David Graeber, David Wengrow: Alussa oli – Ihmiskunnan uusi historia

Tämä kirja kumoaa jokseenkin kaiken, mitä olemme luulleet tietävämme ihmiskunnan kehityksestä. Tämä ilahduttaa minua suuresti, koska olen suhtautunut noihin teorioihin suurella epäilyksellä. Tilalle he kuitenkin tarjoavat uusia teorioita, enkä oikein osaa pitää niitäkään totuutena. Kirjassa on kuitenkin niin mielenkiintoista spekulaatioita, että ne herättivät minutkin spekuloimaan. Ei ehkä pitäisi, koska en tiedä arkeologiasta mitään.

Alussa tutustutaan paljon Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön asioihin, kansoihin, joita kirjassa kutsutaan amerikkalaisiksi erotuksena ranskalaisista ja briteistä, jotka tulivat ja valtasivat maan amerikkalaisilta.

Metsästäjä-keräilijöiden elämä oli parempaa. Siitä osoituksena on, että sellaiset britit ja ranskalaiset, jotka olivat lapsina tulleet kaapatuiksi amerikkalaisiin heimoihin, eivät halunneet takaisin, vaikka olisivat päässeet. Kun viisas Wendat-kansan viisas johtaja Kandiaronk vieraili Pariisissa, hän ei pitänyt näkemästään. Ei hyväksynyt kerjäläisten köyhyyttä ja ihmetteli, miksi ranskalaisten piti tehdä niin paljon työtä.

Tätä ovat monet sanoneet. Maanviljelys oli suuri munaus, koska se orjuutti ihmisen. Voi olla, mutta asia ei minua kiinnosta, sillä se juna meni jo. Pohjois-Amerikassa eli ennen eurooppalaisten invaasiota joidenkin arvioiden mukaan kaksi miljoonaa ihmistä.

Maatalous ei synnyttänyt kaupunkeja

Käsityksemme metsästäjä-keräilijöistä on aivan väärä, koska olemme keränneet heistä tietoa nykyaikana, jolloin heidän on työnnetty pois hedelmällisiltä mailta. Eivät saamelaisetkaan eläneet Etelä-Suomessa poronhoidolla ennen kuin suomalaiset työnsivät heidän Lapin perukoille. Viljavilla alueilla he elivät oikein mukavasti ja tuottivat ylijäämää, joka mahdollisti kaupunkien synnyn, työnjaon ja kulttuurin.

Tässä mieleni vähän kapinoi. Eikö jokainen populaatio kasva niin suureksi, että joutuu lopulta kamppailemaan nälkää ja puutetta vastaan.

Asiantuntematon spekulaatio 1

Olisiko mahdollista, että väkiluku oskilloi? Välillä se kasvoi resursseihin nähden liian suureksi. Silloin elämä oli raskasta ja nälkäistä. Sitten jokin katastrofi tappoi suuren osan väestöstä nälkään, tauteihin tai sotiin. Tämän jälkeen kaikkea riitti taas hyvin kaikille muutaman sukupolven ajan. Musta surma tappoi puolet Euroopan väestöstä, minkä seurauksena eurooppalaiset vaurastuivat suuresti ja syntyi muun muassa renessanssi.

Kirjassa puhutaan paljon Wendat-kansan viisaasta Kandiaronkista. Ranskalainen Lahontan kirjoitti hänen ajatuksistaan kirjan, joka herätti Euroopassa suurta huomiota. Yleisesti tekstiä pidettiin väärennöksenä: miten kehittymättömien alkuasukkaiden joukossa voisi elää noin viisas mies?

Asiantuntematon spekulaatio 2

Minulla on ollut evoluutioteorian pohjalta käsitys, että alkukantaiset ihmiset olivat meitä lahjakkaampia. Mutaatiot ovat valtapuolisesti heikennyksiä. Luonnonvalinnan ansiosta haitallisista mutaatioista valikoituu pieni joukko onnistuneita mutaatioita, minkä ansiosta laji kehittyy yhä vain paremmaksi. Tämä kuitenkin edellyttää sitä luonnonvalintaa, eli suurimääräistä kuolemista. Yhteiskunnan vaurastuessa tuo julma karsinta loppuu, jolloin huonot mutaatiot eivät karsiudukaan.

Ei se karsinta kuitenkaan ole kokonaan loppunut. Osa mutaatioista karsiutuu jo keskenmenoihin ja lopusta huolehtivat naiset valitessaan lapsilleen isää. Tiedämme, että hyvin koulutetut miehet saavat enemmän lapsia kuin kouluttamattomat – monet heistä useamman kuin yhden naisen kanssa. En silti usko, että tämä riittää korvaamaan eloonjäämiskamppailun tuomaa karsintaa.

Maatalouden vallankumous oli hidas

Kirjassa sanottiin, että maatalouden vallankumous vei tuhansia vuosia ja että monet viljelyn omaksuneet myös hylkäsivät maanviljelyn.

Kirjassa annetaan ymmärtää, että monet kansan ymmärsivät viisaasti maatalouteen liittyvän ansan eivätkä siksi ryhtyneet viljelemään maata, vaikka se oli selvästi metsästystä ja keräilyä helpompaa. Jotenkin en usko, että olisivat ymmärtäneet, etää väestön monikymmenkertaistuttua maatalous ei olisi enää niin helppo ruuan lähde kuin alussa.

Kirjan mukaan ei suinkaan ole niin, että maatalous synnytti hierarkkisten yhteiskuntien tarpeen ja eriarvoisuuden. Eriarvoisuutta ja hierarkiaa oli toisaalta ennen maataloutta ja oli huomattavan tasa-arvoisia yhteiskuntia.

Naisten asema

Kirjassa uskotaan, että joissakin yhteiskunnissa naisten asema on ollut merkittävä. Kreetalla on tämän mukaan ollut naisten hallitsema yhteiskunta.

Esitetäänpä sellainenkin spekulaatio, ettö moni patsas tai piirros, jota on pidetty hedelmällisyyden symbolina, esittääkin viisasta vanhaa naista.

Kirjoittajien olisi kannattanut tutustua havaintoon Suomesta, jossa Länsi-Suomessa harjoitettiin maataloutta, kun taas Itä-Suomen elinkeinot perustuivat paljolti metsästykseen. Itä-Suomessa naiset pitivät pystyssä yhteiskuntaa, kun miehet olivat metsästysretkillä. Elina Haavio-Mannilan mukaan tämä näkyi vielä 1970-luvulla kunnanvaltuustojen kokoonpanoissa. Niissä oli Itä-Suomessa paljon enemmän naisia kuin Länsi-Suomessa. (Jotain minullekin jäi mieleen kahden opintoviikonlopun laajuisesta sosiaalipolitiikan approbaturista.)

Proletariaatin vallankumouksia

Mielenkiintoista oli myös, että kirjoittajien mukaan on selviä näyttöjä siitä, että silloin tällöin köyhä kansa on kaatanut rikkaan yläluokan vallan.

