrin. Taitaa olla länsimaissa varsin yleinen tilanne, että yhä suurempi osa miehistä toteuttaa elämässään MGTOW (men going their own way) ‑periaatetta. Good riddance, akat!
Näyttää tosiaan olevan niin, että kaupungeissa ihmiset ovat paljon enemmän yksin kuin maalla, vaikka maallakin tilanne on muuttunut huonommaksi. Kyläyhteisössä kaikki tunsivat kaikki ja erilaisissa kokoontumisissa naapurikyläläisetkin. Tämä ei voi olla vaikuttamatta myös parinmuodostukseen ja siihen, kuinka hyvin tunnetaan se vastakkaisen sukupuolen yksilö, johon satutaan törmäämään ja ihastumaan. Huono tunteminen aiheuttaa pettymyksiä ja avioeroja. Jopa kouluissa oman luokan tai opiskelijakurssin tuntemus on heikentynyt.
Suomalaisten geneettinen terveys parani olannaisesti fillarin mukana, kun riiureissulle voitiin lähteä kotikylää kauemmaksi, eikä tarvinnut turvautua serkkutyttöön.
Muuten pohdiskelevalta kirjoittajalta hieman alatyylinen kommentti. Kun ajatteien sukuani ja suuria tiheästi rakennettuja jokivarsikyliä Etelä-Pohjanmaalla, puoliso haettiin kauempaa jo ennen polkupyörää. Serkun kanssa avioitumiseen on liittynyt aikamoisia kulttuurisia pidäkkeitä. Itä-ja Pohjois-Suomessa on toki tavattu joitakin sairauksia, joiden taustalla on ollut se, että väestön geneettinen pohja on ollut kapea.
Saatoin sanoa vähän rumasti, mutta kyllä harvaan asutuilla alueilla meillä esiintyy normaalia enemmän geneettisiä sairauksia sen takia, että puoliso haettiin liian pienestä poiiristä.
Puhumattakaan moottoripyörästä. 🙂
Osmo, minusta nyt vähän vaikuttaa, ettet osaa erottaa perustajaefektejä (kapea pohja, koskee esim. koko koirarotua tai jonkin alueen pienestä populaatiosta polveutunutta väestöä) ja sisäsiittoisuutta (serkusavioliitto, consanguinity). Geenit eivät mene pilalle kummassakaan, vaan resessiivisesti haitalliset geenit ilmenevät enemmän. Ensinmainittu tietenkin hankalampi ongelma.
Israelissa yleisimpien haittojen välttäminen alkiodiagnostiikalla kuuluu julkiseen terveydenhuoltoon. Miksei meilläkin? Haluammehan toki ratkaista näitä ongelmia, emmekä pelkästään pilkata ja osoitella sormella kierosilmäisiä sahureita. Oman arvonsa tuntevalla ihmisellä ei ole tarvetta kiusata muita. Olemme kaikki “toisenlaisia frendejä”, kun oikein silmiin katsotaan.
Tiedän hyvin sen, että rodunjalostuksessa harrastetaan sisäsiittoisuutta, jotta saadaan haitalliset piilevät geenit eliminoitua pois, mutta..
Nyt on taas mahdollisuus sekaannukseen 2 eri ilmiön välillä.
Kennelklubit ym. eläinten jalostajat harrastavat sisäsiitosta, koska se on karkea keino saavuttaa ja varmistaa jonkun halutun kosmeettisen piirteen vakiintuminen l. fiksaatio. Tässä ei siis poisteta resessiivejä vaan halutulle piirteelle vaihtoehtoisia alleeleita, useimmiten dominantteja, koska se on helpompaa ja koska useimmiten rikkinäinen ja resessiivinen geeni on se joka aiheuttaa jonkin halutun piirteen.
En ole kuullut, että eläinten jalostajat tarkoituksella vähentäisivät haitallisten resessiivien määrää sisäsiitoksella, se on paljon hitaampaa ja kalliimpaa. Näin kuitenkin pitkällä aikavälillä käy, jos haitallisesti homotsygoottisia yksilöitä ja niiden sisaruksia ei käytetä jalostukseen. Mutta rotuintoilijat ovat tunnetusti varsin suruttomia.
