Kokeilin tekoälyä

Kir­joi­tan hikipäis­säni kir­jaa Talous ja kaupun­ki, jos­sa ver­taan ekon­o­mistin ja suun­nit­teli­jan tapaa ajatel­la. Sen varhaisia ver­sio­ta olen julkaissut kir­joi­tus­sar­jana täl­lä blogilla.
Olin kir­joit­ta­mas­sa siitä, että ruuhkat eivät kaupunkili­iken­teessä katoa teitä rak­en­ta­mal­la. Päätin käyt­tää päin­vas­taista esimerkkiä moot­tori­ti­estä, jon­ka maan­järistys tuhosi, mut­ta jon­ka pois­tu­mi­nen ei tuot­tanutkaan sel­l­aista ruuhkaa kuin oletet­ti­in . Muistin tapauk­sen niin huonos­ti, etten pystynyt sitä edes googlet­ta­maan. Niin­pä kysyin tekoälyltä.

Minä kysyin:

Ker­ro tapauk­ses­ta, jos­sa maan­järistys tuhosi moot­tori­tien Yhdys­val­lois­sa ja liikenne alkoikin sujua paremmin.

 Tekoäly vastasi

Jat­ka lukemista “Kokeilin tekoälyä”

Asevelvollisuuden kustannukset on laskettava oikein

Juk­ka Kopra (kok) kir­joit­ti tämän päivän Hesaris­sa , ettei asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nus­ta pidä laskea osak­si Suomen puo­lus­tus­meno­ja, kos­ka mieliku­vi­tus­ra­hal­la ei maa­ta puolusteta.

Kir­joi­tus on aivan käsit­tämätön. Kysymys on siitä, minkä arvoisek­si las­ke­taan se mene­tys, joka kansan­taloudelle ja asevelvol­lisille koituu siitä, että asevelvol­liset ovat intis­sä eivätkä töis­sä. Se ei ole mitään mieliku­vi­tus­ra­haa tai jos on, työt­tömyy­den tai alhaisen eläkeiän aiheut­ta­ma mene­tys kansan­taloudelle on sekin mieliku­vi­tus­ra­haa. Etla on arvioin­ut tämän merk­i­tyk­sen 0,4 pros­en­tik­si BKT:sta.

Vaik­ka osa asevelvol­li­sista opiske­lisi elleivät olisi intis­sä, mene­tyk­sek­si tulee laskea työ­panos, sil­lä jos he opiske­li­si­vat intin sijas­ta, he tietysti valmis­tu­vat ja siir­ty­i­sivät työelämään aikaisem­min. Vuosi intis­sä tarkoit­taa vuot­ta vähem­män työelämässä, sijoit­tuu int­ti mihin elämän­vai­heeseen hyvänsä.

Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nusten laskem­i­nen mukaan puo­lus­tus­menoi­hin saat­taa Suomen samalle viivalle niiden maid­en kanssa, joil­la on palk­ka-armei­ja. Palk­ka-armei­jan palkat ovat osa puo­lus­tus­meno­ja, joten asevelvol­lisu­usarmei­jan kus­tan­nusten on myös olta­va. Muuten näitä ei voi verrata.

On merk­ki väärässä olemis­es­ta, jos joutuu argu­men­toin­nis­saan puhu­maan vas­toin parem­paa tietoaan. Jat­ka lukemista “Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nuk­set on las­ket­ta­va oikein”

Mihin Trumpin kauppasota kaikkia vastaan johtaa?

USA julisti kaup­pa­so­dan koko maail­malle. Tämä on nyky­tyyp­pisen vapaan kau­pan ja glob­al­isaa­tion lop­pu. Tilanne ei palaudu ennalleen, vaik­ka demokraatit tuli­si­vat val­taan vuon­na 2029.

Voi olla, että ere­h­dyn, mut­ta olen näkev­inäni jotain logi­ikkaakin Trumpin toiminnassa.

