Segregaation torjuminen on tärkeä tavoite. Sen merkityksen huomaa, kun vertaa Helsingin kehitystä kaupunkeihin, joissa segregaatiota ei ole yhtä tehokkaasti torjuttu – Tukholmaan, Pariisiin tai vaikka Turkuun.
VATT:in tutkijat Essi Eerola ja Tuukka Saarimaa ovat arvostelleet voimakkaasti sitä, että Helsinki rakentaa ARA-asuntoja myös kalliisiin kaupunginosiin, esimerkiksi Jätkäsaareen.
On vähän makuasia, kuinka paljon tukea ARA-asunto saa Jätkäsaaressa – Paavo Arhinmäen mukaan ei lainkaan ¬– mutta käytetään nyt vaikka arviota 500 €/asunto, koska suunnilleen noin paljon alempia ARA-vuokrat ovat kuin markkinavuokrat. Kaupunki ei tästä maksa menetettynä tulona kuin osan. Pääosa siitä jää muiden ARA-asukkaiden maksettavaksi vuokrantasauksen kautta. Jos haluaisi kampanjoida sitä vastaan, että Jätkäsaareen tulee ARA-asuntoja, kannattaisi kampanjoida Itä-Helsingin vuokrataloalueilla.
Asunto-ohjelman mukaan Jätkäsaareen pitäisi tulla kaikkiaan 1500 ARA-asuntoa. Tällöin tuki niille olisi 9 M€/vuosi. Aivan näin paljon ARA-asuntoja sinne ei näytä tulevan.
VATT:n tutkijat esittävät, että kokeiltaisiin, miten noihin ARA-asuntoihin valitut onnekkaat reagoisivat kysymykseen, paljonko heille pitäisi maksaa, jos muuttaisivat halvemmalle alueelle. Moni varmaan muuttaisi pienempää korvausta vastaan kuin 500 €/kk, joten edun antaminen asuntona Jätkäsaaressa on haaskausta.
Näin se varmaankin olisi, jos asia rajoittuisi yksilötasoon. Kyse on kuitenkin myös kaupungin sosiaalisesta tasapainosta. Tämän näkökohdan määrällinen mittaaminen on vaikeata, mutta sellaista päättelysääntöä ei ole, että ilmiötä, jota ekonomistit eivät osaa mitata, ei ole olemassa. Näyttö segregaation haitallisuudesta on vakuuttavaa. Silti tähän asiaan kannattaisi paneutua tutkimuksen keinoin oikein kunnolla, koska nyt politiikkaa tehdään lähinnä intuition ohjaamana.
Kuinka onnistunutta tämä Jätkäsaaren sosiaalinen sekoittaminen lopulta on, jää nähtäväksi. Valtuusto on päättänyt, että kaikki asunnot ARA-asuntoja lukuun ottamatta muuttuvat kovan rahan asunnoiksi 30 vuoden kuluttua, kun Hitas-asunnot myydään eniten tarjoaville. Silloin alueella on vain kovanrahan asuntoja ja ARA-asuntoja, mutta ei mitään siltä väliltä. Jos alueesta tulee niin haluttu kuin uskotaan, alueella asuu vain hyvin varakkaita ja ”kiintiököyhiä”. Toimiva sosiaalinen rakenne edellyttäisi keskituloisia siihen väliin.
ARA-asuntoja sekoittamalla voidaan torjua yksipuolisesti rikkaiden alueita, mutta ei yksipuolisesti köyhien alueita. Tämä jälkimmäinen kuitenkin taitaa olla se ongelma, jota piti torjua. Kehitys vapailla markkinoilla viittaa sellaiseen hintakehitykseen, joka tulee voimistamaan asuinalueiden eriytymistä hyvä- ja huonotuloisiin.
Siihen tepsii vain se, että ei rakenneta huonoa minnekään. Jos jonnekin rakennetaan huonoa, siitä tulee lopulta huono-osaisten asuinalue.
Toinen tärkeä asia on pitää huolta siitä, että missään ei ole huonoja kouluja. Suomalainen ei yleensä hätkähdä, vaikka kadulla tulee vastaan ei-suomalaiselta näyttäviä, mutta jos lapsen koululuokassa on niin paljon muun kielisiä, ettei opettajalta riitä huomiota perheen omalle mukulalle, silloin ajatus pois muuttamisesta tulee mieleen. Siksi on olemassa positiivisen diskriminaation budjetti. Koulut saavat PD-rahaa sen mukaan, kuinka haastava oppilasaines niillä on. Ongelman merkitsevyyteen nähden PD-raha on aivan liian pieni. Se on paljon pienempi kuin on se tuki, jonka Jätkäsaaren ARA-asukkaat saavat.
