Terveydellisistä syistä en katso enää vaalikeskusteluja

Pakotin itseni kat­so­maan eilen vaali­tentin. Se oli virhe. Olin sen jäl­keen niin raivois­sani, että en saanut nuku­tuk­si ja pilalle meni tämäkin päivä.

Olen joskus ollut nois­sa keskusteluis­sa itsekin, mut­ta ei se tuol­laista ollut. Keskusteli­jat ovat huo­man­neet, että mil­laisia epä­to­tuuk­sia tai harhaan­jo­htavia väit­teitä tahansa voi esit­tää, kos­ka niistä ei tuos­sa keskustelu­for­maatis­sa jää kiinni.

Sel­l­aisia ei kukaan esit­täisi, jos tämän jäl­keen kokoon­tu­isi raati ja kävisi väit­teet yksi­tyisko­htais­es­ti läpi tai jos keskustelu olisi keskustelua, jos­sa voi esit­tää perustel­lun vastaväitteen.

Siihen ei aika riitä, kos­ka kymme­nessä sekun­nis­sa esite­tyn väärän väit­teen kumoamiseen menee aikaa paljon enem­män. Sik­si puhutaan tietois­es­ti vas­toin parem­paa tietoa.

Pahin ei täl­lä ker­taa ollut Riik­ka Purra. Hän vain puhui muuten kauheuksia.

Pahin oli Anni­ka Saarikko, mut­ta eivät Pet­teri Orpo ja San­na Marin paljonkaan jäl­keen jääneet. Jat­ka lukemista “Ter­vey­del­li­sistä syistä en kat­so enää vaalikeskusteluja”

Näitä esimerkiksi voisin äänestää Pirkanmaalla

Julka­isin lis­tan kolmes­ta helsinkiläis­es­tä mielestäni hyvästä ehdokkaas­ta, sel­l­aista, jota yri­ty­selämässä tai tieteen paris­sa ole­vakin mielel­lään äänestäisi.  Use­ampikin on toivonut min­ul­ta saman­laista lis­taa Pirkan­maal­ta. Kak­si oli help­po vali­ta, Oras Tynkky­nen ja Jaakko Mus­takallio. Sit­ten piti kilaut­taa kaver­ille, kos­ka en tunne pirkan­maalaisia ehdokkai­ta kun­nol­la. Kävi ilmi, että kri­teer­it täyt­täviä ehdokkai­ta on lis­toil­la usei­ta. Pidät­täy­dyn kuitenkin kolmes­sa kuten Helsingissäkin.

Oras Tynkkynen

Olin harmis­sani, kun Oras jät­täy­tyi pois eduskun­nas­ta vuon­na 2015, mut­ta jät­täy­dy­in­hän tuol­loin pois itsekin. Sen jäl­keen hän on toimin­ut Sitrassa van­hempana neu­vo­nan­ta­jana ilmas­toa­siois­sa. Hän on toimin­ut myös kahdek­san vuot­ta yrit­täjänä. Oras kuu­luu vihrei­den Asia-Pet­terei­hin, joka pere­htyy huolel­la kaik­keen, mitä tekee. Edel­ly­tyk­siä todel­la vas­tu­ullisi­in tehtäviin.

Jaakko Mustakallio

Jat­ka lukemista “Näitä esimerkik­si voisin äänestää Pirkanmaalla”

Turha on VM:n toivoa terveysbudjettien kuriin saamista.

Val­tio­varain­min­is­ter­iö suun­nit­telee paina­vansa sosi­aali- ja ter­veys­menot alas bud­jet­tikuril­la — onhan hyv­in­voin­tialuei­den rahoi­tus osa VM:n bud­jet­tia. Tehtävä on haas­ta­va, sil­lä nämä menot ovat kasvusu­un­nas­sa kaikkial­la teol­li­sis­sa mais­sa. Meil­lä ajatel­laan, että kun annetaan vähem­män rahaa, saadaan halvem­paa hoitoa. Kun hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, VM voi yksin päät­tää, paljonko hyv­in­voin­tialueet käyt­tävät rahaa — tai ainakin luulee niin. Jos vero­tu­soikeus olisi, olisi houku­tus tar­jo­ta enem­män ja parem­paa hoitoa ja laskut­taa se asukkail­ta korkeamp­ina veroina. Parem­paa hoitoa ajoi­vat kaik­ki hyv­in­voin­tialuei­den vaaleis­sa ehdol­la olleet.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa ter­vey­teen ja jätän sosi­aal­i­menot sivum­malle. Muis­ti­in kan­nat­taa kuitenkin jät­tää se, että sosi­aal­i­menot kas­va­vat väistämät­tä van­hus­ten määrän kasvaessa.

