Huumepolitiikassa ei mitään uutta

Tör­mäsin 25 vuot­ta van­haan kir­joituk­seeni huumapoli­ti­ikas­ta, joka on julka­istu Suomen Kuvale­hden kolumn­i­na. Mikään ei ole muut­tunut 25 vuodessa. Olisin voin­ut julka­ista tämän tuoreena.

***

Suomen Kuvale­hti 24/1998

Huumemarkki­nat on tuhottava

Kovat huumeet ovat mon­en väärän häly­tyk­sen jäl­keen ihan oikeasti tulleet Suomeen.

Vaik­ka on järkyt­tävää kuun­nel­la äitiä, joka on menet­tänyt lapsen­sa huumeille, ter­veysongel­mat eivät ei ole huume­on­gel­man pahin puoli.

Jos kyse olisi vain kansan­ter­vey­destä, uno­htaisimme huumeet ja keskit­ty­isimme alko­ho­lion­gelmi­in. Suomes­sa on liki puoli miljoon­aa alko­holin suurku­lut­ta­jaa ja vuosit­tain alko­holi­sairauk­si­in kuolee tuhan­sia ihmisiä. Huumei­den kohdal­la luvut ovat noin pari pros­ent­tia tästä. Liiman hais­telu tekee aivoista selvää jälkeä, mut­ta ei syr­jäy­tyvien nuorten imp­pauk­ses­ta ole koskaan nous­sut saman­laista huu­toa kuin “varsi­nai­sista” huumeista.

Ongel­ma isol­la O:lla on huumerikol­lisu­us. Huumeista eivät kär­si vain huumei­den käyt­täjät itse, vaan tasku­varkauk­sien, ryöstö­jen, asun­to­mur­to­jen ja polkupyörä­varkauk­sien takia koko yhteiskun­ta, kun narko­maan­it han­kki­vat rahaa päivän piikkiinsä.

Huumekau­pas­sa syn­tyy niin val­taisia voit­to­ja, että niiden avul­la jär­jestäy­tynyt rikol­lisu­us pystyy tunkeu­tu­maan syvälle hallintoon ja talouteen. Huumer­a­ha tun­kee myös talouden lail­lisi­in osi­in ja työn­tää markki­noil­ta rehellis­es­ti rahoitet­tu­ja yri­tyk­siä. Tämähän on meille tut­tua kiel­to­lain ajal­ta: “myymäl­lä vain gal­lonoi­ta osteskelti­in kartanoita…”

Huumevalvon­nan lisäämi­nen on vas­tavir­taan uimista, kun rajo­ja muuten avataan ja kansalais­va­pauk­sia lisätään. Jos huumekaup­pa aiot­taisi­in poli­isi­toimin nujer­taa, olisi puu­tut­ta­va rankasti kansalais­va­pauk­si­in. Onhan Suomen pahin huume­on­gel­ma vankilo­is­sa. Niis­sä siis kansalais­va­paudet ovat liiallisia.

Valvon­nan lisäämisessä on toimenkin ongel­ma: se nos­taa huumei­den hin­to­ja ja kas­vat­taa entis­es­tään voit­to­ja, mikä taas lisää huumekaup­paa. Nyt vira­nomais­ten haavi­in jää huumeista ehkä noin kymme­nen pros­ent­tia. Huumekaup­pa kan­nat­taisi, vaik­ka haavi­in jäisi puo­let tavarasta.

Joitakin vuosia sit­ten The Econ­o­mist ehdot­ti pääkir­joituk­ses­saan huumei­den lail­lis­tamista, jot­ta vietäisi­in markki­nat huumerikol­lisil­ta. Huumei­den käyt­tö voisi jopa vähen­tyä, kun kenenkään ei enää kan­na­ta viekoitel­la toisia koukku­un. Huumerikol­lisu­us ainakin lop­puisi, ja sehän juuri on huume­on­gel­man pahin puoli.

Suomes­sa on näyt­töä The Econ­o­mistin järkeilyn puoles­ta. Suomen luon­nos­sa kas­vaa eräs yleinen korkeata­soinen huumekasvi – enkä tarkoi­ta täl­lä Mika Wal­tarin main­os­tamia kär­pässieniä. Luulisi ilmaisen, kenen tahansa saatavil­la ole­van huumeen johta­van kansal­liseen katas­trofi­in, mut­ta sen käyt­tö on jäänyt pienen piirin kokeilui­hin. Ilmaishyödyk­keen markki­noin­nista ei kukaan hyödy.

