Ne alueet, jotka otetaan rakennettavaksi, kannattaa rakentaa tiiviisti ja paikasta riippuen myös aika korkeasti. Toisaalta alueiden väliin kannattaa jättää kunnon viheralueet.
Suomessa pääsi 1960-luvulle valloille amerikkalainen harvaan rakennettu autokaupunki-ideologia. Syntyivät metsälähiöt. Tiiviisti rakennetusta kantakaupungista haluttiin valoisiin ja väljiin lähiöihin, koska kantakaupungissa asuminen oli epäterveellistä. Auringon valon puute tuotti riisitautia, talokohtainen koksilämmitys, roskanpolttouunit ja autojen pakokaasut pilasivat hengitysilman. Tapiolassa asunnoista maksettiin enemmän kuin Kruununhaassa.

Tämän seurauksena Helsinki on aivan olennaisesti harvemmin rakennettu kuin Tukholma, Kööpenhamina tai Oslo. Se vastaa ympäristörikosta. Harvaan rakennetussa kaupungissa rakentamisen ja tieverkon alle jää paljon enemmän maata ja luontoa, Sipoossa asukasta kohden kymmenen kertaa niin paljon kuin Helsingin kantakaupungissa.
Riisitaudin uhka on vaihtunut ihosyövän uhaksi, roskanpolttouunit on kielletty, talokohtainen lämmitys on vaihtunut kaukolämpöön, lyijy on kielletty polttoaineissa ja katalysaattorit tulleet pakollisiksi. Tiivis on taas terveellistä – ja haluttua.
Ekonomistikoulutuksen saaneena katson, että asumisen hinta eri alueilla paljastaa alueiden suhteellista haluttavuutta. Miksi joku maksaisi asumisesta enemmän paikassa A kuin paikassa B, jos itse asiassa asuisi mieluummin paikassa B. Tarkkaan ottaen hinnat kertovat, minkälaista kaupunkia tarvitaan lisää, sillä onneksi ihmisten toiveet vaihtelevat.

Hinnat puolustavat asuinalueiden tiivistämistä. Tiiviit asuinalueet näin mitattuna halutumpia.
Tiivis kaupunkirakenne toimii paremmin. Palvelut ovat parempia ja enemmän asioita on kävelymatkan säteellä. Lisää asukkaita tarkoittaa parempaa joukkoliikennettä, parempia palveluja, enemmän elämää. Kun jotain asuinaluetta tiivistetään, siitä tulee alueena halutumpi ja asuntojen arvo nousee.
Olen ollut yhteensä 12 vuotta kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja kaupunkiympäristölautakunnassa. Siellä olen toiminut niin kuin olen puhunut. Kun aloitin, Hernesaareen kaavailtiin 4 300 asukasta. ja valtuuston hyväksymässä kaavassa asukkaita on 7 800. Tein aikanaan palautusesityksen Keski-Pasilan kaavasta esittäen korkeampaa rakentamista. Kaava tulisi takaisin yli 1 500 asukasta suuremmalla asukasmäärällä.
Emme hyväksyneet Kivinokan rakentamista, mutta näin menetetyn asukasmäärän korvasimme enemmän kuin kokonaan sijoittamalla noin 3 400 asukasta metroaseman lähelle Herttoniemen teollisuusalueelle.
Tiivistäminen suojelee luontoa, koska vähemmän luontoa jää rakentamisen alle. Joskus kuitenkin syntyy vaikeita rajanvetoja, kuten Riistavuoressa Haagassa tai Vuosaaressa. Näistä myöhemmissä kirjoituksissa.
joo, Aurinkolahti on parhaasta päästä uusia kaupinginosia. Asukastiheys reilut 10 000 per km2 mutta silti väljät pihat ja luontoa ihanasti ympärillä. Rakentamisen taso tyydyttävä.
Olisipa Jätkäsaarikin rakennettu sellaiseksi. Surullinen esimerkki kun kaikki rannat kaavoitettu taloille. Missö tämän alueen lähiviheralue on. Miksi muualla suurkaupungeissa osataan rakentaa. Ei tarvitse merennä kuib tukholmaan tai Tallinnaan. Varmaan ruotsissa velvoittaa pitkä kultturiperintö ja Tallinnassa taas nuori into oman kulttuurin kporostamiseen. Herlsingissä kaikki ollaan valmiita myymään gryndereille, ilöman mitään rajoituksia. Kauipunkiluonto on myös osa diversiteettiä Helsingin luonnon tuhoaminen ei pelasta luontoa missään muualla.
Kyllä. Viihdyn erittäin hyvin tiiviissä Etu-Töölössä vuokrakaksiossa.
Ydinkysymys on, pitääkö ylipäätään rakentaa reilusti lisää asuintaloja? Millä aikavälillä asumisen tarvetta on arvioitu rakentamisbuumissa?
Uusi väestöennuste osoittaa, että väkiluku kääntyy laskuun kymmenen vuoden päästä. Nuoria on tulevaisuudessa vähemmän, jotka erityisesti olisivat olleet kaupunkien asukkaita, opiskelijoita tms.
https://yle.fi/uutiset/3–10996563
Väkiluku lähtee laskemaan jo 2030 luvun alussa ja 2050 meitä olisi satatuhatta vähemmän kuin nyt. Uudenmaan väestönkasvun oletetaan tulevan maahanmuutosta, mutta miten siitä voidaan sanoa mitään varmaa?
Vanhoilla ja monilla kolmestakympistä ylöspäin on jo asunto valmiina. Näitä nuoremmat ikäluokat ovat huomattavasti pienempiä. Vanhojen talojen korjausrakentaminen on Helsingin asuntotuotannon selvityksen mukaan ekologisempaa kuin uusien talojen kaavoitus ja rakentaminen:
https://www.rakennuslehti.fi/2019/11/selvitys-kerrostalon-korjaaminen-ilmastoystavallisempaa-kuin-uudisrakentaminen-myos-betonin-korvaaminen-puulla-vahentaa-paastoja/
Ekologista olisi myös saada nyt tyhjillään oleviin kiinteistöihin asukkaita. Niitä on paitsi Helsingissä tyhjinä toimistokiinteistöinä (mahdollisuus väljempään asuntoon), myös ympäri maan vaikka millä mitalla.
Ensimmäinen kappale nostaa esiin keskeisen kysymyksen. Mikä kiire meillä on tuhota kaikkia viheraluieet, Kuinka nopeasti ne miljoonat oíhmiset muuittavat helsinkiin.
Kun kaupungilla ei tunnu olevan lainkaan rahaa niin suunnitteluporukka myös muuttuu pelkäksi kumileimasimeksi. Maailmalla on rahaa todella paljon ja tämä raha etsii tuottoisia sijoituskohteita ja helsinki on valmis myymään paljon ja halvalla. Kiireen varjolla ison rahan haistessa huonompikin tuottajasuunnittellma vailla näkemystä kaupungin kehitystarpeista on muuttanut kaupunkisuunnittelun kumileimasimeksi eli kaikki menee läpi. Onneksi meillä on vielä oikeusilaitos, kun oman suunnittelutyön kontrolli ei kiireessä riitä ja luontoselvityksistä ja liikenneselvityksistä tingitään niin on instasseja, joilla on valyaa vieraan pääoman yli.
Kun Soinivaara totesi että Herttoniemessä tuli vähän kolhoa jälkeä niin kyllä Hernersaarestakin Telakkatieltä löytyy Hitlerin bunkkerin rekonstruktio. Berliinissä sen bunkkerin paikalla on puisto. Hienoa että tällaisia vaikutteita on saatu Helsinkiin.
Kun asutaan tiiviisti, niin olennaista on, ketä muita siellä asuu. Voisin asua tiiviistikin, jos naapurissa ei asu kotimaista tai ulkomaista roskajoukkoa yhteiskunnan kustannuksella, mutta siitä ei ole takeita ja siksi asun ok-talossa Pohjois-Hgissä.
Jep. Samasta syystä, ja lisäksi omaa rauhaa muutenkin rakastavana, asun itse OKT:ssa Itä-Helsingissä. Minkäänlaiseen kerrostaloon minua ei saisi enää ikinä, koska 30 vuotta kalliolaisessa reikä seinässä-kaksiossa riitti loppuiäksi.
Jätkäsaaressa on liikaa asuntoja jonne aurinko paista. Pimeillä kujilla ikkunat ja ala-asunnot hämärässä aina. Kuka niin haluaa asua?
Aikamoinen tunku on päästä Jätkäsaareen asumaan.
Ei pidä kuitenkaan sulkea silmiä siltä, että Jätkäsaaressa on osittain epäonnistuttu kaavoituksessa, etenkin korttelien sisäpihojen vallisuuden osalta ja rakennusten korkeuksien määrittelyssä. Olisi saatu valoisampia korttelipihoja mikäli olisi luovuttu tasaisesta 7krs — 8 krs räystäslinjasta ja pienehköistä korttelipihoista, eli madallutettu korttelin eteläistä sivua, lisäämällä vastaavasti korttelin kulmiin korkeampia rakennuksia sekä suurentamalla jonkin verran korttelien kokoa. Edellä mainitusti on toimittu esimerkiksi Sompasaaressa, jossa samalla tehokkuudella on tulossa paljon valoisampia korttelipihoja. Jätkäsaaren korkeat asuntojen hinnat ja tunku johtuvat vain sijainnista, sijainnista ja sijainnista.
Taitaa olla aika vaikea rakentaa serllaista jätkäsaarta, johon ei olisi tunkua.
Vaikka olisitte sijoittanut asunot parkkiluolaan niin edellenkin sinne olisi tunku. Kummallista ininää liikennejärjästelyiden huonoudesta. Minusta itsensä onnittelu jätkäsaaren suhteen aika turhaa. (oikeesti puretaanko jätkäsaari 60 vuoden kuluttuaja. Sen tarkoitus ei ole kestää edes sataa vuotta eli jos suunnittelussa noi lyhyt aikaperspektiivi niin suunnittelu ei vaadi paljoakaan taqitoa.) Tietenkin jos ihmiset olisivat saaneet valita muuttaisivatko aurinkoiseen ilmavaan vihreään jätkäsaareen, joka tuottaminen olisi ollut kummallista kyllä yhtä kallis kuin nykyisen niin olisiko tulos itsestään selvää. Sääli kun talin kaatopaikka liian kaukana niin luxemburgilainen raha voisi kokeilla riittäisikö sinne tulijoita. Vihreä tali kuulostaa kivalta.
Tiivis ei ole koskaan ollut kumpaakaan.
Ympäristömyrkyt olivat ja ovat edelleen merkittävä tekijä sairauksissa, mutta villinä jylläävät ja heikoimpia kohtiamme etsivät mutanttinanobotit, joita myös mikrobeiksi kutsutaan, ovat maanviljelyksen keksimisestä lähtien olleet aina pahin vitsaus.