Luonnonvalinnasta seuraavaa puhdistavaa sisäsiittoisuutta todennäköisesti tapahtuu mitattavissa määrin. Esim. historiallisesti kauan ja usein serkusavioliittoja harrastaneissa ihmispopulaatioissa on otaksuttavasti vähemmän haitallisia resessiivejä.
Täytyy myös harkita että kyse on ympäristöllisestä seikasta, mahdollisesti käyttäytymiseen liittyvän lisäksi.
Voi olla että ihmisten ympäristöstään saama haitallisten kemikaalien kuormitus on noussut niin suureksi että se näkyy jo merkittävänä hedelmällisyyden laskuna. Eli tämäntyylisiä:
https://yle.fi/a/74–20080206
Lisäksi vaikkapa mikromuovit ja PFAS-ikuisuuskemikaalit joita on jo sadevedessäkin ihmisille haitallisia määriä (haitatonta määrää tosin ei taida ollakaan), ja nämä kaikki kertautuvat kun niihin törmäävät paitsi ihmiset omassa elinympäristössään yhä enemmän, niin kaikki ravintommekin altistuu näille samoille haitallisille kemikaaleille ja ympäristöhaitoille. Ne kulkeutuvat sitten ravinnon myötä myös meihin. Kuormitus siis kertautuu eikä ole lineaarista.
Tutkimukset eivät saa näistä hirveästi kiinni, sillä tutkijoilla ei ole käytettävissään dataa siitä paljonko esimerkiksi suojaamattomia yhdyntöjä tehdään. Kyselytutkimuksia voidaan tehdä, mutta ne eivät välttämättä ole hirveän luotettavia (joinain aikoina häveliäisyyssyistä lukuja voidaan kaunistella vastauksissa alakanttiin, toisina aikoina rehvastella yläkanttiin jne). Ja paljonko tuollaista tutkimusta edes tehtäisiin, sillä tiede- ja tutkimusmaailma on jatkuvasti enemmän valjastettu tulosvastuullisiksi innovaatiopöhinöiksijöiksi. Eikä hedelmällisyystutkimus alana oikein haise massipäälliköiden sieraimiin rahantekomahdollisuuksille.
Myös muunlaiset ympäristövaikutukset voivat olla oleellisia, esimerkiksi että istumatyö on aina vain yleisempää. Päivät penkillä kassit hiessä pönöttäminen ei ole siittiöiden hyvinvoinnin kannalta mikään hyvä asia. Toisaalta pariutumiskäyttäytymisen muutokset taas nimenomaan suosivat penkilläpönöttäjiä, sillä sellaisia töitä ne korkeastikoulutetut ja hyväpalkkaiset työpaikat tahtovat olla.
Kaikki nämä ovat tietenkin arvailua, mutta fiksut yhteiskunnat panostaisivat tälläisten asioiden tutkimuksiinkin kun kyse on tämäntyylisistä ihan eksistentaaleista uhista. Valitettavasti emme elä sellaisessa, vaan aina vain tiivimmin “markkinat hoitaa” pöhinäyhteiskunnassa missä millään ei ole mitään väliä paitsi lyhytnäköisen talouden kehitysnäkymillä.
Ainakin lännessä deittailu, seksi, yhdessä asuminen ja avioliitot ovat merkittävästi vähentyneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Lisäksi nuorista jenkkitytöistä jo 15 % ilmoittaa olevansa lesboja tai biseksuaaleja, kun vielä joku aika sitten osuus oli 2 %.Naiset ovatkin merkittävsti harvemmin sinkkuja.
Nuorista miehistä yhä useampi asuu yksin ja useimmiten vanhempiensa kotona. Heillä menee huonommin kuin pariutuneilla miehillä. Naisilla asia on päinvastoin, mikä tietysti kertoo jenkkiyhteiskunnan mieselättäjämallista. Ihmettelisin kuitenkin, jos Suomessa ei olisi tapahtunut samanlaista kehitystä. Ilman perhettä mies usein ajautuu tuuliajolle, vaikka ueimmiten ei.
