Vaaraton peräänajo vilkkaalla liikenneväylällä saattaa johtaa väylän tukkeutumiseen useiksi tunneiksi, koska ruuhkautuminen laskee sen välityskykyä ja ruuhka kumuloituu.
Samanlainen infarkti vaivaa terveydenhuoltoamme. Ylikuormittuminen on laskenut kapasiteettia, mikä lisää ylikuormitusta.
Kun normaalit kanavat eivät vedä, hakeudutaan sairaalapäivystykseen. Asia vain pahenee, kun päivystyksistä ei potilaita voida siirtää eteenpäin. Lopputulos on kallis ja epäinhimillinen.
Rahapula johtaa osaoptimointiin. Olen voinut seurata HUS:n hallituksessa, miten Uudenmaan erillisratkaisun ongelman tulevat näkyviin. Kukaan tai mikään ei ohjaa kokonaisuutta. Päivystysten ruuhkautuminen on vain yksi osoitus tästä.
Ehkä sakkomaksuja päivystyksiin juuttuneista potilaista pitäisi korottaa.
Aivan liian huonokuntoisia vanhuksia on kotihoidossa. Tämäkin lisää kustannuksia. Vanhuksen, jonka kunto ei ole riittävän huono hänen hoitamisekseen ympärivuotisessa laitoshoidossa, hoito laitoksissa olisi usein halvempaa kuin kotihoidossa. Onhan hoitajan yksinkertaisempaa piipahtaa vanhuksen huoneeseen antamaan tälle lääkettä kuin kotihoitajan matkustaa tämän luokse lääkettä antamaan. Kotihoidon kustannuksia on sekin, että moni olonsa turvattomaksi tunteva vanhus hakeutuu öisin sairaalapäivystykseen.
Liian korkeaan kynnykseen hoivakotiin pääsyssä on kaksi syytä, asumiskulut ja jäykkä hoitajamitoitus. Hyväkuntoisen vanhuksen hoito laitoksessa ei tulisi kalliiksi, mutta asuminen tulisi. Vanhuksella on nytkin asunto, mutta asumiskulujen muuttaminen hoitomaksuksi ei Suomessa toimi.
Vaikka potilaan hoito ei tuottaisi paljon työtä, kalliiksi se silti tulee. Jos otetaan kymmenen kohtalaisen helppohoitoista vanhusta laitokseen, heille pitää palkata seitsemän hoitajaa. Työläämpi kotihoito tulee halvemmaksi.
On toki tarjolla kolmen eri tason palveluasumista. Tämä aiheuttaa vanhuksen viimeisinä elinvuosina pahimmillaan neljä muuttoa kunnon heikentyessä. Muutto on muistisairaalle vaikea, he joutuvat erilleen toisistaan, jos heidät luokitellaan eri kategorioihin. Jos he pääsisivät samaan paikkaan, parempikuntoinen auttaisi heikompikuntoisen hoidossa.
Asuntovarallisuus tulisi monen muun maan tapaan ottaa huomioon laitoshuollon maksuissa ja pitäisi siirtyä Hollannissa sovellettuun hoidettavan kunnon mukaiseen hoitajamitoitukseen.
= = =
VM:n haluaa taittaa terveydenhuollon menojen kasvun budjettikurilla. Siksi ei myöskään hyväksytä hyvinvointialueille verotusoikeutta.
Pahimmillaan tämä johtaa järjestelmän infarktiin. Halvempaa tavoitellaan, mutta saadaankin kalliimpi. Hoidetaan väärässä paikassa ja liian myöhään.
Jos olisi verotusoikeus, hyvinvointialueilla jouduttaisiin pohtimaan alueen asukkaiden rahoja ja terveydenhuollon palvelutasoa vastakkain. Nyt niiden rahoitus perustuu eräänlaiseen mankumismalliin. Eduskunta on selvästi lausunut, että jos rahat eivät riitä kunnolliseen hoitoon, rahaa on annettava lisää. Tämä tarjoaa melkoisia taktikointimahdollisuuksia.
VM:n ajatus halvemmasta terveydenhuollosta ei ole järjetön. Terveyshyötyjä menetetään niin kuin menetetään liian korkeiden nopeusrajoitusta vuoksi tai koska tupakkaa saa yhä myydä. Miksi terveyden arvo olisi terveydenhuollon sisällä ääretön, kun se selvästikään ei ole sitä sen ulkopuolella?
Terveyshyötyjen menetys ei olisi suuri, jos sen voisi toteuttaa rationaalisesti priorisoimalla. Kuitenkin juridisista syistä kustannustehottomat hoidotkin koetaan subjektiivisiksi oikeuksiksi.
Kun priorisoida ei saa, jonotus ohjaa säästöt sattumanvaraisesti sinne tänne, jolloin terveyshyötyjen menetys on paljon suurempi.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Lääkärilehdessä
”Kun priorisoida ei saa, jonotus ohjaa säästöt sattumanvaraisesti sinne tänne, jolloin terveyshyötyjen menetys on paljon suurempi.”
onko tuo priorisointia vain toisella tavalla, siten että ei muka priorisoitaisi. tai sitä ei tehdä suorilla päätöksillä.
