Parin vuoden välein harmittelen vaalikoneita. Ne ovat perin viihteellisiä, mutta antavat käsiteltävistä asioista aivan väärän käsityksen. Joskus yli kymmenen vuotta sitten yksi vaalikone luokitteli minut eduskunnan oikeistolaisimmaksi kansanedustajaksi ja toinen syvälle vasemmistoon kuuluvaksi. Tuo oikeistolaisuus johtui lähinnä siitä, että kannatin ympäristöveroja ja vaalikone katsoi minun kannattavan verotuksen regressiivisyyttä. Minun kokonaisuuteeni kuului haittaverojen väitetyn regressiivisyyden korjaaminen pienellä perustulolla, mutta sitä ei voinut vastauksissa tietenkään antaa.
Näiden kysymysten ongelmana on, että ne tyhmentävät politiikkaa ja supistavat monimutkaiset poliittiset tavoitteet korkeintaan kolmen sanan iskulauseisiin, joiden perässä on huutomerkki. Maon Kiinassa puolue yritti muuttaa kiinan kieltä yksinkertaisempaan muotoon, jolloin sillä ei voinut esittää mitään monimutkaista.
Jonkinlaisesta kysymysten epäonnistumisesta kielii se, että kaksi toistaan erillistä faktoria, joiden pitäisi olla toisistaan riippumattomia, saadaan voimakkaasti korreloimaan. Kysymyspatterista loistavat poissaolollaan kysymykset, joilla voi ilmoittautua telaketjutaistolaiseksi tai markkinauskoiseksi vasemmistolaiseksi. Kuitenkin arvokonservatiivisia vasemmistolaisia ihan varmasti on, koska arvokonservatismi on melko työväenluokkainen ilmiö.
Kaikki yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta tavoittelevat eivät ole talousajattelultaan typeriä, vaikka päästäkseen vasemmistoon arvokartalla pitää ilmoittautua tyhmäksi.
Vasemmistolaisuudeksi mitataan esimerkiksi halu elää nyt yli varojensa ja panna lasku lasten maksettavaksi. Tätä asennetta voi luonnehtia muillakin adjektiiveilla.
Jos etsii ehdokasta, pitäisi tietää, miten hän vastaa oikeassa elämässä kysymykseen haluanko saada jotain aikaan vai pitää julkikuvani tahrattomana. Käytännön politiikassa tämä erottaa poliitikkoja vahvasti. Tehdyt kysymykset mittaavat lähinnä tätä halua tahrattomaan julkikuvaan, mikä on melkein vastakkaista sille, että edistää tehokkaasti ajamiaan asioita.
Olen ollut politiikassa pitkään mutta luonteeltani tutkijana katsellut sitä aina myös vähän ulkopuolelta. On sanottava, että poliitikoista toiset ovat valtavan paljon vaikutusvaltaisempia kuin toiset ihan vain koska poliittinen vaikuttaminen vaatii osaamista. Työhaastatteluissa yritetään etsiä näitä ominaisuuksia eikä kysytä tyhjänpäiväisiä kliseitä. Minä haluaisin, että minua edustava olisi näitä osaavia, mutta vaalikone tyrkyttää minulle niitä, joista jo tiedän, etteivät he ole.
Kysymysten kliseemäisyydestä kielii se, että vaalikoneessa menestyvät usein pienpuolueet, joiden poliittinen ymmärrys on aika alkeellista.
Jos vaalikoneista pitäisi tehdä hyvä, minä tekisin niihin muutoksen, jossa matemaattisesti tasapainotetaan se, kuinka paljon vastaaja käyttää täysin tai osittain samaa/eri mieltä vastauksia. Siinä on kuitenkin kyse lähinnä siitä, miten kukin mieltää sanat. Onko täysin samaa mieltä yli 50 prosenttisesti vai yli 95 prosenttisesti samaa mieltä. Eihän mistään poliittisesta väitteestä ei oikeastaan voi olla koskaan sataprosenttisesti samaa mieltä.
Vaalikoneissa oli aiemmin mahdollisuus painottaa kysymyksiä. Se olisi minusta tärkeä ominaisuus esimerkiksi sen takia, että on monia asioita, joiden osalta minua ei lainkaan kiinnosta, mitä minua edustava poliitikko niistä ajattelee.
Nyt huomaan, että Hesarin vaalikoneessa voi kokonaan sivuuttaa kysymyksen. En ole vielä simputtanut ohjelmaa tietääkseni, mitä se tekee noille kysymyksille, jättääkö kokonaan pois vai merkitseekö vastauksen kohtaan ei samaa eikä eri mieltä.
Käyn läpi muutaman Hesarin vaalikoneen kysymyksen selvittääkseni, mitä tarkoitan sillä, että ne ovat aika epämääräisesti laadittuja.
Peruskoulussa pitää rajoittaa lailla oppilaiden määrää yhtä opettajaa kohden, vaikka se tarkoittaisi säästöjä muualta, veronkorotuksia tai lisää velkaa.
Tämä kysymys on varmaankin tarkoitettu kysymään, kannattaako hyvää koulutusta, mutta tässä muodossa se tarkoittaa käytännössä päinvastaista, koulutuksen eriarvoisuuden kannattamista. Kun kouluissa on kovin eri taustoista lähteviä oppilaita, kannattaa lisätä resursseja niihin kouluihin, joissa oppilaiden tausta on heikompi, jolloin tietysti kouluissa, joissa jokseenkin kaikki tulevat akateemisista perheistä, resursseja on vastaavasti vähemmän. Tämä kysymys tarkoittaa tosiasiassa sitä, ettei näin saa tehdä, vaan turvataan yhtä suuret opetusryhmät kaikissa kouluissa eli kysytään, pitääkö resursseja lisätä hyväosaisten kouluissa.
Valtion on annettava suunniteltua enemmän rahaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, vaikka se tarkoittaisi säästöjä muualta, veronkorotuksia tai lisää velkaa.
Laitoin vähän empien, että jokseenkin samaa mieltä. Näin vastaten kuitenkin hyväksyy kakki ne älyttömyydet, joita sote-uudistukseen kuuluu.
Työttömiä pitää saada nykyistä enemmän töihin heikentämällä ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
Mitä pitää vastata, jos haluaa pohjoismaissa hyväksi koeteltua mallia, jossa korvaus on aluksi nykyistä parempi, mutta kesto lyhyempi ja/tai korvaus heikkenee asteittain. Onko se parannus (korkeampi korvaus) vai heikennys (lyhyempi kesto)?
Valtion velkaantumista tulee hillitä, vaikka se merkitsisi leikkauksia etuuksiin tai palveluihin.
Entä jos on sitä mieltä, että se on tehtävissä etuuksiin ja palveluihin koskematta – tai ainakaan niitä heikentämättä, koska jos muuttaa toisenlaisiksi, ei välttämättä heikennä.
Palkkojen verotusta pitää alentaa, vaikka se johtaisi palveluiden leikkauksiin, muun verotuksen kiristämiseen tai velan kasvuun.
Jos haluaa jyrkentää tai loiventaa progressiota, onko se verotuksen kiristämistä vai alentamista? Entä arvonlisäverotus, jota yritys maksaa palkkojen, poistojen ja pääomakustannusten summasta eli siis lähinnä palkoista, onko se palkkojen verotusta?
Valtion pitää tukea enemmän kansalaisia, jotka kärsivät energian hinnan noususta, vaikka se kiihdyttäisi inflaatiota tai heikentäisi valtion taloutta.
Mielipide riippuu siitä, minkälaisesta tukimuodosta on kyse. Jos tarkoitetaan nykyisen kaltaista suurten omakotitalojen sähkönkulutuksen ylikompensointia, en voi hyväksyä, että sitä vielä tästä lisätään, mutta jos sillä tarkoitetaan jotain järkevää, vastaus olisi toinen. Voisiko tulot ottaa huomioon siinä, pitääkö 500 euron sähkölasku maksaa yhteiskunnan toimesta?
Jos on pakko valita, on parempi korottaa veroja kuin leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia
Entä jos ei ole pakko valita? Aika vaihtoehdoton kysymyksen asettelu.
Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.
Jos on hankkinut tuloja omalla osaamisella ja ahkeruudella, on se aivan eri asia kuin jos on hankkinut ne perimällä. Vähän tarkennusta kysymykseen.
Valtion pitäisi puuttua nykyistä voimakkaammin markkinoiden toimintaan, jotta talous olisi kaikille reilu.
Puuttua niin kuin kepu ja demarit sekä usein kokoomuskin, omia kavereita jelpaten toisia yrittäjiä vastaan, vai niin kuin talousteoria sanoo, haittaveroilla ja mahdollisten ulkoisten hyötyjen tuella niin, että kaikki yritykset ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla.
Pro market vai pro business?
Suomessa on liian helppo elää sosiaaliturvan varassa.
Toisten on, toisten ei ole. En väittäisi, että takuueläkeläisen elämä on liian helppoa. Tässä mitataan lähinnä ennakkoluuloja.
Valtion ja kuntien omistusta yritystoiminnassa tulisi vähentää.
Tarvittaisiin taas täsmennystä yksityiskohdissa. Tarkoitetaanko metsäteollisuutta (Enso) vai peruskouluja, jotka nekin voisi yksityistää, kuten on tehty Ruotsissa.
Kristilliset arvot ovat hyvä pohja poliittiselle päätöksenteolle.
Tarkoitetaanko tällä Trumpia ja Räsästä vai jotain täysin päinvastaista?
Selkeitä rajoja ja kuria tarvitaan nykyistä enemmän lasten kasvattamisessa.
Minusta kurin ja rajojen määrässä on optimi, jonka yläpuolella on osa ja alapuolella on osa. Kumpaa joukkoa minun pitäisi vastatessa ajatella?
Poliitikkojen on asetettava Suomen ja suomalaisten etu kaiken muun edelle.
Minkä muun edelle? Poliitikon ja tämän puolueen edun edelle vai esimerkiksi köyhien maiden edun edelle?
Maamme kaipaa vahvoja johtajia, jotka pystyvät tekemään vaikeitakin päätöksiä välittämättä liikaa muiden mielipiteistä.
Tarkoitetaanko tällä Erdogania ja Putinia vai vahvaa ja näkemyksellistä demokraattisesti hallitsevaa pääministeriä?
En pidä Putinista mutta en ole pitänyt tuuliviirimäisesti toimineista ministereistäkään.
Vaalipiiri pitäisi saada valita vapaasti asuinpaikasta riippumatta. Katsoin juuri oman uuden vaalipiirin ehdokkaita, enkä löytänyt ainuttakaan mitat täyttävää ehdokasta. Ei ole ennen ollut tällaista ongelmaa.
d’hondt järjestelmä, jossa puoluea (tai lista) ottaa äänen ensin ja sitten ehdokas. katso puolueet ja joskus puolueessa on vain pari dominoivaa ehdokasta, ne antaa vihjettä.
Itse en pidä kovinkaan mairittelevana, jos ehdokas on kaikesta samaa mieltä kuin minä. Ei samanlaisi hulluja mahdu maahan useampaa. Olennaisempaa on että ehdokas on suurella pensselillä piirrettynä samoilla linjoilla kanssani. Tärkein ominaisuus on kuitenkin kyky viedä ajamiaan asioita eteenpäin. Tämä vaatii kykyä yhteistyöhön. Tätä ei saa selville vaalikoneista, vaan pitää seurata asioita.
Erinomainen kirjoitus, kiitos siitä. Toivottavasti jotkin mediatkin tähän tarttuisivat, mutta epäilen että ei koska isoin tabu ainakin suomalaiselle medialle on median itsekritiikki.
Yle kun kysyi mielipiteitä vaalikoneista, ehdotin että laittakaan kysymyksiksi tarkkoja yksityiskohtaisia muutosehdotuksia/lakiehdotuksia, ja paljastakaa ehdokkaiden erot niiden kautta. Näitä kysymyksiähän lainsäätäjät joutuvat käytännössä pohtimaan.
Esimerkiksi ”Suomessa veronmaksua voi siirtää tulevaisuuteen pitämällä pääomatulot esim. rahastoissa tai vakuutuskuoressa. Mielestäni on oikein että tällä tavalla Suomessa asuessa tehtyä siirrettyä veronmaksua ei voi kokonaan välttää muuttamalla ulkomaille siksi aikaa että rahat nostetaan omaan käyttöön.”.
Toki nämä voivat olla ns. perustallaajalle aika vaikeita kysymyksiä, mutta olisi kiva että ainakin yksi vaalikone paneutuisi oikeasti asiakysymyksiin ja hakisi erot sitä kautta.