Näitä asioita kuitenkin tutkitaan käsittääkseni vähänlaisesti täällä siitä päätellen, että ei useinkaan ei googlettamalla tai tekoälyn kanssa juttelemalla löydy tietoa keskeisistäkään indikaattoreista. Suomeen pitäisi perustaa oppiaine, joka kouluttaisi ihmisiä tutkimaan naisten mutta myös miesten asemaa ja keskenäisiä suhteita ilman ideologista agendaa. Nyt pitää vedota jenkkitilastoihin.
Syntyvyyden vähenemisen alkamisajankohta globaalisti 2015 täsmää täydellisesti älypuhelinten sekä niiden deittisovellustenkin yleistymisen kanssa. Vakavia seurauksia uskon nähtävän vielä jatkossa kun noihin maailmanaikoihin syntyneet alkavat oireilemaan suurissa määrin henkisesti jos vahnemmat sekä lapset on viettänyt paljon aikaa älylaitteilla. Tämä on vasta alkua. Ihminen on vieraantunut liian kauas lajityypillisestä elämästä ja kansaa olisi tarpeen valistaa asiasta.
Euroopassa 2015 täsmää myös nollakorkojen alun aikaan — ihmisillä katse kääntyi pois kodista, kun heillä oli enemmän rahaa, jota kuluttaa kodin ulkopuolella? Noh, asuntovelan sitominen Euriboriin on toki suomalainen ilmiö. Toki on huomattava, että Suomessa synnytysikäinen väestö on pakkautunut kaupunkeihin, joissa nollakorot entisestään kiihdyttivät asuntojen hintojen nousua. Sen sijaan esimerkiksi julkisen sektorin palkat eivät ole todellakaan ole nousseet samaa vauhtia.
Jokin aika sitten Helsingin Sanomissa julkaistiin yksilapsisen toimittajan “essee”-nimellä kulkenut teksti, jossa hän kertoi tuttavapiirinsä syitä siihen, miksi perheen lapsiluku on jäänyt vain yhteen. Peräti kolme kertaa tekstissä toistui syynä isompien asuntojen korkea hinta halutulla asuinalueella. Perheasunto vaikkapa Töölöstä maksaa noin 700 000 e. Tämän hetken korkotasolla 25 vuoden lainan kuukausieräksi tulee 3800 e. Ei tarvitse hakea tilastoja huomatakseen, miten isoksi palkkojen ja asuntojen hintojen välinen hintakuilu on revennyt näillä ns. halutuilla alueilla.
Tuhansista miljoonaan vuotta nainen on tarvinnut miestä, turvakseen, metsästäjäkseen ym.
Tuhansista miljoonaan vuotta mies on tarvinnut naista, keittäjäkseen parsijakseen ym. kun mies on keräily-metsästämässä.
(Joissain kivikauden heimoissa mies on naitettu vaikka mummo-ikäiselle jotta hällä olisi edes joku keittämässä ruuan, muuten mies ei jaksais kauan metsästellä jos itse pitänyt tehdä kaikki.)
Nykyään eivät niin tarvi toisiaan kuin sen yhden illan — 3 vuoden rakkauden huumaan. Koneet ja yhteiskunta korvaavat lopulta osin miehen/naisen työt.
Tämä on niin historiaton näkemys. Ei se noin mennyt!!
Lieneekö kivikaudella edes ollut “parisuhteita” ja safkat on keitelty koko porukalle. (naiset muuten vastasivat suurimmasta osasta energian saannista koska keräily on tehokkaampaa kuin metsästys)
Saatat olla jopa oikeassa, historiatieto on muutoksessa, soturivainajia on paljastunut naispuoliseksi ja naismetsästäjyys oli ja on yleisempää kuin aiemmin luultiin.
Varmaan suosituimman antropologisen teorian mukaan asia oli nimenomaan niin, että ihmisten perusastus on parisuhde tai jossain olosuhteissa miehen moniavioisuus. Tutkimusten mukaan kehitys olisi alkanut noin 3,5 miljoonaa vuotta sitten. Tämä on tai oli yleistä myös tunnetuissa “primitiivisissä” heimoissa. (Syy, jos kiinnostaa, on tämä: Ihmisen pää alkoi kasvaa. Siksi piti synnyttää puolivalmiita vauvoja. Siksi nainen ja vauva tarvitsivat suojelijan ja ravinnonhankkijan useammaksi vuodeksi. Parhaiten se sujui isältä, joka valmiiksi tunsi kiintymystä omaan lapseensa ja halusi sitoutua.)