” Aivan liian huonokuntoisia vanhuksia on kotihoidossa.”
Kotona voidaan käydä vaikka 7 kertaa päivässä ja se on edelleen ympärivuorokautista halvempaa. Nyt, kun hoitajamitotusta nostettiin, niin tämä ympärivuorokautiseen pääsy tuli entistä hankalammaksi. Veikkaan, että päivittäisten käyntien määrä vaan kasvaa…
Se on laskennallisesti halvempaa, koska hoitajamitoitus on tehty sänkyyn hoidettavan mukaan eikä se jousta potilaan kunnon mukaan ja koska ympärivuorokautisessa veronmaksajat maksavat myös asunnon toisin kuin kotihoidossa. Molemmat ovat ihmisten tekemiä sääntöjä.
Mikä tahansa liian tehokkaaksi optimoitu järjestelmä on herkkä ulkoisille shokeille. Tehokkuus ja viansietokyky ovat toistensa vihollisia. Jos hoitaja- ja lääkärimäärät sekä prosessit on tarkkaan optimoitu tietylle ”tavalliselle” toimintatasolle, koko homma menee sekaisin kun tapahtuukin jotain odottamatonta. Liika markkinaehtoisuus lyhytnäköisyydessään tietysti ajaa hommaa tähän suuntaan.
Ainoa keino välttää nämä ongelmat on pitää järjestelmässä (tässä tapauksessa terveydenhuollossa) sen verran ylimääräisiä resursseja ja prosessit sen verran väljinä, että normaaliaikana homma toimii rennosti ja helposti, jotta sitten odottamattoman sattuessa ylimääräinen kapasiteetti voidaan ottaa käyttöön ja prosessit joustavat tarvittaessa.
”Ainoa keino välttää nämä ongelmat on pitää järjestelmässä (tässä tapauksessa terveydenhuollossa) sen verran ylimääräisiä resursseja ja prosessit sen verran väljinä, että normaaliaikana homma toimii rennosti ja helposti, jotta sitten odottamattoman sattuessa ylimääräinen kapasiteetti voidaan ottaa käyttöön ja prosessit joustavat tarvittaessa.”
On tuohon muitakin tapoja. Huomattava osa lääkäri- ja hoitokäynneistä on joko täysin tai lähes täysin turhia. Verkkopalvelut ovat hoitoasioissa ihan lapsen kengissä. Ainakin itse olisin voinut hoitaa lukuisia hoitokäyntejä joko nopeammin paikan päällä tai sitten etänä ihan kirjallisella viestillä, johon olisin kirjannut asiat ylös omin sanoin valmiiksi. Nyt pakotetaan siihen, että pitää mennä lääkärin tai hoitajan luo, ja selittää omin sanoin asiat, mikä joskus onnistuu kattavasti ja hyvin, joskus ei. Vastaanoton päätyttyä lääkäri tai hoitaja kirjoittelee ylös jotain muistinvaraisesti. Teksteissä voi sitten jälkikäteen joskus lukea väärintulkintoja tai väärin muistettuja kuvauksia siitä, mitä potilas on selittänyt. Jos asia on sellainen, joka ei vaadi edes näkemistä, niin ihan hyvin voisi vaikka jonkun reseptin uusimisasian voida hoitaa ilman, että täytyy tulla paikan päällekään. Sellaisia päätöksiä voisi tehdä yksi henkilö yli 100 päivässä, jos asiat tulisivat etäpyyntöinä. Nyt voi pitää pyytää vartin ajat itsestään selviin reseptin uusimisiinkin, mikä on älytöntä terveydenhuollon resurssien tuhlausta. Taustalla on lääkäri-TES, jonka mukaan lääkäri saa TESin mukaisen lisäpalkkion kustakin reseptin uusimisesta vain, jos on esimerkiksi kontaktoinut potilasta. Muun muassa reseptin uusimistöitä ei ole tähän mennessä kannattanut organisoida tehokkaammin, koska reseptejä tehokkaasti etätietojen pohjalta kirjoittavan tulotaso voisi TESistä johtuen jäädä olennaisesti huonommaksi kuin paljon hitaampaan tahtiin töitä tekevällä, joka kontaktoi joka potilaan, on kontaktointiin joka tapauksessa aina tarvetta tai ei.
Kyllä ainakin Helsingissä terveyskeskuslääkäri(ni) uusii reseptini, kun otan häneen yhteyttä Maisan kautta.
”Asuntovarallisuus tulisi monen muun maan tapaan ottaa huomioon laitoshuollon maksuissa ja pitäisi siirtyä Hollannissa sovellettuun hoidettavan kunnon mukaiseen hoitajamitoitukseen.”
