Koijärvi ja eläinaktivistit

Sanoin Jyväskylän kesän paneelis­sa, että ilman eläi­nak­tivistien yöl­lisiä tarhaisku­ja turk­istarhaus olisi meil­lä jo kiel­let­ty, kuten se on kiel­let­ty melkein kaikkial­la muual­la Euroopas­sa. Twit­teris­sä on vaa­dit­tu perustelu­ja. Tässä tulevat.

Koi­järvi-liike oli val­ta­va men­estys. Sen toim­inta oli laiton­ta, mut­ta 90 pros­ent­tia suo­ma­lai­sista hyväksyi sen.  Men­estyvän suo­ran toimin­nan tavoit­teena on saa­da yleinen mielipi­de puolelleen, ei edes yrit­tää pakot­taa yhteiskun­taa tah­toon­sa kiristämässä. Tämä jälkim­mäi­nen keino vie ter­ror­is­min puolelle ja siitä tie johtaa johonkin aivan muuhun. Jat­ka lukemista “Koi­järvi ja eläinaktivistit”

Koijärvi ja keskuspuisto

(Kir­joi­tus on vähän piden­net­ty ver­sio kir­joituk­ses­tani tiis­tain 27.9. Helsin­gin Sanomien mielipidesivulla)

Sture Ander­s­son kysyi (HS 24.9.) min­u­un nimeltä viitat­en, miten koi­järveläi­sistä on voin­ut tul­la keskus­puis­ton silpojia.

Helsin­gin seudun kasvu on perus­tunut yli puoli vuo­sisa­taa ympäristörikos­ta lähenevään yhdyskun­tarak­en­teen hajot­tamiseen. Väk­ilu­vun kaksinker­tais­tu­mi­nen on merkin­nyt asumisen vaa­ti­man maa-alan kym­menker­tais­tu­mista, pitk­iä matko­ja, paljon asfalt­tia ja rak­en­tamisen alle jääviä luontoarvoja.

Helsin­gin yleiskaavas­sa halu­taan suun­taa muut­taa ja pyrk­iä eheään yhdyskun­tarak­en­teeseen, jos­sa liikku­mi­nen perus­tuu suurelta osin jalankulku­un ja pikaratikoi­hin. Tämä on vihreä tavoite, jota puo­lus­tan ylpeänä. Jat­ka lukemista “Koi­järvi ja keskuspuisto”