Pöydältä
Tapanilan asemanseudun eteläosan asemakaava.
Tästä oli vähän kysymyksiä, mutta kaava vaikuttaisi olevan kunnossa. Joillakin lautakunnan jäsenillä olisi halu suojella tontille jäävä teollisuustila. Minulle riittää, että se jää siihen. Ei se sellainen arkkitehtuurin helmi ole, ettei sitä remontoitaessa saisi esimerkiksi vaihtaa ikkunanpokia.
Pohjois-Espa 19:n myyminen
Kaupunki ei tätä tarvitse, joten kiinteistöstrategian mukaan siitä voi luopua. Mikä vähän mietityttää on, ettei tästä ole tehty avointa tarjouskilpailua. Ostaja omistaa viereisen talon, joten sillä on tietty suhteellinen etu tämänkin omistamiseen. Tarjouskilpailussa se voisi siksi tarjota myös nyt sovittua hintaa vähemmän, koska tietää, ettei muiden kannatta maksaa yhtä paljon kuin sen. Periaatteessa kuitenkin pitäisi myydä avoimella kilpailulla.
Uudet asiat:
Makasiinirannan ja Olympiarannan asemakaavamuutoksen suunnitteluperiaatteet ja kilpailuohjelman hyväksyminen
On aivan loistavaa, että tämä alue saadaan paremmin kansalaisten käyttöön. Kaikki on muuten hyvin, mutta alueesta eristetään aidan taakse 150 metriä pitkä ja 15 metriä leveä alue risteilyaluksille. Minun on täysin mahdoton hyväksyä tätä. Risteilymatkustajia paapotaan aivan liikaa. Laivoille on laituri Hernesaaressa. Jos yhtä aikaa yrittää tulla niin monta risteilyalusta, etteivät ne Hernesaareen mahdu, sanotaan, että ei mahdu.
Helsingillä ei ole mitään velvollisuutta risteilymatkustajia kohtaan. Turismi on elinkeino siinä missä muutkin elinkeinot. Turismia suositaan vain, koska halutaan saada turisteilta rahaa ja työllistää helsinkiläisiä. Risteilymatkustajat jättävät Helsinkiin keskimäärin 60 euroa, eikä sekään ole siis nettoluku vaan brutto. He piipahtavat Helsingissä muutaman tunnin, jona aika suurin osa ei poistu laivasta lainkaan. Loput ajavat busseilla katsomaan Sibelius-monumenttia. Joku voi ostaa jäätelötötterön Tätä kannattaa verrata vaikka konferenssimatkustajiin, jotka jättävät selvästi yli tuhat euroa. Näin arvokasta paikkaa en risteilyaluksille antaisi.
Risteilyalukset ovat hiilijalanjäljeltään paljon lentomatkustamista pahempi matkailun muoto. Ainakin takavuosina osa risteilyaluksista heitti mereen ruuantähteet, joita tuollaisen joukon syöttämisestä tulee paljon. En tiedä, onko käytäntö yhä tämä. Helsinki tarjoutuu ottamaan jätteet vastaan ilmaiseksi (osana satamamaksua) mutta tämä toimii vain, jos aluksella on tähän oma järjestelmänsä.
Kilpailun säännöt näyttävät hyviltä. Suhtaudun lopputulokseen toiveikkaasti. Arkkitehdit ovat käärmeissään, kun kilpailuehdotuksen jättäjän pitää sitoutua myös toteuttamaan se. Se karsii toki luovimmat ehdotukset pois, mutta mitä teemme toteuttamiskelvottomilla ehdotuksilla. Tämä oli ongelmana ennen kuin siirryttiin näihin toteuttamiskilpaluihin.
Töölöntorin väliaikaiset liikennejärjestelyt
Topeliuksenkadun ja Runeberginkadun risteyksen lähellä oleva parkkikenttä on tarkoitus muuttaa toriksi. Se on minusta hyvin perusteltua. Kaavoitimme aikanaan melkein tuhannen auton parkkihallin hotellin alle Töölönkadun varteen. Parkkiluolayrittäjälle oli kerrottu,. että maan päältä poistetaan parkkipaikkoja tämän torin aikaansaamiseksi ja koska Topeliuksenkadulle on tulossa ratikka. Näin ei ole kuitenkaan tehty ja parkkiluola on tyhjä. Yrittäjä kokee syystäkin itsensä petetyksi.
