Kategoria: _

Juhana Vartiainen ja Ode ruuhkamaksuista

Juhana Var­ti­ainen vas­tasi kir­joituk­seeni Ruuhka­mak­sut – voi Juhana mitä sanoit. Kävimme asi­as­ta kom­ment­ti­pal­stal­la lyhyen keskustelun. Nos­tan sen tähän omak­si artikke­lik­seen, kos­ka kom­ment­tien joukos­ta har­va sitä löytää. Poli­it­tis­ten ryh­mien välil­lä käy­dään Helsin­gin liiken­teestä varsin vähän ana­lyyt­tista keskustelua, tule­htunut­ta huutelua sitäkin enem­män. Erim­ielisyys kuu­luu poli­ti­ikkaan, mut­ta tois­t­en argu­men­tit pitäisi silti ymmärtää.

Juhana Odelle

Osmo, yllät­tävän dra­maat­ti­nen kir­joi­tus sin­ul­ta. Minä suh­taudun avoimesti tienkäyt­tö­mak­sui­hin, kun­han niil­lä on vankat peruste­lut. Ja mak­sut kun­tien päätök­sel­lä mah­dol­lis­ta­va lain­säädän­tö on peri­aat­teessa järkevä, jos se mah­dol­lis­taa mak­sut, jot­ka jäävät kun­tien tai aluei­den omaan käyttöön.

Mak­su­jen teo­reet­ti­nen perustelu on tietysti kristallinkirkas. Ruuhka­mak­su on markki­nae­htoinen tapa allokoi­da niukkaa tilaa. Pormes­tari­ten­teis­sä olenkin sanonut näin: tienkäyt­tö­mak­sun perustelu on ymmär­ret­tävä, mut­ta on erik­seen perustelta­va, että Helsingis­sä niiden voi arvel­la paran­ta­van hyv­in­voin­tia. Suh­taudun tietysti avoimesti ja olisin utelias näkemään sel­l­aisen kus­tan­nus-hyöty­ana­lyysin, jol­la täl­laiseen tulok­seen päädytään.

Suurem­mis­sa kaupungeis­sa kuten Lon­toos­sa ja Tukhol­mas­sa mak­sui­hin on oltu tyy­tyväisiä ja molem­mis­sa kaupungeis­sa asuneena voin vaku­ut­taa, että ne ovat mak­su­jen jäl­keen muut­tuneet miellyttävämmiksi.

Tukhol­man ja Lon­toon mak­su­ja edeltävi­in ruuhki­in ver­rat­tuna Helsin­gin ruuhkat ovat käsit­tääk­seni pieniä. Liikku­misen tavat ovat tääl­lä monipuolis­tuneet, kiitos metron ja polkupyöräväylien, ja Raide-Jok­eri tulee edelleen paran­ta­maan tilannetta.

Tuos­sa kir­joituk­ses­sasi käyt läpi kaikkia autoilun kiel­teisiä ulkois­vaiku­tuk­sia, ja näet ruuhka­mak­sut ratkaisuna niihin. Tienkäytt­tö­mak­su on kuitenkin vain ruuhkau­tu­miseen eli niukan tilan käyt­töön liit­tyvä keino, kun taas noi­ta mui­ta vaiku­tuk­sia hoide­taan muil­la keinoin. Sitä pait­si autoilun sähköistyessä sekä mete­lion­gel­ma että hiilid­iok­sidipäästöon­gel­ma kaiketi poistuvat.

Lisäk­si tule­vaisu­u­den ske­naar­i­ot ovat täyn­nä ajatuk­sia siitä, miten uusil­la älykkäil­lä ratkaisuil­la voidaan mah­dol­lis­taa enem­män liikku­mista pienem­mäl­lä autokan­nal­la. Yksi­ty­istä autoilua taval­la tai toisel­la tarvi­taan kaupungis­sa, jon­ka van­husväestö kas­vaa nopeasti.

Aion kyl­lä pere­htyä tarkem­min Helsin­gin ruuhkaisu­u­teen ja muo­dostaa itsel­leni käsi­tyk­sen siitä, onko se ongel­ma ja miten suuri. Minus­ta itä-län­si-liikku­mi­nen on mitä ilmeisim­min liian hidas­ta kan­takaupun­gin niemel­lä, ja ylipään­sä niemelle tulem­i­nen on hidas­ta. Sik­si­hän me toivoimme maanalaisia ratkaisu­ja eli uusia väyliä – tai edes niiden selvit­tämistä. Keskus­tan näivet­tymi­nen on minus­ta jonkin­lainen uhka. Nyt tulee paljon raider­atkaisu­ja, jot­ka vievät tilaa, ja sik­sikään ei minus­ta maanalaista väylärak­en­tamista pitäisi sulkea pois.

Tun­nelit ovat muuten myös osa Helsinkiä suurem­man Tukhol­man liiken­teen (kohta­laista) suju­vu­ut­ta. Ja mah­dolli­nen mak­sulli­nen tun­neli­rakenne kaiketi olisi ratkaisuna lähel­lä tiemaksuja.

En tietenkään sul­je kat­e­goris­es­ti pois tienkäyt­tö­mak­su­ja. Mut­ta halu­aisin nähdä kus­tan­nushyöty­ana­lyysin, joka perustelee niiden hyv­in­voin­ti­vaiku­tuk­sen kaiken uuden tiedon val­os­sa. Huo­maan myös, että helsinkiläis­ten paris­sa val­lit­see aikamoinen epälu­u­lo siitä, että mak­su olisi uusi kus­tan­nus, jon­ka tuo­maa tuloa ei tul­la käyt­tämään helsinkiläis­ten hyväksi.

Jos min­ut val­i­taan pormes­tarik­si, ehkäpä voin näi­hin asioi­hin vaikuttaa 🙂

Ode Juhanalle

Kiitos, Juhana
Ruuhka­mak­su on tietysti nimen­sä mukaises­ti ensisi­jais­es­ti tarkoitet­tu sään­telemään rajal­lisen tilan käyt­töä, jos­sa se on ratio­naalisem­pi kuin jonot­ta­mi­nen. Hin­ta on yleen­säkin jonot­tamista parem­pi ratkaisu. Luulisi ainakin kokoomus­lais­ten nyt ymmärtävän tämän.

Sanoit, että mui­ta liiken­teen ulkoisia hait­to­ja, kuten myrkyl­lisiä saastei­ta ja melua tulee säädel­lä muil­la tavoil­la. Irtaan­tukaamme todel­lisu­ud­es­ta ja kuvitelka­amme, että voisimme säätää opti­maal­isia Pigoun vero­ja säätelemään melua ja autoilun myrkyl­lisiä saastei­ta. Melumak­su olisi var­maankin desi­be­limäärä x altistunei­den määrä. Niin­pä mak­su olisi Man­ner­heim­intiel­lä ainakin tuhatk­er­tainen Uuku­niemen kylän­rait­ti­in ver­rat­tuna. Aika saman­lainen olisi myös mak­su myrkyl­li­sistä saasteista, Helsingis­sä sekin tuhatk­er­tainen ver­rat­tuna Uuku­niemeen. Molem­mat mak­sut oli­si­vat aika lähel­lä ruuhka­mak­sua. Ne eroaisi­vat siitä vain siten, että mak­su olisi sama kel­lon­a­jas­ta riip­pumat­ta, melumak­su ehkä jopa yöl­lä korkeampi kuin päivällä.

Tässä epätäy­del­lisessä maail­mas­samme ei var­maankaan kan­na­ta säätää erik­seen ruuhka­mak­sua, melumak­sua ja saastemak­sua vaan yhdis­tää ne yhdek­si mak­suk­si. Puh­taas­ta ruuhka­mak­sus­ta tämä eroaisi vain sikäli, ettei se olisi nol­la ruuh­ka-ajan ulkop­uolel­la vaan vain olen­nais­es­ti halvempi.