Hengitystieinfektiot leviävät paljon paremmin kaupunkiseuduilla. Tämän on nyt vihreäkin tilastotieteilijä tunnustanut. Eikä kyse ole “vain flunssista”: viime kevään hygieniatoimenpiteiden seurauksena havaittiin Suomessa sydäntapahtumien merkittävä lasku ja maailmalla ennenaikaisten synnytysten väheneminen murto-osaan.
Jos taas käsitetään terveys laajemmassa konteksissa, evoluutiobiologisesti, tuskin mikään ratkaisu aiheuttaa yksilön kelpoisuudelle suurempaa iskua kuin muutto kaupunkiin. Kuinka suuri se Helsingin hedelmällisyysluku olikaan? Nolla pilkku…? Parin sukupolven päästä nykyiset helsinkiläiset ovat vielä kuolleempia kuin muut: heillä ei ole jälkeläisiä.
Ihmisten muuttamisessa kaupunkiin ei ole kysymys paljastuneista preferensseistä sen enempää kuin esim. ihmisten tuppautumisessa Facebookiin. Aika harva varsinaisesti haluaa olla sosiaalisessa mediassa, kun taas useimmat ovat siihen pakotettuja negatiivisten verkostovaikutusten välttämisen takia. Eli siis seuraavanlainen kaupungistumisskenaario on täysin mahdollinen: kun x muuttaa kaupunkiin, siitä aiheutuu negatiivinen ulkoisvaikutus maalaiselle y ja kaupunkilaiselle z, mutta samalla myös y:n kaupunkiin muuttamisen mielekkyys kasvaa.
Miten voimme kuvitella ratkaisevamme ilmastonmuutoksen, jos emme saa ratkaistua paljon pienempää koordinaatio-ongelmaa: optimaalisen kaupungistumisasteen määrittämistä ja koordinaatiota?
Kun elämä on kaupungeissa noin epäterveellistä, alkaa oikein ihmetellä, miksi kaupunklilaiset kuitenkin elävät maalla asuvia vanhemmiksi?
Valintaefektit: kaupunkeihin muuttaa syntyään hyväkuntoisia ja kunnostaan huolta pitäviä valkokaulustyöläisiä. Maaseudulla myös painottuvat maatalous, mekanisoidut työmatkat ja erilaiset konetyöt, jotka eivät ole kovin terveellisiä. Elintavoissa on muutakin eroa, mutta pidän kuitenkin valikoitumista tärkeämpänä tekijänä.
Ennen kaikkea kuitenkin, kaupunkien ulkopuolella ei kävellä. Mennään mihin tahansa, aina mennään autolla. Tämä näkyy taudin kuvassa, eriytisesti Helsingin kehyskunnissa.
Tuo on kyllä hyvin virheellinen käsitys. Tuollainen mielikuva osalla tuntuu olevan. Ihmiset asuvat myös pienissä kylissä ja asutuskeskuksissa, jotka eivät ole virallisesti kaupunkeja, vaan ikään kun minikaupunkeja, joista autolla mennään vain asiallisille asioille. Tällaisissa paikoissa ne lähipalvelut voivat olla lähempänä kuin Helsingissä. Näistä paikoista voi löytyä myös harrastusmahdollisuudet urheilukenttineen ihan vierestä. Tällaiset minikaupungit (jotka joskus saavat kaupungin arvonimen) voivat sijaita maaseutuympäristön välittömässä läheisyydessä.
Kuvailet varmaan jotain autoilusta tunnettua Espoota (joka on kaupunki). Pääkaupunkiseutulaisten mielikuva asumisesta ja maantieteestä on tyypillisesti tuo kaupunki eli stadi tai sitten “lande” eli Helsingin kehyskunta.
Mitä tulee varsinaiseen maaseutuun ja maanviljelyyn, autoa tarvitaan tavaroiden kuljettamiseen. Raskaita työvälineitä, kontteja tms. ei pysty kuljettamaan jalkaisin tai pyörällä. Mutta siellä maaseudulla tuotetaan ruoka kaupunkien asukkaille.
Olen asunut aikoinaan sekä pienessä kunnassa että Helsingissä. Enää en asu kummassakaan. Ensin mainitussa pyöräily oli paljon yleisempää, ja näyttää olevan yleistä yhä. Johtui ehkä monien asukkaiden heikommasta varallisuustasostakin, että moni jo säästösyistä pyöräili, mutta myös siitä, että pyörä oli ja on yhä kätevä ja nopea kulkuneuvo pienessä kunnassa paikasta toiseen siirtymiseen, jos ei ole mitään erityistä kuljetettavaa. Erityistä ekologista ajatusta sen taustalla tuskin kovin monella oli. Mutta esimerkiksi koulujen pihojen pyörätelineiden määrät olivat valtavat verrattuna oppilasmäärältään samankokoisiin kaupunkikouluihin, kun yli 80 % oppilaista saattoi alkusyksystä ja loppukeväästä matkata kouluun pyörällä. Kauimmat oppilaat tulivat koulukyydeillä, ja loput kävellen. Lapissa ja vaikka ihan keskellä metsää asuessa pyöräily on vähäistä, mutta pienissä kuntakeskuksissa pyörä on monilla säästeliäillä ihmisillä yleinen kulkuneuvo pitkälle eläkeikään asti.
Älä vielä sano. Nyt vanheneva väestö on kokenut rakennemuutoksen 60–70 ‑luvuilla. Maalle jäivät ne, joilla ei ollut ammattitaitoa tai koulutusta minkään ammatin harjoittamiseen kaupungeissa. Köyhempi ja pärjäämättömämpi väki. Maaseutu koneistui, mutta entisajan ruokailutottumukset säilyivät, vaikka työstä tuli paljon keveympää. Tupakointi oli tyypillistä varsinkin fyysisissä ammateissa työskenteleville. Vasta viime vuosikymmeninä on saatu tupakointia merkittävästi vähenemään. Erot elinajanodotteessa ja terveydessä ovat muuten suuret lännen ja idän välillä Suomessa, samoin kotimaisten kieliryhmien välillä.
Tämän päivän nuorten ihmisten vanhuutta ei voi vielä tarkasti ennustaa. Uskon että ihmisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia edistää se, että saa asua itse valitsemassaan paikassa. Etenkin henkinen hyvinvointi näyttää korostuvan elinajan odotteessa nykyään. Luonnonläheisyys on terveyden lähde:
https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/virkistyskaytto/luonnon-hyvinvointivaikutukset/
“Helsingissä tutkittiin vuosina 2011–2012, miten erilaiset kaupunkiympäristöt elvyttävät työpäivän jälkeen. Kokeellinen tutkimus toteutettiin kolmessa eri kohteessa: metsässä (Helsingin Keskuspuisto), rakennetussa puistossa (Alppipuisto) ja tiiviisti rakennetussa ympäristössä (ydinkeskusta).Stressistä palautuminen vaihteli eri kohteissa. Metsässä ja puistossa elvyttiin huomattavasti paremmin kuin kaupungin keskustassa. Eroja havaittiin jo 15 minuutin oleskelun – koehenkilöt istuivat – jälkeen. ”
Globaalisti kaupungit ovat hyvin epäterveellisiä paikkoja ilmansaasteineen. Kiinan suurissa kaupungeissa ei ole vallitsevien sääolosuhteiden vallitessa edes tervellistä aina liikkua ulkona. Korona osoitti sen, mikä jo tiedettiin entuudestaan, ahtaissa asuinoloissa tartuntataudit helpoimmin leviävät. Melu on niin ikään terveysriski, altistaa etenkin sydän- ja verisuonisairauksille. Haitallista melua on desibelien lisäksi äänten kakofonia, mitä on tyypillistä kaupunkiympäristössä. Meluherkkä ei tutkimusten mukaan totu meluun:
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/melu_uhkaa_terveytta
Eikö se ole niin, että maaseudulle jää vanhimmat ja sairaimat ihmiset?
Mistä olet saanut tietää että älykkyysosamäärä laski ennen vilkkaiden teiden varsilla, minkä vuoksi asuinrakentamista rajoitettiin näiden teiden varsilla. Mihin perustuu käsityksesi että vilkkaiden teiden varret olisivat jotenkin automaagisesti puhdistuneet. Pienhiukkaset edelleen vaarallisia ja liikenne vain vilkastunut. Missä on tutkittu tienvarsien tilannetta nykyisin, kun väität että vilkasliikenteisten katujen varsilla turvallista asua (lyijyä vähemmän, mutta muuten). Helsingissä ilma ei ole erityisen puhdasta. Laajasalon kaupunkibulevardi ei kovin uskottava pilotti sen vähäisen liikennemäärän vuoksi. Minä muistelen lukeneeni, jostain lehdestä, että yleismailmallisesti älykkyysosamäärä on nykyisin laskussa.
En pysty lähettämän sinulle lähdettä, koska en ole tallettanut sitä, mutta lyijyn tunkemnen lasten keskushermostoon vaikuttaa myös kognitioon. Nämä muut epäpuhtaudet vaikuttavat muuten. Kaupungeissa ei pitäisi suosia kumipyöräliikennettä.
Asun itse lähiössä omistusasunnossa, mutta en viihdy täällä. Mieli tekisi tiiviiseen kaupunkiin, mutta se olisi taloudellinen itsemurha, sillä hinnoista johtuen silloin joutuisi vuokralle, vaikka laittaisi vanhan asunnon myyntiin. Niinpä näen lähiöiden tiivistämisen ainoana potentiaalisena mahdollisuutena päästä kaupunkimaiselle alueelle asumaan sillä ajatuksella, että tiivistämisen myötä tämäkin lähiö alkaisi pikkuhiljaa muistuttaa kaupunkia.
Ajatus toimii puolittain, sillä kyllähän lähiöitäkin tiivistetään, kuten esimerkiksi nyt Raide-Jokerin yhteydessä. Tässä on kuitenkin se perusongelma, että käytännön kaavatyössä asuinalueiden ominaispiirteiden säilyttäminen nähdään ensiarvoisen tärkeänä, eli kaavan valmisteleva arkkitehti piirtää talot siten, että nämä 60–70 ‑luvun metsälähiöt myös pysyvät olennaisilta osin metsälähiöinä. Jotta mikään voisi muuttua, niin tämä alueiden ominaispiirteiden säilyttämisen periaate pitäisi hylätä, mutta sitä ei ole kukaan ainakaan ääneen ehdottanut.
Mitä etuja tarkkaan ottaen tiivistäminen toisi lähiöösi? Olen ymmärtänyt, että tiivistämisellä tarkoitetaan lähinnä asuintalojen rakentamista. Haluaisitko alueellesi siis lisää ihmisiä?
Jostain syystä asuntojen arvo nousee, kun alueelle rakennetaan lisää. Uudet asukkaat tuovast mukanaan paremmat kaupat ja muut palvelut, paremmatg joukkoliikenneyhteydet, tiheämmän vuorovälin, vilkkaamman elämän ja niin edelleen.
Kyllä tosiaan haluaisin lisää ihmisiä. Se tuo alueelle lisää asiakasvolyymiä, joka vaikuttaa kaupallisiin palveluihin ja niinkin arkipäiväisiin asioihin kuin ruokakauppojen menekkiin ja laajempaan valikoimaan. Joukkoliikenteelle on silloin myös paremmat edellytykset, ja vaikka julkisten palveluiden voidaan nähdä kuormittuvan lisäasukkaiden myötä, niin lisäasukkaat ainakin parantavat todennäköisyyttä pitää julkiset palvelut alueella. Vaikea nähdä lisäasukkaista mitään muuta haittaa kuin parkkipaikkojen huonompi saatavuus, mutta se ei minua koske.
Vaikka minun espoolaisena ei pitäisi vastata tähän Soininvaaran Helsinkiä koskevaan kunnallisvaaliohjelmajulistukseen niin vastaan näin:
Olen asunut muutamassa lähiössä jossa palvelut oli alakantissa. Toinen niistä oli Helsingissä, toinen Lappeenrannassa. Molemmissa olosuhteiden pakosta. Lappeenrannassa siksi että opiskelin ja opiskelija-asuntola oli siellä.
Helsingissä siksi että asunto oli halvimmasta päästä, (omistusasunto), ja siksi että se oli samalla ilmansuunnalla kuin työpaikkani joka oli Espoossa.
Näissä lähiöissä ei todellakaan ollut mitään kunnollsia palveluja. Yksi ruokakauppa vain ja korkealle hilatut hinnat. Helsinkiläisessä oli myös pizzeria ja R‑kioski, läheisellä teollisusalueella pankin ja postin konttorit. Jos halusi ostaa tai huollattaa autoja niin autokauppoja siellä piisasi.
Kävin siellä sattumalta jokin aika sitten kun vein autoni huoltoon. Joitain asuintaloja sinne on rakennettu lisää, vanha kauppa on purettu, mutta erääseen vanhaan teollisuushalliin oli noussut pieni kauppakeskus ja ainakin yksi kunnon ruokakauppa, ja alueelta löytyi jopa Lidl. Muuten lähiö on yhtä nukkavieru kuin silloin kun asuin siellä 25 vuotta sitten. Ei tosin järjestyshäiriöitä taida olla koska sinne ei mene raideliikenne eikä ole luontevaa paikkaa minne nuorisojengit kokoontuisi. Alueelle saisi pikaraitiotien mutta kaupunki ei halua rakentaa sitä sinne vaan linjannut päätepysäkin erääseen toiseen lähiöön jossa valtava prisma-automarket ja jonne ennestään kulkee kehäradan junat.
Mä itse näkisin tilanteen niin että ei kannata jäädä odottamaan että palvelut kehittyisi omassa lähiössä. Helsingissä ja PK-seudulla on nykyisin valinnanvaraa myös paremman palvelun lähiöistä. Huonoa on siinä että jos omistaa asunnon lähiössä jossa palvelut huonot, jää asuntojen hintakehitys alle keskitason.
“Asun itse lähiössä omistusasunnossa, mutta en viihdy täällä. Mieli tekisi tiiviiseen kaupunkiin, mutta se olisi taloudellinen itsemurha, sillä hinnoista johtuen silloin joutuisi vuokralle, vaikka laittaisi vanhan asunnon myyntiin. Niinpä näen lähiöiden tiivistämisen ainoana potentiaalisena mahdollisuutena päästä kaupunkimaiselle alueelle asumaan sillä ajatuksella, että tiivistämisen myötä tämäkin lähiö alkaisi pikkuhiljaa muistuttaa kaupunkia.”
Kovin on lyhytnäköinen ja itsekäs näkökulma kaupungin kehittämiseen. Kaikkea ei voi elämässä saada ja sen ymmärtäminen on aikuisuutta.
Ei kannata uskoa poliitikkojen lupauksia tiivistämisen jumaluudesta. Esimerkiksi ei jätkäsaari miksikäänään kantakaupungiksi ole muuttunut. Ei sielä mitään palveluita ole kolme pientä valintamyymälää yksi kahvila pitzeria. Kauppakeskukset tappavat kaikki ympäristön palvelut. Mitä siis kuvittelet saavasi kun lähiö tiivistetään tietysti tiiviin lähiön vailla palveluita. Miksi luxemburin raha haluais sijoittaa kehätien tuntumaan asuntorakentamiseen, vaikka sielä kulkisi raitiovaunu. Jätkäsaaresta pääsee pois kyllä hyvin, mutta jos haluaa ympärille jotain vihreää niin kannattaa varautua keskustelemaan poliisien kanssa, koska puistoalueet kortilla. (taas tyhjennnettiin sinebrycoffin puisto) Elämää ei jätkäsaaresta löydy. Se on edellenkin vain nukkumalähiö.
Laskeskelin että keskeneräisessä Jätkäsaaressa on 9 ruokaravintolaa (mm kiinalainen, nepalialainen, napolilainen, vietnamilainen, siam/thai, espanjalainen tapas) , 2 pitseriaa, 4 olutravintolaa, 3 kahvilaa, 1 viiniravintola, 1 viskiravintola, 5 hotellia (joista 3 rakenteilla), 3 elintarvikemyymälää, 1 erikoisruokaliike, 1 kioski, elektroniikan ja kodintekniikan liike .com, 4 parturia/kampaamoa, 3 vaateliikettä, 2 kuntoilualan tarvikemyymälää, 4 kuntosalia, 1 teatteri, polkupyörämyymälä/huolto, 3 kauneushoitolaa, eläinläkäri, yksityinen terveysasema/sairaala, sukelluskoulu, 3 musiikkialan opetusyritystä, julkinen sauna, 2 sisustusalan myymälää, tatuointiliike, urheiluhierontaliike, rakennustarvikeliike, pari seurakuntasalia, venäjän viisumikeskus, joten tuo väite vain yhdestä kahvilasta ja kolmesta valintamyymälästä ei oikein pidä paikkaansa.
Tietysti valikoimat ja palvelut paranevat kun Jätkäsaarta rakennetaan, mutta kyllä palvelut jo nyt voittavat esimerkiksi peruslähiön palvelutarjonnan.
Jätkäsaarta rakennetaan parikymppisille sinkuille palveluista päätellen? Tuosta mainitusta listasta en ruokakaupan lisäksi tarvitsisi juuri mitään, ehkä pyörähuoltoa lukuunottamatta. Viskiravintola ja sukelluskoulu naurattivat minua, no kaikkea sitä voi ihminen tarvita.
Ehkäe kaupunki ja rakennussuunnittelijat ovat sittenkin ajatelleet etukäteen, millaista väestöä he haluavat. Nuoria yksin asuvia hyvätuloisia, tai tulevia hyvätuloisia. Tämä tietysti selittääkin asuinneliöiden vähyyden ja tiiviin rakentamisen.
Kyllä tuo lista hyvältä näyttää. Parikymppisen sinkun lisäksi Jätkäsaaressa varmaan viihtyisi myös nelikymppinen dinkku kuten minä. Hyvätuloisuuttani en haluaisi häpeillä. Toki hyvät tulot ei Jätkäsaareen ihan riitä, vaan pitäisi olla omaisuuttakin.
Jätkäsaari on vielä pahasti keskeneräinen ja siksi se vaikuttaa epäviihtyisältä. Rakennustöiden pauke, jalkakäytävät poikki joka korttelin kohdalla , isoja pöliseviä hiekkakenttiä aj loputon rekkaralli.
Se mikä on ollut myönteistä kehitystä viime aikoina on että kolisevia matkalaukkujaan raahaavia turisteja ei enää näe, mutta se lienee tilapäistä.
Naapurissa oleva Ruoholahti jolla on ikää jo n 20 vuotta taas on ihan viihtyisä jos Itämerenkatua ja Porkkalankatua ei lasketa. Kanava tekee sen varsinkin eloisammaksi. Voi olla että Jätkäsaarestakin sitten kun se on valmis, tulee joskus viihtyisä. Siihen on ainakin laitettu kovoa odotuksia.
Sama mikä pätee Jätkäsaareen koskee myös muita uusia alueita, Kalasatamaa ja Keski-Pasilaa. Nyt ne vaikuttavat kamalilta mutta ehkä sitten joskus pöly laskeutuu.
Niin, ainakin itse (ikää 55) olen käyttänyt lähes kaikkia näitä Jätkäsaaren ruokaravintoloita, kuten myös yhtä olutravintolaa ja yhtä kahviota, käytän myös kaikkia elintarvikekauppoja ja yhtä kuntosalia, loistavassa Saunassakin olen pariin kertaan käynyt, myös verkkokauppa.comin myymälä on ahkerassa käytössä. Sukeltaminen ja myös laitesukellus ovat muuten melko yleisiä harrastuksia, kannattaa hankkia Suomessa ainakin alkeisosaaminen, jolloin saa sitten nauttia etelän kirkkaammissa vesissä täydellisesti sukellusreissuilla.
Onhan se selvää että uudessa kaupunginosassa on keskimäärin nuorempia asukkaita, mujtta eivät kaikki. Ajan myötä sitten asukkaat vanhenevat, jolloin myös palvelut kehittyvät tämän mukaisesti. Kerro ihmeessä mitä kaupallisia palveluita itse käytät?
Tietenkin Jätkäsaaressa on tai on tulossa paljon myös kunnallisia palveluita; puistoa, kirjastoa, koulua, uimahallia, palvelutaloa, uimarantaa, urheilukenttää, jalkapallohallia, ratikat jne. Kysymyshän oli siitä tuleeko kaupallisia palveuilta paremmin kun rakennetaan tehokkaasti, kyllä tulee ainakin jos vertaa Jätkäsaarta vastaavaan kokoiseen harvaan metsälähiöön. Julkiset palvelut taasen eivät riipu asukastiheydestä, niiden sijoittuminen on aina poliittinen ratkaisu.
Tarkoitin lähinnä, että jonkin alueen palveluista voi aistia paikan ilmapiiriä ja arvostuksia, sekä hiukan arvoida, millaisia ihmisiä sinne muuttaa. Minun listallani oma piha menee ylitse kaiken muun, sekä lähiluonto. Palveluista lähikirjasto ja puutarhaliike esimerkiksi paljon tärkeämpiä, kuin ravintolat tai baarit, joissa ei tule käytyä. En maksaisi maltaita asumisesta vain alueen palveluiden takia, koska se itse asunto ja asumisen laatu on myös tärkeämpi asia.
Vaikuttaa siltä, että et ole aikeissa muuttaa Helsingin kantakaupunkiin. Se on hyvä, että kaikki eivät sinne halua. Hyvässä kaupungissa on erilaisia alueita.
Ode? oletkos lukenu nimimerkii Gozplanin mielipiteitä? hän lienee..minun mielestä oikeassa, joskin kait liian nazi sinun katsantoihisi
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tuomoluoma/helsingin-keskusta-tyhjenee-ja-yllattynyt-oli/
oletko täysin varma..että myös sen vanhemman kerros talon asuntojen arvo nousee„ jos viereen rakennetaan uusi kerrostalo?
vai onko niin, että keskimäärin asuntojen arvo nousee sen verran, mitä..sit kun on uusi rakennettu siihen..niin annetulla aluella keskimäärin nousee sit känppien arvo, koska sihen tuli nyssit uudet kalliit asunnot, jotka vaikuttaa keskimääräiseen känppien hintaan?
mut ne vanhat känpät on ihan samois hinnois…ellei jopa laske kun elintila kapeni
Olen seurannut keskustelua asuntosijoittajien paltoilla. Heidän mukaansa kannattaa ostaa vanha asunto sieltä, minne rakennetaan lisää, koska täydennysrakentaminen nostaa alueen arvostusta.
Asia on juuri noin — jos vain hinta on kohtuullinen. Lisärakentaminen tuo mukanaan yleensä paremman näköistä naapurustua — ja lisäksi kaupunki yleensä parantaa sellaisten paikkojen koulujen tasoa jne. Vanhat asuinalueet saavat tyytyä huonompiin kouluihin. Jos taas asia on huomioitu jo hinnoittelussa, sitten ei ole välttämättä erityistä arvonkehitystä enää odotettavissa. Asuntosijoittajat haluavat tehdä nuo ostonsa yleensä ennen kuin muut tietävät, että jotain aluetta aiotaan kehittää. Sijoittaja voi rummuttaa keskustelupalstoilla ja muuallakin sitä, että juuri kyseinen alue on kehittymässä, kunnes tieto asiasta on levinnyt ja tieto siitä on kapitalisoitunut asunnon hintaan — jonka jälkeen sijoittaja voikin jo luopua kohteesta voitolla ja sijoittaa seuraavaan kehittyvään alueeseen.
Järjetön väite, että ihmiset erityisesti haluaisivat “tiiviiisti” rakennettuun ympäristöön…
jos keskustoissa hinnat ovat korkeammat, se ei kerro siitä että ihmiset haluaisivat nimenomaan sinnne.. tai jos yksiöiden neliöhinnat ovat korkeimmat, se ei tarkoita sitä, että ihmiset erityisesti haluaisivat mahdollisimman pieneen kanakoppiin asumaan toteuttamaan jotain Virheää unelmaa..
jos haluu “ytimeen” se on jokaisen mahdollisuus..minä en yritä rajoittaa ihmisten valintoja, kuten eräät.
ennustan kuitenkin..että autioituvat, matusoituvat keskustat alkavat laskea hinnoissaan
se ei ole todellakaan mikään “ympäristörikos” ns. harvaanasuminen…tässä Turun ihan rajalla Raisios.…täs pikkumetsikös..täällä on kettuja..metsäkauriita„ siiilejä..sammakoita..jopa rantakäärme..ja lintuja joka lähtöön!!!…
täs on hommat balanssissa, joka ei sovi sun ideologiaan näköjäään
ja mä ja mun vaimmo..nautimme tästä luonnon lähelä asumisesta..jonka sinä…haluaisit..xxxxxx
Siis loikkivat meidän pihalla asti…puutarha on täynnä vilinäää..luontoa…jäniksiä tietty..juuh myös..ei pelkästään tos metttäs tontin rajalla vaan ihan tontilla..se on sitä aitoa luonnonläheistä asumista..ennen mahtollista taloudellista konkurssia en “tiiviiseen” betonikylään muuttaisi vaikka maksettais.
Näissä ‑70 luvun harvaan rakennetuissa lähiöissä myös luonto on lähellä..tai siis se on ihan siinä paikalla..mut joku “tiivistäminen” sehän ajaa sen pois..luonnon…ei järkee..tuollanen sopii vain cityvihreän ihanteisiin..ja mikä on syy siihen? joku ihmeellinen kiistanalainen ilmastonmuutosko? en usko, se on vain tekosyy suuremmille päämäärille
Eihän ketään pakoteta asumaan Töölöön tai Punavuoreen. Tunkua niihin kuitenkin on. Jos haluaa itselleen kymmenen hehtaarin tontin, sellaisen saa paljon halvemmalla kuin kaksion Töölöstä. Kukaan ei siis estä tai kiellä asumasta maalla isolla tontilla. Tai vaikka Nurmijärvellä.
Dickie: jos on oma talo ja piha, ei myöskään muodostu tarvetta ulkomaankesäloma matkoille tai edes kesämökin hankintaan, kun suomalaisen luonnollinen geneettinen tarve omaan pikku pihaan ja luontoon on saavutettu kohtuuullisen kokoisessa OK talossa ja tontissa…
Hyvä pointti. Kaupungeissa asuvat tyypillisesti (ne kenellä on varaa) matkustelevat ulkomaille ja Lappiin, koska heitä ahdistaa olla siellä urbaanissa betoniviidakossa koko ajan. Ulkomaanlento aiheuttaa monen tonnin hiilipäästöt ja ehkä vielä haitallisempaa on lentämisen lentopetrolipäästöt, jotka saastuttavat ilmakehää. Kaupunkilainen elämäntapa on mukava vain, jos on hyvätuloinen. Siinä tapauksessa taas kuluttaa enemmän kaikkea, kuin keskiverto maakunnassa maaseutumaisemmassa ympäristössä elävä.
Jostakin luin, että hanakimpia etelän matkustajia ovat kehyskuntien omakotiasukkaat. Syytä en tiedä.
Jos itse saisin päättää, niin kantakaupungin ulkopuolelle ei rakennettaisi yhtäkään kerrostaloa vaan otettaisiin mallia vanhoista
puutalokaupungeista, jotka ovat tiiviitä, kauniita ja vehreitä. On kapeat, mutkaiset kadut ja kadunvarteen sijotetut talot takapihoineen.
Jos meillä rakennettaisiin näin, lähiöt eivät olisi kirosana vaan niissä asuminen olisi haluttua ja arvostettua — oikeaa vihreää ja tiivistä kaupunkia!
Haluaisin laajentaa keskustelua maaseudun kirkonkyliin. Monet niistä ovat 60-luvun ihanteiden toteuttamisen jälkeen matalia lättänöitä, pääkatu satoja metrejä leveä ja yksi‑, korkeintaan kaksikerroksiset liike- ja asuinrakennukset reunustavat raittia asfalttikentät ympärillään. Kaupasta toiseen liikutaan autolla, ja niinpä minkäänlaista katuelämää ja kohtaamista ei synny muualla kuin parkkipaikalla ja S‑marketin aulassa. Kuitenkin eräs tällainen hyvin tuntemani kirkonkylä elätti aikanaan kaksikin kirjakauppaa, konditorian, erikoiskauppoja. Toki valtio ei silloin ollut vetäytynyt maakunnista ja niinpä kylässä oli aikanaan myös poliisi, verotoimisto, Kela…
Jos kirkonkylä olisi tiivis, se koettaisiin turvallisena, miellyttävänä yhteisönä jossa palvelutasokin voisi parantua.
“Törmäsin kylällä käydessäni vanhaan luokkatoveriini” merkitsee lommoa puskurissa.
Ehkä, mutta omat koulukaverini olivat 70-luvun Tapiolassa, joka oli ”väljä” mutta tarjosi hyvät palvelut.
Noin oli aikoinaan. Noista erityisesti verotoimisto ja Kela toi kuntaan naisia asukkaiksi, ja poliisin työkin oli ja on suhteellisen hyvin palkattua verrattuna pienten kirkonkylien keskimääräiseen tulotasoon, joissa asukkaista oli hyvinkin pienituloisia. Jo nuo valtion palvelut saattoivat vaikuttaa siihen, että kunnassa pystyi olemaan konditoria ja kirjakauppoja — ja ne toivat mahdollisesti mukanaan myös lapsiperheitä, koska erityisesti Kelan työntekijäkunnassa on paljon naisia, ja sosiaalialalle päätyy töihin paljon sellaista väkeä, joka hankkii paljon lapsia. Nykyisin Kelan toimipisteitä ei pienissä kunnissa enää juuri ole. Kirkonkylän palvelut vaativat yleensä riittävästi hyvätuloista asukaspohjaa. Joissain pienissä kirkonkylissä on yhä yllättävänkin laaja palvelutarjonta kukkakauppaa, tilitoimistoa, optikkoliikettä, paikallista Osuuspankkia ja monia muita palveluita myöten, jos vain paikalliset käyttävät niitä palveluita. Joissain ei ole jäljellä mitään palveluita.
Eri ihmiset tuntuvat määrittelevän tiiviyden eri tavoin. Ennen, vielä 70–80-luvuilla rakennettiin erittäin hyvin toimivia avaria lähiöitä, joissa on isot sisäpihat asukkaille ja nykykriteerein väljät asunnot. Näistä lähiöistä löytyy tänä päivänäkin lähikaupat ja kirjastot, koulut ja perustason terveyspalveluja. Kuitenkaan kaupungin keskustaan ei ole muutamia kilometrejä enempää. Näin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. En tiedä, mitä siellä on mennyt kaupunkisuunnittelussa pieleen, kun taatusti on siellä tällä hetkelläkin enemmän asukkaita lähiöissä, kuin mitä muualla Suomessa. Asukkaiden vähyyys ei voi olla se ongelma, kun pienemmille väkimäärillekin osa kunnista tarjoaa hyvät lähipalvelut.
Kyseenalaistan myös tämän raideliikennebuumin. Miksi ihmeessä tarvittaisiin jotain raideliikennettä sellaisille alueille, joissa on lähipalvelut omasta takaa? Mikä tarkoittaa, ettei keskustaan tarvitse mennä vapaa-ajalla kuin erityisistä syistä, vaikka matkaa ei paljon olekaan. Bussiliikenne on joustavampaa ja kattaa suuremman pinta-alan, eikä ole muuta liikennettä häiritseviä kiskoja ja melusaastetta. Tulevaisuudessa on sähköbussit. Ja kun lähiö sijaitsee 3–5 kilometrin päässä keskustasta, sen kyllä ajaa pyörälläkin. Itse ajan pidempiäkin matkoja. Ihan lihasvoimalla tavallisella pyörällä.
Voi tietysti olla että vika on Helsingin asemakaavassa. Se ei välttämättä ole paras mahdollinen, tai varsinainen alkuperäinen kaupunki on jo levittynyt ikään kuin rajojensa ulkopuolelle.
Siellä missä rakennetaan, asuntojen hinnat nousevat eniten. Oden mielestä on hienoa, kun asuminen on kallista. Sijoittajat ostavat uudet asunnot ja tottakai tykkäävät. Mutta nykyajan nuorilla ei ole enää mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa ja ovat pakotettuja vuokra-asumiseen. Ennen oli normaalia, että ostettiin ensiasunto asp-lainalla ja muutettiin sitä mukaa isompaan kun perhe kasvoi. Nyt ei enää asuntovarallisuus kerry. Yhteiskunta maksaa tukia, että voidaan asua vuokralla. Verorahoilla kasvatetaan ulkomaisten sijoittajien varallisuutta. Juu, Helsingin keskustan asunnoilla on kysyntää. Ulkomaisilla kiinteistösijoittajilla. Ja sen takia Helsingin lähiöissä rakennetaan asukkaiden lähimetsät ja virkistysalueet täyteen Oden tiivistä kaupunkia. Pientaloalueisiin kiinni korkeita kerrostaloja. Palveluja ja liikenneyhteyksiä ei rakenneta, vaikka asukkaiden määrä moninkertaistuu. Korkeat talot varjostavat auringon vanhojen asukkaiden pihoilta. Hieno juttu, tykkää Ode. Missä pesivät linnut, kun metsät on kaadettu? No, ei kaupungissa lintuja tarvita tykkää Ode. Eikä omistusasumista.
Nytt ymmärrät tahallasi väärin. Asuntotarjonnan lisääminen alentaa hintoja verrattunas tilanteeseen, että asuntoja on vähemmän. Mutta jos jostakin asuinalueesta tehdään aiempaa parempi, sillä alueella asuntojen arvo nousee samalla kun se muualla alskee. Helsingisn seudulla asuntojen hinnat ovat laskeneet voimakkaasti kehyskunnissa, jonkin verran Vantaalla ja Espoossa metron ulottumattomissa ja jonkin verran myös eräissä Helsngin asuinalueista.
Hyvä esimerkki taas siitä, että rakentamien parantaa aluetta ja nostaa hintoja on Laajasalo, jossa lisärakentamien ja siihen kiinteästi liittyvä ratikkalinja nostaa asuntojen hintaa ja Myllypuro, jossa alueen onnistunut ehostaminen on nostanut asuntojen arvoa.
Jos otamme päämääräksi alentaa asuntojen hintoja Helsingissä, se käy parhaiten sijoittamlalla haiseva kaatopaikka jokaiseen kaupunginosaan.
Kiinteistövero on haisevaa kaatopaikkaa nopeampi ja tehokkaampi keino laskea asuntojen hintaa. Haja-asutusalueella jo nyt etenkin ison kiinteistön arvo saattaa olla nolla tai jopa sen alapuolella kun verotusarvo lasketaan kaavamaisesti uuden rakennuksen rakennuskustannusten mukaan.
Lasketaan kaavamaisesti, mutta kiinteistöverotuksessa tehdään vanhoista rakennuksista silti myös ikävähennykset. Kiinteistöverotus pääomittuu kyllä asuntojen hintoihin, mutta se vaikuttaa myös kunnallisveroon. Jos on korkea kunnallisverokertymä, kuten uusien asuntojen Helsingissä on verrattuna vanhentuvien asuntojen kuntiin, voi uusien asuntojen kunta pitää alempaa kunnallisveroa, mikä taas houkuttelee asukkaita.
Soininvaaran mukaan asumisen jatkuva kallistuminen on ennenkaikkea merkki kaupunkisuunnittelun onnistumisesta ja siitä että kaupunki on jatkuvasti vain entistä parempi paikka asukkaille. Itse en ole näin optimistinen, en tiedä kestääkö Soininvaaran näkökulma kriittistä tarkastelua.
Ensinnäkin nostaisin esille matalan korkotason, ja sen mahdollistaneen asuntosijoitusbuumin. Hypo-pankin tilastoissa asuntosijoituslainojen määrä on kahdeksankertaistanut viimeisessä 15 vuodessa:
https://yle.fi/uutiset/3–11455411
Tämä ei tietenkään yksittäisenä tilastona vielä kerro koko totuutta, mutta vuokratuloa saavien määrä on myös kasvanut samana aikana erittäin voimakkaasti:
https://www.ptt.fi/ennusteet/kansantalous-ja-asuntomarkkinat/kansantalous-kevat-2018-erikoisteema-asuntosijoitusbuumi-suomessa
Hypon mukaan huomattavinta on kuitenkin se, että he jotka sijoittavat, sijoittavat voimakkaasti aiempaa enemmän. Eli hankkivat aina vain lisää sijoitusasuntoja. Eritoten kuumimissa kasvukeskuksissa on ollut median lehdillä nurinaa että asunnon myydään käytännössä ennen näyttöjä sijoittajien toimesta. Tässä kilpailussa ei ole paljon saumaa ihmisellä joka etsii itselleen kotia tuleviksi vuosikymmeniksi, jos elämänsä isoin päätös pitäisi tehdä minuuteissa ilmoituksen julkaisusta ilman edes kohteen näkemistä.
Mutta onko Helsinki sitten tehnyt itsestään sellaisen paratiisin että nimenomaan se fakta tekee Helsingistä niin riskittömän asuntosijoituskohteen? Otan vertailukohdaksi Rovaniemen, joka on hieman samanlaisen ongelman parissa. Myös Rovaniemellä asuntomarkkinat käyvät kuumana, eivät yhtä kuumana kuin Helsingissä, mutta kuumana silti. Asuntojen ja vuokrien hinnat ovat esimerkiksi korkeammat mitä Oulussa, puhumattakaan Kemistä tai muista vastaavankokoisista kaupungeista.
Onko Rovaniemen kaupunkisuunnittelu niin hyvää, että Soininvaaran selitys sopii myös Rovaniemeen? Ei ole. Uusia kerrostaloja rakennetaan, mutta lähinnä vanhojen tilalle. Palvelut eivät ole tiivistyneet, joukkoliikenneyhteydet eivät ole parantuneet. Viimeiset 10v aikana isoin edistysaskel palveluiden näkökulmasta on uuden automarketin perustaminen alueelle jossa niitä oli aikaisemmin jo kolme kivenheiton päässä toisistaan.
Miksi sitten Rovaniemellä asuntojen hinnat nousevat? Käytännössä samasta syystä, halvoista koroista ja sen mahdollistamasta asuntosijoitusbuumista. Rovaniemellä sen vauhdittajana on matkailu, Helsingissä työpaikkojen murros (tehostuminen tuotantoon keskittyvissä työpaikoissa, lisääntyvä konttorityöpaikoissa) ja keskittyminen.
Rovaniemi on Suomen Airbnb pääkaupunki, Rovaniemellä on moninverroin Airbnb-tarjontaa väkilukuun suhteutettuna verrattuna mihinkään muuhun Suomen kaupunkiin. Tämä nostaa hintoja, sijoittajat vievät asunnot käsistä ja hinnat nousevat. Soininvaaran logiikan mukaan tämä tekee kaupungista viihtyisämmän, nostaahan se asuntojen hintoja. Itse en kyllä laisinkaan ole varma, ilmiöstä on nuristu maailmansivu, miten turismi pilaa kaupungin sen alkuperäisiltä asukkailta. Kaikki kallistuu turistihintoihin, isoimpana juuri asuminen.
Toki voi argumentoida että Helsingin kohdalla ilmiö on eri. Työpaikat lisäävät viihtyvyyttä. Totta kai. Mutta toisaalta kun työpaikat katoavat muualta kiihtyvällä tahdilla, ja uudet syntyvät vain muutamiin tiiviisiin kasvukeskuksiin, ei se useille anna ainakaan vaihtoehtoja. Lisäksi asuntosijoittaminen kallistaa asumisen tuon työpaikkamurroksen lisäkertoimena, jota ruokkii harvinaisen pitkään jatkunut harvinaisen alhainen korkotaso. En usko että Helsingin kaupunkisuunnittelu voi ottaa globaalista teollisuuden automaation lisääntymisestä, lentomatkustamisen pitkään globaalista jatkuneesta halventumisesta johtuvasta matkailubuumista, tai Euroopan alhaisesta korkotasosta kunniaa.
Toki Helsingin kaupunkisuunnittelu voi olla onnistunutta, ja nähdäkseni monesta näkökulmasta onkin esim. parantuneena joukkoliikenteenä. Älkää kuitenkaan ylpistyky liikaa, tai tuudittautuko siihen että asumisen kasvavat hinnat ovat vain ylävitosien paikka. Itsellä ainakin on nuorena tilanne että en haluaisi lähteä huutokilpailuihin asuntosijoittajien kanssa, vaan haluaisin vain kohtuuhintaista asumista kohtuuelävän keskuksen liepeiltä. Asuntosijoittajat ovat ainakin itseltäni pilanneet Rovaniemen ja pääkaupunkiseudun, joten katseet menevät muualle. Se on tietynsuuruista uhkapeliä työ- ja uramahdollisuuksien kanssa, mutta pakko kai tässä elämässä on antaa arvoa myös muulle. Kuten sille mitä oikeasti haluaa asumisympäristöltään, vaikka aika nurkkaan minunkaltaiseni on nykyisin ajettu (itselleni löytyy helposti etätöitä, mutta puolisolle valitettavasti ei, mikä käytännössä luo sen rajoitteen meille ja luo sen dilemman asumispaikan valinnan suhteen).
Toivoisin että jotain rajaa asuntosijoittamiselle asetettaisiin jotta hyviä paikkoja asua jäisi myös omasta kodista haaveileville vähänkään järkevään hintaan, mutta alkaa näyttämään että poliitikot eivät sellaista pysty tai halua luoda (useimmat ovat asuntosijoittajia itsekin), mutta onneksi talous näyttäisi alkaa olemaan kääntymässä. Otsikoita täyttävät puheet inflaatiosta ja nousevista koroista. Pieni toivonkipinä on siis että asuntomarkkinat siirtyisivät asuntosijoittajien käsistä tavallisten kotia etsivien ihmisten palvelukseen. Toki pelkona on että asuntosijoittajat ovat suurin joukoin vivuttaneet itsensä niin moneen vipuun suurilla summilla, että heidän pelastajikseen tässä veronmaksajana joutuu jokatapauksessa kun korot lähtevät nousuun. Eli saa nähdä ovatko he massana jo sellaisessa asemassa että ovat “too big to fail” että riskit on saatu sosialisoitua. Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Kilgore ymmärtää nyt (tahallaan?) väärin. Asuntojen hintatason nousu ei ole hyvä vaan huono asia ja osittain se todella johtuu matalista koroista. Kuitenkin, jos on vierekkäin kaksi lähiötä, jossa toisessa asunnot ovat selvästi halvempia kuin toisessa, siinä jälkimmäisessä on varmaankin jotain vikaa. Kun teemme jotaimn oikein hyvää, se nostaa sen alueen hntatasoa ja laskee m,uiden hintatasoa. Kun rakennamme lisää, hinnat laskevat (tai mnousevat vähemmän) koko kaupungin alueella mutta saattavat nousta siellä, minne rakennetaan, koska alue paranee tiivistämällä.
Jos olen ymmärtänyt jotain väärin niin pahoittelen, huomaan että viestistäni tuli aika kärkevä pahoitteluni siitä. Olen vain usein törmännyt väitteeseen että nousevat asuntojen hinnat ovat lähinnä onnistumisen merkki, vaikka nähdäkseni sen perimmäisenä syynä ovat enemmänkin korkomarkkinat, työn murroksen trendit ja tosiaan sijoittajien herkkupäivät.
Eikä näissä asioissa ole paljon juhlimista nuorille jotka yrittävät päästä ekaan omistusasuntoonsa käsiksi ilman maksamista maltaita asuntojen arvospekulaatiosta. Toki jos asuntovarallisuutta on jo ennewtään niin ymmärrän riemun.
Lisärakentamistaa toivon minäkin, mutta toivottavasti päättäjät eivät tosiaan liiaksi äiy ottamaan vain kasvavia hintatasoja onnistumisen mittariksi vaan muistavat tehdä kaupunkia nimenomaan kaupungissa asuville, eikä suhteessa pienilukuiselle asuntosijoittajien joukolle.
Kiinteistöveroa saisi vielä nostaa.
Uskot siis vakaasti tuohon ” alue paranee tiivistämällä” vaikka se tarkoittaisi viheralueiden tuhoa ja umpeen rakentamista, talojen varjoisuuden ja tuulisuuden lisääntymistä? Onko tavallista pienemmiksi mitoitetut asunnot oikein hyvää asumista? Tällä hetkellä on käynnissä muuttoliike Helsingistä poispäin niille, joille se on taloudellisesti tai töiden puolesta mahdollista. Maahanmuuttajatkin suuntaavat nyt kehyskuntiin, kuten Vantaalle. Ja entäs ne, jotka kaikesta huolimatta haluavat käyttää autoa, tai omaa autoa välttämättömistä syistä tarvitsevat?
Olennaista on myös arkkitehtuurin laatu. Jos se on tätä Aallon surkeaa imitointiyritystä yhdistettynä DDR:läiseen estetiikkaan ja ihmiskäsitykseen, ainakaan kaunista se ei ole. Kauneus ei muuten ole katsojan silmissä, vaan tietyt asiat yhdistävät globaalisti kauneusarvoissa, kuten symmetrisyys, kultainen leikkaus jne. Kalleimpia taloja Helsingissäkin on vanhat koreat jugendtalot, ajalta jolloin kauneus nähtiin perusarvona.
Venäläistaiteilijat Komar ja Melamid selvittivät 1990-luvulla eri maissa kyselytutkimuksilla, millaisia piirteitä taulussa pitää olla jotta se on ko. maan asukkaiden mielestä hyvä, ja sitten maalasivat vastausten perusteella kunkin maan “kaikkein halutuimman taulun”. Nuo halutuimmat taulut muistuttavat lähes järjestään ns. toritaidetta, tässä esimerkiksi on suomalaisten halutuin taulu: https://awp.diaart.org/km/fin/most.jpg
Itse olen opiskellut estetiikkaa yliopistossa niin paljon kuin sitä on ylipäänsä mahdollista opiskella ottamatta sitä pääaineeksi, ja voin todeta, etten ole koskaan törmännyt argumenttiin, joka osoittaisi esteettisten arvoarvostelmien objektiivisuuden. Maut muuttuvat ajan myötä, myös ne joiden tällä hetkellä kuvitellaan olevan ikuisesti pysyviä – ja ne saattavat sahata edestakaisin vaikka kuinka monta kertaa, esimerkiksi jugend-ihanteen ja betonikuutioihanteen välillä. Facebookissa on betonibrutalismin ihailijoiden ryhmässä jo nyt yli 152 000 jäsentä.
Tuohon voisi lisätä, että ihan helposti voi samaan aikaan pitää täysin vastakkaisista ja toisensa poissulkevista kauneusihanteista. Ainakin itse ihastelen yhtälailla parasta modernia arkkitehtuuria ja designia siinä kuin hienoimpia vanhoja rakennuksia ja miljöitä. Lisäksi näiden onnistunut sekoituskin voi olla ihastuttava. Usein kuitenkin vihastuttava 🙂
Vertasit jugendtaloja toritaiteeseen? Nykyään vaan näyttää siltä, että se joka halvimmalla rakentaa, voittaa tarjouskilpailun. Jotkut ihailevat ruostuneita peltisiä teollisuushallejakin, tai laivakontteja, mutta ei se tee niistä asumiseen sopivaa arkkitehtuuria. 70-luvun betonitalot voivat toisille olla nostalgisia, mutta tuskin sen rakennuskannan itsensä tähden.
Modernismin parhaimmat ovat toki kauniita, mutta Suomessa on jämähdetty 1900-luvun modernismin heikkotasoiseen jäljittelyyn. Esim. Aallon lähtökohta oli avaruus rakennuksen sisä- ja ‑ulkotiloissa, valoisuus ja tila piha-alueella. Jos yrittää samaa ahtaalla varjoisalla tontilla, lähtökohtana sisätilan tiivistäminen yhdistettynä betonielementtiin, niin ei se nyt ole aivan sama. Suorat linjat vaativat tilaa ympärilleen.
Ja miksi 1900-luvun tyylin kertaaminen olisi jotenkin enemmän arkkitehtuuria, kuin sitä vanhempien tyylien? Muissa Euroopan maissa rakennetaan surutta uusklassistisia taloja 2020-luvulla, Ruotsissa on jopa kokonainen uusi myöhäiskeskiaikaistyylinen kortteli, keskieurooppalaisissa kaupungeissa taas julkisivuja uusien rakennusten kadun puolelle. Jos toiset rakennukset ovat vanhoja, näyttää uudet niiden vieressä sillisalaatilta. Harmonisuus on yksi esteettisyyttä lisäävä tekijä. Tästä ei kaiketi välitetä Helsingissä, jossa satamaan rakennetaan sinne sopimattomia “pilvenpiirtäjiä” matalien rakennusten sekaan sillisalaatiksi. Näin ei toimita Tukholmassa, jonka arvorakennukset satamassa ovat vanhoja. Tallinnan vanhakaupunki on melko tiivis mutta esteettinen, koska vanhat talot istuvat siihen tarkoitukseen paremmin kuin korkeat tornitalot. Mietin kanssa, kuinka käytännöllistä on Suomessa rakentaa noita betonikuutioita? Siihen on syynsä, miksi täällä on perinteisesti rakennettu räystäskattoja.
Cityvihreiden suosimassa Kalliossa on noita jugendtaloja.
Riippuu, mistä lähiöiden hintaero johtuu. Lähiöihin saa hintaeron jo niin, että puretaan toisesta vanhimmat talot pois ja tehdään tilalle uusia. Hintataso nousee silloin kahdesta syystä: sekä siksi, että uusissa asunnoissa on kalliit vuokrat että siitä syystä, että on poistettu markkinoilta halvin asuntotarjonta eli vanhimmat talot. Lopputuloksena siinä lähiössä on tarjolla vain kalliita ja vieläkin kalliimpia asuntoja, kun taas halvinta asumista kaipaavat muuttavat siitä lähiöstä siihen toiseen lähiöön vanhoihin taloihin, mikä voi nostaa vanhat talonsa jäljelle jättäneessä lähiössäkin niistä perittäviä vuokria halpojen asuntojen tarjonnan kutistuttua purkamisten myötä. Vanhojen talojen purkaminen ja niiden tarjonnan pitäminen niukkana on yksi keino nostaa jäljelle jäävien muidenkin vanhojen asuntojen vuokrapyyntejä.
On vähän hämmentävää seurata tätä keskustelua, jossa kaupunkien turmiollisuutta todistellaan lukuisilla argumenteilla. Totta kai kaupunkiasumisessa on haittapuolia. Kaupungeilla on kuitenkin aivan ylivoimainen etu harvaan asuttuihin alueisiin nähden ja se on juuri ne toiset ihmiset. Ihmisillä on tarpeita, joita pitää tyydyttää. Tästä syntyy aktiviteettia, jota usein kutsutaan myös taloudelliseksi toimeliaisuudeksi. On kokonaan toinen keskustelunaihe, pitääkö työllisyyttä tavoitella ansiotasosta piittaamatta, mutta jos kuitenkin mennään tässä konsensusajattelun pohjalta ja tavoitellaan korkeaa työllisyyttä, tukee kaupungistuminen tätä tavoitetta aika selkeästi. Suurin osa työpaikoista kun syntyy palvelualoille ja niillä yleensä asiakkaina ovat muut ihmiset — joita siis parhaiten löytyy kaupungeista. Kaupungit tarjoavat vaihtoehtoja, mahdollisuuksia ja niitä sieltä haetaan. Harvaan asutuilla alueilla on toki kauniit ja viihtyisät luontomaisemat, mutta niitä on huomattavasti haastavampaa hyödyntää kaupallisesti tärvelemättä niitä samalla. Useimmiten se kaupallinen hyödyntäminen tapahtuu tuomalla niitä ihmisiä muualta, esim. kaupungeista. Halutaan tai ei, näin tämä maailma toimii. Ainakin näillä nykyisillä “pelisäännöillä” (olen muuten alkanut inhota tätä sanaa).
Olennaista on se, keitä ovat ne ihmiset, jotka siinä kaupungissa tai tietyssä lähiössä asuvat. Ihmiset yleensä haluavat asua omiensa kanssa, lähisukulaisten, ystävien tai muuten samanhenkisten ihmisten kera. Ihmiset muuttavat niille asuinalueille, jotka parhaiten sopivat juuri heidän elämäntyyliinsä, silloin kun on mahdollisuus valita. Kaupunkialueiden rakentamisessa on siksi niin tärkeää ottaa asukkaiden toiveet ja tarpeet huomioon. Rakennuksia rakentaessa pitäisi ajatella samaa asiaa, keitä siellä tulee asumaan? Millaisia ihmisiä sinne odotetaan asukkaiksi? Tällainen toimintatapa, että rakennetaan vain mahdollisimman paljon lisää, mahdollisimman tiiviisti, koska pääasia on että rakennetaan, ei ole mistään kotoisin. Ne rakennukset ovat ihmisiä varten, eikä ihmiset rakennuksia varten.
