Timo Harakka: Datakapitalismi kriisien maailmassa

Ehdin jo mielessäni tuomita Timo Harakan kirjan Datakapitalismi kriisien maailmassa heppoiseksi tekeleeksi, antaa sille surkean arvosanan Storytelissä ja vaieta koko opuksesta.

Kirjan alku oli minun silmissäni silkkaa vasemmistopopulismia, jossa markkinataloutta ja pahaa tahtovia kapitalisteja syytettiin kaikesta pahasta, kehuttiin itseä name droppingilla eli kertomalla, keiden tärkeiden ihmisten kanssa on keskustellut ja kauhisteltiin sitä, mitä kaikkea dataa meistä kerätään.

Markkinatalouden vinouttavia mekanismeja kuuluu kyllä arvostella, mutta  analyyttisesti. On ymmärrettävää, että kaikki eivät ymmärrä markkinatalouden perustoimintoja, mutta olisi hyvä, että ministeri ymmärtäisi.

Sitten kirja muuttui mielenkiintoiseksi. Oliko alun poliittinen jargonia tarkoitettu Harakan henkivakuutukseksi kertomaan, että kyllä tässä duunareita edustetaan, vaikka puhutaankin aivan muuta kuin vasemmistopopulistit yleensä?

Vaatikaa dataa avoimeksi!

Harakka ei nimittäin kehota ihmisiä kieltämään oman datansa tallettamista vaan päinvastoin vaatimaan, että kerätty data on kaikkien vapaasti käytettävissä. Se on noin 180 astetta eri asia.

Tiedon osalta markkinatalous ei toimi alkuunkaan oikein. Itse asiassa kun joskus yritettiin luoda aksiomajärjestelmä markkinatalouden erinomaisuuden tueksi, yksi lähtöolettamuksista oli, että tieto on ilmaista.

Kirjassani 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka otin käyttöön käsitteen kertakustannustuote kuvaamaan tuotetta, jonka monistaminen on ilmaista eli jonka tuotantokustannukset koostuvat pelkästään kiinteistä kustannuksista. Tällaisen tuotteen hinnoittelun osalta ei ole optimaalista ratkaisua. Periaatteessa sitä pitäisi jakaa ilmaiseksi, mutta silloin sitä ei kannata kenenkään tuottaa.

Tätä sivuten olen sanonut monesti, että koulukirjojen kirjoittajien tulisi saada korvauksensa sen perusteella , kuinka moni luokka opiskelee kirjan mukaan eikä myytyjen kirjojen perusteella. Silloin koulukirjoja ei tarvitsisi pihdata ja kaikki saisivat käyttöönsä uuden kirjan. Painokustannukset ovat alle euron kappale.

Piraatit esittivät hurjimmillaan, että kirjojen kirjoittajat eivät saisi työstään mitään korvausta, vaan kirjoja saisi painaa kuka vain tekijänoikeuksista välittämättä. Kirjaan tykästyneet voisivat lahjoittaa rahaa kirjailijan hengenpitimiksi. Esitys siitä, että dataa keränneiden yhtiöiden pitäisi luovuttaa se ilmaiseksi kilpailijoilleen on realistisuudessa samaa luokkaa. Miksi kerätä lainkaan?

Mutta siinä Harakka on oikeassa, että tälle asialle pitäisi jotain tehdä. Monopolit ovat aina vaarallisia ja tiedon monopolit ovat erityisen vaarallisia. Voisi olla järkevää, että Googlen on luovutettava keräämänsä data kenen käyttöön hyvänsä, mutta ei suinkaan täysin ilmaiseksi. Sähköverkkoakin saa käyttää kuka hyvänsä, mutta ei ilmaiseksi.  Tässä on valtava työmaa.

Lainsäädäntö tulee perässä, jos tulee

Kun meistä kerätään dataa aivan kaikessa, erilaiset my data -mallit ovat mielestäni haihattelua. En kerta kaikkiaan jaksa nähdä vaivaa hallitakseni robottipölynimurin keräämää dataa asuntoni pohjapiirrustuksesta.

Harakka vaatii lainsäädäntöä datan keräyksen ja tekoälyn hallitsemiseksi. Jos lainsäädännön pitäisi aina olla ensin ja teknologia saisi kehittyä vasta sen jälkeen, laskisimme yhä helmitauluilla. Jotain lainsäädäntöä kuitenkn tarvitaan.