Sähköau­to­jen hyvä puoli on lähin­nä siinä, etteivät ne tuo­ta hiilid­iok­sidipäästöjä. Sik­si ne eivät mak­sa polt­toain­everoa. Jos sähkön tuotan­nos­sa syn­tyy päästöjä, voimalaitos mak­saa päästöoikeuk­sista. Melua ne tuot­ta­vat yhtä paljon, kos­ka henkilöau­to­jen melu on peräisin renkaista ja kos­ka EU tulee vaa­ti­maan henkilöau­toil­ta jotain räpät­in­tä varoit­ta­maan jalankulk­i­joi­ta. Pakokaa­su­ja niistä ei tule, mut­ta niiden (nasta)renkaat jauha­vat asfaltista myrkyl­listä pölyä siinä, mis­sä ben­sa-auto­jenkin renkaat. Pako­jen puut­teen vuok­si sähköau­to­jen mah­dolli­nen ruuhka­mak­su voisi siis  olla vähän alempi.

Toiv­ot­tavasti tutus­tut Keskus­tatun­neli-suun­nitel­maan ennakkolu­u­lot­tomasti. Voi tun­nus­taa, että olen siinä mielessä huono vihreä, että suh­tauduin siihen alun perin avoimen myön­teis­es­ti. Ajat­telin, että se voisi olla hyvä kom­pro­mis­si, kos­ka luulin, että sen avul­la voitaisi­in toisaal­ta rai­va­ta keskus­tas­ta tilaa jalankulk­i­joille ja toisaal­ta tur­va­ta keskus­tan kaup­pali­ikkei­den saavutet­tavu­us autoil­la ja että se voitaisi­in rahoit­taa autoil­i­joil­ta perit­tävil­lä maksuilla.

Han­ke osoit­tau­tui kolme ker­taa ennakoitua kalli­im­mak­si minkä lisäk­si alan asiantun­ti­jat sanoi­vat, että nekin kus­tan­nuk­set on las­ket­tu aivan alakant­ti­in. Jot­ta tämä saataisi­in rahoite­tuk­si autoil­i­joil­ta perit­tävil­lä mak­suil­la, tun­nelin käytön pitäisi mak­saa kuusi euroa suun­taansa. Niinkään ei saataisi rahaa kerä­tyk­si, kos­ka se hin­noit­telisi tun­nelin tyhjäk­si. Mak­su pitäisi per­iä maan päältä, mut­ta edus­ta­masi puolue ei sel­l­aisia mak­su­ja hyväksy. (Tiedäthän Leif Johans­enin esimerkin siitä, mik­si vuonon ylit­tävää sil­taa ei pidä rahoit­taa siltamaksuilla.)
Jos taas perisimme nuo mak­sut myös maan päältä, liikenne vähenisi niin paljon, ettei tun­nelia enää tarvit­taisi. Tästä on vaikea saa­da järkevää.

Lop­ullis­es­ti min­ut sai vas­tus­ta­maan tun­nelia Helsin­gin kaup­paka­mari, tuo Helsin­gin kokoomuk­sen soti­laalli­nen siipi, joka ker­toi, ettei tun­nelin perus­teel­la voi ottaa autoil­i­joil­ta maan päältä pois neliömetriäkään. Ei sitten.

Mut­ta niin kuin sanoit. Helsin­gin liikenne ei ole lainkaan niin ruuhkau­tunut kuin Tukhol­man liikenne – vaik­ka Tukhol­mas­sa on näitä tun­nelei­ta. Van­ha totu­us kaupunkisu­un­nit­telus­sa on, etteivät ruuhkat pois­tu väyliä rak­en­ta­mal­la – siis suuris­sa kaupungeissa

Juhana Odelle

Muis­te­taan kuitenkin, että tässä vai­heessa rel­e­vant­ti vai­he asi­as­sa on mah­dolli­nen tule­va hal­li­tuk­sen esi­tys. Puoles­ta tai vas­taan ‑keskustelu kun­nis­sa muut­tuu rel­e­van­tik­si, kun tiede­tään, syn­tyykö asi­as­ta lain­säädän­tö ja mil­lainen se kaikkine yksi­tyisko­hti­neen on. Talous­valiokun­ta ja liiken­nevaliokun­ta pääs­sevät arvioimaan asiaa.

Ruuhkamaksut — voi Juhana mitä sanoit!

Olin salaa tyy­tyväi­nen, kun kokoomus val­it­si hyvän ystäväni Juhana Var­ti­aisen pormes­tariehdokkaak­seen. Anni on toki vielä parem­pi vai­h­toe­hto, mut­ta Juhanas­sa panin toiveeni siihen, että mies ymmärtää kaupunki­talousti­eteestä. Sil­loin hän ei voi olla kaukana vihreistä. Hän ei var­maankaan jar­rut­telisi Helsin­gin asun­to­tuotan­toa suo­jel­lak­seen kaupun­gin rakkai­ta raho­ja, kos­ka ymmärtää, että on täysin vas­tu­ullista ottaa lainaa tont­tien vuokrat­u­lo­ja vas­taan. Hän var­maankin ymmärtäisi liiken­teen hin­tao­h­jauk­sen järkevyy­den – mik­si autopaikko­ja pitää rak­en­taa mak­suhalukkaan kysyn­nän mukaan eikä normin pakot­ta­mana ja mik­si autoli­iken­net­tä kan­nat­taa verot­taa ruuhka­mak­suil­la. Hän ymmärtäisi ulkois­vaiku­tuk­sen hin­noit­telun, niin san­otut Pigou-verot.

Sit­ten oli ensim­mäi­nen pormes­tari­tent­ti. Mitä mies sanoi ruuhka­mak­su­ista: jos­sain Lon­toos­sa ja Tukhol­mas­sa ne ovat perustel­tu­ja, mut­ta ei Helsingis­sä ole ruuhkia, joi­ta niil­lä tulisi torjua.

En ollut paikalla, joten en näh­nyt, heilui­v­atko Juhanan kor­vat, mut­ta lähde­tään nyt siitä, että hän puhui parhaan ymmär­ryk­sen­sä mukaan. Käyn läpi, mihin tarvi­taan ruuhka­mak­su­ja, tietulle­ja, kilo­metri­mak­su­ja tai mik­si kukin niitä nyt kutsuukaan.

Se, että autoilua verote­taan enem­män kuin muu­ta toim­intaa, johtuu siitä, että autoilul­la kat­so­taan ole­van negati­ivisia ulkois­vaiku­tuk­sia. Ei sitä mil­lään muual­la voi perustel­la. Autoilus­ta on siis hait­taa muille tai luon­nolle. Käymäl­lä läpi, mitä ulkois­vaiku­tuk­sia autoilul­la on näemme, mik­si autoilua verote­taan haja-asu­tusalueil­la aivan liikaa ja kaupungeis­sa aivan liian vähän.

Hiilid­iok­sidipäästöt.  Autoista tulee yhtä paljon hiilid­iok­sidipäästöjä ben­sal­i­traa kohden, aje­taan sit­ten maal­la tai kaupungeis­sa. Se on kuitenkin samaa hiilid­iok­sidia, jota tulee öljyläm­mi­tyk­ses­tä. Liiken­nepolt­toainei­ta verote­taan paljon enem­män kuin läm­mi­tysöljyä. Siinä täy­tyy olla siis kyse muis­takin ulkois­vaiku­tuk­sista kuin hiilidioksidista.

Onnet­to­muudet. Onnet­to­muuskus­tan­nuk­set ovat ain­oa liiken­teen ulkoisen hai­tan muo­to, joka on vakavampi maal­la kuin kaupungeis­sa. Siitäkin vaku­u­tuk­set mak­sa­vat omaisu­udelle koitu­vat vahin­got ja pienet henkilövanhingot.

Tei­den kulu­mi­nen Tämän merk­i­tys on henkilöau­to­jen osalta niin vähäistä, että sivu­u­tamme tämän. Nas­tat raapi­vat asfalt­tia kuitenkin yhtäläis­es­ti maal­la ja kaupungeis­sa. Raskas liikenne muuten kulut­taa päällysteitä niin mas­si­ivis­es­ti, että rekko­jen mak­samat polt­toain­everot eivät riitä sitä kom­pen­soimaan. Rekkali­iken­net­tä siis subventoidaan.

Liiken­teen melu Autot melu­a­vat maal­la ja kaupungeis­sa yhtä paljon, mut­ta melulle altistu­via on kaupungeis­sa sato­ja ellei tuhan­sia ker­to­ja enem­män. Sähköau­ton moot­torit ovat äänet­tömiä, mut­ta ren­gas­melua tulee aivan yhtä paljon.

Liiken­teen melulle voidaan esti­moi­da taloudelli­nen arvo siitä, mitä meluisa tie, vaikka­pa Man­ner­heim­intie tai Län­siväylä, vaikut­taa asun­to­jen arvoon niiden lähellä.