Vähän kuulostaa siltä, että sanot modernin yhteiskuntamme hajoittavan yhteisöt.
Mitä sitten on yhteiskunta ilman yhteisöjä? Ei varmaan enää yhteiskunta, mutta se nyt ei ole ihme, että yksilökeskeinen liberalismi siirtyy kohti yksilökuntaa.
Juhana Brotheruksen analyysi osuu naulan kantaan ainakin omalla kohdallani.
Olemme puolisoni kanssa hyvinvoivia ja hyvin toimeentulevia tietotyöläisiä pääkaupunkiseudulta. Meillä olisi mainiosti rahaa ja rahkeita hankkia lapsia. Syy lapsettomuuteen ei ole valtion tuissa, hedelmättömyydessä saati Sanna Ukkolan fantasiaskenaarioissa.
Nautin nykyisestä arjesta ja elämäntyylistämme ihan perhanan paljon. Ympärilläni on useita lapsiperheitä, joiden arkeen kurkistaminen on tuonut minut johtopäätökseen, että ne asiat jotka tuovat minut onnelliseksi joutuisivat lentämään vuosiksi romukoppaan lasten hankinnan myötä. Ehkä lapset toisivat tilalle jotain muuta hienoa, mutta ainakaan vielä en halua päästää irti nykyisestä.
Voi teitä vassareita… 🙁
Ukrainan sota tulee olemaan mielenkiintoinen testi teorialleni tappajien (tai uskottavien “tappajaoletettujen”) suuremmasta kelpoisuudesta siittäjiksi. Israel on jo yksi, mutta vain yksi. Jos tulokset näyttävät plussaa, pitänee alkaa kehittää jotain sisäistä hösseliä täälläkin. Nyt kun on tiedustelujohtokin poliittisesti suotuisa. Tulevaisuus on meidän omissa käsissämme, eikä kanissa joillain ihmisoikeustalibaneilla.
Et avaa teoriaasi kovin tarkkaan, mutta väkisinkin tulee tässä mieleen ettet nyt vain yrittäisi omia nimiisi “survival of the fittest”-teoriaa, joka yleensä annetaan Charles Darwinin kunniaksi. Oma mielipiteeni on se, että ko. teoriaa on aavistuksen hankala sovittaa yhteen nykyisen teknologisen sodankäynnin kanssa, kaikkine joukkotuhoaseineen. Olet siinä kyllä oikeassa, että kuollut ei voi enää siittää ketään. Jos tappaminen on mielestäsi paras keino siitoskelpoisuuden selvittämiseen, eikö sitä kannattaisi sitten ruveta enempää miettimättä täällä kotimaassa jo soveltamaan? Mitä enemmän tappamista, sitä vahvempi ja selviytymiskykyisempi Suomen kansa?
OLLI,S
” Ukrainan sota tulee olemaan mielenkiintoinen testi teorialleni tappajien (tai uskottavien “tappajaoletettujen”) suuremmasta kelpoisuudesta siittäjiksi”
Eli miten tämä,siis näkyy? Voisin veikata, että kelpoisuus Tappajissa menee siten, että tykkimiehet ovat kaikkein parhaimpia ja jalkaväki ylivoimaisesti surkeinta.
Naiset eivät tiedä tarkalleen, miten sotaväki tai mafia tai muut väkivaltaorganisaatiot toimivat. Oleellista on, että siellä tapetaan ja annetaan käskyjä, joita muut tottelevat.
Tällä teorialla olen aiemmin selittänyt suurten ikäluokkien syntymistä.
Ehkä aikuisena miehenä tiedät miten psykologia tässä asiassa toimii. Jos imuroit ja rakennat terassin, saat palkaksi lisää ystävällisiä neuvoja kodin parannuksiin. Jos taas ammut ja pistät sian, pelipaikaksi kelpaa vaikka tuon ruhon päällys.
