Purnausta vaalikoneista

Parin vuo­den välein har­mit­te­len vaa­likonei­ta. Ne ovat perin viih­teel­lisiä, mut­ta anta­vat käsiteltävistä asioista aivan väärän käsi­tyk­sen. Joskus yli kymme­nen vuot­ta sit­ten yksi vaa­likone luokit­teli min­ut eduskun­nan oikeis­to­laisim­mak­si kansane­dus­ta­jak­si ja toinen syvälle vasem­mis­toon kuu­lu­vak­si. Tuo oikeis­to­laisu­us joh­tui lähin­nä siitä, että kan­natin ympäristövero­ja ja vaa­likone kat­soi min­un kan­nat­ta­van vero­tuk­sen regres­si­ivisyyt­tä. Min­un kokon­aisu­u­teeni kuu­lui hait­tavero­jen väite­tyn regres­si­ivisyy­den kor­jaami­nen pienel­lä perus­tu­lol­la, mut­ta sitä ei voin­ut vas­tauk­sis­sa tietenkään antaa.

Näi­den kysymys­ten ongel­mana on, että ne tyh­men­tävät poli­ti­ikkaa ja supis­ta­vat mon­imutkaiset poli­it­tiset tavoit­teet korkein­taan kol­men sanan isku­lau­seisi­in, joiden perässä on huu­tomerk­ki. Maon Kiinas­sa puolue yrit­ti muut­taa kiinan kieltä yksinker­taisem­paan muo­toon, jol­loin sil­lä ei voin­ut esit­tää mitään monimutkaista.

Jonkin­lais­es­ta kysymys­ten epäon­nis­tu­mis­es­ta kielii se, että kak­si tois­taan eril­listä fak­to­ria, joiden pitäisi olla toi­sis­taan riip­pumat­to­mia, saadaan voimakkaasti kor­reloimaan. Kysymys­pat­ter­ista lois­ta­vat pois­saolol­laan kysymyk­set, joil­la voi ilmoit­tau­tua telaketju­tais­to­laisek­si tai markkin­auskoisek­si vasem­mis­to­laisek­si. Kuitenkin arvokon­ser­vati­ivisia vasem­mis­to­laisia ihan var­masti on, kos­ka arvokon­ser­vatis­mi on melko työväen­lu­okkainen ilmiö.

Kaik­ki yhteiskun­nal­lista oikeu­den­mukaisu­ut­ta tavoit­tel­e­vat eivät ole talousa­jat­telul­taan type­r­iä, vaik­ka päästäk­seen vasem­mis­toon arvokar­tal­la pitää ilmoit­tau­tua tyhmäksi.

Vasem­mis­to­laisu­udek­si mitataan esimerkik­si halu elää nyt yli varo­jen­sa ja pan­na lasku las­ten mak­set­tavak­si. Tätä asen­net­ta voi luon­nehtia muil­lakin adjektiiveilla.

Jos etsii ehdokas­ta, pitäisi tietää, miten hän vas­taa oike­as­sa elämässä kysymyk­seen halu­anko saa­da jotain aikaan vai pitää julkiku­vani tahrat­tomana. Käytän­nön poli­ti­ikas­sa tämä erot­taa poli­itikko­ja vah­vasti. Tehdyt kysymyk­set mit­taa­vat lähin­nä tätä halua tahrat­tomaan julkiku­vaan, mikä on melkein vas­takkaista sille, että edis­tää tehokkaasti ajami­aan asioita.

Olen ollut poli­ti­ikas­sa pitkään mut­ta luon­teeltani tutk­i­jana kat­sel­lut sitä aina myös vähän ulkop­uolelta. On san­ot­ta­va, että poli­itikoista toiset ovat val­ta­van paljon vaiku­tus­val­taisem­pia kuin toiset ihan vain kos­ka poli­it­ti­nen vaikut­ta­mi­nen vaatii osaamista. Työhaas­tat­teluis­sa yritetään etsiä näitä omi­naisuuk­sia eikä kysytä tyhjän­päiväisiä kli­seitä. Minä halu­aisin, että min­ua edus­ta­va olisi näitä osaavia, mut­ta vaa­likone tyrkyt­tää min­ulle niitä, joista jo tiedän, etteivät he ole.

Kysymys­ten kliseemäisyy­destä kielii se, että vaa­likoneessa men­estyvät usein pien­puolueet, joiden poli­it­ti­nen ymmär­rys on aika alkeellista.

Jos vaa­likoneista pitäisi tehdä hyvä, minä tek­isin niihin muu­tok­sen, jos­sa matemaat­tis­es­ti tas­apain­ote­taan se, kuin­ka paljon vas­taa­ja käyt­tää täysin tai osit­tain samaa/eri mieltä vas­tauk­sia. Siinä on kuitenkin kyse lähin­nä siitä, miten kukin mieltää sanat. Onko täysin samaa mieltä yli 50 pros­ent­tis­es­ti vai yli 95 pros­ent­tis­es­ti samaa mieltä. Eihän mis­tään poli­it­tis­es­ta väit­teestä ei oikeas­t­aan voi olla koskaan sat­apros­ent­tis­es­ti samaa mieltä.