Myrkyl­liset saas­teet. Auto­jen pakop­utk­ista tulee myrkyl­lisiä pakokaa­su­ja ja sen lisäk­si (nasta)renkaat raapi­vat myrkyl­lisiä par­tikkelei­ta asfaltista. Puo­let meri­in joutu­vas­ta mikro­muo­vista on peräisin renkaista. Saastei­ta tulee maal­la ja kaupungeis­sa yhtä paljon, mut­ta kaupungeis­sa ne pää­tyvät ihmis­ten keuhkoi­hin sato­ja tai tuhan­sia ker­to­ja todennäköisemmin.

Ruuhkau­tu­mi­nen. Jos minä päätän men­nä jon­nekin autol­la sen sijaan, että menisin ratikalla, hidas­tan mar­gin­aalis­es­ti mon­en muun matkan­tekoa. Helsin­gin liiken­nesu­un­nit­teli­jat simu­loi­vat pari vuot­ta sit­ten asi­aa selvit­tämäl­lä, paljonko yksi autol­la Teol­lisu­uskadulle aamu­ru­uhkas­sa tule­va hidas­taa muiden matkan­tekoa. Vas­taus oli 20 min­u­ut­tia. Se koos­t­ui muu­ta­man sekun­nin tai korkein­taan min­uutin viivästyk­sistä sadoille autoil­i­joille, mut­ta yhteen­sä siis 20 min­u­ut­tia. Joku voi ajatel­la, ettei täl­lä nyt ole väliä, mut­ta vaik­ka yksi autoil­i­ja hidas­taa mui­ta vähän, tuhat autoil­i­jaa hidas­taa tuhat ker­taa enem­män. Jos arvioimme mat­ka-ajan hin­naksi tavanomaiset 10 €/tunti, yksi autol­la töi­hin tule­va tuot­taa siis muille run­saan kol­men euron hai­tan. Pelkästään tämän perus­teel­la voisi perustel­la kol­men euron ruuhkamaksua.

Ruuhkau­tu­misen vaiku­tuk­ses­ta mat­ka-aikoi­hin saa käsi­tyk­sen, kun ver­taa mat­ka-aiko­ja päiväl­lä ja yöl­lä. Helsin­gin seudul­la tehdään päivit­täin 1,5 miljoon­aa automatkaa. Jos arvioimme hyvin varovais­es­ti, että ruuhkau­tu­mi­nen piden­tää niitä keskimäärin viisi min­u­ut­tia, syn­tyy tästä 1,25 miljoo­nan euron arvoinen aikakus­tan­nus päivit­täin eli run­saat 300 M€ vuodessa.

Ruuhkau­tu­mi­nen on kaupunkili­iken­teen ongel­ma. Maaseudul­la ruuhkan aikaansaami­nen vaatisi yhteistyötä ja etukäteissuunnittelua.

Arvokkaan tilan käyttö

Liikenne vie järkyt­tävän paljon arvokas­ta kaupunki­maa­ta. Joka ton­tille pitää tietysti olla katu, mut­ta lev­eitä katu­ja tarvi­taan, kos­ka liiken­net­tä on niin paljon.

Pienen aav­is­tuk­sen tämän merk­i­tyk­ses­tä saa siitä, että jos moot­tori­ti­et Helsingis­sä muutet­taisi­in kaupunkibule­vardeik­si Kehä I:n sisäpuolelta, vapau­tu­isi raken­nus­maa­ta 80 000 asukkaalle. Vai­h­toe­htoiskus­tan­nuskin on kus­tan­nus, vaik­ka se näkyykin kaupun­gin bud­jetis­sa puut­tuvana tulona.

Tämäkin on ongel­ma lähin­nä kaupungeis­sa, jois­sa maan hin­ta on hel­posti tuhatk­er­tainen maat­alous­maa­han nähden.

Este­vaiku­tus ja kaupunkielämä

Vilkkaat liiken­neväylät heiken­tävät kaupunkielämän laat­ua rankan este­vaiku­tuk­sen vuok­si, kun tien toiselta puolelta on vaikea päästä toiselle puolelle.  Keskus­tan vetovoimaisu­us ja liikenne ovat jatku­vas­sa ris­tiri­idas­sa keskenään. Helsingis­sä on jokaises­ta käve­lykadun pätkästä joudut­tu kamp­paile­maan, mut­ta yhdestäkään käve­lykaduk­si muute­tus­ta kadun­pätkästä kukaan ei ole koskaan ehdot­tanut jalankulk­i­joiden häätämistä uud­estaan pois auto­jen tieltä.

Liiken­teen oikea hin­noit­telu merk­it­sisi val­tavaa parannusta 

Yllä ole­va ei tarkoi­ta, että autoilua pitäisi verot­taa Suomes­sa enem­män, vaan se tarkoit­taa, että sitä pitäisi verot­taa eri taval­la. Val­taosa autoilun ulkoi­sista haitoista kos­kee lähin­nä vain kaupunkili­iken­net­tä ja myös kaupunkili­iken­teen hai­tat riip­pu­vat jyrkästi ajas­ta ja paikas­ta. Niin­pä autoilu on räikeästi yliv­erotet­tua haja-asu­tusalueil­la Vaik­ka vero­tuk­sen taso pysy­isi ennal­laan, sen suun­tau­tu­mista muut­ta­mal­la saataisi­in paljon hyvää aikaan. Talousti­eteis­sä puhutaan tehokku­ustap­pi­oiden vähen­tämis­es­tä. Niitä voitaisi­in vähen­tää todel­la paljon.

Tukhol­man ja Göte­bor­gin “tyh­mät” tietul­lit ovat parem­pia kuin ei mitään, mut­ta aivan olen­nais­es­ti parem­paa tulok­seen päästäisi­in satel­li­it­ti­paikan­nuk­seen perus­tu­val­la ajan ja paikan mukaan jyrkästi erotel­lul­la älykkäil­lä maksulla.

Tämä ei tarkoi­ta vain autoilun rajoit­tamista – joitakin rajoituk­sia voidaan myös lieven­tää. Ajatel­laan vaikka­pa muinaista Pitkän­sil­lan ajok­iel­toa. Se oli perustel­tu pääos­al­la liiken­net­tä, mut­ta jos oli menos­sa sil­lan toiselta puolelta toiselle, kier­to Hak­e­niemen sil­lan kaut­ta oli kohtu­u­ton­ta. Pane­mal­la sil­lal­la muu­ta­man kymme­nen sentin mak­su olisi saatu suurin osa autoista pois, mut­ta sil­lan oli­si­vat voineet ylit­tää ne, joil­la vai­h­toe­htoinen reit­ti sopisi huonos­ti. Mon­es­ta ehdot­tomas­ta läpi­a­jok­iel­losta voitaisi­in näin luopua.

Nykysään­nöil­lä voidaan vain sal­lia tai kieltää, mut­ta ei ole keino­ja vähen­tää. Mak­su olisi sellainen.

Satel­li­it­ti­paikan­nus­ta on vas­tustet­tu yksi­ty­isyy­den suo­jal­la. Perustelu kuu­lostaa vähän koomiselta, kos­ka val­taos­al­la suo­ma­lai­sista kuitenkin on taskus­saan kän­nykkä, joka seu­raa hei­dän kaikkia liikkeitään koko ajan, eikä vain liikenteessä.

= = = =

Juhanan kan­nan­ot­to kuu­losti niin usko­mat­toma­l­ta, että en sitä itse asi­as­sa usko. Mut­ta on siinä jotain hyvääkin. Jos ker­ran on niin, ettei liiken­teen ruuhkau­tu­mis­es­ta ole hait­taa, ei myöskään liiken­teen suju­voit­tamis­es­ta ole hyö­tyä. Säästyipä paljon rahaa sujuvoittamisinvestoinneista.

Ja kos­ka keskus­taan tule­vaan autoli­iken­teeseen ei liity muitakaan ongelmia, voimme ainakin olla var­mo­ja, ettei kukaan enää esitä 1,5 mil­jardin euron has­saamista keskus­tatun­neli­in. Eihän se voi ratkaista ongel­maa, jota ei ole.