Toiveet ja tarpeet ovat päättymättömiä, ristiriitaisia ja epärationaalisia. Tietenkin pitää kuulla alueiden asukkaita, mutta ei kaikille voi mitenkään olla mieliksi. Esimerkkinä vaikka se, että joillekin suku on se pahin, josta halutaan päästä mahdollisimman kauaksi. En minä usko, että mikään taho Suomessa rakentaa vain rakentamisen vuoksi, kyllä siinä on ajatus että ne rakennettavat asunnot saadaan myytyä jollekin (ellei nyt puhuta siitä, että rakentaa itselleen). Jos siihen ei uskota, rakennushanke ei käynnisty. Tiiviyden etu on saavutettavuus. Lähelle on kannattavaa perustaa palveluita, koska lyhyen matkan päässä on potentiaalisia asiakkaita. Jos ei ole tiivistä, voi miettiä onko kyseessä lopulta kaupunki enää ollenkaan. Tietysti voidaan mennä liian pitkällekin. Jos asuinolot alkavat muistuttaa minkkitarhaa, ollaan varmaan yhtä mieltä siitä että se ei ole tavoiteltavaa. Mutta on vaikea, ellei mahdotonta, määritellä sitä optimikohtaa tiiviysjanalla johon kaikki olisivat tyytyväisiä — paitsi viihtyvyyden, myös kustannusten näkökulmasta. Blogistin perusajatus lisärakentamiselle on kuitenkin aika looginen, eli tarkoitus on tehdä sinne, jossa on kysyntää. Kun tarjontaa on riittävästi, saadaan ainakin teoriassa hintataso pidettyä kurissa. Rakennusliikkeiden pyrkimys on kyllä suojella hintatasoa kontrolloimalla juuri sitä tarjontaa. Kaupat pyritään sopimaan ennen kuin kuokka isketään maahan.
Minusta se on päinvastoin suurin virhe minkä kaupunkisuunnittelija voi tehdä, että olettaisi ihmisten asuvan täsmälleen siellä, missä haluavat.
Alueiden hintaerot Helsingin sisällä ovat moninkertaisia, joten kalleimmilla alueilla on kertakaikkiaan oltava jotain, mistä on kovasti kysyntää. Siitä pääsee jyvälle, kun vertaa lähiöiden ja kantakaupungin kaupunkirakennetta.
Ensisijainen kysyntää lisäävä tekijä näyttäisi olevan tiiviys, joka tuo mukanaan kaupallisia palveluita kävelyetäisyydelle. Tämä pätee niin karussa Kalliossa kuin koristeellisessa Ullanlinnassakin. Tiiviydestä on tullut luksusta, koska tiivistä ei ole rakennettu vuosikymmeniin samalla, kun kaupunki on kasvanut. Nyt ollaan suunnilleen siinä pisteessä, että lääkärin ja insinöörin pariskunnalla on varaa perustason kaksioon kantakaupungin laitamilla, jos ottavat 25 vuoden lainan. Tästä jos vielä kallistuu, niin varaa omistusasuntoon kantakaupungissa ei kertakaikkiaan ole ilman merkittävää perintöä tai äkkirikastumista. Kaukana ei siitä pisteestä olla.
Samalla sieltä lähiöstä saa kaksion ihan keskituloinen sinkkukin, sen kun vaan klikkailee pankin sivuilta lainahakemuksen sisään.
Ensisijainen kysyntää lisäävä tekijä on sijainti. Hyvä sijainti on laajemmassa kaupunki- ja aluerakenteessa hyvin saavutettava, paikallinen tiiviys ei ole yhtä tärkeää. Edes Helsingin kalleimmissa ja tiheimmin asutuissa kaupunginosissa ei ole erityisen hyvä palvelutarjonta kävelyetäisyydellä. Helsingin kantakaupungin saavutettavuus raideliikenteellä on hyvä, mutta autoliikenteelle kehätiet ovat paremmin saavutettavia. Tästä on seurannut kaksijakoinen aluekehitys.
Jotekin vain on niin, että asuntojen hinnat ovt tiiviisti raklennetuilla alueilla korkeammat kuin väljästi rakennetuilla aluilla.
Noin on monestakin syystä. Sijainnilla on itsenäistä merkitystäkin, mutta asiaan vaikuttaa myös se, että tiivisti rakennetuilla alueilla rakennetaan yleensä kalliimmin, eli asuntojen ja talojen laatutasossa on eroa esim. lähiöiden betonielementeistä saumat näkyen tehtyihin halpataloihin. Mutta sen lisäksi kaupunkiki panostaa ihan eri tavoin tiiviiden alueiden kaupunkikuvaan. Esimerkiksi luonnonkivisten katukiveysten alueella asuntojen hinnat ovat korkeampia kuin betonisten katukiveysten alueella. Luonnonkivi koetaan arvokkaammaksi ja sitä se myös hinnaltaan onkin, mutta tällaisetkin asiat heijastuvat alueiden asuntojen arvoon. Tiiviiden alueiden korkeammat asuntojen hinnat eivät johdu pelkästä tiiviydestä, vaan sen kanssa korreloi moni muukin asia, joka on yhteydessä asuntojen arvoon, kuten vaikkapa kysymys siitä, paljonko kaupunki kuluttaa rahaa viherrakentamiseen neliötä kohti missäkin osassa kaupunkia.
Kantakaupungin suosion selittää sen että asumalla siellä voidaan tehdä sosiaalinen arvonnousu, koska muutkin rikkaat ja kuuluisat asuvat siellä, mahdollisuus nauttia kulttuuri.- ja yöelämästä, ja se että useimpien rakennusten ikä on lähempänä 100 vuotta vuotta eli kaupunginosat ovat saaneet kehittyä rauhassa ilman suuria muutoksia. Lisäksi pienasunnoista saatava hyvä vuokratuotto ylläpitää korkeaa hintatasoa myös omistusasunnoissa.
Mutta miksi ne alueet ovat tiiviisti rakennettuja? Koska sijainti. Voi rakentaa tiiviisti vaikka Perähikiälle (anteeksi hikiäläisiltä tätä kielikuvaa) mutta ei pelkkä tiiviys tee alueesta haluttua. Pitää tunnistaa mikä on syy ja mikä seuraus.
Silla sijainilla on jotain tyekemistä väljyyden kanssa. Jos Helsingin niemi olisi kaavoitettu väljällä omakotikaavalla, sillä ei olisi “sijaintia”.
”Sijainti” on monen asian summa. Helsinki kaavoitettiin samaan tapaan kuin esim. Kaskinen, mutta vain toisesta kasvoi iso kaupunki. Käytännössä Helsinki oli aluksi omakotitalojen mittakaavassa, kaupungin kasvaessa on rakennuskantaa uudistettu tehokkaammaksi.
Eikö lääkäri-insinööri pariskunnan kannattaisi sitten ostaa vähän paremmin varusteltu lähiöasunto, ja sitten kun on saatu säästettyä jotain, ostaa se kantakaupunginasunto. Tai jos ei nappaa enää siinä vaiheessa, omakotitalo kehäteiden sisäpuolelta? Ja jos ikää on vain 30 paikeilla ja hyvät tulot, niin 25 vuoden lainasta selviää ilman ongelmia. Melkein kaikki jotka nyt ovat 40–80 v ovat jossain vaiheessa elämää asuneet lähiöissä.
Siinä mielessä kannattaa ostaa se lähiöasunto, että asuntosäästämällä toki jotain jää säästöön joka tapauksessa. Siinä mielessä ei kannata, että jos hintojen nousu kantakaupungissa jatkuu nopeampana kuin lähiöissä ja lähiöt myös pysyvät palveluköyhinä lähiöinä kaikesta tiivistämisestä huolimatta, niin erotus kasvaa lopulta liian suureksi, että sillä säästetyllä lähiökämpällä saisi asuntoa kantakaupungista. Jossain vaiheessa työuraa se 25 vuoden laina ei enää ole realistinen.
Paras tilanne olisi se, jos kukaan ei joutuisi väkisin asumaan sellaisen tyyppisellä alueella, missä ei viihdy. Siihen tuskin koskaan päästään, mutta jos edes ylintä tulodesiiliä sivuavilla ei ole varaa asua vähänkään urbaanilla alueella, niin jossain on vikaa.
Asennoituminen näihin kaupunkihaaveisiin ihmetyttää. Miksi ihmeessä kaupunkimaisen asumisen pitäisi olla jotain harvojen luksusta? Eikö se nyt ole ihan kohtuullinen toive, että kävelyetäisyydeltä kotiovesta löytyisi jotain muutakin tekemistä kuin lenkkeily? Eihän tässä ole kyse kuin talojen rakentamisesta riittävän lähelle toisiaan. Amerikkalaisessa sosiaalisessa nousussa on ideana se, että sinulla ei ehkä nyt ole mitään mahdollisuuksia saavuttaa mitään unelmistasi, mutta jos oikein kovasti teet töitä, niin ehkä jälkeläisilläsi on. Sekään ei kovin reilua ole.
Sellaista ei voi etukäteen tietää että jatkuuko hinnannousu kantakaupungissa ihan loputtomiin. Se voi pysähtyä tai jopa laskea muihin alueisiin verrattuna. Hintakehitys on kuin pörssikurssit ja oma johtopäätökseni on että hinnat seuraa yleistä talouskehitystä ja korkeasuhdanteissa hinnoissa on ilmaa. Esim emme voi tietää millaiseksi tilanne muuttu vielä koronan aikana.
Isoissa kaupungeissa on kuitenkin onneksi niin että on monta kaupunginosaa ja esikaupunkia jotka voivat toimia vaihtoehtona sille ns huippukalliille ja himoitulle paikalle. Esim Kallio ja Sörnäine ja Pasila ovat kantakaupunkia mutta niihin pääsee halvemmalla asumaan kuin Eiraan tai Kruunuhakaan. Lisäksi on olemassa Hitas-vaihtoehto mutta se vaatii tuuria?
Suomessa alkiolaisuus ja agraarit arvot istuu niin tiukasti ihmisten mielialassa että siitä on tullut jonkinlainen uskonto. Paheksutaan kovaa kapitalismia joka käyttää hyväkseen luontoa ja samasta syystä paheksutaan sen vastakohtaa sosialismia. Kummatkin talousopit tekevät kaupungeista asumis- ja tuotantokoneen ja ihmisistä “koneita” ja siksi kuvitellaan että suomalainen kultainen keskitieihanne on punainen tupa ja perunamaa ja vapaus tehdä mitä huvittaa omalla tontilla. Työajan jälkeen.
R. Silfverberg: “Suomessa alkiolaisuus ja agraarit arvot istuu niin tiukasti ihmisten mielialassa että siitä on tullut jonkinlainen uskonto. Paheksutaan kovaa kapitalismia joka käyttää hyväkseen luontoa ja samasta syystä paheksutaan sen vastakohtaa sosialismia. Kummatkin talousopit tekevät kaupungeista asumis- ja tuotantokoneen ja ihmisistä ”koneita”ja siksi kuvitellaanettä suomalainen kultainen keskitieihanne on punainen tupa ja perunamaa ja vapaus tehdä mitä huvittaa omalla tontilla. Työajan jälkeen.”
