Katselin kuolleisuuden kehitystä ikäluokittain. Innoituksen tähän oli antanut Uuden Suomen artikkeli, jossa oli taulukoitu kuolleisuutta ikäluokittain lukumäärinä vuodesta 2005, mutta ei ollut suhteutettu kuolleitten määrää ikäluokan kokoon. Laskin kuolemanriskin vuosittain kullekin ikäluokalle promilleina. Valitettavasti vuoden 2022 kuolleisuutta ikäluokittain Tilastokeskus ei ole vielä julkaissut, joten jännittävin asia jäi puuttumaan. Uudella Suomella luvut olivat kuitenkin karkeammalla ikäluokituksella
Piirsin kuvan. Silmään pisti outo säännönmukaisuus.
Vuonna 2010 70-vuotiaiden kuolleisuudessa oli pomppu ylöspäin, vuonna 2011 pomppu ylöspäin oli 71-vuotiaiden kohdalla ja niin edelleen. Kyse oli vuoden 1941 kohortista, jonka kuolleisuus oli itsepäisesti joka vuosi normaalia aiempia ja myöhempiä kohortteja korkeampi. Sota varjosti sota-ajan lapsia yhä vielä.
Mutta vuoden 1942 kohortin kohdalla taas kuolleisuus oli tavanomaista alempi ja vuoden 1943 kohortin kohdalla taas tavanomaista korkeampi, ei kuitenkaan yhtä silmiinpistävästi kuin 1941 kohortin kohdalla.
Erikoista.
Sinänsä lapsuusvuosien puute voisi näkyä myös alempana kuolleisuutena. Katselin joskus 50 vuotta sitten kansainvälisiä tilastoja elinajan odotteesta. Suomalaisen lapsen elinajan odote oli selvästi kolumbialaista korkeampi, mutta jos kolumbialainen oli selvinnyt 20-vuotiaaksi, hänelle oli elinvuosia edessään enemmän kuin suomalaisella 20-vuotiaalla. Lapsikuolleisuus oli Kolumbiassa niin korkeaa, että heikoimmat eivät selvinneet aikuisiksi ja ne, jotka selvisivät, olivat vahvempia kuin Suomessa selvinneet.
Olisiko tästä kyse 1942 syntyneiden alemmassa kuolleisuudessa?
LISÄYS 11.2.23 klo 18:15
Asia jäi vaivaaman minua niin, että piirsin iän mukaisen kuolleisuudeen kohorteille 1939–45.
Kaikissa ikäluokissa vuosien 1941 ja 1944 kohorttien kuolleisuus on suurinta. Ikäluokissa 73 ja 78 vuotta kohortin 1941 kuolleisuus on suurinta. Vielä huomattavammin muista poikkeaa kuitenkin kohortti 1942 syntyneet, joiden kuolleisuus on selvästi muiden kohorttien alapuolella kaikissa ikäluokissa. Tästä joku voisi tehdä gradun, ellei sellaista ole jo tehty.
Kuolivatko tuon ikäluokan lapsista heikoimmat jo lapsina vai miksi ikäluokka vaikuttaa muita vahvemmalta vanhuuden iässä?
1942 syntyneenä ja minulle kerrottuna tiedän, että sairastin pienenä joka ikisen rokon tms. tarttuvan taudin ja että ravintoa sain niukasti, koska asuimme Helsingissä eikä meillä ollut sukulaisia maaseudulla. Ruokakorteilla saatu äitini ravinto ei ollut riittävää vastasyntyneen imettämiseksi. Asuntomme kaupunkitalon ylimmässä kuudennessa kerroksessa oli kylmä, koska polttoainetta oli niukasti keskuslämmityksen tarpeisiin.
Kiinnostava havainto. Liittyisiköhän tämä Barkerin hypoteesiin, jonka mukaan sikiöaikana huonosti kasvaneilla (=pieni syntymäpaino) on suurentunut verisuonisairauksien riski. Oliko ‑41 kohortilla pienempi syntymäpaino? Oliko äitien ravitsemustila huonompi kuin muina vuosina? Asiasta voisi keskustella esim prof Eero Kajantien kanssa, joks tutkii sikiöaikaista ohjelmoitumista aikuisiän sairausten näkökulmasta.
Jos Barker olisi oikeassa, näkisimme aina vain vähemmän ja vähemmän näitä vanhuusiän sairauksia kun puutetta ei enää ole.