On mielestäni selvää, että miljoona euroa torjuisi paremmin segregaatiota käytettynä positiiviseen diskriminaatioon. Ei kuitenkaan ole mekanismia, jolla Jätkäsaaren ARA-asukkaiden tuki muutettaisiin PD-rahaksi Kontulassa. Sitä tukeahan ei maksa kaupunki vaan toiset ARA-asukkaat. Sitä paitsi, vaikka PD-raha on tehokkaampaa, ei se tarkoita, että ARA-politiikka olisi tehotonta. Molempia voidaan käyttää rinnan.
VATT:n tutkijoiden kuisallisiin havaintoihin kuuluu, että ARA-asunnot tuottavat enemmän segregaatiota kuin kovan rahan vuokra-asuntokanta. Muinoin vuokra-asunnot keskitettiin voimakkaasti joihinkin kaupunginosiin. Tämä seurauksena ARA-asunnossa asuva pienituloinen asuu todennäköisemmin pienituloisella asuinalueella kuin markkinavuokraa asumistuen turvin maksava pienituloinen. Tähän vaikuttaa myös se, että ymmärrettävistä syistä parhailla paikoilla olevissa ARA-asunnoissa asuu enemmän ylituloisia kuin huonoilla paikoilla olevilla.
”Näyttö segregaation haitallisuudesta on vakuuttavaa. ”
Vähintään yhtä paljon on näyttöä siitä, että segregaation torjunnalla on haittoja. Kannattaa kysyä vaikka Ruusulankadun päihdekuntoutujien naapuritaloista.
Tämä ”epäsosiaalinen porukka” aiheuttaa ympäristöhaittoja asuvat he missä tahansa. Politiikan ja virkamiesten ratkaistavaksi on jäänyt se minkä naapuruston tai kaupunginosan niskaan haitta kaadetaan.
Se vain nyt tuntuu kohtuuttomalta näin kunniallisena veronmaksajana, että meidän maksamilla veroilla tulee naapuriin ilmaiseksi asumaan tyyppi joka ei koskaan ole edes halunnut hoitaa asioitaan kunnolla. Ymmärrän erittäin hyvin parempituloisia, jotka pyrkivät muuttamaan parempiin kaupunginosiin.
Kun vertaa esim. Itä-Helsingin ja kantakaupungin asukkaiden etnistä taustaa, niin väistämättä tulee mieleen että ei kaupunki todellisuudessa yritä torjua segregaatiota, esittää vaan. Eipä taida esim. Katajanokalla kovin paljon pakolaistaustaisia asua.
En sanoisi, että olemme Essin kanssa arvostelleet voimakkaasti ARA-asuntojen rakentamista Jätkäsaareen. Etenkään emme tee niin tuossa linkatussa tutkimuksessa, joka on puhtaasti empiirinen, eikä datassa ole Jätkäsaarta vielä mukana.
Toki asian voi tulkita niin, että tutkimuksen tulosten perusteella kaupungin vuokra-asuntopolitiikka ei toimi kovin hyvin, ainakaan verrattuna asumistukeen.
Kun ARA asuntojen asukkaiden tulot aletaan 2019 tarkistamaan 5v välein tai jopa reaaliaikaisesti niin niihin asumaan jäävät vain köyhät ja keinottelijat, niin pienet ne tulorajat ovat jos kyseessä on 2+ henkilön talous (max 2550€ BRUTTO/kk/henkilö). Lukijat ovat sen verran fiksuja, että tajuavat heti miten tuo on kierrettävissä joten en viitsi sitä tässä mainostaa (=keinottelijat).
Samalla voidaan (aiheesta) leimata näissä asuvat taas köyhiksi mistä oltiin pikkuhiljaa pääsemässä eroon, kun taloissa alkoi asumaan myös ihan normaaleja keski-/hyvätuloisia. Ilmoitetuilla tulorajajoilla siellä asuvat työttömät ja pienituloiset.
Minusta on jotenkin paradoksaalista, että puhutaan segregaation välttämisestä ja samalla potkitaan pois ne jotka maksavat asuntonsa vuokran kokonaan itse ilman ylimääräisiä tukia. Onhan se kauheata, että joku näissä asunnoissa maksaa vuokransa ihan itse, sen sijaan että sen maksaa KELA/Sossu. Kyllä kaikki asujat pitää saada vähintäänkin asumistuen piiriin!