 

 

Koronakuolleisuuden nopea väheneminen

Koron­akuolleisu­us lisään­tyi ikävästi tam­miku­us­sa kol­man­nen aal­lon rusikoidessa mai­ta. Koron­a­muun­nok­set osoit­tau­tu­i­v­at pait­si tart­tuvam­mik­si ilmeis­es­ti myös tappavammiksi.

Oheises­sa kuvas­sa ovat viikoit­taiset kuollei­den määrät suh­teessa väk­iluku­un, tässä tapauk­ses­sa miljoon­aan asukkaaseen. Suurten ja pien­ten maid­en luvut ovat siis vertailukelpoisia.

Suomen kuolleisu­uskin on kuvas­sa. Piirsin tämän kuva ”korkeak­si”, jot­ta siinä näky­isi, kuin­ka vähäl­lä olemme päässeet ver­rat­tuna nyt vaik­ka Britanniaan.

Kuten kuvas­ta näkyy, nyt on mukavia uutisia. Korona-kuolleisu­us on vähen­tynyt viime aikoina reip­paasti, Bri­tan­ni­as­sa 87 % Tam­miku­un huip­pu­lu­vus­ta, Ruot­sis­sa 85 % ja Suomes­sakin 68 %, vaik­ka tar­tun­tamäärät ovat Suomes­sa kas­va­neet voimakkaasti.

Kuolleisu­u­den vähen­e­miseen ovat tietysti sulku­toimet vaikut­ta­neet, mut­ta suurin syy lie­nee rokot­tamises­sa, eivätkäh kuolleisu­us ja tar­tun­tamäärät voisi muuten kehit­tyä aivan eri taval­la. Vaik­ka vain pieni osa väestöstä on rokotet­tu, roko­tusten suun­taami­nen van­himpi­in ikälu­okki­in toimii. Suomes­sa puo­let koron­aan kuolleista on ollut van­hus­ten hoivakodeis­sa. Hoivako­tien asukkaat rokotet­ti­in ensim­mäis­inä, eikä niis­sä pitäisi enää juuri koron­aan kuolla.

Hyvästä kehi­tyk­ses­tä on kuitenkin poikkeuk­sia, eri­tyis­es­ti Brasil­ia ja valitet­tavasti myös naa­purimme Viro.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista  9.3.2021

Jape Lovénin aloite Rasti­lan leir­in­täalueen säi­lyt­tämis­es­tä leirintäalueena

Tästä on vastikään lin­jat­tu, että säi­lyy leir­in­täalueena, kunnes löy­de­tään uusi paik­ka, lähin­nä Öster­sun­domista. Jape halu­aisi, ettei enää etsit­täisi. Perustelee sitä muun muas­sa työ­paikoil­la, joi­ta on pin­ta-alaan näh­den kyl­lä aika vähän ja kai niitä työ­paikko­ja siel­lä Öster­sun­domis­sakin olisi.

Esit­telijä on kir­joit­tanut lausun­non aiem­pi­en kan­nan­ot­to­jen mukaan ja huo­maut­taa myös, että Rasti­lan metroase­ma on kovin vähäisel­lä käytöl­lä. Vähiten käytet­ty metroase­ma Kulosaaren jäl­keen. Sik­si olisi hyvä saa­da asuntoja.

Jol­lak­sen­tie 64 asemakaava.

Pieniä ker­rostalo­ja paikalle, jos­sa on nyt met­sää. Met­sä vähän piene­nee. Kinaa on nyt siitä, piene­neekö liikaa.

Huo­mat­takoon, että laa­jem­paa Jol­lak­sen rak­en­tamista estää varuskun­nas­ta lähtevä melu. Varuskun­ta on kyl­lä niin väärässä paikas­sa kuin voi olla.

Pihka­tien ase­makaa­van Malminkartanossa 

Ammat­tienedis­tämis­laitossäätiö ei tarvitse nyky­istä kiin­teistöään ja on esit­tänyt asun­tokaavaa. Asun­to­ja tulee 1 300 uudelle malminkartanolaiselle.

Tapu­likaupun­gin pohjois­puolis­ten katu­jen katusuunnitelma

Van­hat kapeat hiekkati­et raken­netaan uusik­si kapeik­si asfal­toiduik­si teik­si, joil­la ei ole jalka­käytäviä niin kuin ei ole nytkään.

Otto Meren (kok) val­tu­us­toaloite pysäköin­tipaikko­jen lisäämis­es­tä kauppatorilla

Tämän tarkoi­tus on kuulem­ma elävöit­tää kaup­pa­to­ria. Käytän­nössä autopaikat olisi toteutet­tavis­sa vain muut­ta­mal­la osa tori­paikoista pysäköin­tiken­täk­si. Että sel­l­aista elävöit­tämistä! Lähistön kau­pal­li­sis­sa pysäköin­ti­halleis­sa on run­saasti vapaa­ta kapasiteettia.

 

Miksi kalliille tonteille Jätkäsaareen rakennetaan ARA-asuntoja?

Ilman kohtu­uhin­taisia asun­to­ja pieni­palkkaiset eivät pysty­isi asumaan Helsin­gin seudul­la. Kau­pan­myyjiä ja perushoita­jia kuitenkin tarvi­taan, joten heille pitäisi mak­saa parem­min. Kohtu­uhin­taiset asun­not ovatkin ain­oa sosi­aal­ituen muo­to, jota Eteläran­ta vaatii lisää.

Markki­nae­htoinen asun­topoli­ti­ikkaa ei siis pois­taisi pieni­palkkaisia Helsin­gin seudul­ta, mut­ta häätäisi hei­dät radan­var­silähiöi­hin kuten Pari­i­sis­sa on tapahtunutkin.

Ruotsin esimerk­ki osoit­taa, kuin­ka kalli­ik­si käy eristää köy­hät ja maa­han­muut­ta­jat omi­in lähiöi­hin­sä. Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta on kallista, mut­ta kan­nat­taa silti.

ARA-asukkaan saa­ma etu on Jätkäsaa­res­sa noin 500 €/kk suurem­pi kuin syr­jem­mäl­lä. Entä, jos hän ottaisi mielu­um­min tuon 500 €/kk rahana ja tyy­ty­isi asun­toon halvem­mas­sa kaupungi­nosas­sa? Vain hän­tä ajatellen se olisi järkevää, mut­ta seg­re­gaa­tio­ta ajatellen ei.

Ekon­o­mistit suo­si­vat asum­is­tukea ARA-poli­ti­ikan sijaan. Tulo­jen noustes­sa asum­is­tu­ki lop­puu, mut­ta ARA-asun­toon saa jäädä. Asum­is­tu­ki kohdis­tuu paljon parem­min, mut­ta heiken­tää juuri sik­si työn­teon kannustimia.

Hyvil­lä paikoil­la sijait­se­vat ARA-asun­not siir­tyvät hil­jak­seen hyvä­tu­loisille. Tulo­jen nous­tua muute­taan pois huonos­ta ARA-asun­nos­ta, hyviltä paikoil­ta ei muute­ta. Huoneen­vuokralaista löy­tyneen por­saan­reiän turvin asun­non voi siirtää myös lapsilleen.

Luk­i­tus­vaiku­tus kuu­luu ARA-poli­ti­ikan huonoi­hin puoli­in. Asun­nos­ta kan­nat­taa pitää kiin­ni, vaik­ka se olisi väärän kokoinen ja vaik­ka olisi siir­tynyt töi­hin toiselle puolelle kaupunkia.

Eikö asum­is­tu­ki nos­ta vuokria? Tehdään tilaa pien­i­t­u­loisille asun­tokan­nas­sa miten tahansa, muiden kil­pail­tavak­si jää asun­to­ja vähem­män ja vuokrat nou­se­vat. Myös ARA-poli­ti­ik­ka nos­taa markkinavuokria.

Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta puhuu ARA-poli­ti­ikan puoles­ta. Asum­is­tu­ki hyvit­tää vuokras­ta euromääräis­es­ti yhtä paljon mis­sä päin kaupunkia hyvän­sä. Jos vuokra on Jätkäsaa­res­sa 500 euroa korkeampi kuin syr­jem­mäl­lä, asum­i­nen Jätkäsaa­res­sa tulee asum­is­tukea saavalle 500 euroa kuus­sa kalli­im­mak­si. ARA-vuokris­sa tätä eroa ei ole.