Yhdysvaltain talous jyrkästi jakautunut

Yhdys­val­lat on val­ta­van jakau­tunut maa pait­si poli­it­tis­es­ti, myös taloudel­lis­es­ti. Ran­nikko-osaval­tiot ovat mod­erne­ja ja taloudel­lis­es­ti edis­tyneitä ja niiden välis­sä on taka­pa­juinen ruostevyöhyke, jos­sa on paljon lakkautet­tu­ja tehtai­ta ja kai­vok­sia. Rikkaissa osaval­tiois­sa äänestetään demokraat­te­ja ja köy­hissä repub­likaane­ja. Jos maa jakau­tu­isi niin, että demokraat­tien hal­lit­se­mat osaval­tiot itsenäisty­i­sivät repub­likaanien hal­lit­semista, tois­es­ta tulisi rikas ja mod­erni, tois­es­ta köy­hä ja taka­pa­juinen. Jako ei kuitenkaan nou­da­ta maanti­eteel­lisiä rajo­ja, vaan maa on jakau­tunut läpiko­taisin mod­erni­in ja van­hanaikaiseen talouteen. Tek­sasis­sakin on mod­er­nia talout­ta van­hanaikaisen keskellä.

Glob­al­isaa­tios­sa Yhdys­val­loil­la on ollut suh­teelli­nen etu kaik­keen siihen uude­naikaiseen ja mod­erni­in, jos­ta me Yhdys­val­lat tun­nemme, esimerkik­si infor­maa­tiopalvelui­hin. Per­in­teisessä teol­lisu­us­tuotan­nos­sa maa on menet­tänyt asemi­aan, kos­ka men­estys mod­ernissa taloudessa on hin­noitel­lut dol­lar­in niin kalli­ik­si, että teol­lisu­us­tuot­teet tuo­daan maa­han muual­ta. Yhdys­val­lat ei ole opti­maa­li­nen val­u­ut­ta-alue. Jat­ka lukemista “Mihin Trumpin kaup­pa­so­ta kaikkia vas­taan johtaa?”

Suositeltavia vihreitä ehdokkaita

 

Min­ul­ta on pyy­det­ty äänestys­su­osi­tus­ta vihreistä ehdokkaista Helsingis­sä nyt kun en itse ole ehdol­la. Eri­tyis­es­ti on pyy­det­ty ehdokkai­ta, joiden suhde talouteen vas­taa suun­nilleen omaani ja joil­la on ymmär­rystä markki­na­t­aloud­es­ta. Nämä nimet ovat kaik­ki sellaisia.

En ota listalle nyky­isiä val­tu­utet­tu­ja, kos­ka hei­dät tun­netaan muutenkin. Suur­ta osaa ehdokkaista en tunne lainkaan, joten listal­tani on voin­ut jäädä pois sille ehdot­tomasti kuu­lu­via. Vihreil­lä on varsin kova lista niin, että voisin suositel­la vil­pit­tömästi kym­meniä. Olisin voin­ut tehdä paljon pidem­män lis­tan, mut­ta lyhyt on tehokkaampi. Jat­ka lukemista “Suositeltavia vihre­itä ehdokkaita”

Kuinka rakennetaan vihreä kaupunki (kirja-arvostelu)

Moni on sanonut, etteivät kun­nal­lis­vaalit ole niin tärkeitä, kos­ka val­tu­us­tot eivät päätä juuri mis­tään. Kun sote on alue­val­tu­us­toil­la, kun­nal­lis­vaalit ovat lähin­nä koulu­vaalit. Näin voi olla muut­to­tap­pioalueil­la, mut­ta pääkaupunkiseudul­la ja suuris­sa kaupungeis­sa kun­nal­lis­vaalit ovat ennen kaikkea kaupunkisu­un­nit­telu­vaalit. Tähän on kak­si syytä.