Töölössä on huomattava määrä luvattomia, kaavan vastaisia autopaikkoja pihoilla. Jos laittomuuksia ei katsottaisi läpi sormien, parkkihalli olisi täynnä.
Haltialan ja Niskalan hoito- ja kehittämissuunnitelma
Tekstistä pisti ensimmäisenä silmään, että alueella on 200 hehtaaria viljeltyjä peltoja.
Nopealla tutustumisella suunnitelma näytti hyvältä, mutta katson mielelläni esittelyn ja kuuntelen niiden mielipiteitä, jotka tuntevat alueen paremmin. Pyöräilyreittini kulkivat ennen tuota kautta, mutta siirryttyäni maantiepyörään olen suosinut asfalttiteitä.
Näiden alueiden merkitys korostuu helsinkiläisten henkireikänä, kun Helsingin asukasluku nousee. Niin kuin tänä vuonna huomasimme, Helsinkiin saattaa vieläkin joskus sataa talvisin lunta.
Kuka katsoo pihojen laittomia paikkoja läpi sormien? Eikös tämä kirjoitus riittäisi asian tutkimiseen? Töölössä on nykyään taas myös lapsia ja kortteleiden sinänsä väljät pihat olisivat ilman autoja pienin parannuksin aivan mainioita (Ja turvallisia!) leikkipaikkoina.
Mihin ne kiinteistösijoittajien hotellit ja liikerakennukset katosivat? Sinnemäkikin puhuu Hesarin haastattelussa vain jäätelön syönnistä, penkeistä ja tiloista joissa lapset voivat iloisina juoksennella. Uskokoon ken tahtoo.
Risteilyaluskansa tosiaan jättää tosi vähän Helsinkiin rahaa, paljon vähemmän kuin Virolainen matkailija. Eikä ne yövy, hyvä tosiaan että edes jäätelön tai kahvin saa myytyä. Mutta saako gryderit alueesta mielenkiintoista kaupunkilaisille? Epäilenpä. Tuo maailmanpyörä ja uima-allas alue on myös aika suljettu jos et oo menossa johonkin maksulliseen toimintoon.
Ja se varaus oli pika-aluksille joiden aika on ohi. Menköön ne risteilijät Vuosaareen, niille ei tarvi metroa eikä terminaaleja. Bussilla pääsee alukselta keskustaan. Se on ihan sama kun kerran elämässä Suomeen tulevat. Vironlaivoja käytämme me kaupunkilaiset ja hakuamme päästä sillä ratikalla/metrolla kotiin
Asiassa voisi nähdä semmoisen puolen, että Eteläsatamaan saapuminen saattaa jonkun turistin houkutella laivasta ulos, ja Senaatintori olisi kävelyetäisyydellä. Laivalta kannelta näkyisi Helsingin vakiopostikorttinäkymä. Vuosaaressa hyvin varustellun paatin asukas taitaa jäädä sinne.
Ei sillä, että itse jäisin näitä kaipaamaan. Mun puolesta risteilijät voidaan ohjata hinnoittelulla vaikka Kotkan satamaan.
Eihän tuonne eteläsatamaan mahdu edes isoja risteilijöitä, vaan suurimmat menevät Hernesaareen. Useimiten olen nähnyt Eteläsatamaan menevät risteilijät Katajanokan kärkeen pysähtyneenä, mistä matkustajat lähtevät pikapiipahdukselle.
Toivottavasti Eteläsatamaehdotukset saa kaikki kuitenkin hylätä, jos lopputuloson huono. Lapinlahden kohdalla yhden ainoan toteutuksen hylkääminen hetätti pahennuista pormestarien piirissä. Rakennusliikkeillä on ihan muita motiiveja kuin kaupunkiympäristön kehitys seuraavaksi 200 vuodeksi. Kannattaa lukea yit kaupunkisuunnittelijan haastattelu. Miksi rakennusyhtiöt tarjoaisivat jotakin muuta kuin keksipasilaa ja kuinka keskipasila vapautti tilaa asukkaille. Itse olen satamafani, jos vaihtoehtona on Laajasalon bulevardi.