The Econ­o­mistin ehdo­tus on loogi­nen mut­ta eet­tis­es­ti han­kala. Miltä tun­tu­isi myy­dä hero­i­inia ter­veille nuorukaisille val­tion huume­myymälässä? On  sitä pait­si selvää, ettei Suomen kan­na­ta huumeparati­isik­si ryhtymäl­lä houkutel­la maa­han huumei­den käyt­täjiä muualta..

Huumevi­ra­nomaiset kiis­televät rajusti siitä, pitäisikö hero­in­is­teille antaa korvike­hu­umei­ta, esimerkik­si meta­do­nia tai paljon puhut­tua Tem­gesi­ciä. Korvike­hu­ume on hero­i­inia vaarat­tomam­paa ja sen avul­la voi päästä asteit­tain eroon huumeri­ip­pu­vu­ud­es­ta. Vaikkei riip­pu­vu­ud­es­ta eroon pää­sisikään, hero­in­istin elämä olisi siedet­täväm­pää ja hän pysty­isi nor­maali­in työn­tekoon. Mut­ta korvike­hu­ume on siis huume.

On kiis­tanalaista, onko korvike­hu­umei­den käyt­tö lääketi­eteel­lis­es­ti järkevää, kun asi­aa tarkastelee hero­in­istin itsen­sä kannal­ta, mut­ta ulkop­uolis­ten kannal­ta sen edut ovat kiistattomat.

Barcelo­nan keskus­ta rauhoit­tui radikaal­isti, kun kaupungis­sa alet­ti­in jakaa hero­in­is­teille meta­do­nia. Aiem­min ihmiset eivät uskalta­ne­et liikkua kaduil­la huumeisi­in­sa raho­ja jah­taavien narkkarien pelossa.

Korvike­hu­umeet katkai­se­vat hero­in­istin rikoskier­teen. Sik­si se on yhteiskun­nan edun mukaista, sanovat moral­is­tit mitä hyvänsä.

Korvike­hu­umeet myös toteut­ta­vat The Econ­o­mistin ehdo­tuk­sen huumemarkki­noiden tuhoamis­es­ta. Hero­in­isti on huumekaup­pi­aalle kul­takaivos, jon­ka koukku­un saat­tamiseen kan­nat­taa investoi­da mit­tavia markki­noin­tipon­nis­tuk­sia. Jos yhteiskun­ta vie huumekaup­pi­ail­ta kan­ta-asi­akkaat, ala joutuu kannattavuuskriisiin.

 

5 vastausta artikkeliin “Huumepolitiikassa ei mitään uutta”

  1. Kovia huumei­ta ei tarvitse lail­lis­taa kokon­aan. Niiden myyn­ti ja hal­lus­sapi­to voi olla edelleen kiel­let­tyä ja käyt­tökin niiltä, joil­la ei ole riip­pu­vu­us­di­ag­noosia. Riip­pu­vu­us­di­ag­noosil­la huumet­ta tai jotain korviket­ta sen sijaan saisi veron­mak­sajien rahoilla.

  2. Poli­isin asen­net­ta saa ikuis­es­ti ihme­tel­lä, kun heille tärkein­tä on uusien rikol­lis­ten jatku­va vir­ta, vaik­ka kuin­ka kovien ja kan­sain­välis­ten. Yhteiskun­ta voit­taisi val­tavasti jos jär­jestäy­tynyt rikol­lisu­us ei saisi mil­jardi­markki­noi­ta ja narkkar­it oli­si­vat tarvit­taes­sa hoi­dos­sa eikä pöl­limässä myytävää kamaa varten. Mut­ta ei. Kukaan ei vasikoi poli­isille jotain itä­mafi­aa joka kiristää ja uhkailee, mut­ta jos korvike­heroi­inin saisi terkkar­il­ta jos­sain valvo­tus­sa huoneessa, niin tuo­ta rikol­lis­ten suhdet­ta ei syn­ty­isi. Ihan kuin jär­jestäy­tynyt rikol­lisu­us mak­saisi poli­isi­jo­hdolle pitääk­seen ase­mansa, niin type­r­iä mielip­iteitä sieltä tulee. Aarnion tapauskin viit­taa jo tuo­hon. Alko­holin suo­jelu ja vapaut­tamishalu on myös aika kum­malli­nen kun ver­taa kannabiskeskustelu­un. Väki­val­ta ja syövät lev­iävät tässä maas­sa viinin ja viinan avulla.

