Törmäsin 25 vuotta vanhaan kirjoitukseeni huumapolitiikasta, joka on julkaistu Suomen Kuvalehden kolumnina. Mikään ei ole muuttunut 25 vuodessa. Olisin voinut julkaista tämän tuoreena.
***
Suomen Kuvalehti 24/1998
Huumemarkkinat on tuhottava
Kovat huumeet ovat monen väärän hälytyksen jälkeen ihan oikeasti tulleet Suomeen.
Vaikka on järkyttävää kuunnella äitiä, joka on menettänyt lapsensa huumeille, terveysongelmat eivät ei ole huumeongelman pahin puoli.
Jos kyse olisi vain kansanterveydestä, unohtaisimme huumeet ja keskittyisimme alkoholiongelmiin. Suomessa on liki puoli miljoonaa alkoholin suurkuluttajaa ja vuosittain alkoholisairauksiin kuolee tuhansia ihmisiä. Huumeiden kohdalla luvut ovat noin pari prosenttia tästä. Liiman haistelu tekee aivoista selvää jälkeä, mutta ei syrjäytyvien nuorten imppauksesta ole koskaan noussut samanlaista huutoa kuin ”varsinaisista” huumeista.
Ongelma isolla O:lla on huumerikollisuus. Huumeista eivät kärsi vain huumeiden käyttäjät itse, vaan taskuvarkauksien, ryöstöjen, asuntomurtojen ja polkupyörävarkauksien takia koko yhteiskunta, kun narkomaanit hankkivat rahaa päivän piikkiinsä.
Huumekaupassa syntyy niin valtaisia voittoja, että niiden avulla järjestäytynyt rikollisuus pystyy tunkeutumaan syvälle hallintoon ja talouteen. Huumeraha tunkee myös talouden laillisiin osiin ja työntää markkinoilta rehellisesti rahoitettuja yrityksiä. Tämähän on meille tuttua kieltolain ajalta: ”myymällä vain gallonoita osteskeltiin kartanoita…”
Huumevalvonnan lisääminen on vastavirtaan uimista, kun rajoja muuten avataan ja kansalaisvapauksia lisätään. Jos huumekauppa aiottaisiin poliisitoimin nujertaa, olisi puututtava rankasti kansalaisvapauksiin. Onhan Suomen pahin huumeongelma vankiloissa. Niissä siis kansalaisvapaudet ovat liiallisia.
Valvonnan lisäämisessä on toimenkin ongelma: se nostaa huumeiden hintoja ja kasvattaa entisestään voittoja, mikä taas lisää huumekauppaa. Nyt viranomaisten haaviin jää huumeista ehkä noin kymmenen prosenttia. Huumekauppa kannattaisi, vaikka haaviin jäisi puolet tavarasta.
Joitakin vuosia sitten The Economist ehdotti pääkirjoituksessaan huumeiden laillistamista, jotta vietäisiin markkinat huumerikollisilta. Huumeiden käyttö voisi jopa vähentyä, kun kenenkään ei enää kannata viekoitella toisia koukkuun. Huumerikollisuus ainakin loppuisi, ja sehän juuri on huumeongelman pahin puoli.
Suomessa on näyttöä The Economistin järkeilyn puolesta. Suomen luonnossa kasvaa eräs yleinen korkeatasoinen huumekasvi – enkä tarkoita tällä Mika Waltarin mainostamia kärpässieniä. Luulisi ilmaisen, kenen tahansa saatavilla olevan huumeen johtavan kansalliseen katastrofiin, mutta sen käyttö on jäänyt pienen piirin kokeiluihin. Ilmaishyödykkeen markkinoinnista ei kukaan hyödy.
The Economistin ehdotus on looginen mutta eettisesti hankala. Miltä tuntuisi myydä heroiinia terveille nuorukaisille valtion huumemyymälässä? On sitä paitsi selvää, ettei Suomen kannata huumeparatiisiksi ryhtymällä houkutella maahan huumeiden käyttäjiä muualta..
Huumeviranomaiset kiistelevät rajusti siitä, pitäisikö heroinisteille antaa korvikehuumeita, esimerkiksi metadonia tai paljon puhuttua Temgesiciä. Korvikehuume on heroiinia vaarattomampaa ja sen avulla voi päästä asteittain eroon huumeriippuvuudesta. Vaikkei riippuvuudesta eroon pääsisikään, heroinistin elämä olisi siedettävämpää ja hän pystyisi normaaliin työntekoon. Mutta korvikehuume on siis huume.
On kiistanalaista, onko korvikehuumeiden käyttö lääketieteellisesti järkevää, kun asiaa tarkastelee heroinistin itsensä kannalta, mutta ulkopuolisten kannalta sen edut ovat kiistattomat.
Barcelonan keskusta rauhoittui radikaalisti, kun kaupungissa alettiin jakaa heroinisteille metadonia. Aiemmin ihmiset eivät uskaltaneet liikkua kaduilla huumeisiinsa rahoja jahtaavien narkkarien pelossa.
Korvikehuumeet katkaisevat heroinistin rikoskierteen. Siksi se on yhteiskunnan edun mukaista, sanovat moralistit mitä hyvänsä.
