Kategoria: _

Oden vaaliohjelma (4) Keskustan elinvoimaisuus

Alek­san­terinkadul­ta on lyhyen ajan sisäl­lä läht­enyt lukuisia erikoiskaup­po­ja. Onko keskus­tan elin­voimaisu­us uhattuna?

Erikoiskaup­pa vähe­nee keskus­tas­sa väistämät­tä, kos­ka erikoiskaup­pa siir­tyy net­ti­in ja kos­ka pääkaupunkiseudul­la on raken­net­tu suuri määrä kaup­pakeskuk­sia. Korona on tyh­jen­tänyt keskus­tan ihmi­sistä ja joudut­tanut muu­tok­sia, jot­ka oli­si­vat tulleet myös ilman koron­aa, mut­ta hitaammin.

Alek­san­terinkatu ei tyh­jene, kos­ka se on alue, jos­sa liike­huoneis­to­jen hin­nat ovat korkeim­mat koko seudul­la. Kun liike­huoneis­to­jen kysyn­tä las­kee, vuokrat alenevat, kunnes markki­na tas­apain­ot­tuu. Jon­nekin syn­tyy tyhjiä tilo­ja, mut­ta ei Alek­sille. Joil­lakin kiin­teistösi­joit­ta­jil­la on tosin kum­mallisia palk­it­semisjär­jestelmiä, jot­ka kan­nus­ta­vat pitämään jonkin aikaa liiketilo­ja tyhjil­lään, jot­ta niiden arvoa ei tarvit­sisi kir­ja­ta alas, mut­ta kyl­lä nekin lop­ul­ta tun­nus­ta­vat tosiasiat.

Tilan raivaaminen jalankulkijoille lisää keskustan elinvoimaa

Joil­lakin on sitkeä kuvitel­ma, että keskus­ta tulisi elävämpi, jos jalankulk­i­joil­ta otet­taisi­in aluei­ta autoille. Kaik­ki kan­sain­väliset esimerk­it puhu­vat päin­vas­taista. Kau­palli­nen keskus­ta vahvis­tuu, kun autoil­ta ote­taan tilaa jalankulkijoille.

Tämä on todet­tu myös Helsingis­sä. Aikanaan Alek­san­terinkatu ry. vas­tusti toimin­nan­jo­hta­jansa Panu Toivosen johta­mana voimakkaasti käve­ly-Alek­sia, kos­ka tarvit­si autoile­via asi­akkai­ta. Pitkäl­lisen viivy­tys­tais­telun jäl­keen yhdis­tys hävisi kamp­pailun­sa, autot häädet­ti­in Alek­sil­ta ja jalka­käytäviä levitet­ti­in. Kaup­po­jen liike­vai­h­to nousi raketino­mais­es­ti. Panu Toivo­nen sai potkut.

Kokoomus on vas­tus­tanut Helsingis­sä jokaista käve­lykat­ua ja jalka­käytävien leven­nys­tä epäon­nis­tunut­ta Iso Roobertinkat­ua luku­un otta­mat­ta. Yhtään kat­ua puolue ei ole vaat­in­ut palautet­tavak­si autoille eikä kokoomus mielel­lään muis­tele vas­tus­ta­neen­sa Keskuskadun, Yliopis­tokadun, Klu­u­vikadun ja Mikonkadun käve­lykatu­ja tai auto­jen häätämistä Alek­sil­ta, nyt esimerkik­si.[1]

Keskuskatu 1969
Keskuskatu nyt

Onko kauppiailla väärät tiedot asiakkaistaan?

Keskus­tan liikkei­den liike­vai­h­dos­ta tulee alas­ta riip­puen vaivaiset 8–18 pros­ent­tia autoil­i­joil­ta. Jos siis joudu­taan val­it­se­maan autoil­i­jat ja ei-autoil­i­jat, jokaisen niistä kan­nat­taa vali­ta ei-autoil­i­jat. Ei-autoil­i­joiden kannal­ta jalankulkuym­päristö on olen­nainen kil­pailutek­i­jä. Kapeil­la pakokaa­su­jen ja liiken­nemelun vaivaamil­la jalka­käytävil­lä pujot­telu ei houkut­tele asiakkaita.

Tun­nus­tan olleeni huono vihreä, kun suh­tauduin avoimen kiin­nos­tuneesti Jan Vapaavuoren teet­tämään selvi­tyk­seen keskus­tatun­nelista. Ajat­telin, että se tar­joaisi his­to­ri­al­lisen kom­pro­missin paran­taa jalankulkuolo­suhtei­ta maan pääl­lä. Kokoomus oli vielä väläyt­tänyt, että tun­neli rahoitet­taisi­in käyttäjämaksuilla.

Kun sit­ten kävi ilmi, että han­ke tyr­määvän kallis eli mak­saisi 1,4 mil­jar­dia euroa, yli kaksinker­tais­es­ti sen, mitä mak­soi moot­tori­tie Espoos­ta Turku­un, totesin, ettei tuos­sa ole mitään järkeä. Kokoomus­laisetkin uno­hti­vat puheet käyt­täjä­mak­suil­la rahoit­tamis­es­ta, kos­ka ei sitä saataisi rahoite­tuk­si. Jos mak­su ei vaikut­taisi käyt­täjämääri­in, sen pitäisi olla kuusi euroa suun­taansa. Kun tuol­lainen mak­su vähin­tään puolit­taisi käytön, mak­su pitäisikin olla 12 euroa suun­taansa, mikä vähen­täisi käyt­töä yhä lisää jne. Autoil­i­joil­ta ei saa tun­nelin kus­tan­nuk­sia per­i­tyk­si, kos­ka tun­nelista ei autoil­i­joille koidu niin suur­ta hyö­tyä, että hei­dän kan­nat­taisi mak­saa. Noin kalli­is­sa tun­nelis­sa ei ole päätä eikä hän­tää. Kun­nal­isveron kaut­ta mak­set­tuna se nois­taisi vero­pros­ent­tia pros­ent­tiyk­siköl­lä kymme­nen vuo­den ajaksi.

Hin­ta olisi siis 14 Ood­ia ja neljä Kru­unuratikkaa. Kru­unuratikan päivit­täi­nen käyt­täjämäärä olisi samaa luokkaa ja aikasäästö yli kaksinkertainen.

Kokoomuk­sen pormes­tariehdokas Juhana Var­ti­ainen ker­toi kuu­li­aise­na kokoomus­laise­na, että hän on ihail­lut kuin­ka Tukhol­mas­sa tun­nelit suju­voit­ta­vat liiken­net­tä. Tukhol­man liikenne on aivan olen­nais­es­ti ruuhkau­tuneem­paa kuin Helsin­gin ja pääsy keskus­taan autol­la siten vaikeam­paa. Kaupunkili­iken­teestä ei saa ruuhkia pois­te­tuk­si väyliä rakennetamalla.

Keskustan rooli muuttuu

Kukaan ei ole valit­tanut, ettei keskus­tas­sa ole lau­tatarho­ja. Suh­teel­lisen edun peri­aat­teen mukaan jotkut toimin­not sopi­vat keskus­taan ja jotkut taas aivan muualle. Keskus­tan suh­teelli­nen ase­ma on muut­tunut sen jäl­keen, kun pääkaupunkiseudulle on raken­net­tu suuri määrä kaup­pakeskuk­sia. Sel­l­aiset toimin­nat, jot­ka edel­lyt­tävät auton käyt­töä, sovel­tu­vat aiem­paakin huonom­min ydinkeskus­taan, kos­ka on ole­mas­sa autoli­jan kannal­ta parem­min toimivia vaihtoehtoja.

En osaa olla murheis­sani siitä, ettei Van­taan perukoil­ta tul­la autol­la ruokaos­tok­sille Helsin­gin keskus­taan, vaan maitop­urk­it ja olutko­rit oste­taan Jum­bosta. Mik­si kenenkään Helsingis­sä pitäisi olla tästä murheis­saan? Ei ole mitään kun­nal­lista arvon­lisäveroa, jon­ka takia täl­lais­es­ta liike­toimin­nas­ta pitäisi pitää kynsin ja ham­pain kiinni.

Tämän päivän Hesaris­sa kaup­pias ker­toi, ettei mon­en tuhan­nen euron käsi­laukkua tul­la osta­maan metrol­la. Kaup­pi­aan kan­nat­taa kokeil­la liik­keen­sä siirtämistä Jum­boon. Ties vaik­ka palaisi takaisin Espalle. Min­un taas on vaikea ymmärtää, että tuhan­sien euro­jen käsi­laukku jäisi osta­mal­la sik­si, että pysäköin­nistä joutuu mak­samaan muu­ta­man euron.

Alek­san­terinkadun tyhji­in liiketiloi­hin tulee kyl­lä vuokralaisia, mut­ta ne saat­ta­vat olla aika eri­laisia kuin ne, jot­ka siitä lähtivät.

Ydinkeskus­tan vahvu­udet liit­tyvät ihmis­ten kohtaamiseen ja ajan­vi­et­toon. Täl­lais­ten toim­into­jen osu­us tulee kas­va­maan. Merkit­tävää ostovoimaa edus­ta­vat myös tur­is­tit, jot­ka eivät liiku autol­la ja joi­ta hyvät jalankulkuolo­suh­teet houkuttavat.

