Britanniassa laajassa nelipäiväisen työviikon kokeilussa on saavutettu Hesarin mukaan ällistyttäviä tuloksia. Neljässä päivässä saatiin yhtä paljon aikaa kuin viidessä. Miksi emme siis tekisi näin?
Tuloksessa ei ole mitään ällistyttävää. Tuo on tiedetty kauan. Luovaa työtä harva pystyy tekemään 40 tuntia viikossa. Koska työajan on oltava tasapuolisuuden vuoksi yhtä pitkä kuin muilla, loppuaikaa varten on keksitty kokoukset. Niinpä kokeilussa tuottavuus saatiin nousemaan karsimalla esimerkiksi turhia kokouksia.
EK oli pannut lakiasiainjohtaja Markus Äimälän tyrmäämään ajatuksen nelipäiväisestä työviikosta. Voihan niitä turhia kokouksia karsia ilman työajan lyhentämistäkin. Hän ei tainnut oivaltaa, että ne kokoukset tarvitaan täyttämään se aika työajasta, jolloin ajatus ei oikein enää juokse. Voihan sen ajan tietysti myös somettaa, jos on niin tärkeätä olla työpaikalla, vaikka ei saa enää mitään aikaan.
Olen lehtitietojen varassa, mutta oletan, että Britannian kokeilua ei ollut tehty suorittavassa työssä vaan nimenomaan luovassa työssä. Niinpä havaittiin, että ihminen saa 32 tunnissa aikaan yhtä paljon kuin 40 tunnissa, tai uutisen mukaan jopa hieman enemmän.
Yritän itse kirjoittaa kirjaa. En voisi kuvitellakaan kirjoittavani sitä kahdeksan tuntia joka päivä. Jos edes yrittäisin, tekstistä tulisi todella huonoa.
Tilanne on aivan toinen vaikkapa kaupan kassalla tai laajemmin SAK-laisten ammattien joukossa. Jos luovassa työssä ymmärretään lyhentää työaikaa, suorittavaa työtä tekevät ovat ymmärrettävästi harmissaan.
Siksi taitaa olla turha haikailla sellaisen työaikalain perään, jossa viikon maksimityöajaksi sovitaan 32 tuntia kaikille. Aika pahalta näyttäisi myös sellainen laki, joka määrää lyhyemmän työajan akavalaisille aloille, mutta ei muille. Lainsäädännön tie ei tule kyseeseen.
Kohti lyhyempää työaikaa kannattaa mennä, sanovat talouskasvuhaukat mitä tahansa. Tiedot työuupumuksen yleistymisestä ja kansantaloudellisesta hinnasta ovat sen verran pahoja. Taloudellisen kasvun idea on tehdä elämästä mukavampaa. Sitä ei kannata tehdä mielenterveyden kustannuksella.
Tämä pitäisi kuitenkin tehdä yrityskohtaisesti tai alakohtaisesti sopien tai itse kunkin henkilökohtaisilla ratkaisuilla. Silloin työaika lyhenisi niillä, joilla sama tai parempi työpanos saadaan lyhyemmän työajan puitteissa, mutta niillä, joilla näin ei käy, työaika lyhenisi vain ansiotasosta tinkimällä. Senkin pitäisi olla mahdollista muillekin sitä haluaville kuin pienten lasten vanhemmille, joille on säädetty subjektiivinen oikeus kuuden tunnin työaikaan omalla kustannuksella. Toisilla on varaa ja halua tinkiä ansiotasostaan vapaa-ajan hyväksi, toisilla taas ei ole mahdollisuutta ja vaikka olisi mahdollisuutta, ei ole halua.
Koska yritysten tuottavuus määrää niiden palkanmaksukyvyn, on varsin vääjäämätöntä, että työajan lyhentäminen tapahtuisi palkoista tinkimällä aloilla, joilla lyhyemmässä työajassa todella saa vähemmän aikaan. Julkisesta sektorista en sano mitään.