Jaamme Egyptin historian kukoistuksen aikoihin ja pimeisiin väliaikoihin. Tavallisen kansan kannalta kukoistus saattoi olla köyhää orjuutta ja pimeys vaurasta vapautta.

Asiantuntematon spekulaatio 3

Kirjassa käsitellään moneen otteeseen mysteeristä tapaa haudata suuren johtajan mukana suuri määrä hänen palveluväkeään, sukulaisiaan ja ihan ketä tahansa, kymmenittäin. sadoittain ja ehkä jopa tuhansittain. Tämä käytäntö oli yleinen eri puolilla maailmaa. Tähän esitetään mitä erikoisempia syitä. Voisiko syy olla paljon yksinkertaisempi?

Jos joku kuvittelee, että vainaja voi tuonpuoleisessa käyttää kaikkia niitä ruokia ja rikkauksia, joita hänen hautaansa laitetaan, miksi hän ei yhtä hyvin voisi käyttää palvelusväkeäkin?

Koska tämä selitys on niin ilmeinen, eikä siihen kuitenkaan viitata, on varmaan jokin seikka, joka kumoaa sen?

Paljon on kirjassa keskitytty Amerikan mantereen arkeologisiin havaintoihin.

Se, että espanjalaiset tuhosivat ne kulttuurit täysin, on suurimpia tietämiäni brutalismeja.

Tästä kirjasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta nyt pitää panna piste.

 

31 vastausta artikkeliin “David Graeber, David Wengrow: Alussa oli – Ihmiskunnan uusi historia”

  1. Minun tietääkseni suurimman väestökadon Amerikan alkuperäisasukkaiden keskuudessa aiheuttivat kuitenkin kulkutaudit, mm. isorokko. Kyllä espanjalaiset julmuuksia tekivät vähintään riittävästi, mutta taudit olivat se varsinainen katastrofi. Arviot kuolleista liikkuvat useissa miljoonissa. Koronavirus oli pientä siihen verrattuna.

    1. Joidenkin arvioiden mukaan ~90 % Etelä-Amerikan asukkaista kuoli kulkutauteihin kun ”sivistys” saapui kehiin.

      Perinteisempi tulkinta 50 % kuoli ja iso osa oli espanjalaisten aiheuttamaa perustuen väestörekistereihin
      https://www.jstor.org/stable/20058872

      Uudempi tulkinta 90 % kuoli perustuen viljelyalaan. Syy siihen että perinteisen ”musta surma tappoi 30 %” sijaan väestöä koitteli tauti toisensa perään, tauteja jotka eurooppalaiset oli jo kärsineet mutta paljon hitaammin.
      https://theworld.org/stories/2019-01-31/european-colonization-americas-killed-10-percent-world-population-and-caused

      Ian Morris on kirjoitellut ja koonnut käyrän siitä mikä on käytettävissä oleva energian kulutus per henki. Myös hän puhuu ”energia-ansasta” eli on ruvettu maanviljelijöiksi koska enemmän energiaa, mutta populaatio nousee kunnes kaikki on puristettu. Sitten sota, taudit tai nälänhätä (Suomessakin useita joissa merkittävä osa väestöstä kuoli esim. 1866–1868 nälänhädäta).

      Pääpointti on että teollistumisen aloittaminen 1700-luvulla ja erityisesti höyrykone mahdollisti nykyisen ison energiankulutuksen per henki ja väestönkasvun.

      Itse en usko ”jalot villit” teoriaan jota halutaan edistää. Vaikka Ranskan valistusfilosofit jne. niin utilitarianistisesti en usko että elämä jossa on selkeästi mitattavasti vähemmän resursseja on onnellisempaa. Toki Linkola kalasti, mutta en silti henkilökohtaisesti usko että onnellisempaa itselle. On uskottavia väitteitä että väkivalta on ollut raaempaa ja tyypillisempää metsästäjä-keräilijöillä kuin maanviljelyssä. Metsästäjä-keräilijöillä on myös aina nälkäjaksoja, jolloin huonon sään tai muun takia ei ruokaa ole. Toki paikoilla jossa esim. runsaasti kalaa tai simpukoita syntyi sivilisaatioita (kulttuureja) ilman maanviljelyä.

  2. Oma spekulaatio: Itä-Suomen naisten asemaa on tosiaankin tulkittu edellä Haavio-Mannolan esittämällä tavalla (itsekin Franzeniassa sosiologian ja sosiaalipolitiikan luentoja kuunnelleena). Kuitenkin väestö on siellä ollut ainakin ”uudella ajalla” ja edelleen köyhempää ja sairaampaa ja Karjalan kannas oli maanviljelysalueena vauraampaa. Eräänlainen sekamuoto löytyy itäisestä Järvi-Suomesta, jossa on maanviljelyn ohella kalastettu paljon jopa elinkeinoksi, toki myös metsätalous ollut tärkeällä sijalla.

  3. Pari vuotta sitten menehtyneellä David Graeberilla oli väitetysti kaikessa tekemisissään poliittinen (anarkistinen) agenda. Itse olen lukenut häneltä vain teoksen ”Bullshit jobs”, joka oli liian pitkä ja tylsä, ja osoitti lähinnä etteivät ainakaan Graeberin hallitsemat metodit tarjoa ilmiölle selitysvoimaa. Anekdootit olivat kieltämättä hulvattomia.

    Ihmiskunnan historiaa käsitellessä antropologia on varmastikin hyödyllisempi teoreettinen viitekehys, mutta en olisi hämmästynyt jos tässäkin teoksessa olisi mukana vahva poliittinen pohjavire.

    1. Graeber ei itsekään kylläkään mitenkään piilotellut tuota anarkistista agendaansa.

      Toisin kuin sinä, minä kyllä suosittelisin tuota Bullshit jobsia melkein kaikille. Joissain analyyseissa Graeberin asiantuntemus minusta ei riitä (esimerkiksi ohjelmistokehitystöiden bullshit-puolen luokittelussa mentiin minusta päin mäntyä), mutta yleisellä tasolla kyseessä on ainoa teos joka edes uskaltaa avata keskustelua tästä aiheesta. Tämä on jo sinänsä on niin arvokasta, että on vähemmän tärkeää meneekö jokainen ilmiön selitys kirjassa täsmälleen oikein.

      Eli, jos Osmo ottaa kirjasuosituksia vastaan ja Graeberin tekstit ovat mieleen, Bullshit jobs kannatta lukea seuraavaksi.

    2. Olen lukenut kirjaa vasta satakunta sivua, mutta poliittinen agenda vaikuttaa ilmiselvältä: Maanviljelys orjuutti ihmisen, ja yksityinen omistus ja varsinkin raha suistivat sitten ihmiset epätasa-arvoon.

      Tekijöillä on mielenkiintoisia oivalluksia, kuten että valistuksen aika oli nimenomaan itään (Kiina etc.) ja länteen (Amerikat) aiemmin avauteneiden kontaktien seurausta, mutta kirja on tavattoman monisanainen ja jankuttava.