Erikoiskaupan tilantarve vähenee

Vaik­ka Alek­si ei kaupoista tyh­jene, erikoiskau­pan vaa­ti­ma tila muual­la kan­takaupungis­sa vähe­nee net­tikau­pan ja kaup­pakeskusten vuok­si. Sik­si nyt liiketiloik­si osoitet­tu­ja tilo­ja tulee osoit­taa muuhun käyttöön.

Toimis­toille aivan ydinkeskus­ta on maan parhait­en saavutet­tavaa aluet­ta julkiselle liiken­teel­lä, mut­ta kauem­pana Rautatiease­mas­ta saavutet­tavu­us on selvästi heikompi.

Asun­to­jen hin­nat pal­jas­ta­vat, että kan­takaupun­ki on maan halu­tu­in­ta aluet­ta asumiselle. Asum­ista kan­takaupungis­sa tulee lisätä sal­li­mal­la toimis­tok­si muutet­tu­jen asuin­talo­jen palaut­ta­mi­nen asun­noik­si ja kon­ver­toimal­la myös toimis­toik­si raken­net­tu­ja kiin­teistöjä asun­noik­si. Espan ja Bule­vardin eteläpuolel­la tätä ei pitäisi estää.

Oikeas­t­aan pitäisi olla vapaa­ta muut­taa toimis­to­ja asun­noik­si. Jos jostain tilas­ta mak­se­taan asun­tona enem­män kuin toimis­tona, se on asun­tona parem­pi. Virkamiehet eivät tätä hyväksy, kos­ka ”sil­loin­han kaik­ki muutet­taisi­in asunnoiksi”.

Se, että asun­noista mak­se­taan enem­män kuin toimis­tok­er­rosalas­ta, johtuu var­maankin siitä, että asun­noista on pulaa ja toimis­tok­er­rosalaa on tyhjil­lään yli miljoona ker­rosneliötä. Kun kon­ver­sioi­ta on tehty tarpeek­si, hin­nat tasoit­tuvat. Kaikkea ei siis muutet­taisi asunnoiksi.

Tämä asia ei kuitenkaan ole aivan yksinker­tainen ulkois­vaiku­tusten vuok­si, mut­ta en mene tässä asi­as­sa syvemmälle.

 

 

 

[1] Kokoomus­laiset ovat huo­maut­ta­neet min­ulle, että hävit­tyään asian he eivät viime vai­heessa he eivät enää vas­tus­ta­neet Keskuskadun käve­lykat­ua. Eivät, mut­ta viiväs­tivät sen toteut­tamista yli 20 vuotta.

Oden vaaliohjelma (2) Ihannekaupunkini on tiivis mutta harva

Ne alueet, jot­ka ote­taan raken­net­tavak­si, kan­nat­taa rak­en­taa tiivi­isti ja paikas­ta riip­puen myös aika korkeasti. Toisaal­ta aluei­den väli­in kan­nat­taa jät­tää kun­non viheralueet.

Suomes­sa pääsi 1960-luvulle val­loille amerikkalainen har­vaan raken­net­tu autokaupun­ki-ide­olo­gia. Syn­tyivät met­sälähiöt. Tiivi­isti raken­netus­ta kan­takaupungista halut­ti­in val­oisi­in ja välji­in lähiöi­hin, kos­ka kan­takaupungis­sa asum­i­nen oli epäter­veel­listä. Auringon val­on puute tuot­ti riisi­tau­tia, taloko­htainen kok­siläm­mi­tys, roskan­polt­tou­u­nit ja auto­jen pakokaa­sut pila­si­vat hen­gi­tysil­man. Tapi­o­las­sa asun­noista mak­set­ti­in enem­män kuin Kruununhaassa.

Pih­la­jamä­ki

Tämän seu­rauk­se­na Helsin­ki on aivan olen­nais­es­ti harvem­min raken­net­tu kuin Tukhol­ma, Kööpen­ham­i­na tai Oslo. Se vas­taa ympäristörikos­ta. Har­vaan raken­netus­sa kaupungis­sa rak­en­tamisen ja tiev­erkon alle jää paljon enem­män maa­ta ja luon­toa, Sipoos­sa asukas­ta kohden kymme­nen ker­taa niin paljon kuin Helsin­gin kantakaupungissa.

Riisi­taudin uhka on vai­h­tunut ihosyövän uhak­si, roskan­polt­tou­u­nit on kiel­let­ty, taloko­htainen läm­mi­tys on vai­h­tunut kaukoläm­pöön, lyi­jy on kiel­let­ty polt­toaineis­sa ja katalysaat­torit tulleet pakol­lisik­si. Tiivis on taas ter­veel­listä ­– ja haluttua.

Ekon­o­mistik­oulu­tuk­sen saa­neena kat­son, että asumisen hin­ta eri alueil­la pal­jas­taa aluei­den suh­teel­lista halut­tavu­ut­ta. Mik­si joku mak­saisi asumis­es­ta enem­män paikas­sa A kuin paikas­sa B, jos itse asi­as­sa asu­isi mielu­um­min paikas­sa B. Tarkkaan ottaen hin­nat ker­to­vat, minkälaista kaupunkia tarvi­taan lisää, sil­lä onnek­si ihmis­ten toiveet vaihtelevat.

Tiivis kaupun­ki on taas suosiossa.

Hin­nat puo­lus­ta­vat asuinaluei­den tiivistämistä. Tiivi­it asuinalueet näin mitat­tuna halutumpia.

Tiivis kaupunki­rakenne toimii parem­min. Palve­lut ovat parem­pia ja enem­män asioi­ta on käve­ly­matkan säteel­lä. Lisää asukkai­ta tarkoit­taa parem­paa joukkoli­iken­net­tä, parem­pia palvelu­ja, enem­män elämää. Kun jotain asuinaluet­ta tiivis­tetään, siitä tulee alueena halu­tumpi ja asun­to­jen arvo nousee.

Olen ollut yhteen­sä 12 vuot­ta kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa ja kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa. Siel­lä olen toimin­ut niin kuin olen puhunut. Kun aloitin, Her­ne­saa­reen kaavailti­in 4 300 asukas­ta. ja val­tu­us­ton hyväksymässä kaavas­sa asukkai­ta on 7 800. Tein aikanaan palau­tus­esi­tyk­sen Kes­ki-Pasi­lan kaavas­ta esit­täen korkeam­paa rak­en­tamista. Kaa­va tulisi takaisin yli 1 500 asukas­ta suurem­mal­la asukasmäärällä.

Emme hyväksyneet Kivi­nokan rak­en­tamista, mut­ta näin menete­tyn asukas­määrän kor­vasimme enem­män kuin kokon­aan sijoit­ta­mal­la noin 3 400 asukas­ta metroase­man lähelle Hert­toniemen teollisuusalueelle.

Tiivistämi­nen suo­jelee luon­toa, kos­ka vähem­män luon­toa jää rak­en­tamisen alle. Joskus kuitenkin syn­tyy vaikei­ta rajan­ve­to­ja, kuten Riis­tavuores­sa Haa­gas­sa tai Vuosaa­res­sa. Näistä myöhem­mis­sä kirjoituksissa.

 

 

Kummallinen kehysriihi

Kom­men­toin Verde-lehdessä kehysriihtä.

Ei ole eri­tyisen edis­tyk­sel­listä lykätä aina vain toimen­piteitä työl­lisyy­den nos­tamisek­si. Jos rakas­taa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, pitäisi huole­htia myös työl­lisyy­destä. Pitää tehdä kan­nat­tavak­si ottaa vas­taan mylös mata­la­palkkaista työtä. Kepin sijaan voi käyt­tää myös porkkanaa.

En kuu­lu niihin, jot­ka pitäi­sivät inflaa­tio­ta pahana peiko­ja, mut­ta nyt suh­dan­teet voivat yliku­umen­tua. Näin kävi vuon­na 2007 ja siitä kär­sit­tin kymme­nen vuot­ta, kos­ka kus­tan­nus­ta­so nousi eikä sit­ten laskenut. Hin­nat ja palkat ovat jäykkiä alaspäin, eikä enää voi devalvoi­da. En olisi jatkanut elvy­tys­tä tätä vuot­ta kauem­mak­si. Ennen kaikkea pitäisi varautua nopeaan­jar­ru­tuk­seen, jos keitos uhkaa kiehua yli.

Käy luke­mas­sa, siihen pääsee tästä.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 20.4.2021

Luon­non mon­imuo­toisu­u­den tur­vaamisen toimintaohjelma

Ohjel­ma on hyvä ja kun­ni­an­hi­moinen. Olen­naista kuitenkin on, kuin­ka kun­ni­an­hi­moi­ses­ti sitä toteutetaan. En löytänyt ohjel­mas­ta mitään liito-orav­ista. Minus­ta pitäisi tur­va­ta liito-orav­ille suo­tu­is­ten ympäristö­jen säi­lymi­nen. Sen pitäisi vas­taavasti riit­tää liito-oravien suojeluksi.

Opastin­sil­ta 8:n asemakaava

Enti­nen YTV:n toim­i­ta­lo pure­taan ja tilalle raken­netaan hybridi­raken­nus, jos­sa on asum­ista ja toimis­to­ja.  Närää on herät­tänyt purkami­nen, ei hybridi­ratkaisu. Säi­lyt­tämäl­lä runko olisi säästet­ty ilmas­toa – ainakin lyhyel­lä aikavälil­lä. Tämäkin vai­h­toe­hto on selvitet­ty.  Tarkoituk­sen­mukaisem­man tun­tu­inen tämä uusi ratkaisu kyl­lä on.

