Pöydältä
Honkasuon kaava, Pohjoiskaari 34–38, Atte Harjanteen toivomusponsi korttelipihapilotista
Uudet asiat
Malmin keskustan suunnitteluperiaatteet
Kaupunki panee kuntoon esikaupunkialueita, joita ei siis saa kutsua lähiöiksi. Suunnitelman yksityiskohtiin on vaikea ottaa kantaa ilman esittelyä. Hyvä, että pannaan kuntoon.
Malmin ja Pukinmäen yleisten alueiden suunnitelman hyväksyminen
Näin on aivan mahdoton ottaa kantaa. Sksi ollaan paikallisten asukkaiden lausuntojen varassa. Esityslistalla kerrotaan, mitä aiotaan tehdä, mutta ei kerrota, mitä ajatuksia on hylätty.
Messukeskuksen asemakaavan muutos
Messukeskus laajenee, pysäköintiä tulee lisää. Merkittävintä kuitenkin on 33-kerroksinen hotellitorni ja kongressikeskuksen laajentuminen. Miten näihin hotelleihin riittää väkeä?
Katajanokan toimistotontin myyminen Varmalle
Muodollisesti kyse on vuokrauksesta osto-optiolla, mutta on päivän selvää, että Varma ostaa tontin. Hinta 17 miljoonaa, noin tuhat euroa neliötä. Asuntotontti olisi tuolla paikalla kolme kertaa kalliimpi.
Viiden tontin varaaminen Suvilahti Event Hub Oy:lle
Suvilahteen tulee tapahtumakeskus. Hanke on kilpailutettu aikaisemmin. Helen Oy tyhjentää lähivuosina Hanasaaren voimalaitoksen. Se pitäisi jotenkin huomioida tapahtuma-alueen suunnittelussa.
Ainakaan Malmi ei ole “lähiö” koska sen historia ulottuu maalaiskunnan ajalle ja se on rakentunut aikanaan kylänä rautatieaseman ympärille. Lähiöt rakennettiin aluerakentamissopimuksilla 60-luvulta alkaen modernismin hengessä yleensä yksittäisen rakennuttajan toimesta. Toki Malmille on syntynyt lähiömäistäkin rakentamiista mutta niin tapahtuu Helsingin kantakaupungissakin.
Yleensä Helsingin vanhimpana lähiönä pidetään Maunulaa, sen rakentaminen alkoi vuoden 1949 aravalakien hyväksymisen jälkeen. Ensimmäinen omistusaravakerrostalo on vuodelta 1954, vuokrakerrostaloja oli jo ennen sitä. Herttoniemi, Haaga ym. ja myös Malmi tulivat “valmiina” “lähiöinä” alue- ja kuntaliitoksissa.
Otin viime lauantaina pyörän junassa Tapanilaan ja jatkoin siitä Kartanonkoskelle, Vantaanjoen vartta etelään ja takaisin kotiin Krunikkaan. Erityisesti Tapanilan asemanseudulla on monikerroksinen vanhan yhdyskunnan aikainen rakennuskanta ja itse Mosabackalla mielenkiintoinen, rosoinenkin historia. En kutsuisi Tapanilaakaan lähiöksi.
Miten näihin hotelleihin riittää väkeä?
Sanopa muuta! Kaupunki kaavoitti jo niin paljon ostoskeskuksia, että Aleksi on henkitoreissaan. Seuraavaksi tulee niin paljon hotelleja, että osasta niistä varmaan tulee nuhruisia bordelleja.
Mitä enemmän on hotellihuoneita kaupungissa, niin sitä suurempia tapahtumia voi Messukeskuksenkin tapainen järjestää. Helsingissä on ollut hotellit täynnä sesonkina normaalioloissa ja tämä on rajoittanut turismin kasvua ja isompien tapahtumien järjestämistä samaan aikaan toistensa kanssa, kun tiedetään ettei ole majoitusta kaikille tulijoille. Kannattaa muistaa turismin olevan sesonkihommaa ja huoneiden ei odotetakaan olevan ympäri vuoden käytössä. Sitten taas mitä enemmän on huoneita tarjolla sesonkina, niin sitä enemmän voi järjestää tapahtumia kun kaikille riittää majoitusta ja sitä enemmän jää rahaakin kaupunkiin.
Tässä juuri uutisoitiin miten Helsingin Vihreiden kunnallisvaaliteemana on Espoon puolella sijaitsevan valtion tieverkkoon kuuluvan moottoriväylän muuttaminen kaduksi.
Ehkä näihin kunnallis- ja valtakunnanpolitiikan vastuualueisiin ja päätöksentekojärjestykseen kannattaisi perehtyä vaikka opintopiirissä. On sitten helpompaa siellä valtuustossa eikä niin nolota.
Se “naapurin tontille rakentaminen” on toki aina ollut perinteisen puskahuumorin kohde ja ehkä tämä on esimerkki nykyajan inessä skenessä olevan sisäpiirin kaupunkilaishuumorintajusta jota väärin ajattelevien ei kuulukaan tajuta.
Kunta voi muuttaa kaavapäätöksellä valtion omistaman tien kaduksi jolloin se siirtyy automaattisesti kunnan omaisuudeksi — ja kunnon ylläpitovastuulle.
Se on tiedetty että Helsinki on voinut tehdä Sipoota koskevia päätöksiä mutta nyt näköjään on siirytty jo Espoonkin puolelle.
Muut kunnat tekevät kaavoitusta ja päätöksiä vain omien rajojensa sisällä.
Tässä taidettiin käsitellä Espoossa käytävää keskustelua kaavoituksesta.
Espoossa kaavoitus. Keskustelu Helsingissä.