Koulu on tietysti tärkeä, mut­ta koulu­jen osalta kun­nat lähin­nä toteut­ta­vat val­tio­val­lan päätök­siä. Kaupunkisu­un­nit­telus­sa on val­ta­van paljon enem­män harkintavaltaa.

Lisäk­si kaupunkisu­un­nit­telus­sa tehtävät päätök­set vaikut­ta­vat paljon kauem­min. Sain aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä omas­ta mielestäni aikaan todel­la paljon, mut­ta ei niistä päätök­sistä ole jäl­jel­lä enää juuri mitään. Olen ollut pitkään myös kaupunkisu­un­nit­telus­ta vas­taavis­sa lau­takun­nista. Kaupungilla kävel­lessäni voin osoitel­la, että tuon sain aikaan ja tuonkin. Raken­nuk­set kestävät noin sata vuot­ta, mut­ta yhdyskun­tarakenne sato­ja vuosia – riip­puen tietysti vähän siitä, kuin­ka nopeasti meren­pin­ta nousee.

Hyvä kaupunkisu­un­nit­telu ratkaisee myös Suomen taloudel­lisen tule­vaisu­u­den, sil­lä nyky­isin taloudelli­nen kasvu tapah­tuu kokon­aan suuris­sa kaupungeis­sa. Muual­lakin tapah­tuu, mut­ta se muu menee valitet­tavasti paljolti otsikon Euroopan Kon­go alle.

Otso Kivekäs on kir­joit­tanut per­hanan hyvän vaa­likir­jan. Rohke­nen kut­sua sitä vaa­likir­jak­si, kos­ka vaalei­hin on nyt on alle kak­si viikkoa. Toise­na ajanko­htana julka­istu­na se olisi jotain aivan muu­ta kuin vaa­likir­ja. Jat­ka lukemista “Kuin­ka raken­netaan vihreä kaupun­ki (kir­ja-arvostelu)”

Kulttuuri on elinkeinopolitiikan ytimessä

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to kävi pitkän keskustelun vihrei­den ryh­mäaloit­teesta kult­tuuriken­tän työ­paikko­jen ja kult­tuurielämys­ten tur­vaamis­es­ta. Käytin keskustelus­sa lyhyen puheen­vuoron minäkin.

Helsingille kysymys kult­tuurista on myös kovaa elinkei­nop­o­li­ti­ikkaa. En tarkoi­ta täl­lä vain  sitä, että kult­tuuri sinän­sä luo kaupunki­in työ­paikko­ja, vaan sitä, että hyvä kult­tuu­ri­tar­jon­ta tukee muiden elinkeino­jen men­estys­tä. Se tekee kaupungista mie­lenki­in­toisem­man ja muo­dostaa syyn tul­la Helsinki­in töi­hin ja perus­ta­maan yrityksiä.

Noin kymme­nen vuot­ta sit­ten The Econ­o­mistis­sa oli artikke­li, jos­sa oli selvitet­ty euroop­palais­ten kaupunkien men­estys­tä pitkäl­lä aika­jän­teel­lä. Kaupun­git, jot­ka oli­vat aikanaan panos­ta­neet kult­tuuri­in, oli­vat sen jäl­keen kas­va­neet ja kukois­ta­neet paljon parem­min ver­rat­tuna saman­laisi­in kaupunkei­hin, jois­sa kult­tuurielämä oli ollut köyhää.

Nyt kun val­tio­val­ta ajaa kult­tuuria alas Suomes­sa, kaupunkien yleen­sä ja Helsin­gin eri­tyis­es­ti on otet­ta­va vas­tuu kult­tuurin edis­tämis­es­tä. Näin­hän me olemme hie­man tehneetkin.

Tähän liit­tyy kuitenkin ongel­ma. Jos Helsin­ki lisää panos­tus­ta kult­tuuri­in, on riskinä, että käy kuten kävi sote-rahoituk­ses­sa. Val­tio rankaisee kaupun­gin kult­tuurille suun­taa­mas­ta rahoituk­ses­ta vähen­tämäl­lä vas­taavasti omaa rahoitustaan.

