Huomautus: seuraava teksti ei vastaa Helsingin vihreiden kantaa asuntopolitiikassa. Vihreät kannattavat sosiaalisen asuntotuotannon lisäämistä.
Jos vallitseva vuokrataso on kansalaisen A tuloihin nähden kohtuuton, onko parempi maksaa hänelle 300 euroa kuussa asumistukea vai antaa kolmesataa euroa kuussa halvempi ARA-asunto. Kannattaa lukea juttu loppuun, koska lopussa kerron, miksi kysymyksenasettelu ei ole oikein.
Asumistuen puolesta
Preferenssien kunnioitus. Asumistukivaihtoehdossa saa itse etsiä vuokra-asunnon mistä haluaa. Jos haluaa asunnon Merikadulta, asumistuki ei siihen riitä, mutta eipä Merikadulla ole myöskään yhtään ARA-asuntoa. ARA-asuntoihin on 23 000 hakijaa ja niitä vapautuu vuosittain runsaat 3 000, joten on otettava se, mitä tarjotaan.
Lukitusvaikutus. ARA-asunnosta ei kannata lähteä, vaikka työpaikka siirtyisi kaupungin toiselle puolelle, ei ainakaan, jos on onnistunut saamaan asunnon hyvältä asuinalueelta.
Tuen osuminen oikein Asumistuki on tulosidonnainen, joten suurituloiset eivät voi sitä saada kuin lyhyen aikaa. Ara-asukkaista suurituloisempaan puoliskoon kuuluvia on yli viidennes. Vaikka alun perin ARA-asuntoja jaetaan korostetun sosiaalisin perustein, niistä ei tarvitse muuttaa pois, vaikka tulot nousevat. Lakipykälät tunteva voi siirtää asunnon myös lastensa nimiin, mitä kautta myös asuntoja valuu ylituloisille. Jos ARA-asunnot olisi suunniteltu auttamaan pienituloisia, niiden vuokra riippuisi tuloista.

Tasapuolisuus. Pelkän onnen turvin kahdesta samassa asemassa olevasta toinen onnistuu saamaan edullisen ARA-asunnon ja toinen ei. Asumistuen säännöt ovat samat kaikille.
Segregaation välttäminen. Ara-asunnot tuottavat talokohtaista segregaatiota, kun pienituloisen asutetaan samoihin taloihin. Kaupunki on paljon miellyttävämpi, jos rikkaat ja köyhät asuvat samoissa rapuissa.
Jos eläisimme kuin 1930-luvulla rikkaat ja köyhät samoissa taloissa, ja pitäisimme aivan törkeänä, jos joku, kutsutaan häntä vaikka Nalleksi, menisi esittämään, että köyhät pitää siirtää pois herrasväen asuttamista taloista omiin kasarmeihinsa. Kun tämä on vallitseva asiantila, emme näe siinä mitään ihmeellistä.
Hieman yllättäen ARA-politikka jyrkentää segregaatiota myös kaupunginosien välillä, vaikka ARA-politiikkaa on perusteltu sillä, että Hekan asuntoja voidaan rakentaa myös hyväosaisten asuinalueille. Palaan tähän alempana.
Ara-asuntojen puolesta
Asuntoja huono-osaisimmille. ARA-asuntoihin pääsee myös sellainen luottotietonsa menettänyt tai muuten yksityisen vuokranantajan silmissä riskiasukas, joka ei saa asuntoa yksityisiltä vuokramarkkinoilta mitenkään.
Ei kannustinloukkua. Ara-asuntojen huono kohdentuminen pienituloisille tarkoittaa toisaalta, ettei niissä ole samanlaista kannustinloukkua kuin asumistuessa, joka pienenee, kun tulot kasvavat.
Ei lihota välistävetäjiä. Kun Jätkäsaareen rakennetaan noin 1 500 ARA-asuntoja ja kun näiden asuntojen vuokrat ovat noin 500 euroa kuussa alemmat, ARA-asukkaiden kokema hyöty on noin yhdeksän miljoonaa euroa. Kaupunki ei kuitenkaan menetä tontinvuokrissa yhdeksää miljoonaa vaan paljon vähemmän. Miksi kaupunki saa kovan rahan tonteista liian vähän vuokraa lihottaen näin välikäsiä, on oma lukunsa. Tämän vuoksi esitänkin myöhemmässä postauksessa, että kaupunki ryhtyy tarjoamaan kovan rahan vuokra-asuntoja markkinoille.