Vaa­likoneis­sa oli aiem­min mah­dol­lisu­us pain­ot­taa kysymyk­siä. Se olisi minus­ta tärkeä omi­naisu­us esimerkik­si sen takia, että on monia asioi­ta, joiden osalta min­ua ei lainkaan kiin­nos­ta, mitä min­ua edus­ta­va poli­itikko niistä ajattelee.
Nyt huo­maan, että Hesarin vaa­likoneessa voi kokon­aan sivu­ut­taa kysymyk­sen. En ole vielä sim­put­tanut ohjel­maa tietääk­seni, mitä se tekee noille kysymyk­sille, jät­tääkö kokon­aan pois vai merk­it­seekö vas­tauk­sen kohtaan ei samaa eikä eri mieltä.

Käyn läpi muu­ta­man Hesarin vaa­likoneen kysymyk­sen selvit­tääk­seni, mitä tarkoi­tan sil­lä, että ne ovat aika epämääräis­es­ti laadittuja.

Peruskoulussa pitää rajoittaa lailla oppilaiden määrää yhtä opettajaa kohden, vaikka se tarkoittaisi säästöjä muualta, veronkorotuksia tai lisää velkaa.

Tämä kysymys on var­maankin tarkoitet­tu kysymään, kan­nat­taako hyvää koulu­tus­ta, mut­ta tässä muo­dos­sa se tarkoit­taa käytän­nössä päin­vas­taista, koulu­tuk­sen eri­ar­voisu­u­den kan­nat­tamista. Kun kouluis­sa on kovin eri taus­toista lähte­viä oppi­lai­ta, kan­nat­taa lisätä resursse­ja niihin koului­hin, jois­sa oppi­laiden taus­ta on heikom­pi, jol­loin tietysti kouluis­sa, jois­sa jok­seenkin kaik­ki tule­vat aka­teemi­sista per­heistä, resursse­ja on vas­taavasti vähem­män. Tämä kysymys tarkoit­taa tosi­asi­as­sa sitä, ettei näin saa tehdä, vaan tur­vataan yhtä suuret ope­tus­ryh­mät kaikissa kouluis­sa eli kysytään, pitääkö resursse­ja lisätä hyväo­sais­ten kouluissa.

Valtion on annettava suunniteltua enemmän rahaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, vaikka se tarkoittaisi säästöjä muualta, veronkorotuksia tai lisää velkaa.

Laitoin vähän empi­en, että jok­seenkin samaa mieltä.  Näin vas­tat­en kuitenkin hyväksyy kak­ki ne älyt­tömyy­det, joi­ta sote-uud­is­tuk­seen kuuluu.

Työttömiä pitää saada nykyistä enemmän töihin heikentämällä ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Mitä pitää vas­ta­ta, jos halu­aa pohjo­is­mais­sa hyväk­si koetel­tua mallia, jos­sa kor­vaus on aluk­si nyky­istä parem­pi, mut­ta kesto lyhyem­pi ja/tai kor­vaus heikke­nee asteit­tain. Onko  se paran­nus (korkeampi kor­vaus) vai heiken­nys (lyhyem­pi kesto)?

Valtion velkaantumista tulee hillitä, vaikka se merkitsisi leikkauksia etuuksiin tai palveluihin.

Entä jos on sitä mieltä, että se on tehtävis­sä etuuk­si­in ja palvelui­hin koske­mat­ta — tai ainakaan niitä heiken­tämät­tä, kos­ka jos muut­taa toisen­laisik­si, ei vält­tämät­tä heikennä.

Palkkojen verotusta pitää alentaa, vaikka se johtaisi palveluiden leikkauksiin, muun verotuksen kiristämiseen tai velan kasvuun.

Jos halu­aa jyrken­tää tai loiven­taa pro­gres­sio­ta, onko se vero­tuk­sen kiristämistä vai alen­tamista? Entä arvon­lisävero­tus, jota yri­tys mak­saa palkko­jen, pois­to­jen ja pääo­makus­tan­nusten sum­mas­ta eli siis lähin­nä palkoista, onko se palkko­jen verotusta?

Valtion pitää tukea enemmän kansalaisia, jotka kärsivät energian hinnan noususta, vaikka se kiihdyttäisi inflaatiota tai heikentäisi valtion taloutta.

Mielipi­de riip­puu siitä, minkälais­es­ta tukimuo­dos­ta on kyse. Jos tarkoite­taan nykyisen kaltaista suurten omakoti­talo­jen sähkönku­lu­tuk­sen ylikom­pen­soin­tia, en voi hyväksyä, että sitä vielä tästä lisätään, mut­ta jos sil­lä tarkoite­taan jotain järkevää, vas­taus olisi toinen. Voisiko tulot ottaa huomioon siinä, pitääkö 500 euron sähkölasku mak­saa yhteiskun­nan toimesta?

Jos on pakko valita, on parempi korottaa veroja kuin leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia

Entä jos ei ole pakko vali­ta? Aika vai­h­toe­hdo­ton kysymyk­sen asettelu.

Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.

Jos on han­kkin­ut tulo­ja oma­l­la osaamisel­la ja ahkeru­udel­la, on se aivan eri asia kuin jos on han­kkin­ut ne per­imäl­lä. Vähän tarken­nus­ta kysymykseen.

Valtion pitäisi puuttua nykyistä voimakkaammin markkinoiden toimintaan, jotta talous olisi kaikille reilu.

Puut­tua niin kuin kepu ja demar­it sekä usein kokoomuskin, omia kavere­i­ta jel­pat­en toisia yrit­täjiä vas­taan, vai niin kuin talous­teo­ria sanoo, hait­taveroil­la ja mah­dol­lis­ten ulkois­t­en hyö­ty­jen tuel­la niin, että kaik­ki yri­tyk­set ovat lähtöko­htais­es­ti samal­la viivalla.