Itse kaipaisin vaalikonetta jossa ihan konkreettisesti laitettaisiin asioita tärkeysjärjestykseen vastakkainasetteluiden kautta, ja laajasti. Eli varhaiskasvatus vai eläkkeet? Perusterveydenhuolto vai panssarivaunut? Tuloveron alennus vai ohitustie? Velanmaksu vai lapsilisät? Maataloustuki vai alennetut verokannat? Algoritmin avulla voidaan sitten yksinkertaisista vastakkainasetteluista asettaa koko budjettikirja tärkeysjärjestykseen.
On hirveän helppo kannattaa vaalikoneessa kaikenlaisia hyviä asioita, mutta kun ne sitten tosielämässä ovat vastakkain olisi kiva tietää meneekö oman eturyhmän etu sitten lopulta vaalilupausten edelle.
Tällaisten puhtaasti taloudellisten arvovalintojen lisäksi voitaisiin sitten tehdä konservatiivisuuden astetta mittaavia kysymyksiä, esim. seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin tai vahvoihin johtajiin liittyen.
Toki tuollaisessa tärkeysjärjestyksessä hirveän moni asia nousisi kaikilla ehdokkailla aivan kärkeen—mikä olisi sekin arvokas havainto. Ei ihmiset lopulta ole niin hirvittävän erilaisia keskenään, ja ylimääräisen draaman hakeminen politiikkaan on pääosin juuri sitä, ylimääräistä draamaa.
Loistava analyysi. Tapakristittynä en vastannut aivan kielteisesti kristillisiä arvoja koskeneeseen kysymykseen: ajattelin Länsi-Eurooppaa, markkintaloutta, kehittynyttä yhteiskuntajärjestelmää. Nyt huomasin, miten monenlaiset tulkinnat ovat mahdollisia (Trump ja Räsänen…).
Heman erimieltä osista esimerkkejä, mutta muuten kysymykset ovat usein kovin kummallisia.
Jos on pakko valita, on parempi korottaa veroja kuin leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia?
Minusta tämä on ihan hyvä kysymys, kertoo hyvin siitä lähtökohdasta mistä päätöksiä ryhdytään tekemään. Ehdottomasti Suomen kohdalla pitää lähteä siitä että julkisia palveluja ja sosiaalietuuksia leikataan.
Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.
Parempi olisi: Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä?
Turha siihen on lähteä mitään suurempiä selittelyjä lisäämään. Suomen kohdalla tuloerojen tasaaminen vaan johtaa huonompaan- ja toimimattomampaan yhteiskuntaan ja pahoinvointiin.
Omassa vastauksessasi ei kyllä ollut tarkkuutta juurikaan, ei kai tulerot nyt perinnöistä ole kiinni, tuppaavat olemaan kovin kertaluontoisia?
Jossain Ylen kyselyssä oli: Suomen vaurautta ei voida ylläpitää velkaantumatta lisää?
En tarvitse vaalikonetta mihinkään. Elämäntilanne on sellainen että en voi enää äänestää ”kivoja” tyyppejä Kokoomuksesta, RKP:stä tai Vihreätä Liitosta. 62 vuotias ja työtön ja pelkään kuin ruttoa että Orposta tulee pääministeri ja vetää maton alta ja eläkeputki lähtee, ja mun perhe ajautuu vararikkoon. Puoliso on takuueläkkeellä työkyvyttömyyden takia, ja hänen eläkkeensä uppoaa terveydenhoitomenoihin. Maksa sitten 500 euron työmarkkinatuella kahden henkilön ruuat ja asumiskulut omistusasunnossa!
Olen ollut työtön nyt 4 kuukautta, ennen sitä 35 vuotta yhtäjaksoisesti työelämässä, asiantuntijatehtävissä. Kaikki vuodet olen maksanut veroja ja TEL- ym. maksuja, 90-luvun laman aikana korotettuja sellaisia.
Uusien töiden saaminen tuntuu nyt mahdottomalta, siis sellaisten joista maksettaisiin edes 2500.
Suomen ongelmia ei ratkaista ajamalla työttömät vararikkoon leikkaamalla työttömyysturvaa, ei edes Iiro Viinanen tehnyt niin.
Jos budjetissa on vajetta niin pitää nostaa veroja. Kaikilla on varaa maksaa veroja. Jos nykyiset verot eivät riitä niin pitää keksiä uusia, väliaikaisia veroja kuten 1990-luvulla ns raippavero, ja matkustusvero, joista luovuttiin kun valtiontalous parani.