“Naiset eivät tiedä tarkalleen, miten sotaväki tai mafia tai muut väkivaltaorganisaatiot toimivat. Oleellista on, että siellä tapetaan ja annetaan käskyjä, joita muut tottelevat.
Tällä teorialla olen aiemmin selittänyt suurten ikäluokkien syntymistä.”
Siis suuria ikäluokkia ei olisi, jos naiset tietäisivät tarkalleen, miten väkivaltaorganisaatiot toimivat?
Ehkä matala syntyvyys on luonnollinen seuraus liian suuresta väestöntiheydestä. Näinhän kaikki eläinlajit — miksei siis myös ihminen? — toimivat. Väestö kasvaa, kunnes ympäristön kantokyky lähestyy ja sitten saavuttaa vakiokoon. Meillä ihmisillä tuo kantokyky ei tarkoita ehkä ihan samaa kuin jollain päästäisellä — eli kykyä pitää itsensä hengissä — vaan jonkinlaista “psykologista kantokykyä”; kuinka paljon ihmisiä voi tunkea samaan maailmaan niin että ne pysyvät vielä tarpeeksi järjissään tuottaakseen jälkikasvua.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on globaali ilmiö eli megatrendi. Sitä ei voi pysäyttää, hidastaa tai kääntää yhdenkään valtion “perhepolitiikalla” eli verorahan jakamisella. Boomer-sukupolven päättäjien tulisi tunnustaa tosiasiat. Eläkejärjestelmä on pyramidihuijaus. Se on huono peruste tehdä lapsia.
Vapaaehtoinen lapsettomuus lisääntyy, koska ihmisillä on valinnanvapaus. Se on hyvä asia. Oli aikoja, jolloin ihmisillä ei ollut mahdollisuutta valita, vaan lisääntyminen oli käytännössä pakollista. Kuka haluaa sitä aikaa takaisin? Elämänlaatu paranee, kun valinnanvapaus lisääntyy. On myös lasten kannalta parempi, että lapsiluku on pienempi, koska aikuiset voivat panostaa vähempiin lapsiin enemmän. On lasten kannalta parempi, että ei synny köyhyyteen.
Vapaaehtoinen lapsettomuus tuo objektiivisesti katsottuna paljon enemmän aineellista ja aineetonta hyötyä lasten hankintaan verrattuna. Yhden lapsen kasvattaminen täysi-ikäiseksi maksaa länsimaissa noin 200 000 euroa. Jos saman rahan investoisi pörssiin, voisi olla miljonääri seniori-iässä. Mitä useampia lapsia tekee, sitä varmemmin tulee jäämään vähävaraiseksi. Lasten teko siis köyhdyttää ihmistä, koska se maksaa. Se on tosiasia. Vaikka raha ei tekisikään onnelliseksi, kyllä raha antaa paljon paremmat mahdollisuudet onnellisempaan elämään.
Lapset eivät ole tae vanhuuden turvasta. Käykää katsomassa, kuinka paljon iäkkäiden aikuisten lapsia käy vierailemassa vanhainkodeissa. Hiljaista on. Ei ole myöskään mitään taetta, että lapsi eläisi pidempään kuin vanhempansa. Tämäkin on tosiasia. Kukaan ei synny vanhempansa elättäjäksi tai huoltajaksi, koska jokainen syntyy vapaana ihmisenä. Kellään ei ole sellaista velvollisuutta syntyessään, koska kukaan ei ole pyytänyt syntyä tähän maailmaan. On vanhempien itsensä vastuulla järjestää oma vanhuuden hoiva eikä pakottaa muita kotiorjaksi.
Lasten tekemättä jättäminen on henkilökohtainen valinta ja ihmisoikeus. Tämä valinta ei kuulu poliitikoille, sukulaisille eikä naapureille. Jokaisen keho kuuluu hänelle itselleen. Valitettavasti on olemassa näkemyksiä, että näin ei olisi. He, jotka harmittelevat lasten vähentymistä, voivat itse tehdä omalla kehollaan lisää lapsia ja korjata ns. “ongelmaa”, jos he kokevat sen ongelmaksi. Mutta ei omaan poliittiseen/uskonolliseen fantasiaan tarvitse muita ihmisiä vetää mukaan. On kummallista, miten ihmiset ovat niin kiinnostuneita toisten ihmisten munasarjoista ja makuuhuoneista. Keskittyisivät vain omaan elämäänsä.