Eurooppa on tekoälyn sovellusten ja tiedon keruun suhteen varovaisempi kuin Kiina ja Yhdysvallat. Sen takia teknologiset innovaatiot syntyvät muualla kuin Euroopassa. Joskus sanottiin, että kahdeksan kymmenestä arvokkaimmasta viime vuosikymmeninä syntyneistä yrityksistä olisi kielletty, jos ne olisivat syntyneet Suomessa. Esimerkiksi Google ja Airbnb.

Vihanlietsonta-algoritmit

Vain vainoharhainen voi kuvitella, että Facebook ja Twitter ovat kehittäneet algoritminsa Venäjän tilauksesta, mutta toisaalta Venäjä olisi tuskin keksinyt nerokkaampaa tapaa heikentää vihollisikseen kokemia maita, joihin se tosin  laskee muun muassa kaikki muut maat.

Näihin algoritmeihin pitäisi puuttua, koska nyt ne jakavat ihmisiä toisiaan vihaaviin joukkoihin ja heikentävät sosiaalista pääomaa. Iso urakka, joka on aloittamista vaille valmis.

Harakka nostaa esiin hyviä ongelmia. Niihin kannattaa tutustua, mutta ratkaisuihin ei kannata uskoa. En minä ainakaan uskonut.

Kirjassa esiin nousseiden ongelmien vaatimat toimet ovat todella mullistavia.

 

21 vastausta artikkeliin “Timo Harakka: Datakapitalismi kriisien maailmassa”

  1. Pitänee yrittää kuunnella. Olihan Harakka aikoinaan suosikkijournalistejani.

    Onkohan hän huomannut, miten valheet leviävät somesta esimerkiksi ja oikeastaan erityisesti YLE:een. Esimerkiksi väitteet suomalaisten miesten väkivaltaisuudesta. Jos ei, luultavasti turha kirja.

    Mutta pitänee antaa tosiaan mahdollisuus.

  2. Anlysoinpa vähän enemmän, koska tää on yksi suurimmista ongelmista, koska melkein kukaan ei sitä näe. Isoimmat ongelmat ovat niitä, joista ei puhuta.

    Ärsyttävän öyhötyksen voi jakaa vaikkapa näin:

    On typeryksiä, jotka öyhöttävät siitä, mistä aita on matalin. Ei tarvitse yrittää analysoida, kun nyt vain inhottaa mustat tai valkoiset, naiset tai miehet, homot tai transut ja mitä kaikkia niitä nyt on. Tämä öyhötys puuttuu valtamediasta ja jää someen.

    Paljon vaarallisempaa öyhötystä on se, joka on ideologisesti hyväksyttävää, Sitä levitetään yliopistoissa ja jopa lainsäädännössä. Se on vallanpitäjien vihapuhetta ja siksi paljon, paljon vaarallisempaa kuin jotkut someänkyrät.

    Esimerkki: valtamediassa on väitetty useaan kertaan, että Suomi on Euroopan toiseksi vaarallisin maa naisille. Toisin sanoen halutaan kertoa, että suomalaiset miehet ovat poikkeuksellisen sosiopaattisia. Veikkaan, että suurin osa naisista tosiaan uskoo tähän, ehkä miehistäkin.

    Jos kuitenkin googlaa kymmenen minuuttia, käy ilmi, että väite on sitä itseään. Viitatun tutkimuksen mukaan Tankassa, Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa naiset ilmoittavat, että heitä tönitään enemmän kuin muualla EU:ssa. Se ei todellakaan tee Pohjoismaista Euroopan vaarallisinta paikkaa naisille. Luultavasti se kertoo pikemmin siitä, että täällä asenne naisia kohtaan on tasaveroisempi.

    Suomalaismiesten sosiopaattisesta luonteesta on kuitenkin jauhettu valtamedioissa kerta toisensa jälkeen. Kaikki tietävät kenen toimesta.

    Miten tämä mekanismi toimii? Mistä järjetön miesviha kumpuaa?

    Joo, some murentaa luottamusta mutta niin tekee YLE:kin ja vielä enemmän kuin some. Eikö?