Ennen oli tosiaan sivistysporvareita jotka hyväksyivät että on sosiaalietuuksia, ja että veroilla paikataan valtiontaloutta. Nyt ei niitä ole enää. Nyt porvareiden mielestä on kasvatettava alaluokkaa joka tekee kahta, kolmea työtä päivässä ruokalähettinä ja siivoojina että pystyy elämään.
Aamen!
itse puoli hylkäsin vaalikoneet joskus noin 10 vuotta sitten. kysymyksissä ns. haisi median motiivit, eli kysymyksillä voi johdatella johonkin suuntaan tai tehdä pohja-olettamia. loppujen lopuksi poliitikon vastaukset kysyksiin olivat parasta antia, ei ne algoritmit.
tässä tilanteessa olisi hyvä muistuttaa suomen äänestys järjestelmästä, lähinnä d’hondt. puolue ottaa äänen ensin ja sitten ehdokas. kuinka moni äänestää ehdokasta sillä olettamalla että ”minä äänestän ehdokasta, en puoluetta”.
>”Käyn läpi muutaman Hesarin vaalikoneen kysymyksen selvittääkseni, mitä tarkoitan sillä, että ne ovat aika epämääräisesti laadittuja.”
sanoma konserni, niin oliko suomessa karkeasti kaksi lehdistö mammuttia, sanoma ja keskisuomalainen. tämä voi olla se missä tuo keskittyminen ei ole hyväksi.
vihreillä oli aikoinaan sisäinen vaalikone vihreille ehdokkaille, voisiko palauttaa.
>”Poliitikkojen on asetettava Suomen ja suomalaisten etu kaiken muun edelle.”
kuulostaa nationalistiselta mässäilyltä. viime aikoina on tullut havaittua että se päätyy seuraavaan, ”minun isänmaallisuus on paljon parempaa kuin sinun isänmaallisuus”.
>”Maamme kaipaa vahvoja johtajia, jotka pystyvät tekemään vaikeitakin päätöksiä välittämättä liikaa muiden mielipiteistä.”
itse olen ihmetellyt autoratiivisyyden ihannoitsijoita jo pitkään. itse en kannata yhden johtajan mallia, esim. vahvaa presidenttiä. parlamentarismia varmaan pidetään huonona sen takia kun on psykologinen kytkös omaan edustajaan, ja ne muut ovat huonoja. eli kompromissi 1 hyvän ja 199 huonon kanssa tarkoittaa psykologisesti surkeaa tulosta. yksi heppu isolta vaalialueelta voi olla staattinen epäoptimaallinen kompromissi itsessään.
Itselleni Hesarin vaalikoneen anti oli vahvistaa epäilykseni: Siinä kohden poliittista kenttää missä olen, ei ole puolueita. Haluaisin vihreän (kaupunkilaisliberaalin ja ekologisen) puolueen, joka olisi keskimääräistä vähän oikeammalla. Nyt joudun valitsemaan joko minulle liian vasemmistolaiset vihreät tai liian vähän ekologisen kokoomuksen. Tilanne on jopa pahentunut viime vaaleista, kun kokoomus on liukunut oikeammalle ja vihreät vasemmalle.
@ Krtek
mites olisi uusi puolue pystyyn (ei ehkä näissä vaaleissa). suomessa oli aikoinaan ”liberaalit” puolue. kokoomus onnistui aikoinaan brändäämään itsensä liberaaliksi mutta nyt näen enemmänkin business-änkyröitä (business-änkyrät voi olla ns. vasemmistolaisia mutta niillä on mielikuva että osaa business asiat mutta voi olla todellisuudessa kannattamassa kaveri-kapitalismia).
jos otan nimeksi keskustaliberaalit. keskustaliberaalit voisi viedä ääniä kokoomukselta ja vähän muiltakin. sopivasti voisi näpäyttääkin kokoomusta. voisi myös tuoda järjellistä talous ajattelua.
itse näen että kokoomuksesta on tullut uus-demarit. eli demarit maalattuna sinisiksi. voi olla jonkun verran oikeammalla ja onkin joissakin asioissa, mutta ei muuta järjestelmän luonnetta ja karkeasti pitää vallan ja rahan lähinnä niillä joilla se jo on.
itse pysynen vihreissä, ja itse olen enemmän vasemmalla.
kommentoin itse itselle.
https://liberaalipuolue.fi/
kyseisen puolue on pistetty pystyyn, tosin ei taida olla jatkumoa vanhoihin liberaaleihin. en ota kantaa onko puolue hyvä vai ei.