Mielenkiintoiseksi tulee myös tilanne missä joku on asunut asunnossaan 20v, saa nyt häädön liian hyvien tulojen vuoksi ja joutuu seuraavana vuonna työttömäksi. Asunto on mennyt ja jono on vuosien pituinen ja siihen samaan asuntoon ei välttämättä pääse enää koskaan. Voi alkaa ahdistamaan.
Jonkinlaisena kompromissina tähän varmaan toimisi se Oden itsensä esittämä malli, jossa vuokraa korotettaisi tulojen parantuessa. Mitään markkinavuokraa kaupungin talosta ei kyllä koskaan tule saamaan kuten jotkut visioivat. Jos se maksaa saman kuin vieressä oleva vapaiden markkinoiden asunto niin miksi ketään asuisi kaupungin asunnossa?
Tähän muutokseen liittyy myös muita ongelmakohtia mutta ei niistä nyt sen enempää. Vuokralaistoimikunta on esittänyt niitä itse muutaman ja pyytänyt asukkailta lisää.
”Tähän vaikuttaa myös se, että ymmärrettävistä syistä parhailla paikoilla olevissa ARA-asunnoissa asuu enemmän ylituloisia kuin huonoilla paikoilla olevilla.”
Hämmentävää on se, että tästä ei löydy lainkaan tietoa. Jos poliitikoilla on tästä kertovia tilastoja, kai ne voisi julkaistakin julkisen keskustelun aikaansaamiseksi.
Lähimmäksi tätä tuleva tilasto, jonka olen nähnyt, on se että Käpylän puutaloissa asukkaista luokkaa 90 % oli suomen-, ruotsin- ja saamenkielisiä, ja jollain alueella luokkaa 65 %.
Asia on sikälikin mielenkiintoinen, että nyt havaitulle erolla on kaksi täysin eri selitystä. Joko paremmassa sosioekonomisessa asemassa oleville jaetaan asuntoja keskimäärin paremmilta alueilta, mikä joidenkin mielestä voi olla ongelma, tai sitten asunnot jaetaan täsmälleen samalla tavalla ja hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevat jäävät vaan helpommin asumaan Puu-Käpylään kuin Kontulaan.
”Jos alueesta tulee niin haluttu kuin uskotaan, alueella asuu vain hyvin varakkaita ja ”kiintiököyhiä”.”
Helsinki on tosin niin pieni kaupunki, ettei tänne muodostuu hyvin varakkaiden kaupunginosia, vaan ainoastaan hyvin varakkaiden katuja ja kortteleita. Merikatu ja Huvilakatu saattaa esimerkiksi olla tällaisia, mutta koko kaupunginosassa on 7 kpl alle 900 €/kk asuntoja tarjolla tällä hetkellä.
Sen sijaan näkisin, että Helsingin seudulla on kyllä slummeja. Jos minulla olisi lapsi, muutama alue on sellainen, jossa ei tulisi kysymykseenkään että kasvattaisin lasta. PD-raha ei auta siihen, että lapselle muodostuu alaluokkainen kaveripiiri ja ympärillä näkyvä todellisuus on turhan karu.
Osa kovan rahan omistusasunnoista muuttuu heti tai ajan kanssa kovan rahan vuokra-asunnoiksi, siinä sitä riittävästi aineksia segregaation torjuntaan.
Onkohan se nyt segregaation purkamista, että ARA-asuntoja rakennetaan ja sitten annetaan ihmisille, jotka osaavat hakea? Nämä ihmiset ovat keskimäärin paljon parempiosaisia kuin ”oikeat” köyhät, niinkuin taisit jo sanoa. Esimerkkinä (en muista oliko ARA vai joku muu tuettu asumismuoto) Ministeri Paavo Arhinmäki.
Yleisestikin ARA-järjestelmää, joka suosii pientä osaa pienituloisista, voisi rinnastaa lottokuponkien jakoon kyöhyyttä/eriarvoisuutta vastaisen varten. Se, että parempaa järjestelmää ei muka olisi ei tarkoita, että pitäisi jatkaa nykyistä vaan keskittyä siihen, että joku korvaava järjestelmä keksittäisiin.
VATT:n tutkijat olivat huolissaan asiasta paitsi postinumeroalueiden myös rakennusten tasolla: kaupungin vuokrataloissa ei ole lainkaan omistusasujia. Tämä on ihan aiheellinen huomio: alueen sisällä se, missä talossa asuu, voi olla yhtä lailla leimaavaa kuin se, missä kaupunginosassa asuu.
”Silloin alueella on vain kovanrahan asuntoja ja ARA-asuntoja, mutta ei mitään siltä väliltä. Jos alueesta tulee niin haluttu kuin uskotaan, alueella asuu vain hyvin varakkaita ja ”kiintiököyhiä”. Toimiva sosiaalinen rakenne edellyttäisi keskituloisia siihen väliin.”
Paradoksaalista kyllä täysin ARAttomissa Punavuoressa ja Ullanlinnassa on suurempi osuus alimpaan tuloviidennekseen kuuluvia asuntokuntia kuin Ruoholahdessa ja Jätkäsaaressa, joissa taas kolmasosa asunnoista on ARA-vuokra-asuntoja (lähteet Aluesarjat.fi). Eläkeläisten suurempi osuus selittää osan, mutta myös se, että kovan rahan pienistä omistusasunnoista aika suuri osa on vuokrakäytössä. Eikö näin käy aikaa myöden myös uusilla alueilla?
Tämä ei tietenkään ole ristiriidassa Helsingin harjoittaman sekoittamispolitiikan kanssa.
(Tarkennus edelliseen: Asuntokuntien tulonjakotilastoissa on huomioitu asuntokuntien kokoerot, kyse on kulutusyksikkökohtaisista käytettävissä olevista tuloista)
Jollain päihteiden väärinkäyttäjien asuntoloilla ja ARA-asunnoilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kannattaisi nyt vähän tulla alas siitä hyvätuloisten kuplasta tavallisten ihmisten tasolle!
Yleensä keskustan ulkopuolella olevissa ARA-korkotuetuissa vuokra- ja asumisoikeusasunnoissa, se tuki valuu suoraan VVO:n tms piikkiin eikä asuminen ole halvempaa kuin markkinahintaisissa vuokra-asunnoissa. ARA -status takaa oikeastaan vain sen että vuokrasopimuksia ei voi sanoa irti jos kiinteistö myydään alta pois. Vuokria voi tosin nostaa niin että osalle muutto pois (miksei omaan asuntoon) on ainoa vaihtoehto.
”Sitä paitsi, vaikka PD-raha on tehokkaampaa, ei se tarkoita, että ARA-politiikka olisi tehotonta.”
Mutta onko näyttöä siitä, ettei ARA-politiikka olisi nimenomaan tehotonta? Seuraavassa kappaleessa mainittu ”kiusallinen havainto” näyttäisi osoittavan nimenomaan tehottomuuden suuntaan.
”Ei kuitenkaan ole mekanismia, jolla Jätkäsaaren ARA-asukkaiden tuki muutettaisiin PD-rahaksi Kontulassa.”
Ilmeisesti siis olemassaoleviin ARA-asuntoihin liittyvän tuen voi ottaa pois ainoastaan toisiin ARA-asuntoihin? Tämä ei kuitenkaan vaikuta hyvältä argumentilta uusille ARA-asunnoille. Jos ARA-järjestelmä on tosiaan tehoton segregaation estämisessä ja siten rahanhukkaa (tai ainakin kömpelö tulonsiirto), kannattaisi siitä pyrkiä pitkällä aikavälillä eroon eikä vain rakentaa lisää ARA:aa. Asia olisi toinen, jos jonkinlainen positiivinen vaikutus olisi havaittavissa; sellaista ei kai kuitenkaan ole havaittu?
”On mielestäni selvää, että miljoona euroa torjuisi paremmin segregaatiota käytettynä positiiviseen diskriminaatioon. Ei kuitenkaan ole mekanismia, jolla Jätkäsaaren ARA-asukkaiden tuki muutettaisiin PD-rahaksi Kontulassa. Sitä tukeahan ei maksa kaupunki vaan toiset ARA-asukkaat”
Ei ehkä enää, mutta niitä ARA-asuntoja ei olisi pitänyt alunperinkään rakentaa. Silloinhan kaupungilla olisi ollut ylimääräistä rahaa. Silloin olisi armaan myös helpompi perustella, miksi huonommille kouluille pitää saada enemmän rahaa.
Jätkäsaari alkaa muistuttaa vähitellen täyteen tupattua kivislummia, samanlainen väkivaltaelokuvan kulissi kuin Merihaka.