Pro mar­ket vai pro business?

Suomessa on liian helppo elää sosiaaliturvan varassa.

Tois­t­en on, tois­t­en ei ole. En väit­täisi, että taku­ueläkeläisen elämä on liian help­poa. Tässä mitataan lähin­nä ennakkoluuloja.

Valtion ja kuntien omistusta yritystoiminnassa tulisi vähentää.

Tarvit­taisi­in taas täs­men­nys­tä yksi­tyisko­hdis­sa. Tarkoite­taanko met­sä­te­ol­lisu­ut­ta (Enso) vai perusk­oulu­ja, jot­ka nekin voisi yksi­ty­istää, kuten on tehty Ruotsissa.

Kristilliset arvot ovat hyvä pohja poliittiselle päätöksenteolle.

Tarkoite­taanko täl­lä Trumpia ja Räsästä vai jotain täysin päinvastaista?

Selkeitä rajoja ja kuria tarvitaan nykyistä enemmän lasten kasvattamisessa.

Minus­ta kurin ja rajo­jen määrässä on opti­mi, jon­ka yläpuolel­la on osa ja ala­puolel­la on osa. Kumpaa joukkoa min­un pitäisi vas­tates­sa ajatella?

Poliitikkojen on asetettava Suomen ja suomalaisten etu kaiken muun edelle.

Minkä muun edelle? Poli­itikon ja tämän puolueen edun edelle vai esimerkik­si köy­hien maid­en edun edelle?

Maamme kaipaa vahvoja johtajia, jotka pystyvät tekemään vaikeitakin päätöksiä välittämättä liikaa muiden mielipiteistä.

Tarkoite­taanko täl­lä Erdo­ga­nia ja Putinia vai vah­vaa ja näke­myk­sel­listä demokraat­tis­es­ti hal­lit­se­vaa pääministeriä?

En pidä Putin­ista mut­ta en ole pitänyt tuulivi­ir­imäis­es­ti toimineista ministereistäkään.

26 vastausta artikkeliin “Purnausta vaalikoneista”

  1. Vaalipi­iri pitäisi saa­da vali­ta vapaasti asuin­paikas­ta riip­pumat­ta. Kat­soin juuri oman uuden vaalipi­irin ehdokkai­ta, enkä löytänyt ain­ut­takaan mitat täyt­tävää ehdokas­ta. Ei ole ennen ollut täl­laista ongelmaa.

    1. d’hondt jär­jestelmä, jos­sa puoluea (tai lista) ottaa äänen ensin ja sit­ten ehdokas. kat­so puolueet ja joskus puolueessa on vain pari domi­noivaa ehdokas­ta, ne antaa vihjettä.

  2. Itse en pidä kovinkaan mairit­tel­e­vana, jos ehdokas on kaikesta samaa mieltä kuin minä. Ei saman­laisi hul­lu­ja mah­du maa­han use­am­paa. Olen­naisem­paa on että ehdokas on suurel­la pens­selil­lä piir­ret­tynä samoil­la lin­joil­la kanssani. Tärkein omi­naisu­us on kuitenkin kyky viedä ajami­aan asioi­ta eteen­päin. Tämä vaatii kykyä yhteistyöhön. Tätä ei saa selville vaa­likoneista, vaan pitää seu­ra­ta asioita.

  3. Eri­no­mainen kir­joi­tus, kiitos siitä. Toiv­ot­tavasti jotkin medi­atkin tähän tart­tuisi­vat, mut­ta epäilen että ei kos­ka isoin tabu ainakin suo­ma­laiselle medi­alle on medi­an itsekritiikki.

    Yle kun kysyi mielip­iteitä vaa­likoneista, ehdotin että lait­takaan kysymyk­sik­si tarkko­ja yksi­tyisko­htaisia muutosehdotuksia/lakiehdotuksia, ja pal­jas­takaa ehdokkaiden erot niiden kaut­ta. Näitä kysymyk­siähän lain­säätäjät joutu­vat käytän­nössä pohtimaan.

    Esimerkik­si “Suomes­sa veron­mak­sua voi siirtää tule­vaisu­u­teen pitämäl­lä pääo­mat­u­lot esim. rahas­tois­sa tai vaku­u­tuskuores­sa. Mielestäni on oikein että täl­lä taval­la Suomes­sa asues­sa tehtyä siir­ret­tyä veron­mak­sua ei voi kokon­aan vält­tää muut­ta­mal­la ulko­maille sik­si aikaa että rahat nos­te­taan omaan käyttöön.”.

    Toki nämä voivat olla ns. perustal­laa­jalle aika vaikei­ta kysymyk­siä, mut­ta olisi kiva että ainakin yksi vaa­likone paneu­tu­isi oikeasti asi­akysymyk­si­in ja hak­isi erot sitä kautta.

  4. Itse kaipaisin vaa­likonet­ta jos­sa ihan konkreet­tis­es­ti laitet­taisi­in asioi­ta tärkeysjärjestyk­seen vas­takkainaset­telu­iden kaut­ta, ja laa­jasti. Eli varhaiskas­va­tus vai eläk­keet? Peruster­vey­den­huolto vai panssari­vaunut? Tuloveron alen­nus vai ohi­tustie? Velan­mak­su vai lap­sil­isät? Maat­alous­tu­ki vai alen­netut verokan­nat? Algo­rit­min avul­la voidaan sit­ten yksinker­tai­sista vas­takkainaset­teluista aset­taa koko bud­jet­tikir­ja tärkeysjärjestykseen.

