Huumepolitiikassa ei mitään uutta

Tör­mäsin 25 vuot­ta van­haan kir­joituk­seeni huumapoli­ti­ikas­ta, joka on julka­istu Suomen Kuvale­hden kolumn­i­na. Mikään ei ole muut­tunut 25 vuodessa. Olisin voin­ut julka­ista tämän tuoreena.

***

Suomen Kuvale­hti 24/1998

Huumemarkki­nat on tuhottava

Kovat huumeet ovat mon­en väärän häly­tyk­sen jäl­keen ihan oikeasti tulleet Suomeen.

Vaik­ka on järkyt­tävää kuun­nel­la äitiä, joka on menet­tänyt lapsen­sa huumeille, ter­veysongel­mat eivät ei ole huume­on­gel­man pahin puoli.

Jos kyse olisi vain kansan­ter­vey­destä, uno­htaisimme huumeet ja keskit­ty­isimme alko­ho­lion­gelmi­in. Suomes­sa on liki puoli miljoon­aa alko­holin suurku­lut­ta­jaa ja vuosit­tain alko­holi­sairauk­si­in kuolee tuhan­sia ihmisiä. Huumei­den kohdal­la luvut ovat noin pari pros­ent­tia tästä. Liiman hais­telu tekee aivoista selvää jälkeä, mut­ta ei syr­jäy­tyvien nuorten imp­pauk­ses­ta ole koskaan nous­sut saman­laista huu­toa kuin “varsi­nai­sista” huumeista. Jat­ka lukemista “Huume­poli­ti­ikas­sa ei mitään uutta”

Voiko koulushoppailua estää mitenkään?

Helsingis­sä on puh­jen­nut kiista pain­ote­tus­ta opetuk­ses­ta perusk­ouluis­sa. Pain­ote­tun opetuk­sen viralli­nen peruste on tukea eri alo­jen eri­ty­is­lah­jakkuuk­sia lähin­nä musi­ikissa, matem­ati­ikas­sa ja urheilussa.

Kos­ka viisaus läh­tee tosi­a­sioiden tun­nus­tamis­es­ta, pidän lähtöko­htana, että merkit­tävä moti­vaa­tio van­hem­mil­la pan­na lap­si pain­otet­tuun opetuk­seen on saa­da tälle mui­ta parem­paa ope­tus­ta mui­ta fik­sumpi­en oppi­laiden joukos­sa. Kysymys on siis koulushop­pailus­ta. Samas­sa tarkoituk­ses­sa val­i­taan lapselle jokin harv­inainen kieli, jota ei opete­ta hei­dän huonok­si olete­tus­sa lähikoulussaan.

Nyt Helsin­gin koulu­vi­ra­nomaiset ovat esit­täneet, että pain­otet­tu ope­tus tapah­tu­isi siten, että pain­otet­tuun opetuk­seen val­i­tut oli­si­vat muiden ainei­den kohdal­la samas­sa luokas­sa muiden kanssa, mut­ta saisi­vat eri ope­tus­ta tuos­sa pain­o­tu­saineessa ja vain siinä. Näin luokat eivät eriytyisi.

Menetetäänkö painotetun opetuksen tavoite?

Min­ua kiin­nos­taa tuo eriy­tymi­nen, mut­ta tarkastel­laan het­ki tuo­ta pain­ote­tun opetuk­sen tavoitet­ta, eli kehit­tää oppi­lai­ta siinä, mis­sä he ovat hyviä. Miten sen tässä kävisi? Jat­ka lukemista “Voiko koulushop­pailua estää mitenkään?”

Kunnioitettakoon HSL:n hinnoissa kuntien tahtoa.

HSL suun­nit­telee tar­if­fi­u­ud­is­tus­ta. Virkami­esten ja hei­dän teet­tämien­sä mielipi­de­tutkimusten mukaan myös asukkaiden enem­mistö kan­nat­taa seudulle tasa­tar­if­fia. Tasa­tar­if­fi tarkoit­taisi, että lyhyi­den matko­jen hin­nat nousi­si­vat ja pitkien matko­jen hin­nat lask­i­si­vat merkit­tävästi. Tämä lisäisi mallinnuk­sen mukaan joukkoli­iken­teen käyt­töä ja vähen­täisi henkilöau­toli­iken­teen käyt­töä. Eikö se kuu­losta hyvältä?

