Jukka Kopra (kok) kirjoitti tämän päivän Hesarissa , ettei asevelvollisuuden kustannusta pidä laskea osaksi Suomen puolustusmenoja, koska mielikuvitusrahalla ei maata puolusteta.
Kirjoitus on aivan käsittämätön. Kysymys on siitä, minkä arvoiseksi lasketaan se menetys, joka kansantaloudelle ja asevelvollisille koituu siitä, että asevelvolliset ovat intissä eivätkä töissä. Se ei ole mitään mielikuvitusrahaa tai jos on, työttömyyden tai alhaisen eläkeiän aiheuttama menetys kansantaloudelle on sekin mielikuvitusrahaa. Etla on arvioinut tämän merkityksen 0,4 prosentiksi BKT:sta.
Vaikka osa asevelvollisista opiskelisi elleivät olisi intissä, menetykseksi tulee laskea työpanos, sillä jos he opiskelisivat intin sijasta, he tietysti valmistuvat ja siirtyisivät työelämään aikaisemmin. Vuosi intissä tarkoittaa vuotta vähemmän työelämässä, sijoittuu intti mihin elämänvaiheeseen hyvänsä.
Asevelvollisuuden kustannusten laskeminen mukaan puolustusmenoihin saattaa Suomen samalle viivalle niiden maiden kanssa, joilla on palkka-armeija. Palkka-armeijan palkat ovat osa puolustusmenoja, joten asevelvollisuusarmeijan kustannusten on myös oltava. Muuten näitä ei voi verrata.
On merkki väärässä olemisesta, jos joutuu argumentoinnissaan puhumaan vastoin parempaa tietoaan.
Kopra näyttää pelkäävän, että jos tuo noin 0,4 % BKT:sta laskettaisiin osaksi puolustusmenoja, eduskunta laskisi puolustusmenoja tuon verran.
Minä taas ajattelen, että maamme ulkopoliittinen asema kohenee, jos voimme kansainvälisissä yhteyksissä sanoa puolustusmenojemme olevan 3,4 % BKT:sta sen sijaan että väittäisimme niiden olevan vain 3,0 prosenttia.
Sanoin Jukka Kopran puhuvan vasten parempaa tietoa. On tietysti sekin mahdollista, että hän uskoo olevansa oikeassa. En tiedä, onko tämä parempi vaihtoehto, mutta kokoomuslaiset ymmärtävät yleensäkin kansantaloudesta varsin vähän.
Tässä yhteydessä täytyy tunnustaa, että olen ollut asevelvollisuusarmeijan tarpeesta väärässä, tai siis olen ainakin muuttanut kantaani. Noin vuonna 2005 olin sitä mieltä, että kansantalouden voimavaroja ei kannata haaskata huonosti aseistettuun asevelvollisuusarmeijaan, vaan tehdä niin kuin muutkin EU-maat ovat tehneet ja valita moderni, osaava ja hyvin varustettu palkka-armeija.
Edelleen olen sitä mieltä, että hyvä aseistus on tärkeämpi kuin suuri määrä tykinruokaa ja sitäkin mieltä, ettei kallista asetta, hävittäjää tai tankkia kannata tositilanteessa antaa huonosti koulutetulle asevelvolliselle. Hävittäjiä ei kai aiota antakaan, mutta ymmärtääkseni tankkeja kuvitellaan käytettävän ilman kunnon koulutusta. Se on rahan haaskausta sen lisäksi että se haaskaa suomalaisten henkiä.
Ukrainan sota on osoittanut, että tehokkaat aseet ovat tärkeämpiä kuin suuri määrä sotilaita, mutta sotilaitakin tarvitaan niin paljon, ettei sellaisen palkka-armeijan ylläpitoon olisi edellytyksiä rauhan aikana.
Kuitenkin jos voin valita, mieluummin pienempi ja paremmin aseistettu armeija kuin suuri ja huonosti aseistettu. Sitäkin pitää ajatella, paljonko suomalaisia on tarkoitus tapattaa sodassa.
Noinhan se on, eli suorituskykyjä ei saa BKT-prosenteilla vaan rahalla mutta jos on mahdollista saada suurempi BKT-prosentti samalla rahamäärällä se kannattaa käyttää. Kopran argumenteista paras oli se, että samaa laskentatapaa käytetään myös liittolaismaissa. Niissä on palkka-armeija, ja syön vaikka hattuni jos esim. palkkasotilaiden eläkevastuut eivät ole mukana heidän laskelmissaan.
Mitä Ukrainan sodan kokemuksiin tulee, niin kuten kaikissa sodissa silloin on otettava kaikki aseet ja kaikki henkilöt mitä saadaan. Niin tyhmät kuin fiksutkin.
Suomessa taitaa tosiaan riittää kaaderilentäjiä, mutta en lähtisi noin kevyesti dissaamaan suomalaisten panssaritaistelijoiden ammattitaitoa. 10–12 kk palvelus + kertausharjoitukset ei todellakaan ole “ilman kunnon koulutusta”.
Putin on suunnilleen ilmoittanut haluavansa tappaa jokaisen ukrainalaisen. Uskoakseni hän ajattelee meistä yhtä positiivisesti. Siksi olennaista ei olisi sodassa kuolevien määrä, vaan sen jälkeen teurastettavat.