  3. kom­men­tille vain toteu­tus­ta mut­ta vähän asi­aan has­susti liittyen.

    25 vuot­ta, jaa. yksi mihinkä olen vähän … kyl­lästynyt poli­ti­ikas­sa, että asioista äänestetään kuin olisi joku 20 tai 30 vuot­ta sit­ten ole­va tilanne. tämä on yleis­maail­malli­nen ongel­ma. sanoen asian toisin, niin joku aja­tus­maail­ma jää päälle vaik­ka tilanne onkin muut­tunut, joskus jopa rajusti. tämä tuskin hait­taisi noin viidessä vuodessa, mut­ta kun ale­taan puhu­maan kym­menistä vuo­sista niin alkaa ole­maan ongelma.

    esim. kun perus­suo­ma­laiset sai jytkyn vuon­na 2011 ja sain paljon ääniä. puolue alkoi siir­tymään oikealle seu­raa­vana 4 vuote­na, mut­ta sai karkeasti samat äänet vuon­na 2015. itse veikkaan että jos puolueen muut­tumi­nen olisi sisäis­tet­ty kun­nol­la niin jatko­jytky ei olisi ollut saman­su­u­ruista jatkoa.

    alue­vaalit 2022, niis­sä kom­men­toin että ihan kuin olisi 70-luvul­ta aikakoneel­la rai­jat­tu äänestäjiä vuo­teen 2022 äänestämään, jo tulos sen mukainen.

    lopuk­si, kehoi­tan vakasti äänestämään tule­vis­sa vaaleis­sa, esim. eduskun­ta ja eurovaalit. huume­poli­ti­ik­ka on vain yksi monista.

  4. Tämä on samankaltainen kehi­tys kaikissa asiois­sa, joi­hin ei ole help­poa ratkaisua — ei poli­ti­ikoil­la eikä kel­lään muul­lakaan. On liian monia erisu­un­taisia intresse­jä, joten asi­as­ta annetaan lausun­to­ja, tehdään miet­intöjä, kir­joite­taan mielip­iteitä ja kuluu taas seu­raa­vat 25 vuot­ta tai enem­män. Mitään ei tapah­du, mut­ta annetaan kuva että jotain tehdään. Varsinkin vaalien läh­estyessä täl­lainen toim­inta kum­masti lisääntyy.

  5. “The Econ­o­mistin ehdo­tus on loogi­nen mut­ta eet­tis­es­ti han­kala. Miltä tun­tu­isi myy­dä hero­i­inia ter­veille nuorukaisille val­tion huume­myymälässä? On sitä pait­si selvää, ettei Suomen kan­na­ta huumeparati­isik­si ryhtymäl­lä houkutel­la maa­han huumei­den käyt­täjiä muualta.”

    Minus­ta on kyse tärkeästä aiheesta ja käsit­telysi varsin hyvää. Lainat­tu kap­pale oli kuitenkin heikko­ta­soinen. Val­tion myymälässä myy­dään jo nyt päi­hdet­tä, joka on yksilölle kol­man­nek­si tuhois­in­ta metam­fe­tami­inin ja hero­i­inin jäl­keen sekä yhteisölle ylivoimais­es­ti tuhois­in­ta. Alko­holin vai­h­t­a­mi­nen hero­i­ini­in ei ole eet­ti­nen vaan moral­isti­nen ongel­ma. Toisek­seen, “…ei Suomen kan­na­ta”, on outo yri­tys jät­tää pohd­in­ta kesken. Huume­poli­ti­ikan muu­tostarve ei ole Suomes­sa yhtään isom­pi kuin muual­la län­tisessä Euroopas­sa (EU + muu­ta­ma muu maa). Jos muu­toshalua löy­tyy kovin kon­ser­vati­ivis­es­ta Suomes­ta, niin taku­ul­la sitä löy­tyy muualtakin.

    Lisäk­si tek­stis­sä olisi kan­nat­tanut nos­taa esi­in pari Pohjo­is­maid­en johtavaa huume­poli­isia, jot­ka ovat saa­neet isot huume­tuomioit: Aarnio Suomes­ta ja Eirik Jensen Nor­jas­ta. Kumpikin kor­rup­toitunei­ta korkei­ta poli­isivirkamiehiä, jot­ka poli­i­seina pyrkivät nos­ta­maan myymien­sä tuot­tei­den hin­taa sekä pitämään poli­ti­ikan ja poli­isi­toimen sem­moi­se­na, että saa­vat tuot­teis­taan mak­si­maaliset voitot.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *