Olen silloin tällöin illanistujaisissa kysellyt, olisiko perusteltua priorisoida terveydenhuollossa niiden ihmisten terveyttä, joiden arvo Suomen kansantaloudelle on suurin. Heidän maksamillaan veroilla koko homma hoidetaan.
Vastaukset ovat olleet yleensä kauhistuneita. Noin ei voi tehdä. Terveydenhuollossa kaikkien on oltava tasa-arvoisia. Olisi suorastaan natsimeininkiä panna ihmiset jonoon hyödyllisyytensä perusteella.
Näin meillä kuitenkin terveydenhuolto on järjestetty, eikä tästä voi edes syyttää natseja eikä edes poliittista oikeistoa. Poliittinen työväenliike pitää työterveyshuoltoa keskeisenä saavutuksenaan. En tarkoita pakollista työterveyshuoltoa, joka keskittyy lähinnä työolojen vahtimiseen, vaan vapaaehtoista siis työterveyshuoltona annettua sairaanhoitoa ja lääkärinvastaanottoja.
Tätä työssä olevat hoidetaan ensin ‑periaatetta voidaan yrittää perustella sillä, että se tukee kansantaloutta eikä ilman toimivaa kansantaloutta olisi minkäänlaista terveydenhuoltoa.
Jos tätä käytetään perusteena, pitäisi vielä löytää perusteet sille, miksi ihminen pudotetaan huonomman terveydenhuollon pariin heti sinä päivänä, kun hän joutuu työttömäksi. Itse asiassa työttömyyden alkuhetkiin liittyy tilastollisesti melkoisia terveysriskejä. Olisi helpompi perustella päinvastaista, että tuohon elämänvaiheeseen liitettäisiin tehostettuja terveyspalveluja.
Sitten tietysti joku yrittää väittää, ettei työterveyshuolto anna parempaa terveydenhoitoa vaan että terveyskeskuksissa saatava hoito on ihan yhtä hyvää. Jos näin on, miksi siitä työterveyshuollosta sitten niin innokkaasti pidetään kiinni?
Joku tietysti keksii, että yritykset ja työntekijät kustantavat työterveyshuollon veroillaan –niin kuin kaiken muunkin terveydenhuollon.