Kysymys ei ole varsinaisesti arvoista tai poliittista mielipiteistä, vaan yksinkertaisesti siitä, millä tavoin haluaa asua. Toisille tärkein asia asumisessa on piha, esimerkiksi puutarhaharrastuksen takia. Lähiluonto voi myös osalle olla se tärkein motivaattori, miksi haluaa luontoa suojella. Oikea fyysinen todellisuus, ei se ole mitään teoriaa, eikä ole kyse ihanteista, vaan ihan vaan siitä, mitä siinä fyysisessä ympäristössä pitää tärkeänä.
Monet niistä jotka erilaisisa foorumeissa vastusavat sitä että Helsinkiin (tai Espooseen tai Vantaalle) rakennetaan lisää asuntoja ovat ite sellaisia jotka asuvat onnellisesti pientalossa joko pk-seudun laitamilla, osa jopa hyvin kaukana Helsingistä. He ovat sitä mieltä että Suomen pääkaupunki ei saisi kasvaa eikä kehittyä enää, että kaikki urbanisoituminen on pahasta. Se on sitä alkolaisuutta tyypillisimmillään.
Ei ole pystytty osoittamaan, että tiiviys säästäisi luontoa jossakin. Kun kaupuingissa tiivistgetään niin ensiksi tuhoutuu kaupunkiluoto. Tiivistäminen näkyy hakuna tuhota keskuspuistoa ja muuta neitseelistä maaperää. Miksi tiiviys tarkoittaa huonoa arkkitehtuuria. Kalasatamaan tuli periaatteesa hieno rakennus, mutta liian pienelle tontille. “Verkkosaaren uusi maamerkki sopii edustusasunnoksi. Arkkitehti Jyrki Tasa kritisoi alueen levotonta rakentamista.” Tarkoittaako tiivistäminen automaattisesti huonoa arkkityehtuuria ja kaupunkikuvan tuhoutumista.
En ymmärrä myöskään rastilassa Soinivaaran pakkomielettä tuhota Pohjolan puistoa omistusasuntojen tieltä. Onko niin että krynderit eivät muuuten suostu eakentamaan aluetta. Jos antaa pirulle pikkusormen se vie koko käden.
.
Osin noinkin. Itse selvittelin taannoin yhden asuinalueen osalta sitä, miksei siellä ole kaupallisia palveluita. Syynä kauppojen puutteeseen ei ollut se, että asuinalueen asukasmäärä ei riittäisi kaupallisten palveluiden järjestämiseen, vaan se, että asemakaavassa ei ole sallittu kaupallisten palveluiden tarjoamista missään kohtaa koko kaupunginosassa. Sellaisia palveluita ei voi edes tulla, jos kauppojen rakentaminen on kaavassa kielletty koko alueella niin, että vain asuinrakennuksia on sallittua rakentaa. Naapurikaupunginosasta löytyy kyllä mm. iso kauppakeskus. Aikoinaan kaavoitettaessa on usein kai jotenkin ajateltu, että rivi- ja pientalovaltaisille alueille ei kaupallisia palveluita kuulu kaavoittaa, mutta kyllä sellaisillakin alueilla voisivat pärjätä ainakin isompien kaupunkien osalta niin pikkulähikaupat postipalveluineen, kampaamot kuin joku ravintolakin, jos olisi liiketilan rakentaminen sallittua. Vaikka asukastiheys on pienempi, ostovoima per asukas on sellaisilla alueilla usein vastaavasti suurempi. Aikoinaan ajateltiin, että palvelut pitää keskittää, ja toiset alueet jätetään vain asuinrakennuksille. Siitä seurasi palveluttomia asuinalueita, joissa asuvat joutuvat hakemaan jopa pienet ruokaostoksensakin muualta.
Mikä on tällainen kaupunginosa on? Onko Helsingissä?
Onhan niitä. Lassila, Pakila, Torpparinmäki, Siltamäki, Pitäjänmäki-Konala-Mäkkylä-Pajamäki-Tali, Kuusi- ja Lehtisaari, Jollas ym. Usein sellaiseissa kaupunginosissa jotka ovat ulkorajalla ontuvat palvelut.
Siis, että on kielletty laitamasta talon alakertaan kauppa?
Minulla henkilökohtainen kokemus Kuusi- ja Lehtisaaresta joissa ei ole lähikauppaa mutta en jaksa uskoa etteikö lähikauppoja olisi muka Lassilassa, Pakilassa, Pitäjänmäellä, Konalassa,Mäkkylässa (otsittain Espoon puolella Leppävaarassa) , Pajamäessä ja Talissa. Näissä kaupunginosissa olen käytynyt monesti ja kyllä siellä on palveluita. Siltamäessä ja Torpparinmäellä en ole käytynyt joten en tiedä niiden tilannetta mutta Pohjois-Helsingissä todennäköisesti käydään paljon Vantaan puolella asioilla.
Niissä on lähikauppa mutta aika pienet ja yleensä yksi kauppa/lähiö. Ja näiden lähiöiden reunamilla jotka ovat pientalovaltaisia ei ole yhtään kauppaa. Syy on se että HOK-Elanto ja Kesko haluaa ohjata asiakkaat isoihin kappakeskuksiin. Esim Kaareen, Selloon, Jumboon jne.
Tähän kehitykseen on tulossa todennäköisesti muutos kun Lidl on avaamassa uusia kauppoja pääkaupunkiseudulle. Lidl haastaa koko ajan HOK-Elantoa ja Keskoa vähittäiskaupan markkinaosuudessa. Myös Tokmanni on laajentamassa vähittäiskaupaansa joka myös haastaa HOK-Elantoa ja Keskoa. Itse asiass Keskolla on paljon pieniä lähikauppoja monissa lähiöissä joiden tarjonta on erittäin kattava.
Lehtisaaressa on ollut Alepa pari vuotta, siinä uudessa talossa Kuusisaarentien ja Lehtisaarentien ristyksessä. Samassa korttelissa on muistaakseni kahvila ja seniorikuntosali/fysioterapiakeskus. Eli pientä paluuta palvelut ovat tehneet Lehtisaareen. Kuusisaaressa ei ole edelleenkään kauppaa.
Ei ole Helsingissä se paikka, mikä itselläni oli mielessä, vaan Pirkanmaalla. Kyse on vuosia sitten kaavoitetusta alueesta. Nykyään ei ehkä kaavoitettaisi ihan niin puhdasoppisesti, että joku alue on vain asuinalue, ja kaupat keksitetään jonnekin muualle, ja julkiset palvelut kolmanteen paikkaan jne.
Asun vanhalla pientaloalueella, johon aikanaan kaavoitettiin ja rakennettiin liiketilaa. Vanhassa ‘keskustassa’ on kolmen kaupan ja yhden postin rakennukset, mutta ei kauppaa eikä postia. Kaupat ovat hävinneet, koska pienet kaupat, joissa on pieni valikoima ja korkeammat hinnat, häviävät isommille (joihin mennään autolla). Ympäröiville alueille on rakennettu lisää kauppoja ja laajennettu entisiä, mutta valmiilta alueelta ei löydy vapaata paikkaa isolle kaupalle ja isommalle parkkikentälle.
Se, että vanhat kaupat ovat hiljenneet, ei tarkoita, että sijainnissa ei voisi olla kannatavaakin kaupallista toimintaa. Pieni koko ei ole välttämättä ongelma toiminnan saamiseksi kannattavaksi, jos vain myynti on riittävää ja kulut riittävän alhaalla suhteessa myyntiin.
Vanhat pienet kaupparakennukset ylipäätään ovat kannattamattomia. Siksi niihin ei saa yleensä edes S- tai K- ketjuja enää vuokralaiseksikaan. S‑ketju on purkanut viime vuosina valtavan määrän vanhoja Saleja ja S‑marketejaan pienissä kunnissa ja rakentanut tilalle uudet, jokseenkin saman kokoiset rakennukset uudella tekniikalla. Vanhan kaupparakennuksen kanssa toiminta tuli liian kalliiksi, mutta uusissa tiloissa toiminta on ollut voitollista. Jo esimerkiksi kylmälaitteisiin liittyvä talotekniikka on ollut monissa vanhoissa kaupoissa aivan ylikallista, ja niistä pystyy pyörittämään myös pienemmällä määrällä henkilökuntaa suhteessa liikevaihtoon. Olen ollut ymmärtävinäni, että uusissa S‑ketjun pikkukaupoissa kylmälaitteiden käyttömenot ovat jotain tyyliin alle puolet tai kolmasosa siitä, mitä oli aikoinaan vanhoissa kaupoissa. Uudet kaupat ovat energiatehokkaampia ja lämpiävät merkittävältä osin kylmälaitteiden hukkalämmöllä. Niissä on myös optimoitu varastot, mikä säästää myös kaupan kuluja ja vähentää myös siihen liittyviä työresurssitarpeita jne. Lisäksi asiakkaitakin kertyy paremmin uusiin kaupparakennuksiin kuin rapistuneisiin. Myös esim. Lidl-ketju on pääsääntöisesti rakentanut uudisrakennuksia toimintaansa varten — samasta syystä. Vanhat kauppatilat ovat liian kalliita käytön kannalta. Uusista tiloista saa optimoitua toiminnan kannalta halvemmat käyttää, ja käyttäjille silti paremmat.
Tämä kommentti hukkuu tänne massaan, mutta laitampa kuitenkin:
Ode, onko sulla mielipidettä siitä, miten Finanssivalvonnan linja on rampauttanut ensiasunnonostajien mahdollisuudet ostaa asuntoja pk-seudulta ja erityisesi Hki:stä vuodesta 2011 lähtien?
Tässä kun oli taannoin HS:lläkin hieno sähköinen artikkeli, jossa laskuri, joka oli aivan pielessä.
Poliittiset päättäjät ja mediassa äänessä olevat asiantuntijat eivät usein tunne tätä FiVan stressitestiä kunnolla ollenkaan. Sen pääsisältö on, ettei asumiskulut (kaikki, yhteensä) saa nousta yli 40%:iin netto-kk-tutuloista, KUN KORKOPROSENTTI ON 6%.
Käytännössä tämän takia tavallinen palkansaaja voi saada asuntolainaa vain alle 100k€ ja toisinsanoen häntä vähän niinkuin estetään panostamasta asumiseensa yli 400€/kk lainan muodossa. Joka tuntuu täysin kummalliselta noin niinkuin muuten liberaalissa markkinatalousmaassa.
Oispa kiva kuulla sun mielepide tähän kuristukseen, joka on yksi syy sille, miksi pienet asunnot menevät hkissä sijoittajille ja asuntolainakannat nousee ennätyksiin, mutta velkaa kasvattavat ne, joilla on jo asunto. Arvannee kyllä, mihin lainaa tarvitaan…