Mitä ajattelen Helsinki Energy Challence ‑ehdotuksista?

Odo­tin mie­len­kiin­nol­la Jan Vapaa­vuo­ren näyt­tä­vää Hel­sin­ki Ener­gy Chal­lence ‑kil­pai­lun tulos­ta. Se odot­ta­mi­nen on ollut Hele­nil­le vähän kak­si­ja­kois­ta, kos­ka Hel­sin­ki on pitä­nyt oman ener­giayh­tiön­sä täy­sin pimen­nos­sa sii­tä, mitä kil­pai­lus­ta on tulos­sa ja mitä ei. Mei­dän piti varau­tua sekä sii­hen, että siel­tä tulee jokin yllät­tä­vä hopea­luo­ti,  että sii­hen, ettei tule.

Tun­tui epä­to­den­nä­köi­sel­tä, että kil­pai­lu voi­si tuot­taa jon­kin sel­lai­sen mul­lis­ta­van oival­luk­sen, joka ei oli­si ollut Hele­nin tie­dos­sa, mut­ta aina saat­toi toi­voa paras­ta. Keho­tin doku­men­toi­maan Hele­nis­sä teh­dyn sel­vi­tys­työn ihan vain sitä aja­tel­len, ettei kil­pai­lu­tu­lok­sen jul­kis­ta­mi­sen jäl­keen tule eri­mie­li­syyt­tä IPR-oikeuk­sis­ta. Näi­tä tee­mo­ja oli yli sata.

Hele­nis­sä tut­ki­taan suur­ta jouk­koa pie­niä rat­kai­su­ja ja kah­ta isoa: Sato­jen megawat­tien tuot­ta­mis­ta joko meri­ve­si­läm­pö­pum­puil­la tai put­kea pit­kin Kilpilahdesta.

Olen Helen Oy:n hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja. Seu­raa­va ana­lyy­si kil­pai­lun annis­ta on sil­ti puh­taas­ti oma­ni. Hele­nis­sä teh­dään perus­teel­li­sem­pi ana­lyy­si parem­pien asian­tun­ti­joi­den voi­min. Esi­tän nämä kui­ten­kin, kos­ka minus­ta näis­tä asiois­ta pitäi­si käy­dä kat­ta­vaa jul­kis­ta kes­kus­te­lua ja kos­ka Hel­sin­gin ener­gia­po­li­tii­kas­ta on tul­lut intohimoni.

En läh­de ana­ly­soi­maan kil­pai­lueh­do­tuk­sia jokais­ta erik­seen, vaan lähin­nä sitä, mitä aja­tuk­sia ne yhteen­sä minus­sa herät­ti­vät samal­la, kun ker­ron mitä itse ajat­te­len ener­gia­po­li­tii­kas­ta täl­lä hetkellä.

Yleis­huo­mau­tuk­se­na sanoi­sin, että moni kil­pai­li­ja kehui, että hei­dän rat­kai­sun­sa on pal­jon hal­vem­pi kun Helein kau­ko­läm­mön nykyi­nen kulut­ta­ja­hin­ta. Tähän ver­tai­luun on sanottava

  • Kau­ko­läm­mön kulut­ta­ja­hin­nas­ta vii­des­osa on arvonlisäveroa.
  • Kau­ko­läm­pö­verk­ko on kal­lis. Säh­kön verot­to­mas­ta hin­nas­ta puo­let on säh­kön siir­toa, eikä läm­mön siir­to ole sen halvempaa.
  • Kau­ko­läm­pö oli­si pal­jon hal­vem­paa, jos ei tar­vit­si­si taa­ta, että sitä riit­tää myös paukkupakkasilla.

Talou­del­li­nen malli

Eko­no­mis­ti­kou­lu­tuk­sen saa­nee­na pidän ener­gian tuo­tan­toa ohjaa­vaa talous­mal­lia aivan olen­nai­sen tär­keä­nä. Min­kä insi­nöö­ri rat­kai­see, sen huo­no eko­no­mis­ti voi tuhota.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten olin sitä miel­tä, että kau­ko­läm­mön tuot­ta­mi­nen pitää ava­ta kil­pai­lul­le samal­la taval­la kuin säh­kön tuot­ta­mi­nen­kin on avat­tu. Sit­tem­min olen ymmär­tä­nyt, ettei tämä ole yhtä yksin­ker­tais­ta, kos­ka läm­mös­sä on olen­nai­sen tär­keä­tä, että sitä tuo­te­taan pait­si oike­aan aikaan myös oikeas­sa pai­kas­sa. Kun Helen opti­moi tuo­tan­to­aan tun­ti­koh­tai­ses­ti, muka­na ei ole vain se, mikä on min­kin lai­tok­sen mar­gi­naa­li­kus­tan­nus vaan myös se, mis­sä koh­das­sa verk­koa lai­tos sijait­see. Oikeas­sa koh­das­sa ole­va läm­mön­läh­de on pal­jon arvok­kaam­pi kuin vää­räs­sä koh­das­sa oleva.

