Putinista johtuvista syitä jatkan paneutumista Venäjää koskeviin kirjoihin. Nyt on vuorossa Mihail Šiškinin kirja Sota vai Rauha.
Šiškin on vuonna 1961 Moskovassa syntynyt, Sveitsissä asuva kirjailija.
Kirja on epätoivoinen vuodatus Venäjän eurooppalaismyönteisen älymystön asemasta ja Venäjän tilasta ylipäänsä. Venäjästä maalataan lohduton kuva, joka ei anna juuri toivoa tilanteen korjautumisesta.
Sivuutan kirjassa olevan väkevän Venäjän kulttuurin ja maan kauneuden ylistyksen ja keskityn siihen, mitä kirja kertoo Venäjän tulevaisuudesta.
Venäjä syntyi Kultaisen Ordan vasallivaltioksi
Venäjän ongelmat ovat hänen mukaansa peräisin sen historiasta. Olin mielestäni hyvä koulun historiassa, mutta suuren naapurimme juurista ei koulun historianopetuksessa kerrottu oikeastaan mitään. Ohimennen mainittiin, että viikingit perustivat Novgorodin ja että mongolit valtasivat joskus Etelä-Venäjän, mutta Kultaisesta Ordasta tulin tietoiseksi vasta kuunneltuani René Nybergin erinomaisen kirjan Ruotsin ja Venäjän välissä.
Sitä ei kerrottu, että Venäjän suuresta kansallissankarista Aleksanterista Nevskistä tuli Novgorodin suuriruhtinas Kultaisen Ordan nimittämänä. Hän syrjäytti isoveljensä, joka oli yrittänyt pullikoida mongolivaltaa vastaan. Venäjän alkuaikoina venäläiset suuriruhtinaat olivat kultaisen Ordan vasalleja, joiden tehtävä oli kerätä sille veroja. Mongoleilta on peräisin Venäjän hallintomalli.
On meilläkin kaunisteltu historiaa. Mehän yritämme puhua jostain Ruotsi-Suomesta, kun tosiasiassa Ruotsi oli vallannut Suomen alusmaakseen.
Vasallivaltion aika totutti maan siihen, että tsaarilla on oikeus ryöstää ja alistaa kansaa, ja kansan tehtävä on kerätä rahaa tsaarille ja tämän suosikeille. Näin oli feodaaliaikana Länsi- ja Keski- Euroopassakin, mutta muu Eurooppa on siitä vapautunut, Venäjä ei koskaan.
Šiškin kuvaa Venäjän jakautumista ”Batustaniin” ja Tolstoin, Dostojevskin ja muiden suurten persoonien Venäjään. Batustanilaisia on ylivertaisesti enemmän kuin niitä toisia.
Maaorjuus on jatkunut Venäjällä aivan viime aikoihin saakka, jos maaorjuus määritellään niin, ettei ihmisillä ole oikeutta tai mahdollisuutta muuttaa pois tilaltaan tai kolhoosistaan.
Omistusoikeus on vain tilapäinen käyttöoikeus
Omistusoikeutta meidän tavoin tulkittuna ei ole. Hallintokulttuurin mukaan alemman on toteltava ylemmän kaikkia määräyksiä, ja omia alaisia saa vastaavasti kohdella mielivaltaisesti.
Jeltsinin ajan ”demokratia” on Venäjällä huonossa huudossa. Tuolloin valtion omaisuus siirtyi oligarkeille prosessissa, joka vaikutti kaaottiselta ja tietämättömien ihmisten huijaamiselta.
Valtaan liittyy oikeus varastaa, mutta omistusoikeus on toisaalta vain omaisuuden tilapäistä nautinto-oikeutta. Oligarkien järjettömän suuret omaisuudet ovat näiden käytössä vain tilapäisesti ja käyttöoikeus voidaan peruuttaa ja on peruutettukin esimerkiksi Hodorkovskin tapauksessa.
Kirjassa Putinin lähipiirissä Catherine Belton kertoo, että Putin voi määrätä haluamansa oligarkin rahoittamaan vaikkapa jonkin infrahankkeen. .