Aina jostain tulee halvin alue ja sinne muuttaa köyhiä. Sen voi kaavoittaa pieneksi ja viereen voi kaavoittaa parempaa aluetta. Kaavoitusrajoitukset ovat niin ongelmallisia, että olisi parempi käyttää sekin raha päiväkotien ja koulujen parantamiseen, lähikirjastoihin, liikuntapaikkoihin ym., jotka tekevät huonon alueen lapsista parempia. ARA-asuntoja ei pidä rakentaa yhtään eikä olisi pitänyt ennenkään. Segregaatio on asiantuntijoiden mielestä hyvä asia, koska sosiaalinen pääoma kasvaa ja erilaiset ihmiset saavat erilaisia ympäristöjä. Huonoja alueita pitää vain tukea.
Sosiaalinen sekoittaminen on (edelleenkin) silkkaa ideologista huttua, jonka tueksi ei ole mitään faktoja. Päinvastoin monet haitat kumoavat ne muutamat olemattomat hyödyt 6-0.
Are mixed communities the answer to segregation and poverty?
Toki nk. positiivinen syrjintäkin on käytännössä samantasoista tuubaa – todisteita sen hyödyllisyydestä on vaikea löytää, mutta sen haitallisuudesta toki löytyy todisteita esim.
“Positive” discrimination is not positive
…mutta näinhän se tietysti aina on, että kun ideologia törmää reaaliman faktoihin, niin jälkimmäinen aina häviää.
Ei ole ollut mitään järkeä rakentaa isoja asuinalueita vilkkaan satamaliikenteen ääreen kun itse satamaa on viime vuosina vieläpä laajennettu ja sekä matkustaja- että rahtiliikenteen ennustetaan olevan kasvussa.
Niin, siitä ei ole mitään iloa, että vähävaraiset asutetaan hyvätuloisten alueelle. Paljon tärkeämpää olisi saada työssäkäyvää aktiiviväkeä huonomaineisille alueille.
Mites jos kunnallisveroprosentin kiinnittäisi postinumeroon? Korkea kunnallisvero korkeiden neliöhintojen alueilta ja matala matalien.
En tiedä olenko sokea, mutta minusta se näyttää paljon paremmalta kuin Merihaka. Ei toki ihan Punavuoren tai Ullanlinnan veroista, mutta ihan nättiä silti. Mutta hauskaa nähdä, että jotkut vastustavat jopa tyhjille asfaltti- ja hiekkakentille rakentamista.
Näyttö segregaation haitallisuudesta on vakuuttavaa.
Jospa kyseessä on sittenkin korrelaatio, ei kausaatio. Tai kausaatio on toiseen suuntaan: lisää haittaa, lisää segregoitumista?
Muutaman köyhän siirtäminen verovaroin huonolta alueelta hyvälle alueelle 1) ei merkittävästi paranna huonoa aluetta, 2) huonontaa hyvää aluetta, 3) todennäköisesti huonontaa myös siirrettyjen asemaa (status suhteessa naapureihin alenee, kalliimmat lähikaupat) ja 4) haaskaa verovaroja.
Koulut saavat PD-rahaa sen mukaan, kuinka haastava oppilasaines niillä on.
Lähtökohtana tulisi olla, että jokaisessa koulussa opettajat ovat keskimäärin yhtä hyviä ja heitä on yhtä monta oppilasta kohden. Siten jokainen lapsi saa yhtä paljon huomiota ja laadukasta opetusta. Hyvien opettajien keskittymistä ”hyviin kouluihin” tulee ehkäistä tarjoamalla ”huonojen koulujen” opettajille riittävän korkeaa palkkaa ja muita etuja. Tärkeää on, että lapsia kohdellaan yhdenvertaisesti eikä ”syrjitä myönteisesti”.
Jos vaikkapa lahjakkaisiin lapsiin (musiikissa, urheilussa, matematiikassa, …) osoitetaan enemmän/vähemmän resursseja kuin muihin, niin perustelujen pitää olla todella hyviä. Saadaanko esimerkiksi kansantalouden kokonaistuottavuus maksimoitua osoittamalla yhtäältä huippueteviin ja toisaalta moniongelmaisiin kaksinkertainen määrä resursseja (lasta kohden) verrattuna keskinkertaisiin?
Lapsi vaatii enemmän opwettajan huomiota, jos hänellä on vaikeuksia Suomen kielen osaamisessa, kotitausta ei tue lapsen oppimista, hänellä on tarkkaavaisuushäitiö ja niin edelleen. Yhtä paljon opettajaresursseja kaikille ei oikein pelitä.