ARA-asuntoja voidaan rakentaa myös kalliille asuinalueille. Moni pienipalkkainen ja keskituloinen on ihmetellyt, miksi köyhä työtön pääsee ARA-asuntoon alueelle, johon heillä ei ole mitään asiaa. Ideana on torjua asuinalueiden sosiaalista eristäytymistä.
Jos ajattelisimme ARA-asukkaita vain yksilöinä, tällainen onnekkaiden suosiminen olisi yhtä typerää kuin arpoa sosiaalitukia. Jos Lahtiselle tarjotaan edullista ARA-asuntoa Jätkäsaaresta, olisiko väärin, jos hän ottaisi tuon 500 euroa puhtaana käteen, ja tyytyisi asumaan jossain halvemmalla alueella? Jos tarkastelemme vain hänen tilannettaan, se olisi järkevä valinta ja hänellä pitäisi olla siihen oikeus, mutta segregaatiota ajatellen se ei olisi oikein.
On kuitenkin todettava, että myös kaupunginosien tasolla ARA-asunnot lisäävät eivätkä vähennä segregaatiota. VATT:n tutkioiden (siihen aikaan) Essi Eerolan ja Tuukka Saarimaan tutkimuksessa todetaan, että pienituloiset ovat ARA-kannassa keskittyneet paljon jyrkemmin pienituloisille alueille kuin pienituloiset asumistuen turvin asuvat, joita on tasaisemmin erilaisissa kaupunginosissa.
Saarimaan ja Essi Eerolan tulos on jo 10 vuotta vanha. Siksi se ei välttämättä pidä enää paikkaansa tai ainakin erotus on pienentynyt, sillä aiemmin ARA-asunnot keskitettiin huonotuloisten asuinalueille. Nyt niitä yritetään rakentaa yhtä paljon kaikkialle.
Ei kuitenkaan mikään estä sitä, että myös asumistuki auttaisi pienituloisia pääsemään kalliille asuinalueille. Silloin hyväksyttävien vuokrien pitää vaihdella kaupunginosittain. Ei se sen kummallisempaa ole kuin ARA-asuntojen rakentaminen kalliille asuinalueille. Samasta asiasta siinä on kyse.
ARA-asuntojen rakentaminen kalliille asuinalueille torjuu yksipuolisesti rikkaiden asuinalueiden syntyä, mutta ei yksipuolisesti köyhien asuinalueiden syntyä. Sitä torjuu toisaalta meneillään oleva esikaupunkialueiden renessanssi, eräänlainen kasvojen kohotus, omistusasuntojen kaavoittaminen esimerkiksi Meri-Rastilaan (jota Vasemmistoliitto tosin yrittää estää) ja koulujen positiivinen diskriminaatio eli pienituloisten asuinalueiden kouluille annetut suuremmat määrärahat. Todettakoon, että positiivisen diskriminaation määräraha on 3,5 miljoonaa euroa eli paljon vähemmän kuin on Jätkäsaaren ARA-asukkaiden saama vuokraetu.
Olen pohtinut tätä asiaa neljä vuotta sitten tässä kirjoituksessa
Vuokrien nousu?
Asumistukea on syytetty vuokrien nostamisesta. Tässä monen intuitio pettää. Jos pienituloisille tehdään tilaa asuntomarkkinoilla millä tavoin tahansa, muille jää vähemmän asuntoja kilpailtavaksi ja vuokrataso nousee. Ara-politiikka ei nostasi muita vuokria, jos ne tulisivat muiden asuntojen lisäksi, mutta nyt ne kilpailevat samoista tonteista muiden kanssa, eli ne syrjäyttävät muuta asuntotuotantoa. Itse asiassa ARA-asunnot nostavat muita vuokria vähän asumistukea enemmän, koska ARA-asunnot rakentuvat hitaammin ja koska niissä asutaan väljemmin.
Asumistuki ei kuitenkaan toimi oikein
Jos asumistuki olisi sellainen kuin sen pitäisi olla, sen käyttö johtaisi selvästi oikeudenmukaisempaan ja parempaa asuntotilanteeseen kuin ARA-asuntojen rakentaminen.