    On hirveän help­po kan­nat­taa vaa­likoneessa kaiken­laisia hyviä asioi­ta, mut­ta kun ne sit­ten tosielämässä ovat vas­takkain olisi kiva tietää meneekö oman etu­ryh­män etu sit­ten lop­ul­ta vaalilu­pausten edelle.

    Täl­lais­ten puh­taasti taloudel­lis­ten arvo­val­in­to­jen lisäk­si voitaisi­in sit­ten tehdä kon­ser­vati­ivi­su­u­den astet­ta mit­taavia kysymyk­siä, esim. sek­suaalivähem­mistö­jen oikeuk­si­in tai vahvoihin johta­ji­in liittyen.

    Toki tuol­laises­sa tärkeysjärjestyk­sessä hirveän moni asia nousisi kaikil­la ehdokkail­la aivan kärkeen—mikä olisi sekin arvokas havain­to. Ei ihmiset lop­ul­ta ole niin hirvit­tävän eri­laisia keskenään, ja ylimääräisen draa­man hakem­i­nen poli­ti­ikkaan on pääosin juuri sitä, ylimääräistä draamaa.

  5. Lois­ta­va ana­lyysi. Tapakris­tit­tynä en vas­tan­nut aivan kiel­teis­es­ti kris­til­lisiä arvo­ja koske­neeseen kysymyk­seen: ajat­telin Län­si-Euroop­paa, markkin­talout­ta, kehit­tynyt­tä yhteiskun­ta­jär­jestelmää. Nyt huo­masin, miten mon­en­laiset tulkin­nat ovat mah­dol­lisia (Trump ja Räsänen…).

  6. Heman erim­ieltä osista esimerkke­jä, mut­ta muuten kysymyk­set ovat usein kovin kummallisia.

    Jos on pakko vali­ta, on parem­pi korot­taa vero­ja kuin leika­ta julk­isia palvelui­ta ja sosiaalietuuksia?

    Minus­ta tämä on ihan hyvä kysymys, ker­too hyvin siitä lähtöko­hdas­ta mis­tä päätök­siä ryhdytään tekemään. Ehdot­tomasti Suomen kohdal­la pitää lähteä siitä että julk­isia palvelu­ja ja sosi­aalietuuk­sia leikataan.

    Suuret tulo­erot ovat hyväksyt­täviä, jot­ta erot ihmis­ten lah­jakku­udessa ja ahkeru­udessa voidaan palkita.

    Parem­pi olisi: Suuret tulo­erot ovat hyväksyttäviä? 

    Turha siihen on lähteä mitään suurem­piä selit­te­lyjä lisäämään. Suomen kohdal­la tulo­ero­jen tasaami­nen vaan johtaa huonom­paan- ja toim­i­mat­tomam­paan yhteiskun­taan ja pahoinvointiin.

    Omas­sa vas­tauk­ses­sasi ei kyl­lä ollut tarkku­ut­ta juurikaan, ei kai tulerot nyt perin­nöistä ole kiin­ni, tup­paa­vat ole­maan kovin kertaluontoisia?

    Jos­sain Ylen kyselyssä oli: Suomen vau­raut­ta ei voi­da ylläpitää velka­an­tu­mat­ta lisää?

  7. En tarvitse vaa­likonet­ta mihinkään. Elämän­ti­lanne on sel­l­ainen että en voi enää äänestää “kivo­ja” tyyppe­jä Kokoomuk­ses­ta, RKP:stä tai Vihreätä Liitos­ta. 62 vuo­tias ja työtön ja pelkään kuin rut­toa että Orpos­ta tulee päämin­is­teri ja vetää maton alta ja eläkeput­ki läh­tee, ja mun per­he ajau­tuu vararikkoon. Puoliso on taku­ueläk­keel­lä työkyvyt­tömyy­den takia, ja hänen eläk­keen­sä uppoaa ter­vey­den­hoit­o­menoi­hin. Mak­sa sit­ten 500 euron työ­markki­nat­uel­la kah­den henkilön ruu­at ja asumisku­lut omistusasunnossa!
    Olen ollut työtön nyt 4 kuukaut­ta, ennen sitä 35 vuot­ta yhtä­jak­sois­es­ti työelämässä, asiantun­ti­jate­htävis­sä. Kaik­ki vuodet olen mak­sanut vero­ja ja TEL- ym. mak­su­ja, 90-luvun laman aikana korotet­tu­ja sellaisia.
    Uusien töi­den saami­nen tun­tuu nyt mah­dot­toma­l­ta, siis sel­l­ais­ten joista mak­set­taisi­in edes 2500. 

    Suomen ongelmia ei ratkaista aja­mal­la työt­tömät vararikkoon leikkaa­mal­la työt­tömyys­tur­vaa, ei edes Iiro Viina­nen tehnyt niin.
    Jos bud­jetis­sa on vajet­ta niin pitää nos­taa vero­ja. Kaikil­la on varaa mak­saa vero­ja. Jos nykyiset verot eivät riitä niin pitää kek­siä uusia, väli­aikaisia vero­ja kuten 1990-luvul­la ns raip­pavero, ja matkus­tusvero, joista luovut­ti­in kun val­tion­talous parani.
    Ennen oli tosi­aan sivistys­porvare­i­ta jot­ka hyväksyivät että on sosi­aalietuuk­sia, ja että veroil­la paikataan val­tion­talout­ta. Nyt ei niitä ole enää. Nyt por­varei­den mielestä on kas­vatet­ta­va alalu­okkaa joka tekee kah­ta, kolmea työtä päivässä ruokalähet­tinä ja siivoo­ji­na että pystyy elämään.