Tuo­tan­non kil­pai­lun voi jär­jes­tää joko niin, että

  • Hele­nil­lä on vel­vol­li­suus ostaa läm­pöä mar­gi­naa­li­hin­taan muil­ta tuot­ta­jil­ta tai niin, että
  • Muut tuot­ta­jat voi­vat myy­dä läm­pöä suo­raan asiakkaille.

Ensim­mäi­nen vaih­toeh­to tuo val­tao­san teo­reet­ti­sis­ta tehok­kuus­hyö­dyis­tä, jäl­kim­mäi­nen tuo lisä­hyö­ty­jen lisäk­si muka­naan suu­ren jou­kon tek­ni­siä ongel­mia ja esi­mer­kik­si sen, onko Heleil­lä kui­ten­kin vel­vol­li­suus pelas­taa asiak­kaat, kun läm­pöä myy­nyt tuot­ta­ja ei pys­ty­kään tuot­ta­maan sitä 30 asteen pak­ka­sel­la riittävästi.

Kak­kos­vaih­toeh­toon liit­tyy piir­re, jon­ka takia minä pidän sii­tä ja moni muu kam­mok­suu. Se joh­tai­si sii­hen, että hyvä asiak­kaat sai­si­vat läm­pöä pal­jon hal­vem­mal­la kuin huo­not. Ker­ros­ta­lo­jen läm­mön hin­ta las­ki­si ja pien­ta­lo­jen nousi­si niin pal­jon, että nii­den oli­si käy­tän­nös­sä pak­ko luo­pua kau­ko­läm­mös­tä. Ker­ros­ta­loa­suk­kaat sub­ven­toi­vat pien­ta­loa­suk­kai­ta nyt myös säh­kön siir­ros­sa ja vesi­las­kus­sa. Tämä toi­si sii­hen lopun sen­tään kau­ko­läm­mön osal­ta. Pien­ta­lot siir­tyi­si­vät maa­läm­pöön. Se ei oli­si niil­le opti­maa­li­nen rat­kai­su. Opti­maa­li­nen oli­si hybri­di­rat­kai­su, jos­sa käy­tet­täi­siin kum­paa­kin ­ – mut­ta paran­tai­si Hele­nin talout­ta. Hele­nin kau­ko­läm­mös­tä pien­ta­lo­jen osuus on kol­me pro­sent­tia, kau­ko­läm­pö­ver­kos­ta muis­taak­se­ni 30 %.

Sitä, että muut voi­si­vat kuo­ria ker­man pääl­tä ja Hele­nin pitäi­si huo­leh­tia ver­kon vakau­des­ta ja huo­nois­ta asiak­kais­ta, ei voi oikein pitää rei­lu­na kilpailuna.

Käy­tän­nös­sä Hele­nin pitäi­si yhtiöit­tää siir­to­verk­ko, jot­ta se voi­si kil­pail­la tas­a­puo­li­ses­ti läm­mön tuo­tan­to­mark­ki­noil­la, mut­ta kenen vel­vol­li­suu­dek­si jäi­si huo­leh­tia huip­pu­läm­mös­tä ja tuo­tan­non riit­tä­vyy­des­tä kaik­ki­na ajankohtina?

On myös sanot­tu, että Hele­nin ei tar­vit­se­kaan voi­da osal­lis­tua kil­pai­luun tasa­ve­roi­se­na, kos­ka se on lii­an yli­voi­mai­nen ja työn­täi­si hal­paa fos­sii­lie­ner­gi­aa verk­koon. Näin ehkä oli tilan­ne kym­me­nen vuot­ta sit­ten. Nyt fos­sii­lie­ner­gia on niin kal­lis­ta, ettei sen avul­la oikein pys­ty kil­pai­le­maan. Tors­tai­na pääs­tö­oi­keuk­sien hin­ta oli 43 €/tonni, mikä tar­koit­taa Hele­nil­le noin 130 mil­joo­nan euron kus­tan­nus­ta. Se suo­sii pääs­töt­tö­miä rat­kai­su­ja rajus­ti – niin kuin pitääkin.

Läm­pöä hal­vas­ta säh­kös­tä varastoon

Useas­sa ehdo­tuk­ses­sa tois­tui aja­tus, että Hel­sin­gis­sä kan­nat­taa tuot­taa läm­pöä varas­toon säh­kön avul­la sil­loin kun säh­kö on lähes ilmais­ta. Kes­ki-Euroo­pas­sa tämä tois­tuu yhte­nään, mut­ta meil­lä tois­tai­sek­si lähin­nä vain kevät­tul­vien aikaan. Tuu­li­voi­man osuu­den kas­vaes­sa säh­kön hin­ta­vaih­te­lut tule­vat kui­ten­kin jyr­ken­ty­mään ja ilmai­sen säh­kön tun­te­ja tulee lisää.

Ilmai­sel­le säh­köl­le on kui­ten­kin toi­nen­kin otta­ja. Vety­tek­no­lo­gial­le kaa­vail­laan val­ta­vaa tule­vai­suut­ta. Se nos­tai­si säh­kön kysyn­tää niin pal­jon, että säh­köl­le muo­dos­tui­si poh­ja­hin­taa, joka ei ole lähel­le­kään nollaa.

Jos hal­paa säh­köä riit­tää varas­toi­ta­vak­si, myös Helen voi varas­toi­da sitä vety­nä maa­kaa­su­voi­ma­lois­sa pol­tet­ta­vak­si. Kum­pi on jär­ke­väm­pi tapa varas­toi­da, vety vai läm­pö, ei kuu­lu ideo­lo­gian poh­jal­ta rat­kais­ta­viin asioi­hin, vaan on ongel­ma­na puh­taan teknokraattinen.

Kau­ko­läm­pöä ehdo­tet­tiin teh­tä­väk­si hal­van säh­kön tun­tei­na jopa säh­kö­boi­le­reil­la, siis suo­raan säh­kö­vas­tuk­sil­la. On sano­mat­ta­kin sel­vää, ettei tämä peli­tä niin kau­an kuin meil­lä on sel­lai­nen säh­kö­ve­ro kuin on. Vety­ta­lou­den läpi­mur­toa odo­tel­taes­sa tämä voi­si sinän­sä olla jär­ke­vä tapa käyt­tää nol­la­hin­tais­ta säh­köä, mut­ta meil­lä se on näh­ty jär­ke­väk­si estää vero­tuk­sel­la, Tans­kas­sa ei ole.

Läm­mön varastointi

Kuka hyvän­sä pys­tyy esit­tä­mään rat­kai­sun sii­hen, miten Hel­sin­ki läm­mi­te­tään pääs­töt­tö­mäs­ti kesäl­lä. Ongel­ma on sydän­tal­vi, jol­loin aurin­gos­ta ei ole oikein avuk­si. Niin­pä läm­pöä pitää varastoida.

Läm­mön varas­toin­ti­tek­no­lo­gia­na Hele­nil­lä on tut­kit­tu lähin­nä kah­ta mahdollisuutta:

  • Suu­ri vesi­säi­liö, jos­sa vet­tä läm­mi­te­tään ja jääh­dy­te­tään tar­peen mukaan. Tar­jol­la on van­ho­ja öljy­luo­lia, mut­ta ne ovat aivan lii­an pie­niä siir­tä­mään läm­pöä kesäs­tä tal­veen. Tar­vit­tai­siin vähän yli 10 mil­joo­nan kuu­tio­met­rin luo­la, että tal­ves­ta sel­vit­täi­siin. Van­taan en4rgia lou­hii mil­joo­nan kuu­tion läm­pö­ak­kua. En ymmär­rä, miten tämä saa­daan kannattavaksi.
  • Maa­läm­pö­kai­vot. Syvät läm­pö­kai­vot on tar­koi­tet­tu ensi­si­jai­ses­ti geo­ter­mi­sen läm­mön pump­paa­mi­seen kau­ko­läm­pö­verk­koon. Vaik­ka kai­vo oli­si pari kol­me kilo­met­riä syvä, sen teho heik­ke­nee, kun sitä jääh­dy­te­tään. Niin­pä kesäl­lä pump­pu voi­si toi­mia toi­sin päin: läm­mit­tää kal­lio­ta siel­lä syväl­lä, jot­ta sitä voi­tai­siin taas tal­vel­la jäähdyttää.

Kil­pai­lus­sa esi­tet­tiin kah­ta muu­ta tapaa läm­mön varastointiin.