Pienenä miinuk­se­na kuitenkin on, että Helsingis­sä joukkoli­iken­teen käyt­tö vähenisi.

Näin siis HSL:n mallinnuk­sen mukaan.

Min­un käsit­tääk­seni asia ei ole näin yksinker­tainen. Jat­ka lukemista “Kun­nioitet­takoon HSL:n hin­nois­sa kun­tien tahtoa.”

Mietteitä kaupan lakosta

En viitsinyt tästä kir­joit­taa niin kauan kuin lakko oli pääl­lä. Nyt voi kysymyk­seni esit­tää. Kau­pan lakos­ta oli hait­taa ja harmia työn­tek­i­jöille, mut­ta oliko siitä taloudel­lista hait­taa kauppiaille?

Väit­täisin, ettei juuri mitään jäänyt osta­mat­ta. Osa ostok­sista aikaistet­ti­in, osaa myöhen­net­ti­in, joitakin herä­teostok­sia jäi ehkä lop­ullis­es­ti tekemät­tä, mut­ta sitä vas­taan kaup­pi­aat vält­tyivät kah­den päivän palkan mak­sul­ta. Jotkut City­mar­ketit menet­tivät asi­akkai­ta pienem­mil­lä kaupoille. S‑ryhmän osalta Pris­mo­jen mene­tyk­setkään eivät olleet tap­pio, kos­ka Ale­pois­sa samoista tuot­teista mak­set­ti­in enemmän.

Täl­lä ker­taa olisin halun­nut, että myyjät oli­si­vat saa­neet halu­a­mansa 200 euron palkanko­ro­tuk­sen. Kan­natan pieniä tulo­ero­ja. Olen kuitenkin yleen­sä olen sanonut, ettei alimpia palkko­ja kan­na­ta korot­taa, kos­ka se vain vähen­tää työ­paikko­ja. Parem­pi on tukea pieni­palkkaisia tulon­si­ir­roin. Kau­pan tilanne on kuitenkin eri­lainen, kos­ka kau­pat ovat välttämättömyys.

Kyl­lä palkanko­ro­tuk­set kau­pan alal­lakin vähen­tävät työ­paikko­ja. Parem­mat palkat tuo­vat esimerkik­si enem­män itsepa­lvelukas­so­ja, mut­ta se on vain hyvä. Elämme työvoima­pu­lan aikaa. Jos kaup­pa selviää tavaroiden jake­lute­htävästään vähem­mäl­lä työvoimal­la, se on vain hyvä kansan­talouden kannalta.

Tärkeämpi peruste min­ul­la kuitenkin on se, että kan­nat­taisi vai­heit­tain valmis­tau­tua siihen työ­paikko­jen rom­ah­duk­seen, joka seu­raa automaat­tikas­so­jen läpimur­rosta. En tarkoi­ta itsepa­lvelukas­so­ja vaan sitä, että kas­san muo­dostaa port­ti, jon­ka läpi ostoskär­ryt aja­vat. Automatik­ka skan­naa kär­ryn sisäl­lön ja laskut­taa sen asi­akkaan tililtä. Kun tämä teknolo­gia on valmis, sen monist­a­mi­nen on hal­paa ja sik­si se tulee yhdel­lä rysäyk­sel­lä. Suomes­sa on paljon enem­män kau­pan kas­soil­la työtä teke­viä kuin maanviljelijöitä.

Sotavuosina syntyneiden outo kuolleisuus

Kat­selin kuolleisu­u­den kehi­tys­tä ikälu­okit­tain. Innoituk­sen tähän oli antanut Uuden Suomen artikke­li, jos­sa oli taulukoitu kuolleisu­ut­ta ikälu­okit­tain lukumäärinä vuodes­ta 2005, mut­ta ei ollut suh­teutet­tu kuolleit­ten määrää ikälu­okan kokoon. Laskin kuole­man­riskin vuosit­tain kullekin ikälu­okalle promilleina. Valitet­tavasti vuo­den 2022 kuolleisu­ut­ta ikälu­okit­tain Tilas­tokeskus ei ole vielä julkaissut, joten jän­nit­tävin asia jäi puut­tumaan. Uudel­la Suomel­la luvut oli­vat kuitenkin karkeam­mal­la ikäluokituksella

Piirsin kuvan. Silmään pisti outo sään­nön­mukaisu­us. Jat­ka lukemista “Sotavu­osi­na syn­tynei­den outo kuolleisuus”

David Graeber, David Wengrow: Alussa oli — Ihmiskunnan uusi historia

Tämä kir­ja kumoaa jok­seenkin kaiken, mitä olemme luulleet tietävämme ihmiskun­nan kehi­tyk­ses­tä. Tämä ilah­dut­taa min­ua suuresti, kos­ka olen suh­tau­tunut noi­hin teo­ri­oi­hin suurel­la epäi­lyk­sel­lä. Tilalle he kuitenkin tar­joa­vat uusia teo­ri­oi­ta, enkä oikein osaa pitää niitäkään totuute­na. Kir­jas­sa on kuitenkin niin mie­lenki­in­toista speku­laa­tioi­ta, että ne herät­tivät min­utkin speku­loimaan. Ei ehkä pitäisi, kos­ka en tiedä arke­olo­gias­ta mitään.

Alus­sa tutus­tu­taan paljon Pohjois-Amerikan alku­peräisväestön asioi­hin, kan­soi­hin, joi­ta kir­jas­sa kut­su­taan amerikkalaisik­si ero­tuk­se­na ran­skalai­sista ja briteistä, jot­ka tuli­vat ja val­ta­si­vat maan amerikkalaisilta.

Met­sästäjä-keräil­i­jöi­den elämä oli parem­paa. Siitä osoituk­se­na on, että sel­l­aiset britit ja ran­skalaiset, jot­ka oli­vat lapsi­na tulleet kaa­p­a­tuik­si amerikkalaisi­in heimoi­hin, eivät halun­neet takaisin, vaik­ka oli­si­vat päässeet. Kun viisas Wen­dat-kansan viisas johta­ja Kan­di­aronk vieraili Pari­i­sis­sa, hän ei pitänyt näkemästään. Ei hyväksynyt ker­jäläis­ten köy­hyyt­tä ja ihmetteli, mik­si ran­skalais­ten piti tehdä niin paljon työtä. Jat­ka lukemista “David Grae­ber, David Wen­grow: Alus­sa oli — Ihmiskun­nan uusi historia”

Mitä ajattelen Alkon monopolista

Kir­joitin twit­teris­sä, että hyvien viinien ystävien kannal­ta tilanne heikke­nee, jos ja kun viinien myyn­ti vapau­tuu. Tästä syn­tyi tolku­ton älämölö. Ihmiset ovat asen­noituneet keskustelu­un niin, että jos kan­nat­taa vai­h­toe­htoa A, ei voi esit­tää vai­h­toe­hdos­ta A mitään var­jop­uo­lia tai sit­ten kan­nat­takin vai­h­toe­htoa B. Olen oppin­ut yliopis­tossa aivan toisen­laista argumentointia.

Ker­rot­takoon siis mitä mieltä olen Alkon monopolista.

Alkon monop­o­li syn­tyi kiel­to­lain jäl­keen tor­ju­maan viinan kauhis­tus­ta. Ainakaan kaupungeis­sa se ei rajoi­ta enää lainkaan alko­holin saatavu­ut­ta eikä enää maaseudul­lakaan sen jäl­keen kun limu­vi­inat ja vah­vat oluet vapautuivat.

Monop­o­lia voi EU:ssa perustel­la vain alko­holi­haitoil­la, eikä tämä perustelu enää päde.

Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len Alkon monopolista”

Mihail Šiškin: Sota vai rauha

Putin­ista johtu­vista syitä jatkan paneu­tu­mista Venäjää koske­vi­in kir­joi­hin. Nyt on vuorossa Mihail Šiškinin kir­ja Sota vai Rauha.

Šiškin on vuon­na 1961 Mosko­vas­sa syn­tynyt, Sveit­sis­sä asu­va kirjailija.

Kir­ja on epä­toivoinen vuo­da­tus Venäjän euroop­palais­myön­teisen älymys­tön ase­mas­ta ja Venäjän tilas­ta ylipään­sä. Venäjästä maalataan lohdu­ton kuva, joka ei anna juuri toivoa tilanteen korjautumisesta.