  3. ”Tekoäly” siis noi GPT:t ja vastaavat massiiviseen datakorpukseen ja tilastoanalyysiin perustuvat taikatemppuvermeet (joilla ei ole mitään semanttista ”ymmärrystä” tuottamastaan sisällöstä) on kyllä sellainen minkä kehittelyyn on tungettu paljon enemmän resursseja kuin olisi tarpeen. Olen kuullut aika paljonkin sisällöntuottajien kiroilua siitä että heidän tuottamiaan sisältöjä on käytetty luvatta syötteenä (joissain tapauksissa tuo on jopa mahdollista osoittaa) sellaisten mallien tuottamiseen, joiden käytännössä ainoa käyttötarkoitus on uskottavan kuuloisen disinformaation tuottaminen.

  4. ”Voisi olla järkevää, että Googlen on luovutettava keräämänsä data kenen käyttöön hyvänsä”

    En halua, että Google, tai mikään muukaan, yhtiö luovuttaa minusta kerättyä ”dataa” kenellekään. Googlella on lisäksi paljon ”dataa”, josta ei ole paljoa iloa Google-kontekstin ulkopuolella.

    Toisin kuin usein kuvitellaan, Google tai Facebook ei luovuta (paitsi rajapintojen kautta käyttäjän antamalla luvalla – tähän Cambridge Analytica-skandaalikin perustui) tai myy dataa kenellekään. He pitävät sen tietysti itsellään.

    Molemmat pyörittävät mainosalustaa, joka näyttää mainoksia tilaajan määrittämälle kohderyhmälle. Mutta mainoskampanjan tilaaja ei saa mitään yksilöivää ”dataa” mainoksen nähneistä, ei edes rahalla.

    Euroopassa nähtävästi kuvitellaan, että ”datan puute” on syy siihen miksi ranskalaiset ja saksalaiset eivät ole onnistuneet tuottamaan mitään autoa pienempää globaalia menestystä kuluttajateknologiassa. Mutta eihän mikään ole estänyt datan keruuta – esimerkiksi Google ja Facebook ovat toimineet Euroopassa alusta asti.

    Google muuten valtasi hakukonemarkkinan olemalla paras hakukone. Ei heillä ollut siinä vaiheessa lainkaan käyttäjädataa. Hakukoneen käytöstä sitä dataa sen sijaan syntyi ja se sitten mahdollisti huikean kannattavan mainosbisneksen.

    Ehkäpä Euroopassa ei vain osata ja sitä tuskin mikään regulaatio muuttaa. Päin vastoin, kaikki regulaatio koskee luonnollisesti myös eurooppalaisia toimijoita.

    1. >Mutta eihän mikään ole estänyt datan keruuta …

      Niinno. Se on kyllä alusta asti ollut tietosuojalainsäädännön vastaista, mutta aluksi sillä ei ollut merkitystä, kun sakot olivat määrältään noin isoille firmoille merkityksettömiä. Sen, että GDPR:n myöstä sakkoa voi saada kerralla 4% vuosiliikevaihdosta olisi luullut muuttavan tilanteen, mutta käytännössä ainakin Meta / Facebook on onnistunut viivyttämään asioiden käsittelyä niin tehokkaasti, ettei edes Max Schremsin sen toiminnasta alun perin vuonna 2011 jättämää valitusta ole vieläkään saatu käsiteltyä niin pitkälle, että sakkoja tulisi maksuun (eikä varmaan saada vielä vuosiin). Tämmöinen muuttaa taas asian niin, ettei edes tuo maksimisakko ole erityisen pelottava, kun sillä rahalla saa vapaasti sikailla semmoiset 15 vuotta tai ehkä pidempäänkin.

  5. kiitos timo harakalle että nostaa asian pintaan, tätä keskustellaan aivan liian vähän suomessa. tosin tää tulee demareista josta olen vähän yllättynyt.

    minusta on tullut yksityisyysaktivisti ja/tai kannattaja. lyhyesti, alkanut karttamaan isoja teknologia firmoja, koska keräävät tietoja käyttäjiltään puolipakolla ja niiden monopoli valta on huolestuttavalla tasolla. pahimmat, apple, alphabet ja meta. jos joku ei tiedä niin alphabet on google, ja meta on facebook, whatsapp ja instagram.

    käytännössä tarvitaan iso toimija saadakseen nuo teknologia firmat kuriin, käytännössä eu ja usa. hyviä ehdotuksia ei ole, mutta itse olen alkanut suosimaan open source filosofiaa ja tuotteita.

    viime aikoina usa:ssa oikeisto on ottanut yksityisyyden teemakseen ja teknologia firmat hampaisiin, mutta epäilen että kieroista syistä. oikeisto jotenkin ajattelee että usa:n valtiovalta on teknologia yhtiöden takana ns. vakoilemassa heitä ja teknologia yhtiöt syrjii oikeistoa. vaikka rahavalta haisee yrityksissä pahasti. vasemmisto saisi aktivoitua tässä keskustelussa.