On suuri ongel­ma tälle maalle, etteivät kun­nat voi luot­taa val­tioon, vaan joutu­vat aina pelkäämään, että jos ne panos­ta­vat itse johonkin, val­tio vähen­tää vas­taavasti omaa panostustaan.

Perintöveron poisto – mitä ajattelen nyt

Suh­tau­tu­mi­nen per­in­töveron pois­toon olisi selvä, jos ajat­telisimme per­in­töveron pois­toa vain taloudel­lisen tasa-arvon kannal­ta. Se lisäisi omaisu­usero­ja. Kuitenkin Ruotsin talous on val­ta­van paljon parem­mas­sa kun­nos­sa kuin Suomen talous suurelta osin, kos­ka Ruot­sis­sa on isän­maal­lista sijoi­tus­var­al­lisu­ut­ta. Siitä hyö­tyvät kaik­ki ruotsalaiset.

Vaik­ka halu­aisimme, emme voi mitään sille, että suo­ma­lais­ten yri­tys­ten omis­ta­jat ovat rikkai­ta. Voimme vaikut­taa vain siihen, ovatko he suomalaisia.

Suo­ma­laiset kasvuyri­tyk­set joudu­taan usein myymään ulko­maille, kos­ka suo­ma­laisil­la ei ole rahaa niitä ostaa.

Ruot­salais­ten koti­talouk­sien keskimääräi­nen var­al­lisu­us on selvästi suurem­pi kuin Suomes­sa, mut­ta sen medi­aani on Suomes­sa korkeampi. Var­al­lisu­userot ovat Ruot­sis­sa hyvin suuria.

Ruot­salainen pääo­ma on hyvin isän­maal­lista; kan­nat­taa olla, sil­lä suuria omaisuuk­sia hel­lästi kohtel­e­vat vero­lait ovat hal­li­tuk­sen hyvän­tah­toisu­u­den takana. Jat­ka lukemista “Per­in­töveron pois­to – mitä ajat­te­len nyt”

Suomen kaivospolitiikka on lyhytnäköistä ja epäisänmaallista

Olemme jok­seenkin ain­oana maana maail­mas­sa julk­ista­neet, että maaperämme rikkaudet ovat koko maail­man yhteistä omaisu­ut­ta. Kaikil­la maail­man kaivosy­htiöil­lä on oikeus perus­taa kor­vauk­set­ta kaivos Suomeen.

Joskus ennen kaivos sen­tään työl­listä paljon, mut­ta ne ajat ovat men­neisyyt­tä. Robot­it tekevät sen halvem­mal­la. Niin­pä, kun joku ulko­mainen yhtiö tulee Suomeen, siitä ei jää Suomeen paljon muu­ta kuin hait­to­ja. Hesaris­sa oli vähän aikaa sit­ten jut­tu siitä, kuin­ka kaivosy­htiöt uhkaa­vat tul­la kesämökkien naa­pureik­si, jol­loin kesämök­ki on tietysti käyt­tökelvo­ton eikä mitään kor­vauk­sia makseta.

Suomen kaivospoli­ti­ikkaa on ver­rat­tu Kon­goon. Ver­taus on epäreilu, sil­lä Kon­gos­sa kaivosy­htiö joutuu sen­tään mak­samaan 10 %  veroa kai­vok­sen tuo­to­s­ta. On meil­läkin nyt mitätön kaivosvero, 0,6 % met­allin vero­tusar­vos­ta. Sen tuo­tok­si on arvioitu 5 miljoona euroa vuodessa, eli ei mitään. Jopa Kon­gos­sa se on siis yli 16-ker­tainen. Jat­ka lukemista “Suomen kaivospoli­ti­ik­ka on lyhyt­näköistä ja epäisänmaallista”