      Ainakin alkusivuillaan se keskittyy jonkinlaisen tasa-arvoisen onnellisen villeiyden ihannointiin. Onnellisuudessa on mielestäni muitakin tekijöitä kuin tasa-arvo. Esim. jos nykyaikainen sairaanhoito parantaa lapsen leukemian pysyvästi, se taatusti lisää hänen vanhempiensa onnellisuutta useiksi vuosiksi. Olisivatko nämä muinaiset onnelliset amerikkalaiset sairaanhoitoaan omilla metodeillaan tähän mennessä samalle tasolle kehittäneet?

      Moneen kertaan suosittelemassani Acemoglun ja Robinsonin ”Kapea käytävä” -kirjassa he tekevät tiukemman ja moniulotteisemman analyysin tasa-arvon edellytyksistä ja sen kehittämisestä. ”Alussa oli”-kirjassa pilkahtelee siellä täällä samankaltaisia pohdintoja, mutta Acemoglun ja Robinsonin sekä ajallinen että maantieteellinen aineisto on ylivoimainen.

  4. Näitä kirjoja ilmestyy aina aika ajoin, ja niiden väitteisiin muinaishistoriasta kannattaa suhtautua varauksella kuten Haririn kirjaankin. Ovat kuitenkin ns populaariteoksia.
    Saamelaisten poronhoito on tosiaan melko uusi ilmiö 1700-luvulta Tromssan seudulta. Poroja alettiin pitää ja hoitaa karjana kun tunturipeurakannat oli metsästetty vähäisiksi. Inarin saamelaiset ovat edelleenkin perinteisesti Inarinjärven rantojen metsästäjiä ja kalastajia. Ei niinkään poronhoitajia. Tämä heijastuu vielä tämän päivän saamelaiskiistoissa ja saamelaislain käsittelyssä.

    1. Poronhoito on saamelaisilla (ja muillakin) muinainen tapa, _suurporonhoito_ on tosiaan melko uusi ilmiö.

      Maanviljelys on levinnyt Suomeen jo kivikaudella. On merkillepantavaa kuitenkin, että se on levinnyt sisämaahan ja Lappiin laajemmin vasta uudella ajalla. Ilmeisesti maanviljelys on Suomessa elänyt äärirajoillaan, ja ilmasto on estänyt sitä leviämästä. Fennoskandiassa oli aina varsin selvä raja pyyntiväestön ja maa/karjatalousväestön välillä. Tämä on ehkä selittänyt miksei indoeurooppalaiset kielet vallanneet koko Pohjolaa.

      Historialliselta ajalta on tietoja että jotkut perheet tai kokonaiset paikallisväestöt ovat voineet vaihtaa elinkeinojaan maataloudesta metsästykseen, tai päinvastoin, kun elinkeinon mahdollisuudet ovat heikentyneet: tämä on kuitenkin aina tapahtunut niin että vaihtajat ovat omaksuneet valtaelinkeinon kielen ja kulttuurin. Eli suomalaisia on ’lappalaistunut’ ja saamelaisia on alkanut ’uudisasukkaiksi’.

      En usko että juurikaan on käynyt niin missään että joku etnisyys on hylännyt maanviljelyksen ja alkanut elämään metsästäjä-keräilijöinä. Jos maanviljelys on lakannut kannattamasta niin silloin on muutettu muualle, tai katovuoden jäljiltä rippeet ovat sekoittuneet olemassaolevaan pyyntiväestöön joka on sitten laajentanut alueitaan entiselle viljelysalueelle.

      Pidän hiukan harmillisena että nämä tarkastelut ovat aina metsästäjä-keräilijä vs maanviljelijät -vertailuja. Suomessa ’maanviljelijät’ kitkuttivat pohjoisempana usein karjatalouden varassa, ei niinkään maanviljelyn koska vilja kasvoi huonosti, jos lainkaan. Lisäksi paimentolaisuus on ollut Euraasiassa erittäin merkittävä muinaiselinkeino.

      On myös huomattava että pyyntiväestön ja viljelysväestön välillä on usein ollut jonkunlainen riippuvuussuhde. Historiallisella ajalla tämä näkyy tietysti äärimuodossaan lapinveroinstituutiona.

      1. Tämä on ehkä selittänyt miksei indoeurooppalaiset kielet vallanneet koko Pohjolaa.

        Indojen/vasarakirveiden/nuorakeraamikkojen tullessa täällä taidettiin puhua jotain muuta kuin suomalais-ugrilaista kieltä, mistä on ehkä jäänteitä paikannimistössä ym.

        Minusta on aika jännää että saame kuulostaa puhuttuna enemmän norjalta ja suomi enemmän liettualta kuin saamelta.

      2. ”En usko että juurikaan on käynyt niin missään että joku etnisyys on hylännyt maanviljelyksen ja alkanut elämään metsästäjä-keräilijöinä.”
        Pohjois-Amerikan suurten tasankojen kansat, esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Arapaho#Early_history . Kun eurooppalaisten tuomat hevoset levisivät ja mahdollistivat puhvelinmetsästykseen perustuvan elämäntavan, niin maanviljely jäi.
        ”Suomessa ‘maanviljelijät’ kitkuttivat pohjoisempana usein karjatalouden varassa, ei niinkään maanviljelyn koska vilja kasvoi huonosti, jos lainkaan.”
        Jos muistan lukemani oikein, niin Suomen ensimmäiset ei-keräilijät olivat karjankasvattajia. Kun ilmasto muuttui kylmemmäksi, ja karja ei enää elänyt talven yli sillä, minkä lumen alta löysi, niin ko. kulttuurilta meni pohja, ja vasta uudemmat tulokkaat, jotka osasivat kasvattaa ja varastoida heinää talveksi, toivat viljelyn tänne uudelleen.

  5. Lisää asiantuntemattomuutta:

    Hankittujen ominaisuuksien periytyminen.

    Geenien löytymisen jälkeen ei uskottu hankittujen ominaisuuksien periytymiseen. Epigeneettinen tutkimus on muuttanut käsitystä osittain.

    Ympäristön aiheuttamat muutokset geenien toiminnassa voivat periytyä sukupolvelta toiselle sukusolujen välityksellä ja vaikuttaa näin jälkikasvun fenotyyppiin, ilman että DNA:n emäsjärjestyksessä tapahtuu muutoksia. Tällaisten havaintojen myötä evoluution ja geneettisen periytymisen mekanismeja on jouduttu tarkastelemaan uudelleen

  6. Miksi lasten saanti on vähentynyt nyt, vaikka ruoasta ei luulisi olevan pulaa? Ja miksi samat syyt eivät olisi voineet toteutua esiteollisella ajalla?

    Nythän lapsiluvun alenemista selitetään usein sillä, että vanhemmat panostavat yhtä paljon pienempään määrään lapsia kuin aikaisemmin. Jos yhteisö eli yltäkylläisellä alueella, hyvinvointi oli korkealla tasolla jne. niin olisiko vastaava ”laatu vs. määrä” valinta voinut toteutua myös tuhansia vuosia sitten?