@quasiminus
Liberaalipuolueella on ihan hyvä ohjelma, mutta en ymmärrä mitä tekemistä perintöveron vastustamisella on meritokraattisen liberalismin kanssa. Perintöveroa pitäisi päinvastoin korottaa jotta meritokratia pääsisi kunnolla käyntiin tai edes toimisi. Oletan siis että liberaalit kannattavat meritokratiaa, ehkä oletan väärin ja he kannattavatkin epämeritokraattisia ja konservatiivisia suku- ja perhedynastioita.
Kaksi ehdotusta: (1) vaalikoineiden selviä tilastollisia puutteita voisi avata kansantajuisesti , (2) politiikan ja vaalien ”pelillistämisen” voisi tehdä monella paljon kiinnostavammalla tavalla.
Sattuneesta syystä olen täytellyt vaalikonevastauksia viime päivinä. Ehdokkaana niihin on pitänyt kirjoittaa perustelujakin. Sanoman vaalikoneessa oli tukahduttavat 60 kysymystä (osa muihin lehtiin kuin Helsingin Sanomiin), joihin vastaaminen edes pinnallisesti vei tuntikausia. Kunnollinen vastaaminen oli edellyttänyt parin viikon työtä, kun jokaisesta aiheesta olisi kaivanut tietoa.
Olen samaa mieltä siitä, että kysymykset ovat huonoja. Harvoihin asioihin voi vastata pelkästään kyllä tai ei. On paljon ehdollisia vaihtoehtoja. Eli jokin asia on kannatettava, mutta vain sillä ehdolla, että samalla toteutetaan myös jotain muuta. Joutuu siis vastaamaan, että ei kannata asiaa, vaikka periaatteessa kannattaisikin sitä.
”Maamme kaipaa vahvoja johtajia, jotka pystyvät tekemään vaikeitakin päätöksiä välittämättä liikaa muiden mielipiteistä.”
Voi myös tulkita, että kysytään, pitäisikö perustuslakia muuttaa. Tarvitaanko vahvempi toimeenpanovalta, joka voi vaikkapa hajottaa hallituksen? Eli tarvitaanko presidentille enemmän toimeenpanovaltaa, kuten vielä Koivistolla oli?
Vahvan pääministerin haikailu taitaa nimittäin olla hyödytöntä, koska valta kuitenkin väkisin hajaantuu etenkin puolueille ja ammattiliitoille, jonkin verran myös muille etujärjestöille.
Sipilä vielä koetti olla vahva pääministeri. Ns. porvarillisessa hallituksessa olisi luullut yhteisymmärrystä löytyvän. Ja kyllähän sitä jonkun verran löytyi, mutta aika kului sitten ammattiliittojen kanssa kinaten. Yksi hallituspuolue hajosikin.
Marin ei taas edes tosissaan yritä olla vahva vaan antaa asioiden vaan mennä omalla painollaan minne nyt sattuvat menemään. Muu johtaisi riitoihin, hallituksen hajoamiseen tai ammattiliittojen vihaan.
Jos Suomen alamäki jatkuu – ja miksi ei jatkuisi? – tämä kysymys tulee vastaan väistämättä.
Tämä nyt ei liittynyt oikein blogin aiheeseen, sori.
”Marin ei taas edes tosissaan yritä olla vahva vaan antaa asioiden vaan mennä omalla painollaan minne nyt sattuvat menemään. Muu johtaisi riitoihin, hallituksen hajoamiseen tai ammattiliittojen vihaan.”
Tai sitten Marin on vain sisäistänyt että tämä meidän järjestelmä nyt vaan on tällainen eikä koita leikkiä vahvaa johtajaa, se kun ei ole edes mahdollista järjestelmässämme. Älä hyvä ihminen vihaa pelaajaa vaan peliä. Sitten jos meidän demokraatinen ’pelimme’ ei sovellu moderniin maailmaan niin pitääkö muuttaa pelin sääntöjä vai rajoittaa modernia maailmaa? Ja miten liberaali demokratia, jonka yksi pääteesejä on asioiden lainsäädännöllinen jähmettäminen vapauden suojelun nimissä kykenee uudistamaan itseään?