Pitäjän­mäen asemanseutu

Aluet­ta vähän tiivis­tetään. Näin saadaan koti 570 asukkaalle aivan ase­man tun­tu­maan. Van­ha Pitäjän­mä­ki tien toisel­la puolel­la tun­tuu tämän ratkaisun jäl­keen vähän nukkavierul­ta ja tiivistämistä kaipaaval­ta.  Viime vuon­na lau­takun­ta teki harv­inaisen kat­sel­muk­sen alueella.

Koivusaaren ase­makaa­va

Tämä pitkän valmis­telu han­ke on nyt saa­mas­sa lop­ullisen muo­ton­sa. Hyvää tässä on automar­ket­tei­hin aikanaan panos­ta­neen Ikean tulo autot­toman enem­mistön ulot­tuville. Se tekee kaupungista taas vähän toimi­vam­man. Hyvää on myös 5 000 asukkaan ja 3 300 – 4 000 työ­paikan tulo käve­lyetäisyy­delle metroasemasta.

Huonoa on val­taisa moot­tori­tieli­it­tymä kaupungi­nosan keskuk­se­na. Minä olisin halun­nut tähän T‑risteyksen – siis niin, että Län­siväylästä erkane­va kaista olisi men­nyt suo­raan ja siihen, olisi tehty tilaa säästävä T‑risteys. Sil­loin tietysti kaistoil­la olisi pitänyt olla eri nopeusrajoitukset.

Fil­laroi­jana har­mit­taa, että Län­siväylän pohjois­puolel­la kulke­va keskeinen pyöräy­hteys pan­naan kiertämään ylimääräi­nen lenk­ki ja nouse­maan ylimääräi­nen mäki. Yritet­ti­in toisen­laista ratkaisua, mut­ta emme saa­neet virkamiehiä usko­maan siihen.

Paljon täytetään mer­ta. Näin saadaan lailli­nen oikeus kipa­ta pääkaupunkiseudun eri työ­mail­ta syn­tyvä louhe mereen.

Pär­nun­tien tiivistyskaa­va Vuosaaressa

Pieni yleiskaa­van mukainen tiivistyskaa­va yksi­tyiselle maalle, joka tuo alueelle noin 60 uut­ta asukasta.

Vuosaaren yleis­ten aluei­den suun­nitel­man hyväksyminen

Vaikut­taa hyvältä, mut­ta min­un paikallis­tun­te­muk­seni ei oikein riitä tähän. Täl­laisia käsitel­lessä herää aina kysymys, voisiko meil­lä olla kaupungi­nosaval­tu­us­to­ja.  Toisaal­ta saadaan kaupungi­nosay­hdis­tyk­seltä lausun­to. ne yhdis­tyk­set vain ovat kovin eri tasoisia osaamiseltaan ja edustavuudeltaan.

 

 

 

 

Kriisiajan rokotepolitiikka

Seu­raavaan pan­demi­aan kan­nat­taa valmis­tau­tua jät­timäisel­lä rokote­tuotan­non ylika­p­a­siteetil­la. Rokot­tei­den hyväksymis­menet­te­lyä on voita­va tarvit­taes­sa nopeut­taa.

Covid19 ‑pan­demi­as­sa ei pitänyt olla mitään yllät­tävää. Pan­demi­an ris­ki oli mukana tule­vaisu­ut­ta koske­vis­sa ske­naar­i­ois­sa siinä, mis­sä tulos­sa ole­va Kali­forn­ian suuri maan­järistyskin. Mah­dol­lisuute­na, joka tiedet­ti­in, mut­ta ei otet­tu huomioon.

Covid19 on han­kalampi kuin Sars‑1, kos­ka sen vakavam­mat oireet alka­vat vas­ta viikon kulut­tua tar­tun­nas­ta, jol­loin on jo ehtinyt levit­tää tau­tia eteen­päin. Sars‑1 oli tar­tun­nan saa­neelle paljon kohtalokkaampi, mut­ta sen oireet oli­vat niin rajut, ettei se levin­nyt laajalle.

Covid19 on silti huono lev­iämään, onnek­si. Jos se lev­iäisi kuin tuhkarokko, jok­seenkin kaik­ki oli­si­vat sen jo sairas­ta­neet. Vuosi sit­ten luul­ti­in yleis­es­ti, että näin tulisi käymään kaik­ista rajoi­tusyri­tyk­sistä huolimatta.

Onnek­si rokot­tei­den kehit­tämisessä on otet­tu jät­ti­harp­pauk­sia. Eri­tyisen lupaa­va on RNA-teknolo­gia. Pfiz­er-Bion­techin rokote oli tiet­tävästi valmis muu­ta­mas­sa päivässä sen jäl­keen, kun viruk­sen per­imä oli selvil­lä. Rokot­teen tehon ja tur­val­lisu­u­den tes­taami­nen kuitenkin kesti läh­es vuoden.

Kun osalle väestöä syn­tyy virus­ta vas­taan vas­tus­tuskyky joko sairas­tamisen tai rokot­tei­den kaut­ta, viruk­selle syn­tyy voimakas paine kehit­tää resistent­te­jä mutaa­tioi­ta. Näin on käynytkin. Mut­ta ei hätää. Uusi rokote kehitetään alle viikossa.

Pelisään­tö­jen pitäisi olla etukä­teen selviä. Influ­enssarokot­tei­ta muun­nel­laan vuosit­tain viruk­sen muuntues­sa, eikä uusia vähän muutet­tu­ja rokot­tei­ta tarvitse tutkia yhtä huolel­lis­es­ti kuin kokon­aan uusia.  Tässä on riskin­sä mut­ta niin on sairastamisessakin.

Entä jos syn­tyy uusi han­kala virus, joka tart­tuu kuin tuhkarokko? RNA-rokote sitä vas­taan syn­ty­isi nopeasti, mut­ta vuot­ta ei voitaisi odot­taa tur­val­lisu­us­tutkimusten kanssa.  Pitäisi olla valmi­ik­si mietit­tynä nopeutet­tu käytän­tö hätätilanteisiin.

Opti­moimal­la rokote­tuotan­toa globaal­isti saadaan halvem­pia rokot­tei­ta, mut­ta globaali talous toimii kun­nol­la vain rauhan olois­sa. Kri­isi­olois­sa ei voi luot­taa globaali­in talouteen: Kun Wuhanis­sa sul­jet­ti­in tehtaat, mon­et län­si­maiset yri­tyk­set menet­tivät ali­hank­in­taketjun­sa ja jou­tu­i­v­at pysäyt­tämään tuotantonsa.

Vuosi sit­ten maat kaap­pa­si­vat välilaskun tehneistä rahtikoneista suo­ja­maske­ja. Kum­ma, että sekin painet­ti­in vil­laisel­la. Vapaakau­pan sään­töi­hin ei voi luot­taa kri­isin olois­sa. Eivät armei­jatkaan luota.

Nyt EU:ssa puuhataan vien­tikiel­toa rokot­teille. Yhdys­val­lat on sel­l­aisen jo toteut­tanut. Kun sään­nöt ovat nämä, seu­raavaa kri­isiä varten rokote­tuotan­to ja sen raa­ka-aineet hajautet­ta­va, vaik­ka näin toteutet­tu rokote­tuotan­to tuleekin paljon kalliimmaksi.

Rokot­tei­den tuotan­toka­p­a­siteet­tia ja tarvit­tavia raa­ka-ainei­ta on olta­va kaikkial­la tarpeek­si. Se tarkoit­taa, että osa raa­ka-aineista saat­taa pilaan­tua tarpeet­tom­i­na. Mak­saa, mut­ta entä sit­ten? Puo­lus­tusvoimat romut­taa koh­ta mil­jarde­ja mak­sa­neet Hor­net-hävit­täjän­sä ilman että niil­lä on ammut­tu laukaustakaan.

Tässä kri­i­sis­sä hatun­nos­ton arvoinen asia on lääkey­htiöi­den väli­nen yhteistyö ja tiedon vai­h­to. Virus koet­ti­in vihol­lisek­si, ei kil­pail­e­va lääkeyri­tys. Kun Sanofin oma rokoteke­hi­tys epäon­nis­tui, se alkoi valmis­taa tehtail­laan Pfiz­erin rokotetta.

Tule­vaisu­ut­ta varten roko­teosaamiseen on panos­tet­ta­va maid­en välisenä yhteistyönä ja syn­tyvä osaamisen on olta­va yhteistä omaisu­ut­ta. Niin ihmiskun­ta valmis­tau­tu­isi myös avaru­u­so­lioiden hyökkäyk­seen, jos sel­l­ainen olisi näköpiirissä.

On helpom­pi luot­taa reilu­un peli­in rokot­tei­den resepteis­sä kuin valmi­is­sa rokot­teis­sa. Jos annamme muille omia rokot­teita­mme, meille jää niitä vähem­män, mut­ta asukkaidemme ter­veys ei vaaran­nu, vaik­ka ker­romme muille, miten rokot­tei­ta valmistetaan.