Tiedossa on jokunen esimerkki historiasta, jossa valtion tietoisin toimin syntyvyys on käännetty huomattavaan nousuun. Mahdotonta se ei siis ole. Nuo tilanteet ovat tosin usein liittyneet sotaa käyviin tai käyneisiin maihin, joissa valtiolla on ollut viestinnässä poikkeuskeinoja käytössä. Vapaaseen mediaan asian yhdistäminen voi olla hankalaa.
“On myös lasten kannalta parempi, että lapsiluku on pienempi, koska aikuiset voivat panostaa vähempiin lapsiin enemmän. On lasten kannalta parempi, että ei synny köyhyyteen.”
Näyttää kuitenkin siltä, että nykyään kun syntyvyys on matalalla, vanhemmat käyttävät keskimäärin vähemmän aikaa lapsiinsa kuin aikaan, jolloin syntyvyys oli korkealla. Kännykät ja muut älylaitteet verottavat aikuisten ja lasten keskinäistä aikaa myös lapsiperheissä. Näyttää myös siltä, että syntyvyyden romahdus koskee erityisesti vauraita yhteiskuntia. Monissa köyhissä ja sotaa käyvissä maissa syntyvyys on globaalisti yhä reilusti yli kahden. Globaalisti syntyvyys painottuu köyhiin lapsiperheisiin syntymiseen.
“Lapset eivät ole tae vanhuuden turvasta. Käykää katsomassa, kuinka paljon iäkkäiden aikuisten lapsia käy vierailemassa vanhainkodeissa. Hiljaista on. ”
Tuo on totta, mutta se on nykyään aika heikko mittari asiaan. Vanhainkotiin vanhus laitetaan sen jälkeen, kun omaiset eivät jaksa tai kykene enää hoitamaan ilman ympärivuorokautista ammattiapua. Vanhainkodissa eletään nykyään yleensä alle 2 vuotta, tilanteessa jossa fyysinen kunto on varsin huono ja muistikin usein mennyt. Siihen asti on saatettu kuitenkin hoitaa omaisten toimesta.
Se on totta, että eläkejärjestelmä on eräänlainen pyramidihuijaus, jossa myöhemmin systeemin tulleet maksavat aiemmin mukana olleiden eläkkeet. Se toimi hyvin aikaan kun eläkeläisiä oli vähän, eläkkeet olivat pieniä ja eläkemaksujen maksajia oli paljon. Matalan syntyvyyden tilanteessa asiat ovat osin toisin. Pieniä ikäluokkia ei voi rasittaa mahdottoman korkeilla eläkemaksuilla nykyisenä globalisaation aikana, tai muuten yhä useampi siirtää kirjat toiseen maahan verotuksensa ja eläkemaksujensa osalta.
Voiko nimimerkki No antaa esimerkkejä maista jotka ovat historiassa saaneet tietoisin toimin syntyvyys on käännetty huomattavaan nousuun valtion avulla? Oliko mielenkiintoista perehtyä asiaan tarkemmin.
“Voiko nimimerkki No antaa esimerkkejä maista jotka ovat historiassa saaneet tietoisin toimin syntyvyys on käännetty huomattavaan nousuun valtion avulla?”
Toki. Yksi suhteellisen lähellä oleva esimerkki on Saksa. 1920- ja 1930-luvussa syntyvyys oli sikäläisen mittapuun mukaan matalalla. Valtio aloitti syntyvyyden kasvattamistoimet, mikä näkyi sitten hyppäyksenä myös syntyvyystilastoissa voimakkaana nousuna 1930-luvun jälkipuoliskolla ja myös vielä vuoden 1940 luvuissa. Sitten sota tiputti syntyvyyden, ja sodan jälkeen se lähti taas nousuun, kunnes kääntyi 1960-luvun lopulla pysyvämmin matalammalle tasolle. Mutta tuo 1930- ja 1940 ‑luvun tilanne Saksasta on yksi esimerkki siitä, miten valtion toimin syntyvyyttä on joskus selkeästi nostettu. Jos tuon ajan syntyvyyskäyrää vertaa esim. Suomeen, niin kehitys on olennaisesti erilainen 1930-luvun lopulla.