Rak­en­ta­mal­la ARA-asun­to­ja myös kalli­ille alueille tor­ju­taan sosi­aal­ista eriy­tymistä. VATT:n tutkimuk­sen mukaan ARA-poli­ti­ik­ka kuitenkin edis­tää seg­re­gaa­tio­ta. ARA-asun­nos­sa asu­va köy­hä asuu toden­näköisem­min pien­i­t­u­lois­t­en asuinalueel­la kuin yksi­tyisessä vuokra-asun­nos­sa asum­istuen turvin asu­va köy­hä. Tämä johtuu van­hoista syn­neistä – kaupun­gin vuokra-asun­not keskitet­ti­in aikanaan tiet­ty­i­hin kaupungi­nosi­in – mut­ta myös siitä, että kalli­il­la asuinalueil­la olevil­la ARA-asun­noil­la on taipumus pää­tyä hyvä­tu­loisille asukkaille.

Markki­navuokrat ovat Jätkäsaa­res­sa yli kymme­nen euroa korkeam­mat kuin ARA-vuokrat. Näin lask­ien Jätkäsaaren ARA-asukkaiden saa­ma etu lähe­nee sataa miljoon­aa euroa vuodessa alueen valmistuttua.

Ero kaupun­gin saamis­sa ton­tin­vuokris­sa on kuitenkin vain mur­to-osa tästä. On hyvä kysymys, mihin tasku­un ero­tus menee ja mik­si kaupun­ki saa kovan rahan vuokra-asun­to­jen ton­teista niin vähän vuokrat­u­lo­ja. Tätä vas­ten ARA-poli­ti­ik­ka näyt­tääkin julkisen talouden kannal­ta kus­tan­nuste­hokkaal­ta taval­ta tukea pien­i­t­u­lois­t­en asumista.

Asum­is­tu­ki olisi seg­re­gaa­tio­ta luku­un otta­mat­ta kaikil­la tavoin ratio­naalisem­pi kuin kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen tuottaminen.

Asum­istuen hyväksymät enim­mäisvuokrat ovat Helsingis­sä korkeam­mat kuin muual­la. Eivätkö ne voisi ero­ta myös kaupungi­nosit­tain? Näin edis­tet­täisi­in sosi­aal­ista sekoit­tumista myös van­has­sa vapaara­hoit­teises­sa asun­tokan­nas­sa, väl­tyt­täisi­in luk­i­tus­vaiku­tuk­selta ja kun­nioite­taan pien­i­t­u­lois­t­en oikeut­ta päät­tää itse siitä, mis­sä asuu. Rikkaat ja köy­hät voisi­vat elää sekaisin samoissa rapuissa.

= = = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Talouselämä-lehdessä

 

 

 

Kunnallisvaalien siirto perustui väärin ymmärrettyihin lukuihin

Viikko sit­ten puolue­si­h­teer­it oli­vat yksimielisiä siitä, ettei kun­nal­lis­vaale­ja pidä siirtää. Niin olin minäkin ja olen sitä mieltä yhä. THL kuitenkin löi eteen sel­l­aiset rätin­git, että puolue­si­h­teer­it taipui­v­at siirtämään. Kat­so­taan­pa vähän noi­ta rätinkejä.

THL:lla ei ymmärtääk­seni ollut mitään mallia vaan oli­vat laske­neet kaava­mais­es­ti, että mitä tapah­tu­isi, jos tar­tun­to­jen määrä kas­vaa ekspo­nen­ti­aalis­es­ti. Tehti­in kolme laskel­maa siitä, että tar­tun­to­jen määrä kaksinker­tais­tuu 11,5 päivässä, 16 päivässä tai 25 päivässä. Näin saati­in tar­tun­to­jen määräk­si vaalipäivän tienoil­la jotain väliltä 2 600 – 11 000.

Har­mi, ettei oikeusmin­is­ter­iölle ker­rot­tu, että samal­la mekaanisel­la lasken­takaaval­la tar­tun­to­ja olisi kesäku­un 13. päivänä jotain välil­lä 11 000 – 230 000.

Oikeusmin­is­ter­iössä tuo mekaa­ni­nen lasken­ta otet­ti­in ilmeis­es­ti ennus­teesta, mitä se ei mitenkään edes voin­ut olla. Jos se olisi ennuste, olisi men­ty olet­ta­maan, etteivät pääte­tyt sulku­toimet vaiku­ta tar­tun­toi­hin mitään ja ne yli miljoona rokotean­nos­ta, jot­ka on annet­tu maalisku­un lop­pu­un men­nessä, oli­si­vat tehottomia.

Kun joskus olin assis­tent­ti­na tilas­toti­eteen laitok­sel­la, kut­suimme viivoit­in­miehik­si niitä, jot­ka ennus­ti­vat ekspo­nen­ti­aalisen kasvun jatku­van ikuisuuteen.

Kat­so­taan­pa Suomen rek­isteröi­ty­jen tar­tun­to­jen määrää syysku­un alus­ta. En sotke tähän viime kevään luku­ja, kos­ka meil­lä ei ole mitään käsi­tys­tä siitä, paljonko tar­tun­to­ja oli keväällä.

Kuvas­sa näkyy kolme kasvu­pe­ri­o­dia, syysku­un alus­ta lokaku­un puo­liväli­in, lokaku­un puo­livälistä itsenäisyyspäivään ja tam­miku­un puo­livälistä tois­taisek­si. Tuo vimeinen kasvu­pe­ri­o­di vaikut­taa näistä kolmes­ta isoimmalta.

Jos halu­aa ymmärtää, mitä epi­demi­alle kuu­luu, kuvio kan­nat­taa piirtää log­a­r­it­mi­asteikol­la. Epi­demi­as­sa on kyse ekspo­nen­ti­aalis­es­ta kasvus­ta tai vähen­e­mis­es­tä. Kansankielel­lä ekspo­nen­ti­aal­ista kasvua kut­su­taan joskus korkoa korolle ‑kasvuk­si. Minä lasken mielel­läni kaksinker­tais­tu­mi­saiko­ja, epi­demi­olog­it puhu­vat R0-luvus­ta eli siitä, kuin­ka mon­ta muu­ta yksi sairas­tunut tar­tut­taa. Sen esti­moimiseen eivät tiedot riitä, kos­ka emme pysty jäljit­tämään tar­tun­to­ja. Sik­si sen korvikkeena käytetään viiden päivän kasvua. Jos siis R0=1,2 se tarkoit­taa, että tar­tun­to­jen määrä kas­vaa viidessä päivässä 20 %.

[Kuvat päivitet­ty 16.3.2021]

Log­a­r­it­mi­asteikol­la kuva näyt­tää hie­man toisen­laiselta. Nopein kasvu­vauhti tar­tun­noil­la oli syysku­un alus­sa alka­neessa kasvupyrähdyk­sessä. Kasvu oli myös huo­mat­ta­van suo­ravi­ivaista.  Esti­moin sille trendin 26.9. tilanteen perus­teel­la. Kaksinker­tais­tu­mi­sai­ka on 13 päivää. Käyrä seurasi trendiä hyvin lokaku­un puo­liväli­in. Määräyk­siä vähän tiuken­net­ti­in, mut­ta ennen kaikkea ihmiset ymmär­sivät ryhtyä varovaisem­mik­si. Pesivät esimerkik­si taas enem­män käsiään. Kasvu tait­tui, mut­ta ei kään­tynyt laskuun.

Jos tar­tun­nat oli­si­vat jatka­neet van­haa trendiä pitkin lainkaan hidas­tu­mat­ta, niitä pitäisi olla nyt puoli miljoon­aa päivässä. (Jos olisi lait­tanut ajan­laskun alus­sa euron pankki­in ja saanut sille korkoa 5 % vuodessa, omis­taisi nyt kolme kuun mas­saa kultaa. )

Tar­tun­to­jen määrä pysyi jok­seenkin vakiona yli kuukau­den ja pyrähti hyvin nopeaan mut­ta lyhy­taikaiseen kasvu­un mar­rasku­un lop­ul­la. Käyt­täy­tymi­nen muut­tui taas ja epi­demi­an kasvu sammui.