  8. itse puoli hylkäsin vaa­likoneet joskus noin 10 vuot­ta sit­ten. kysymyk­sis­sä ns. haisi medi­an moti­iv­it, eli kysymyk­sil­lä voi joh­datel­la johonkin suun­taan tai tehdä poh­ja-olet­tamia. lop­pu­jen lopuk­si poli­itikon vas­tauk­set kysyk­si­in oli­vat paras­ta antia, ei ne algoritmit. 

    tässä tilanteessa olisi hyvä muis­tut­taa suomen äänestys jär­jestelmästä, lähin­nä d’hondt. puolue ottaa äänen ensin ja sit­ten ehdokas. kuin­ka moni äänestää ehdokas­ta sil­lä olet­ta­mal­la että “minä äänestän ehdokas­ta, en puoluetta”.

    >“Käyn läpi muu­ta­man Hesarin vaa­likoneen kysymyk­sen selvit­tääk­seni, mitä tarkoi­tan sil­lä, että ne ovat aika epämääräis­es­ti laadittuja.”
    sanoma kon­serni, niin oliko suomes­sa karkeasti kak­si lehdis­tö mam­mut­tia, sanoma ja keskisuo­ma­lainen. tämä voi olla se mis­sä tuo keskit­tymi­nen ei ole hyväksi.

    vihreil­lä oli aikoinaan sisäi­nen vaa­likone vihreille ehdokkaille, voisiko palauttaa.

    >“Poli­itikko­jen on asetet­ta­va Suomen ja suo­ma­lais­ten etu kaiken muun edelle.”
    kuu­lostaa nation­al­is­tiselta mässäi­lyltä. viime aikoina on tul­lut havait­tua että se pää­tyy seu­raavaan, “min­un isän­maal­lisu­us on paljon parem­paa kuin sin­un isänmaallisuus”.

    >“Maamme kaipaa vahvo­ja johta­jia, jot­ka pystyvät tekemään vaikeitakin päätök­siä välit­tämät­tä liikaa muiden mielipiteistä.”
    itse olen ihme­tel­lyt autorati­ivisyy­den ihan­noit­si­joi­ta jo pitkään. itse en kan­na­ta yhden johta­jan mallia, esim. vah­vaa pres­i­dent­tiä. par­la­men­taris­mia var­maan pide­tään huonona sen takia kun on psykologi­nen kytkös omaan edus­ta­jaan, ja ne muut ovat huono­ja. eli kom­pro­mis­si 1 hyvän ja 199 huonon kanssa tarkoit­taa psykol­o­gis­es­ti surkeaa tulosta. yksi hep­pu isol­ta vaalialueelta voi olla staat­ti­nen epäop­ti­maalli­nen kom­pro­mis­si itsessään.

  9. Itsel­leni Hesarin vaa­likoneen anti oli vahvis­taa epäi­lyk­seni: Siinä kohden poli­it­tista kent­tää mis­sä olen, ei ole puoluei­ta. Halu­aisin vihreän (kaupunki­lais­lib­er­aalin ja ekol­o­gisen) puolueen, joka olisi keskimääräistä vähän oikeam­mal­la. Nyt joudun val­it­se­maan joko min­ulle liian vasem­mis­to­laiset vihreät tai liian vähän ekol­o­gisen kokoomuk­sen. Tilanne on jopa pahen­tunut viime vaaleista, kun kokoomus on liukunut oikeam­malle ja vihreät vasemmalle.

    1. @ Krtek
      mites olisi uusi puolue pystyyn (ei ehkä näis­sä vaaleis­sa). suomes­sa oli aikoinaan “lib­er­aalit” puolue. kokoomus onnis­tui aikoinaan brändäämään itsen­sä lib­er­aa­lik­si mut­ta nyt näen enem­mänkin busi­ness-änkyröitä (busi­ness-änkyrät voi olla ns. vasem­mis­to­laisia mut­ta niil­lä on mieliku­va että osaa busi­ness asi­at mut­ta voi olla todel­lisu­udessa kan­nat­ta­mas­sa kaveri-kapitalismia).

      jos otan nimek­si keskustal­ib­er­aalit. keskustal­ib­er­aalit voisi viedä ääniä kokoomuk­selta ja vähän muil­takin. sopi­vasti voisi näpäyt­tääkin kokoomus­ta. voisi myös tuo­da jär­jel­listä talous ajattelua.

      itse näen että kokoomuk­ses­ta on tul­lut uus-demar­it. eli demar­it maalat­tuna sin­isik­si. voi olla jonkun ver­ran oikeam­mal­la ja onkin jois­sakin asiois­sa, mut­ta ei muu­ta jär­jestelmän luon­net­ta ja karkeasti pitää val­lan ja rahan lähin­nä niil­lä joil­la se jo on.

      itse pysy­nen vihreis­sä, ja itse olen enem­män vasemmalla.

      1. kom­men­toin itse itselle.

        https://liberaalipuolue.fi/
        kyseisen puolue on pis­tet­ty pystyyn, tosin ei tai­da olla jatku­moa van­hoi­hin lib­er­aalei­hin. en ota kan­taa onko puolue hyvä vai ei.