Silloin kun työpanos on mitattavissa, pitäisi sopia siitä, mitä työaikana tulee saada aikaan eikä siitä, kuinka kauan sen aikaansaamiseen pitää käyttää. Urakkatyön hyviä puolia on, että siinä saa määrätä itse työaikansa ja työtahtinsa. Moni on ryhtynyt yrittäjäksi juuri tästä syystä. Yrittäjä on oman ajankäyttönsä valtias.
Toivon että tätä ei ensimmäisenä kokeilla julkisella puolella. Sitten tehdään kysely. Kaikki tykkäävät, joten jatketaan vaikka hommat hidastuivatkin.
Alkuperäinen raportti löytyy https://autonomy.work/portfolio/uk4dwpilotresults/
Kuvan 1 perusteella yritykset edustavat tyypillisiä “luovia aloja”, joskin eräässä lehtijutussa sanottiin mukana olleen esim. pikaruokayrityksen. 70 osallistujayrityksestä 9 perui koska malli ei ollut sopiva heidän tarpeisiinsa, mutta näiden alasta ei kerrota enempää.
Islannissa on tehty pilottikoe julkisella sektorilla: https://autonomy.work/portfolio/icelandsww/
Raportin mukaan tämäkin onnistui hyvin.
Suomessa mallin vaatima paikallinen joustavuus voisi tosiaan osoittautua haasteelliseksi.
Koulujen työvuosi ei ole lyhentynyt. Pitäisikö sen lyhentyä työajan lyhentymisen yhteydessä? Kun kuusipäiväisestä kouluvuodesta siirryttiin viisipäiväiseen, lyhenivät lomat.
Koko Hesarin viittaamassa raportissa ei mainittu vaikutusta kouluihin lainkaan, eikä terveydenhoitoakaan, muuten kuin epämääräisesti.
Lyhenisikö julkisten palveluiden (koulut, terveyskeskukset, virastot) aukiolo samalla?
Dikotomia kaupan kassa/luovat alat ei ole osuva. Olen tuomioistuinjuristi, istunnot venyvät, 8 tuntia ei aina riitä. Työaikaa ei ole, mutta tuomiot on tehtävä kunnolla. Ammatillinen kunnianhimo ja velvollisuudentunto johtavat siihen, että tunteja ei lasketa. Toki välillä voi lähteä työstä aikaisemmin. Vaikka Äimälä esitti asiansa huonosti, hän on mielestäni oikeassa. En toki itsekään voi tehdä luovaa kirjoittamistyötä määrättömästi, mutta asiantuntijatyössä on paljon muutakin.
Yritin sano, että tuo tulos sopii vain osaan töistä. Veturinkuljettaja ei voi ajaa junaa nopeammin, mutta ei esimerkiksi opettajakaan pysty opettamaan nopeammin.
Sinänsä sanoisin, että tuomioistuinten töissä olisi paljon rationalisoitavaa, mutta se on kokonaisen postauksen asia.
En sinänsä mitenkään epäile, etteikö rationalisoinnin mahdollisuuksia ole, tähän pyritään mm uusilla tietojärjestelmillä.
Joitakin vuosia sitten luin, että Suomessakin joissain sairaaloissa henkilökunta on saanut suunnitella vuoronsa siten, että vuoro on 12 tuntia, jotta kokonaisia vapaapäiviä on enemmän. Tämä kuulostaa hyvältä mutta myös pahalta: mikä on työn laatu 11 tunnin jälkeen. Epäilyttää myös, jos (ainoa) ajuri on putken päässä odottava vapaa.
Rikolliset varmaan tykkäisivät siitä että oikeuslaitos tekee 4‑päiväistä viikkoa kun tuomioiden täytäntöönpanoja lykätään ja jotkut ehtivät vanhentua.
Toivon lämpimästi, että kaikki siirtyisivät pikkuhiljaa lähemmäs 30 tunnin työviikkoa. Eli ne, jotka nyt tekevät vähemmän työtunteja, voisivat työskennellä enemmän. Ja toisaalta ne, jotka nyt tekevät töitä 40h tai enemmän viikossa, vähentäisivät tehtyjen työtuntien määrää. Olen vakuuttunut, että tällainen kehityssuunta parantaisi hyvinvointia merkittävästi.