Korvikehuumeet myös toteuttavat The Economistin ehdotuksen huumemarkkinoiden tuhoamisesta. Heroinisti on huumekauppiaalle kultakaivos, jonka koukkuun saattamiseen kannattaa investoida mittavia markkinointiponnistuksia. Jos yhteiskunta vie huumekauppiailta kanta-asiakkaat, ala joutuu kannattavuuskriisiin.
Kovia huumeita ei tarvitse laillistaa kokonaan. Niiden myynti ja hallussapito voi olla edelleen kiellettyä ja käyttökin niiltä, joilla ei ole riippuvuusdiagnoosia. Riippuvuusdiagnoosilla huumetta tai jotain korviketta sen sijaan saisi veronmaksajien rahoilla.
Poliisin asennetta saa ikuisesti ihmetellä, kun heille tärkeintä on uusien rikollisten jatkuva virta, vaikka kuinka kovien ja kansainvälisten. Yhteiskunta voittaisi valtavasti jos järjestäytynyt rikollisuus ei saisi miljardimarkkinoita ja narkkarit olisivat tarvittaessa hoidossa eikä pöllimässä myytävää kamaa varten. Mutta ei. Kukaan ei vasikoi poliisille jotain itämafiaa joka kiristää ja uhkailee, mutta jos korvikeheroiinin saisi terkkarilta jossain valvotussa huoneessa, niin tuota rikollisten suhdetta ei syntyisi. Ihan kuin järjestäytynyt rikollisuus maksaisi poliisijohdolle pitääkseen asemansa, niin typeriä mielipiteitä sieltä tulee. Aarnion tapauskin viittaa jo tuohon. Alkoholin suojelu ja vapauttamishalu on myös aika kummallinen kun vertaa kannabiskeskusteluun. Väkivalta ja syövät leviävät tässä maassa viinin ja viinan avulla.
kommentille vain toteutusta mutta vähän asiaan hassusti liittyen.
25 vuotta, jaa. yksi mihinkä olen vähän … kyllästynyt politiikassa, että asioista äänestetään kuin olisi joku 20 tai 30 vuotta sitten oleva tilanne. tämä on yleismaailmallinen ongelma. sanoen asian toisin, niin joku ajatusmaailma jää päälle vaikka tilanne onkin muuttunut, joskus jopa rajusti. tämä tuskin haittaisi noin viidessä vuodessa, mutta kun aletaan puhumaan kymmenistä vuosista niin alkaa olemaan ongelma.
esim. kun perussuomalaiset sai jytkyn vuonna 2011 ja sain paljon ääniä. puolue alkoi siirtymään oikealle seuraavana 4 vuotena, mutta sai karkeasti samat äänet vuonna 2015. itse veikkaan että jos puolueen muuttuminen olisi sisäistetty kunnolla niin jatkojytky ei olisi ollut samansuuruista jatkoa.
aluevaalit 2022, niissä kommentoin että ihan kuin olisi 70-luvulta aikakoneella raijattu äänestäjiä vuoteen 2022 äänestämään, jo tulos sen mukainen.
lopuksi, kehoitan vakasti äänestämään tulevissa vaaleissa, esim. eduskunta ja eurovaalit. huumepolitiikka on vain yksi monista.
Tämä on samankaltainen kehitys kaikissa asioissa, joihin ei ole helppoa ratkaisua – ei politiikoilla eikä kellään muullakaan. On liian monia erisuuntaisia intressejä, joten asiasta annetaan lausuntoja, tehdään mietintöjä, kirjoitetaan mielipiteitä ja kuluu taas seuraavat 25 vuotta tai enemmän. Mitään ei tapahdu, mutta annetaan kuva että jotain tehdään. Varsinkin vaalien lähestyessä tällainen toiminta kummasti lisääntyy.
”The Economistin ehdotus on looginen mutta eettisesti hankala. Miltä tuntuisi myydä heroiinia terveille nuorukaisille valtion huumemyymälässä? On sitä paitsi selvää, ettei Suomen kannata huumeparatiisiksi ryhtymällä houkutella maahan huumeiden käyttäjiä muualta.”
Minusta on kyse tärkeästä aiheesta ja käsittelysi varsin hyvää. Lainattu kappale oli kuitenkin heikkotasoinen. Valtion myymälässä myydään jo nyt päihdettä, joka on yksilölle kolmanneksi tuhoisinta metamfetamiinin ja heroiinin jälkeen sekä yhteisölle ylivoimaisesti tuhoisinta. Alkoholin vaihtaminen heroiiniin ei ole eettinen vaan moralistinen ongelma. Toisekseen, ”…ei Suomen kannata”, on outo yritys jättää pohdinta kesken. Huumepolitiikan muutostarve ei ole Suomessa yhtään isompi kuin muualla läntisessä Euroopassa (EU + muutama muu maa). Jos muutoshalua löytyy kovin konservatiivisesta Suomesta, niin takuulla sitä löytyy muualtakin.
Lisäksi tekstissä olisi kannattanut nostaa esiin pari Pohjoismaiden johtavaa huumepoliisia, jotka ovat saaneet isot huumetuomioit: Aarnio Suomesta ja Eirik Jensen Norjasta. Kumpikin korruptoituneita korkeita poliisivirkamiehiä, jotka poliiseina pyrkivät nostamaan myymiensä tuotteiden hintaa sekä pitämään politiikan ja poliisitoimen semmoisena, että saavat tuotteistaan maksimaaliset voitot.