Mutta se ei ole sellainen kuin sen pitäisi. Asumistuen säännöt ovat peräisin ajalta, jolloin vuokria säännösteltiin. Se hyväksyy sellaisia vuokria, joita on vain ARA-asunnoissa. Jos asuu ARA-asuntoa kalliimmin, joutuu maksamaan erotuksen itse. Tosin, jos asunto on erityisen pieni, sen hyväksyttävä vuokra voi ylittää jonkin verran ARA-asuntojen vuokratason. Niinpä asuminen asumistuen turvin vapailla markkinoilla on lähes aina selvästi kalliimpaa kuin asuminen ARA-asunnoissa – erityisesti, kun merkittävä osa ARA-asunnoissa asuvistakin saa asumistukea.
Pienituloinen ei pysty elämään yksityisessa vuokra-asunnossa asumistuen varassa, vaan hän tarvitsee sen lisäksi toimeentulotukea. Se on aivan vihonviimeinen asiantila, koska toimeentulotuki tekee työn tekemisen kannattamattomaksi ja sulkee tuen kohteena olevan köyhyysansaan.
Koska vuokrasäännöstelyn loppumisesta on kulunut jo yli neljännesvuosisata, olisi ehkä aika justeerata asumistuen säännöt vuokrasäännöstelyn jälkeiseen aikaan.
Silloin siitä tulisi selvästi järkevämpi asuntopolitiikan työkalu kuin ARA-asunnoista.
Nykysäännöillä ARA-asunnot ovat tarpeellisia, elleivät suorastaan välttämättömiä. Mutta huonoa asuntopolitiikkaa ne ovat.
Seuraavassa postauksessa asumistuen säännöistä.
Kaupunki on paljon miellyttävämpi, jos rikkaat ja köyhät asuvat samoissa rapuissa.
Tämä on monella tasolla omituinen väittämä ja epäilen että tuo pitäisi paikkaansa. Ja vaikka pitäisikin niin silti jää aika monta kysymystä miten tuo toteutetaan
Eikö ihmisen varallisuuden saa antaa vaikuttaa hänen asumiseensa? Pitääkö asumistuen tosiaan olla niin korkea että köyhä voi asua vaikka 4000e per kk kustantavassa asunnossa “rikkaiden” seassa (tosin ei tuo vielä nyt mikään kovin rikas välttämättä olisi)?
Jos ei, niin ilmeisesti sitten kaavoitatte hyvin erilaisia asuntoja samoihin rappuihin. Entäs sitten sijainti, miten köyhät arvotaan noihin hyvillä paikoilla sijaitseviin arvotaloihin joihin nyt ilmeisesti rakennetaan vähemmän varusteltuja ja pieniä asuntoja heitä varten?
Mihtä muuta köyhillä pitäisi olla samoin kuin rikkailla? Ei varmasti ainakaan henkilöautoja, niihin ei tietenkään kenelläkään pitäisi olla varaa…
Visiosi kyllä kuulostavat yhteiskunnalta jossa kenelläkään ei ole erityisen mukavaa.
Voi olla että jossain päin maailmaa sellaista köyhien ja varakkaiden sekoittumista on tapahtunut suurkaupungeissa niin että rakennetaan/kunnostetaan pienituloisille asuntoja kalliisiin alueisiin mutta aika harvassa ovat.
Normaalimpaa on että keskiluokkaiset alkavat muuttaa entisiin työläiskortteleihin, remontoivat kämpät ja vähitellen koko kaupunginosa on keskiluokkaistunut. Joitakin kauan asuneita pienituloisia eläkeläisiä jää, todistamaan että ei sekoittumisesta ole haittaa.
Asukkaiden valinta niihin hyvällä sijainnilla oleviin asuntoihin aiheuttaa aina närää suosittiin sitten keitä tahansa, koska jos kerran hyvä sijainti on niukkuus niin useampi haluaa kuin pääsee.
Takaa-ajatus lienee että pitää osata täyttää lomakkeita oikein ja tuntea suomalainen byrokratia hyvin ‚ja se suosisi sellaisia pienituloisia joila on hyvä koulutus ja yleissivistys, eikä häiritse naapureitaan elämäntavoilaan, mutta joilla ehkä kuitenkin olisi varaa ostaa oma asunto tai tienata itse markkinavuokransa.
Itse en myöskään kannata asumistuen nostamista ainakaan nyt koska se aiheuttaa vain enemmän muuttopaineita pk-seudulle, ja nykytilanteeessa ei edes paranna työllisyyttä. Jos eläisimme noususuhdanteessa voisi korottaa mutta nyt ei.
Halvat asunnot niitä tarvitseville pitää rakentaa sinne missä tonttimaa on halvinta, eli lähiöihin. Mun puolestani rakentakoot Helsinki koko Malmin lentokentän täyteen halpoja asuntoja, niin on aikankin näytetty että asialle on tehty jotain, ja muut kaupunginosat ja naapurikaupungit voivat jatkaa elämäänsä kuten ennen.
Vanhassa Helsingissä oli työväen ja porvarien kaupunginosat, mutta koska matkat tehtiin kävellen, ei voitu elää mahdottoman kaukana toisista. Porvarien kaupunginosissa asuin duunareita. Heitä varten oli isojen asuntojen väleissä pieniä ja myös palvelusväen rappuja.
Meilläkin on mummolassa edelleen jäämistöä yläkerta, missä asui apteekin henkilökunta. Katutasossa oli apteekki ja apteekkarin omat henkilökohtaiset tilat. Apeteekin myynnin jälkeen niissä asunnoissa asui opettajia pääasiassa, ja joskus myös opiskelijoita. Nykypolitiikalla pendelöidään yli tunnin työmatkaa suuntaansa ihan vaan siksi, että järkevän hintaisia asuntoja ei ole saatavilla tehottoman kaavoituksen takia.
Joku kirkonkylä on eri juttu kuin pääkaupunki.
Helsingissäkin on ennen ollut ns talkkariasuntoja ihan keskustassa isoissa liikerakennuksissakin mutta niissä on asunut nimenomaan se talkkari ja kun talkkareista on luovuttu on asunnosta tehty jotain muuta. Palvelusväen ts piikojen asunnot ovat tavallisesti olleet yksi huone vain keittiön takana.
1980-luvulla kun piti ostaa eka asunto niin kävin Vallilassa katsomassa paria yksiötä jotka oli katutasossa jonkun myymälätilan takana. Ne olivat niin luokattoman surkeat ettei olisi ollut mukava asua niissä. Hinta oli hieman halvempi joo, mutta ikkunat oli postimerkin kokoisia takapihalle päin.
Ei voi syyttää aina kaavoittajia siitä että asuntoja ei ole. Oikea osoite haukkua ovat nimbyilijät jotka eivät halua että rakennetaan uusia taloja mihinkään koska ne pilaavat vanhojen asukkaiden näköaloja tai aiheuttavat levottomuutta.
Pitäisi maksaa tuo 300 euroa enemmän nettopalkkaa. Silloin jokainen saisi asunnon, eikä tarvitsisi miettiä erilaisia tukimuotoja.
Jos asunnoista on niukkuutta, voikin käydä niin että palkankorotus vain siirtyy asuntojen hintoihin. Ainakin tuo nettopalkan nosto edellyttää maksajien tulonnousua. Jos kuvitellaan, että saa tulonsa asuntojen myymisestä (kuten rakennusliikkeet), pitäisi nostaa hintoja että kykenee maksamaan ko. palkankorotuksen. No toinen vaihtoehto on tietysti se, että tekee jonkin innovaation, jolla saa saman tuotannon aikaiseksi, mutta alhaisemmin kustannuksin. Se, että innovaation hyöty valuisi kokonaan palkansaajapuolelle, ei varmaankaan innovoijaa motivoi. Tämä voi tuntua vähän viisastelulta, mutta talousjärjestelmämme on aika mutkikas kokonaisuus.
Palkankorotus siirtäisi osan toiminnoista halvemmille alueille ja asuntojen kysyntä tasaantuisi.
Tämä on aivan hypoteettinen juttu että yritykset alkaisivat maksaa parempaa palkkaa siksi että työpaikka siirtyy vaikka 20 km saman seudun sisällä mutta ulkorajoille.
Vanhoille työntekijöille sanotaan vaan että nyt me muutamme. Sinä tulet mukana tai et tule, uusia työntekijöitä löytyy aina.
Muutto kauas maan sisällä tai ulkomaille voisi nostaa palkkoja mutta vain jos kyse ns avainhenkilöistä.
Käsitit väärin. Jos palkat Helsingissä nousevat, niin yritysten ja julkishallinnonkin kannattaa siirtää toimintansa muualle, jossa on halvemmat kustannukset. Sen takiahan Kiinaankin mennään. Tämä vähentäisi asuntojen kysyntää pääkaupunkiseudulla ja niiden hinnat laskisivat. Syntyisi uusi tasapaino. Nyt tasapainoa ei ole, koska tuilla aina automaattisesti korvataan asuntojen hintojen nousu.
Millä tavalla saataisiin työnantajia nostamaan palkkoja? Suomessa on niin paljon työttömiä jo että nykyiset työntekijöt pysyvät töissä vaikka palkkoja ei nostettaisi.
Jos jokin yritys toimii tehokaammin muualla Suomessa, esim raaka-aineen saannin takia, niin se toimii siellä joka tapauksessa, PK-seudulle ovat keskittyneet palvelualan ja kaupan työpaikat ja hyvin moni on sellainen ettei niitä voi siirtää noin vaan koska ei ole asiakkaita.
Siinä olet oikeassa että on väärin että sellaisten ihmisten joilla olisi varaa maksaa asumisensa itse, ja vielä loistosijainnilla, asumista tuetaan.
Kärjistän nyt vähän. Kun nostetaan palkkoja Suomessa, niin työpaikat siirtyvät Kiinaan, jossa on halvemmat kustannukset ja ihmiset sitten perässä, jolloin syntyy uusi tasapaino?
Ehdotat siis, että työehtosopimuksiin sisäänrakennettaisiin jonkinlainen palkkakerroin Hkin kaupunginosien mukaan?
Tyänantajapuoli varmaan hyväksyy hurraten?
Vai miten niitä palkkoja “nostetaan”? Mahtikäskyllä?
Palkkoja pitää nostaa, jos nykyisillä palkoilla ei löydy tekijöitä. Niitä ei löydy, jos palkat ovat niin alhaiset, että se ei riitä elämiseen kullakin paikkakunnalla. Nyt tekijöiden löytyminen pääkaupunkiseudulla turvataan maksamalla ihmisille erilaisia tukia palkan lisäksi. Nykyinen työehtosopimusjärjestelmä kyllä jäykistää palkkarakenteita, mutta kaiketi sen yli voidaan maksaa, jos työntekijöitä ei sillä hinnalla löydy. Mahtikäskyjä voidaan käyttää erilaisten tukijärjestelmien lopettamiseen hallitusti. Työnantajan harkintaan jää, vaatiiko toiminta sen jatkamista pääkaupunkiseudulla vai siirrytäänkö johonkin muuhun paikkaan, jossa työvoimaa on paremmin saatavilla.
Missä päin Suomea työvoimaa on paremmin saatavilla kuin pääkaupunkiseudulla? Väestöntiheydellä ja ‑kasvulla näyttäisi olevan yhteys myös yritysten kiinnostukseen pääkaupunkiseutua kohtaa. Asumisongelma pitäisi tietenkin ratkaista jollain tavalla. Työvoiman hajasijoittaminen ei ratkaisuideana oikein vakuuta.
Pääkaupunkiseudulla ei olisi työvoimaa saatavilla, jos ihmiset eivät pystyisi siellä asumaan. Nyt pystyvät tukien avulla. Tuet houkuttelee ihmiset sinne.
Ja miten ratkaiset asian? Tuet pois, niin ihmiset muuttavat muualle? Ja mitä tapahtuu sille työvoiman saatavuudelle, joka perustuu laajaan väestöpohjaan?
Tuet pois, niin palkkoja on pakko nostaa. Markkinatalous kyllä ratkaisee tämän asian. Luultavasti uusi tasapainotilanne tässä tapauksessa löytyy jopa hyvinkin vähäisillä muutoksilla.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että nykyisen asumistuen/toimeentulotuen muuttaminen palkankorotuksiksi on vähäinen muutos? Korotuksethan pitäisi varmaankin kohdentaa nk. matalapalkka-aloille.
Juu, korkeapalkkaisten palkkoja ei tarvitse tämän takia korottaa.
Ja siihenkö se sitten jäisi? Sari Sairaanhoitajan tapauksessa kävi kyllä toisin.