 

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä

AstraZenecan rokotteen riskit suhteessa muihin riskeihin

Halusin haarukoi­da AstraZenecan rokot­teen tuot­tamia hait­to­ja ja ver­ra­ta sitä rokot­tamisen hyö­ty­i­hin ja rin­nas­taa rokot­teen riske­jä mui­hin riskei­hin, jota pidämme hyväksyttävinä.

AstraZenecan rokote näyt­tää tuot­ta­van harv­inaisen ver­itukok­sen, johon liit­tyy ver­i­hi­u­talei­den vähyys keskimäärin yhdelle sataatuhat­ta käyt­täjää kohtaan. Luku on peräisin EMA:n tiedo­tusti­laisu­ud­es­ta 7.4. Se vai­htelee mait­tain. Se on ollut suurin Nor­jas­sa ja pienin Bri­tan­ni­as­sa. Ylivoimais­es­ti eniten koke­mus­ta on Bri­tan­ni­as­ta. Brit­tien koke­muk­sen perus­teel­la vakavien sivu­vaiku­tusten ris­ki on 0,16/100 000. Käytän tuo­ta maid­en keskiar­voa 1/100 000, sil­lä ris­ki voi olla eri mais­sa erisu­u­ru­inen syistä, joi­hin palaan lopussa.

Riskinä yksi sataatuhat­ta kohden on niin vähäi­nen, että se rin­nas­tuu lähin­nä riski­in joutua liiken­neon­net­to­muu­teen matkalla rokotet­tavak­si. Yritän rin­nas­taa tätä mui­hin riskei­hin, jot­ka me arkises­sa elämässämme hyväksymme.

Min­ul­la ei ole pääsyä asi­akir­joi­hin, mut­ta käsi­tyk­seni on, että taval­liseen ibupro­fei­ini­in (esim. Burana) kuolee ihmisiä selvästi enem­män. Wikipedia tietää ker­toa, että sen pitkäaikainen käyt­tö kolminker­tais­taa sydän­in­fark­tin riskin. Kun sydän­in­fark­te­ja on Suomes­sa noin 400/100 000 asukas­ta, ”har­mit­toman” ibupro­fei­inin pitkäaikainen käytön sydän­in­fark­tiris­ki on usei­ta sato­ja sataatuhat­ta käyt­täjää kohden vuodessa, siis joka vuosi. Se on siis sato­ja ker­to­ja vaarallisempi.

E‑pillerit nos­ta­vat tuot­ta­vat laski­mo­tukosten riskiä noin 40 – 100 tapauk­sel­la sataatuhat­ta käyt­täjää kohden vuodessa. Tosin nämä tukok­set ovat har­mit­tomampia kuin nämä AstraZenecaan yhdistetyt.

Paljon suurem­pia riske­jä hyväksytään liiken­teessä. Sataatuhat­ta moot­to­ri­a­joneu­voa kohden Suomes­sa kuolee 5 ja loukkaan­tuu sata henkeä. Jokin aika sit­ten ajoko­rt­ti-ikä alen­net­ti­in Suomes­sa tosi­asial­lis­es­ti 17 vuo­teen. Vuo­den sisäl­lä 10 000 seit­semän­tois­tavuo­ti­as­ta kuskia tuot­ti kuusi kuolonuhria, eli kuole­man vaara oli 60 /100 000. Loukkaan­tunei­ta oli luon­nol­lis­es­ti paljon enem­män. Moot­toripyöräil­i­jöitä kuolee vuosit­tain noin 13 ja loukkaan­tuu noin 250 sataatuhat­ta kohden.

Mut­ta takaisin rokot­tamisen riskei­hin. Jos emme hyväksy rokot­teen riskiä, hyväksymme sairas­tamisen riskit. Voi tietysti ajatel­la, että halu­amme kaikille RNA-rokotet­ta, siis Pfiz­erin tai Mod­er­nan rokot­tei­ta, jois­sa näitä paho­ja sivu­vaiku­tuk­sia ei ole havait­tu, mut­ta sil­loin rokot­ta­mi­nen viivästyy kuukausil­la ja sinä aikana moni sairas­tu­isi. Teen laskel­man opti­mistis­es­ti kahdel­la kuukau­den viiveel­lä, siis joko AstraZeneca nyt tai Pfiz­er kak­si kuukaut­ta myöhemmin.

Täl­lä het­kel­lä Suomes­sa Covid-19 ilmaan­tu­vu­us on 114/100 000 asukas­ta kahdessa viikos­sa. Kah­den kuukau­den viivästys rokote­suo­jas­sa tuot­taisi nyky­tahdil­la siis noin 500 tar­tun­taa sataatuhat­ta asukas­ta kohden. Verisuoni­tukosten ris­ki on koron­apoti­lail­la erit­täin suuri, joten verisuoni­tukosten määrä kas­vaisi paljon, vaik­ka tarkoi­tus oli vähen­tää niitä vält­tämäl­lä roko­tus­ta. On tietysti eri asia, tuleeko tukos aivoihin vai munuaisiin.

Cam­brid­gen yliopis­tossa on ver­rat­tu keskenään roko­tusten hyö­tyjä ja hait­to­ja. Kun AstraZenecaa on käytet­ty Bri­tan­ni­as­sa paljon, dataa on run­saasti. Sen mukaan vakavien sivu­vaiku­tusten ris­ki on ikälu­okas­sa 20–29 vuot­ta viisinker­tainen ikälu­okkaan 60–69 vuot­ta ver­rat­tuna. Taudin hai­tat taas ovat van­hem­mil­la ikälu­okil­la selvästi suurem­pia. Hai­tan mit­ta­ri­na käytet­ti­in riskiä joutua teho­hoitoon – makuaistin mene­tys­tä siis esimerkik­si ei pidet­ty tässä hait­tana.  Laskin tämän mukaan rokot­tamisen hyöty/haittasuhteen ikälu­okit­tain. Olen indek­soin­ut hai­tan merk­it­semäl­lä suhdelu­vuk­si 100 ikälu­okas­sa 60–69 vuotta.

Roko­tuk­sen suh­teelli­nen hyöty/haittaindeksi

20–29 v. 1
30–39 v. 5
40–49 v. 16
50–59 v. 37
60–69 v. 100

 

Tätä taulukkoa ei voi lukea niin, että hyödyt ja hai­tat oli­si­vat nuori­mas­sa ikälu­okas­sa yhtä suuret, kos­ka kiin­nitin indeksin mieli­v­al­tais­es­ti sadak­si van­him­mas­sa ikälu­okas­sa. Sen voi lukea niin, että hyö­ty­hait­ta­suhde on ikälu­okas­sa 60 – 69 sata ker­taa suurem­pi kuin ikälu­okas­sa 20–29 vuotta.

Brit­ti­dataa ei voi kään­tää vai­vat­ta absolu­ut­tisek­si hyö­ty­jen ja hait­to­jen ver­tailuk­si Suomes­sa, kos­ka se riip­puu tar­tun­tariskistä. Brit­ti­datan mukaan rokot­teen hyödyt ovat yli 30-vuo­tail­la selvästi hait­to­ja suurem­pia ja 30 vuo­teen siel­lä ikära­ja on pistettykin.

Jos mitään muu­ta rokotet­ta ei olisi, ikära­ja kan­nat­taisi var­maankin aset­taa noin 30 vuo­teen ja jät­tää sitä nuorem­mat rokot­ta­mat­ta, sil­lä epi­demia hiipuisi jo sil­lä[1]. Kun muu­takin rokotet­ta on, kan­nat­taa minus­ta AstraZenecan käyt­tö pain­ot­taa van­hempi­in ikälu­okki­in ja säästää RNA-rokot­teet nuorem­mille. Mis­sään tapauk­ses­sa AstraZenecan ja John­son & John­sonin rokot­tei­ta ei kan­na­ta kaataa maahan.

Mut­ta entä ne maid­en väliset erot? Bri­tan­ni­as­sa on havait­tu yksi vaka­va hait­ta 660 000 rokotet­tua kohden. Nor­jas­sa on rokotet­tu AstraZenecalla noin 130 000 ter­vey­den alan työn­tek­i­jää. Vakavia hait­to­ja on aiheutunut viidelle ja heistä on kolme kuol­lut. Hait­to­ja on siis ollut 1/27 000, joka on aivan muu­ta kuin 1/660 000. Voi tietysti olla, että nor­jalaisil­la on vain ollut huonoa tuuria, mut­ta maid­en väliset erot ovat muutenkin aika isoja.

Jos ver­itukok­set aiheutu­vat autoim­muu­nireak­tioista, voidaan olet­taa, että ne ovat osin perin­nöl­lisiä. Nor­jas­sa tuo­ta rokotet­ta ei sil­loin ehkä kan­na­ta käyt­tää. Mikä sopii briteille, ei sovi viikingeille. Siis jos.

Suomes­sa vakavia hait­to­ja on havait­tu kolme ja rokot­tei­ta on annet­tu 8.4. men­nessä 216 000 annos­ta. Viimeisim­mät on annet­tu niin vähän aikaa sit­ten, että hait­tavaiku­tuk­sia voi yhä ilmetä. Riit­tävän kauan sit­ten annet­tu­ja annok­sia on 185 000. Ris­ki on pienem­pi kuin Nor­jas­sa, mut­ta suurem­pi kuin Bri­tan­ni­as­sa, aika lähel­lä globaalia keskiar­voa. Näin harv­inaista riskiä ei näin pien­estä joukos­ta voi­da kuitenkaan kun­nol­la estimoida.