Val­is­tuneet ter­veyspoli­itikot ovat kohta­laisen yksimielisiä siitä, että jos ter­vey­den­huol­lon meno­ja on vähen­net­tävä, niitä kan­nat­taa vähen­tää erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Tin­kimäl­lä kalli­im­mista ja vähiten vaikut­tavista hoidoista erikois­sairaan­hoi­dos­sa sekä suun­taa­mal­la ne rahat peruster­vey­den­huoltoon saadaan niukoista ter­veys­bud­jeteista eniten hyötyä.

Siis tiuk­ka menokuri ja tin­kimistä ennen kaikkea kalleim­mas­ta erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Voiko onnis­tua? Jat­ka lukemista “Turha on VM:n toivoa ter­veys­bud­jet­tien kuri­in saamista.”

Kolme hyvää ehdokasta vihreiden linjasta huolestuneille

Moni on valit­tanut min­ulle pet­tymys­tä vihrei­den nyky­su­un­tauk­seen, tai san­o­taan nyt suo­raan, liial­liseen punav­ihrey­teen. Tätä val­i­tus­ta on tul­lut lähin­nä jakkupukupuolelta sekä tutk­i­joina ja yri­ty­selämässä toimivilta.

Tänään taas Helsin­gin Sanomat julisti vihrei­den siir­tyneen hei­dän vaa­likonev­as­tausten­sa perus­teel­la vasem­malle. Vikaa voi olla myös kysymyk­sis­sä. Niis­sä ei juuri ole kysymyk­siä, jot­ka erot­telisi­vat tehokkaasti vihreät esimerkik­si Vasem­mis­toli­itos­ta. Kysy­i­sivät joskus esimerkik­si työ­markki­na­jär­jestö­jen val­las­ta. Hyviä oli­si­vat myös kysymyk­set, jot­ka erot­tel­e­vat pro mar­ket ‑ihmiset pro business-ihmisistä.

Tosin Hesarin arvokart­ta aset­ti vihreät suun­nilleen oikealle paikalleen vähän demarien oikealle puolelle.

Tarkem­min sanoa vihreil­lä ei ole oikea­ta paikkaa oikeis­to-vasem­mis­to akselil­la, sil­lä puolueessa on tässä asi­as­sa olta­va tilaa eri­laisille mielip­iteille. Yksimielisyyt­tä tarvi­taan aivan toisen­lai­sis­sa asioissa.

Vihrei­den puoluekent­tä ei ole lainkaan niin punav­ihreää väkeä kuin julk­isu­ud­es­ta voisi päätel­lä. Kun äänestet­ti­in vara­puheen­jo­hta­jista — puheen­jo­hta­ja valit­ti­in yksimielis­es­ti – eniten ääniä sai Atte Har­janne, jota ei voi mitenkään pitää punav­ihreänä.  Puoluekok­ous halusi kor­jaus­ta puolueen julkiku­vaan. Jat­ka lukemista “Kolme hyvää ehdokas­ta vihrei­den lin­jas­ta huolestuneille”

Veroja voidaan tuskin alentaa

Suomen talouden haas­teet ovat niin vihe­liäisiä, ettei kukaan vaaleis­sa ehdol­la ole­va uskalla puhua niistä taval­la, johon uskoisi edes itse.

Akuutisti val­tion velan korko ei ole ongel­ma, kos­ka val­tion kannal­ta vain reaa­liko­rol­la on merk­i­tys­tä, eikä se ole ollut koskaan näin paljon miinuk­sel­la. Joskus ne kuitenkin nou­se­vat positiivisiksi.

Jotkut ovat valmi­ita leikkaa­maan julk­isia meno­ja par­il­la mil­jardil­la, toiset kuudel­la. Tilalle pus­kee kuitenkin mil­jardi­tolkul­la uusia vält­tämät­tömiä meno­ja. Sik­si en oikein usko, että julk­isia meno­ja voidaan leika­ta juuri lainkaan, mut­ta samal­la pidän vält­tämät­tömänä leika­ta nyky­isiä meno­ja isol­la kädel­lä, jot­ta tilaa tulisi uusille.

Mil­jar­di tai pari solah­taa puo­lus­tuk­seen syistä, jot­ka kaik­ki tuntevat.

Nykyisel­lä syn­tyvyy­del­lä jokainen sukupolvi tulee ole­maan kol­man­nek­sen edeltäjään­sä pienem­pi. Pieneville ikälu­okille kaatuu sekä eläke­pom­mi että hoivapommi.

Van­henevia ikälu­okkia on enem­män, he elävät kauem­min ja vaa­ti­vat pidem­pään kallista hoitoa, kos­ka nopeasti tap­pa­vat tau­dit väistyvät ja hitaasti tap­pa­va demen­tia jää.