    Eikö ajatus siitä, että esiteolliset ihmiset olivat jotenkin alkukantaisia biologiansa viemiä lisääntymiskoneita ole juuri se, jota vastaan kirja koittaa argumentoida?

    Jäin itse vähän jumiin luettuani vajaan puolet kirjasta. Pitäisi yrittää jaksaa loppuun.

    1. Oma teoriani laskevaan lapsilukuun perustuu vähän samanlaiseen geneettiseen pähkäilyyn kuin mitä Osmokin esittää yllä: Aikaisemmin kun naiset olivat vähemmän vapaita niin moni nainen lisääntyi vaikkei halunnut, lisääntymistä sääteli miesten halukkuus. Haluttomat miehet eivät tietenkään lisääntyneet, ainakaan niin paljon kuin haluttomat naiset. Tällöin naisten kautta keskuutemme on pesiytynyt paljon miehiä ja naisia keitä ei kiinnosta lisääntyminen. Nyt kun vapaus lisääntyy ja on lisääntynyt huomattavasti yhteiskunnassamme niin yhä pienempi osa lisääntyy ihan vain vakaasta halusta eikä minkäänlaisen ulkoisen pakon vuoksi – eli hedelmällisyys laskee. Konservatiivisista maista tulleilla maahantulijoilla syntyvyys ei laske koska naiset eivät ole de facto yhtä vapaita kuin suoraan länsimaissa syntyneet ja paikallisen vapaan kulttuurin lapsesta asti omaksuneet. Tämä selittää myös miksi myös maahanmuuttaneilla syntyvyys alkaa lähestyä ’kantaväestöä’ sukupolvien myötä. Tässä on siis eräänlainen sekoitus geenejä ja kulttuuria.

      Tästä sitten ennustan että lapsiluku ja hedelmällisyys lähtee hiljalleen voimakkaaseen nousuun seuraavan 50-100 vuoden aikana kun lisääntymishaluiset lisääntyvät keskenään vapaasti.

  7. Minulla on ollut evoluutioteorian pohjalta käsitys, että alkukantaiset ihmiset olivat meitä lahjakkaampia. Mutaatiot ovat valtapuolisesti heikennyksiä. Luonnonvalinnan ansiosta haitallisista mutaatioista valikoituu pieni joukko onnistuneita mutaatioita, minkä ansiosta laji kehittyy yhä vain paremmaksi. Tämä kuitenkin edellyttää sitä luonnonvalintaa, eli suurimääräistä kuolemista. Yhteiskunnan vaurastuessa tuo julma karsinta loppuu, jolloin huonot mutaatiot eivät karsiudukaan.

    Valinta on ollut järjestäytyneissä yhteiskunnissa ja maataloudessa viime sukupolviin asti ihan yhtä raakaa, ja se on kohdistunut vahvemmin henkisiin kykyihin.

    Lisäksi suuremmassa maanviljelijäpopulaatiossa tapahtuu enemmän hyödyllisiä mutaatioita, ne säilyvät todennäköisemmin ja leviävät nopeammin, ja haitalliset mutaatiot pääsevät harvemmin yleistymään. Pienessä populaatiossa oikein toimiva variantti voidaan menettää satunnaisvaihtelun takia, suuressa sen sijaan vähänkin huonompi variantti alkaa varmemmin vähenemään.

    Huonompi viljaan perustuva ruoka ja energiaa kuluttava maatalousraadanta kyllä ajaa valintaa kohti pienempiä aivoja. Pohjois-Siperian hylkeenmetsästäjillä on valtavat aivot saman mantereen eteläisempiin vehnänpurijoihin verrattuna, mutta ne eivät vaikuta toimivan sen paremmin. Ehkä jos mutaatiokuorma saataisiin puhdistettua pois….

    1. Nämä huomiot ihmisen evoluutiosta muuten löytyvät Gregory Cochranin ja Henry Harpendingin kirjasta The 10 000 Year Explosion. Tämä on opettavainen ja vastauksia tarjoava kirja kaikille nuorille, jotka tuntevat tuskaa ja hämmennystä maailman epätasa-arvoisuudesta.

      Cochran on yhdessä Paul Ewaldin kanssa myös uuden evoluutioteoreettisen taudinaiheuttajateorian isiä. On ehkä siitäkin aiheesta ollut puhetta pari vuotta sitten.

    2. Samalla logiikalla länsimaissa pitäisi älykkyyden ja kyvykkyyden yhä kehittyä koska harva lapsi tai aikuinenkaan kuolee satunnaisvaihtelun vuoksi, kiitos mm. lääketieteen, mutta niin vain keskimääräinen ja mediaani älykkyys taitaa laskea kaikissa länsimaissa.

      Sitä paitsi täälläkin on puitu aikaisemmin kiihkeästi älykkyyden periytymistä ja se on todella satunnaista. Jos kaksi huippuälykästä ihmistä hankkii yhden lapsen yhdessä niin ole mitään takeita, että lapsi on edes keskinkertainen. Tietenkin on olemassa hieman suurempi todennäköisyys saada älykkäitä lapsia kuin heikompilahjaisilla, mutta satunnaisvaihtelun määrä on yhä niin suuri että lapsia pitäisi hankkia enemmän kuin 1-2 jotta varmistetaan ns. älykkyyden siirtyminen eteenpäin.

      Kaiken lisäksi länsimainen yhteiskunta kai suosii itsekkäiden psykopaattien menestymistä ja lisääntymistä enemmän kuin reilujen ja mukavien ihmisten lisääntymistä voimakkaan kilpailukulttuurin vuoksi. Jos tämä on totta niin eripuran, kiistojen ja yhteiskunnallisen dysfunktion määrän odottaisi lisääntyvän pikku hiljaa, vähän niin kuin kaikissa länsimaissa on tapahtunut voimakkaasti viimeisen 30 vuoden aikana vaikka olemme samalla vapaampia ja vauraampia kuin koskaan. Minkäänlaista trendiä ei näytä olevan sen suuntaan että eripuran määrä vähenisi, ihmiset ovat itsekkäämpiä, ilkeämpiä ja ahdistuneempia ja näkevät uhkia joka puolella vaikka olemme paremmin turvassa kuin ehkä ikinä historiassa.

      1. Samalla logiikalla länsimaissa pitäisi älykkyyden ja kyvykkyyden yhä kehittyä koska harva lapsi tai aikuinenkaan kuolee satunnaisvaihtelun vuoksi

        Jos kaikki selviävät, ja lapsiluvut ovat samanlaiset, ei valintaa ole ts. se on neutraali. Tällöin geenien toimivuutta menetetään pikku hiljaa satunnaisten mutaatioiden takia tasaisella tahdilla. Tämä tahti ei tietenkään riipu väestön koosta, sikäli kun väestöntiheys ei vaikuta lämpötilaan tai taustasäteilyn läpäisyyn =).