    >”Harakka ei nimittäin kehota ihmisiä kieltämään oman datansa tallettamista vaan päinvastoin vaatimaan, että kerätty data on kaikkien vapaasti käytettävissä. Se on noin 180 astetta eri asia.”
    vapaa ilmainen datan käyttö! kuulostaa minusta vasemmistolaiselta. tosin kannatanko niin riippuu tilanteesta ja datasta. itse olen open source maailmassa aika paljon, ja siellä koodi on ilmaista ja vapaata.

    lopuksi retorinen kysymys, onko sinulla google tili tai apple id taskussa!? minulla ei ole!

    1. ”oikeisto jotenkin ajattelee että usa:n valtiovalta on teknologia yhtiöden takana ns. vakoilemassa heitä ja teknologia yhtiöt syrjii oikeistoa. vaikka rahavalta haisee yrityksissä pahasti. vasemmisto saisi aktivoitua tässä keskustelussa.”

      Oikeistolle ja varsinkin tietylle liberaalioikeistolle on vaikea käsittää vapauden ristiriitoja. He eivät esimerkiksi kykene käsittämään sananvapauden ja yksityisen yrityksen (Facebook, Google) hallintaoikeuden ristiriitoja, ja sitten huutavat sensuuria mutta tämä on ihan sitä klassista liberalismia itsessään – omistaja päättää käytön ehdot. Ja sitten oikeistolaiset vapausidealistit vaativat valtiota heikentämään yritysten ja yksilöiden hallintaoikeutta omistuksiinsa. Toisin sanoen liberaalit ovat aivan sekaisin, ainoa yhdistävä piirre on lähinnä se että kaikesta syytetään joko valtiota, byrokraatteja tai poliitikkoja. Aina on joku säädelty väärin, ja teknofirmojen kanssa omistusoikeudet!

    2. Kun kehuit Neuvostoliiton suunnitelmataloutta niin oleellinen kysymys on se että miksi se epäonnistui 1980-luvulla lopulla ja miksi Kiinan valtiojohtoinen valtiokapitalismi on onnistunut 30 vuoden aikana nostamaa miljardi ihmistä köyhyydestä ilman kehitysapua . Voit kysyä kiinalaisilta ovatko he onnellisimpia 1960-luvun suuren harppauksen aikana ja 1970-luvun kulttuurivallankumouksen aikana vai 2000-luvulla talousuudistusten aikana. Jos Neuvostoliitossa olisi kokeiltu jo 1970 kiinalaista mallia olisi Neuvostoliitto todennäköisesti selvinnyt joten kuten pystyssä.

      1. @Rahul Somani
        oliko mulle suunnattu.

        joo sanoin että suunnitelmatalous taisi toimia, valtaeliitille, ei niinkään kansalaisille. suunnitelmatalous oli hyvä konsti pitää talous, valtio, media ja kansalaiset kontrollissa. imperiaalinen venäjä joutui käyttämään toisenlaisia konsteja.

        neuvostoliitto oli hyvä jossain, militarismi ja vakoilu. nytkin niitä ns. suunnitelmatalous mig hävittäjiä lähetetään ukrainaan.

        mikhail gorbachev aloitti viimesinä presidentti vuosinaan talous uudistuksia, ja vähän yksinkertaistettuna, antoi neuvostoliiton hajota.

        tuo kiinankin valtiokapitalismi, toimiiko valtaa pitäville vai kansalaisille, voi olla monimutkainen asia. mutta viime vuosina kiinan valtaa pitävät on kiristänyt otteita kansalaisistaan. esim sosiaalinen tili on pakollinen joissakin tilanteissa ja asennetut puolipakolliset app:it älypuhelimissa.

        koska konteksi on datakapitalismi. niin en ole niin innoissaan markkintaloudesta kun kyse on patenteista, tekijänoikeuksista ja muista aineettomista omaisuudesta. ehkä tarkemmin omistusoikeudesta. pahimmat olleet patenttitrolli yritykset, jotka toimii jonkun kolmannen osapuolen nimissä eikä itse tee mitään teknologiaa tai innovaatioita.