= = = =

Jos saisin päät­tää, lask­isin AstraZenecan ikära­jan tässä vai­heessa 55-vuo­teen ja seu­raisin kan­sain­välistä dataa. Toiv­ot­tavasti löy­tyy se joukko, johon ris­ki kohdis­tuu. Kun dataa on saatu lisää, voidaan päät­tää ikära­jan alen­tamis­es­ta edelleen.

[1] Tämä ei ole aivan var­maa. Sel­l­ais­takin on väitet­ty, että jos lap­sia ei rokote­ta, epi­demia jää kiertämään las­ten kesku­udessa har­mit­tomana nuhana, jol­loin rokot­ta­mat­tomat aikuiset voivat saa­da tar­tun­nan heiltä.

 

 

 

Rokotepassi pelastaisi tapahtuma-alan kesän

Päämin­is­teri San­na Marin mukaan ei kan­na­ta rokotepas­sia, kos­ka se olisi epäoikeu­den­mukainen niitä kohtaan, joi­ta ei ole vielä rokotet­tu. Tämä on aika raju kan­nan­ot­to surkeaan tilaan ajet­tua tapah­tu­ma-alaa kohtaan. Sol­i­daarisu­ud­es­ta nuo­ria rokot­ta­mat­to­mia kohtaan tapah­tu­ma-alan tulee olla työt­töminä — moni ilman edes työt­tömyysko­r­vaus­ta — turhaan.

Tapah­tu­ma-ala työl­listää oman ilmoituk­sen­sa mukaan 200 000 henkeä. Vaik­ka luku olisi vähän yläkant­ti­in, paljon enem­män se työl­listää kuin maat­alous ja puun­jalostus­te­ol­lisu­us yhteen­sä. Sel­l­ute­htaat ovat lähel­lä hal­li­tuk­sen sydän­tä, mut­ta tapah­tu­ma-alan työ­paikko­ja tuho­taan kateu­teen vedoten.

San­na Mari­ni vaikut­taa päivä päivältä enem­män demar­il­ta. Tan­skas­sa ei ole rokotepas­sia vaan koron­a­pas­si. Sen saa jos on rokotet­tu tai jos on alle 72 tun­tia van­ha neg­tati­ivi­nen koronatestitulos.

Kir­joitin asi­as­ta pääkir­joituk­sen Verde-lehteen viikko sit­ten. Sen voi lukea tästä.

Ne, joil­la upotet­tu link­ki ei toi­mi, voivat käyt­tää tätä:

https://verdelehti.fi/2021/04/01/rokotepassi-pelastaisi-tapahtuma-alan-kesan/

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 20.3.2021

Pöy­dältä

Tapani­lan ase­manseudun eteläosan asemakaava.

Tästä oli vähän kysymyk­siä, mut­ta kaa­va vaikut­taisi ole­van kun­nos­sa. Joil­lakin lau­takun­nan jäse­nil­lä olisi halu suo­jel­la ton­tille jäävä teol­lisu­usti­la. Min­ulle riit­tää, että se jää siihen. Ei se sel­l­ainen arkkite­htu­urin hel­mi ole, ettei sitä remon­toitaes­sa saisi esimerkik­si vai­h­taa ikkunanpokia.

Pohjois-Espa 19:n myyminen

Kaupun­ki ei tätä tarvitse, joten kiin­teistös­trate­gian mukaan siitä voi luop­ua. Mikä vähän mieti­tyt­tää on, ettei tästä ole tehty avoin­ta tar­jouskil­pailua. Osta­ja omis­taa viereisen talon, joten sil­lä on tiet­ty suh­teelli­nen etu tämänkin omis­tamiseen. Tar­jouskil­pailus­sa se voisi sik­si tar­jo­ta myös nyt sovit­tua hin­taa vähem­män, kos­ka tietää, ettei muiden kan­nat­ta mak­saa yhtä paljon kuin sen. Peri­aat­teessa kuitenkin pitäisi myy­dä avoimel­la kilpailulla.

Uudet asi­at:

Makasi­ini­ran­nan ja Olympiaran­nan ase­makaava­muu­tok­sen suun­nit­telu­pe­ri­aat­teet ja kil­pailu­o­hjel­man hyväksyminen

On aivan lois­tavaa, että tämä alue saadaan parem­min kansalais­ten käyt­töön. Kaik­ki on muuten hyvin, mut­ta alueesta eris­tetään aidan taakse 150 metriä pitkä ja 15 metriä lev­eä alue ris­teilyaluk­sille. Min­un on täysin mah­do­ton hyväksyä tätä. Ris­teily­matkus­ta­jia paapotaan aivan liikaa. Laivoille on lai­turi Her­ne­saa­res­sa. Jos yhtä aikaa yrit­tää tul­la niin mon­ta ris­teilyalus­ta, etteivät ne Her­ne­saa­reen mah­du, san­o­taan, että ei mahdu.

Helsingillä ei ole mitään velvol­lisu­ut­ta ris­teily­matkus­ta­jia kohtaan. Tur­is­mi on elinkeino siinä mis­sä muutkin elinkeinot. Tur­is­mia suosi­taan vain, kos­ka halu­taan saa­da tur­is­teil­ta rahaa ja työl­listää helsinkiläisiä. Ris­teily­matkus­ta­jat jät­tävät Helsinki­in keskimäärin 60 euroa, eikä sekään ole siis net­toluku vaan brut­to. He piipah­ta­vat Helsingis­sä muu­ta­man tun­nin, jona aika suurin osa ei pois­tu laivas­ta lainkaan. Lop­ut aja­vat bus­seil­la kat­so­maan Sibelius-mon­u­ment­tia. Joku voi ostaa jäätelötöt­terön Tätä kan­nat­taa ver­ra­ta vaik­ka kon­fer­enssi­matkus­ta­ji­in, jot­ka jät­tävät selvästi yli tuhat euroa. Näin arvokas­ta paikkaa en ris­teilyaluk­sille antaisi.

Ris­teilyaluk­set ovat hiil­i­jalan­jäl­jeltään paljon lentomatkus­tamista pahempi matkailun muo­to. Ainakin takavu­osi­na osa ris­teilyaluk­sista heit­ti mereen ruuan­täh­teet, joi­ta tuol­laisen joukon syöt­tämis­es­tä tulee paljon. En tiedä, onko käytän­tö yhä tämä. Helsin­ki tar­joutuu otta­maan jät­teet vas­taan ilmaisek­si (osana sata­ma­mak­sua) mut­ta tämä toimii vain, jos aluk­sel­la on tähän oma järjestelmänsä.

Kil­pailun sään­nöt näyt­tävät hyviltä. Suh­taudun lop­putu­lok­seen toiveikkaasti. Arkkite­hdit ovat käärmeis­sään, kun kil­pailue­hdo­tuk­sen jät­täjän pitää sitoutua myös toteut­ta­maan se. Se kar­sii toki luovim­mat ehdo­tuk­set pois, mut­ta mitä teemme toteut­tamiskelvot­tomil­la ehdo­tuk­sil­la. Tämä oli ongel­mana ennen kuin siir­ryt­ti­in näi­hin toteuttamiskilpaluihin.

Töölön­torin väli­aikaiset liikennejärjestelyt

Topeliuk­senkadun ja Runeberginkadun risteyk­sen lähel­lä ole­va parkkikent­tä on tarkoi­tus muut­taa torik­si. Se on minus­ta hyvin perustel­tua. Kaavoitimme aikanaan melkein tuhan­nen auton parkki­hallin hotellin alle Töölönkadun var­teen. Parkkilu­o­layrit­täjälle oli ker­rot­tu,. että maan päältä pois­te­taan parkkipaikko­ja tämän torin aikaansaamisek­si ja kos­ka Topeliuk­senkadulle on tulos­sa ratik­ka. Näin ei ole kuitenkaan tehty ja parkkilu­o­la on tyhjä. Yrit­täjä kokee syys­täkin itsen­sä petetyksi.

Töölössä on huo­mat­ta­va määrä luvat­to­mia, kaa­van vas­taisia autopaikko­ja pihoil­la. Jos lait­to­muuk­sia ei kat­sot­taisi läpi sormien, parkki­hal­li olisi täynnä.

Hal­tialan ja Niskalan hoito- ja kehittämissuunnitelma

Tek­stistä pisti ensim­mäisenä silmään, että alueel­la on 200 hehtaaria vil­jel­tyjä peltoja.

Nopeal­la tutus­tu­misel­la suun­nitel­ma näyt­ti hyvältä, mut­ta kat­son mielel­läni esit­te­lyn ja kuun­te­len niiden mielip­iteitä, jot­ka tun­te­vat alueen parem­min. Pyöräi­lyre­it­ti­ni kulki­vat ennen tuo­ta kaut­ta, mut­ta siir­ryt­tyäni maantiepyörään olen suos­in­ut asfalttiteitä.

Näi­den aluei­den merk­i­tys koros­tuu helsinkiläis­ten henkireikänä, kun Helsin­gin asukasluku nousee. Niin kuin tänä vuon­na huo­masimme, Helsinki­in saat­taa vieläkin joskus sataa talvisin lunta.