Uusin kasvu­pe­ri­o­di alkoi tam­miku­un puo­livälis­sä. Se on selvästi hitaampi kuin syysku­un kasvu­pe­ri­o­di, vaik­ka absolu­ut­tisia luku­ja kat­soen asia näyt­täisi ole­van päin­vas­toin. Esti­moin­nin trendin alka­en 15.1 ja päät­tyen tähän päivään 7.3. Kaksinker­tais­tu­mi­sai­ka on noin 40 päivää eli R‑luku on noin 1,09. Vähän käyrässä on aal­toilua, mut­ta hyvin se kuitenkin seu­raa trendiä.

Käyrästä näkyy helmiku­un 16. päivästä alka­nut vähän nopeam­man kasvun aika, joka on viime päiv­inä vähän hel­lit­tänyt niin, että nyt ollaan taas trendin tun­tu­mas­sa. Tämä pyrähdys saat­taa johtua helpom­min tart­tuvista virus­muun­nok­sista tai hiihtolomista.

Voi olla, että muun­tovirus tuot­taa jatkos­sakin nopeam­man kasvun. Mut­ta aivan var­masti tiuken­tuneet rajoi­tus­toimet vähen­tävät tar­tun­to­ja jonkin ver­ran ja kansalais­ten kas­vanut vaaran tunne paljon enemmän.

Jos­sakin vai­heessa kas­va­neet roko­tus­määrätkin alka­vat vaikut­taa. Kun 20 % on rokotet­tu, R0-luvun pitäisi pienen­tyä 20 %, eli esimerkik­si luvus­ta 1,2 luku­un 0.96.

Piirsin kuvaan tren­di­vi­ivan aina van­haan vaalipäivään saak­ka. Se ei nouse lähellekään 11 000 tar­tun­taa päivässä vaan jää 1 300 tar­tun­taan päivässä. Olen aivan var­ma, että todel­li­nen kehi­tys kään­tyy vah­vasti trendin ala­puolelle rajoi­tus­toimien, kas­va­neen varovaisu­u­den ja roko­tusten ansiosta.

Päätös vaalien lykkäämis­es­tä perus­tui väärään tietoon. Näin sanoi myös ”ennus­teen” isä, THL:n Mika Salminen.

 

 

Kirsi Pihan ylläri

Suu­tutin lauan­taina demar­it täl­lä twiitilläni:

Kun kuulin, että @kirsipiha luop­uu ehdokku­ud­es­ta, oli sekun­nin ajan iloinen vihrei­den vaalivoitos­ta, mut­ta sen jäl­keen kauhuis­sani. Voita­mme var­maankin vaalit, mut­ta voimme hävitä Helsin­gin mah­dol­liselle sinipunaniskar­in­ta­malle. (pers+kok+sdp)

Olin muo­toil­lut sen perin huonos­ti, kos­ka demar­it tulk­it­si­vat sen niin kuin tulkitsivat.

Halusin ker­toa vihreille, ettei Helsin­gin kokoomuk­sen per­su­un­tu­mis­es­ta kan­na­ta riemui­ta, vaik­ka se vähän paran­taakin mei­dän vaal­inäkymiämme. Se myös merk­it­see, että vihrei­den yhteistyömah­dol­lisu­udet kokoomuk­sen kanssa heikkeni­sivät radikaalisti.

Pelkäsin myös, että tämä voi johtaa van­han aseveli­ak­selin palu­useen. Sil­lä on niin pitkät per­in­teet Helsin­gin kun­nal­lispoli­ti­ikas­sa, ettei pelko ole tuules­ta tem­mat­tu. Min­un silmis­säni vihrei­den kun­nal­lispoli­ti­ikan ydin on pitää kokoomus ja demar­it kaukana toi­sis­taan. Ne ovat molem­mat yksinään ihan mukavia, mut­ta ovat heti pahanteossa, kun pää­sevät leikkimään keskenään.

Vähään aikaan aseveli­ak­selin kon­nuuk­sista ei ole ollut pelkoa, kos­ka noil­la kahdel­la puolueel­la ei ole ollut enem­mistöä keskenään, mut­ta enem­mistö syn­tyy, jos kokoomus han­kki­u­tuu nyky­istä tiivi­im­pään yhteistyöhön perus­suo­ma­lais­ten kanssa. En kuvit­tele mitään pysyvää kol­men puolueen liit­to­suhdet­ta, kos­ka sel­l­ainen olisi mah­do­ton, mut­ta yksit­täi­sis­sä asi­akysymyk­sis­sä voi käy­dä niin, että vihreät löytävät itsen­sä vähem­mistöstä. Eri­tyis­es­ti ajat­te­len liiken­nepoli­ti­ikkaa, jos­sa on men­ty kokoomuk­sen kauhuk­si paljon jalankulku‑, joukkoli­ikenne- ja fil­lariys­täväl­lisem­pään suun­taan. Ei se ole kaikkia demare­itakaan miel­lyt­tänyt. Voi hyvinkin olla, että syn­tyy enem­mistö häätämään jalankulk­i­joi­ta ja etenkin fil­lare­i­ta pois auto­jen tieltä.

Tämä ei kuitenkaan ollut pääske­naar­i­oni vaan se oli val­tu­us­to­työsken­te­lyn polar­isoi­tu­mi­nen akselille oikeis­to vas­taan vihreät ja vasem­mis­to. Mikäs hätä meil­lä siinä olisi; mehän olisimme osa tur­val­lista enemmistöä?

Hätä olisi Helsingillä.

Vihreät ovat tämän vaa­likau­den aikana tehneet tapausko­htais­es­ti yhteistyötä sekä vasem­mistop­uoluei­den että kokoomuk­sen kanssa – lukumääräis­es­ti olemme var­maankin äänestäneet use­am­min kokoomus­ta kuin vasem­mistop­uoluei­ta vas­taan. Kokoomuk­sen kanssa olemme saa­neet voit­to­ja ja vasem­mistop­uoluei­den kanssa tor­jun­tavoit­to­ja. Tor­jun­tavoitotkin ovat tärkeitä, mut­ta vain voitot vievät kaupunkia eteenpäin.

Anni Sin­nemäen suuri saavu­tus on ollut Helsin­gin asun­to­tuotan­non liki tuplaami­nen. Tähän on tul­lut paljon enem­män tukea kokoomuk­selta kuin vasem­mistop­uolueil­ta, mut­ta ei täyt­tä tukea kokoomukseltakaan.

Ilmeis­es­ti tulk­itsin kokoomuk­sen säh­lin­gin väärin

Pekka Sauri kom­men­toi twi­it­tiäni, että kan­nat­taisi nukkua yön yli. Hän oli oike­as­sa jo sikä­likin, että olin ilmeis­es­ti tulkin­nut kokoomuk­sen tapah­tu­mat väärin. Luulin, että kokoomuk­ses­sa oli tapah­tunut jokin kon­ser­vati­ivisi­iv­en val­lankaap­paus, jon­ka takia Kir­si Piha ja Han­na Gul­lich­sen vetäy­tyivät ehdokkuudesta.

Seu­raa­vana päivänä kokoomuk­sen val­tu­us­to­ryh­män puheen­jo­hta­ja Daniel Sazonov luet­teli, kei­den hän toivoisi hark­it­se­van pormes­tariehdokku­ut­ta, eikä hän edes main­in­nut Wille Ryd­ma­nia, joka oli sen­tään saanut piirikok­ouk­ses­sa kol­man­nek­sen äänistä.

Kyse oli siis muus­ta. En usko, että somen öyhöt­täjät oli­vat sitä saa­neet aikaan, kos­ka piti Pihan tietää, mil­laista somes­sa nyky­isin on. Uskot­tavin seli­tys on, että merkit­tävä osa kokoomuk­sen ehdokkaista oli ilmais­sut, ettei aio tanssia Pihan pillin mukaan ja tämä oli toden­nut, ettei voisi onnis­tua pormestarina.

Mut­ta en voi tietää.

Kokoomuk­sen lib­er­aale­ja ja kon­ser­vati­ive­ja on vaikea yhdis­tää, mut­ta nyt yhdis­täväk­si tek­i­jäk­si on löy­tynyt raha. Kokoomuk­sen pelas­ta­jak­si on nyt nos­tet­tu Eli­na Lep­omä­ki ja Juhana Var­ti­ainen, molem­mat var­teen otet­tavia taloudenasiantuntijoita.