Positiivista on, että pääministeri Orpo muutama päivä sitten ilmoitti, että asevelvollisuuden kulut pitää näkyä maanpuolustusmenoissa. Lisäksi rajavalvonta ja henkilökunnan eläkemenot lasketaa yleensä maanpuolustusmenoiksi. Ei meillä, vaan se on vain puolustusministeriön menot. Asevelvollisuus ei tietysti näy menoina, joten tässä on aika paljon korjattavaa.
Meidän laskenta saattaa olla perua vasemmiston pelosta. Kun teeskennellään, että puolustusmenot ovat todellisuutta pienempiä, vasemmisto pysyi hiljaa.
Moi
Yliopiston taloustieteen peruskurssilla on muuten viimeiset viisi vuotta ollut ekana harjoitustehtävänä puolustusmenojen laskeminen vaihtoehtoiskustannukset mukaan laskettuna. Älä kerro kellekään, tietävät muuten tulevat opiskelijapolvet tähän valmistautua
Venäjän aloittama sota Ukrainassa on näyttänyt että Venäjä on valmis, ja jopa luottaa tietynlaiseen kulutussotaan. Se on valmis viemään joukkojaan teuraalle huonolla vaihtosuhteella, sillä se tietää sillä olevan enemmän reserviä. Täten pieni ja “hyvin varusteltu” armeija on riskialtis kortti pelattavaksi.
Jos ja kun Venäjä on valmis tapattamaan 200 000 sotilastaan tuhotakseen meidän 50 000 sotilaan armeijan, niin ei tuollainen pelote Venäjän johdolle ole mikään. Tälläinen pieni armeija häviää sodan nopeasti Venäjää vastaan vaikka voittaisi kaikki taistelut (Pyrrhoksen voitto).
Tarvitaan siis isompi pelote, kuten meillä nyt onkin: Reservin koko kai ainakin paperilla on jotain 900 000 suomalaista, jos tuosta kolmanneskaan on rintamakelpoisia niin kyllä sillä on jo kykyä käydä merkittävääkin vastarintaa, toki hinta olisi mielettömän suuri meidän väestörakenteelle.
Uskon siis että asevelvollisuusarmeija on parempi Venäjän uhkaa vastaan. Siihen myös liittyy toki paljon muitakin aspekteja, kuten kansan yhtenäisyyskysymykset ja se että jos siirryttäisiin palkka-armeijaan että kuka sen hinnan maksaisi? Nyt kaikki yhteiskuntaluokat maksavat asevelvollisuusarmeijan lähtökohtaisesti samasta lähtökohdasta — Jokainen omalla ajallaan ja panoksellaan taustasta huolimatta.
Kopran kirjoituksessa esitetty mielipide on tosiaankin käsittämätön. Ilman muutahan suomalaisten menetetty työpanos pitää laskea mukaan puolustusmenoihin. Eri asia on sitten mitä eduskunta päättää Suomen puolustusmenojen tasosta. Mutta hulluahan niitä on vähätellä silloin kun keskustellaan Natossa siitä kuinka paljon eri maiden tulisi puolustukseensa panostaa ja halutaan muidenkin panostavan enemmän puolustukseensa ja erityisesti Euroopan yhteiseen puolustukseen.
Kokoomus mainostaa olevansa talouspuolue mutta kansantalouspuolue se ei missään nimessä ole, eikä ole ollut koskaan, ja Kopra osoittaa sen
hyvin kun ei ymmärrä edes asevelvollisuusarmeijan kansantaloudellisia
kustannuksia.
.
Mutta kyllä siellä intissä jotain opitaankin, eli eräänlaista koulutusta sekin on, ei se ihan tyhjiin mene. Ja ampumistaitohan voi osoittautua viellä tulevaisuudessa arvokkaaksi taidoksi jopa sisäisissä kahinoissa
Mutta jos skenaarioiden sisällyttäminen laskelmiin on mielestäni luvuilla sumuttamista sanojen sijasta. Aistinvaraisten havaintojen perusteella armeijan käymisellä on vaikutusta nuoren miehen otteeseen elämästä, suoriutuminen sen jälkeen on monesti huomattavasti määrätietoisempaa. Eli jos lukuihin sisällytetään “menetetty” aika, sisällytetään johdonmukaisuuden vuoksi myös paremman elämänotteen tuomat hyödytkin. Tai sitten jätetään molemmat pois.
Toisaalta omien havaintojeni mukaan merkittävä osa oppii armeijasta esimerkiksi sen että esihenkilöitä ei pidä kyseenalaistaa, ja että hyvin tekemisestä rankaistaan vain antamalla lisätehtäviä ilman että siitä palkitaan oikein mitenkään. Tästä voi osaltaan tulla suomalaisen työelämässä nähtäviä “kansallisia erityispiireisyyttä”, epäaloitteelisuutta, vastuun välttelyä, massaan sulautumista, “management by perkele” johtamistyyliä ja ylempää tulevien käskyjen kyseenalaistamattomuutta. Jotka ovat aika huonoja lähtökohtia eritoten jos halutaan luoda jotain uutta.
Eli, näitä hyötyjä ja haittoja voi olla hyvin monenlaisia ja niiden arvoiminen todella vaikeaa. En vastusta lähtökohtaisesti ajatustasi, mutta pitää olla todella avoin mieli jos näitä arvioi suuntaan tai toiseen.
Minä opin intissä kiroilemaan ja vastuun välttelyä ja sitä, ettei kannata olla erityisen pätevä. Palasin sieltä huomattavasti tyhmempänä kuimn olin sinne mennyt.
Kommenttiin olisi voinut lisätä sen miltä vuosituhannelta kokemus oli
Soininvaara kirjoitti:
“Vaikka osa asevelvollisista opiskelisi elleivät olisi intissä, menetykseksi tulee laskea työpanos, sillä jos he opiskelisivat intin sijasta, he tietysti valmistuvat ja siirtyisivät työelämään aikaisemmin. Vuosi intissä tarkoittaa vuotta vähemmän työelämässä, sijoittuu intti mihin elämänvaiheeseen hyvänsä.”
Olen samaa mieltä siitä, että puolustusvoimien kustannukseksi tulisi laskea myös asevelvollisuuden kustannus yhteiskunnalle.
Asevelvollisuus todennäköisesti lyhentää työuraa keskimäärin usein jopa kestoaan enemmän. Asia johtuu siitä, että juuri ennen armeijan alkua tai heti sen päättyessä voi olla hankala työllistyä tai opiskellakaan. Armeija kestää yleensä noin 6, 9 tai 12 kuukautta. Jos 9 kuukauden armeija päättyy esim. kesken kevään, ei siitä pääse jatkamaan käytännössä enää lukukautta monessa oppilaitoksessa heti, vaan kurssit jatkuvat sitten seuraavana syksynä. Myös Etlan raportissa on tuotu, että asevelvollisuus voi aiheuttaa haittaa muunkin keston kuin suoraan sen keston verran.
Aiheuttaa asevelvollisuus toki muutakin kuin vain palkanmenetystä. Armeija-aikana todella moni pariskunta ja perhekin hajoaa. Poissaolo arjesta 6, 9 tai 12 kuukauden ajan vain osana viikonlopuista kotona käyden aiheuttaa monenlaista haittaa ihmissuhteille.
Itse kannattaisin nykyään mahdollisuutta suorittaa armeija paitsi kerralla, myös ihan tietoisesti ja ennakoidusti paloissa, kuten vaikka 3 peräkkäisenä kesänä suorittaen armeijan opintolukukausien kesälomina, jollainen ei lykkäisi välttämättä korkeapalkkaisempaan työhön siirtymismahdollisuutta samalla tavoin kuin perinteisempi suoritustapa. Jälkimmäistä vaihtoehtoa ei nykyään kuitenkaan ole vielä tarjolla. (Tiedän: armeijan kesälomasuorittamisissa jäisi talvivuodenaika armeijassa käymättä, mutta ei talvea ihan hirveästi koe lämpimänä vuonna heinä-joulukuussa armeijan käyvätkään, eivätkä kaikki tehtävät armeijassa muutenkaan vaadi erityisiä talvitaitoja, ja jos tämä olisi kynnyskysymys, voisi suoritustapaan liittää lisäksi vaikka yhden viikon talvileirin).
Bkt-pohjainen tapa laskea puolustusmenoja on maiden kesken ehkä ”reilu”, mutta tietysti itsessään ei kerro paljoa maan puolustusmahdollisuuksista. Vaikka Suomi kuuluu bkt-vertailujen parempaan keskikastiin, ei indeksi ota huomioon puolustettavan maa-alan laajuutta tai naapurin hyökkäysinnokkuutta. Jotenkin tuntuisi mielekkäältä ajatella, että sotilasliitossa suurin osa kaikesta panoksesta sijoitetaan nimenomaisesti sen raja-alueille. Tähän kai viides artikla tietysti vähän pyrkiikin, jos käytännössä toimii.
Ukrainan sota on opettanut minulle sen, että repertuaari on laajentunut paljon. Jos vastassa on se mitä on ollut, pitää pystyä vastaamaan sekä pieneen härnään että isoihin iskuihin, satavuotiaaseen ukkojen maasotaan ja hybridijuttuihin, elektroniseen häirintään. On siinä puolustuksella mietittävää, mihin resurssit käytetään, ja mihin väki koulutetaan, että puolustukseen ei jäisi merkittäviä menetelmien kokoisia aukkoja.
Ostimme maailman kalleimmat hävittäjät maasta joka on nyt ja tulee jatkossakin olemaan hyvin epävakaa. Hävittäjien hinta paisuu lisäksi budjetoidusta koko ajan. Ja ostimme niitä hävittäjiä myöskin määrällisesti paljon. Itse olisin ostanut briteistä halvemmalla, ja luotettavammasta maasta.
Nato-maiden puolutusbudjetit ilman USA:takin ylittävät jo nyt selvästi Venäjän käyttämän rahamäärän ja lisäksi Eurooppa tulee moninkertaistamaan budjetit entisestään.
Lisäksi taloudellis-teknologinen ylivoima on valtava Euroopan hyväksi. Hyvä niin.
Ymmärrän kyllä hyvin suuretkin puolustautumisvalmistelut, mutta kun nyt jo Ukrainakin pysäytti Venäjän, mihin ihmeeseen Eurooppa nyt oikein valmistautuu massiivisella varustautumisella? Onko tässä kyse samalla jostakin muusta?
Putinin sotakopla heikosti toimivalla konventionaalisella armeijallaan pysähtyisi jo sillä mitä meillä on nyt. Kuviteltu rintamahyökkäys Venäjältä Nato-maahan ei muutenkaan vaikuta realistiselta skenaariolta. Tämän ovat monet puolustusvoimien, mm. komentaja, todenneet.
Meneekö tämä jo maan militarisoiminen jo itsehypnoosin puolelle?
Ainoa missä Venäjä pärjää ovat ydinaseet. Muuten se näyttää olevan paperia rintamalla ja paperilla ei oikein sitäkään.
Puolueet laidasta laitaan vetävät nyt rautaa rajalle ja rautaa kaikkialle-politiikkaa. Eikä ole nyt naiset rauhan-puolesta tms. juttuja lainkaan. Ei tietenkään. Päivittäinen tykitys tekee tehtävänsä sukupuolesta riippumatta.
Vasemmistoliitto uskaltaa hieman kysellä, hyvin varovasti.
Sota-aikana on sota-ajan tiedotuspolitiikka. Meillä se on onnistunut? nyt kuitenkin jo överisti. On oltava ultra-asevarustelumyönteisyyteinen peläten syytöstä Putinin pussiin pelaamisesta jos ei ole. Niin meidät on kammattu. Suhteellisuuden miettiminen on kielletty.
Natonhan piti olla turva kun siihen liityttiin. Minusta se olikin oikea veto. Mutta nyt ei olekaan, se ei riitäkään. Nyt täytyy ostaa lisätoimintoja (lisää rautaa, ja lisää) kuin autokaupassa uudelle autolle joka ei toimikaan luvatusti.
Puolustusbudjettiin riittävä panostus mutta järki ja suhteellisuus käyttöön senkin suhteen.
Onko Ukraina pysäyttänyt Venäjän? Vaikka Nato ei ole lähettänyt joukkoja Ukrainaan niin materiaalia ja tiedusteluapua se on, niin paljon kuin jos Ukraina olisi täysjäsen, ehkä enemmänkin, mutta ei Ukraina ole onnistunut pysäyttää Venäjää, hieman viivästyttää vain. Putin pystyy jatkuvasti lähettämään rintamalle lisää sotilaita, useimmiten köyhistä oloista olevia miehiä joilla ei ole vaihtoehtoa, sekä liittoutumaan Pohjois-Korean kanssa joka lähettää sinne kanssa sotilaita ja aseita. Seuraavaksi hän saa varmaan houkuteltua joukkoja Afrikan maista, Venezuelasta ja Kuubasta. On kuulemma nähty kanssa kiinalaisia taistelemassa Venäjän joukoissa.
Naton ongelma on että jäsenmaat ovat kaikki tottuneet mukavaan elämään ilman sotaa. Ja Euroopan ongelma on ettei olla omavaraisia energian suhteen.
Silfverbergille kommenttina että vaikka Venäjä rekrytoi vapaaehtoisia ulkomailta mutta näiden joukkojen varusteet ja materiaalia ovat yhtä alkeellisia kuin Neuvostoliitolla talvisodassa. Stalin ei olisi missään vaiheessa rekrytoinut joukkoja tai ostanut ohjuksia ulkomailta. Ukrainan asevoimat ovat paljon koulutetumpi ja varusteltu tällä hetkellä. Ukrainassa on lännen tukemaa sotateollisuutta.
“Kuviteltu rintamahyökkäys Venäjältä Nato-maahan ei muutenkaan vaikuta realistiselta skenaariolta. Tämän ovat monet puolustusvoimien, mm. komentaja, todenneet.”
Hyökkäys Ukrainaan ei sekään ollut realistinen skenaario, siksi mm. Zelensky ei uskonut siihen eikä mobilisoinut, vaikka amerikkalaiset kertoivat koko maailmalle, että hyökkäys tulee.
Voi se olla noinkin, mutta eihän Zelensky mobilisaatiota ole vieläkään kunnolla tehnyt: suurin osa maan rintamaikäisistä miehistä ei ole rintamalla. Miksi? Koska eivät halua. Eikä heitä sinne saada halutussa määrässä. Tämän myöntää jo Ukrainakin.
Tuossa olisi korjaamisen paikka. Puhutaan Nato-sotilaiden lähettämisestä. Mutta yhtä paljon pitäisi puhua ukrainalaisten lähettämisestä oman maansa puolustustaisteluun. Totta kai tällä menolla Ukraina valitettavasti jää tappiolle Venäjän kanssa. Sitä ei voi ehkä rahalla eli lähetetyillä materiaaleilla muuksi muuttaa. Mutta toivotaan.
Suomalainen prosenttipuhe tulee toisesta maailmasta. Olemme pelanneet oikein vaikka oli hetki 2000-luvulla jossa höpötettiin ettei armeijoita tulla tarvitsemaan muuhun kuin ympäristöuhkien torjumiseen.
Meillä on jo nyt hyvä armeija, liikekannallepanomäärältään suuri armeija, jolla on nykyään myös hyvä varustus, lisäksi olemme Nato-jäseniä ja käytämmepä vielä suurimpaan osaan maista verrattuna puolustukseemme rahaa merkittävän paljon. Ja se vielä kasvaa. Mutta ylivarusteluun ei ole syytä.
Ukrainan suhteen sen sijaan suuri huoli. Suomen suhteen en tuon yllä mainitun vuoksi osaa pelätä kuvittelevat sitten iltapäivälehtien sotafantasiatoimittelijat, mitä skenaarioita tahansa. Ja b‑luokan “lähteet.”
Uskon mieluummin siihen mitä puolustusvoimiemme johto ja nykyinen ja edeltävä presidentti sanoo kerrasta toiseen: Suomeen ei kohdistu nyt sotilaallista uhkaa.
Oltava valppaana mutta ei paniikissa. Koskee myös määrärahoja, ajattelen.
jota
@valppaana, ei paniikissa
Ennen Ensimmäistä maailmansotaa ennustettiin, että mitään suursotia ei voi enää tulla, koska maailman talous on niin globalisoitunut eikä sodassa olisi mitään järkeä. Kuten edellisestä tämän blogin ketjusta näemme, suurvaltoja ei välttämättä ohjata järjellä ja talous ei yllättäen olekaan rajoittava tekijä, kun löytyy poliittista tahtoa. Jos Venäjä haluaa sodan, se aloittaa sodan, siinä ei ulkopuolisten arviot toiminnan realismista ja järkevyydestä paina mitään. Vastaavasti Trumpin puheet Grönlannin liittämisestä Yhdysvaltoihin voivat tuntua järjettömiltä, mutta mikä häntä estäisi? Ja mitä NATOsta jää jäljelle, jos suurin NATO-maa hyökkää toisen NATOn jäsenen kimppuun?
joo, saksakin käyttää ainakin tilastojen mukaan pari prossaa puolustusmenoihin, mutta puolustuskyky lähenee nollaa
Mutta mikä ihme on se konventionaalisen rintamasodan todellinen uhka joka uhkaa koko Eurooppaa nyt aivan giganttisessa mielessä? Venäjä? Ei todellakaan. Aggressiivisuutta ja roistomaisuutta ja putinismin harhoja sieltä löytyy mutta ei sellaista suorituskykyä joka olisi uhka Euroopalle laajassa mielessä.
Nyt lähes koko Venäjän huonosti suoriutuva armeija on jumissa Ukrainan pelloilla ja pusikoissa eikä pääse siitä kunnolla eteenpäin kuin muutamia satoja metrejä viikossa. Koska jo Ukraina kykenee siihen, ajatellaan vaikka Puolaa, maan tehokasta ja suorituskykyistä armeijaa. Eihän Venäjän konventionaalisilla asevoimilla ei olisi pelkästään sitäkään vastaan mitään mahdollisuuksia.
Muistakaa nyt edes se että olemme Natossa. Ilman jenkkejäkin olemme Venäjää vahvempia jo nyt mennen tullen jos ajatellaan perinteistä maa hyökkää rajan yli toiseen maahan ‑skenaariota.
Parasta puolustuspolitiikkaa olisi vaikuttaminen sisäisesti Venäjän poliittiseen tilanteen. Suomeksi Putinin kaataminen. Siihen päästään avaamalla yhteyksiä Venäjään ja ehkäpä jopa tekemällä niitä diilejä, vieheeksi. Ei ryhtymällä siiliksi joka on aseistautunut itseltään aivot narikkaan.
jota
suhteellisuus hoi
” Aggressiivisuutta ja roistomaisuutta ja putinismin harhoja sieltä löytyy mutta ei sellaista suorituskykyä joka olisi uhka Euroopalle laajassa mielessä.”
Mitä sitten? Ymmärrätkö, kuinka kalliiksi meille jopa pieni ja voitokas sota tulisi? Sodat ovat aina kalliita.
jota
” Ostimme maailman kalleimmat hävittäjät”
Millä laskuopilla?
Suomalaisten tarjouspyynnössä tarjottiin normaalista tarjouksesta toisinpäin eli oli 10 miljardin könttäsumma ja kaikki tarjoajat saivat tarjota tuohon rahaan niin paljon (tai vähän) hävittäjiä ja asepaketteja, kuin perse kestää.
Lockheed Martin tarjosi 64 kpl F‑35:sia, ihan yhtä monta mitä kaikki muutkin julkaistut konemäärät. Saab tarjosi 64 Gripeniä ja kaksi global eye tutkakonetta, Boeing 50 Super Hornettia ja 14 Growleria. Dassaultin Rafalenja BAESin Eurofightereiden kappalemäärät jäivät ymmärtääkseni salaisuuksiksi.
” kun nyt jo Ukrainakin pysäytti Venäjän, mihin ihmeeseen Eurooppa nyt oikein valmistautuu massiivisella varustautumisella?”
Venäläisten arvio omasta suorituskyvstään on niin optimistinen, että riittävän vahvaan pelotevaikutukseen tarvitaan melkoinen yliote.
He saattavat yksinkertaisesti kuvitella, että voivat nopeasti valloittaa joitakin maa-alueita tai kenties kokonaisen Baltian maan, ennen kuin Eurooppa saa armeijansa liikekannalle. Ja sitten uhataan ydinaseilla ja saadaan eurooppalaiset säikähtämään.
Niinpä Euroopassa tarvitaan niin vahvat asevoimat, jotka on nopeasti mobilisoitavissa, että mikään pieni kaappausretki ei voi onnistua edes väliaikaisesti. Venäläisten rynnistys täytyy voida pysäyttää heti rajalle ja etukäteen on näytettävä siltä, että ihan varmasti onnistuu. Muussa tapauksessa venäläiset saattavat kuvitella, että temppu on tehtävissä.
“jota
” Ostimme maailman kalleimmat hävittäjät”
Millä laskuopilla?”
Syltty, googleta vähän. Selviää että hinta tulee nousemaan miljardeilla, joidenkin arvioiden mukaan 20 miljardiin.
Mietin myös miten pientä osaa sekä Venäjän ilmavoimat että Ukrainan ovat näytelleen Ukrainan rintamalla. Pitäisiköhän se suorituskyky laittaa muuhun. Iso hävittäjälaivasto on tietenkin rauhan aikana kiva ja näyttävä ilmaparaateissa, mutta nykysodassa sen ilmassa pitäminen ja mukana sotatoimissa enemmin tai vähemmin mahdotonta, koska ilmatorjuntatekno niin kovaa tasoa.
Drooneillakin on ollut paljon isompi vaikutus.
Valvontalentoihin rauhanaikana tarvitaan tietenkin hyvät koneet.
Lisäksi maa josta ostimme ja johon sitouduimme kone-asiassa (noin 40 vuodeksi) on aika epävakaa nyt. Ja jos se on sitä nyt, se voi olla sitä myöhemminkin.
Kaappaushyökkäyksen skenaariosi on kyllä uskottava. Mutta aiommeko me todella pelätä itää seuraavat 100 vuotta. Ja militarisoida sen vuoksi yhteiskuntamme ja yhteiskuntailmaston? Jos niin, lähestymme venäläistä nykysysteemiä, käänteisesti.
Sen sijaan olisi pyrittävä Putinin ja putinismin kaatoon Venäjällä.
Se mahdollistuu vain jos sota loppuu, jonkinlaiset suhteet aloitetaan ja saadaan venäläiset kansana kaipaamaan muuta kuin putinismia. Täysin eristettynä se tuskin onnistuu. Vahvistanee vain Putin koplan valtaa. Trumpin halu edes jollakin tavalla normalisoida suhteita Venäjään saattaa olla viisaampi ajatus tässä suhteessa kuin uskommekaan, ehkä. Rintamalla, valitettavasti, Putinia ei nyt näytä kaadettavan. Ei ainakaan ilman Naton mukaan menoa. Ei ilman sitä että ukrainalaiset miehet saataisiin nykytilannetta laajemmin rintamalle. Ehkäpä näitä molempia pitäisi kokeilla??
Varusteluun panostamista kannatan minäkin. Reilua panostusta. Mutta ajatus ettei samalla yritetä muita keinoja, diplomatiaa esimerkiksi, on köyhä. Ja pakkoajatus jossa näemme ainoana mahdollisuutena jonkinlaisen yksiulotteisen Militaria Suomen on ahdas. Hyvinvointivaltiommehan jo nyt kapenee varustelupäätöksistä > rahapula > velka > korot > leikkaukset. Ne puolustusvoimien hankinnat on pakko tehdä nyt, se on selvä, syistä jotka kerroit Syltty, mutta kyllä tästä rautaa rajalle eikä mitään muuta-hengestä on jossakin vaiheessa tultava ulos.
jota
” Selviää että hinta tulee nousemaan miljardeilla, joidenkin arvioiden mukaan 20 miljardiin.”
Kyllä, käyttökustannukset koneiden käyttöiän aikana tulevat olemaan 10 miljardia. Sekin on etuköteen budjetoituna ja sama kaikille koneille.
”Mietin myös miten pientä osaa sekä Venäjän ilmavoimat että Ukrainan ovat näytelleen Ukrainan rintamalla. ”
Ukrainalla ei ollut kunnollisia ilmavoimia, mutta tehokas ilmatorjunta, jota venäläiset eivät ole kyenneet läpäisemään. Venäläisten ilmavoimat eivät nekään ole kyllä ihan A‑luokkaa.
Silri Venäjän eteneminen on ainakin välillä perustunut melko lailla lentokoneista tiputettaviin täsmäpommeihin, joilla ukrainalaisten asemat on tuhottu yksi kerrallaan. Ja ukrainalaisten vastahyökkäystä 2023 häiritsivät merkittävästi helikopterit.
(tosin epäilen, että helikopterit ko
” Selviää että hinta tulee nousemaan miljardeilla, joidenkin arvioiden mukaan 20 miljardiin.”
Kyllä, käyttökustannukset koneiden käyttöiän aikana tulevat olemaan 10 miljardia. Sekin on etukäteen budjetoituna ja sama kaikille koneille.
”Mietin myös miten pientä osaa sekä Venäjän ilmavoimat että Ukrainan ovat näytelleen Ukrainan rintamalla. ”
Ukrainalla ei ollut kunnollisia ilmavoimia, mutta tehokas ilmatorjunta, jota venäläiset eivät ole kyenneet läpäisemään. Venäläisten ilmavoimat eivät nekään ole kyllä ihan A‑luokkaa.
Silti Venäjän eteneminen on ainakin välillä perustunut melko lailla lentokoneista tiputettaviin satoja kilojen täsmäpommeihin, joilla ukrainalaisten asemat on tuhottu yksi kerrallaan. Ja ukrainalaisten vastahyökkäystä 2023 häiritsivät merkittävästi helikopterit. (tosin epäilen, että taisteluhelikopterit korvataan drooneilla, on ne niin kalliita)
Trumpin paluu ei mielestäni ollut nähtävissä vielä 2021, kun kilpailutus ratkesi.
Mutta 64 kappaletta F‑35ia Ukrainan sodassa olisi niin suuri voima, että se vaikuttaisi jo koko sodan kulkuun.
” Mutta aiommeko me todella pelätä itää seuraavat 100 vuotta.”
Miksi ei?
Sitähän tässä on tehty jo yli 100v ja nykyisillä trendillä tähän ei tule muutosta, jos Venäjällä ei tapahdu jotain yllättävää.
” Ja militarisoida sen vuoksi yhteiskuntamme ja yhteiskuntailmaston? Jos niin, lähestymme venäläistä nykysysteemiä, käänteisesti. ”
Outoja väitteitä. Olivatko länsimaat nykyistä suurempien puolustusbudjetteineen kylmän sodan aikana jonkinlaisia militarisoitumeita demokratioiden irvikuvia? Eihän puolustusbudjetti ole kuin resurssikysymys.
” Se mahdollistuu vain jos sota loppuu, jonkinlaiset suhteet aloitetaan ja saadaan venäläiset kansana kaipaamaan muuta kuin putinismia.”
Ei varmasti tule tapahtumaan.
Ainoa toivo tuohon on, että sota jatkuu ja romauttaa Venäjän talouden. Jonkinlainen neukkula Afganistanissa ‑skenaario siis.
Jos sota loppuu nyt, Putin saa *jälleen* voitokkaan sodan vyöhönsä. Ei voitokkaita sotia käyviä diktaattoreita kaada mikään, kansa hurraa ja taputtaa johtajilleen.
” Mutta ajatus ettei samalla yritetä muita keinoja, diplomatiaa esimerkiksi, on köyhä”
Eli esitetään taas heikkoa ja tarjotaan Putinille voitto sodassa. Entäpä jos Putin vetää siitä jonkinlaisia, meidän kannaltamme vähän ikävähköjä johtopäätöksiä? Eurooppa on heikko, Trump antaa vapaat kädet ja Venäjä voitokas + sotatalous rullaa yhdistettynä heidän ylioptimistisiin kuvitelmiin.
Täytyy ymmärtää, että se maa on marinoitunut 20v omassa propagandassaan eurooppalaisten täydellisestä kyvyttömyydestä ja neitimäisyydestä ja se vaikuttaa kaikilla tasoilla. Kyllä siellä on alettu uskomaan omaa propagandaa.
Eli mikä voisikaan mennä pieleen?
“Minä taas ajattelen, että maamme ulkopoliittinen asema kohenee, jos voimme kansainvälisissä yhteyksissä sanoa puolustusmenojemme olevan 3,4 % BKT:sta sen sijaan että väittäisimme niiden olevan vain 3,0 prosenttia.”
Vastaväite on ollut, että jos tilastoperustetta aletaan muuttamaan, muut maat Euroopassa alkavat keksimään omia tapojaan lisätä virallista BKT-osuutta, sen sijaan että tekisivät mitään todellista. Et pidä tätä todennäköisenä?
Miten asevelvollisuus muuten lasketaan Suomen koko BKT:hen tällä hetkellä? Päivärahojen arvolla? Vai nollan arvolla?
Julkinen sektori pääsääntöisesti huomioidaan palkkakustannusten perusteella BKT:ssa. Verottomia päivärahoja kai ei yleensä huomioida julkisen sektorin tuottamaksi BKT:ksi, kuten työntekijöiden lounasetuja tai kulttuuriseteleitä. Varusmiesten päivärahatkin ovat verottomia päivärahoja. Huomioidaanko heidän lakisääteisesti pakolliselle, ja lakisääteisesti palkattomalle työpanokselleen Suomen BKT:ssä mitään arvoa?
Eli onko asevelvollisuuden tilastointi yksi syy sille, miksi Suomi on joitain muita länsimaita jäljessä BKT:n määrässään?
“Eli onko asevelvollisuuden tilastointi yksi syy sille, miksi Suomi on joitain muita länsimaita jäljessä BKT:n määrässään?”
No ei kovin merkittävässä määrin ainakaan. Se jossakin yhteydessä esitetty 0,4%-yksikn alilaskenta puolustusmenoissa on ainakin suuruuluokaltaan oikein (sitä suorittaa kulloinkin keskimäärin selvästi vajaan vuoden vajaa puolet yhdestä ikäluokasta). En tiedä, miten se yleiseen BKT:n on laskettu, mutta virhe ei voi olla tuota suurempi ja se on vakaa (siis muutos lähellä nollaa, vaikutus hieman vähenevä pitkällä aikavälillä).