      2. @quasiminus

        Lib­er­aalipuolueel­la on ihan hyvä ohjel­ma, mut­ta en ymmär­rä mitä tekemistä per­in­töveron vas­tus­tamisel­la on mer­i­tokraat­tisen lib­er­al­is­min kanssa. Per­in­töveroa pitäisi päin­vas­toin korot­taa jot­ta mer­i­tokra­tia pää­sisi kun­nol­la käyn­ti­in tai edes toimisi. Ole­tan siis että lib­er­aalit kan­nat­ta­vat mer­i­tokra­ti­aa, ehkä ole­tan väärin ja he kan­nat­ta­vatkin epämer­i­tokraat­tisia ja kon­ser­vati­ivisia suku- ja perhedynastioita.

  10. Kak­si ehdo­tus­ta: (1) vaa­likoinei­den selviä tilas­tol­lisia puut­tei­ta voisi ava­ta kansan­ta­juis­es­ti , (2) poli­ti­ikan ja vaalien “pelil­listämisen” voisi tehdä monel­la paljon kiin­nos­tavam­mal­la tavalla.

  11. Sat­tuneesta syys­tä olen täytel­lyt vaa­likonev­as­tauk­sia viime päiv­inä. Ehdokkaana niihin on pitänyt kir­joit­taa perustelu­jakin. Sanoman vaa­likoneessa oli tukah­dut­ta­vat 60 kysymys­tä (osa mui­hin lehti­in kuin Helsin­gin Sanomi­in), joi­hin vas­taami­nen edes pin­nal­lis­es­ti vei tun­tikau­sia. Kun­nolli­nen vas­taami­nen oli edel­lyt­tänyt parin viikon työtä, kun jokaises­ta aiheesta olisi kaivanut tietoa. 

    Olen samaa mieltä siitä, että kysymyk­set ovat huono­ja. Har­voihin asioi­hin voi vas­ta­ta pelkästään kyl­lä tai ei. On paljon ehdol­lisia vai­h­toe­hto­ja. Eli jokin asia on kan­natet­ta­va, mut­ta vain sil­lä ehdol­la, että samal­la toteutetaan myös jotain muu­ta. Joutuu siis vas­taa­maan, että ei kan­na­ta asi­aa, vaik­ka peri­aat­teessa kan­nat­taisikin sitä.

  12. “Maamme kaipaa vahvo­ja johta­jia, jot­ka pystyvät tekemään vaikeitakin päätök­siä välit­tämät­tä liikaa muiden mielipiteistä.”

    Voi myös tulki­ta, että kysytään, pitäisikö perus­tus­lakia muut­taa. Tarvi­taanko vahvem­pi toimeen­panoval­ta, joka voi vaikka­pa hajot­taa hal­li­tuk­sen? Eli tarvi­taanko pres­i­den­tille enem­män toimeen­panoval­taa, kuten vielä Koivis­tol­la oli?

    Vah­van päämin­is­terin haikailu taitaa nimit­täin olla hyödytön­tä, kos­ka val­ta kuitenkin väk­isin hajaan­tuu etenkin puolueille ja ammat­tili­itoille, jonkin ver­ran myös muille etujärjestöille. 

    Sip­ilä vielä koet­ti olla vah­va päämin­is­teri. Ns. por­var­il­lises­sa hal­li­tuk­ses­sa olisi luul­lut yhteisym­mär­rystä löy­tyvän. Ja kyl­lähän sitä jonkun ver­ran löy­tyi, mut­ta aika kului sit­ten ammat­tili­it­to­jen kanssa kinat­en. Yksi hal­li­tus­puolue hajosikin.

    Marin ei taas edes tosis­saan yritä olla vah­va vaan antaa asioiden vaan men­nä oma­l­la pain­ol­laan minne nyt sat­tuvat men­emään. Muu johtaisi riitoi­hin, hal­li­tuk­sen hajoamiseen tai ammat­tili­it­to­jen vihaan.

    Jos Suomen alamä­ki jatkuu — ja mik­si ei jatkuisi? — tämä kysymys tulee vas­taan väistämättä. 

    Tämä nyt ei liit­tynyt oikein blo­gin aiheeseen, sori.

    1. “Marin ei taas edes tosis­saan yritä olla vah­va vaan antaa asioiden vaan men­nä oma­l­la pain­ol­laan minne nyt sat­tuvat men­emään. Muu johtaisi riitoi­hin, hal­li­tuk­sen hajoamiseen tai ammat­tili­it­to­jen vihaan.”

      Tai sit­ten Marin on vain sisäistänyt että tämä mei­dän jär­jestelmä nyt vaan on täl­lainen eikä koi­ta leikkiä vah­vaa johta­jaa, se kun ei ole edes mah­dol­lista jär­jestelmässämme. Älä hyvä ihmi­nen vihaa pelaa­jaa vaan peliä. Sit­ten jos mei­dän demokraati­nen ‘pelimme’ ei sovel­lu mod­erni­in maail­maan niin pitääkö muut­taa pelin sään­töjä vai rajoit­taa mod­er­nia maail­maa? Ja miten lib­er­aali demokra­tia, jon­ka yksi pää­teese­jä on asioiden lain­säädän­nölli­nen jäh­mettämi­nen vapau­den suo­jelun nimis­sä kyke­nee uud­is­ta­maan itseään?