Satamatunnelin tarpeellisuus selvitettävä puolueettomasti

Min­ua kismit­tää kysymyk­sessä Helsin­gin sata­matun­nelista se, että asi­aa käsitel­lään ikään kuin vas­takkain oli­si­vat vain sata­man etu ja Lapin­lah­den puis­ton luon­toar­vot.  En ole lainkaan vaku­ut­tunut siitä. että tun­neli on niin hyödylli­nen, että siitä kan­nat­taa mak­saa yli 400 miljoon­aa. Huo­mat­takoon, että sum­ma on selvästi yli paljon puhutun Kru­unuvuoren­ran­nan ratikkasil­lan (324 M€) kustannusten.

Olen arvioin­ut han­kkeen kus­tan­nuk­sik­si yli 400 M€, vaik­ka päät­täjille esitetäänkin lyhyen A‑vaihtoehdon hin­naksi ”vain” 290 M€. Se kuitenkin tuhoaisi rak­en­tamis­mah­dol­lisuuk­sia ainakin 200 000 ker­rosneliön edestä, ehkä jopa 400 000 k‑m2. Tuol­la raken­nu­soikeu­den arvo on vähin­tään 1000 €/k‑m2, mut­ta kos­ka tont­tien saat­ta­mi­nen raken­nuskelpoisek­si myös mak­saa, arvioin mene­tyk­sen maltil­lis­es­ti vähän yli sadak­si miljoonaksi.

Lisäk­si kaupun­ki menet­täisi vas­taavasti vero­tu­lo­ja. Helsin­gin ran­noil­la asuvil­la on taipumus mak­saa paljon kunnallisveroa.

Olen mon­taa eri kaut­ta saanut viestiä, että koko tun­neli on liiken­nesu­un­nit­telijoiden mielestä tarpee­ton – ei hyödytön, mut­ta ei läh­eskään 400 miljoo­nan arvoinen. Jat­ka lukemista “Sata­matun­nelin tarpeel­lisu­us selvitet­tävä puolueettomasti”

Markku Lehtola: Oden muistelmat voittoja ja tappioita

Olin erässä illanis­tu­jai­sis­sa ker­toma­l­la muis­telmis­tani “Voit­to­ja ja tap­pi­oi­ta. Min­ua haas­tat­teli eti­nen A‑studion toimit­ta­ja Markku Lehto­la. Tilaisu­us li ylivoimais­es­ti paras kir­jani teemoil­ta. Markku Lehto­la oli kir­joit­tanut osal­lis­tu­jille myös esit­te­lyn kir­jas­tani “niiltä osin, jot­ka eivät tulleet haas­tat­telus­sa esille”. Jut­tu oli niin hyvä, että julkaisen sen tässä, vai­ka siitä siis puut­tuvat parhaat palat:

AJAUTUMINEN VIHREÄKSI POLIITIKOKSI

Ode ker­too, että kaik­ista ihmi­sistä eniten hänen tekemisi­in­sä 1970-luvul­la vaikut­ti Ville Kom­si, jon­ka hän oli tavan­nut 1968: ”Hän veti min­ut nuor­lib­er­aalei­hin ja Enem­mistö ry:hyn.”

Kom­sin kanssa hän toi­mi ”höl­lästi” lib­er­aaleis­sa, ”mut­ta lib­er­aalien kun­nal­lispoli­ti­ikkaa Helsingis­sä emme voineet kan­nat­taa”. Lib­er­aalit ase­moi­tu­i­v­at edis­tämään autoil­i­jan asi­aa ”eli juuri sitä, mitä me halusimme vas­tus­taa”. Jalankulku- ja joukkoli­iken­nemyön­teistä liiken­nepoli­ti­ikkaa aja­vat oli­vat sil­loin vähem­mistönä kaikissa puolueis­sa, Ode kir­joit­taa. Jat­ka lukemista “Markku Lehto­la: Oden muis­tel­mat voit­to­ja ja tappioita”