Teoreettisena lähtökohtana hänellä näyttäisi olevan, että lihavuudesta olisi jotain hyötyä nälänhätien aikoina, johon tämä hypotetisoitu mekanismi olisi sopeutumana. Meillä on miesmuistissa monia nälänhätiä, onko niistä säilynyt yhtäkään anekdoottia tyyppiä “lähes koko kylä nääntyi, vain paksukainen säilyi hengissä”?
Verisuonisairaudet ovat kyllä vähentyneet, mutta niissäkin johtava hypoteesi etiologiaksi on tartuntatauti, mm. C. pneumoniae ja HSV.
Yksinkertaisempi selitys olisi myös, että puutoksista tai raskauden häiriöistä johtuva alhainen syntymäpaino yksinkertaisesti vahingoittaa elimistön kehitystä pitkäkestoisin seurauksin (siis vamma eikä adaptaatio), ja toisaalta on indikaattori muista yleisistä ongelmista, kehityshäiriöistä ja tulehduksista.
Ehkä vähän huolettomammat ihmiset ovat saaneet lapsia sota-aikana. Tämä huoleton elämänasenne on sitten periytynyt ja aiheuttanut myös terveys- ja kuolleisuuserot.
En ole tästä mitenkään varma, itselleni on vain kehittynyt tällainen vaistomainen perinnöllisyyskorjaus mediassa näkyviin tutkimuksiin. Näin nämä yleensä menevät.
Ravintotilanne oli huonoimmillaan keväällä 1942. Edellisenä vuonna syntyneet olivat siirtymässä kiinteään ravintoon ja imettävät äiditkin olivat nälkiintyneitä. Mielenkiintoinen havainto.
Ostin Hakasalmen huvilasta näköispainoksen sotavuosina ilmestyneestä Pula-ajan keittokirjasta (ohut vihkonen). Se on järkyttävä: vähäproteiinisista raaka-aineista yritettiin saada jollain lailla kelvollista ja maistuvaa ruokaa. Se on todellinen raskaan sarjan pula-ajan ohjekirja: 50-luvulla ilmestynyt, myöskin hyllyssäni oleva ”Maija keittää ” sisältää pari pula-ajan kakkureseptiä, mutta niiden raaka-aineissa pahin pula on väistynyt.
Joskus muistan lukeneeni, että lapsuusajan nälänhätä näkyy jotenkin vielä kolmannessa sukupolvessa.
Suomessa minun käsittääkseni viimeisimmät elintarvikepulan vuodet ovat olleet 1917–18 ja 1940–44.
Sinänsä onnetonta 40–44 syntyneille, että heidän vanhempansa ovat saattaneet olla syntyneet 1917–18.
Sotavuosina syntyneillä oli vanhat isät ja äidit, nuoret aikuiset olivat rintamalla.
Syntyvyys heilahteli sota-aikana aika rajusti: jos löytämäni tilasto pitää paikkaansa, 1940 syntyneitä oli 65800, 1941 syntyneitä 89600, 1942 syntyneitä 61700 ja 1943 syntyneitä 76100.
Kuolleisuuspiikit tuntuvat seuraavan tuota heilahtelua — yksi mahdollisuus, mikä tulee mieleen, on että ehkäpä vuonna 1942 syntyneet syntyivät keskimäärin hyväosaisempiin perheisiin, joissa isä ei välttämättä ollut jatkuvasti poissa, kun taas vuoden 1941 lapset olivat välirauhan ajan “tuloksia” — ja toisaalta 1943 syntyneissä oli jo taas enemmän asemasotavaiheen lomien ja/tai kotiutusten hedelmiä?
Korkea sosioekonominen asema kun Suomessakin jossain määrin periytyy, ja käsittääkseni on yhteydessä alhaisempaan kuolleisuuteen.
Tilastokeskuksella on julkisesti näkyvillä jonkinlainen käyrä lapsikuolleisuudesta tuohon aikaan:
https://www.stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyyt_2010_2011-12–16_kat_007_fi.html
Sotavuosina lapsikuolleisuutta oli paljon ja määrän heilahtelu oli suurta. 1940-luvun lopulla lapsikuolleisuus alkoi pienentyä eksponentiaalisesti.
1942 oli järkyttävä nälkätalvi. En osaa selittää, miten sen pitäisi vaikuttaa kuolleisuuteen.