Sillä, että omaisuus on vain lainassa, on karmaiseva vaikutus talouden toimintaan. Omaisuutta ei kannata käyttää pitkäjänteisesti, vaan siitä on otettava kaikki irti niin kauan kun voi. Sitä kannattaa siirtää ulkomaille Putinin vallan ulottumattomiin. Lontoon ja Sveitsin pankkien tulot tästä varastetun rahan kätkemisestä ovat niin jättimäisiä, ettei siinä moraalin perään kysellä.
Kun kaikki tämä menee läpi koko hallintokoneiston, järjestelmä ei muutu muuksi johtajaa vaihtamalla. Liian monen elanto on kiinni näistä sairaista käytännöistä.
Šiškin kutsuu Putinia kirjassa jatkuvasti tsaariksi.
Demokratialla ei ole kannatusta
Kun kansa arvostaa vahvaa johtajaa enemmän kuin kaoottista demokratiaa, demokraattinen vallankumous ei vaikuta mahdolliselta. Vaaleissa muutosta ei voi tapahtua, koska vaikka kansa on ailahtelevaa, ääntenlaskijat ovat luotettavia.
Vahva tsaari on parempi kuin heikko tsaari. Vahva ei häviä sotia vaan laajentaa valtakuntaa. Gorbatsov oli heikko tsaari, joka menetti Venäjälle kuuluvia alueita. Siksi häntä vihataan.
Talousjärjestelmä ei kerta kaikkiaan toimi. Venäjä on jäänyt valtavasti jälkeen länsimaisista talouksista. Yritys korjata tilannetta valtaamalla uusia alueita ryöstettäväksi vain pitkittää ongelmia.
Vauraus syntyy alueiden verottamisesta
Niinpä Venäjällä ei ajatella, että vauraus tulisi talouden kehityksestä. Se tulee siitä, että vallataan uusia alueita ”verotettavaksi” ja riistetään vauraus syrjäkyliltä Moskovaan. Tämä opittiin mongoleilta.
Imperialismi on syvällä venäläisten sielussa. Jopa Hodorkovski on kysyttäessä sanonut, että jos Kaukasuksen maat yrittävät irrottautua Venäjästä, se on estettävä asein. Venäjä on ne aikanaan vallannut, joten ne kuuluvat Venäjälle.
Aikanaan Venäjä on vallannut myös Suomen.
Onko koskaan mitään tuotetta mainostettu taatulla venäläisellä laadulla, kysyy Šiškin.
Samalla tämä yhä takapajuisempi maa pitää yllä illuusiota Moskovasta kolmantena Roomana ja venäläisiä Jumalan valitsemana kansana, jonka historiallinen tehtävä on alistaa muut maat alamaisikseen.
Joku kuvasi jo 30 vuotta sitten Venäjää sanoilla Burkina Faso, jolla on ydinase.
Aivovuoto
Valtava aivovuoto jäytää Venäjän tulevaisuutta. Hyvin koulutettu eurooppalaisittain ajatteleva väki siirtyy suurin joukoin pois maasta. Nyt tosin Venäjällä aiotaan vaatia, että sen, joka aikoo ylittää rajan, pitää ilmoittaa siitä hyvissä ajoin ennalta. En oikein usko, että tämän tarkoituksena on välttää ruuhkia raja-asemilla.
Lokakuun vallankumous jo aikanaan karkotti suuren määrän venäläistä älymystöä ulkomaille, mikä heikensi maata valtavasti.
Vaikka Stalinia palvotaan suurena johtajana, Leniniä ei palvota, koska hän luovutti pyhää venäläistä maata ja antoi kertaalleen vallattujen maiden itsenäistyä.
Lokakuun vallankumous esitetään juutalaisten ja ulkomaisten agenttien juonena Venäjää vastaan. Tätä en ole ennen kuullutkaan.
Kirkko on tsaarin alamainen
En ole koskaan pitänyt siitä uskonnon piirteestä, että vähän yksinkertaista kansaa huijataan palvomaan maan johtajaa jumalana tai Jumalalta valtansa saaneena. Tässä Venäjän ortodoksisella kirkolla on pitkät perinteet, joita Moskovan patriarkka Kirill tunnollisesti ylläpitää.
Entinen Pietarin katujengien kunkku on hänkin vanhoilla päivillään muuttunut kovin uskonnolliseksi.