Olen hyvin iloinen, jos molem­mat otta­vat vah­van roolin kokoomuk­sen val­tu­us­to­ryh­mässä, kun­han Sin­nemäestä kuitenkin tulee pormes­tari. Molem­mat ajat­tel­e­vat loogis­es­ti. Uskon, että vihrei­den kaupunkipoli­it­tiset lin­jauk­set saa­vat heiltä usein tukea. He oli­si­vat iso täy­den­nys kokoomuk­sen perin heiveröiseen pro mar­ket ‑siipeen. Muuten­han kokoomuk­ses­sa on enem­män pro busi­ness-ajat­telua, joka on läh­es vas­tako­h­ta pro mar­ket ‑ajat­telulle. Aika heiveröi­nen kun­nal­lispoli­it­ti­nen koke­mus heil­lä kum­mal­lakin kuitenkin on. Juhana on istunut neljä vuot­ta val­tu­us­to­ryh­mässä, mut­ta val­tu­us­tossa ei kun­nal­lispoli­ti­ikan todel­lisu­u­teen perehdytä.

Kokoomuk­ses­sa on syytet­ty Kir­si Pihaa puolueen vahin­goit­tamis­es­ta. Jokin vas­tuu tapah­tuneesta kai on niil­läkin, jot­ka savus­ti­vat hänet pois.

Kokoomusäänestäjien pitäisi pere­htyä vaalijärjestelmäämme

Kokoomus on ollut tämän vaa­likau­den suuris­sa vaikeuk­sis­sa oman val­tu­us­to­ryh­män­sä kanssa, jos­sa on jos minkälaista vipeltäjää. Syynä on Jan Vapaavuoren saa­ma jät­tämäi­nen ään­imäärä. Melkein kaik­ki kokoomuk­sen val­tavir­ran äänet menivät Vapaavuorelle. Hänen äänil­lään tuli val­i­tuk­si suuri määrä ”sivu­vir­to­jen” val­tu­utet­tu­ja samal­la, kun moni keskeinen pelin­rak­en­ta­ja putosi, alka­en kaupung­in­hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jas­ta Tatu Rauhamäestä. Ja moni muu.

Kos­ka kokoomuk­sen heikko ryh­mä on ongel­ma myös muille ryh­mille, annan kokoomuk­sen äänestäjille tak­tisen neu­von. Pormes­tarik­si ei vali­ta eniten ääniä saanut­ta ehdokas­ta vaan on sovit­tu, että val­i­tuk­si tulee eniten ääniä saa­neen puolueen pormes­tariehdokas. Tälle riit­tää, että pääsee valtuutetuksi.

Täl­laisia ongelmia kokoomuk­sel­la on ollut ennenkin. Esimerkik­si sil­loin, kun Sauli Niin­istö sai eduskun­tavaaleis­sa 60 000 ääntä.

Ajatel­laan, että puolueen väki jakau­tuu ruskea­tukkaisi­in ja tum­matukkaisi­in. Ruskea­tukkaisil­la on enem­mistö ja nämä saa­vat pormes­tariehdokkaak­si ruskea­tukkaisen. Val­taosa ruskea­tukkai­sista äänestää pormes­tariehdokas­ta, joka tuleekin val­i­tuk­si suurel­la ään­imääräl­lä, mut­ta koko muu val­tu­us­to­ryh­mä koos­t­uu tum­matukkai­sista. Tämä on pysyvä ongel­ma vaal­i­jär­jestelmässämme. Sik­si kan­natankin siir­toääni­jär­jestelmää. Se ei kuitenkaan ehdi näi­hin vaalei­hin, tuskin seuraaviinkaan.

= = =

Muuten olen sitä mieltä, että tässä hässäkässä Eli­na Lep­omä­ki kohen­si osakkeitaan roimasti kokoomuk­sen puheenjohtajapelissä.

Mitä tehdä veikkausvoittorahoille?

Hal­li­tus aset­ti vuo­den lop­ul­la viiden muinaisen min­is­terin työryh­män pähkäilemään, mitä tehdä veikkausvoit­to­varoille ja niil­lä tue­tulle toimin­nalle, kun rahapelien tuot­to on pienen­tynyt kovasti ja pienen­tyy toiv­ot­tavasti jatkos­sa lisää.

Kokoon­nuimme Erk­ki Liikasen johdol­la. Mui­ta mukana ole­via oli­vat Kale­vi Kivistö, Liisa Hyssälä, Ulla-Maj Wideroos ja minä. Työryh­mä luovut­ti tänään miet­intön­sä Anni­ka Saarikolle. Se on luet­tavis­sa tästä.

Kir­joitin, että rahapelien tuot­to toiv­ot­tavasti piene­nee edelleen. Se on oma mielip­i­teeni ja perus­tuu saa­maamme selvi­tyk­seen, jon­ka mukaan tuo­to­s­ta ainakin puo­let tulee pelion­gel­maisil­ta. Pelion­gel­mais­ten tilanteen kor­jaami­nen on han­kalaa niin kauan kuin rahat on kor­vamerkit­ty hyvi­in tarkoituk­si­in. Kir­joitin asi­as­ta täl­lä blogilla vuon­na 2019 Mitä ajat­te­len veikkauk­sen monop­o­lista, enkä ole mieltäni muuttanut.

On väitet­ty, että veikkaus­mo­nop­o­lin EU-kelpoisu­us menee, jos rahat menevät val­tion poh­jat­tomaan kas­saan, eivätkä kansalaisjär­jestö­jen tukemiseen. Saa­mamme selvi­tyk­sen (Allan Rosas) mukaan asia ei ole näin. Monop­o­lia voi perustel­la vain peli­hait­to­jen ja rikol­lisu­u­den tor­jun­nal­la. Hyvi­in tarkoituk­si­in tule­vat tuo­tot ovat monop­o­lin myön­teinen sivu­tuote, ne eivät saa olla monop­o­lin peruste. Tätä taus­taa vas­ten maal­likos­ta tun­tu­isi tur­val­lisem­mal­ta, että tuo­tot menevät val­tion poh­jat­tomaan kas­saan sen sijaan, että kansan­ter­veystyön tai nuoriso­toimin­nan rahoi­tus on niistä suo­raan riippuvainen.

Mei­dän tehtävämme ei ollut arvioi­da Veikkaus oy:n toim­intaa – omis­ta­jao­h­jauk­seen liit­tyvät kysymyk­set oli rajat­tu meiltä pois. Tässä yhtey­dessä tuli kuitenkin ilmeisek­si, että peli­tuo­tot eivät vält­tämät­tä vähenisi, vaik­ka monop­o­lista siir­ryt­täisi­in Ruotsin tavoin lisenssi­jär­jestelmään, mut­ta hait­to­jen tor­jun­ta voisi käy­dä juris­tive­toises­sa maas­samme vielä vaikeam­mak­si. Ruot­sis­sa ongelmapelaa­jia yllytetään käyt­tämään viimeiset ropon­sa uhkapelei­hin Suomeen näh­den 30-ker­taisel­la mainosbudjetilla.

Tehtävämme ei ollut myöskään päät­tää, mitä jär­jestöjä tue­taan ja mitä ei. Kiitos vain niistä kym­menistä kir­jelmistä, jos­sa jär­jestöt peruste­liv­at tarpeel­lisu­ut­taan. Ne oli lähetet­ty väärään osoitteeseen.

Kor­vamerkin­nän perusteet

Jär­jestöt ovat pitäneet siitä, että veikkausvoit­tora­hat on kor­vamerkit­ty, kos­ka näin niiden rahoituk­sen ei tarvitse kil­pail­la muiden hyvien asioiden kanssa val­tion bud­jetis­sa. Sos­terin edus­ta­ja toisti tämän kan­nan tänään. Tätä argu­ment­tia voi toki käyt­tää myös päin­vas­taisen kan­nan perustelemiseen. Sen mukaan on väärin, että vaikka­pa Oop­per­an rahoi­tus sivu­ut­taa kor­vamerkin­nän ansioista las­ten­suo­jelun määrära­hat. Ratio­naalises­sa maail­mas­sa kaik­ki menot oli­si­vat samal­la viivalla.

Emme kuitenkaan elä ratio­naalises­sa maail­mas­sa. Kuin rahas­ta tulee pulaa – ja kos­ka ei tulisi – hallinnon omat menot osoit­tau­tu­vat aina tärkeäm­mik­si. Kun Helsingiltä lop­pui­v­at 1990-luvul­la rahat, omia työ­paikko­ja suo­jelti­in ja uhrat­ti­in ostopalve­lut, vaik­ka ostopalve­lut oli­vat palvelu­jen kannal­ta parem­paa rahankäyttöä.