Toisaalta en kannata tällaiseen määräämistä tai tismalleen saman työtuntien määrän pakottamista kaikille.
Pohdiskelin aihetta enemmänkin vajaat pari vuotta sitten tässä kirjoituksessa: https://politiikkaajarjella.blogspot.com/2021/09/lyhyempi-tyoviikko.html
Kyllä samanlaisia tuloksia voi saada myös suorittavassa työssä, varsinkin jos se vaatii tarkkuutta ja keskittymistä. Muistelen että 1990-luvulla eräässä varsinaissuomalaisessa yrityksessä kokeiltiin 8‑tuntisen työpäivän sijaan kahteen 6‑tuntiseen vuoroon (muistaakseni samalla palkalla). Tuotanto kasvoi enemmän kuin 4:ää tuntia vastaavalla määrällä.
Kompensaatiossa työaika on palkan nimittäjä. Nykyisin puhutaan palkankorotuksista, koska työaika pysyy samana ja palkkaa on se, mitä nostetaan, mutta oikeasti mitä työntekijä haluaa ja mitä hän palkankorotuksessa saakin on parempi euro/tunti ‑kompensaatio. Jos työnantaja ei pysty maksamaan tarvittavaa rahallista palkankorotusta, se voi palkita työntekijöitään lyhyemmällä työajalla. Lopputuloksena euro/tunti ‑kompensaatio nousee yhtälailla, mutta tutkimuksen mukaan bonuksena työntekijästä saattaa lisäksi tulla tuottavampi. Tämän luulisi olevan tavoiteltava asia myös työnantajapuolella.
Onnea vaan sairaanhoitajapulan setvimiseen. Ja lääkäriäkin tarvitaan sairaalassa seitsemänä päivänä viikossa. Upseeria lennoston esikunnassa. Lentäjistä puhumattakaan.
Toki työt ja alat ovat erilaisia. Graafikkoa harvemmin hälytetään paikalle.
Ja silti juurikin sen kasvavan vapaa-ajan pyörittämiseen tarvitaan lisää matalasti koulutettuja ihmisiä pienehköllä palkalla pitämään kaiken jatkuvasti saatavilla parhaalla mahdollisella tavalla, koska toki maksavalla asiakkaalla on oikeus vaatia parasta vastinetta rahallensa. Joku tuossa järjestelmässä hajoaa väistämättä.
Ainakin konsulttipuolella on ainakin paikallisesti monissa työpaikoissa nykyään varsin yleistä tehdä lyhennettyä työviikkoa. Se vain vaihtelee, että onko työviikon keskimääräisenä laajuutena 60 % vai 80
% vai 0+ % vai jotain muuta — vai hoitaako asian niin, että on virallisesti täydellä työajalla, mutta ottaa useita kertoja vuoden aikana palkattomia vapaita. Aika harva tekee nelipäiväistä työviikkoa, mutta aika moni viisipäiväistä lyhennetyllä työajalla.
Samaa asiaa voi pohtia koulumaailmankin osalta. Suomessa perinteisesti on ollut kansainvälisesti vertaillen lyhyet koulupäivät ja lyhyet koulutunnit, mutta se aika on sitten käytetty opiskeluun, mikä luokassa on vietetty. Monessa muussa maassa koulut ovat eräänlaisia oleskelupaikkoja, joissa vietetään vanhemien työaika, ja opiskelua on siinä muun oleilun lomassa. Suomessa on koulupäivä erikseen noin 40 minuutin oppitunnin kera (kellot soivat oppilaiden ollessa ulkona, mistä tunnin alkuun kestää noin 5 minuuttia ja 45 minuuttia sen jälkeen alkaa seuraava välitunti) . Erilaiset aamu- tai iltapäiväkerhot on Suomessa järjestetty erikseen. Lyhyt koulupäivä voi olla oppimisen kannalta tehokaskin, jos silloin asennoidutaan oppimaan. Oppimistulokset eivät automaattisesti parane koulupäivää pidentämällä, vaan samoin kuin aikuisilla, lapsillakin on henkilökohtaisia rajoitteita sille, paljonko aivotyötä jaksaa päivässä tehokkaasti tehdä. Nelipäiväistä kouluviikkoa en kannata, mutta varsinkin nuorempien koululaisten osalta on syytä välttää koulupäivien venymistä aivotyöluonteisen työksentelyn osalta liian pitkiksi.