Venäjän on hajottava
Šiškin näkee tämänkin toisin. Venäjän federaation tulee hajota ja siihen pakolla liitettyjen alueiden tulee voida itsenäistyä.
Toivottavasti Putinin hallinto kuitenkin antaa hänen elää tämänkin jälkeen. Kaikkien se ei ole antanut elää.
Kirjan analyysi Venäjän tilasta vaikutti niin toivottamalta, että oikein ihmettelin, miten hän saa kirjan lopetetuksi. Tällaiseen kirjaan kuuluu optimistinen lopetus. Sellainen siinä olikin. Toivo on nousevassa nuorisossa.
Koko tuon vuodatuksen jälkeen loppu ei tuntunut uskottavalta.
Valitettavasti venäjä on maa joka ei voi kehittyä mainitsemistasi syistä.
Jos kehitystä tapahtuisi, joku voisi menettää valtaa jonka joku on antanut.
Yksi suuri ongelma on ollut nevostoliiton jäljiltä perityvä tuotantotapa jossa esimerkiksi armeijalle menevä tuotanto ja siviileille menevä tuotanto ovat vahvasti erilliset.
Vain harvat asiat tukevat armeijan tuotannon puolelta siviilituotantoon. Näin sivillituotannon kehitys jää jälkeen ja tuotteet onnostettava joka tapauksessa ulkomailta — nythän tämä on vähentynyt.
Mikään tuotanto ei ole laadukasta — tai laadun käsite ymmärretään eri tavalla kuin olisi syytä.
Edelleen kyseessää on pakkotyölaitos.
Bensa-asema jota kohtaa mafia ja jolla on ydinase.
Neuvostoliiton aikaan ei ollut epäselvyyttä mikä taho ohjaili ortodoksista kirkkoa. Tietääkö joku mikä on ollut tilanne sen jälkeen. Onko se ollut jatkuvasti turvallisuuskoneiston masinoima julkisivu?
Täytyy ihmetellä, että Osmo ei olisi kuullut väitettä lokakuun vallankumouksen ulkomaisista juurista.
Minä olen jostain lukenut, että Lenin asui Sveitsissä 1. Maailmansosan vuosina ja että Saksan tiedustelupalvelu toimitti hänet Venäjälle, Suomen kautta. Juutalaisista juurista en tiedä, mutta tämä Saksan osuus tuntuu uskottavalta.
Mä en tunne yksityiskohtia kovin hyvin, mutta käsitykseni on ollut, että vallankumouksellinen liikehdintä oli kuitenkin kotimaasta lähtöisin, vaikka Saksa myös käytti sitä hyväkseen.
Suomensin Shishkinin kirjan. Mainitsemasi loppu, samoin kuin johdantosivut, on kirjoitettu viime vuonna, muu materiaali on peräisin vuonna 2019 ilmestyneestä teoksesta, jonka toinen puoli koostui saksalaisen pitkän linjan journalistin ja Venäjän tuntijan Pleitgenin esseistä. Olisi varmaan ollut hyvä lisätä kirjoitusvuosi esseiden loppuun, perspektiivi olisi helpommin nähtävissä. Päämateriaali toimii nyt vähän kuin profetiana muutaman vuoden takaa. — Uskon että loppukaneetti, toivo siihen, että uuden sukupolven myötä kehityksen suunta vihdoin muuttuu, on kirjailijalle välttämätön ajatus, muuten ei jaksaisi elää.
Kiitos täsmennyksestä ja kiitos hyvästä suomennuksesta.
Hei!
Kirja on erittäin ansiokas, kuin opetusmatka Venäjän ja Neuvostoliiton historiaan ja venäläiseen sielunmaisemaan. Olen yrittänyt etsiä tietoa siitä, millä kielillä tämä kirja on ilmestynyt. Oliko ilmestynyt ensin saksaksi? Entä onko kirjaa saatavilla venäjäksi? Jokaisen venäläisen tulisi saada jossain vaiheessa saada tutustua kirjaan.