Tukholmassa on varmaankin paljon tutkittu segregaatiota ja panostettu sen torjumiseen, jos se on niin tärkeää. Miksi siellä ei ole onnistuttu?
Jos haluamme kohtuuhintaista asumista, on tärkein tavoite torjua markkinahäiriöitä. ARA on markkinahäiriö josta tulee päästä eroon.
Jutun aloituksessa muuten käytät taas annettuna totuutena, että segregaatiota olisi järkevä torjua. Asiasta on muunkinlaista tutkittua tulosta ja tuossa muodossa esitettynä se ei pidä paikkansa. Toki on myös tilanteita, joissa segregaation torjunnassa voisi olla järkeä, mutta pitää kyetä erittelemään ne ja sitten tämä yleinen yhteiskunnan rahojen tuhlaaminen.
Kummankaan alueen kaavan asukastiheys, ei Jätkäsaaren eikä Merihaan, riitä kaupunkimaisten palveluiden syntymiseen. Jätkäsaaressa auttaa läpiajoliikenne Viron laivoille jonkin verran, mutta aika näyttää, pelastaako se koko alueen.
Periaatteessa noin, mutta pitääkö lisäsatsaus tehdä niihin enemmän opettajan apua tarvitseviin, vai niihin, joilla on enemmän potentiaalia? Molemmilla on puolensa.
Oletan, että Osmo piti automaattisesti oikeana vastauksena ensin mainittua. Yhteiskunnan kannalta, siis lopulta niiden köyhienkin kannalta, todennäköisesti on kuitenkin fiksumpaa panostaa siihen parhaan potentiaalin omaavan osuuteen.
Segraation torjunta on perseestä. Antaa markkinatalouden toimia ja kurinpitoviranomaisten pitää yllä kuria.
Kiitos kuuluu kaupungin siiloutuneelle organisaatiolle, jossa vasen käsi ei tiedä, mitä oikea käsi tekee 😉
Perustelussa ”lapsi vaatii enemmän” jää ajatus kesken: sitä pitäisi jatkaa muotoon ”lapsi vaatii enemmän, jotta X”, missä X on jokin perusteltavissa/hyväksyttävissä oleva tavoite, joka pyritään saavuttamaan. Pelkkä vaatiminen on huono perustelu.
Esimerkkejä siitä, mikä tuo X voisi olla: a) jokaisella 19-vuotiaalla yhtä hyvät valmiudet korkeakouluopintoihin; b) jokaisen peruskoulun päättäneen odotusarvoiset vuositulot 40-vuotiaana ovat yhtä suuret; c) jokaisen peruskoulun päättäneen eliniän odote on yhtä korkea; d) jokainen lapsi saa yhtä hyvän toimintaympäristön itsensä kehittämiseen (s.o. koulun), riippumatta lapsen taustasta tai henkilökohtaisista ominaisuuksista (esim. lahjakkuuksista).
Näistä esimerkeistä kolme ensimmäistä (a–c) pyrkii kukin yhdenlaiseen lopputulosten tasa-arvoon, kun taas neljäs (d) pyrkii mahdollisuuksien tasa-arvoon.
Peruskoulun johtoajatus oli, että kaikille oppilaille annetaan samantasoista opetusta. Oppikoulun opettajien vastustuksen vuoksi tasoryhmät kielien ja matematiikan opetuksessa kuitenkin säilytettiin 1980-luvun puoliväliin asti. 2000-luvulla tasoryhmät ovat vaivihkaa palanneet. Mahdollisesti Pisa-menestys johtuukin siis siitä, että peruskoulun periaatteista on joustettu ja palattu vanhoihin hyviin ratkaisuihin…
Ideana on kai lisätä opetusresursseja jolloin opettajien aikaa ja huomiota riittää myös niille lahjakkaille, vaikka samalla luokalla on näitä haastavia tapauksia.
Kukaan ei huomannut kertoa satamalle, että kaupunki kasvaa, ja että keskustan satamat sijaitsevat kaupungin keskustan takana liikenteellisesti sumpussa.
Joko satamaa johtavat tyhmät tai välinpitämättömät, molempi pahempi.
Läpiajoliikenne lähinnä estää palveluiden syntymistä. Hikipäässä auto kaljaa täynnä maakuntaan yrittävä varhaiseläkeläinen ei palveluita osta.
> jos asia rajoittuisi yksilötasoon. Kyse
> on kuitenkin myös kaupungin sosiaalisesta
> tasapainosta.
Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Keinotekoisesti kaupungin rahalla ostettu sosiaalinen tasapaino pysyy vain niin kauan kuin tuo rahavirta jatkuu ehtymättömänä.
Henkinen köyhyys. Vaikka sääntelyn loputtua köyhälläkin olisi varaa jäädä asumaan tuolle arvokkaalle alueelle, hän todennäköisemmin luovuttaa asuntonsa rahaa vastaan rikkaan käyttöön kuin rikas (toisen rikkaan käyttöön). Johtuuko siis tuon köyhän köyhyys kuitenkin siitä, että hän arvostaa säästöjä ja kulutusta eri tavalla kuin toinen – josta sitten tulee varakas muutoin samanlaisen elämän aikana.
> Toinen tärkeä asia on pitää huolta siitä,
> että missään ei ole huonoja kouluja.
Käytännössä koulujen yksityinen rahoitus on kielletty. Tämän seurauksena vanhemmat, jotka ovat valmiit satsaamaan rahaa lastensa koulutukseen, eivät voi tuota rahaa sijoittaa koulutiloihin tai opettajien palkkaamiseen. He ostavat asunnon sellaiselta alueelta, jossa tiedetään olevan hyvä koulu ja maksavat tuon rahan joka tapauksessa: rakennusliikkeiden, valtion ja kiinteistöbisneksestä elävien taskuun.
Vanhemmat siis ostavat hyvän opetuksen rahalla. Jos he saisivat tuolla samalla rahalla maksaa suoraan opetuksesta, asuntojen hinnat pysyisivät alempina mutta opetuksen taso nousisi ja yhä useammalla olisi varaa muuttaa sellaiselle alueelle, jossa on hyvä opetus koulussa tai sitten ostaa tuo hyvä opetus omaan kouluun.
Koulujen yksityisen rahoituksen kielto siis kohdentaa kansantalouden varallisuuden ja kulutuksen väärin. Kun halutaan kuluttaa hyvää koulutusta, pitää ostaa kiinteistövarallisuutta.
Keskusta-asuntojen hintapiikki alkaa olla käsillä. Kun sijoittajat poistuvat markkinoilta alkaa hintataso laskea. Kohta painetaan rakentamiseesa jarruja:
”Asuntosijoittajien kannattaa katsella ostettavaa muualta kuin Helsingin keskustasta, sanoo Lähi-Tapiolan kiinteistöjohtaja Kim Särs.
Särsin mukaan Helsingin keskustaan ja sen läheisyyteen rakennettavien yksiöiden hinnat ovat nousseet merkittävästi verrattuna vaikkapa junaradan varressa sijaitseviin lähiöihin.”
Jätkäsaari ja muut liian keskiluokkaisen leiman saaneet alueet voivat osallistua segregaation purkuun siten että niille ripotellaan muutama korkea, 20-30 kerroksisinen kaupungin omistama vuokratornitalo. Näin on toimittu mm eräässä saarivaltakunnassa sen pääkaupungissa.
Osmo: ”Sen merkityksen huomaa, kun vertaa Helsingin kehitystä kaupunkeihin, joissa segregaatiota ei ole yhtä tehokkaasti torjuttu – Tukholmaan, Pariisiin tai vaikka Turkuun.”
Mahdatkohan puhua enemmän mutu-pohjalta kuin ihan tutkitun tiedon pohjalta. Turussa on ongelmalähiöitä, mutta minun mutu-tuntumani on, että Helsingissä on ongelmailmansuunta: itä.
Olen aiemminkin ehdottanut: miksi helvetissä kaupungit rakentavat vuokrataloja, vuokratalojen keskittymiä ja jopa vuokralähiöitä. 10% uusien kovanrahan kerrostalojen asunnoista kunnalle. Joka rapussa 1 – 2 vuokra-asuntoa ja muut kovanrahan. 15 vuodessa tilanne olisi jo aika paljon tasoittunut.
Touko Mettinen (nimimerkki)
ps. Onnea kaimapojalle!
Maailmalta on esimerkkejä, missä segregaatio toimii oikein hyvin. Tähän perustuen voi olettaa, että kyse on jostain ihan muusta.
Avaisitko hieman logiikkaa? Miten olemassaoleville köyhien alueille muuttaa rikkaita, jos rikkaiden alueelle rakennetaan asuntoja köyhille?
Osmo Soininvaara:Siihen tepsii vain se, että ei rakenneta huonoa minnekään. Jos jonnekin rakennetaan huonoa, siitä tulee lopulta huono-osaisten asuinalue.