    3. Huomauttaisin että patentit ja tekijänoikeudet ovat osa omaisuuden suojaa ja niiden avulla pyritään takaamaan nimenomaan ettei markkinoilla leviä väärennettyjä kopioita. Itse asiassa Kiina joka on kopioinut paljonkin länsimaisia teknologisia innovaatioita on vaatinut että patenttisuojat avattaisiin kiinalaisille yrityksille jotta niiden valmistus on Kiinassa sallittua. Moni kodin elektroniikka olisi kymmenen kertaa kalliimpaa jos ne ei olisi tehty Kiinassa tai muualla Aasiaa.

  6. Digitalisaatio-vallankumouksella on ratkaisevan tärkeä merkitystä kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Se ulottuu globaalista valtataistelusta USA:n ja Kiinan väliltä aina meidän jokaisen henkilökohtaiseen elämäämme saakka.

    Valitettavasti tässä taistelussa Eurooppa on häviäjien joukossa, sillä täältä puuttuvat globaalit Big-Tech firmat ja kyky investoida satoja miljardeja uuden tekniikan kehittämiseen, ylläpitämiseen ja globaaliin operointiin.

    Tämä taistelu käydään rajat ylittävässä digitaalisessa globaalimaailmassa, jota nyt miehittävät pääosin nämä firmat: Apple, Google, Facebook, Amazon, Alibaba ja Microsoft, jotka käyttävät jo massiivisesti tekoälyä (AI) ja Internet-of-Things (IoT) tekniikoita.

    Suomi on käytännössä jo pudonnut digi-kelkasta. Tilannettamme vain pahentaa koulu-sektorimme romahdus, josta tulee ulos sellaisia nuoria, jotka eivät osaa kirjoittaa, lukea tai laskea.

    Eräs tuttavani on pitkään opettanut tuleville sairaanhoitajille lääkelaskentaa. Sanoo, että nykyoppilaat eivät tiedä eroa lukujen 0,5 ja 5,0 välillä. Rupeaako Suomen sairaaloissa kohta kuolemaan väärään lääkitykseen potilaita kuin kärpäsiä…

    Suomi on marxilaisten besserwisserien paikalleen jämähtänyt maa, joka on täynnä TABUJA, joista ei tietenkään saa puhua. Tässä Suomen media on laiminlyönyt pahasti tehtävänä, joka on informoida Suomen kansaa!

    Suomen nykyinen mega-kriisi on pääosin itse aiheutettu, jonka maksajaksi on moraalittomasti pantu lapsenlapsemme!

    Meidän ainoa toivomme on Suomen kansa, joka jossain vaiheessa oivaltaa vaihtaa maamme johtoon sellaiset miehet ja naiset, jotka asettavat maamme edun omansa edelle.

    Muistuu mieleen valtiovarainministeri Iiro Viinansen sanat, kun hän 1991 rupesi pelastamaan Suomea lamasta: ”Tämä on sitten poliittisen urani loppu”.

    Viime sodan aikana meiltä löytyi montakin todellista kriisijohtajaa. Muun muassa presidentti Risto Ryti, joka oli valmis 1944 menemään Stalinin vankilaan Moskovaan, rauhansopimuksen takuumieheksi!

    Seppo Korppoo, asekätkijöitten sukua, Innocoden Oy:n osakas ja hallituksen jäsen. Yhtiö toimii kansainvälisessä digi-maailmassa, tekee mm. Trafille kyberturvallisuuskonsultointia, IoT-ratkaisuja, tekoälytuotteita, jne. (https://www.innocode.eu)

  7. Eurooppa on tekoälyn sovellusten ja tiedon keruun suhteen varovaisempi kuin Kiina ja Yhdysvallat. Sen takia teknologiset innovaatiot syntyvät muualla kuin Euroopassa. Joskus sanottiin, että kahdeksan kymmenestä arvokkaimmasta viime vuosikymmeninä syntyneistä yrityksistä olisi kielletty, jos ne olisivat syntyneet Suomessa. Esimerkiksi Google ja Airbnb.