Mitä ajattelen liikkumisrajoituksista

Kun hal­li­tus ilmoit­ti tule­vista liikku­mis­ra­joituk­sista, min­ulle tuli ensim­mäisen ker­ran tunne, että nyt lyödään liian lujaa. Mon­ta ker­taa aiem­min on tun­tunut siltä, että toimet ovat liian lep­su­ja. Jos olisin ollut dik­taat­tori, olisin kieltänyt karaoke­baar­it ja kaiken alko­holin naut­timisen rav­in­tolois­sa seisaal­laan tai baar­i­jakkar­al­la ja määrän­nyt mask­ipakon pahim­mil­la alueil­la sisätilois­sa ja julkises­sa liiken­teessä aiko­ja sitten.

Olen tutus­tunut THL:n mallinnuk­seen lähin­nä Uut­ta­maa­ta ajatellen. THL:n mallis­sa on liioitel­tu vähän kaikkia para­me­tre­jä. Poh­jana ole­va tar­tut­tavu­us­luku on Uudel­la­maal­la korkeampi kuin se on tässä kuus­sa ollut, roko­tuk­set vaikut­ta­vat tar­tut­tavu­u­teen hitaam­min kuin vaikut­ti­vat Israelis­sa, ja kesä vähen­tää tar­tut­tavu­ut­ta paljon vähem­män kuin se vähen­si viime kesänä tai kun se vähen­tää muiden koron­avirusten tar­tut­tavu­ut­ta. Lop­putu­lok­se­na on paljon synkeämpi arvio kuin minä tekisin.

Olen seu­ran­nut seit­semän päivän ilmaan­tu­vu­us­luku­ja Uudel­la­maal­la ja muual­la maas­sa. Seit­semän päivää on parem­pi kuin 14 päivää, kos­ka suun­nan muu­tok­sen näkee nopeam­min ja paljon parem­pi kuin päivit­täis­ten luku­jen seu­raami­nen, kos­ka niis­sä on suur­ta viikon­päivä­vai­htelua. Keskivi­ikko on nyky­isin viikon pahin päivä.

Seu­raa­va kuva on log­a­r­it­mi­asteikol­la, kos­ka THL:n argu­men­toin­tikin menee tar­tut­tavu­us­lu­vun kaut­ta ja se johtaa ekspo­nen­ti­aaliseen kasvu­un tai vähenemiseen.

Covi19 ‑tar­tun­to­jen ilmaan­tu­vu­us 7 päivän aikana sataatuhat­ta asukas­ta kohden Uudel­la­mal­la (punainen) ja muual­la maas­sa (sini­nen). Huo­maa log­a­r­it­mi­asteikko. Kuva päivitet­ty 27.3.2021

Uuden­maan tar­tun­nat kään­tyivät tasaiseen nousu­un tam­miku­un 12. päivän tienoil­la. Sen jäl­keen ne kasvoivat yllät­tävän suo­ravi­ivais­es­ti. Esti­moin trendin aikaväliltä 12.1. – 24.2. ja jatkoin sitä suo­ravi­ivais­es­ti. Trendin piirtämi­nen kuvaan näyt­tää nopeasti, onko kehi­tyk­sessä tapah­tunut muu­tos­ta. Kasvu­vauhti oli noin 2 % päivässä eli THL:n käyt­tämä likimääri­nen arvio R‑luvulla (viiden päivän kasvu) oli 1,1. Helmiku­un lop­ul­la kehi­tys erkaan­tui trendis­tä ylöspäin, eli tar­tut­tavu­us näyt­ti nousseen selvästi. Sitä kesti kuitenkin vain viikon. Sit­ten kasvu tait­tui ja 15.3. olti­in taas aika tarkkaan trendillä.

Myöhempi kehi­tys osoit­ti, että noin 4.3. tapah­tui muu­tos – muuten samana päivänä kuin OM esit­ti kun­tavaalien siirtämistä. Nyt ollaan selvästi tuon tam­mi-helmiku­un trendin alapuolella.

Kuvas­sa on myös uusi tren­di, joka on esti­moitu aikaväliltä 4.3. – 25.3. Siinä kasvua on enää 0,2 % päivässä, eli R‑luku on 1,01. Olisin voin­ut esti­moi­da uuden trendin myös alka­en 15.3. ja saanut laske­van trendin, mut­ta se olisi ollut älyl­lis­es­ti epärehellistä.

Tämän perus­teel­la uskon, että toden­näköisin ske­naario on paljon opti­mistisem­pi kuin THL:n esit­tämä. Min­un pääske­naar­ios­sani näil­läkin rajoituk­sil­la Uuden­maan tar­tun­to­jen määrä kään­tyy lasku­un kevään edis­tyessä ja roko­tus­määrien kasvaessa.

Mitä täl­lä on tekemistä liikku­mis­ra­joi­tusten kanssa? Ei paljon mitään. Jos suun­nit­telemme hätäpois­tu­mis­teitä raken­nuk­seen, emme nojaudu toden­näköisim­pään ske­naar­i­oon. Toden­näköis­in­tähän on, että talo ei pala.

THL:n maalaa­ma uhkaske­naario on paljon toden­näköisem­pi kuin se, että uusia hävit­täjiä tarvit­taisi­in tositoimissa.

Liikku­mis­ra­joituk­sista kan­nat­taa siis säätää, mut­ta niitä ei kan­na­ta ottaa käyt­töön, ellei tilanne kään­ny pahem­mak­si, sil­lä noiden rajoi­tusten inhimilli­nen hin­ta on suuri. Niis­sä näyt­tää uno­htuneen se, että todel­la moni asuu Suomes­sa ja eri­tyis­es­ti Uudel­la­maal­la yksin. Tältä osin tiedot­ta­mi­nen on ollut sekavaa, mut­ta nyt näyt­tää siltä, että juuri näin tul­laan tekemään.

Olen toiveikas. Uskon, ettei ase­tus­ta liikku­mis­ra­joituk­sista tarvitse ottaa käyttöön.

Kan­nat­taa muuten huo­ma­ta, että nämä liikku­mis­ra­joituk­set vähen­tävät tar­tun­to­ja, kuolemia ja sairaan­hoito­jak­so­ja suun­nilleen yhtä paljon kuin vähen­täisi roko­tusten keskit­tämi­nen epi­demi­ati­lanteen mukaan. Se tietysti vaikut­taa viiveellä.

Köm­pelöt keinot

Aivan hölmöltä tuo keinona kuitenkin vaikut­taa. Kun emme pysty kieltämään sitä, mitä ihmiset tekevät raken­nusten sisäl­lä, kiel­lämme siir­tymisen raken­nuk­ses­ta toiseen. Tämä ei pelitä, jos kau­pas­sa saa kuitenkin käy­dä. Alepan kassin kanssa voi liikkua vapaasti, jos on päät­tänyt fuskata.

Ker­rostalois­sa voi jär­jestää melkoiset bailut ilman, että kenenkään tarvit­see käy­dä ulkona. Turun yliop­pi­lasasun­toloista nyt puhumattakaan.

Pelkään, että liikku­mis­ra­joituk­sia nou­dat­ta­vat vain ne, jot­ka nou­dat­taisi­vat suosi­tuk­si­akin, mut­ta heille aiheutuu turhaa hait­taa, kun taas ne, jot­ka eivät piit­taa suosi­tuk­sista, eivät piit­taa tästäkään.

Olen­naista on, että oman koti­talouden tai muun kuplan ulkop­uolisia ei pitäisi tava­ta. Ei naa­purien kut­sumis­es­ta kylään ole hait­taa, jos tapailee vain heitä. Muual­la tästä on pystyt­ty säätäämään, mut­ta meil­lä ollaan juridis­es­ti kädettömiä.

Suo­ma­lainen keino­va­likoima on todel­la köm­pelö, kun sitä ver­taa mui­hin Euroopan mai­hin. Tiedän, että val­ti­oti­eteil­i­jän ei pitäisi puhua mitään peru­soikeusjuridi­ikas­ta, mut­ta puran silti sydäntäni.

Ekon­o­mistille opete­taan, että on eri­laisia hyviä asioi­ta, joiden välil­lä on jokin järkevä vai­h­to­suhde. Vai­h­to­suh­teesta eri ihmiset ovat vähän eri mieltä, mut­ta mitään asi­aa ei pide­tä ääret­tömän arvokkaana. Ääretön nimit­täin on tosi iso.

Peru­soikeusa­jat­telu läh­tee tietys­tä minim­i­ta­soista, jodi­en alit­ta­mi­nen vähääkään ei tule kyseeseen, mut­ta joiden ylit­tämi­nen reilustikin on hyödytön­tä. Ekon­o­mistin silmis­sä aivan kum­malli­nen hyötyfunktio.

Kiihkomielisin peru­soikeusa­jat­teli­ja joutuu kuitenkin myön­tämään, että joskus peru­soikeu­den ovat tosilleen vas­takkaisia.  Jostakin peru­soikeud­es­ta pitää tin­kiä, ettei toista loukat­taisi. Esimerkik­si ihmisen oikeus elämään voi ylit­tää sen, ettei henkilöä saa tes­ta­ta rajoilla.

Sil­loin, kun kak­si peru­soikeut­ta on vas­takkain, minus­ta peru­soikeusjuris­tille kuu­luu ris­tiri­idan havait­sem­i­nen, mut­ta ei eri asioiden pun­nit­sem­i­nen keskenään. Se on enem­män mielipi­de­ti­eteelli­nen asia ja kuu­luu poli­it­tiseen hark­in­taan. Eri asia on, jos hän esit­tää keinon, jol­la yhtään peru­soikeut­ta ei tarvitse vaarantaa.