Hassua keskustella siitä kuinka liberaalissa demokratiassa liiallinen poliittinen pluralismi onkin jokin pahe? Eikö monikulttuurillisuuden ja -katsantoisuuden pitänyt olla ennen kaikkea vahvuus? Markkinaliberaalit vain kierivät paniikissa kun liberalismin nimissä on saatu asiat vähän liiankin lukkoon ettei edes markkinaliberalismia kyetä kunnolla edistämään.
Vaalikoneista on helppo löytää vikoja, mutta ilman niitä poliittinen keskustelu olisi mielestäni vielä höttöisempää ja viihteellisempää. Kysymys: miten laatisit paremman vaalikoneen? Mikä olisi reilu kysymyspatteristo? Voisiko jonkinlainen budjettisimulaattori pakottaa ehdokkaat näyttämään mistä miljardit otetaan ja mihin pannaan? Entä voisiko tekoäly analysoida vastausten selitysosiot, joista tarjoilet mainioita esimerkkejä, ja ne otettaisiin siis automaattisesti huomioon suosituksissa?
Soininvaara kuvaa tekstissä hyvin vaalikoneiden yliyksinkertaistavaa toimintatapaa. Samalla hän päätyy kuvanneeksi kuinka valtamediakin suoran epäsuoraan ruokkii poliittisen keskustelun voimakasta polaroitumista, mutta valtamediahan ei tule itseään ruoskimaan, syy löytyy aina jostain muualta.
En minäkään tee äänestyspäätöksiä vaalikoneiden perusteella, kunhan huvikseni klikkailen, mutta eivät tulokset ole täysin vääriäkään, jos katsoo sitä, mitkä puolueet ovat sopivimpia ja mitkä epäsopivimpia. Yksittäisen kiinnostavan ehdokkaan kohdalla voi katsoa sanallisia täsmennyksiä, joita tämä on antanut vastauksiinsa, ja niistä huomaa usein, että on samaa mieltä ehdokkaan kanssa, vaikka on pistänyt ruksin eri kohtaan (kysymykset voi tulkita eri tavoin).
”kysymykset, joilla voi ilmoittautua telaketjutaistolaiseksi tai markkinauskoiseksi vasemmistolaiseksi”
Kommareita löytää nimikkeellä Suomen Kommunistinen Puolue, ei tarvitse muita kysymyksiä. Pienemmät uskonlahkot voi jättää rauhassa hajoilemaan polttaviin kysymyksiin tyyliin ”mihin trotskilaiseen internationaaliin meidän pitäisi liittyä?”
Kaikki eduskuntapuolueet ovat nykyään ainakin puheissaan markkinauskoisia, teot menevät sitten omien eturyhmien mukaan.
”Kuitenkin arvokonservatiivisia vasemmistolaisia ihan varmasti on, koska arvokonservatismi on melko työväenluokkainen ilmiö.”
Politiikan nelikentän neljännekset arvokonservatiivi vasemmisto ja arvoliberaali oikeisto ovat aika autioita. Arvokonservatiivi työväenluokkainen on oikealla, ei vasemmalla.
”Vasemmistolaisuudeksi mitataan esimerkiksi halu elää nyt yli varojensa ja panna lasku lasten maksettavaksi.”
Useimpien oikeistolaisten kiinnostus mahdollisten tulevien sukupolvien kohtaloon ei ainakaan vielä ulotu koskemaan ilmastonmuutosta, luonnon monimuotoisuuden romahdusta jne. Omasta mielestäni, jos noita asioita ei yritetä tosissaan ratkaista, kannattaa ilman muuta ottaa velkaa niin paljon, kuin saa, ja matkustaa helvettiin ensimmäisessä luokassa, kun määränpää on jo valittu. Turha säästää, jos mitään tulevaisuutta ei ole.
Jokin aika sitten itse vastailin vaalikoneen kysymyksiin. Ja totesin, että on aivan pöllö kone. Kysymykset typerän vaihtoehdottomia ja yksioikoisia. Poliittisen keskustelun taso on muutenkin laskenut ja kärjistynyt ääripäihin, nähdäkseni nämä vaalimasiinat vain pahentavat tilannetta.
Jos näillä joku kokee löytävänsä mieluisan ehdokkaan, niin onnea vaan.