    Tähän ei ole syynä erityisesti Suomi, vaan EU-sääntelyn kautta Saksa ja sen kokemukset natsiajasta. Juutalaisvainot mahdollisti se, että oli niin hyvälaatuista ja helppokäyttöisessä muodossa olevaa dataa siitä, ketkä ovat juutalaisia ja ketkä eivät. Tästä on suorana seurauksena se, että nykyään Saksassa on koko länsimaiden käytännössä tiukin ja jäykin yksityisyydensuojaa koskeva lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö. Ja niin kauan kuin Saksa on EU:n jäsen, tähän Euroopan Kiinaa ja Yhdysvaltoja tiukempaan sääntelyyn ei ole odotettavissa muutosta.

    (Lähde: yhdysvaltalaisen oikeustieteilijän James Q. Whitmanin erinäiset artikkelit, joissa hän vertailee yksityisyydensuojaa koskevaa oikeuskulttuuria Yhdysvalloissa ja Saksassa.)

    1. ”Tästä on suo­rana seu­rauk­se­na se, että nykyään Sak­sas­sa on koko län­si­maid­en käytän­nössä tiukin ja jäykin yksi­ty­isyy­den­suo­jaa koske­va lain­säädän­tö ja oikeuskäytän­tö. Ja niin kauan kuin Sak­sa on EU:n jäsen, tähän Euroopan Kiinaa ja Yhdys­val­to­ja tiukem­paan sään­te­lyyn ei ole odotet­tavis­sa muutosta.”

      En menis vannomaan. Maailma muuttuu ja Saksa sen mukana. Nyt siellä kunnostetaan kovaa vauhtia panssarivaunuja Ukrainan-rintamalle, mikä olisi vielä reilu vuosi sitten ollut täysi mahdottomuus.

  8. Ilahduttavaa, että Osmo Soininvaara on lukenut kirjani.
    Aika sekavasta kirjoituksesta paljastuu kuitenkin, että kohteliaasti sanoen hän ei ole vahvuusalueellaan.
    Ensimmäiseksi hämmästyin sitä, että Soininvaaran mielestä kapitalismin kritisoiminen on markkinatalouden vastustamista. Harva enää vetää yhtäläisyysmerkit. Omasta mielestäni monopolisoivaa ja kartellisoivaa kapitalismia – kilpailua rajoittavaa, innovaatioita nitistävää ja talouden dynamiikkaa jähmettävää yhtiövaltaa – arvostelevat uskottavimmin juuri markkinatalouden vakaumukselliset kannattajat, joihin kuulun.

    Viime vuosien kehitys verkkomaailmassa ja alustataloudessa on selvästi, ja selittämättömästi, mennyt Soininvaaralta ohi.
    Itse asiassa vihreät eivät näy laajemminkaan kiinnostuvan digitalisaatiosta, datataloudesta ja teknologiapolitiikasta. On kova ikävä Jyrki Kasvia, joka oli ennen minua ainoa poliitikko alan julkaisujen 100 IT-vaikuttajaa -listalla. (Loistava poikkeus on Antti Jogi Poikola, joka ei tosin ole kymmenessä vuodessa saanut MyData -liikkeen lähtökohtia jaettua Soininvaaralle saakka.)

    Mystisesti Soininvaara sanoo että esiin nostamiini kysymyksiin ”kannattaa tutustua, mutta ratkaisuihin ei kannata uskoa.”
    Jatkaakseni keskustelua kysyn, mitkä näistä ratkaisuista eivät käy ja mikseivät:
    – kilpailun edistäminen sääntöpohjaisesti ja tasaveroisin ehdoin verkkopalveluissa;
    – datan avaamisen ja jakamisen kannusteet ja yhteentoimivuuden takeet;
    – verkkovakoilua rajoittavat kansainväliset sopimukset;
    – demokraattisten valtioiden tiiviimpi teknologinen yhteistyö;
    – Suomen vahva kansainvälinen vaikuttamistyö eettisen tekoälyn ja reilun datatalouden puolesta disinformaatiota ja digitaalista väkivaltaa vastaan
    – Suomen kansallisen menestyksen kannalta välttämätön vaikuttaminen tulevaisuuden teknologiastandardeihin (6g, Web 3.0)?