Asumisen ongelmat olisi hyvin helppoa ratkaista: kielletään vuokra-asuminen. Tämä olisi mahdollista, koska silloin asuntojen ostohinnat tasantuu jokaisen henkilön ostokykyä vastaavaksi. Ja kun vuokra-asuntoja ei ole, ei Helsinkiin tulla kuin työtä tekemään. Monta asiaa ratkeaa itsestään.
Voisi syntyä pimeiden vuokra-asuntojen markkinat siinä tapauksessa. Täystyöllisyyden saavuttamiseksi vaatisi myös irtolaislain uudelleenkäyttöönottoa.
Olen miettinyt kovasti, minkä takia asumistuen pitää olla kuluperustainen tai riippua alueesta; maksetaan korkeintaan 80% asunnon vuokrasta johonkin ylärajaan asti. Esim. kansanedustajien tapauksessa kulukorvaus on vakiosumma riippumatta minkä hintainen työasunto, huone tai saunan pukutila tulee vuokrattua. Toisaalta kansanedustajalla työmatkaraja on 30km, jonka jälkeen korvaukset kasvavat. Työssäkäyvä ei saa edes veroissa vähentää moisen työmatkan kuluja kuin maitojunalla kulkien.
Tietenkään tasa-arvo ei ole tavoite vaan yhdenvertaisuus. Jos kuitenkin tasa-arvoa tavoiteltaisiin, niin eikö voisi rehellisesti kaikille maksaa saman tuen riippumatta asumismuodosta, siviilisäädystä, tuloista yms. Tuloveroilla tietenkin tasoitetaan taas ylemmät tuloluokat maksamaan tämä huvi, mutta kansalaispalkkamainen asumistuki mahdollistaisi valtavasti liikkuvuutta työvoimassa. Tämä olisi tietenkin tulonsiirto maakuntiin — ja vähentäisi huomatavasti pk-seudun vetovoimaa. Saataisiin pidettyä kuolevat kaupungit asuttuna. Paljon turhaa rakentamista jäisi tekemättä, paljon byrokratiaa pyörittämättä ja tukiloukkuja muodostumasta.
Asumistuen maksimivuorat ovat niin matalia, että todellisuudessa asumistuki on euromääräisesti kiinteä ja riippuu vain tuloista, ei vuokrasta.
Tarkkaan ottaen asumistuki ei riipu pelkästään tuloista. Eläkeläisten asumistuessa omaisuus yhä huomioidaan, vaikka yleisessä asumistuessa sitä ei enää huomioidakaan.
Tottakai vuokrat ovat aina vähintään enimmäis asumistuen suuruisia ja sehän se ongelma onkin. PK-seudulla huomattavasti tämän ylikin ymmärrettävistä syistä.
Esimerkiksi Kotkassa pienten asuntojen neliöhinta on luokkaa 1500€/m² ja Helsingissä 7000€/m². Vuokrat taasen luokkaa 14.5€/m² ja 25€/m². Toisin sanoen Helsingissä vuokralla asuminen on hyvin halpaa tai Kotkassa äärimmäisen kallista. Olettaen 4€/m² hoitokulut, Kotkan kämppien neliövuokran pitäisi olla 8.5€/m², jotta sijoitetulle pääomalle saa saman tuoton kuin Helsingissä. Toki tuotoksi pitää laskea myös mahdollinen arvon nousu, jota Kotkassa ei ole tapahtumassa. Toisaalta Helsingin kämppien arvo katoaa savuna ilmaan, jos Euribor joskus nousisi plussalle — eli ei meidän elinaikana.
Tullaan siihen miten asumistuella ylläpidetään köyhyyttä ja vuokraloordien rahankäärintää. Kotkassa asumistuen enimmäismäärä yksineläjälle on 353€/kk — tällä summalla hoitaisi lyhennykset ja hoitokulut 100% rahoitetusta 35 neliöisestä kämpästä Kotkassa — siitä huolimatta asumistuen saa vain ja ainoastaan jos se luovutetaan vuokraloordille. Kyseinen mekanismi puskee ihmisiä PK-seudulle syyttä suotta nostaen asuntojen hintaa ja kasvattaen valtion ja kunnan menoja tukien puolesta. Toki Helsingissä asuvien pitää olla yhdenvertaisia ja täten siis saada enemmän rahaa (eikä sekään riitä), jotta maa olisi tasa-arvoinen.