      Has­sua keskustel­la siitä kuin­ka lib­er­aalis­sa demokra­ti­as­sa liialli­nen poli­it­ti­nen plu­ral­is­mi onkin jokin pahe? Eikö monikult­tuuril­lisu­u­den ja ‑kat­san­toisu­u­den pitänyt olla ennen kaikkea vahvu­us? Markki­nal­ib­er­aalit vain kierivät pani­ikissa kun lib­er­al­is­min nimis­sä on saatu asi­at vähän liiankin lukkoon ettei edes markki­nal­ib­er­al­is­mia kyetä kun­nol­la edistämään.

  13. Vaa­likoneista on help­po löytää viko­ja, mut­ta ilman niitä poli­it­ti­nen keskustelu olisi mielestäni vielä höt­töisem­pää ja viih­teel­lisem­pää. Kysymys: miten laatisit parem­man vaa­likoneen? Mikä olisi reilu kysymys­pat­ter­is­to? Voisiko jonkin­lainen bud­jet­tisim­u­laat­tori pakot­taa ehdokkaat näyt­tämään mis­tä mil­jardit ote­taan ja mihin pan­naan? Entä voisiko tekoä­ly analysoi­da vas­tausten seli­tyso­siot, joista tar­joi­let main­ioi­ta esimerkke­jä, ja ne otet­taisi­in siis automaat­tis­es­ti huomioon suosituksissa?

  14. Soin­in­vaara kuvaa tek­stis­sä hyvin vaa­likonei­den yliyksinker­tais­tavaa toim­intat­a­paa. Samal­la hän pää­tyy kuvan­neek­si kuin­ka val­ta­me­di­akin suo­ran epä­suo­raan ruokkii poli­it­tisen keskustelun voimakas­ta polaroi­tu­mista, mut­ta val­ta­me­di­a­han ei tule itseään ruoski­maan, syy löy­tyy aina jostain muualta.

  15. En minäkään tee äänestyspäätök­siä vaa­likonei­den perus­teel­la, kun­han huvikseni klikkailen, mut­ta eivät tulok­set ole täysin vääriäkään, jos kat­soo sitä, mitkä puolueet ovat sopivimpia ja mitkä epä­sopivimpia. Yksit­täisen kiin­nos­ta­van ehdokkaan kohdal­la voi kat­soa sanal­lisia täs­men­nyk­siä, joi­ta tämä on antanut vas­tauk­si­in­sa, ja niistä huo­maa usein, että on samaa mieltä ehdokkaan kanssa, vaik­ka on pistänyt ruksin eri kohtaan (kysymyk­set voi tulki­ta eri tavoin).
    “kysymyk­set, joil­la voi ilmoit­tau­tua telaketju­tais­to­laisek­si tai markkin­auskoisek­si vasemmistolaiseksi”
    Kom­mare­i­ta löytää nimik­keel­lä Suomen Kom­mu­nisti­nen Puolue, ei tarvitse mui­ta kysymyk­siä. Pienem­mät uskon­lahkot voi jät­tää rauhas­sa hajoile­maan polt­tavi­in kysymyk­si­in tyyli­in “mihin trot­ski­laiseen inter­na­tion­aali­in mei­dän pitäisi liittyä?”
    Kaik­ki eduskun­ta­puolueet ovat nykyään ainakin puheis­saan markkin­auskoisia, teot menevät sit­ten omien etu­ryh­mien mukaan.
    “Kuitenkin arvokon­ser­vati­ivisia vasem­mis­to­laisia ihan var­masti on, kos­ka arvokon­ser­vatis­mi on melko työväen­lu­okkainen ilmiö.”
    Poli­ti­ikan neliken­tän neljän­nek­set arvokon­ser­vati­ivi vasem­mis­to ja arvolib­er­aali oikeis­to ovat aika autioi­ta. Arvokon­ser­vati­ivi työväen­lu­okkainen on oikeal­la, ei vasemmalla.
    “Vasem­mis­to­laisu­udek­si mitataan esimerkik­si halu elää nyt yli varo­jen­sa ja pan­na lasku las­ten maksettavaksi.”
    Useimpi­en oikeis­to­lais­ten kiin­nos­tus mah­dol­lis­ten tule­vien sukupolvien kohtaloon ei ainakaan vielä ulo­tu koske­maan ilmas­ton­muu­tos­ta, luon­non mon­imuo­toisu­u­den rom­ah­dus­ta jne. Omas­ta mielestäni, jos noi­ta asioi­ta ei yritetä tosis­saan ratkaista, kan­nat­taa ilman muu­ta ottaa velkaa niin paljon, kuin saa, ja matkus­taa hel­vetti­in ensim­mäisessä luokas­sa, kun määrän­pää on jo valit­tu. Turha säästää, jos mitään tule­vaisu­ut­ta ei ole.

  16. Jokin aika sit­ten itse vas­tailin vaa­likoneen kysymyk­si­in. Ja totesin, että on aivan pöl­lö kone. Kysymyk­set type­r­än vai­h­toe­hdot­to­mia ja yksioikoisia. Poli­it­tisen keskustelun taso on muutenkin laskenut ja kär­jistynyt ääripäi­hin, nähdäk­seni nämä vaal­i­masi­inat vain pahen­ta­vat tilannetta.
    Jos näil­lä joku kokee löytävän­sä mieluisan ehdokkaan, niin onnea vaan.

  17. Omien ja muu­ta­man kaverin koke­musten perus­teel­la vaa­likoneet ovat aika pitkälle viih­teel­lisiä. Nykyisel­lään vaa­likoneista selviävät vain yksit­täis­ten ehdokkaiden näke­myk­set, jot­ka voivat poike­ta paljonkin edus­ta­mansa puolueen ja muiden saman puolueen lis­toil­la ole­vien näke­myk­sistä. Ja vas­taavasti eri puolueis­sa on aivan samal­la taval­la kysymyk­si­in vas­taavia henkilöitä. Min­un omien vaa­likonev­as­tausten perus­teel­la kär­keen tulee yleen­sä aina usei­den eri puoluei­den edustajia.
    Vaa­likoneista ei siten saakaan selville sitä, miten ehdokas toimisi jos tulisi val­i­tuk­si, nyt siis eduskun­taan. Puoluekurista johtuen tämä määräy­tyy pitkälti sen mukaan minkä puolueen lis­toil­la henkilö on ja lisäk­si se, pää­tyykö puolue hal­li­tuk­seen vai oppositioon.
    Joku voisikin tehdä puolueko­htaisen vaa­likoneen. Siinä voisi olla vaaleis­sa mukana ole­vien puoluei­den vaalio­hjelmien mukaiset kan­nat asioi­hin. Sen jäl­keen kun vaa­likonev­as­tausten perus­teel­la selviäisi mitkä puolueet ovat samoil­la lin­joil­la omien pref­er­enssien kanssa, kukin voisi sit­ten seu­loa ko puolueen/puolueen ehdokkaista itselleen sopivimman.

  18. Jutus­sa oli ansiokkaasti arvioitu vaa­likoneen kieltämät­tä hölmöjä väit­tämiä. Myös kom­menteis­sa paljon asiaa.

    Näi­den konei­den per­im­mäi­nen tavoite on iänkaikki­nen viihde ja iden­ti­teet­tipoli­ti­ikan vahvis­t­a­mi­nen, ikään kuin molem­pia ei olisi muutenkin jo liikaa.

    Muis­te­len työu­rani kun­nall­ishallinnon ajoil­ta, että arvokon­ser­vati­ivi vasem­mis­to­lainen oli aikanaan varsin tavanomainen vas­taan­tuli­ja varsinkin demareis­sa. Itsekin vieras­tan nyky­vasem­mis­tossa tätä lop­u­ton­ta sukupuo­livähem­mistölaulua. Tuo kone on raken­net­tu osoit­ta­maan tyhjää sinne, mis­sä sitä ei vält­tämät­tä oikeasti ole. 

    Min­ua ei kiin­nos­ta lainkaan mitä joku ehdokas on vas­tan­nut tähän koneeseen. Sen sijaan halu­aisin tietää, onko hänel­lä mitään osaamista yhteiskun­nal­lisi­in kysymyk­si­in. Voisiko joku teet­tää yhteiskun­taopin kokeen ehdokkail­la, ja tulok­set oli­si­vat julk­isia. Siinä olisi vähän kuin työhaas­tat­telu äänestäjälle tiedok­si. Val­lan kolmi­jaos­ta voisi lähteä liik­keelle, kun se on ainakin per­suil­ta täysin hukassa.

  19. Yhtä huono­ja ovat vaa­likeskuste­lut. Ympäripyöreää hölinää. Puolueet piilot­tel­e­vat konkreet­tisia val­tion bud­jetin säästö­toimia. Vaa­likeskustelu­jen sisältö on kuin kopio edel­li­sistä vaaleista. On mie­lenki­in­toista nähdä las­keeko äänestysprosentti.

  20. “Perusk­oulus­sa pitää rajoit­taa lail­la oppi­laiden määrää yhtä opet­ta­jaa kohden, vaik­ka se tarkoit­taisi säästöjä muual­ta, veronko­ro­tuk­sia tai lisää velkaa.”

    Olen täysin samaa mieltä siitä, että posi­ti­ivista diskrim­i­naa­tio­ta tarvi­taan kouluis­sa. Mut­ta sen ei pidä eikä se saa tarkoit­taa, että “hyväo­sais­ten” kouluis­sa ope­tus­ta pitää heiken­tää. Oma kohtu­ullisen tuore koke­muk­seni on, että ala-asteelta yläas­teelle siir­tyessä ja eri­tyis­es­ti sen jäl­keen lukioon siir­tyessä opetuk­sen taso ja/tai resurssit heikkenevät joka por­taal­la. Yksi iso ongel­ma liit­tyy säästämiseen, jon­ka vuok­si per­in­teisiä kir­jo­ja ei ole käytet­ty (tai ainakaan niihn ei ole saanut tehdä tehtäviä) ja nyt­tem­min kaik­ki oppi­ma­te­ri­aali on netis­sä, osin huono­laa­tu­ista, ja edes opet­ta­jat eivät osaa tehdä tehtäviä tai käyt­tää ohjelmia, joi­ta pitäisi esim. matem­ati­ikas­sa käyt­tää (täl­laiset koke­muk­set Helsin­gin kantakaupungissa)

    …eli oikea kysymys olisi, että perusk­ouluis­sa (ja lukiois­sa) (ja var­maan myös ylem­mis­sä oppi­laitok­sis­sa) pitäisi tar­jo­ta hyvää ope­tus­ta kaikille sen mukaan, mitkä oppi­laiden tarpeet ja kyvyt ovat… alem­mil­la asteil­la koulu­tus­ta saa vielä äidinkielel­lään, ylem­mil­lä asteil­la tun­tuu ole­van tren­di että ope­tus­ta saa koh­ta vain englanniksi 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.