Ottaes­saan kan­taa kah­den peru­soikeu­den välil­lä, peru­soikeusjuristi joutuu joskus perusteluis­saan puut­tumaan sub­stanssi­a­sioi­hin. Joskus har­voin on kyse sub­stanssi­asi­as­ta, jon­ka tun­nen mielestäni hyvin. Olen joutunut huo­maa­maan, että peru­soikeusjuristi saat­taa tun­tea sub­stanssipuolen joskus todel­la pin­ta­puolis­es­ti tai on ymmärtänyt sen peräti väärin, mut­ta sei ei hait­taa var­man kan­nan esittämistä.

Jos olemme sitä mieltä, että muista peru­soikeuk­sista voidaan tin­kiä ihmis­ten hen­gen säästämisek­si, sen jäl­keen näitä toimia tulisi minus­ta pohtia siltä kannal­ta, kuin­ka paljon niistä on hait­taa eikä enää mure­htia mui­ta peru­soikeuk­sia, joi­ta riko­taan joka tapauksessa.

Näin toimien pää­sisimme paljon tehokkaampi­in ja samal­la vähem­män haitallisi­in rajoituksiin.

Ainakin pitäisi olla oikeus luop­ua jostain peru­soikeud­es­ta, jos sen soveltamis­es­ta kokee ole­van itselleen vain haittaa.

Sel­ven­nän tätä esimerkil­lä. Sak­sas­sa baarien kaut­ta levit­tyviä tar­tun­to­ja tor­jut­ti­in tehokkaasti sil­lä, että baari­in tule­vien piti antaa henkilöti­eton­sa, jot­ta jos kävisi ilmi, että siel­lä on ollut joku tar­tun­nan saanut, kaik­ki altiste­tut saataisi­in kiin­ni. Meil­lä tämä ei käy, kos­ka moi­sen rek­isterin pitämi­nen rikkoo perusoikeuksia.

Eihän niitä henkilöti­eto­ja tarvitse kenenkään antaa. Siltä vält­tyy, kun ei mene siihen baari­in. Eihän se ole hänen kannal­taan sen pahempi vai­h­toe­hto kuin se, että baari­in meno kiel­letään kaik­il­ta. Niiden muiden kannal­ta se on huonom­pi vaihtoehto.

= = = =

Muuten olen sitä mieltä, että rajoituk­set pitää pois­taa rokote­tu­il­ta sen jäl­keen, kun ensim­mäisen piikin saamis­es­ta on kulunut 20 päivää. Teo­ri­as­sa voi sil­loinkin tar­tut­taa, mut­ta ris­ki on laskenut kovin alas.

Eri­tyisen kum­mallise­na pidän lehdestä luke­maani kan­taa, että rokote­tut eivät saa saa­da mitään sel­l­aisia oikeuk­sia, jot­ka kiel­letään roko­tuk­sista kieltäy­tyviltä kulku­tau­timyön­teisiltä, kos­ka ihmisil­lä on oikeus kieltäy­tyä roko­tuk­sista. Aaagh!

 

 

 

 

 

Mitä ajattelen Helsinki Energy Challence ‑ehdotuksista?

Odotin mie­lenki­in­nol­la Jan Vapaavuoren näyt­tävää Helsin­ki Ener­gy Chal­lence ‑kil­pailun tulosta. Se odot­ta­mi­nen on ollut Hele­nille vähän kak­si­jakoista, kos­ka Helsin­ki on pitänyt oman ener­giay­htiön­sä täysin pimen­nos­sa siitä, mitä kil­pailus­ta on tulos­sa ja mitä ei. Mei­dän piti varautua sekä siihen, että sieltä tulee jokin yllät­tävä hopealu­oti,  että siihen, ettei tule.

Tun­tui epä­to­den­näköiseltä, että kil­pailu voisi tuot­taa jonkin sel­l­aisen mullis­ta­van oival­luk­sen, joka ei olisi ollut Helenin tiedos­sa, mut­ta aina saat­toi toivoa paras­ta. Kehotin doku­men­toimaan Helenis­sä teh­dyn selvi­tystyön ihan vain sitä ajatellen, ettei kil­pailu­tu­lok­sen julk­istamisen jäl­keen tule erim­ielisyyt­tä IPR-oikeuk­sista. Näitä teemo­ja oli yli sata.

Helenis­sä tutk­i­taan suur­ta joukkoa pieniä ratkaisu­ja ja kah­ta isoa: Sato­jen megawat­tien tuot­tamista joko merivesiläm­pöpumpuil­la tai putkea pitkin Kilpilahdesta.

Olen Helen Oy:n hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja. Seu­raa­va ana­lyysi kil­pailun annista on silti puh­taasti omani. Helenis­sä tehdään perus­teel­lisem­pi ana­lyysi parem­pi­en asiantun­ti­joiden voimin. Esitän nämä kuitenkin, kos­ka minus­ta näistä asioista pitäisi käy­dä kat­tavaa julk­ista keskustelua ja kos­ka Helsin­gin ener­giapoli­ti­ikas­ta on tul­lut intohimoni.

En lähde analysoimaan kil­pailue­hdo­tuk­sia jokaista erik­seen, vaan lähin­nä sitä, mitä ajatuk­sia ne yhteen­sä minus­sa herät­tivät samal­la, kun ker­ron mitä itse ajat­te­len ener­giapoli­ti­ikas­ta täl­lä hetkellä.

Yleishuo­mau­tuk­se­na sanois­in, että moni kil­pail­i­ja kehui, että hei­dän ratkaisun­sa on paljon halvem­pi kun Helein kaukoläm­mön nykyi­nen kulut­ta­jahin­ta. Tähän ver­tailu­un on sanottava

  • Kaukoläm­mön kulut­ta­jahin­nas­ta viides­osa on arvonlisäveroa.
  • Kaukoläm­pöverkko on kallis. Sähkön verot­tomas­ta hin­nas­ta puo­let on sähkön siir­toa, eikä läm­mön siir­to ole sen halvempaa.
  • Kaukoläm­pö olisi paljon halvem­paa, jos ei tarvit­sisi taa­ta, että sitä riit­tää myös paukkupakkasilla.

Taloudelli­nen malli

Ekon­o­mistik­oulu­tuk­sen saa­neena pidän ener­gian tuotan­toa ohjaavaa talous­mall­ia aivan olen­naisen tärkeänä. Minkä insinööri ratkaisee, sen huono ekon­o­misti voi tuhota.

Muu­ta­ma vuosi sit­ten olin sitä mieltä, että kaukoläm­mön tuot­ta­mi­nen pitää ava­ta kil­pailulle samal­la taval­la kuin sähkön tuot­ta­mi­nenkin on avat­tu. Sit­tem­min olen ymmärtänyt, ettei tämä ole yhtä yksinker­taista, kos­ka läm­mössä on olen­naisen tärkeätä, että sitä tuote­taan pait­si oikeaan aikaan myös oike­as­sa paikas­sa. Kun Helen opti­moi tuotan­toaan tun­tiko­htais­es­ti, mukana ei ole vain se, mikä on minkin laitok­sen mar­gin­aa­likus­tan­nus vaan myös se, mis­sä kohdas­sa verkkoa laitos sijait­see. Oike­as­sa kohdas­sa ole­va läm­mön­lähde on paljon arvokkaampi kuin väärässä kohdas­sa oleva.

Tuotan­non kil­pailun voi jär­jestää joko niin, että

  • Hele­nil­lä on velvol­lisu­us ostaa läm­pöä mar­gin­aal­i­hin­taan muil­ta tuot­ta­jil­ta tai niin, että
  • Muut tuot­ta­jat voivat myy­dä läm­pöä suo­raan asiakkaille.

Ensim­mäi­nen vai­h­toe­hto tuo val­taosan teo­reet­ti­sista tehokku­ushyödy­istä, jälkim­mäi­nen tuo lisähyö­ty­jen lisäk­si mukanaan suuren joukon teknisiä ongelmia ja esimerkik­si sen, onko Heleil­lä kuitenkin velvol­lisu­us pelas­taa asi­akkaat, kun läm­pöä myynyt tuot­ta­ja ei pystykään tuot­ta­maan sitä 30 asteen pakkasel­la riittävästi.

Kakkos­vai­h­toe­htoon liit­tyy piirre, jon­ka takia minä pidän siitä ja moni muu kammok­suu. Se johtaisi siihen, että hyvä asi­akkaat saisi­vat läm­pöä paljon halvem­mal­la kuin huonot. Ker­rostalo­jen läm­mön hin­ta lask­isi ja pien­talo­jen nousisi niin paljon, että niiden olisi käytän­nössä pakko luop­ua kaukoläm­möstä. Ker­rostaloa­sukkaat sub­ven­toi­vat pien­taloa­sukkai­ta nyt myös sähkön siir­rossa ja vesi­laskus­sa. Tämä toisi siihen lop­un sen­tään kaukoläm­mön osalta. Pien­talot siir­ty­i­sivät maaläm­pöön. Se ei olisi niille opti­maa­li­nen ratkaisu. Opti­maa­li­nen olisi hybridi­ratkaisu, jos­sa käytet­täisi­in kumpaakin ­ – mut­ta paran­taisi Helenin talout­ta. Helenin kaukoläm­möstä pien­talo­jen osu­us on kolme pros­ent­tia, kaukoläm­pöverkos­ta muis­taak­seni 30 %.