        Nämä perusmutaatiot. joita joka sukupolvessa tulee tietty määrä, eivät ehkä tosiaan selitä niin nopeita muutoksia, joita nyt on mitattu.

        Minkäänlaista trendiä ei näytä olevan sen suuntaan että eripuran määrä vähenisi, ihmiset ovat itsekkäämpiä, ilkeämpiä ja ahdistuneempia ja näkevät uhkia joka puolella vaikka olemme paremmin turvassa kuin ehkä ikinä historiassa.

        Älä vaivu epätoivoon, me olemme perinnöllisesti suunnilleen samaa porukkaa kuin isovanhempammekin, mikä ei minusta ole kovin huono lähtökohta. Ihmisten välinen kytkentä on vaan vahvistunut sosiaalisen ym. median myötä ja aiheuttaa yhteiskunnallisia muodonmuutoksia.

        Jos kaksi huippuälykästä ihmistä hankkii yhden lapsen yhdessä niin ole mitään takeita, että lapsi on edes keskinkertainen.

        Riippuu mistä roikkuu. Tämä ilmiö jota kutsutaan regressioksi kohti keskiarvoa, tarkoittaa sitä että keskiarvosta eroavilla yksilöillä periytymätön tai muuten epälineaarinen satunnaisvaihtelu on todennäköisesti osittaisena syynä poikkeavuuteen.

        Kun valinta on kertaalleen tehty, toisen sukupolven populaatiota tämä ei regressio enää koske, heitä ei ole valikoitu. Kolmannen sukupolven keskiarvo siis sama kuin toisen. Eli kaksi henkilöä jotka ovat keskimääräisen pitkiä erityisen pitkiin sukuihinsa nähden saavat keskimäärin erityisen pitkiä lapsia. Evoluutiohan ei voisi muuten toimiakaan.

      2. Ikävä satunnaisvaihtelu josta puhuin koskee populaatioita. Jos populaatio on pieni, saattaa hyvinkin käydä niin, että huonokin geeni pääsee valta-asemaan sattuman kaupalla. Suuria populaatioita tässä suhteessa suojelee suurten lukujen laki.

      3. @Olli S

        ”Kun valinta on kertaalleen tehty, toisen sukupolven populaatiota tämä ei regressio enää koske, heitä ei ole valikoitu. Kolmannen sukupolven keskiarvo siis sama kuin toisen. Eli kaksi henkilöä jotka ovat keskimääräisen pitkiä erityisen pitkiin sukuihinsa nähden saavat keskimäärin erityisen pitkiä lapsia. Evoluutiohan ei voisi muuten toimiakaan.”

        Ensinnäkin, pituus ja älykkyys ovat eri asia, älä rinnasta niitä keskenään. Toisekseen keskipituus kasvaa populaatiossa tai on kasvanut jo vuosia, keskiälykkyys laskee populaatiossa tai on laskenut jo vuosia, tämän faktan pitäisi jo osoittaa pähkäilysi vääräksi. Samoin esihistoriallisilla ihmisillä tai ihmisten esi-isistä joillain oli todettu olleen suuremmat aivot kuin nykyihmisillä, ja vaikka aivojen koon ei voida sanoa olevan 100% todiste suuremmasta älystä niin tämä aivojen suurempi massa on silti parempi todiste ja ainoa saatavilla oleva todiste suuremmasta älystä, eli jotain johtopäätöksiä voidaan tehdä mutta mitään ei voida tietenkään pitävästi todistaa. Tosin nyt mikään ei todista että täällä olisi jotenkin tehokas älykkyyttä suosiva luonnonvalinta käynnissä, päinvastaisia todisteita taas on yllin kyllin, lisäksi erittäin älykkäät eivät vaikuta lisääntyvän erityisen tehokkaasti, paitsi suhteessa erittäin vähä-älyisiin.

    3. ”Lisäksi suuremmassa maanviljelijäpopulaatiossa tapahtuu enemmän hyödyllisiä mutaatioita, ne säilyvät todennäköisemmin ja leviävät nopeammin, ja haitalliset mutaatiot pääsevät harvemmin yleistymään.”

      Variantin säilymis/häviämistodennäköisyyten vaikuttaa valintapaineen voimakkuus, ei niinkään populaation koko. Samaten haitalliset mutaatiot karsiutuvat populaatiosta luonnonvalinnan mekanismin kautta, ei populaation koon kautta.

      ”Huonompi viljaan perustuva ruoka ja energiaa kuluttava maatalousraadanta kyllä ajaa valintaa kohti pienempiä aivoja.”

      Ei mitenkään itsestään selvästi aja. Pikemminkin huonon ravitsemusympäristön voi ajatella suosivan nokkelimpia, jotka kykenevät turvaamaan resurssinsa ja siksi jälkeläistensä lisääntymisikään selviytymisen paremmin kuin muut.

      1. Mikään määrä valoa tai saksalaisen insinöörin linssiin hinkkaamiseen käyttämiä tunteja ei pysty tekemään muutaman millin aukkoisesta kännykkäkamerasta yhtä tarkkaa kuin vanhasta kunnon silmämunasta f/2.1, aukon halkaisija 7 mm. Fysikaaliset diffraktiorajat tulevat kännykkää vastaan.

        Samaten ei muutamasatapäisen heimon lapsilukujen eroihin voi tallentua kovinkaan tarkkaa näytettä heidän tuhansien geeniensä kelpoisuudesta. Heikot signaalit, pienet parannukset tai huononnukset, uppoavat kohinaan.

        Voit vielä väittää, ettei ole olemassa mitään platonista ”kelpoisuutta” joka olisi irrallaan olosuhteista, että tuo nyt vaan on se geenien kelpoisuus tuossa heimossa. Siinä tapauksessa minun pitää kysyä tarkentava kysymys: Mikä olisi olosi nyt, jos et olisi syönyt aamupalaa tänään?

      2. @ad augusta & @Olli S

        Toisin kuin moni täällä tuntuu ajattelevan, niin evoluutio ei todellakaan pyri jatkuvasti kehittämään parempaa ja parempaa ihmistä tai eliötä noin yleensäkään.

        Parempi määritelmä olisi sanoa että evoluutio on hyvin innokas lopettamaan hommat ja sanomaan että tämä on nyt ’riittävän hyvä’, ’good enough’. Ihmiset tykkäävät katsoa videoita ja lukea kirjoja evoluution huippuunsa hiomista eliöistä, mutta sekaan mahtuu kaiken maailman sokeaa jyrsijää, laiskiaista, koalaa ja muita eliöitä jotka eivät millään muotoa tavoita tätä huippuunsa hiottua supereliötä. Kyseessä on ihan vain ihmisten väärinymmärryksestä, evoluutio ei ole mikään tietoinen toimija joka pyrkii aktiivisesti ja tietoisesti kehittämään kaikkea eteenpäin, kaikki menee läpi joka on riittävän kelpo että pääsee lisääntymään.