30 sekunnin googlauksen perusteella kirja on ilmestynyt saksaksi vuonna 2019. Tämä suomennettu laitos on tavallaan eri kirja, koskas siihen on lisätty täydennetty luku Ukrainan sodan vuoksi. Huomattakoon, että kirjan alkuluvuissa puhutaan sodasta Ukrainassa, tarkoitetaan hiljaista sotaa Itä-Ukrainassa, josta me emme Suomessa välittäneet mitään.
“Gorbatsov oli heikko tsaari, joka menetti Venäjälle kuuluvia alueita. Siksi häntä vihataan.”
Aluemenetyksien syyllinen oli Jeltsin, joka lakkautti Neuvostoliiton syrjäyttääkseen Gorban. Isohko osa venäläisistä oli tuolloin sitä mieltä, että hyvä vaan, kun ei tarvitse enää elättää kaiken maailman uzbekkeja. Tälläkin hetkellä esim. Tsetsenia on Venäjälle taloudellisesti pelkkä taakka, sinne kaadetaan rahaa, jotta paikalliset pysyisivät rauhallisina.
“Leniniä ei palvota, koska hän luovutti pyhää venäläistä maata”
Lenin oli poikkeuksellisen realistinen venäläinen poliitikko, ja valmis luopumaan (väliaikaisesti) asioista, joiden pitäminen oli joka tapauksessa mahdotonta. Suomi sai itsenäisyyden, kun sitä ei kyetty estämäänkään, talonpojat saivat kartanonherrojen maan, jonka olivat jo vallanneet ja niin edelleen. Tyhmempi mies ei olisi tehnyt rauhaa Saksan kanssa Brest-Litovskissa, ja Saksan armeija olisi marssinut Moskovaan ja Pietariin kohtaamatta mainittavaa vastarintaa.
“Lokakuun vallankumous esitetään juutalaisten ja ulkomaisten agenttien juonena Venäjää vastaan. Tätä en ole ennen kuullutkaan.”
Juutalaisia syytettiin alusta alkaen, ja se ei ollut pelkkää lukutaidottomille musikoille tarkoitettua propagandaa, siihen uskottiin ihan tosissaan Venäjän valkoisten joukoissa. Yhdessä uudemmassa venäläisnationalistisessa tulkinnassa annetaan iso rooli briteille: Marx ja Engels asuivat Englannissa ja olivat ilmeisiä brittiagentteja, kuten kaikki muutkin vallankumoukselliset, ja ilman brittien juonia Venäjä olisi vallannut Berliinin ja Konstantinopolin 1917 ja voittanut Ensimmäisen maailmansodan. Ei, tämä ei ole vitsi.
Niitä syytetään joiden syyttämiselle on sosiaalinen tilaus.
Vika ei ole koskaan itsessä, muissa on kyllä kaikki mahdolliset viat.
Yksi yksityiskohta… Leninin opettaja lapsena oli Kerenski, väliaikaisen hallituksen “vahvan miehen” isä.
Kyllä näitä omituisuuksia riittää kun kompostin pintaa pöyhii ja historian pahin lemu tulee vastaan.
Historiasta tehtiin valinnainen Sipilän hallituksen aikana lukioissa kun haluttiin lisätä matematiikan opetusta koska suomalaisten matematiikin taito oli tippunut Pisa tuloksissa. Ei kokoomusta voi yksin syyttää
heikoista Pisa tuloksista. Opetusministerit koko 2000-luvun ovat halunneet pistää puumerkin 4 vuoden hallituskauden jälkeen. Ei tämä nykyinen hallitus ole korjannut rakenteellisesti tilannetta. Olen kyllä sitä mieltä että uskonnonopetus voidaan lakkauttaa ja uskontojen historia voidaan käydä historian tunnilla . Lukioon pitää palauttaa historia pakolliseksi. Painopiste pitäisi olla yleishistoria.
Onneksi kokoomus tuhosi historian opetuksen Suomessa lopullisesti Grahn-Laaksosen kaudella. Kaukonäköisyys loistaa Orponkin silmistä. Oikeasti ihmeellistä lukea, että ministerimies vasta eläkkeellä alkaa tutustua naapurin historiaan. Yhtä kummallista on todeta kaupunginvaltuutettujen nollatason tuntemus Helsingistä. Ei se historia ole nyt vasta ilmestynyt kirjoihin. Vaikka koulussa ei vuosikymmeniin uskallettu venäjästä rehellisesti puhua, niin silti olisi luullut että eduskuntaan asti selvinneet tietäisivät historiasta ja olisivat siitä kiinnostuneita, mutta ykkösasia lienee se, että on liian vaikeaa poiketa kaupasta Alkoon.