Sivu­u­tan kir­jas­sa ole­van väkevän Venäjän kult­tuurin ja maan kauneu­den ylistyk­sen ja keski­tyn siihen, mitä kir­ja ker­too Venäjän tulevaisuudesta.

Venäjä syntyi Kultaisen Ordan vasallivaltioksi

Venäjän ongel­mat ovat hänen mukaansa peräisin sen his­to­ri­as­ta. Olin mielestäni hyvä koulun his­to­ri­as­sa, mut­ta suuren naa­purimme juurista ei koulun his­to­ri­anopetuk­ses­sa ker­rot­tu oikeas­t­aan mitään. Ohi­men­nen mainit­ti­in, että viikin­git perus­ti­vat Nov­gorodin ja että mon­golit val­ta­si­vat joskus Etelä-Venäjän, mut­ta Kul­tais­es­ta Ordas­ta tulin tietoisek­si vas­ta kuun­nel­tuani René Nyber­gin eri­no­maisen kir­jan Ruotsin ja Venäjän välis­sä. Jat­ka lukemista “Mihail Šiškin: Sota vai rauha”

Sähkötuissa jättimäinen epäonnistuminen

On oikein, että hal­li­tus tukee koti­talouk­sia moninker­taisek­si nous­sei­den sähkölasku­jen kanssa ja on jopa oikein, että rahat tähän ote­taan sähköy­htiöi­den ylimääräi­sistä voitoista, mut­ta hal­li­tuk­sen tapa jakaa rahaa on onneton ja jät­tää pahim­mas­sa pulas­sa ole­vat puille pal­jaille. Tästä pitäisi ottaa opiksi. 

Olin tiis­taina 17.1. pan­elisti­na ener­giavi­ras­ton jär­jestämil­lä uusi­u­tu­van ener­gian ajanko­htais­päivil­lä. Samal­la min­ul­la oli tilaisu­us kuun­nel­la päivien esitelmät, jot­ka oli­vat toinen tois­taan mielenkiintoisempia.

Sykähdyt­tävin oli apu­lais­pro­fes­sori Las­si Ahlvikin ja hänen kol­le­goiden­sa laskel­ma ener­giakri­isin laskus­ta ja siitä, miten val­tion tuk­i­toimet kohdis­tu­vat. Tarkastelu oli tehty tulodesiileittäin.

Olen tien­nyt, että val­tio tuk­i­toimet eivät oikein osu maali­in, mut­ta en tien­nyt, että ne menevät näin pieleen. Jat­ka lukemista “Sähkö­tuis­sa jät­timäi­nen epäonnistuminen”

Kivinokasta valtuustossa

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­tossa keskustelti­in Kivi­nokan kaavoituk­ses­ta virk­istyskäyt­töön. Kun val­tu­utet­tu Otto Meri (kok) esit­ti, että yleiskaavaa pitäisi muut­taa asumiseen, käytin asi­as­ta puheen­vuoron minäkin.

Luulin, että riita asun­torak­en­tamis­es­ta Kivi­nokkaan ratke­si kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun kaavoitet­ti­in noin 3500 asukkaan ver­ran asun­torak­en­tamista Hert­toniemen teol­lisu­usalueelle metroase­man viereen. Asun­to­ja tuli paljon enem­män kuin Kivi­nokkaan olisi koskaan tul­lut ja paljon lähem­mäs metroase­maa. Nämä 3500 lisäa­sukas­ta korosta­vat virk­istysalueen tarvet­ta Kivinokassa.

Riita asumis­es­ta ei men­nyt silti hukkaan. Kun parikym­men­tä vuot­ta sit­ten kävin tutus­tu­mas­sa alueeseen, en kokenut itseäni ter­ve­tulleek­si. Tunne saat­toi johtua luk­i­tus­ta puomista, jon­ka tosin pystyi kiertämään maas­ton kautta.

Kun olin rohkaissut kuitenkin alueelle tunkeu­tu­maan, havaitsin, että siel­lä ole­vat kesä­ma­jat oli­vat eri­laisil­la rak­en­teel­lisil­la jär­jeste­ly­il­lä val­lan­neet itselleen reviirin.

Kun kävin alueel­la viime kesänä, tämä kaik­ki oli muut­tunut parem­mak­si. Kaik­ki ongel­mat eivät ole vieläkään pois­tuneet, mut­ta asi­at ovat paljon parem­min kuin aiemmin.