“Helsingin Vihreät nostaa Autoliiton kyselyssä esiin Länsiväylän alentamisen moottoritiestä kaduksi
Länsiväylä on Helsingistä Espoon eteläosien kautta Kirkkonummelle johtava moottoritie. Autoliiton kuntavaalikyselyssä Helsingin vihreät nostavat nyt esiin Länsiväylän muuttamisen kaduksi.”
Helsingin vihreät esittävät Länsiväylää kaduksi Helsingissä.
Jos ajattellaan rehellisesti niin mitä hyötyä siitä olisi jos vain Lauttasaaren kohdalla se on katu ja muualla moottoritie? Lauttasaaren ja mantereen välillähän on pitkä lapinlahden silta joka on joka tapauksessa moottoritiesillaksi rakennetu eikä sitä voi muutta miksikään muuksi. Sen ymmärrän että Lauttasaareen saataisiin muutama tontti rakennuskäyttöön mutta niin saataisiin vaikka tie on nykysenkaltainen. Jos tie aiheuttaa melua niin voihan sen nopeusrajoitusta alentaa. Lauttasaareen ei ole myöskään tulossa mitään pikaraitiotietä kun sinne kulkee jo metro, ja jos jonkinlainen raitiotie tulee joskus niin se kulkisi vanhaa Lauttasaaren silta pitkin.
Jos Länsiväylästä tehdään katu Lauttasaaren kohdalla, uusia asukkaita tulee tuhansia.
Entä jos taloja rakennetaan länsiväylään kiinni? Tai se katetaan osittain?
Kun kaupunki kasvaa, kaikkien sisääntuloväylien osalta on syytä aika ajoin tarkistaa, missä kohtaa on oikea kohta moottoritien muuttua kaduksi. Moottoritiet kaupunkirakenteen sisällä tuovat mieleen eräät kehitys- tai kehittyvät maat, joita ei esim. oikein voi kutsua sivistysvaltioiksi. Myös rautatiet ja maanpäälliset metrolinjat ovat kaupunkirakenteen haavoja, joiden kyseenalaistaminen tiivistyvässä kaupungissa voi olla paikallaan.
Kaupungista tulee aika yksipuolinen ja tylsä jos pääväylät, rautatiet ja jopa metrot pitää lakaista pois näkyvistä.
Ihan oikeasti olet sitä mieltä, että moottoritie, rautatie ja maanpäällinen metro ovat hyvää kaupunkiympäristöä ? Missä mahdat asua ?
Rautatie: Matkustajajunilla on paras päästä kaupungin keskustaan, muuten juna menettää suosionsa matkustusvälineenä autoihin verrattuna.
Kokonaisen ison, Helsingin päärautatieaseman kokoisen aseman raiteiden siirtäminen maan alle tai muuhun paikkaan maksaa useita miljardeja. Se voidaan ehkä toteuttaa jos siihen yhdistetään jokin muu ratahanke, esim tunneli Tallinnaan, mutta muuten ei saa kannatusta. Jopa Pisara-lenkki, jota ehdotettiin monta vuotta, eli lähijunaraiteiden siirtämistä maan alle, sai tyrmäyksen liikenneministeriöltä sen kalleuden takia, vaikka siinä olisi ollut jotain hyötyäkin koska se olisi muodostanut toisen metrolinjan kaupunkiin ja generoinut lisää joukkoliikennematkustajia.
Junia on kanssa kiva katella. Dynaamiseen kaupunkikuvaan kuuluvat junat.
Moottoritie: Moottoritiet kantakaupungeissa tunneleihin mieluiten. Suomen kolmessa muussa isossa kaupungissa Tampereella, Oulussa ja Turussa moottoritie tulee 0,5 km päähän keskustasta. Tampereella myös tunnelissa. Muissa Skandinavian pääkaupungeissa ja Euroopan Helsingin kokoisissa on kanssa mootoriteitä lähellä keskustaa ja osittain tunneleissa. Miksi Helsingin pitäisi luopua kokonaan moottoriteistä ? Mikä hyöty sillä saavutetaan että matkat sekä autoilal että myös busseilla kestävät yli puoli sisemmältä kehätieltä keskustaan? Vain sekö että kiusa se on pienikin kiusa?
Metro maan päällä on lähiöolosuhteissa parempi kuin kokonaan maanalainen. Keskikaupungilla maanalainen tietenkin ainoa mahdollinen. Siirtymämatka laiturilta katutasolle pintametrossa lyhyempi ja helpompi kulkea. Asun Espoossa ja olen huomannut että länsimetron yksi heikkous on että asemat ovat syvällä ja siirtyminen kadulta asemalle kestää 5 minuuttia kun pitää kulkea joka asemalal 2–3 liukuportaassa. Itämetrossa se on 0,5–1 minuuttia. Varsinkin kun käytetään liityntäbusseja niin se harmittaa matkustajia kun saa ihailla bussin perävaloja kun ne loittonee.
Tälle näyttää maailma auton ratin takaa.
Kannattaa välillä vaihtaa perspektiiviä ja pyöräillä. Kriittisellä pyöräretkellä ajettiin Länsiväylää Helsingistä Lauttasaaren kautta Espoon puolelle. Sen lentokenttää muistuttava tasainen asfalttiaavikko kesti piiiiitkääään. Toisaalta vaikka puut ovat vuosien saatossa kasvaneet ja peittävät valleja tehokkaasti, Länsiväylän varren kevyen liikenteen väylillä eritasoliittymiä kierrellessä huomaa, miten valtavasti tilaa moottoritielle pelkästään Lauttasaaressa on varattu.
Kyllä sinne tuhansia asukkaita mahtuisi ja samalla estevaikutus vähenisi merkittävästi. Voisi myös niin lähistön asukkaat kuin Seurasaaressa kulkijat kuunnella muutakin kuin ikuisesti jatkuvaa autojen kohinaa.