Helsingissä on puhjennut kiista painotetusta opetuksesta peruskouluissa. Painotetun opetuksen virallinen peruste on tukea eri alojen erityislahjakkuuksia lähinnä musiikissa, matematiikassa ja urheilussa.
Koska viisaus lähtee tosiasioiden tunnustamisesta, pidän lähtökohtana, että merkittävä motivaatio vanhemmilla panna lapsi painotettuun opetukseen on saada tälle muita parempaa opetusta muita fiksumpien oppilaiden joukossa. Kysymys on siis koulushoppailusta. Samassa tarkoituksessa valitaan lapselle jokin harvinainen kieli, jota ei opeteta heidän huonoksi oletetussa lähikoulussaan.
Nyt Helsingin kouluviranomaiset ovat esittäneet, että painotettu opetus tapahtuisi siten, että painotettuun opetukseen valitut olisivat muiden aineiden kohdalla samassa luokassa muiden kanssa, mutta saisivat eri opetusta tuossa painotusaineessa ja vain siinä. Näin luokat eivät eriytyisi.
Menetetäänkö painotetun opetuksen tavoite?
Minua kiinnostaa tuo eriytyminen, mutta tarkastellaan hetki tuota painotetun opetuksen tavoitetta, eli kehittää oppilaita siinä, missä he ovat hyviä. Miten sen tässä kävisi?
En tunne nykykoulujen käytäntöjä kovin hyvin, mutta pelkään pahoin, että tuo voi toimia vain matematiikassa, jossa se merkitsisi käytännössä tasokurssien paluuta. Erityisesti musiikkiluokkien käytännöt eivät taitaisi tuohon taipua.
Tässä mallissa opetusta ei lukujärjestyksen antamien rajoitusten johdosta voitaisi antaa painotusaineissa opetusta enemmän, vaan sen pitäisi vain olla vaativampaa niin kuin muinaisissa tasokursseissa. Tai sitten painotusaineita opiskeltaisiin väsyneinä koulupäivän päätteeksi.
Onko painotetun opetuksen tavoitteet toteutettavissa pelkillä tasokursseilla, ei kuitenkaan ole tämän kirjoituksen aihe. Olettakaamme siis, että on mahdollista, vaikka vähän vaikeasti ja vähän kalliimmalla.
Tavoite on estää koulushoppailu painotetun opetuksen avulla. Tasa-arvoa ajatellen tavoite kuulostaa hyvältä, mutta toteuttaako keino tavoitetta?
Uhraatko lapsesi tulevaisuuden?
Retoriikka painotettujen luokkien poiston takana kuulostaa siltä, että vaaditaan hyväosaisia perheitä uhraamaan omien lastensa koulutus sen eteen, että huono-osaisten perheiden lapset saisivat parempaa opetusta. En sano, että näin olisi, vaan että monen korvissa se kuulostaa siltä, ja se on olennaista, koska perheet käyttäytyvät omien oletustensa varassa.
Ei pidä aliarvioida sitä, kuinka vahva motivaatio erityisesti akateemisen koulutuksen saaneilla vanhemmilla on turvata lapsilleen hyvä koulutus. Onhan meritokraattisessa yhteiskunnassamme lapsuudesta muodostunut kilparata, jolla pitkälti ratkaistaan menestyminen aikuisena. Hyvällä koulutuksella pääsee hyviin asemiin ja huonolla joutuu hanttihommiin, noin vähän kärjistäen.
Aina voi muuttaa pois
Jos koulushoppailu estetään, voi muuttaa toiseen koulupiiriin. Tätä tapahtuu jo nyt.
Jo melkein kymmenen vuotta vanha tutkimus osoittaa, että alueen kouluilla on merkittävä vaikutus asuntojen hintoihin. Jo silloin siis oltiin valmiita maksamaan enemmän osoitteesta, joka takasi lapselle pääsyn hyväksi oletettuun kouluun. Tässä on tarkasteltu koulupiirin vaikutusta vertaamalla kadun toisella ja toisella puolella olevien asuntojen hintoja, kun koulupiirin raja kulki kadun keskeltä, joten kyse ei ole triviaalista korrelaatiosta, jossa varakkaiden ihmisten asuinalueilla hinnat ovat korkeampia aivan muista syistä.
Pelkään pahoin, että jos torpataan mahdollisuus päästä hyvään opetukseen koulushoppailulla, jolloin jokainen joutuu tasa-arvoisesti sekaluokkiin oman kaupunginosansa kouluun, halusi tai ei, koulushoppailun välineeksi otetaan muutto toiseen kaupunginosaan tai jopa toiseen kuntaan.
Koska emme asu Pohjois-Koreassa, kouluviranomaisilla ei ole mahdollisuutta määrätä missä kukin asuu.
Lopputuloksena voi olla, ettei koululuokkien välisestä eriarvoisuudesta päästä, mutta sen rinnalle tulee asuinalueiden entistä syvempi eriarvoisuus. Se olisi pitkä askel huonompaan suuntaan.
Voitaisiin tietysti satunnaistaa riippuvuus koulun ja asuinalueen välillä niin, että vaikkapa Lauttasaaresta kuljetettaisiin pieniä koululaisia Itä-Helsinkiin. Jotain tällaista yritettiin Yhdysvalloissa, mutta se päätyi katastrofiin. En usko, että näin tullaan tekemään Helsingissäkään. Espoossa ja kehyskunnissa varmaan odotetaan kieli pitkällä, että Helsinki tällaiseen ryhtyisi.
Koska emme pysty estämään sitä, että akateemiset perheet turvaavat lapsilleen hyvän koulutuksen, ei auta kuin uhrata huono-osaisten perheiden lapset?
Ei suinkaan. Ongelmasta selvitään rahalla, eikä rahaa edes tarvita paljon. Antakaamme enemmän resursseja niille kouluille, joissa on opettajan kannalta vaativampia oppilaita.
Ei todellakaan ole oikein, että opinhaluinen pikku Liisa saa huonoa opetusta siksi, että jotkut oppilaat sitovat opettajan aikaa niin paljon, ettei sitä jää Liisalle lainkaan.
Positiivinen diskriminaatio on todella tehokasta
Mikko Silliman on tutkimuksessaan VATT:ssa osoittanut, että Helsingissä harjoitettu positiivinen diskriminaatio on ollut tuloksiltaan ällistyttävän tehokasta. Minulla oli tuohon aikaan työhuone Economicumissa, ja sain kuulla tutkimustuloksista suoraan Sillimanilta. Hän oli itsekin niistä yllättynyt. Harmi vain, että mies on joutunut siirtymään Yhdysvaltoihin, mutta siihen tutkimuksen alasajo Suomessa johtaa.
Segregaation torjuntaan käytetään Helsingissä todella paljon rahaa. Suuri osa siitä ei näy budjetissa, sillä kyse on menetetyistä tuloista, kun arvokkaita tontteja luovutetaan segregaation torjunnan nimissä alehintaan Ara-asunnoiksi. Suurin osa segregaation estoon ohjatusta rahasta käytetään sen estämiseen, ettei kaupunkiin synny yksipuolisesti rikkaiden asuinalueita, mutta juuri mitään ei tehdä sen eteen, ettei synny yksipuolisesti köyhien alueita.
Tehokas ja halpa keino olisi antaa vähävaraisten asuinalueilla lisärahaa kouluille niin paljon, että jokainen saisi niissä yhtä hyvä opetusta kuin muuallakin. Se ei tarkoita, että jokainen menestyisi yhtä hyvin, mutta opetus olisi yhtä hyvää. Pikku Liisa saisi lähikoulussa opettajan aikaa yhtä paljon kuin saisi muualla.
Se tarkoittaa, että on annettava selvästi enemmän resursseja kouluille, joissa on muita enemmän erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita ja oppilaita, joiden vanhempien koulutustaso on matala, koska nämä eivät keskimäärin saa vanhemmiltaan yhtä paljon tukea opiskelussaan. Keskimäärin ei tarkoittaisi kaikkia vaan se tarkoittaa keskimäärin.
On selvä, että opettajalta menee enemmän aikaa oppilaisiin, joiden suomen kielen taito on huono. Maahanmuuttajien koko ryhmää se ei tarkoita, koska monet maahanmuuttajat ovat oivaltaneet, miten meritokraattinen yhteiskunta toimii, ja panostavat lastensa koulumenestykseen. He haluavat lastensa menestyvän Suomessa – eivät kaikki, mutta monet. Vaikka vanhemmat osaavat suomea huonosti, lapset osaavat hyvin.
Positiivinen diskriminaatio vaatii tietysti rahaa, mutta aika vähän verrattuna muihin tapoihin torjua segregaatiota. Silloin kun Silliman tutki asiaa, positiiviseen diskriminaation käytettiin Helsingissä pari miljoonaa vuodessa. Muutamalla kymmenellä miljoonalla saisi ihmeitä aikaan.
Tosin rahan lisäksi tarvitaan opettajia.
Yhdysvalloissa käsittääkseni vähemmistövaltaiset koulut saavat enemmän rahoitusta kuin enemmistövaltaiset mutta tämä ei näy oppimistuloksissa mitenkään.
Me emme tosiaan voi rahaa kaatamalla tehdä lapsista fiksumpia. Emmekä vähemmän rikollisia tai suomalaisempia. Kaksi viimeksi mainittua ovat ne tekijät joita vanhemmat pakenevat: mitä jos lapsi joutuu hakatuksi ja elää loppuelämänsä alistettuna mt-ongelmaisena hissukkana? tai saa huonoja vaikutteita, ryhtyy habibeiden kanssa pyörittämään kauppaa, insallah no cap. Vanhemmat eivät voi vaikuttaa lapsiinsa läheskään niin paljon kuin heidän kaverinsa, mutta he voivat muuttamalla rajata kavereiden valikoimaa.
En usko että useimmilla olisi mitään sitä vastaan, että lapsi olisi paras ja fiksuin oppilas muuten keskinkertaisessa mutta rauhallisessa yhtenäiskulttuurisessa maaseutukoulussa. Tämä on useimpien oma kokemus ja sellaisena tuttu ja turvallinen.
Ihmiset maksavat veroja mm. siksi, että heidän omat lapsensa saisivat koulutuksen. Nämä lapset ovat heille tärkeämpiä kuin mikään muu maailmassa. Veronmaksun tavoitteena ei kenelläkään ole valtion pystyssä pitäminen sinänsä.
On hankala kuvitella mitään demoralisoivampaa kuin vaatimukset uhrata omat lapsensa koska OPH:n ”asiantuntija” kuvittelee heistä emanoituvan jonkinlaista nuorisorikollisia ja maahanmuuttajia jalostavaa energiaa. Vain mulkku johtaja laittaa miehet kiipeämään perse edellä puuhun välittämättä heidän kohtalostaan.
Politiikassa ei saada ”sijoittamalla” ikinä aikaan muuta kuin hävikkiä ja lisää ongelmia. Varsinaisia hyviä tuloksia voidaan saada tunnistamalla ja välttämällä ongelmat ennakolta ja koordinoimalla kansalaisten työtä ja mielipidettä kohti yleishyödyllisiä (paino sanalla hyödyllinen) asioita.
Yksi ilmeinen näytön paikka olisi vastustaa elinkeinoelämän järjettömiä vaatimuksia halpatyövoiman maahantuonnista. Vaikka ekonomistit aina vertaavat maahanmuuttajia hyödykkeisiin tai teknologiaan, he ovat itse asiassa ihmisiä. Nyt puheena olevat matalasti koulutetut ulkomaalaiset vielä ovat hyvin pitkälti niitä, joiden lapset olisivat ylimääräisenä murheenkryyninä kouluissamme.
Jos ulkomainen halpatyövoima torpattaisiin ja palautettaisiin lähtömaihinsa, suojelisimme myös omia vähäisemmän koulutuspääoman kansalaisiamme ja tarjoaisimme heille parempia kannusteita pätevöityä ja liittyä työelämään. Säästäisimme rutkasti palveluissa ja tulonsiirroissa ja tuottavuus nousisi verotulojen juuri kärsimättä. Ja mikä parasta, lapsemme saisivat pitää kotimaansa itsellään, kun taas EK olisi kähveltämässä siitä yli puolet ulkomaalaisille.
Soininvaaran tapaiset poliitikot eivät juuri rakasta suomalaisia, mutta voisitteko kuitenkin tehdä näin ihan vaan hyvän valtiomiestavan vuoksi. Ehkä jopa alkaisitte pitää meistä, jos vaihteeksi tekisitte meille palveluksen?
Mikäli jokainen koulumme tosiaan saisi riittävät resurssit oppimisen haasteiden ratkomiseen, suuri osa koulushoppailun tarpeesta varmaan poistuisi. Erilaiset haasteet vaativat erilaista tukea. Maahanmuuttajaperheiden lapset vähintään hyvää suomen kielen opetusta riittävän pitkään. Lisäksi psykologeja, kuraattoreita, pienryhmiä, avustajia ja erityisopetusta eri tavoin syrjäytymisvaarassa oleville (esimerkiksi kotiongelmista, neurologisista tai mielenterveysongelmista kärsiville).
Keravalla aiotaan kokeilla mallia, jossa jokainen oppilas joutuu valitsemaan jonkin painotuksen neljästä vaihtoehdosta. Tämä malli lähtee positiivisesta ihmiskuvasta: jokaisella oppilaalla on jokin ihan oma kiinnostuksen kohde tai lahjakkuus. Tässä mallissa ei ole erillistä eliittiryhmää, joka on omassa luokassaan tai omilla painotetun opetuksen tunneillaan. Jokaisella lapsella on todennäköisesti tässä mallissa parempi kouluviihtyvyys. Ei vain niillä, joilla on ”shoppailevat” tai muuten hyvin tukea antavat vanhemmat.
Kiitos Osmo kirjoituksesta!
Kun tätä nyt on jo tehty, niin eikö lopullisena tuloksena pitäisi näkyä koulushoppailun väheneminen ja lopulta loppuminen, kun ihmiset huomaavat koulujen tasa-arvoistuneen? Tämän jälkeen perheet rupeavat etsimään asuntoja Kontulasta Lauttasaaren sijaan tai ainakin Kontulasta ja Lauttasaaresta yhtä innokkaasti. Näinkö tämä menee?
”Voitaisiin tietysti satunnaistaa riippuvuus koulun ja asuinalueen välillä niin, että vaikkapa Lauttasaaresta kuljetettaisiin pieniä koululais1ia Itä-Helsinkiin. Jotain tällaista yritettiin Yhdysvalloissa, mutta se päätyi katastrofiin.”
Tämä on minusta olkinukke, ja vertailu Yhdysvaltain bussittamiseen vähän kaukaa haettua, jos miettii miten paljon ja monella tavalla lähtötilanteemme eroaa Yhdysvalloista.
Jos meillä on koulut A, B ja C, niin sen sijaan, että tasattaisiin oppilaita pelkästään AC, voidaan tasata ABC, jolloin kenenkään koulumatka ei pitene kohtuuttomasti. Helsingissä on varsin tiheä kouluverkko, ts. kaikilla on useampia ”lähikouluja” varsinkin, kun verrataan koulumatkoja muuhun Suomeen. Jos koulumatkojen pituus olisi oikeasti jokin ongelma Helsingissä, niin vanhemmathan eivät shoppailisi kouluja kauempaa. Ei myöskään ole niin, että kaikki ns. pd-koulut sijaitsisivat Helsingissä yhdessä ryppäässä.
Oppilasainesta saisi tasattua piirtämällä oppilaaksiottorajoja luovasti kiemurrellen. Nämä kiemurat voivat vaihdella vaikka joka vuosi ja kiemurella talon sisälläkin, jolloin kukaan ei osoitetta valitsemalla voi varmistaa lapsilleen tiettyä koulua. Sisaruksia varten voidaan tehdä aina poikkeuksia jne., mutta mitään dramaattista muutosta nykyiseen ei tarvittaisi. Oppilaaksiottoalueethan meillä on nytkin, miksi ne pitäisi olla harpilla piirrettyjä?
Ja koska meillä on jo kehitetty Helsingissä pd-indeksi, ei tarvitse keksiä edes millä kriteerillä tasaus tehdään. Ajatuksen tasolla ratkaistaan siis tällainen optimointiongelma: minimoidaan pd-indeksin keskihajonta ehdolla, että koulumatka pysyy kohtuullisena. Kaikkein parasta on, että oppilaaksiottorajojen piirtäminen ei maksa mitään.
Ainoa konkreettinen ero meidän ”huonojen” ja ”hyvien” koulujen välillä on oppilasaineksessa, ja siihen puuttumalla nämä mielikuvatkin hälvenisivät. Meillä ei pitäisi olla Helsingissä yhtäkään koulua, jonne joku epäröisi laittaa omaa lastaan.
theta: ”Tämä on minusta olkinukke”
Minusta se ei ole olkinukke, koska Osmo ei väittänyt sitä kenenkään ehdotukseksi tai kannaksi. On ihan hyvä käydä blogikirjoituksessa täydellisyyden vuoksi tällaisetkin vaihtoehdot läpi, vaikkei niillä olisikaan kannatusta.
Entäs kymmenen vuoden päästä tai kahdenkymmenen onko sitten bussikyydityksiä rovaniemen kyläkoululle asti, näin siinä käy kun etenkin koulutuksesta ovat päättämässä juuri ne joiden ei pitäisi päättää kuin omasta ruokavaliostaan. Teidän jokainen läpimennyt ”ehdotus” ja ”parannus” koulu järjestelmään on tämän tähänkin pisteeseen pikku hiljaa ajanut jokainen sen tiesi
Vuonna 1975 syntyneet on fiksuin ikäluokka mitä jos palataan takaisin sen aikaiseen opetus-suunnitelmaan ainakin luonnontieteiden osalta ilman pakkoruotsia täällä saattaisi taas olla ihan oikeaita huippuosaajia.
”Helsingissä on varsin tiheä kouluverkko, ts. kaikilla on useampia “lähikouluja” varsinkin, kun verrataan koulumatkoja muuhun Suomeen.”
Miksi pitäisi verrata koulumatkoja muuhun Suomeen, kun ollaan maan ainoassa kaupungissa? Helsingin hyviä puolia on se, että kaikkialle ei ole pitkä matka, ja sitä ei pidä pilata ihan vaan, jotta tilastot näyttäisivät kauniimmilta.
”Oppilasainesta saisi tasattua piirtämällä oppilaaksiottorajoja luovasti kiemurrellen. Nämä kiemurat voivat vaihdella vaikka joka vuosi ja kiemurella talon sisälläkin, jolloin kukaan ei osoitetta valitsemalla voi varmistaa lapsilleen tiettyä koulua.”
Espoo ja muut kehyskunnat kiittävät, kuten OS jo alkuperäisessä postissa totesi.
Lapsia ei pidä kiusata pidemmillä koulumatkoilla, piste. He eivät ole ”ainesta”, ja koululaitos on olemassa palvellakseen heitä eikä päinvastoin.
”Kaikkein parasta on, että oppilaaksiottorajojen piirtäminen ei maksa mitään.”
Se maksaa niiden lasten aikaa, kun pompotetaan ja juoksutetaan kauempana olevaan kouluun, ja lasten ja vanhempien reaktio on luonnollinen, oikea ja ennalta-arvattava.
”Miksi pitäisi verrata koulumatkoja muuhun Suomeen, kun ollaan maan ainoassa kaupungissa?”
Siksi, koska epäilen koulumatkan olevan useimmille lähinnä tekosyy vastustaa segregaatioon puuttumista. Todellinen syy on se, että moni keskiluokkainen vanhempi tosiasiassa kannattaa koulujen segregaatiota, ainakin oman lapsensa kohdalla. Tämä olisi älyllisesti rehellistä sanoa myös ääneen.
”Espoo ja muut kehyskunnat kiittävät, kuten OS jo alkuperäisessä postissa totesi.
Lapsia ei pidä kiusata pidemmillä koulumatkoilla, piste.”
Helsingissä on luultavasti lyhyempi matka toiseksi lähimpään kouluun kuin mitä kehyskunnissa on lähimpään. En kannata larulaisten bussittamista Vuosaareen vaan oppilasaineksen tasaamista lähikoulujen välillä.
”He eivät ole “ainesta”, ja koululaitos on olemassa palvellakseen heitä eikä päinvastoin.”
Jos oppilaat eivät ole ainesta, miksi sitten keskiluokkaiset vanhemmat ovat niin kiinnostuneita niistä muista oppilaista lapsensa koulussa? Kaupungilla on koulutuksen järjestäjänä valta ja vastuu päättää siitä, miten oppilaat jakautuvat eri kouluihin, ja tässä ei voida miettiä vain yhden äänestäjäryhmän etua.
Kannattaa muistaa, että auton omistavat kotitaloudet ovat Helsingissä vähemmistö, kun he ovat kaikkialla muualla ylivoimainen enemmistö. Aika kallis ratkaisu on, jos vanhempien pitää ostaa auto, jotta lapset voivat käydä koulua.
Jos lähikouluperiaatteesta luovutaan, koulut on rakennettu aivan vääriin paikkoihin. Ne on sijoitettu siten, että oppilaat pääsevät niihin kätevästi kävellen omasta kaupunginosastaan. Jos niihin pitääkin päästä muista lähiöistä, koulut pitäisi sijoittaa keskuksiin ja joukkoliikenteen solmukohtiin.
Kun ongelmaan on olemassa myös toinen ratkaisu, lisäresurssit kouluille, joissa on opettajan kannalta haasteellisia oppilaita, tämän kustannuksia kannattaa verrata koulukuljetusten kustannuksiin.
”Todellinen syy on se, että moni keskiluokkainen vanhempi tosiasiassa kannattaa koulujen segregaatiota, ainakin oman lapsensa kohdalla. Tämä olisi älyllisesti rehellistä sanoa myös ääneen.”
Kaikki toivottavasti haluavat lapsilleen hyvää, ja mitä hyvää näiden keskiluokkaisten vanhempien lapsille olisi tarjolla tässä integraatiossa? Oppimisen ongelmat eivät johdu niistä lapsista, joilla niitä ei ole, eikä ko. ongelmien ratkaiseminen ole näiden toisten lasten tehtävä.
”Helsingissä on luultavasti lyhyempi matka toiseksi lähimpään kouluun kuin mitä kehyskunnissa on lähimpään. En kannata larulaisten bussittamista Vuosaareen vaan oppilasaineksen tasaamista lähikoulujen välillä.”
Anekdataa: omat lapset kävivät kävelyetäisyydellä olevaa lähikoulua ne ensimmäiset 6 luokkaa, jotka siellä oli, ja siirtyivät sitten toiseksi lähimpään. Koulujen oppilaskunnassa ei ollut mitään eroa, koska kyse oli kahdesta pientaloalueesta, joissa asuu samanlaisia ihmisiä. Tapahtuneesta integraatiosta ei ollut hyötyä, jos ei haittaakaan. Jos haluat tasata ”oppilasainesta” kattavasti, joudut kyllä bussittamaan lapsia erilaisten alueiden välillä.
”Jos oppilaat eivät ole ainesta, miksi sitten keskiluokkaiset vanhemmat ovat niin kiinnostuneita niistä muista oppilaista lapsensa koulussa?”
Lapset eivät ole jokin materiaali, jota voi käyttää hyväksi, tässä tapauksessa tilaston kaunistamiseksi. Ihmiset eivät saa olla välineitä.
Olisiko ydinongelma se, että kyvyiltään hyvin eritasoisia oppilaita yritetään opettaa samanaikaisesti samassa luokassa?
On luonnollisesti. Järkeilyä pitäisi soveltaa erityisesti poikiin. Vielä kun liitetään keskimääräistä huonommat oppimistulokset älykkyyteen, niin pojat kiittävät.
Näinhän se todellisuudessa on, mutta ei sitä parane ääneen sanoa, ettei leimaudu luokkayhteiskuntaa ajavaksi sosiaalidarwinistiksi, jonka ajatusten hyväksyminen / teilaamattajättäminen johtaa automaattisesti ennen pitkää rodunjalostukseen ja keskitysleireihin.
Ainoa salonkikelpoinen ajatusmallihan lähtee siitä, että ”kaikki oppii kaiken” – ja että poikkeamat tästä johtuvat yhteiskunnan (näkymättömistä) sortorakenteista, (piilo)rasismista, tuloeroista ja akateemisten vanhempien salaseurasta, joka järjestää jatko-opiskelupaikat vain seuraan kuuluvien jälkikasvulle. Tältä pohjalta ajatukset ”segregaation torjunnasta” vaikkapa ehdotuksen mukaisesti koulushoppailun lopettamalla kuulostavat ihan järkevältä – samoin kuin vaikka loputon rahansyytäminen resursseihin ilman perussyihin puuttumista.
Onneksi joku oppiaineiden dekolonisaatio ei kaiketi vielä ole rantautunut tänne (esim. että matematiikka edustaisi valkoisuutta ja valkoisen ylivallan pönkittämista, minkä vuoksi sen opetusta pitää vähentää ja sallia ”erilaiset tarinat” siitä mikä on vaikkapa 1+1…) – mutta eipä siihenkään kai kauaa enää mene.
En tiedä onko kovin moni opettaja asiaa kommentoinut, mutta sellaisena itse pari faktaa, jotka eivät siis ole ”arvoja” sen enempää kuin toiveita tai ideologiaakaan:
– määrä jyrää, muita kuin suomenkielisiä on todella monissa Hkin kouluissa niin paljon, että tehokas oppiminen heidän kannaltaan alkaa olla mahdotonta, koska konkreettisesti opetusta ei voida järjestää näillä tuntikehyksillä, tiloilla ja lukujärjestyksillä vaikka rahaa syydettäisiin kuinka
-kouluihin palkatut kulttuuritulkit tai koulunkäynnin ohjaajat jne. eivät auta lainkaan tässä asiassa, panostus opetukseen, opettajiin, pieniin ryhmiin
-samalla tapaa myös poliittikojen perushuuto ”lisää kuraattoreja, lisää psykologeja” ei tuota juuri tähän ongelmaan mitään lisäarvoa
-kun on luotu poliittiisilla päätöksillä (Hki) suuria noin tuhannen oppilaan koulutehtaita, tulos on tämä, kun toista kieltä puhuvat löytävät omaa ryhmäänsä kymmeniä tai satoja ja luonnollinen kielen oppiminen suomipenskojen kanssa häiriintyy
-painotettu opetus on tässä ongelmakentässä aivan marginaalinen tekijä, määrällisesti
-vuoden kestävä valmistava opetus on aivan liian lyhyt, ja tulosvastetta myös siihen opetukseen, ei siis kielitaidottomina integrointeja
-jos vanhemmat eivät kotona opi tai halua oppia suomea, se heijastuu suoraan koko perheeseen; pitäisikö tässä olla siis vaativuutta Tanskan malliin?
-Helsingissä on myös kaksi paikalliskieltä.
Miksi ruotsinkielisiin kouluihin ei sijoiteta maahanmuuttajien lapsia käytännössä lainkaan eikä lähikouluperiaatetta noudateta näiden koulujen suhteen? Jakautuminen myös niihin kouluihin helpottaisi määräpainetta. Lisäksi ruots.kielisissä kouluissa on poikkeuksellisen hyvät resurssit.
Juttu menee suurin piirtein noin. Ilman arvotuksia.
Ruotsinkielisistä kouluista voin vastata seuraavaa, tosin Espoosta:
Maahanmuuttajataustaisia lapsia on myös niissä, tosin muutama / luokka. Suurempi osuus ovat suomenkielisistä perheistä tulevat lapset, siis sellaisista joissa kumpikin vanhempi on suomenkielinen. Eli voidaan puhua eräänlaisesta koulushoppailusta kanssa kun laitetaan lapsi ruotsinkieliseen kouluun vaikka äidinkieli edellyttäisi suomenkielistä lähikoulua.