Ylipäätään asuntovarallisuus pitäisi huomioida esim. asumistuen tarpeen määrityksessä. Yleisessä asumistuessa mikään varallisuus ei vaikuta asumistuen saamismahdollisuuteen. Eläkkeensaajan asumistuessa huomioidaan varallisuus joiltain osin, huomioiden mm. kiinteistöt, mutta ei asunto-osakkeita. Sen takia vanhusten ei kannata myydä asunto-osakkeitaan hoitoon päätyessään, vaan asumisen kulut voidaan laskuttaa yhteiskunnalta ja asunto-osakkeen voi jättää vaikka vuosien ajaksi tyhjilleen. Se on tehotonta yhteiskunnan varojen käyttöä.
Jos varallisuus otetaan huomioon hoitomaksuja määrättäessä, niin eikö se vain jouduta ”ennakkoperintöjen” antamista? Tuskinpa vanhusta voidaan määrätä omaisuuden hukkaamiskieltoon, vaan hänellä säilyy ikääntymisestä huolimatta oikeus lahjoittaa pois omaisuuttaan. Kovin dementoitunut ei tietenkään ole enää oikeustoimikelpoinen, mutta varhaisessa vaiheessa oleva Alzheimer ei liene este.
Silloinkaan se asunto ei jää tyhjilleen kuten nyt.
Soininvaara:
”Asuntovarallisuus tulisi monen muun maan tapaan ottaa huomioon laitoshuollon maksuissa ja pitäisi siirtyä Hollannissa sovellettuun hoidettavan kunnon mukaiseen hoitajamitoitukseen.”
Keskituloisen palkansaajan veroaste on Suomessa melko korkea. Se hyväksytään suurelta osin sen vuoksi, että maksettujen verojen vastineeksi saa erilaisia hyvinvointivaltion palveluita maksutta tai erittäin kohtuuhintaisina. Suomessa myös maksetaan pakollisia ja tulosidonnaisia sosiaalivakuutusmaksuja, joilla katetaan terveyteen liittyviä riskejä. Jos maksuttomat tai kohtuuhintaiset hyvinvointivaltion palvelut rajataan vain pienituloisille, saattavat monet ryhtyä kyseenalaistamaan korkean veroasteen ja tulosidonnaisten sosiaalivakuutusmaksujen oikeutusta. Monen suomalaisen ajatusmaailmaan ei myöskään sovi, että maatila tai perheen käytössä oleva asunto menisi myyntiin vanhainkodin perimien maksujen takia.
Asuntovarallisuutta omaava henkilö on työuransa aikana yleensä maksanut korkeaa progressiivista tuloveroa ja erilaisia prosenttipohjaisia tulosidonnaisia sosiaalivakuutusmaksuja. Jos hoitomaksuissa huomioitaisiin asuntovarallisuus, olisi palkkatuloista asuntonsa maksaneelle tuloksena ”moninkertainen progressio”.
Nykykäytäntö johtaa siihen, että vanhuksen asunto jää tyhjäksi sinä aikana, kun hän on laitoshoidossa. Onko tämä järkevää? Jos sen vuoraa ulos, vuokratulosta 85 % menee hoitomaksuun ja siksi sitä ei vuokrata, mutta jos sen jättää tyhjäksi, tahallaan saamatta jätettyä tuloa ei lasketa tuloksi. Opiskelijoilla nostamaton asuntolana lasketaan tuloksi toimeentulotukea laskettaessa.
85% brutto- vai nettovuokratulosta?
Nettovuokratulosta ainakin niin, että yhtiövastikkeen saa vähentää, mutta varaus tuleviin remontteihin voi olla liian monimutkainen asia järjestelmälle.
Kokemuksen pohjalta: hyväkuntoisia ja helppohoitoisia vanhuksia ei ole edes kohtuullisessa kotihoidossa. Hoitajamitoutus oli pakkoratkaisu, koska muuten laitoksissa tilanne oli lähinnä kauniisti sanottuna hirveä. Hoivayritys saa rahaa sen mukaan montako potilasta heillä on, hoitoyritys menettää rahaa sen mukaan montako henkeä siellä on hoitamassa.
Lisäksi ikäihmisten kunto tapaa heikentyä, jolloin ”vähähoitoinen” onkin äkkiä ihan erilainen.
Kotihoitomallin kehittäneet STM:n hoitofilosofit pääsevät itsekin kokemaan ideansa tuomat riemut. Kaikkea hyvää heille, olkoon vaippanne vain puolitetut.
Kävin itse sairaalassa potilaana vähän aikaa sitten. Potilaina oli paljon vanhuksia kuten on ymmärrettävää, mutta toinen selvästi erottuva potilasryhmä oli nuoret naiset. Miksi nuoret naiset sairastavat niin paljon?
”Miksi nuoret naiset sairastavat niin paljon?”
heitän vain villin veikkauksen.
olisiko syy raskaudessa ja raskauteen liittyvissä asioissa. miehet ei tule raskaaksi mutta naiset tulee. raskauden aikana ja joskus ennen raskautta voi liittyä paljon terveysriskejä ja ongelmia.
jos näin niin sanoisin että hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee terveitä lapsia ja heidän (terveitä) äitejä.