Tämä toimii, jos rakennetaan uusi Helsinki jonnekin korpeen. Ehkä todellisuuden suhteen relevantimpi kysmys olisi, miten poistetaan segregaatio alueilta, joissa se on jo tapahtunut.
Hämmästyttävää miten ”salaa” asia tapahtuu, kun sosiaalinen rakentaminen on lähes lopetettu. Keskiluokalle oli ennen tarjolla arava-omistusasuntoja. Näiden tarpeen katoamissta on perusteltu sillä, että pankista saa lainaa. Kuitenkin kasvava sekä akateemisten että ei-akateemisten pätkätyöläisten joukko ei saa. Pitäskö Kelaan perustaa ”Postipankki”?
toke
En pysty vastaamaan.Toistit kysymyksen, jonka itse esitin.
Ehkä jälkimmäistä ongelmaa ei yritetä ratkaista, koska se ei ole riittävän mahdollista. Hieman vastaavasti emme yritä ratkaista hyvinvointiyhteiskunnan tarpeita aikamatkustuksella.
Jolloin strategia voi sitten vain olla se, että uusista alueista ja täydennysrakentamisesta tehdään parempaa ja ”meneteyt” alueet saavat hapantua niin pitkään, että ne räjäytetään kokonaan pois.
Mutuna tuntuu siltä, että Suomen hyvinvointi on niin hienoviritteinen systeemi, ettei muiden maiden lukujen ja mallien seuraaminen riitä.
Suomessa (kai, muistaakseni) tuloerojen kasvu kasvattaa terveyseroja ennätyksellisesti maailmaasa. Toinen ennätys taisi olla koulutuksen periytymisessä.
Kolmas voinee sitten hyvin tulla vastaan suurkaupunkien asumisessa.
Kaikissa näissä julkisella toimella on ollut ja on vieläkin erittäin suuri rooli ja mitä enemmän vastuuta näissä on annettu markkinataloudelle, sitä huonommaksi tilanne on kokonaisuuden tai huono-osaisten kannalta mennyt.
Terveys, koulutus ja asuminen, aika perusasioita. Ne, joiden mielestä kaikki menee ihan hyvin, vertaavat lukuja jonnekin 50 vuoden päähän historiaan. Kun ehkä ennemmin pitäisi vertailla tilanteeseen 30 vuoden päästä vastaavissa maissa kuin Suomi.
Oliko sosiaalisen asuntorakentamisen alasajo harkittu? Toteutuivatko ennusteet alasajon hyvistä puolista? Tapahtuiko sihteerihoitsujen katoaminen harkitusti ja lääkärit tekevät valtaosan työajastaan sihteerin hommia? Maksaako yhteiskunta mun reumalääkkeistä 100-kertaisesti, koska diagnoosin saaminen kesti 9 vuotta ja maksaako tuplasti koska HUS ei halua maksaa mitään? Kuinka koulutusjärjestelmä on muuttunut enemmän kuin maailma viimeisen 30 vuoden aikana, jotta saa kilpailuedun muihin maihin nähden? Miksi keskiluokka ei voi ostaa edullisia arava-omistusasuntoja, koska tästä tulee markkinavoimille (=pieni omistava joukko, joka kerää rakentamis-
ja vuokramarkkinoiden voitot) häiriötä? Ehkä häiriö olisi välillä parempi asia?
Poliitikot valittelevat asumistukeen valuvista verorahoista, vaikka tilanne on itse aiheutettu ongelma. Oisko tässä kuitenkin käynyt niin, että 90-luvun alun laman aikana tietty omistava luokka päätti hiljaisesti, että heidän hyvinvointinsa alkaa olla uhattuna, jos ei aleta tinkimään muiden hyvinvoinnista. Sen jälkeen koko kansan hyvinvointivaltioita on ajettu vararikkoon pienillä liikkeillä ja lähinnä passiivisuudella. Seuraava ”suuri katastrofi” sitten on varmaan eläkekuplan poksahdus, koska ”globaali kilpailu” pakottaa meidät pätkätyöläisyyteen, joka ei kerrytä edes akateemisilla niin paljoa, että niillä maksettaisiin edellisten polvien eläkkeet, he kun ovat eläkkeellä kohta 30 vuotta elämästään. Tuota viimeistäkään ei muuteta ennen romahdusta ja sitten vaan todetaan, et näin kävi, jokainen huolehtikoon itsestään.
(Ja montako vuosikymmentä menee, että näihin kommentteihin saadaan editointimahdollisuus?)