Avainsana: hoitoala

Mielel­läni onnit­telisin hoita­ja­jär­jestöjä hyvästä sopimuk­ses­ta. Olen ollut pitkään sitä mieltä, että hoitoalan palkko­ja on nos­tet­ta­va reip­paasti, jot­ta alalle saataisi­in riit­tävästi väkeä. Puoli­toista vuot­ta sit­ten kir­joitin asi­as­ta Verdessä näin: https://verdelehti.fi/2021/02/24/hoitoala-ajautuu-kriisiin/.

Palkko­jen nousu 17 pros­en­til­la on tietysti hienoa, mut­ta tämä ei ole kum­moinenkaan koro­tus viiden vuo­den aikana, jos vuo­tu­inen inflaa­tio on kahdek­san pros­ent­tia. Toi­vokaamme kuitenkin, ettei inflaa­tio jää pysyväk­si riesaksemme.

Hoitoalan sopimuk­sis­sa on erään­laise­na indek­siehtona se, että koro­tuk­set on sovit­tu suurem­mik­si kuin vien­tialo­jen sopimuk­sis­sa. Tämä toimii, jos vien­tialat neu­vot­tel­e­vat itselleen inflaa­tion huomioon otta­vat sopimuk­set, mut­ta ei toi­mi, jos vien­tialat kurovat hin­tata­soa kiin­ni liuku­mil­la. Kun työ­markki­noil­la kateus on eteen­päin aja­va voima, voi hyvinkin olla, että vien­tialoil­la tähdätään liukumiin.

Niihin muuten hoita­jienkin pitäisi tähdätä.