        Ihmispopulaatioiden kanssa olisi lisäksi melko helppo argumentoida että efektiivinen luonnonvalinta on kadonnut ja evoluutio nojaa lähinnä naaraiden mieltymyksiin, jota tätäkin kummallisesti ihannoidaan muka jotenkin oikeana ja todellisena evoluutiota eteenpäin vievänä. Koska evoluutio ei ole älyllinen toimija niin on täysin absurdia olettaa että eliö kykenee edistämään evoluutiota älyllisenä toimijana, vai onko täällä joku oikeasti sitä mieltä että älykäs toiminta jalostuu älyttömäksi, evoluutio nimenomaan kun on älytöntä ihan määritelmällisesti. Lisäksi ihmisluonnon kanssa on jo monta kertaa todettu etteivät ihmiset aina halua sitä mikä on heille hyväksi, näin ollen on aivan turha olettaa että naisten mieltymykset jalostuvat aina ja automaattisesti jotenkin objektiivisesta parhaimmaksi valinnaksi. Miksi länsimaissa valtaosa on lihavia eivätkä liiku tarpeeksi mutta samaan aikaan mukamas tekevät 100% objektiivisia lisääntymisvalintoja. Tällaiset oletukset ovat yksinkertaisesti absurdeja ja naurettavia.

      3. Ja jatkona vielä edelliseen kommenttiini lihavuudesta ja liikkumattomuudesta.

        Lihavuutta ja liikkumattomuutta näkee paljon myös älykkäillä ihmisillä, joten en taas kerran oikein ymmärrä mikä itseisarvo siinä korkeassa älykkyydessä on, hekin kun osaavat ihan mallikkaasti tehdä vääriä valintoja. Samoin älykäskin voi langeta hetken kehollisiin mieltymyksiin ja laiskuuteen, osin itseasiassa varmaan menestyminen ja oman älykkyyden tiedostaminen suhteessa muihin ruokkii ylivertaisuuskompleksia eli älykyyden hubrista, eli sitä kuinka älykäskin on lopulta itsensä pahin vihollinen. Osa kun tuntuu ajattelevan älykkyyttä jotenkin että älykäs on erehtymätön, älykkäät kyllä tekevät varmasti keskimäärin vähemmän virheitä ja vääriä ratkaisuja kuin vähemmän älykkäät, mutta epätäydellisessä maailmassa kaikki tekevät virheitä eivätkä älykkäät ole mitenkään tämän yläpuolella eikä hubriksen kehittyminen ainakaan auta tätä.

        Enkä siltikään ymmärrä älykkyyden ihannointia, meillä pitäisi meritokratian ihanteiden mukaan älykkäiden olla mukamas vallan syrjässä maailman laivaa ohjailemassa, mutta niin ne vain CO2-päästöt nousevat vuodesta toiseen eli jälleen kerran älykkäätkin kyllä tehokkaasti osaavat tehdä vääriä ratkaisuja tai ainakin vältellä oikeiden ratkaisujen tekoa lyhyen ajan hyödyn saavuttaakseen. Vanhan sanonnan mukaan kun tyhmä tekee virheen niin lähtee oma henki, älykäs kun tekee virheen niin lähtee sadan henki, tai jotain sinne päin.

  8. Täällähän keskustellaan mielenkiintoisista asioista! Olen piehtaroinut tuolla turvesuossa ja keskustelu siellä on juuttunut asemasodaksi siitä, onko turve uusiutuvaa. Arkijärki sanoo, että jos hiili ei omin avuin pääse kiertoon takaisin niin annetaan sen olla siellä suossa. Luovutan siellä poteroni toisille, ja tulen tänne toisen aihepiirin pariin.
    En tarkoita moittia keskusteluja tuosta turpeesta, kyllä se ihan asiaa oli, mutta tämän uuden aiheen alustukseksi kannattaa ymmärtää, mikä johti tuohon jumiin tuossa edellisessä aiheessa.

    Tämä David Craberin kirjan ajatuksena on pohtia ihmiskunnan historian ajureita. Osmo poliitikkona asettuu luonnollisesti tarkastelemaan asiaa ideologisesta näkökulmasta. Ideologisella keskustelijalla on aina sokea pisteensä. Kaikki ideologiat ovat ihmisten luomuksia, mutta silti omaan ideologiaan suhtaudutaan kuin luonnonvakioon. No inhimillistähän se on.
    Konkretisoin mitä tarkoitan.
    Tuolla edellisessä keskustelussa oli joku, joka ei voinut hyväksyä, turvetta fossiilisen kaltaiseksi, vaikka fysiikan lait puhuvat muuta. Joku voisi väittää tyhmäksi, mutta niinhän asia ei ole. Kysymys on inhimillisestä sokeasta pisteestä, jollaisia meiltä kaikilta löytyy. Otan esimerkin julkisuuden henkilöstä.
    Lueskelen monia blogeja ja pyrin ymmärtämään kirjoittajien ajatusten juoksua, ja näkökulmia. Yksi, jota luen usein on Paavo Väyrynen. Hän kirjoitti viimeisessä puheenvuorossaan: ”… aloin pyrkiä siihen, että energiaa säästettäisiin ja että fossiilisia polttoaineita korvattaisiin uusiutuvilla: puulla, TURPEELLA ja vesivoimalla.”
    Vaikka mies on huippuälykäs, väitellyt (siis tieteen metodit tunteva ihminen) ja elämänkokemusta melkein kuin minulla, hänen sokea pisteensä saa hänet uskomaan, että turve omia aikojaan palaisi äärellisessä ajassa ilmakehään vaikka siihen tarvittava happi puuttuu. Hänen historiansa tuntien on inhimillistä, että ideologia estää häntäkin näkemästä objektiivisesti.
    ——————-

    Pitkä johdanto, mutta Osmo nosti pöydälle ison asian, ja yritän kertoa, että näin elämän ehtoopuolella, olen itse pyrkinyt hylkäämään erilaiset ideologiat ja uskonnot.
    Joten tältä pohjalta tämän uuden aiheen kimppuun!