Yleisesti ottaen vaaditaan että lapsi on käynyt ainakin jonkin aikaa päiväkotia ruotsiksi tai osaa ruotsia sen verran että pärjää opetuksessa, jos vanhemmista ei kumpikaan ole ruotsinkielinen.
Jos maahanmuuttajavanhemmat osaavat jotenkuten ruotsia, ja ovat opettaneet sitä lapselleen niin voivat hyvinkin laittaa ruotsinkieliseen kouluun.
Asetelma on päinvastainen kunnissa joissa enemmistökieli on ruotsi kuten Närpiössä tai Raaseporissa.
Paras olisi ”raha seuraa oppilasta” malli. Valitkoot kukin koulunsa. Jos huonommin menestyvien lasten huoli on että joutuvat liian haastettomaan opetukseen niin eikö vain voida tiivistää opetuksen tahtia kaikissa kouluissa kaikilla tasoilla?
Perusopetuslain 3 a pykälän mukaan
Perusopetusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu.
Miten tässä toteutuu yksittäisen lapsen etu, jos häneltä poistetaan mahdollisuus eriytettyyn opetukseen?
Edelleen perusopetuslain mukaan
Opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Jos oppilasta kiusataan, niin voiko hän haastaa kunnan tämän perusteella oikeuteen?
Perusopetuslaissa on monta muutakin hienoa säädöstä, mutta käytännön kouluelämässä ne tuntuvat toteutuvan hyvin vaihtelevasti.
Tämäkin on syytä muistaa koulusta keskusteltaessa.
Kielten opettajana minua jaksaa ihmetyttää, miten huonosti opetusvirastossa ymmärretään kielten oppimista.
Ei sitä koulunkäynnin mahdollistavaa suomea sillä opi, että siellä luokalla on joku suomalainen lapsi. Ja se suomalainen lapsi sitten mystisesti levittää sen suomen ympäristöönsä.
Minun lapseni ovat englanninkielisessä koulussa. Siellä se koulunkäyntienkku opittiin täydessä kielikylvyssä kaksivuotisessa esikoulussa.
Siellä luettiin läksyt joka päivä, oli sanakoe kahdesti viikossa ja sen lisäksi piti joka viikko lukea lapselle kolme kirjaa englanniksi.
Ei se englantikaan taikaiskusta tartu. Ja suomi on paljon vaikeampi kieli! Koulua ei voi menestyksellä käydä jos opetuskieltä ei ole oppinut ja kotoa ei tule mitään kannustusta oppimiseen
Eikös lukiokin pitäisi olla kaikille lähikoulu kun se on nyt ilmainen ? Ressujen ja muiden pitäisi arpoa ne sinne otettavat tai pistetään kaikki lähilukioon
On erikoista menoa tämä Helsingin koulukeskustelu. Vanhemmat saavat satsata jälkikasvunsa. Minulle minun lasten tulevaisuus on tärkeää. Ottamalla pois lapsilta ei ole ratkaisu. Ei tällä menolla kukaan pärjää jatkossakaan.
Kun Ossi on iloinen ja tykkää luontokoulustaan niin auttaako se että kampitan hänet ja määrään kouluun jonne ei halua. Ja auttaako se niitä Kotka vihaa kouluaan ja ei osaa kieltä ja kotoa ei kannusteta ?
Koulujen tilanteen kohentaminen vaatisi rahan lisäksi joitain korjauksia toimintafilosofiassa: pitäisi uskaltaa vaatia vähimmäistasolla hieman enemmän.
Yleisopetuksessa luokissa on nähtävästi rauhatonta (oli jo 90-luvulla omana yläasteaikanani), joten oppilailta tulisi vaatia joltisenkin kohtuullista käyttäytymistä. Muita ei saisi häiritä tunnilla ja opettajalle ei saisi haistatella jne.
Toiseksi, perusosaaminen jää monelta koulun päättäneeltä heikoksi. Jos prosenttilasku ja luetun ymmärtäminen ovat ylivoimaisia, ei jatkokoulutuksesta ja työelämään sijoittumisesta voi juuri haaveilla ja syrjäytymisriski on suuri. Perusosaamistason varmistaminen kaikille olisi lasten tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää, mutta jos sitä ei missään vaadita, ei sitä koskaan saavuteta. Niinpä luokkia tulisi voida uusia ja oppilaat, joiden kielitaito on heikko koulua aloittaessa, tulisi saada erityisopetusta niin kauan kunnes valmiudet ovat olemassa.
Jos kotona ei vaadita käytöstapoja eikä läksyjen osaamista, ei lapsi niitä koulussakaan opi jos koulukaan ei niitä vaadi. Tästä tietysti seuraa lähtöolosuhteiden korostuminen lasten pärjäämisessa ja sosioekonomisen menestyksen voimakkaampi periytyminen. Aino Saarisen mukaan Etelä-Koreassa toteutettu suomalainen koulukokeilu johti siihen että oppilaat, joiden vanhemmat eivät pystyneet vapaa-ajalla opettamaan lapsiaan, jäivät koulussa muista jälkeen:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009365393.html
Painotusluokkakeskustelussa unohdetaan ”tavalliselle luokalle” jäävät lapset.
Lapseni kävi koulua tavallisessa, maahanmuuttajataustaisiakin oppilaita sisältävässä kaupunkikoulussa. Ensimmäiset kaksi luokkaa meni hyvin, mutta kolmannesta luokka-asteesta alkaen koulussa oli musiikkipainotteinen luokka. Suurin osa akateemisten perheiden lapsista meni sinne, lapseni jäi tavalliselle luokalle. Luokan oppilaat olivat sitten voittopuolisesti ei-akateemisista tai maahanmuuttajaperheistä. Osa kaupunginosan akateemisista vanhemmista vei lapsensa lähellä sijaitsevaan steinerkouluun.
Samassa koulussa oli myös eurooppalaisen kielen kielikylpyopetusta. Koululuokkia ei kuitenkaan jaettu kielipainotuksen mukaan, koska se olisi aiheuttanut voimakasta segregaatiota. Musiikkiluokan aiheuttamaan segregaatioon ei puututtu.
Olisi ollut oppilaille parempi, että maahanmuuttajaoppilaat olisivat jakautuneet eri luokille tasaisesti, samoin akateemisten perheiden lapset. Tällöin jokaisessa luokassa olisi riittävästi suomea äidinkielenään puhuvia ja toisaalta riittävästi lapsia, joiden kotona koulutusta pidetään tärkeänä.
Koko peruskoulun idea on ollut, ettei olisi erikseen akateemisen ja työväenluokan kouluja, eikä myöskään koululuokkia. Jos akateemisten perheiden lapsista suurin osa kerätään painotusluokille ja erityiskouluihin, joutuvat jotkut lapset keräilyerään. Ei ihme, että Suomessa on OECD-maiden suurin ero kantaväestön ja maahanmuuttajien lasten oppimistuloksissa. Samoin koulutustaustan periytyvyys on noussut korkeaksi.
Painotusluokilla on myös vaikutus luokkien sukupuolijakaumaan. Kuten Helsingin Sanomissa (11.10.2017) todettiin, taideluokilla pojat ovat vähemmistönä. Meillä on myös OECD-maiden suurin ero tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä.
Peruskoulu ei kuitenkaan ole kilpailu vaan paikka, jossa koululaisten on tarkoitus oppia yhteiskunnassamme tarvittavat perustaidot. Siihen pitää tarjota myös tavallisten luokkien lapsille yhtäläiset oikeudet kuin painotusluokkien ja erikoiskoulujen lapsille, myös opiskeluympäristön ja seuran suhteen.
Ja sitten hankalampi kysymys: haastavampiin kouluihin pitäisi saada parhaat opettajat ja rehtorit. Jos heillä ei tilanne ole hallinnassa, heidät pitäisi pystyä vaihtamaan parempiin. Miten tämä sopii yhteen nykyisten eläkevirkojen kanssa, on sitten toinen juttu. Miten siis suhtautua opetushenkilökunnan laatueroihin?
Nykytilanteessa kärjistäen ruotsinkielisten lapset ovat ruotsinkielisessä koulussa, kristilliset laittavat lapsensa kristilliseen kouluun, keskustalaiset maaseutukouluun, vihreät ja vasemmisto steinerkouluun tai taidepainotteiseen kouluun, akateemiset erikoiskouluun tai painotusluokalle, kokoomuslaiset omakotitaloalueen kouluun ja sitä rataa. Segregaatiota vastaan kyllä puhutaan, mutta mitään sille ei olla valmiita tekemään. On vain helppoa syyttää muita puolueita roskasta heidän silmässään, muttei haluta puhua hirrestä omassa silmässä.
Kirjoitan anonyyminä jottei yhdistettävissä lapseeni.
”Koko peruskoulun idea on ollut, ettei olisi erikseen akateemisen ja työväenluokan kouluja, eikä myöskään koululuokkia. Jos akateemisten perheiden lapsista suurin osa kerätään painotusluokille ja erityiskouluihin, joutuvat jotkut lapset keräilyerään. Ei ihme, että Suomessa on OECD-maiden suurin ero kantaväestön ja maahanmuuttajien lasten oppimistuloksissa. Samoin koulutustaustan periytyvyys on noussut korkeaksi.”
OECD-maissa maahanmuuttajat ovat merkittävältä osin yleensä samalta kielialueelta tulevia tai kyseistä kieltä opiskelleita, jotka osaavat jo valmiiksi tulomaan kieltä. Britanniaan on muuttanut paljon englantia osaavia. Ruotsin, Tanskan, Norjan ja Islannin alueiden välillä on ollut muuttoliikettä vuosisatojen ajan. Ranskankielisiltä alueilta muutetaan toisille ranskankielisille alueille ja saksankielisten alueiden osalta myös. Suomenkielisiä maita ei muita ole. Viro on kielialueeltaan lähin ja vironkielisten työllisyys ja viro-taustaisten lasten oppimistulokset Suomessa ovatkin monia muita maahanmuuttajamaita korkeammalla tasolla.
Suomessa lisäksi tuloksia heikentää kaksikielisyysvaatimus. Monessa muussa maassa käytetään enemmän aikaa substanssiaineiden opiskeluun maan pääkielellä. Esimerkiksi Ruotsissa maahanmuuttajien integroitumista on helpottanut se, että näiden on tarvinnut opiskella vain ruotsia ja vieraana kielenä yleensä englantia. Suomessa taas pitää opiskella suomen ja englannin lisäksi koulussa myös ruotsia, mihin käytetty aika tarkoittaa sitä, että suomenkielistä opetusta ja substanssiaineiden opiskelua kouluissa on vähemmän.
Itse olen alkanut kallistua siihen kantaan, että virkamiesruotsin kurssi pitäisi korkeakouluissa tehdä vapaaehtoiseksi ja poistaa korkeakoulututkinnon saamisen ehdoista, ja että kouluissa ainakin S2-kielen opiskelijoilta voisi poistaa vastaavasti ns. toisen kotimaisen kielen opiskelupakon. Vapaaehtoisesti sitä saisi opiskella. Mutta tärkeämpää olisi oppia edes yhtä kotimaista kieltä tasolle, jolla pärjää jatko-opinnoissa ja työelämässä, kuin oppia kahta kotimaista kieltä niin huonosti, että jatko-opintojen tekeminen on hankalaa kielitaidon puutteiden takia.
Ainoa tapa estää koulushoppailua on varmistaa, että lähikoulu on tarpeeksi hyvä. Vaikka moni on valmis kärsimään itse kohtuullisesti epämukavuutta, jos katsoo sen edistävän yhteistä hyvää, niin lapsiaan kukaan ei halua uhrata.
Kaksi omista lapsistani kävi yläkoulun matematiikkapainotteisella luokalla. He päättivät itse pyrkiä sinne, mutta varmasti asiaa edisti se, että me vanhemmat kysyimme, haluaisiko lapsi ko. luokalle. Ei meillä ollut silloin mitään tarvetta vältellä S2-oppilaita – niitä oli koko koulussa vain muutama. Koulussa ei ollut myöskään juuri lainkaan ns. ongelmaperheiden lapsia. Vaikka yhtenä syynä matematiikkaluokan valitsemiseen olikin toive saada vähän mielekkäämpää matematiikan opetusta, niin vähintään yhtä tärkeää oli päästä luokkaan, jossa hyvä koulumenestys oli sosiaalisesti hyväksyttyä. Tuonikäisillä lapsilla ja nuorilla on suuri tarve kuulua ikäistensä joukkoon. On todella raskasta, jos joutuu koko peruskouluaikansa tuntemaan olevansa koulukavereiden silmissä hyljeksitty hikari. Naapurikoulussa toisella matematiikkaluokalla ollut poika kuvasi jälkikäteen tunnelmaa matematiikkaluokalla osuvasti: ”Siellä sai jokainen olla juuri sellainen kuin oli eikä tarvinnut yrittää olla jotain muuta.” Tämä ei toteudu, jossa painotetun opetuksen ryhmässä ollaan vain painotetun aineen tunneilla.
’Naapurikoulussa toisella matematiikkaluokalla ollut poika kuvasi jälkikäteen tunnelmaa matematiikkaluokalla osuvasti: “Siellä sai jokainen olla juuri sellainen kuin oli eikä tarvinnut yrittää olla jotain muuta.” Tämä ei toteudu, jossa painotetun opetuksen ryhmässä ollaan vain painotetun aineen tunneilla.’
Yhdenvertaisuuden ideologia toteutuu siis parhaiten matematiikkapainotteisilla luokilla? Tästä voi vetää vain yhden loogisen johtopäätöksen – kaikki pitää laittaa matematiikkapainotteisille luokille! Lisäbonuksena myöskään S2-oppilaiden määrä ei menoa haittaa, matematiikan kieli kun on universaalia!
Hassua kyllä kuinka liberaalit ovat onnistuneet rakentamaan luokkayhteiskunnan uudelleen Suomeen, ja vielä näin lyhyessä ajassa. Olenkin jo pitkään ollut sitä mieltä että liberaalit toimillaan rakentavat vain neo-aristokratiaa, seuraavaksi pölkyllä onkin jo korkeakoulutus ja luokkayhteiskunnan kehitys etenee ’taloudellisten realiteettien’ vuoksi, mutta kaunopuheissa aina korostetaan yhdenvertaisuutta – kaikille absoluuttisesti samalla mitalla, oli sitten rikas tai köyhä, lahjakas tai lahjaton!
Sitten kun tämä hirviöyhteiskunta on valmis niin liberaalit vain pesevät kätensä ja sanovat ettei tämä ollut se tarkoitus, väärin liberalisoitu.
Hieno aate tämä Suuri ja Mahtava Yhdenvertaisuus! Oppimishalu, koulu(tus)myönteisyys, uteliaisuus ja älykkyys ovat selvästi Yhdenvertaisuuden vastaisia ominaisuuksia, jotka tukevat valkoista ylivaltaa ja kolonialistisia astenteita. Siksi ne on pyrittävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kitkemään etuoikeutetun riistoporvariston jälkeläisistä proletariaatin iskurikoululaisten sakihivutuksen avulla – turpaan vaan niitä hikipinkoja, jotka saavat kokeesta kiitettävän, ja pää vessanpönttöön niiltä, jotka leuhkivat osaamisellaan.
Tasa-arvo pitää takoa jo lapsesta alkaen kaikkien itsestään turhia luulevien kalloon – kenekään pään ei sovi nousta p**kasta ylös ja tästä pitävät huolen kouluissa fyysistä ja sosiaalista voimaa tylyimmin hyödyntävät ”tiedostavat” Yhdenvertaisuuden etujoukot huolen. Mitä tästäkin maasta tulisi, jos kaikki eivät automaattisesti osaisi pitää kynttiläänsä vakan alla?
Siksi onkin aivan välttämätöntä ottaa käyttöön näitä suunniteltuja tasa-arvoistamistoimia – ei siis vain erikoisluokkien loppettamista vaan myös yleisesti herranterttujen ja muiden hikipinkojen siirtämistä proletariaatin ja rodullistettujen seuraan oppimaan todellista Yhdenvertaistuutta! Ja turha mutista siellä sivuoikealla – lapset ovat vain materiaalia, tyhjiä tauluja, joita me Tiedostavat voimme muovailuvahan tavoin muokata kohti uutta uljasta täysin Tasa-Arvoista Yhdenvertaista punaviherfeminististä tulevaisuutta.
Joskus asiat ovat päin peetä, ilman että se on kenenkään vika tai että sille voisi tehdä mitään.
@ksee
En oikein tiedä mitä pyrit nyt kritisoimaan, Neuvostoliittoa?
Nythän kun on vapausasteita lisätty mm. vasemmistoliberaalien toimesta niin koulushoppailu ja segregaatio lisääntynyt voimakkaasti, eikä näillä samoilla liberaaleilla ole mitään ratkaisua ongelmaan, paitsi ehkä erityisluokkien lopetukset joka taitaa osua kritiikkisi piiriin. Pitkässä juoksussa koulushoppailun jarruttaminen johtaa vain siihen että niillä keillä on varaa tai muuten kykyä muuttavat vain pois Helsingistä ja yleisemmin pääkaupunkiseudulta. Muuten näyttää hurjasti siltä että vapausasteiden lisääminen ja kaikenlaisen autoritäärisen määräämisen vähentäminen yhteiskunnassa johtaa segregaation kasvuun ja luokkayhteiskunnan nousuun.
Mutta tämähän on hyvä, palaamme siis takaisin ’oikeaan’ luonnolliseen järjestykseen. Jokaisen pikku liberaalin sisältä kuoriutuu teräksenkova konservatiivi kun aletaan puhua omasta jälkikasvusta, sinne asti ei liberalismin ideologia yllä vaikka kaikkialle muualle ja muille sitä tuputetaan niin kauan kuin vain saadaan näin varmistettua oma ja perheen etu. Liberaalipuoluekin ajaa perintöverojen poistamista – konservatismia/libertarismia parhaimmillaan.
Tuossa tutkimuksessa, jonka tulokset pitäisi näyttää pd-rahan olevan ”todella tehokasta”, ei kuitenkaan löydetty lukuaineiden keskiarvoihin tilastollisesti merkittävää vaikutusta. Onhan sekin toki jotain, jos pd-rahalla ollaan saatu suurempi osa nuorista jatkamaan toiselle asteelle. Tutkimus pitäisi kuitenkin tehdä uudestaan nyt oppivelvollisuusuudistuksen tultua, koska muuten minusta ei voida varmuudella sanoa, että tämä vaikutus olisi edelleen olemassa.
Tutkimus ei myöskään kerro sitä, miten toiselle asteelle pusketut siellä tosiasiassa pärjäävät. Koska löydetty vaikutus koski ilmeisesti erityisesti heikosti menestyviä oppilaita, ja aikasempi menestys ennustaa kaikista parhaiten tulevaa menestystä, epäilen, että menestys on heikkoa lukiossakin.
Itse opetan lukiossa, johon tullaan päälle 8:n keskiarvolla sisään. Lukiossa keskiarvo kuitenkin alkaa 6:lla, eikä tämä ole edes ”huonoimmasta” päästä lukioita. Silti mietin usein, mitä hyötyä lukiosta on heille, jotka jäävät todella kauas lukion oppimistavoitteista kaikissa aineissa. Ollaan tutkittaessa saatu sellainenkin tulos, että osa osaa lukion lopussa matematiikkaa jopa huonommin kuin yläkoulun lopussa (Karvi: ”Oppia ikä kaikki”).
Olen lukenut koulutustaloustieteen tutkimuksia aiemminkin. Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät ovat toki heillä paremmin hallussa kuin kasvatustieteilijöillä, mutta ilman opettajakokemusta tai ymmärrystä pedagogiikasta, kasvatusfilosofiasta, kouluhistoriasta tai nuorista näiden saatujen tulosten tulkinta ja pohdinta tuntuvat usein suoraan sanottuna naiivilta. Arvostan taloustiedettä, mutta ei taloustieteilijä valitettavasti ihan kaikkea ymmärrä.
Olen aikasemmin opettanut myös sekä pd-rahaa saavassa että saamattomassa yläkouluissa. Sen pohjalta en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että pd-rahan hyöty olisi kovinkaan merkittävä, edes vaikka sitä lisättäisiin. Niin mielellään kuin koulujen rahoitusta lisäisinkin, minusta oppilasaineksen tasaaminen tavalla tai toisella jää ainoaksi vaihtoehdoksi, jolla segregaatioon voidaan todellisuudessa puuttua.
”Ollaan tutkittaessa saatu sellainenkin tulos, että osa osaa lukion lopussa matematiikkaa jopa huonommin kuin yläkoulun lopussa” Onks tää ny _se_ luokaton lukio 🙂
Ei toki huono saavutus vihervasemmistolta ei alkuunkaan en mä uskonut, että ihan tuohon pystytte kyllä oman pentunikin lukio kirjoja joku vuosi sitten katselin ja ihmettelin miten pitkä matematiikka on lyhentynyt. Mutta, että noin, taidetaan olla saavuttamassa lopultakin yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja täydellinen koulutus uusneuvostokansalaista varten.