https://www.statista.com/statistics/1033102/fertility-rate-germany-1800–2020/
Saksassa yksi mielenkiintoinen myöhempi ilmiö on entisen itä-Saksan syntyvyyden kehitys. Entisten länsi- ja itä-Saksan vertailuasetelmaa kuvailtu uniikiksi syntyvyyden tutkimusalustaksi maailmassa (ks. esim. https://www.demogr.mpg.de/papers/working/wp-2010–033.pdf ). 1990-luvun alussa Saksojen yhdistyessä lasten syntyvyys tippui samantien peräti 60 % idässä. Pohjilta on noustu merkittävästi. Matalaa syntyvyys siellä on toki yhä, mutta 1990-luvun alkupuolen pohjatasolta 0,77 on noustu 2010-luvun lopulla yli 1,6:n. Osasyynsä asiassa on ollut maahanmuutolla ja sillä, että maahanmuuttajilla on ollut korkeampi syntyvyys. Entisen itä- ja länsisaksan aiemmin varsin suurinakin olleet keskinäiset syntyvyyserot ovat käytännössä jo tasoittuneet. Viimeinen tilastoluku on entisestä itä-Saksasta 1,3. Se on matala luku, mutta selvästi korkeampi kuin 1990-luvun alun alle 0,8:n luvut.
https://www.statista.com/statistics/1087303/number-of-children-per-woman-germany/
Nimimerkki no:lle kommenttina en oikein usko että Valtio aloitti syntyvyyden kasvattamistoimet Saksassa vaan taustalla oli muitakin tekijöitä. Esim Itä-Saksan korkean syntyvyyden syy oli se että abortit olivat kokonaan kielletty. Teini raskaudet olivat Itä-Saksassa hyvin yleisiä. En oikein tiedä kuinka inhimillistä perhe poiitiikaa tämä oli?
“Nimimerkki no:lle kommenttina en oikein usko että Valtio aloitti syntyvyyden kasvattamistoimet Saksassa ”
En tiedä, kirjoitinko epäselvästi. Mutta siis väitteeni oli, että 1930-luvulla Saksassa valtio mobilisoi syntyvyyden kasvattamistoimet, jotka tehosivat. 1933 Saksassa aloitettiin ihan virallisesti syntyvyyden kasvattamiseen tähdänneet ohjelmat, jotka mitä ilmeisimmin todella nostivat syntyvyyttä.
Syntyvyys toki korreloi mm. työllisyyskehityksen kanssa, mutta se on sitten oma keskustelunsa, että missä määrin mikäkin oli syy ja mikä seuraus ja miltä osin sekä työllisyys että syntyvyys olivat seurausta kolmansista asioista… mutta viimeksi mainitusta asiasta voi lukea esim. tästä:
https://www.milbank.org/wp-content/uploads/mq/volume-20/issue-02.1/20–2‑The-Relations-of-Employment-Levels-to-Births-in-Germany.pdf
Länsi-Saksa ja Itä-Saksa ‑osio oli pohdintaa tuoreemmasta tilanteesta, jonka osalta Saksan eri osat ovat olleet eräänlainen reaalimaailman laboratorio syntyvyyden kehityksestä. Siltä osin en tietääkseni esittänyt väitettä valtion roolista syntyvyyden kasvattamisessa, vaan tarkoitukseni oli nostaa varsinaiseksi esimerkiksi 1930-luvun Saksa.
Kommenttina nimimerkki no:n Saksan syntyvyyden nousuun 1930-luvulla. Tuo tarkoitti myös sitä että moni saksalainen nainen jäi kotiin ja mies oli työelämässä. Vaikka syntyvyys nousi Itä-Saksassa niin naisia kannustettiin työelämään ja syy syntyvyyteen oli irtosuhteet ja teiniraskaudet. Itä-Saksa laillisti avoliittot paljon ennen kuin Länsi-Saksa.