Hyvää ajattelua.
Vaativaa asiantuntijatyötä tekevälle työajan lyhentäminen voi olla yllättävän hyvä diili seuraavista syistä:
#1: Progressiivinen verotus. Omassa tapauksessani 80% työaikaan siirtyminen tiputtaisi nettoansiotuloja 15%. Mitä suurempi palkka, sitä isompi ero. Veronmaksajat.fi:n nettilaskurista voi selvittää nopeasti omat lukunsa.
#2: Todellisuudessa työaika lyhenee enemmän kuin 80%. Monissa vaativissa asiantuntijatöissä viikkotyöaika on nykyään 45–50h, ellei enemmän. Kokouksia ja viikkopalavereita pidetään eri aikavyöhykkeillä elävien kanssa. Sunnuntai on monissa tehtävissä “puolikas työpäivä”: ei ole enää tabu järjestää kokouksia sunnuntaisin klo 18–21.
Lyhennettyyn työaikaan siirtyessä on selvempää, että palkka maksetaan tehdyistä tunneista. Vapaapäivälle merkityistä palavereista + sunnuntaikokouksista on tapana kieltäytyä, sillä näistä ei makseta palkkaa.
Tästä syystä uskon siirtyväni lähikuukausina tai vuosina 80% työaikaan.
Hesarissa oli tänään hyvä lukijan ehdotus: Jos tämä on niin mainio asia, niin SDP ja SAK voivat välittömästi ottaa sen käytyöön onissa organisaatioissaan.
Luku, johon olen törmännyt useilla kuuluisilla ajatustyöläisillä (mm. useita matemaatikoita ja Charles Darwin) päivittäisestä maksimityömäärästä intensiivisessä ajatustyössä on neljä tuntia. Tuon enempää ihmisen on hankala päivässä tehdä mitään niin, että aivot pysyvät vielä täysillä mukana. Tietysti aina voi tehdä aivotonta paperihommaa, käydä joutavia kokouksia tai vain tuijotella zombina tietokoneen ruutua toimistolla, mutta onko noista sitten mitään hyötyä?
Tietysti mitä ylemmäs organisaatiohierarkiassa mennään, sitä enemmän tulee hommia joissa on tärkeää vain näyttäytyä paikan päällä vaikkei mitään tekisikään, tätä myötä enemmän liikkumista paikasta toiseen (mikä vie aikaa), jne.
“Oikea” optimaalinen työaika näyttäisikin varmaan siltä, että suorittavaa duunarityötätekevillä se on jotain nykyisen kahdeksan tunnin luokkaa, oikeaa keskittymistä vaativaa luovaa tuota tekevillä neljä tuntia, ja sitten taas “poliittisemmissa” töissä olevilla johtajille, yms. niin paljon kuin vain päivään mahtuu tunteja.
On tietysti jokseenkin yhteiskunnallisesti epäoikeudenmukaista, että eri töillä olisi eri mittaiset työpäivät, mutta näin homma vain tuntuisi toimivan. Onko tähän ratkaisu siinä, että toimistotyöntekijät alkavat tuon neljän tunnin päälle tekemään toiset neljä tuntia suorittavampaa työtä, kuten toimiston siivousta, yms.?
Eri pointti. Sukupolvien välinen eriarvoisuus on suurempaa kuin tuloerojen aiheuttama eriarvoisuus. On eriarvoista, että tulevat sukupolvet tekevät vähemmän työtä kuin nykyiset. Siksi on oikeudenmukaista, että työaikaa lyhennetään, että eriarvoisuus vähenee.