Omien ja muutaman kaverin kokemusten perusteella vaalikoneet ovat aika pitkälle viihteellisiä. Nykyisellään vaalikoneista selviävät vain yksittäisten ehdokkaiden näkemykset, jotka voivat poiketa paljonkin edustamansa puolueen ja muiden saman puolueen listoilla olevien näkemyksistä. Ja vastaavasti eri puolueissa on aivan samalla tavalla kysymyksiin vastaavia henkilöitä. Minun omien vaalikonevastausten perusteella kärkeen tulee yleensä aina useiden eri puolueiden edustajia.
Vaalikoneista ei siten saakaan selville sitä, miten ehdokas toimisi jos tulisi valituksi, nyt siis eduskuntaan. Puoluekurista johtuen tämä määräytyy pitkälti sen mukaan minkä puolueen listoilla henkilö on ja lisäksi se, päätyykö puolue hallitukseen vai oppositioon.
Joku voisikin tehdä puoluekohtaisen vaalikoneen. Siinä voisi olla vaaleissa mukana olevien puolueiden vaaliohjelmien mukaiset kannat asioihin. Sen jälkeen kun vaalikonevastausten perusteella selviäisi mitkä puolueet ovat samoilla linjoilla omien preferenssien kanssa, kukin voisi sitten seuloa ko puolueen/puolueen ehdokkaista itselleen sopivimman.
Jutussa oli ansiokkaasti arvioitu vaalikoneen kieltämättä hölmöjä väittämiä. Myös kommenteissa paljon asiaa.
Näiden koneiden perimmäinen tavoite on iänkaikkinen viihde ja identiteettipolitiikan vahvistaminen, ikään kuin molempia ei olisi muutenkin jo liikaa.
Muistelen työurani kunnallishallinnon ajoilta, että arvokonservatiivi vasemmistolainen oli aikanaan varsin tavanomainen vastaantulija varsinkin demareissa. Itsekin vierastan nykyvasemmistossa tätä loputonta sukupuolivähemmistölaulua. Tuo kone on rakennettu osoittamaan tyhjää sinne, missä sitä ei välttämättä oikeasti ole.
Minua ei kiinnosta lainkaan mitä joku ehdokas on vastannut tähän koneeseen. Sen sijaan haluaisin tietää, onko hänellä mitään osaamista yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Voisiko joku teettää yhteiskuntaopin kokeen ehdokkailla, ja tulokset olisivat julkisia. Siinä olisi vähän kuin työhaastattelu äänestäjälle tiedoksi. Vallan kolmijaosta voisi lähteä liikkeelle, kun se on ainakin persuilta täysin hukassa.
Yhtä huonoja ovat vaalikeskustelut. Ympäripyöreää hölinää. Puolueet piilottelevat konkreettisia valtion budjetin säästötoimia. Vaalikeskustelujen sisältö on kuin kopio edellisistä vaaleista. On mielenkiintoista nähdä laskeeko äänestysprosentti.
”Peruskoulussa pitää rajoittaa lailla oppilaiden määrää yhtä opettajaa kohden, vaikka se tarkoittaisi säästöjä muualta, veronkorotuksia tai lisää velkaa.”
Olen täysin samaa mieltä siitä, että positiivista diskriminaatiota tarvitaan kouluissa. Mutta sen ei pidä eikä se saa tarkoittaa, että ”hyväosaisten” kouluissa opetusta pitää heikentää. Oma kohtuullisen tuore kokemukseni on, että ala-asteelta yläasteelle siirtyessä ja erityisesti sen jälkeen lukioon siirtyessä opetuksen taso ja/tai resurssit heikkenevät joka portaalla. Yksi iso ongelma liittyy säästämiseen, jonka vuoksi perinteisiä kirjoja ei ole käytetty (tai ainakaan niihn ei ole saanut tehdä tehtäviä) ja nyttemmin kaikki oppimateriaali on netissä, osin huonolaatuista, ja edes opettajat eivät osaa tehdä tehtäviä tai käyttää ohjelmia, joita pitäisi esim. matematiikassa käyttää (tällaiset kokemukset Helsingin kantakaupungissa)
…eli oikea kysymys olisi, että peruskouluissa (ja lukioissa) (ja varmaan myös ylemmissä oppilaitoksissa) pitäisi tarjota hyvää opetusta kaikille sen mukaan, mitkä oppilaiden tarpeet ja kyvyt ovat… alemmilla asteilla koulutusta saa vielä äidinkielellään, ylemmillä asteilla tuntuu olevan trendi että opetusta saa kohta vain englanniksi 😉