Huvittavaa valitus Eteläsataman alueen rakentamisesta, kun valittajat näkevät vissiin silmissään yli vuosisata sitten otetut kuvat Tähtitorninmäeltä jolloin aluetta vielä saattoikin verrata Lissaboniin, mutta nyt mäeltä ei näe mitään muuta kuin sottaisen parkkialueen jonne ei ole menemistä ja kauniit purjealukset ovat vaihtuneet rumiin kaljalauttoihin. Jos siis näkee edes jotain puiden takaa. Ajatus näköalapuistosta arvostettavalla näkymällä on näille vissiin rivi rekkoja ruosteisten aitojen takana. Yhtälailla sitten Töölössä parkkipaikka onkin sitten puisto, on se sitten Jäähallin vieressä tai Kisiksen takana. Miten Hesari halusikin taas nostaa muutaman hullun esiin juuri ennen vaaleja, kuten viimeksi ne moskeijapellet? Arkkitehdit vastustavat lukee Hesarissa, vaikka kyseessä muutama eläkeläinen, tai sille kuuluva, joidenka vihkosessa ei ole mitään tolkkua ja hommaa säestää Kremlin myyrä ja lama-ajan lahtari Mooses Töölöläinen. Jos pari persua vastustaa kaikkea maahanmuuttoa, niin kirjoittaako Hesari että poliitikot vastustavat maahanmuuttoa? Sitten vielä väittävät kaupungilla olevan puoli miljardia taskussa viime vuodelta. Hesari on aika surkea kertomaan kaupungin asioista ja täysin väärillä väitteillä ja epäloogisuuksilla pääse laukomaan kuin olisi joku ylin auktoriteetti ja Herran enkeli pelastamassa kaupunkia tuholta. Kohta sitten joukko pyrkyreitä laukoo samoja väitteitä ja uusi valtuustoerä on taas pykälää hullumpi.
Pika-alusten terminaalille ollaan varaamassa Eteläsatamasta uusi 2000 neliön rakennuspaikka, samalla kun Olympiaterminaalille yritetään väkisin keksiä jotain uutta käyttöä. Miksi kulttuurihistoriallisesti arvokasta terminaalirakennusta ei säilytetä alkuperäisessä käytössään?
Eivät nämä toteuttamiskilpailut mitään menestyksiä ole olleet. Pitkään kestävä ja kallis prosessi, jossa lopulta on yksi tarjoaja jäljellä. Jos yleiset kilpailut ovat niin onnettomia, niin tehdään sitten kaupungin omana virkatyönä suunnitelmat. Niin tehtiin Engelin-Ehrenströmin aikaan ja se on sitä kaupunkia, jota eniten arvostetaan. 😉
Engel vuodatti sydänverensä Helsingin puolesta eli kuoli Helsinkiä suunitellessaan. Ilman Engeliä ei Helsingissä olisi senaatintoria. Ei maata myymällä luxenburgilaisille rahoittajille saada toteutettua kunnollista elävää kaupunkia. Suunnittelu ja toteutus on erotettava toisistaan. Onko olemassa yhtään kunnolliusta toteuttamiskilpailuun perustuvaa projektia, joka oikeasti olisi toiminut. (malmin lentokentällä ei varmaan kilpailtu ollenkaa, kun havainnekuva oli niin voittajan oloinen) Ollaan saatu pelkästään Hotelleja ja toimistoja, joita pystytettyu väheniville viheralueille ja yhteisille rannoille.
Vihdoinkin joku sanoo suorat sanat risteilymatkustajista! En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi Helsinki on paaponut tätä haitallista ja kuolevaa matkailun alaa näin pitkään.
Uivien hotellien ohella keskustan elävöittäminen liioilla hotelleilla tekee keskustasta turistien teemapuistoa. En luovuttaisi Eteläsatamaa-Espaa ihan vain siihen käyttöön.
Suomessa rakennetaan isoja risteilyaluksia ja valtio osallistuu niiden riskirahoittamiseen, koska kyseinen toiminta tuo työpaikkoja. Työpaikka on pyhä asia, jonka rinnalla ilmanstonmuutoksella tai lajikadolla ei ole mitään merkitystä.
On kuvaavaa, että Tapanilan aseman lähistön parhaalla paikalla on tälläkin hetkellä parkkipaikka.
Töölöntorin yhteydessä oleva muutaman autorivin parkkipaikkako tässä on kyseessä? Parkkihalli ei kyllä täyty nuo torilla olevat merkityt pysäköintipaikat poistamalla.
Hahmotin ehkä väärin mistä kyse. Onko tarkoitus poistaa myös ympäröivien katujen kadunvarsipysäköintipaikat samalla?
Noista yksityisditä pysäköintiluolista, missä_ on kilpailu. Jos kaduilta poistetaan pysäköinti syntyy monopoli. Tietenkion helsingin tarvitsee hankkia useampia pysäköintihalleja alueelle, mutta ilmeisesti ei kovin kannattavaa toimintaa ilman monopolia. Ylipäänsä autojen kaivaminen maan alle pilaa vain maaperän.
Pohjois-Espa 19 Uschakoffin talon kauppahinta on 15,5 miljoonaa euroa, eli neliöhinta on 4 844 euroa ja vielä omalla tontilla!
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007876208.html
Hinta on kyllä paljon alle viereisen torin hintojen tai käyvän arvon. Koko maan kalleimpia paikkoja niin miten hinta voi olla noin halpa? Ehdottomasti tästä pitää järjestää tarjouskilpailu ja juuri naapuritalon omistajan pitäisi itse asiassa olla halukas maksamaan enemmän kuin jonkun toisen, ne synergiat.
Tässä kyllä saatetaan hukata kaupungin varallisuutta jos myydään noin halvalla. Kansainväliset sijoittajat ovat juuri ydinkeskustan kiinteistöistä kiinnostuneita.
Tuore Hesarin juttu: https://www.hs.fi/talous/art-2000007897653.html
Meinasi käydä vahinko Uschakoffin talon myynnissä. Onneksi herättiin ja selvitetään josko löytyisi muita parempihintaisia ostajia.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007939178.html
Soininvaara kirjoitti:
“Kilpailun säännöt näyttävät hyviltä. Suhtaudun lopputulokseen toiveikkaasti. Arkkitehdit ovat käärmeissään, kun kilpailuehdotuksen jättäjän pitää sitoutua myös toteuttamaan se. Se karsii toki luovimmat ehdotukset pois, mutta mitä teemme toteuttamiskelvottomilla ehdotuksilla. Tämä oli ongelmana ennen kuin siirryttiin näihin toteuttamiskilpaluihin.”
Arkkitehdit ovat käärmeissään, koska heistä juuri kukaan ei saa osallistua kilpailuun. Toteutuskilpailuihin tulee usein noin 0–5 ehdotusta. Käytännössä vain pari kourallista arkkitehtejä on mukana sellaisissa vastuutahona. Avoimiin arkkitehtikilpailuihin tulee usein kymmeniä tai jopa satoja ehdotuksia.
Myös tontinluovutuksellisissa toteutuskilpailuissa on tullut usein toteutuskelvottomia ehdotuksia. Kilpailun ratkaisun jälkeen on usein aloitettu neuvottelut siitä, miten ehdotusta pitäisi muuttaa, jotta siitä tulisi taloudellisempi tehdä. Tähän johtaa jo se, että ei kilpailuun kannata panostaa taloudellisesti liikaa, koska ei ole varmuutta, saako kohdetta vai ei. 100 miljoonan euron kohteen perusteellinen suunnittelu voi maksaa esim. 5 % hankkeen kustannuksista eli 5 miljoonaa euroa. Kilpailutukseen mennään puolestaan vaikka 10 000- 100 000 euron budjetilla, suunnitellen lähinnä vain julkisivuja — ja sisätilojen ratkaisut jätetään ratkaistavaksi sitten myöhemmin, jos kilpailu voitetaan. Ja vasta silloin sitten selviää moni sellainenkin asia, joka vaikuttaa myös siihen, millainen julkisivun kannattaisi olla.
Avoimissa ja myös kutsumuotoisissa suunnittelukilpailuissa idea puolestaan on hyvä, mutta palkitsemislautakunnat ovat liian usein vinoutuneita palkitsemaan suunnitelmien joukosta nimenomaan niitä toteutuskelvottomia ehdotuksia. Syynä on se, että lautakunnassa istuvista kukaan ei yleensä ole rakennuttanut itse yhtään mitään isompaa, eikä ymmärrä rakennuttajan näkökulmaa. Vikana kilpailutuksissa on siis usein lautakunnan kokoonpano ja sen vinoumat, mikä johtaa palkitsemaan toteutuskelvottomia ehdotuksia, ei se, etteikö suunnitelmaehdotusten joukossa olisi myös toteutuskelpoisia ja hyviä ideoita.