    1. Olit pukenut kirjan alussa ”markkinatalouden kritiikin” niin tunteenomaiseksi kapitalismin kritiikiksi, että minulla nousivat karvat pystyyn. Se oli joko huolimatonta sanankäyttöä tai oman selustan turvaamista. Itsekin olen kirjoittanut kirjoja lähinnä vain kritisoidakseni markkinataloutta.
      Anteeksi nyt, mutta monet ilmaisusi olivat niin epätarkkoja, että oli mahdotonta ymmärtää, mitä ehdotat. Jos esimerkiksi yritys käyttää rahaa datan keräämiseen, ehdotus, että sen pitää antaa se ilmaiseksi kilpailijoidensa käyttöön on aivan eri asia kuin ehdottaa, että se on annettava kilpailijoiden käyttöön kohtuuhinnalla. Jälkimmäiksen voisi saada jopa toimimaan.

      1. Tuota noin … se ajatus, että henkilöitä koskevaa dataa keräävät firmat kaupittelisivat tai muuten luovuttaisivat sanottua dataa keskenään ei ole (pitkässä juoksussa) elinkelpoinen: tämä olisi laillista vain siinä tapauksessa, että siihen on itse kunkin vapaaehtoisesti annettu suostumus, mutta tämmöistä ei taas voi tietosuojalainsäädännön mukaan olla, jos palvelun käytön ehtona on samainen suostumus (GDPR (2016/679) 7(4)): Googlen/Facebookin/ym. (Alphabetin/Metan/ym.) liikeidea on perusteiltaan lainvastainen (ja häpellinen esimerkki siitä, ettei ”rule-of-law” ole EU:ssa ole käytännössä ollut voimassa, tähän varmaankin tulee (pitkässä juoksussa) muutos).

        Markkinataloudesta puheenollen, on ongelma, että vain suuret (ja amerikkalaiset) toimijat ovat voineet olla välittämättä tietosuojalainsäädännöstä: pienemmillä ei ole varaa viivyttää päätöksiä loputtomalla juristerialla (ja amerikkalaiset ovat lopulta seurauksilta suojassa: pahimmillaan vain EU:n toiminnoista muodollisesti vastaava tytäryhtiö menee maksamattomien sakkojen vuoksi konkurssiin (ja tästäkin käräjöidään taas ainakin kymmenen vuotta, samalla kun toiminta jatkuu uuden tytäryhtiön puitteissa)).

      2. @ timo harkka ja @ osmo soininvaara

        itse en enää tunnustaudu kapitalismin ja/tai markkintalouden kannatajaksi enää. minun näkemys on että demokratia on ykkönen ja talousjärjestelmä on kakkonen. usein tuo talousjärejstelmä on kapitalismi. jos kapitalismi rehottaa villisti ja vapaasti niin sieltä putkahtaa joku monopolivalta ulos enemmin tai myöhemmin.

        >hs vaalikoneesta:”Valtion pitäisi puuttua nykyistä voimakkaammin markkinoiden toimintaan, jotta talous olisi kaikille reilu.”
        itse olisin vastannut ”täysin samaa mieltä”. mutta ongelma onkin tulkinnassa. monet tulkitsee että paljonko pitää puuttua kokonais tasolla. minä tulkitse enemmänkin että jos jotain on pielessä niin puututaanko. eli jos markkinat on pielessä 5% niin puututaan 5%, jos pielessä 10% niin puututaan 10%, ja 100%:iin saakka.

        olen jälkikäteen miettinyt neuvostoliiton suunnitelmataloutta, sehän taisi toimia hyvin, eihän sen tarvinnut palvella kansalaisia. joten perinmäinen ongelma oli yksipuolue järjestelmä, tai monopoli valta.

      3. Edelleen ensimmäinen virkkeesi sotkee markkinatalouden ja kapitalismin käsitteet, joita pyrin analysoimaan viileästi. Itse asiassa ”karvat pystyyn” on aika tunteenomainen reaktio.
        Olennainen asia, jota et ehkä oivaltanut, on se, että data on luonteeltaan julkishyödyke (”non-rivalrous”), eikä siis juridisessa mielessä yksityisomistettavissa.
        Data, jonka olen antanut Facebookille, ei ole Metan omaisuutta. Silti se myy ja jalostaa sitä sekä kieltäytyy jakamasta sitä edes datan antajalle. Miksi pitäisi maksaa siitä, mitä Meta ei edes omista, saatikka hyväksyä, että rajoittaa datan käyttöä mielihalujensa mukaan?
        Voit tutustua laajemmin selvästi itsellesi vieraaseen aiheeseen lukemalla esimerkiksi Sitran reilun datatalouden julkaisuja.
        Et muuten vastannut kysymyksiini.