Enpä millään olisi arvannut, että tuon saavuttamiseksi tarvittiin Ifeminismiä joka hallintoalalle mutta näköjään se auttoi. Tulevilla sukupolvilla tuo tulee vielä paranemaan kun vilkuillut noita kasvatusalan oppikirjoja ja sitä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden sekä moninaisuuden säkeistöä, että tulevaisuus on lupaava, ehkä näemme päivän kun lukiosta ulos kävelee numeroista vapautunut ihminen jolla on sormia mutta lukumäärällä niin väliä sillä kaikki sormet ovat yhdenvertaisia ja hän osaa ehkä jopa kirjoittaa sen. Varmaan olette kovinkin ylpeitä suuresta marssistanne, en ihmettele ei noihin aikasaannoksiin kuka tahansa pysty. Viisaampi väistää ja tuohonhan se johtaa.
Niiin mun tytön luokalka on maahanmuuttajia muutama. No arvatkaa mitä ne puhuu keskenään? Englantia tietysti, 9 vuotiaat. Ei se suomenkielinen levitä suomea kaikille.
Ongelma ei ole ne musiikkiluokat. Ongelma on Suomen kielen oppiminen syvällisesti. Ongelma ei ole lapset. Ongelma on riittämätön opetus. Kirk I olisi opittava ennen koulua. Brittityyliin 4-6 v?
Aika vähän on nostettu esiin sitä, että myös opettajat koulushoppailevat. On kouluja, jotka näyttäytyvät haluttuna työpaikkana ja kouluja, joista hakeudutaan pois. Kouluja, joissa opettajat ovat töissä vuosikymmeniä ja kouluja, joissa käydään kääntymässä yhden lukuvuoden verran.
Perinteisesti uudet virat on täytetty tammikuussa. Silloin voi katsella työpaikkailmoituksista, minne päin pk-seutua opettajia haetaan eniten. Vuodesta toiseen.
Eriytymistä ei voi estää. Kun on riittävä määrä tietynlaista maahanmuuttoa ja kaupunkiin muuttoa, niin suuressa kaupungissa tuloksena on väistämättä segregaatiota. Onneksi molempiin muuttoliikkeisiin voidaan vaikuttaa ja siten kääntää suunta kohti parempaa, kunhan vain löytyy tahtoa.
Blogisti osuu oikeaan: kyse on siitä, voidaanko jokaiselle oppilaalle taata hyvä opetus eli opettajan riittävä huomio asuinalueiden, koulujen ja niiden luokkien eriytymisestä huolimatta.
Teoriassa voidaan. Jos opetusryhmiä pienennetään riittävästi, tarvittaessa aina yhden oppilaan ryhmiin saakka, niin opettajan aikaa riittää kaikille. Tämä tietenkin maksaa paljon, mutta teoriassa lisärahaa on paljon.
Käytännössä ei voida. Ei ole rahaa. Eikä ole keinoja pitää yllä työrauhaa luokissa. Kun oppilaiden tasoerot – varsinkin suomen ymmärtämisessä – ovat suuria, oppilaat olisi jaettava opetusryhmän sisällä edelleen eri opettajien vetämiin tasoryhmiin, mikä ei jo pelkästään tilojen akustiikan vuoksi ole mahdollista.
Tuokaan ei kuitenkaan estä koulushoppailua. Ongelmana ei ole vain oppilaiden vanhempien koulushoppailu, vaan myös monet opettajat valikoivat työpaikkansa. On kouluja, joissa työtyytyväisyys on korkealla ja opettajien vaihtuvuus on erittäin pientä – ja jotka ovat haluttuja työpaikkoja ja urakierron eräänlaisia päätepisteitä. Sitten on kouluja, joissa opettajien vaihtuvuus on suurta ja työtyytyväisyys matalaa, ja jotka ovat työpaikkoina monien opettajien urakierrossa usein ensiaskeleita parempien koulujen opettajaksi.
Oppilaiden koulushoppailuun osin ajaa myös se, että opettajat ovat valikoituneet kouluittain ja luokittain. Myös opettajien urakierrossa moni tähtää pääsykokeellisille painotusluokille, joissa on valikoitunut oppilasaines. Tuo on osasyy sille, miksi painotusluokkien opettajaksi urakierrossa jo päässeet opettajat vastustavat painotusluokkien purkamista. Ne luokat kun ovat sekä niiden opettajien että oppilaiden vanhempien toive.
Mitä jos ope saisi jokaiseta s2 oppilaastaan palkanlisää ? Vaikka parikymppiä per oppilas? Alkaisi löytyä opettajia
Jos kerättäisiin muutaman miljoonan joukkorahoitus Soininvaaran kouluttamiseksi seuraavaksi olympia kuulantyöntäjäksi, mikäli Soinivaara nyt ei työntäisikään yli karsinta rajan niin seuraavaksi kannattaa kokeilla asuttamista itäsaksalaiselle alueelle sieltä tunnetusti kasvaa hyväksi kuulantyöntäjäksi jos ei vielläkään ylity karsintaraja niin voitaisiin kokeilla positiivista syrjintää maajoukkuevalinnoissa muut kuulantyöntäjä löytävät kyllä suomesta muutakin tekemistä jos kuitenkaan ei sitten itse kisoissa niin vois… Viisaampi sanoisi, että voisi pysähtyä tai edes hidastaa mutta sen sanominen paljastaa heti toisinajattelijaksi ja niitä nyt vainotaan suomessa.
Muistatko miten tilanne oli 25 vuotta sitten? 😉 Paljon on muuttunut, silloin sai edes asemalla lämmitellä pakkasyön, kai ymmärrät, että 25 vuoden päästä ehkä aikaisemmin koska kehitys on itseään ruokkivaa niin meillä ei ole mitään mahdollisuutta laittaa mitään rahoja segregaatiohin eikä diskriminointeihin ellei täällä oteta positiivista orjuutta käyttöön en kyllä tietä riittääkö sellainen vähemmistö edes orjina tuohon projektiin. Eipä koulutuksen rahatkaan olisi muutenkaan ongelma jos se raha käytettäisiin _koulutukseen_ Yhden pseudotieteellisen tutkimuksen rahoituksella saa yllättävän paljon aikaan, esim. kyläkoulun vuoden budjetti saattaa olla suurin piirtein sama, mutta kun ne arvot.
”Tieteellisessä aikakauslehdessä European Journal of Social Psychology julkaistussa artikkelissa tehtiin seuraava varsin kiinnostava havainto: ihmiset, jotka päättivät olla ottamatta vastuuta virheistään ajattelivat, että se teki heidät vahvemmiksi ja että heillä oli näin enemmän valtaa muihin nähden ja itseään kohtaan. Tämän vuoksi he tiesivät epäonnistuneensa ja havaitsivat kognitiivisen dissonanssin olemassaolon, mutta he päättivät pysyä vaitonaisina siitä ja suojella omaa egoaan.”
==> Meillä on paljon”vahvoja”naisia hallinnossa ja määrä kasvaa.
Tämä ratkaisu on toki perisuomalainen: https://www.youtube.com/watch?v=g07y7riZDa4