    Osmon esittelemä kirja pohtii ihmiskunnan historia, Historia on tieteenala, joka ei lähtökohtaisesti ole epätieteellistä, mutta kun tutkija alkaa dokumentoida sitä, se muuttuu uskonnonkaltaiseksi, koska tutkija tuo aina oman henkilökohtaisen näkökulmansa vinouttamaan totuutta. Siksi on ihan ok, että Osmo vihreänä poliitikkona spekuloi historiaa, ja yhtä oikeutettu olen minäkin tuomaan maallikon näkemyksiä.
    En voi olla hämmästymättä sitä, miten samalla tavalla herrat Graeber ja Wengrow katselevat maailmaa, kuin täällä usein lainaamani kirjan ”Tulevaisuuden lyhyt historia” tekijät. Ero on siinä, että Osmon esittelemä kirja tuo esiin ihmiskunnan historiasta sen suuret kipupisteet, kun ihmispopulaatio on pyrkinyt turvaamaan olemassaolonsa. ”Tulevaisuuden lyhyt historia” taas jatkaa siitä mihin puheena oleva teos päättyy, eli kääntää katseen tulevaisuuteen.
    ”Tulevaisuuden lyhyt historia” ei ennusta mitään, mutta ottaa tarkasteluun tuon Osmon esittelemän kirjan oleelliset ajurit, jotka ovat ihmiskunnan tähän pisteeseen saattaneet.
    Ihmislaji on evoluution myötä kehittynyt nisäkäs. Olemassaolon taistelu on muovannut lajillemme ominaisen käyttäytymisen laumaeläimenä, joka on sopeutunut pieniin laumoihin. Kun maatalous kehittyi, alkoi ihmisen pyrkimys hallita luontoa ja laumat kasvoivat liian suuriksi.
    Ihminen ei ole geneettisesti muuttunut tämän prosessin aikana. Älykkyys ei ole kasvanut, joten kivikautiset aivot ohjaavat alitajuista toimintaamme.
    Maatalouden vallankumous oli hidas, mutta teollinen vallankumous oli nopea. Olemme siirtymässä nyt informaatiotekniikan vallankumoukseen, ja se tulee olemaan vieläkin nopeampi. Teollinen vallankumous johti proletariaatin vallankumoukseen. Mihin vallankumoukseen johtaa informaatioteknologian vallankumous.
    Informaatioteknologiaa tullaan käyttämään samalla tavalla vallan työkaluna kuin teollisia mekaanisia koneita käytettiin aikaisemmin teollisessa vallankumouksessa. Syntyy eliitti, joka syyllistyy vallan väärinkäyttöön, koska ihmisen aivot eivät kehity. Ilmastonmuutos etenee kuin juna. Elintila ei riitä kaikille. Eliitti pyrkii turvaamaan asemansa. Panemme toivomme demokratiaan, mutta suomalaisen sananlaskun mukaan ” oma suu on lähempänä kuin kontin suu”. Se tosiasia, että aivomme kyllä sopeutuvat erilaisiin olosuhteisiin, mutta älykkyys ei kehity, pakottaa ihmiskunnan alistumaan viimekädessä luonnon sanelemiin sääntöihin. Tuo on minun mielestäni tuon Tulevaisuuden historian sadun opetus. Ja niin ymmärrän myös Graberin ja Wengrow:n kirjan opetuksen.
    Vallankumous on aina syönyt lapsensa, joten tuleva maailmanlaajuinen vallankumous johtaa yhtä surkeaan lopputulokseen.

    1. ”Maatalouden vallankumous oli hidas, mutta teollinen vallankumous oli nopea. Olemme siirtymässä nyt informaatiotekniikan vallankumoukseen, ja se tulee olemaan vieläkin nopeampi. Teollinen vallankumous johti proletariaatin vallankumoukseen. Mihin vallankumoukseen johtaa informaatioteknologian vallankumous.”

      Todennäköisesti informaatioteknologian vallankumous johtaa viimein ihan oikeaan demokratiaan eikä tällaiseen teatteriin mitä länsimaissa demokratiaksi kutsutaan. Vaihtoehdoistahan ei saa keskustella, vaan demokratian nykytila on se ’paras’. Samaan aikaan päivitellään kuinka nykyinen pluralistinen liberaali edustuksellinen demokratia ei saa oikein mitään aikaiseksi. Ei tämä nyt ole mikään anti-länsimaat viesti, vaan enemmänkin pro Sveitsin demokratia -viesti. Sveitsissä näkee että suora demokratia näyttää johtavan jossain määrin konservatiiviseen yhteiskunnan järjestäytymisen malliin mikä on kehittynyt vuosituhansien aikana samalla kun länsimaissa yhä ajetaan liberalismia joka asiassa kuin käärmettä pyssyyn, lähes pelkästään perustein että tämä on hyvää ja oikein koska tämä seuraa liberalismin ihanteita ja ideologiaa.

  9. Kirjoituksessa esitetään:

    ”Kirjassa käsitellään moneen otteeseen mysteeristä tapaa haudata suuren johtajan mukana suuri määrä hänen palveluväkeään, sukulaisiaan ja ihan ketä tahansa, kymmenittäin. sadoittain ja ehkä jopa tuhansittain. Tämä käytäntö oli yleinen eri puolilla maailmaa. Tähän esitetään mitä erikoisempia syitä. Voisiko syy olla paljon yksinkertaisempi?

    Jos joku kuvittelee, että vainaja voi tuonpuoleisessa käyttää kaikkia niitä ruokia ja rikkauksia, joita hänen hautaansa laitetaan, miksi hän ei yhtä hyvin voisi käyttää palvelusväkeäkin?

    Koska tämä selitys on niin ilmeinen, eikä siihen kuitenkaan viitata, on varmaan jokin seikka joka kumoaa sen?”

    Ymmärtääkseni yksi keskeinen ongelma tuollaisen selitysveikkauksen kanssa on se, että monen yhteiskunnan uskomuksista on jäänyt kirjallista aineistoakin, ja useista yhteiskunnista ei ole jäljelle jääneistä kirjallisista aineistoista löytynyt sellaista ajatusta. Osassa niistä ei ole katsottu palvelusväen voivan päästä edes samaan tuonpuoleiseen paikkaan kuin hallitsijan itsensä. Eikä palvelusväkeä ole yleensä myöskään haudattu samaan hautaan kuin hallitsija, vaan palvelusväen joukkohaudat ovat olleet selkeän etäisyyden päässä.

    En ole tuota nimenomaista kirjaa lukenut, mutta aiemman lukemani pohjalta potentiaalisempi selitys on se, että vanhan johdon palvelijoiden on katsottu voivan olla uhka uudelle hallitsijalle, jos he eivät haluaisikaan luopua vallasta, jolloin uuden johdon etu on voinut olla päästä eroon vanhan palveluskunnan avainhenkilöistä. Vanhan johdon palvelusväellä on käytännössä ollut johtamisprosessit ja suhdeverkostot hallussaan. Monessa yhteiskunnassa ei ole ollut hallitsijariippumatonta virkamiesorganisaatiota, vaan viranhaltijat vaihtuivat joka tapauksessa samalla kun hallitsijakin.

  10. Tapio kirjoitti: ”Ainakin alkusivuillaan se keskittyy jonkinlaisen tasa-arvoisen onnellisen villeiyden ihannointiin. Onnellisuudessa on mielestäni muitakin tekijöitä kuin tasa-arvo.”

    Tärkeä havainto.

    Tasa-arvohan ei sinällään luo mitään onnellisuutta. Se on vain yksi onnellisuuden edellytys. Yleisesti kai tasa-arvo tarkoittaa yksilöiden yhdenvertaista kohtelua yhteisössä. Onnettoman elämän lähde siitä tulee, jos yhteisö ei ota huomioon yksilön jo syntymässään saamia erilaisia valmiusia.