Terveydenhoidossa ja julkisella sektorilla yleensä on jo siirrytty nelipäiväiseen työviikkoon.
Se johtuu pitkistä lomista ja lyhyistä työpäivistä.
Julkisen sektorin lomat ovat 48 päivää jos ne lasketaan kuten yksityisellä.
Osmolle voisi kertoa,että kaupan kassat tekevät jo nyt 6 tunnista päivää ja useat vielä lyhyempää.
Nuo 6 tuntiset päivät / nelipäiväiset työviikot ovat duunarin arkipäivää.
Ongelma on tuo palkka,joka sekin tulee lyhyemmän työajan mukaan.
Duunarille ei järjestetä palkallista viihdettä.
Vuosityöaika per henkilö. on vähentynyt kaikkialla maailmassa ja vähenee edelleen.
Etunenässä Saksa ja Tanska joissa tehdään n 1330 tuntia per työntekijä per vuosi eli käytännössä 6 tuntista/ nelipäiväistä työaikaa.
Miten palkkaus toimii on eri asia
Jos tarkoitat julkisen 38 lomaapäivää ja laskettuna 5 pv viikko niin siitä tulee 45.
Ainakin vanhemmilla oli ennen eläkettä yksityisellä lomaa ainakin 40 pv. eli viisi viikkoa plus 10 pv.
Itsellä on julkisella 8 vuoden jälkeen 28 lomapäivää tasan. Eli 5 viikkoa ja 3 päivää.
Eikös nykyään 55 plus henkilöillä ole myös oikeus lyhyempään työaikaan jos niin haluaa? Toki näkyy palkassa.
Ja käytännössä etätyössä ei olla vain työnantajan palveluksessa vaan helposti puuhaillaan myös omia tauolla.
Moni ala tekee 4–6 h työpäivää, osa-aikaisuus on tehokasta, koska ei tavitse lorviajasta maksaa kun ei ole asiakkaita. Eli kyllä duunarikin tekee enemmän ja tehokkaammin lyhyessä ajassa.
Ihme pyörimistä. Paikallisen sopimisen hengessä moni voi jo nyt sopia lyhennettyä työaikaa, suurin osa TESseistä ei pakota tekemään täyttä viikkoa, kummasti osa-aikatyö onnistuu lähes alalla kuin alalla eli selvästikkään TESsit eivät ole esteenä.
Näin ollen minun on pakko päätellä ettei paikallisessa sopimisessa ole kyse paikallisesta sopimisesta vaan paikallisesta sanelusta. Jos teillä on päteviä esimerkkejä TESseistä jotka kieltävät lyhyemmän työajan sopimisen niin antakaa toki esimerkkejä.
Työajan lyhentäminen ansiotasosta (tai ansiotason kehityksestä) tinkimällä on mahdollista harvoille, ellei sitä tehdä kaikilla aloilla samaan aikaan. Syynä kilpailu resursseista, erityisesti asunnoista kasvukeskuksissa. Jos vähennät omaa ansiotasoasi, joudut tyytymään pienempään asuntoon tai kauempana palveluista / huonommalla sijainnilla.
Jos taas työaikaa ja ansiotasoa vähennetään kaikilla, laskevat myös tonttien hinnat, koska kilpaileva ostovoima vähenee.
Jos asunto on jo maksettu, työaikaa voi hyvin lyhentää.
Jos lainaan menee vaikka tonni kuussa ja vastikkeeseen 400€, niin lainan maksamisen loputtua on kyllä Hybä hetki lyhentää työaikaa. Elintaso ei siitä ainakaan laske.
Jotakin häiritsevää on tässäkin keskustelussa käytetty jako suorittavaan ja luovaan työhön. Etenkin kun suorittavan työn tekijät loistavat yleensä poissaolollaan, ja heistä myös puhutaan kuin eivät olisi läsnä. Luovan työn tekijät voisivat siirtyä 6 tuntiseen työpäivään, koska luovaa työtä ei kumminkaan jaksa pidempään ja yli menevä aika menee hukkaan? Tuottavuusloikka voidaan siis tehdä sopimalla, että turha puuhastelu muutetaan vapaa-ajaksi. Suorittavaa työtä tekevät eivät hyötyisi samaan tapaan, koska tiskipöydän alla putkia korjaava putkimies vaan jaksaa? Tai kaupan kassalla vaan jaksaa istua sen 8 tuntia? Tuottavuusloikkaa ei voida tehdä, koska suorittavassa työssä tekijä ei väsy eikä luppoaikaa ole?
Luovalla luokalla on tendenssinä pyrkiä määrittämään suorittava työ määrämittaiseksi rutiiniksi, jossa tekijän voi helposti korvata toisella. Näin työn hinta pysyy alhaisena. Tämä tapahtui laajemmassa mitassa teollistumisen aikana ja nyt digitalisaation myötä uudelleen. Suorittavassa työssä tuottavuuskin voi nousta vain luovan luokan toimenpiteiden ansiosta, ei suorittavasta työvoimasta lähtevillä tekijöillä kuten innostuksella, merkityksellä, motivaatiolla, oman työn hallinnalla, nämä on varattu luovan luokan yksinoikeudeksi.
Uskon, että tulemme pian näkemään erittäin luovasti järjestettyjä suorittavan työn yhteisöjä, jotka eivät perustu alustayhtiöiden kaltaiseen työntekijän alistamiseen (ohjelmisto)koneiston rattaaksi, vaan innostavaan, arvostavaan ja luovaan työn hallintaan. Laadukasta suorittavaa työtä tekevät ammattilaiset ovat kullan arvoisia, ja tässä on valtava potentiaali yrittäjävetoiseen liiketoimintaan, jossa työntekijöiden palkka ja arvostus on uudella tasolla. Aika monella toimialalla tarvittaisiin nyt ohjelmistoalalla jo tehtyä oivallusta, että hyvien työntekijöiden (tai ylipäätään työntekijöiden) saamiseksi pitää järjestää työpaikan olot sellaisiksi, että työntekijät siellä viihtyvät ja jaksavat. Kuuden tunnin työaika voi olla yksi keino. Tämä ei koske vain luovan työn työpaikkoja vaan yhä enemmän ravintola-alaa, hoitoalaa, rakennusalaa jne. Toinen vaihtoehto on taistella yhä kurjistuvassa työyhteisössä yhä tyytymättömämpien asiakkaiden kanssa.
Olet lähellä asian ydintä, tuota “luovaa vaativaa” työtä tekevät etenkään kultturi tulkkien viroissaan valtiolla eivät vaan välttämättä ymmärrä tuota ei selkosuomeksi kirjoitettua hankalaa tekstiäsi välttämättä. Olen huomannut, että monet “luovan” työn tekijänä itseään pitävä tekee aika simppeliä hommaa mutta kun ovat valmistuneet vaikka jyväskylän yliopistolta niin työnhän on pakko olla vaativaa kun on yliopisto käyty, valtiolle ja kunnille pitäisi laittaa iso stop luovan työn lisäykselle, etenkin suojaluovantyön mutta vihreät vastustaa sitä vaikka yksi työtön luovatyöläinen on paljon parempi ympäristön kannalta kuin töissäkäyvä, siinä joutuu tekemään pitkää päivää se suorittavatyöläinen jonka selkänahasta se luovatyöläisyys revitään.
Tuo lopputekstisi oli kyllä utopiaa noita ravintola ym. muita huippuosaajia tuodaan kuitenkin tarveharkinnasta välittämättä, että siellä ei olot varmasti ole paranemassa. Työmaat on kansoitettu venäläisillä mikä kyllä kummaksuttaa kun työttömänä on kyllä suomalaisia rakennusmiehiä läjäpäin.
Noin puolet yleensä on sellaisia joille ei lain mukaan olisi pitänyt antaa työlupaa ollenkaan mutta tässähän migri rikkoo lakia säännönmukaisestia jos noudattasi rakennuksilla olisi vain murto osa eu:n ulkopuolelta tulleita ja työttömyysluvutkin rakennustyöläisten osalta suomessa ihan jotain muuta, esim. se vihreä automaattimetron ohjauskeskus herttoniemessä, puolet varsinaisista rakennustyöntekijöistä oli venäläisiä toinen puoli virolaisia vain johtoryhmä ja sähkärit olivat suomalaisia (venäjä ei kuulu euhun ja tarvehankita koskee sitä, vähän tuntuu ettei migrissä tiedetä tuota ja ei, ei niillä ole viron passia yleensä).
Tässä yksi hyvä esimerki kuinka lakia ei noudateta: https://yle.fi/a/74–20019978 Miten alunperin päässyt maahan ja tuonne töihin toinen lain rikkominen on tullut siitä, että migri on myöntänyt niille sen jälkeen oleskeluluvat tarveharkinnasta välittämättä tapauksen jälkeen ja epäilen kyllä myös tuota hitsaustaitoa koska ovat baronan listoille päätyneet mutta baronahan saa nyt kaikki mahdolliset palkkatuet joten se ainakin tienaa, kalliiksi tulee ja suomalainen on edelleen kortistossa.
Suomesta löytyy taatusti työtöntä luokkahitsaria mutta toi “erikoishitsaaja” tietenkin voi tarkoittaa luokatonta hitsaria joka kyllä sitten jälkeenpäin työllistää sitä suomalaista tulee kalliiksi mutta kasvaapahan ainakin bruttokansantuote.
Meillä osa tekee 6 h tyoaikaa jotta jää aikaa tehdä toista työtä
Oikeasti tekevät ehkä 1,5 kertaisesti
Tehotonta kun eivät jaksa
Nelipäiväiseen työviikkoon täytyy siirtyä. Joku, joka siihen sai siirtyä, kertoi, että todella vapauttavaa, ei esimerkiksi enää kuumeisesti odota lomiaan kuten ennen. Varallisuuden kasvu on vaihdettava työajan lyhentämiseen. Ensin lyhennettääköön työviikko nelipäiväiseksi ja sitten työpäivä kuusituntiseksi. Näin voitaisiin jakaa työtä yhä useammalle, jolloin vaikka mitä tukia tarvitsisi maksaa yhä harvemmalle ihmiselle, joka ei saa työtä.
Etätyö ja työajan lyhentäminen
Suomessa on menossa kaksi työhön liittyvää keskustelua. Ensinnäkin jo pidempää on keskustelu pandemian aikana yleistyneestä ja yhä erittäin yleisestä etätyöstä — esimerkiksi siitä pitäisikö toimistossa käydä kerran viikossa vai ei. Toisekseen viime viikkoina on keskustelun aiheeksi noussut työajan lyhentäminen, esimerkiksi työviikon lyhentäminen 4‑päiväiseksi.
Etätyön puolustajan kertovat, että työt sujuvat kotona sutjakkaammin, työmatkoihin ei kulu aikaa, työn ohessa voi pestä pyykkiä ja kokouksen lomassa vaikka silittää. Koirankin voi ulkoiluttaa sen tarpeiden mukaan. Ja niin edelleen.
Etätyö siis säästää työn tekemiseen kuluvaa aikaa. Etätöissä ei myöskään mikromanageeraava pomo pääsee kyttäämään, joten työntekoa ei tarvitse näytellä, ei olla olevinaan ahkera, kun mitään tekemistä ei ole.
Voisiko olla niin, että etätyöläiset eivät suostu palaamaan toimistoihin siksi, että etätyöläisten työaika on jo lyhentynyt 6‑tuntisiksi työpäiviksi? Kuka hullu nyt palaisi toimistoon viettämään aikaa, kun työt voi hoitaa lyhyemmässä ajassa kotona?
Keskustelu työajan lyhentämisestä on myöhässä, koska monien työaika on jo lyhentynyt. Ja saavutetuista eduistahan ei ole tapana luopua!