Ei se ole uskottava!
Monien arvostettujen kommentaattorien ja tieteilijöiden, mm. Timothy Snyder, Geir Giles, Catherine Belton, Sasha Gessen jne hvainnot ja johtopäätökset ovat täysin linjassa Shiskinin esille tuoman kanssa.
Venäjällä on käsittelemättömän menneisyytensä takia äärimmäisen suuria vaikeuksia päästä Acemoglun ja Robinsonin kuvailemaan “kapeaan käytävään”, jossa kansalaisoikeudet ja demokratia olisivat voimassa.
> Venäjän on hajottava
venäjän on hajottava, vaiko pilkotuttava osiin?
http://citypopulation.de/en/russia/cities/
se mitä venäjästä jäänyt jäljelle on asenteellisesti ja ilmapiiriltään aika yhtenäinen. joten hirveästi en uskoisi että alialueita syntyy enää. pitäisikö olla pohjois-moskova, itä-moskova ja etelä-moskova? venäjä on yllättävän moskova keskeinen.
Itse luin juuri Tuula Malin kirjan “Putinin pihapiirissä Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa”. Se on julkaistu 2020 ja tuntui vähän vanhentuneelta, mutta oli kiintoisaa lukea nyt läpi, koska kirjoittaja näki, minne ollaan menossa.
Siskinin käsitys Venäjästä kuulostaa täsmälleen samalta kuin minkä saa Martti J. Karin maineikkaasta 2018 luennosta. Helsingin Sanomien vieraileva venäläiskolumnisti arvosti hänkin Karin luennon korkealle, mutta vielä korkeammalle Mauno Koiviston kirjan “Venäjän idea”.
Kaiken tämän analyysin omaksumisen jälkeen, mikä on synteesi, mitkä ovat johtopäätökset? Mitä tämmöisen maan naapurina on viisainta tehdä?
Osmo: “Mongoleilta on peräisin Venäjän hallintomalli.”
Onko? Millainen Kultaisen Ordan hallintomalli sitten oli?
En nyt ole alan asiantuntija, mutta minulle on historian harrastajana syntynyt seuraava mielikuva mongolien hallinnosta 1200…1400-luvuilla, jolloin Moskova oli heidän vasallinsa:
Hallinto oli tiukasti hierarkkinen, ja johtajalla oli rajaton valta niin alueisiinsa kuin ihmisiinsä. Hallinnon syvin olemus oli tukea aggressiivista militarismia, joka tähtäsi senaikaisen maailman (siis Euraasian) hallintaan. …Pieni detalji: Mongoleilla oli käytäntönä ryöstää valloittamiensa alueiden lapsia orjiksi ja sotilaiksi.
Asiaa tuntevat oikaiskoot!
En okein tiedä, onko asioita tuntematon tavallinen tallaajan, kuten minä, sallittua osallistua tällaiseen keskusteluun, jossa taitetaan peistä tulevaisuuden skenaarioista. Minulla ei ole sellaista aketeemista sivistystä, tai ministerin kokemusta, joka voisi tuoda lisäarvoa tähän keskusteluun.
Osallistuin intensiivisesti tuohon ilmastonmuutokseen liittyvään keskusteluun (turve/puu), koska olin sattumoisin lukenut kirjan, joka suhtautui kriittisesti hiilinielujen tehokkuuteen pitkässä juoksussa, ja noin 400 puheenvuoron jälkeen tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että kirja, johon näkemykseni ilmastonmuutoksesta perustan, on tosi lujaa faktaa.
Koskapa sen esittämät tieteelliset faktat kestivät tarkastelun, olettaisin, että kirjan tekijät ovat todellisia asiantuntijoita, vaikka eivät itsestään teekään numeroa. Sitä suuremmalla syyllä oletan heillä olleen vahvatkin perustelut käyttää ilmastonmuutosongelmaa johdantona tulevaisuuden skenaarioilleen, jotka mitä suuremmassa määrin koskevat tätä aihepiiriä; sota ja rauha, sekä Siskinin näkemyksiä siitä.
Itse asiassa tuo kirja “tulevaisuuden lyhyt historia” ( http://www.bod.fi/s?k=soupfvjlkd1c ) ei ennusta mitään. Se vain toteaa, ettei ilmastonmuutos johda maailmanloppuun. Mutta lämpötilan nousu maapallolla johtaa siihen, että ihmisten on sirryttävä 30-leveysasteen pohjoispuolelle, ja siellä taas karttaa katsoen vapaat asutettavat alueet ovat Venäjän ja Kanadan hallussa.
Ilmastonmuutoksen ongelmiin on vastaus vetytaloudessa, mutta elintilaongelma on jo vakavampi ‚eikä siihen ole tekijöillä vastausta, joten he rakentavat tulevaisuutta koskevan “sadun aikuisille”, joka näyttää pelottavalla tavalla käyvän toteen.
Venäjälle ei tuossa skenaariossa uhrata ajatustakaan, vaan keskitytään siihen miten länsimaat joutuvat populismin kouriin, ja kuin varkain lännen johtotähti (Capitol-kukkula) vallataan uuden identiteettipolitiikan tuloksena syntyneen populistiliikkeen toimesta. (kirja on ilmestynyt ENNEN Trumpin Capitol-episodia).
Kehitys vie lännen demokratiat idän totalitarismia vastaan, ja tässä kontekstissa Ukrainan sota on pieni episodi, jossa tuota idän ja lännen välistä rajaa paalutetaan.
Minusta Siskinin analyysi Venäjästä historian valossa on hyvä. Demokratialle ei siellä ole kasvualustaa, olipa Venäjä kokonainen tai hajonnut. Ei Ukrainallakaan ole demokraatiasta kokemusta, ellei oteta huomioon Donin kasakoita. Heidän päällikkönsä ymmärtääkseni valittiin jonkinlaisella demokraattisella menetelmällä.
Samalla tavalla kuin Siskin, tämänkin kirjan tekijät löytävät positiivisen ulospääsyn, kun luontoäiti ottaa ohjat käsiinsä.
Siskinin näkemys on yhtä uskottava kuin tuo “Satu aikuisille”(Siskin luottaa nuorisoon, tuon sadun tekijät luontoon). Entäpä jos Venäjä ei hajoakaan, vaan rakentuu osaksi tuota idän totalitaristista rintamaa.
Tuo opettavainen satu on kirjoitettu mustan huumorin keinoin, ja kirjoittajat jo johdanon lopussa varoittavat käyttämästä sitä ennustuksena (vaikka kovasti maailma on menossa kerrottuun suuntaan). Mutta varoittavia näkökulmia se tarjoaa.
Tuossa kirjassa siis maailmaa katsotaan siitä horisontista, että Putinin Venäjä (hajonneena tai kokonaisena) tulisi olemaan osa idän totalitaristista rintamaa lännen demokraattista rintamaa vastaan, ja USA:n mielenkiinto tulisi olemaan tyynellä merellä Kiinaa vastaan. Ja tässä katsannossa ei ole kovinkaan tärkeää USA:lle, missä tuo rintamalinja täällä Euroopassa kulkee. “Amerika first”.
On muistettava että entisiin Neuvostoliiton maihin jäi huomattavan suuri venäjänkielinen vähemmistö jonka oikeuksia Venäjän federaatio on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen puolustanut muun muassa Baltianmaissa. Ainostaan Tadžikistanissa oli 1990-luvulla sisällissota jonka aikana venäläiset poistuivat maasta mutta muissa entisissä Neuvostoliiton tasavalloissa on edelleen venäläisvähemmistöjä joiden oikeuksia Venäjän federaatio puolustaa. Myös Venäjällä asuu paljon keskiaasialaisia siirtotyöläisiä jotka tällä hetkellä ovat rekrytoinnin kohteita Venäjän asevoimille
Kirja ilmestyi ensin saksaksi vähän toisessa muodossa, Shishkinin esseiden välissä oli saks. toimittajan ja Venäjän-tuntijan Fritz Pleitgenin artikkeleita. Venäjäksi teos ei tiettävästi ole ilmestynyt.