    Villien yhteisöjen elämä oli luonnosta riippuvaista. Elämäntapa muotoutui siten luonnostaan tasa-arvoiseksi. Jokaisen resurssit olivat tarpeen elämisen ylläpitämiseksi. Luonto siis saneli lait. Ongelmat alkoivat kasautua, kun maanviljelys mahdollisti varastoinnin (pääoman muodostamisen). Osa ihmisistä pääsi noiden varastojen avulla toisten yläpuolelle. Syntyi eliitti.

    Ihmisen päätöksentekoa ohjaavat yhä nuo kivikautiset aivot.

  11. Geneettisestä luonnonvalinnasta olen ymmärtänyt että 1000 v on liian lyhyt aika (30 sukupolvea). 10-20000 vuodessa geneettisiä eroja alkaa jo erottua (yli 300 sukupolvea). Katsokaa Youtubesta Tiedekulman Tieteiden päivien 2023 ”Pähkinäsaaren rauha”.

  12. Minä olen eniten hämmästynyt siitä, että kuinka moni kommentoi kirjan kokonaisuutta vaikka kertoo samassa yhteydessä ettei ole lukenut kirjaa kokonaan!?

    PS. Olen lukenut kirjan kokonaan, mutta ilmeisesti täytyy lukea se uudestaan, kun olen ilmeisesti ymmärtänyt monia sen kohdista täysin väärin.

    1. Arska kirjoitti: ”Minä olen eniten hämmästynyt siitä, että kuinka moni kommentoi kirjan kokonaisuutta vaikka kertoo samassa yhteydessä ettei ole lukenut kirjaa kokonaan!?”

      Olen lukenut kirjan!

      En lue sitä enää uudelleen, koska luulen ymmärtäneeni heidän sanomansa. Heidän näkemyksensä on todellakin mielenkiintoinen, koska se ei julista totuutta, vaan kertoo yhden näkemyksen?

      Olen lukenut myös Hararin kirjan. Samat sanat, hyvin mielenkiintoinen , ja Harari väittää tietävänsä totuuden!

      Olen jopa lukenut raamatun, jossa päähenkilö sanoo: ”Olen tie, totuus, ja elämä!” Olen lukenut siitä vain lutherilaisen version.

      Olen lukenut myös Lawrence. M. Kraussin teoksen ”Universumi tyhjyydestä”. Hän sai minut melkein uskomaan niin pähkähullun ajatuksen, että maailmankaikeus voi syntyä tyhästä!

      Lukemistani on rajoittanut se seikka, että sodanjälkeisessä Suomessa koulunkäyntini rajoittui kansakouluun, joten ulkomaankielet jäivät oppimatta. Kaikki nuo em kirjat ovat siis suomen kielisiä, ja minulle ymmärrettäviä.

      Elämänkokemus on minulle lisäksi opettanut, että totuuden julistavat valehtelevat.

      Siksi hurahdin täysin pari vuotta sitten kirjaan, josaa tulevaisuudesta palaava kertojaminä antaa tämänpäivän ihmiselle neuvon: ”Annan hänelle neuvoksi etsiä totuutta. Sitä hän ei voi löytää, koska totuus riippuu näkökulmasta, mutta sitä etsiessään hän voi törmätä suureen valheeseen, joka on ihmiskunnan onnen esteenä. Suuren valheen paljastaminen on parasta, mitä hän voi ihmiskunnan hyväksi tehdä.”

      Tuon lauseen jälkeen olin pakotettu lukemaan sen uudelleen, ja kirja näyttäytyi aivan toisenlaiselta. Ymmärsin, mitä he tarkoittivat lauseella: ”Toivomme lukijan suhtautuvan tuohon kaaviokuvaan (hiilenkierrosta) äärimmäisellä vakavuudella, mutta seuraavassa tarinassa ovat muutamat tieteelliset faktat saaneet taipua tarinan vaatimuksiin.”

      Kirjan ainoa väite littyy hiilenkierton, ja he väittävät, että fossiilihiilellä ei ole inhimillisen ajan puitteissa paluuta takaisin sinne mistä se on tullut. Nostaessaan fossiilihiilen takain biosfäärin kiertoon ihmiskunta yksinkertaisesti muuttaa maapallon termostaatin asetusarvoa. Eli minä olen mielessäni löytänyt suureksi valheeksi opin hiilinieluista.

      Kirja ei siis saarnaa mitään totuutta ja on varmemmaksi vakuudeksi kirjoitettu pamfletin muotoon. Ja väitteet on sisällytetty varmemmaksi vakuudeksi sadun muotoon. Pamfletin ymmärrän kiistakirjoitukseksi, joka odottaa vastaväitteitä. Sellaiseen kukaan ei tietääkseni ole tuon kirjan kanssa uskaltautunut. Tekijät eivät ilmeisesti tule keskusteluun osallistumaan ryhmänä, koskapa tekstin viimeinen lause on ”Sen pituinen se.”

      Selvällä suomenkielellä kirjoitettu kirja, jossa tekijät siis sanovat: ”Emme tiedä totuutta,mutta ajatelkaapa itse.” Ja sitten tulee rakennuspuita ajattelun pohjaksi.

      Tekstistä löytyy mainio lause meille tämän päivän keskustelijoille: ”Internetistä saa kyllä minkä tiedon tahansa, mutta ymmärrystä tulisi olla omasta takaa.”

      Itse olen ottanut tuon nyt kirjan ”raamatukseni”, koska ihmiskunnalla on aina ollut halu uskoa johonkin suurempaan.. Niin minullakin. Ja tätä pienen ihmisen toiveta maailman hirmuhallitsijat ovat aina hyödyntäneet. Minulla on tunne , että tuon kirjan tekijät ovat halunneet samaa kuin Martti Luther naulatessaan teesejään kirkon oveen.
      Nimimerki Usko Toivo on luultavasti halunnut pelkistää kymmenen käskyä yhteen lauseeseen : ”Minä olen Luonto, sinun jumalasi. Älä pidä muita jumalia.”

      Ehkä he ovat halunneet erityiseti korostaa kuudennen käskyn merkitystä, koska sen kauttahan elämä jatkuu. Pahinta mitä ihminen voi toiselle ihmiselle tehdä olisi siis loukata sitä ihmistä, jonka kanssa elämän tarkoitusta on sitoutunut toteuttamaan. Päättelen asian pamfletin viimeisistä lauseista.

      Osmon nyt esille nostama kirja pureuttu hyvin historiaan, mutta historiasta on vaikea saada neuvoja tulevaisuutteen, koska olosuhteet ovat aina uudet. Ainoa mikä ei ole muuttunut on Luonto, ja sen synnyttämä ihminen. Siksi minusta tuon ”raamattuni” sanoma on rautaa. Se tyytyy satuosiossaan tarkastelemaan vain niitä ajureita, jotka ohjaavat ihmiskuntaa osana luontoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.