Veden kor­vaa­mi­nen läm­pö­akuis­sa jol­la­kin muul­la aineel­la, jol­loin käy­tet­täi­siin hvväk­si faa­si­muun­nok­seen (sula­mis­läm­pöön) sisäl­ty­vää ener­gi­aa. Olen tutus­tu­nut aja­tuk­seen käyt­tää para­fii­nia tähän tar­koi­tuk­seen, mut­ta sil­loin on puhut­tu oma­ko­ti­ta­lon kel­la­ris­sa ole­vas­ta läm­pö­akus­ta, johon päi­väl­lä ohja­taan aurin­gon läm­pöä.  Nyt ehdo­tet­tiin joi­den­kin suo­lo­jen käyt­töä samas­sa tar­koi­tuk­ses­sa. Tämä­kin on tut­tu tek­no­lo­gia, mut­ta se ei ole tois­tai­sek­si läpäis­syt talou­del­lis­ta tar­kas­te­lua. Ener­gia­ti­heys on kyl­lä paljn suu­rem­pi, joten pie­nem­pi luo­la riit­tää, mut­ta vesi on toi­saal­ta val­ta­van pal­jon hal­vem­paa. Ehkä pitäi­si las­kea uudes­taan nyt kun pääs­tö­oi­keuk­sien kor­kea hin­ta on teh­nyt fos­sii­lie­ner­gias­ta todel­la kal­lis­ta. Joi­den­kin suo­lo­jen sula­mis­läm­pö­ti­la voi olla hyvin kor­kea, jol­loin saa­daan suo­raan riit­tä­vän kuu­maa kau­ko­läm­pöä, mut­ta sil­loin sen läm­mit­tä­mi­nen ei oikein suju läm­pö­pum­pul­la vaan se pitäi­si teh­dä säh­köl­lä. Tämä var­maan­kin ana­ly­soi­daan tar­kem­min. Suo­laa käyt­tä­mäl­lä voi­tai­siin Hele­nin läm­pö­ak­ku­jen kapa­si­teet­ti moninkertaistaa.

Val­ta­vat läm­pö­akut meres­sä oli­vat minul­le ainoa koko­naan uusi idea. Teh­täi­siin vii­den heh­taa­rin kokoi­sia teko­saa­ria, joi­den alla oli­si yhteen­sä 10 mil­joo­nan kuu­tion vesi­säi­liöt. Kun säi­liö on veden alla, sei­nän ei tar­vit­se olla kovin vah­va. Onhan pai­ne sen molem­mil­la puo­lil­la sama. Läm­pöä hyvin eris­tä­vä sen pitää tie­tys­ti olla. Säi­liöis­sä ole­va vesi kuu­men­net­tai­siin meri­läm­pö­pum­puil­la kesäl­lä ja läm­pöä puret­tai­siin talvella.

Kuin­ka­han hyvin nämä kel­lu­vat saa­ret pitää ank­ku­roi­da myrs­ky­jen ja vir­taa­van veden varalta?

Tätä pitää todel­la­kin tutkia.

Läm­pö­tank­ke­rit

Yksi ehdo­tus, joka oli pääs­syt kym­me­nen par­haan jouk­koon, mut­ta jota ei pal­kit­tu, esit­ti kuu­man veden kul­jet­ta­mis­ta kol­mel­la suu­rel­la tank­ke­ril­la esi­mer­kik­si Lovii­sas­ta tai Kil­pi­lah­des­ta. Tut­tu aja­tus sinän­sä. Put­ki tulee Kil­pi­lah­des­ta kyl­lä hal­vem­mak­si kuin tank­ke­ri. Tilan­ne oli­si toi­nen, jos etäi­syys oli­si pidem­pi tai siir­ret­tä­vä läm­pö­mää­rä pie­nem­pi – tai läm­pöä oli­si tar­jol­la niin vähän aikaa, ettei put­kea kan­na­ta raken­taa. Lovii­sas­ta ehkä, jos Kil­pi­lah­tea ei oli­si sinä välissä.

Ei tai­da men­nä jat­ko­tar­kas­te­luun Hel­sin­gis­sä, mut­ta Perä­me­rel­lä aja­tus voi­si olla har­kin­nan arvoi­nen. Tor­nios­ta, Kemis­tä ja Raa­hes­ta voi­si kul­jet­taa teol­li­suu­den huk­ka­läm­pöä Ouluun.

En oikein ymmär­rä, miten Perä­me­ren kau­pun­geis­sa kau­ko­läm­pöä teh­dään mis­tään muus­ta kuin teol­li­suu­den hukkalämmöstä.