    2. Tuosta datan avaamisesta ja yhteentoimivuudesta, mikä on monien ehdotettujen ratkaisumallien keskiössä, sekä henkilön oikeuksien että liiketoimintaympäristön osalta:

      Tietojärjestelmien, siis niiden mihin se data kertyy ja jotka sitä käsittelevät, selkeästi merkitsevin niiden ominaisuuksiin vaikuttava tekijä on .

      Tästä johtuu myös nimim Sumpun mainitsema lopputulos, että esimerkiksi Googlen datoilla ei tekisi kuin hyvin pieneltä osin mitään muualla kuin juuri niissä nimenomaisissa Googlen järjestelmissä, joissa ne on kerätty.

      Näin viitisentoista vuotta erilaisia tietojärjestelmiä suunnitelleena ja toteuttaneena, mihin ja/tai mistä on kertynyt varsin suuri teratavumäärä dataa.

  9. Tuosta datan avaamisesta ja yhteentoimivuudesta, mikä on monien ehdotettujen ratkaisumallien keskiössä, sekä henkilön oikeuksien että liiketoimintaympäristön osalta:

    Tietojärjestelmien, siis niiden mihin se data kertyy ja jotka sitä käsittelevät, selkeästi merkitsevin niiden ominaisuuksiin vaikuttava tekijä on niihin suunniteltu tietomalli, joka määrää mitä tietoa/dataa järjestelmässä on ja tarkalleen millaisessa muodossa/rakenteessa, joka taas määrittelee melko pitkälle minkälaisia toimintoja järjestelmässä (esim web-palvelu, somealusta, ”appi” tai vastaava) on mahdollista tai ainakaan tehokasta ja kätevää tarjota. Loppu toteutus seuraa enimmäkseen melko suoraviivaisesti tietomallista, vaikka toki aina monimutkaisempiakin operaatioita joitakin on.

    Tiedot/data siis on kussakin yhtään käyttäjän kannalta mitenkään, edes yksityiskohdiltaan, toisistaan eroavassa järjestelmässä aivan eri muodossa. Kääntäen, sama yhteentoimiva tietomalli eri järjestelmissä tarkoittaisi käytännössä, että järjestelmät olisivat myös toiminnallisesti melko identtiset, eikä useammasta järjestelmästä olisi hyötyä. Innovaatioille, uniikeille ratkaisuille ja kilpailueduille ei jäisi sellaisessa mitään tilaa.

    Kaikenlaiset ”siirrettävään muotoon” muuntamiset järjestelmien tietomalleista tarkoittavat poikkeuksetta ”matalinta yhteistä nimittäjää”, jossa menetetään kunkin järjestelmän ominaiset tiedot, esim ne jotka tekevät Googlesta Googlen ja antavat sille kyvyn toteuttaa sitä liiketoimintaa johon vain se pystyy.

    Tästä johtuu myös nimim Sumpun mainitsema lopputulos, että esimerkiksi Googlen datoilla ei tekisi kuin hyvin pieneltä osin mitään muualla kuin juuri niissä nimenomaisissa Googlen järjestelmissä, joissa ne on kerätty.

    Tulkintani näin viitisentoista vuotta erilaisia tietojärjestelmiä suunnitelleena ja toteuttaneena, mihin ja/tai mistä on kertynyt varsin suuri teratavumäärä dataa.

    (Kommentti lähti ensin keskeneräisenä)

  10. ” Joskus sanottiin, että kahdeksan kymmenestä arvokkaimmasta viime vuosikymmeninä syntyneistä yrityksistä olisi kielletty, jos ne olisivat syntyneet Suomessa. Esimerkiksi Google ja Airbnb.”

    Muistan tämän artikkelin. Yksi esimerkkiyrityksistä oli SpaceX, joka artikkelin mielestä ei voisi Suomessa toimia ”koska avaruusala on täällä niin säännelty”. Taitaa olla kyllä vähän muitakin syitä miksei Suomessa ole omaa rakettilaukaisufirmaa.

    Ja oliko niin että yksi listatuista kasvuyrityksistä oli Theranos, joka osoittautui myöhemmin huijarihommiksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.