Sitä, että muut voisi­vat kuo­ria ker­man päältä ja Helenin pitäisi huole­htia verkon vakaud­es­ta ja huonoista asi­akkaista, ei voi oikein pitää reilu­na kilpailuna.

Käytän­nössä Helenin pitäisi yhtiöit­tää siir­toverkko, jot­ta se voisi kil­pail­la tas­a­puolis­es­ti läm­mön tuotan­tomarkki­noil­la, mut­ta kenen velvol­lisu­udek­si jäisi huole­htia huip­puläm­möstä ja tuotan­non riit­tävyy­destä kaikki­na ajankohtina?

On myös san­ot­tu, että Helenin ei tarvit­sekaan voi­da osal­lis­tua kil­pailu­un tasaveroise­na, kos­ka se on liian ylivoimainen ja työn­täisi hal­paa fos­si­iliener­giaa verkkoon. Näin ehkä oli tilanne kymme­nen vuot­ta sit­ten. Nyt fos­si­iliener­gia on niin kallista, ettei sen avul­la oikein pysty kil­paile­maan. Torstaina päästöoikeuk­sien hin­ta oli 43 €/tonni, mikä tarkoit­taa Hele­nille noin 130 miljoo­nan euron kus­tan­nus­ta. Se suosii päästöt­tömiä ratkaisu­ja rajusti – niin kuin pitääkin.

Läm­pöä hal­vas­ta sähköstä varastoon

Use­assa ehdo­tuk­ses­sa tois­tui aja­tus, että Helsingis­sä kan­nat­taa tuot­taa läm­pöä varas­toon sähkön avul­la sil­loin kun sähkö on läh­es ilmaista. Kes­ki-Euroopas­sa tämä tois­tuu yht­enään, mut­ta meil­lä tois­taisek­si lähin­nä vain kevät­tul­vien aikaan. Tuulivoiman osu­u­den kas­vaes­sa sähkön hin­tavai­hte­lut tule­vat kuitenkin jyrken­tymään ja ilmaisen sähkön tun­te­ja tulee lisää.

Ilmaiselle sähkölle on kuitenkin toinenkin otta­ja. Vetyte­knolo­gialle kaavail­laan val­tavaa tule­vaisu­ut­ta. Se nos­taisi sähkön kysyn­tää niin paljon, että sähkölle muo­dos­tu­isi poh­jahin­taa, joka ei ole lähellekään nollaa.

Jos hal­paa sähköä riit­tää varas­toitavak­si, myös Helen voi varas­toi­da sitä vetynä maakaa­su­voimalois­sa poltet­tavak­si. Kumpi on järkevämpi tapa varas­toi­da, vety vai läm­pö, ei kuu­lu ide­olo­gian poh­jal­ta ratkaistavi­in asioi­hin, vaan on ongel­mana puh­taan teknokraattinen.

Kaukoläm­pöä ehdotet­ti­in tehtäväk­si hal­van sähkön tun­teina jopa sähköboil­ereil­la, siis suo­raan sähkö­vas­tuk­sil­la. On sanomat­takin selvää, ettei tämä pelitä niin kauan kuin meil­lä on sel­l­ainen sähkövero kuin on. Vety­talouden läpimur­toa odoteltaes­sa tämä voisi sinän­sä olla järkevä tapa käyt­tää nol­lahin­taista sähköä, mut­ta meil­lä se on nähty järkeväk­si estää vero­tuk­sel­la, Tan­skas­sa ei ole.

Läm­mön varastointi

Kuka hyvän­sä pystyy esit­tämään ratkaisun siihen, miten Helsin­ki läm­mitetään päästöt­tömästi kesäl­lä. Ongel­ma on sydän­talvi, jol­loin auringos­ta ei ole oikein avuk­si. Niin­pä läm­pöä pitää varastoida.

Läm­mön varas­toin­tite­knolo­giana Hele­nil­lä on tutkit­tu lähin­nä kah­ta mahdollisuutta:

  • Suuri vesisäil­iö, jos­sa vet­tä läm­mitetään ja jäähdytetään tarpeen mukaan. Tar­jol­la on van­ho­ja öljy­lu­o­lia, mut­ta ne ovat aivan liian pieniä siirtämään läm­pöä kesästä talveen. Tarvit­taisi­in vähän yli 10 miljoo­nan kuu­tiometrin luo­la, että talves­ta selvit­täisi­in. Van­taan en4rgia louhii miljoo­nan kuu­tion läm­pöakkua. En ymmär­rä, miten tämä saadaan kannattavaksi.
  • Maaläm­pökaiv­ot. Syvät läm­pökaiv­ot on tarkoitet­tu ensisi­jais­es­ti geot­er­misen läm­mön pump­paamiseen kaukoläm­pöverkkoon. Vaik­ka kai­vo olisi pari kolme kilo­metriä syvä, sen teho heikke­nee, kun sitä jäähdytetään. Niin­pä kesäl­lä pump­pu voisi toimia toisin päin: läm­mit­tää kallio­ta siel­lä syväl­lä, jot­ta sitä voitaisi­in taas talvel­la jäähdyttää.

Kil­pailus­sa esitet­ti­in kah­ta muu­ta tapaa läm­mön varastointiin.

Veden kor­vaami­nen läm­pöakuis­sa jol­lakin muul­la aineel­la, jol­loin käytet­täisi­in hvväk­si faasimuun­nok­seen (sulamis­läm­pöön) sisäl­tyvää ener­giaa. Olen tutus­tunut ajatuk­seen käyt­tää parafi­inia tähän tarkoituk­seen, mut­ta sil­loin on puhut­tu omakoti­talon kel­laris­sa olev­as­ta läm­pöakus­ta, johon päiväl­lä ohjataan auringon läm­pöä.  Nyt ehdotet­ti­in joidenkin suolo­jen käyt­töä samas­sa tarkoituk­ses­sa. Tämäkin on tut­tu teknolo­gia, mut­ta se ei ole tois­taisek­si läpäis­syt taloudel­lista tarkastelua. Ener­giati­heys on kyl­lä paljn suurem­pi, joten pienem­pi luo­la riit­tää, mut­ta vesi on toisaal­ta val­ta­van paljon halvem­paa. Ehkä pitäisi laskea uud­estaan nyt kun päästöoikeuk­sien korkea hin­ta on tehnyt fos­si­iliener­gias­ta todel­la kallista. Joidenkin suolo­jen sulamis­läm­pöti­la voi olla hyvin korkea, jol­loin saadaan suo­raan riit­tävän kuumaa kaukoläm­pöä, mut­ta sil­loin sen läm­mit­tämi­nen ei oikein suju läm­pöpumpul­la vaan se pitäisi tehdä sähköl­lä. Tämä var­maankin analysoidaan tarkem­min. Suo­laa käyt­tämäl­lä voitaisi­in Helenin läm­pöakku­jen kap­a­siteet­ti moninkertaistaa.

Val­ta­vat läm­pöakut mer­essä oli­vat min­ulle ain­oa kokon­aan uusi idea. Tehtäisi­in viiden hehtaarin kokoisia tekosaaria, joiden alla olisi yhteen­sä 10 miljoo­nan kuu­tion vesisäil­iöt. Kun säil­iö on veden alla, seinän ei tarvitse olla kovin vah­va. Onhan paine sen molem­mil­la puo­lil­la sama. Läm­pöä hyvin eristävä sen pitää tietysti olla. Säil­iöis­sä ole­va vesi kuumen­net­taisi­in mer­iläm­pöpumpuil­la kesäl­lä ja läm­pöä puret­taisi­in talvella.

Kuinka­han hyvin nämä kel­lu­vat saaret pitää ankkuroi­da myrsky­jen ja vir­taa­van veden varalta?

Tätä pitää todel­lakin tutkia.

Läm­pö­tankker­it

Yksi ehdo­tus, joka oli päässyt kymme­nen parhaan joukkoon, mut­ta jota ei palkit­tu, esit­ti kuuman veden kul­jet­tamista kolmel­la suurel­la tankker­il­la esimerkik­si Lovi­isas­ta tai Kilpi­lahdes­ta. Tut­tu aja­tus sinän­sä. Put­ki tulee Kilpi­lahdes­ta kyl­lä halvem­mak­si kuin tankkeri. Tilanne olisi toinen, jos etäisyys olisi pidem­pi tai siir­ret­tävä läm­pömäärä pienem­pi – tai läm­pöä olisi tar­jol­la niin vähän aikaa, ettei putkea kan­na­ta rak­en­taa. Lovi­isas­ta ehkä, jos Kilpi­lahtea ei olisi sinä välissä.

Ei tai­da men­nä jatko­tarkastelu­un Helsingis­sä, mut­ta Perämerel­lä aja­tus voisi olla harkin­nan arvoinen. Tornios­ta, Kemistä ja Raa­h­es­ta voisi kul­jet­taa teol­lisu­u­den hukkaläm­pöä Ouluun.

En oikein ymmär­rä, miten Perämeren kaupungeis­sa kaukoläm­pöä tehdään mis­tään muus­ta kuin teol­lisu­u­den hukkalämmöstä.