Jat­ka lukemista “Vero­ja voidaan tuskin alentaa”

Timo Harakka: Datakapitalismi kriisien maailmassa

Ehdin jo mielessäni tuomi­ta Timo Harakan kir­jan Datakap­i­tal­is­mi kri­isien maail­mas­sa hep­poisek­si tekeleek­si, antaa sille surkean arvosanan Sto­ry­telis­sä ja vai­eta koko opuksesta.

Kir­jan alku oli min­un silmis­säni silkkaa vasem­mistopop­ulis­mia, jos­sa markki­na­t­alout­ta ja pahaa tah­tovia kap­i­tal­is­te­ja syytet­ti­in kaikesta pahas­ta, kehut­ti­in itseä name drop­pingilla eli ker­toma­l­la, kei­den tärkei­den ihmis­ten kanssa on keskustel­lut ja kauhis­telti­in sitä, mitä kaikkea dataa meistä kerätään.

Markki­na­t­alouden vinout­tavia mekanis­me­ja kuu­luu kyl­lä arvostel­la, mut­ta  ana­lyyt­tis­es­ti. On ymmär­ret­tävää, että kaik­ki eivät ymmär­rä markki­na­t­alouden perus­toim­into­ja, mut­ta olisi hyvä, että min­is­teri ymmärtäisi.

Sit­ten kir­ja muut­tui mie­lenki­in­toisek­si. Oliko alun poli­it­ti­nen jar­gonia tarkoitet­tu Harakan henki­vaku­u­tuk­sek­si ker­tomaan, että kyl­lä tässä duunare­i­ta eduste­taan, vaik­ka puhutaankin aivan muu­ta kuin vasem­mistopop­ulis­tit yleensä?

Vaatikaa dataa avoimeksi!

Jat­ka lukemista “Timo Harak­ka: Datakap­i­tal­is­mi kri­isien maailmassa”

Tuottaville yksilöille paremmat terveyspalvelut?

Olen sil­loin täl­löin illanis­tu­jai­sis­sa kysel­lyt, olisiko perustel­tua pri­or­isoi­da ter­vey­den­huol­los­sa niiden ihmis­ten ter­veyt­tä, joiden arvo Suomen kansan­taloudelle on suurin. Hei­dän mak­samil­laan veroil­la koko hom­ma hoidetaan.

Vas­tauk­set ovat olleet yleen­sä kauhis­tunei­ta. Noin ei voi tehdä. Ter­vey­den­huol­los­sa kaikkien on olta­va tasa-arvoisia. Olisi suo­ras­taan nat­simeininkiä pan­na ihmiset jonoon hyödyl­lisyyten­sä perusteella.

Näin meil­lä kuitenkin ter­vey­den­huolto on jär­jestet­ty, eikä tästä voi edes syyt­tää nat­se­ja eikä edes poli­it­tista oikeis­toa. Poli­it­ti­nen työväen­li­ike pitää työter­veyshuoltoa keskeisenä saavu­tuk­se­naan. En tarkoi­ta pakol­lista työter­veyshuoltoa, joka keskit­tyy lähin­nä työolo­jen vah­timiseen, vaan vapaae­htoista siis työter­veyshuoltona annet­tua sairaan­hoitoa ja lääkärinvastaanottoja.

Tätä työssä ole­vat hoide­taan ensin ‑peri­aatet­ta voidaan yrit­tää perustel­la sil­lä, että se tukee kansan­talout­ta eikä ilman toimi­vaa kansan­talout­ta olisi minkään­laista terveydenhuoltoa.

Jos tätä käytetään perus­teena, pitäisi vielä löytää perus­teet sille, mik­si ihmi­nen pudote­taan huonom­man ter­vey­den­huol­lon pari­in heti sinä päivänä, kun hän joutuu työt­tömäk­si. Itse asi­as­sa työt­tömyy­den alkuhetki­in liit­tyy tilas­tol­lis­es­ti melkoisia ter­veysriske­jä. Olisi helpom­pi perustel­la päin­vas­taista, että tuo­hon elämän­vai­heeseen liitet­täisi­in tehostet­tu­ja terveyspalveluja.

Sit­ten tietysti joku yrit­tää väit­tää, ettei työter­veyshuolto anna parem­paa ter­vey­den­hoitoa vaan että ter­veyskeskuk­sis­sa saata­va hoito on ihan yhtä hyvää. Jos näin on, mik­si siitä työter­veyshuol­losta sit­ten niin innokkaasti pide­tään kiinni?

Joku tietysti kek­sii, että yri­tyk­set ja työn­tek­i­jät kus­tan­ta­vat työter­veyshuol­lon veroil­laan –niin kuin kaiken muunkin terveydenhuollon.