Jär­jestöavus­tuk­set ovat osit­tain hyvin tuot­tavaa, kos­ka jär­jestöt pystyvät organ­isoimaan pienel­lä rahal­la suuren määrä vapaae­htoistyövoimaa. Tämä ei koske kaikkia jär­jestöjä. Kansalaisjär­jestöt ovat inno­vati­ivisem­pia ja vikkeläli­ikkeisem­piä kuin julki­nen hallinto. Van­ha kansalaisy­hteiskun­ta tuot­taa moni­ar­voisen ja moniäänisen yhteiskunnan.

Tätä ei pidä mitenkään roman­ti­soi­da. Eivät kaik­ki kansalaisjär­jestöt ole mitään pyhimyk­siä. Työmme ollessa vielä kesken Allergia‑, iho- ja ast­mali­it­to havain­nol­listi tätä ongel­maa tehokkaasti.

Joil­lakin aloil­la jär­jestöjä on yksinker­tais­es­ti liikaa, jol­loin päällekkäi­nen hallinto tuot­taa tehot­to­muut­ta. Rahan­jaos­sa suosi­taan ehkä liikaa van­ho­ja jär­jestöjä sil­loinkin, kun aika on kulkenut niiden ohi. Onnek­si veikkausvoit­tora­ho­ja ei ollut 1930-luvul­la. Meil­lä olisi muuten vah­va jär­jestökent­tä tuke­mas­sa tuberku­loosipoti­lai­ta. Antibiootit nujer­si­vat tuberku­loosin ja rokote polion. Sen jäl­keen kehit­tynyt lääke­hoito on nujer­tanut muitakin vaikei­ta sairauk­sia, mut­ta ei niiden jär­jestö­jen rahoitusta.

Neljä vai­h­toe­htoa

Tutkimme neljää vaihtoehtoa

  • Ei tehdä mitään vaan jatke­taan kuten ennen ja toiv­otaan, että köy­hä kansa alkaa taas haaska­ta vähiä raho­jaan uhkapeleihin
  • Siir­retään veikkausvoit­tora­hat yleiskat­teel­lisik­si heti ja jär­jestöavus­tuk­set val­tion nor­maaleik­si budjettimenoiksi.
  • Siir­retään veikkausvoit­tora­hat yleiskat­teel­lisik­si valmis­telun jäl­keen ja kehitetään siir­tymäkau­den aikana peri­aat­teet järjestöavustuksille
  • Siir­retään yleiskat­teel­lisik­si joitain nyt rahoite­tu­ista menoista (Suomen Akatemia, Koti­mais­ten kiel­ten keskus jne) ja jatke­taan muiden osalta kuten ennen.

Pidimme vai­h­toe­htoa kolme parhaana ja kehitimme sitä pidem­mälle kuin muita.

  1. Toivon vakaasti, ettei vai­h­toe­hto 1 toimisi vaan pysty­isimme kitkemän peli­hait­to­ja tehokkaasti.
  2. ei olisi hyvää hallintoa, kos­ka bud­jet­ti­ra­hoituk­sen peri­aat­tei­ta ei ehdit­täisi kir­ja­ta lakiin.
  3. Tämä olisi hyvä
  4. Tämä vai­h­toe­hto sisältäisi kaikkien vai­h­toe­hto­jen huonot puo­let ja tuot­taisi jatku­vaa rajan­ve­toa siitä, mitä rahoite­taan ja mitä ei.

Pidimme tärkeänä suo­jel­la jär­jestöra­hoi­tus­ta äkil­lisiltä poli­it­tisil­ta muu­tok­sil­ta. Niitä ei voi irrot­taa kokon­aan demokraat­tis­es­ta harkin­nas­ta, mut­ta esitämme par­la­men­taarista neu­vot­telukun­taa käsit­telemään asi­aa. Eduskun­nan voima­suh­teet ovat kuitenkin vakaampia kuin hal­li­tus­po­h­ja. Esitimme myös harkit­tavak­si, voisi­vatko bud­jet­tike­hyk­set olla tästä osin vaa­likaut­ta pidem­piä, niin kuin eräät puo­lus­tusvoimien ja tien­pidon määrära­hat ovat.

Suos­tu­in tähän työryh­mään aikanaan vähän pitkin ham­pain, kos­ka oletin han­kkeen ole­van todel­la työläs. Meil­lä oli kuitenkin eri­no­mainen sih­teeri, Teemu Pekkari­nen, joka teki raskaan työn, mut­ta otti mei­dän ohjeemme tun­nol­lis­es­ti huomioon. Jotain hyö­tyä siis korona-pan­demi­as­takin. Hänen piti olla tämä vuosi tutk­i­javai­h­dos­sa Yalen yliopis­tossa, mut­ta ei ollutkaan.

= = = =

Kir­joi­tan tänään tai huomen­na toisen kir­jauk­sen, jos­sa selostan enem­män omia näkemyksiäni.

 

 

 

 

 

 

Voisiko nuorten elämän vapauttaa, kun riskiryhmät on rokotettu?

Kun ikäih­miset ja muut riskiryh­mät on rokotet­tu, onko enää perustei­ta rajoit­taa nuorten elämää hei­dän suojelemisekseen?

Koron­a­pan­demi­an ikäviä puo­lia on nuorten tule­vaisu­u­den uhraami­nen, jot­ta ikäih­miset eivät sairas­tu. Korona on ikäih­misille todel­la vaar­alli­nen tau­ti, mut­ta se on alle 30-vuo­ti­aille jok­seenkin har­mi­ton – ei täysin har­mi­ton, mut­ta kuole­man riskiä ajatellen ter­veelle nuorelle jok­seenkin vaara­ton. Alle 30-vuo­ti­aiden ris­ki kuol­la koron­aan on alle tuhan­nesosa yli 70-vuo­ti­aiden riskistä – niin pieni, ettei sitä oikein pysty tilas­toista edes tarkasti laskemaan.

Vuosi ilman kun­nol­lista koulu­ope­tus­ta ei ole nuo­ril­ta ikälu­ok­il­ta mikään pieni uhraus. Se tulee var­josta­maan hei­dän men­estys­tään mer­i­tokraat­tises­sa maail­mas­samme pitkään. Aivan merk­i­tyk­setön ei ole nuoru­u­teen liit­tyvien riit­tien – penkkar­it, van­ho­jen tanssit, yliop­pi­lasjuh­lat, fuk­si­aiset ja niin edelleen – jäämi­nen pois. Joulu on joka vuosi, mut­ta nämä ovat vain ker­ran elämässä.

Nuorten elämää ei rajoite­ta nuorten itsen­sä, vaan riskiryh­mien, lähin­nä yli 70- vuo­ti­aiden suojelemiseksi.

Mitä tehdään, kun riskiryh­mät on rokotettu?

Käytän Ruotsin tilas­to­ja, kos­ka hei­dän tilas­ton­sa 12 500 koron­akuole­mas­ta ovat tilas­tol­lis­es­ti luotet­tavampia kuin mei­dän tilas­tomme 725 kuolemasta.

Ruot­sis­sa kuolleista 90 % on yli 70-vuo­ti­aista, ja 0,2 % alle 30-vuo­ti­ai­ta. Kun yli 70-vuo­ti­aat on rokotet­tu, koro­nan tuot­ta­ma kuole­man ris­ki putoaa väestö­ta­sol­la kymme­ne­sosaan. Sil­loin myös argu­men­tit nuorten elämän rajoit­tamis­es­ta putoa­vat pain­oar­voltaan kymme­ne­sosaa. Nuorem­pi­en riskirymien rokot­ta­mi­nen pudot­taa väestö­ta­son riskiä viel­lä lisää, muu­ta­maan pros­ent­ti­in alkuperäisestä.

Ei korona senkään jäl­keen ole riskitön, ja tuot­taa­han se monille viikko­jen tai jopa kuukausien toip­i­laskau­den, mut­ta silti:

Pitäisikö kouluis­sa ja yliopis­tois­sa siir­tyä lähiopetuk­seen viimeistään huhtiku­un alussa?

Aikuis­ten hoilaamista karaoke­baareis­sa on paljon perustel­lumpaa rajoit­taa kuin varas­taa nuo­ril­ta nuoruus.