Hyvinvointialueiden verotusoikeudella eroon mankumismallista

Olin tiis­tain Kun­tat­alos­sa Yrjö Jahnssonin säätiön ja kun­tali­iton jär­jestämässä eri­no­maises­sa sem­i­naaris­sa Ter­veys ja talous. Siitä voisi kir­joit­taa paljonkin, mut­ta tyy­dy vain kah­teen aiheeseen.

Olen arvostel­lut sote-uud­is­tuk­sen rahoi­tus­mall­ia tuh­lauk­seen kan­nus­tavak­si ja kut­sunut sitä manku­mis­mallik­si.

Hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, vaan ne saa­vat val­tio­varain­min­is­ter­iöltä kukin tarpeel­lisek­si kat­so­tun määrän rahaa, jol­la on sit­ten yritet­tävä tul­la toimeen. Jäl­keen­päin kat­so­taan riit­tikö raha ja jos ei riit­tänyt, rahaa saa lisää. Kaik­ki tietävät tämän.

Jokainen järkevä hyv­in­voin­tialue tietysti jär­jestää asi­at niin, että raha ei riitä. Olisi­han suo­ranainen rikos alue­talout­takin kohtaan saa­da rahat riit­tämään. Kun val­ti­ol­ta saadaan mangutuk­si lisää, raha käytetään lähin­nä palkkoi­hin. Se lisää elin­voimaa tulo­ja alueel­la ja tuo myös kun­taveroina rahaa kun­nille. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­tialuei­den vero­tu­soikeudel­la eroon mankumismallista”

Purnausta vaalikoneista

Parin vuo­den välein har­mit­te­len vaa­likonei­ta. Ne ovat perin viih­teel­lisiä, mut­ta anta­vat käsiteltävistä asioista aivan väärän käsi­tyk­sen. Joskus yli kymme­nen vuot­ta sit­ten yksi vaa­likone luokit­teli min­ut eduskun­nan oikeis­to­laisim­mak­si kansane­dus­ta­jak­si ja toinen syvälle vasem­mis­toon kuu­lu­vak­si. Tuo oikeis­to­laisu­us joh­tui lähin­nä siitä, että kan­natin ympäristövero­ja ja vaa­likone kat­soi min­un kan­nat­ta­van vero­tuk­sen regres­si­ivisyyt­tä. Min­un kokon­aisu­u­teeni kuu­lui hait­tavero­jen väite­tyn regres­si­ivisyy­den kor­jaami­nen pienel­lä perus­tu­lol­la, mut­ta sitä ei voin­ut vas­tauk­sis­sa tietenkään antaa.

Näi­den kysymys­ten ongel­mana on, että ne tyh­men­tävät poli­ti­ikkaa ja supis­ta­vat mon­imutkaiset poli­it­tiset tavoit­teet korkein­taan kol­men sanan isku­lau­seisi­in, joiden perässä on huu­tomerk­ki. Maon Kiinas­sa puolue yrit­ti muut­taa kiinan kieltä yksinker­taisem­paan muo­toon, jol­loin sil­lä ei voin­ut esit­tää mitään mon­imutkaista. Jat­ka lukemista “Pur­naus­ta vaalikoneista”

Nelipäiväinen työviikko kaikille?

Bri­tan­ni­as­sa laa­jas­sa nelipäiväisen työvi­ikon kokeilus­sa on saavutet­tu Hesarin mukaan ällistyt­täviä tulok­sia. Neljässä päivässä saati­in yhtä paljon aikaa kuin viidessä. Mik­si emme siis tek­isi näin?

Tulok­ses­sa ei ole mitään ällistyt­tävää. Tuo on tiedet­ty kauan. Luo­vaa työtä har­va pystyy tekemään 40 tun­tia viikos­sa. Kos­ka työa­jan on olta­va tas­a­puolisu­u­den vuok­si yhtä pitkä kuin muil­la, lop­puaikaa varten on kek­sit­ty kok­ouk­set. Niin­pä kokeilus­sa tuot­tavu­us saati­in nouse­maan kar­si­mal­la esimerkik­si turhia kokouksia.

EK oli pan­nut laki­asi­ain­jo­hta­ja Markus Äimälän tyr­määmään ajatuk­sen nelipäiväis­es­tä työvi­ikos­ta. Voihan niitä turhia kok­ouk­sia kar­sia ilman työa­jan lyhen­tämistäkin. Hän ei tain­nut oival­taa, että ne kok­ouk­set tarvi­taan täyt­tämään se aika työa­jas­ta, jol­loin aja­tus ei oikein enää juokse. Voihan sen ajan tietysti myös somet­taa, jos on niin tärkeätä olla työ­paikalla, vaik­ka ei saa enää mitään aikaan. Jat­ka lukemista “Nelipäiväi­nen työvi­ikko kaikille?”