Ehkä eniten näin jälkeenpäin on kyrsinyt se, että asevelvollisuusaika (silloin 11 kk) ei kerryttänyt eläkettä. Sitä oltiin kuitenkin valtiofirman töissä, suurimmaksi osaksi vielä tyyliin 24/7. Päivärahan ostovoima silloin oli luokkaa kahvi ja munkki sotkussa. No, litteran junaan sai muutaman kerran, kun pystyi esittämään vääpelille vakuuttavan henkilökohtaisen syyn loman tarpeelle. Mutta enpä ole onnistunut löytämään yhtään pätevää syytä sille, että asevelvollisuuden kustannuksia ei laskettaisi puolustusmenoihin. En ole sitäpaitsi ollenkaan vakuuttunut siitä, että 0,4% BKT:stä edes kattaisi kaikkia todellisia kustannuksia — mutta onpahan edes alku keskustelulle.
Silloin kun sinä ja minä olimme intissä, ei alle 23-vuotiaana tehty työ kerryttänyt eläkettä muutenkaan. Oli siis ihan perusteltua, ettei se kerryttänyt sitä lykkäystä saaneillekaan. (Sinänsä tuo eläkkeetön viiden vuoden jakso oli perusteltu. Kuulemma 1960-luvulla asiaa neuvotelleet työmarkkinaosapuolet olivat todenneet, että he menettivät nuoruudestaan viisi vuotta sodassa, joten nuorempien on sopivaa menettää viisi vuotta eläkekertymää tasa-arvon vuoksi.)
Sen sijaan nykyisellään ei ole mitään eläkejärjestelmän sisäisen logiikan mukaista perustetta sille, että armeija-ajasta ei kerry eläkettä. Jos työttömyyskorvaus kerryttää eläkettä, ei ole perustetta tälle kertymättä jäämiselle. (Oikeudenmukaisuusperuste on: tästä kertymästä olisi hyötyä lähinnä hyvätuloisille, sillä huonotuloisen kohdalla kertymä tulee olemaan merkityksetön, kun se leikkaa kansaneläkettä voimakkaasti.)
Olen kuullut argumentoitavan, että asevelvollisuuden kustannukset ovat samalla viivalla muiden kanssa, koska vaikka palkka-armeijan palkka lasketaan kuluksi, palkkasotilaan menetettyä työpanosta ei lasketa. Samoin meillä sotilaiden päivärahat voidaan laskea kuluksi, mutta menetettyä työpanosta ei. Minusta tämä argumentti vaikuttaa loogisesti pätevältä, joten mieluusti kuulisin, mikä siinä on vialla.
Sivuhuomiona: minusta olisi yhdenvertaisuusnäkökulmasta tärkeää maksaa asevelvollisille kohtuullinen korvaus ajastaan, koska kaikkien kansalaisten ei tarvitse sitä suorittaa.
Se todellinen työn kustannus on aika. Ajalle voidaan asettaa arvo joko maksamalla markkinaehtoista palkkaa, jolloin hinta tulee suoraan näkyviin palkkakuluna (ja lasketaan osaksi puolustusmenoja), tai se aika voidaan ottaa väkisin vankeusrangaistuksen uhalla, jolloin sille on pakko laskea laskennallinen vaihtoehtoiskustannus, jotta todellinen kustannus tulee laskettua samalla tavalla erityyppisten järjestelmien välillä.
Toinen vaihtoehto on tietysti jättää palkkamenot huomioimatta kokonaan ja keskittyä pelkkään ostettuun rautaan, mutta on siinäkin omat ongelmansa…
Ja olen samaa mieltä siitä, että asevelvollisille tulisi maksaa reilua korvausta käytetystä ajasta. Silloin kustannus olisi vertailukelpoinen muiden mallien työvoimakulujen kanssa (vaikkakin reserviarmeijan suorituskyky olisi todennäköisesti “saman hintaista” puhdasta ammattiarmeijaa suurempi mobilisaatiotilanteessa), ja toisaalta puolustusvoimille syntyisi aito kannustin miettiä onko ihan kaikkia aidosti kannattavaa kouluttaa taistelijoiksi, vai kannattaisiko koulutettavia valikoida nykyistä tiukemmalla seulalla (ja antaa muille vapautus), ja käyttää säästyneet korvausrahat parempiin aseisiin.
Arkkitehti ehti kirjoittaa suurin piirtein samansisältöisen kommentin, jonka Soininvaaran kolumni minussa kirvoitti.
2020-luvun länsimaissa on ylipäätään vieras ajatus, että jokin yhteiskunnan toiminto rakentuu sukupuolen perusteella lankeavan 6–12kk ilmaistyövelvollisuuden varaan. Vahvuudeltaan täysin vastaava armeija olisi missä tahansa muussa Nato-maassa kalliimpi, sillä työstä on tavattu maksaa.
Ainoa fiksu tapa nostaa puolustusmenojen osuutta bkt:stä on maksaa varusmiehille kunnon korvaus työstään. Nykyaikana palkaksi ei riitä enää se, että pakkotyössä ”kasvaa ihmisenä”, ”saa kavereita” — ja joku ehkä oikein ammatinkin!
Tutkija Punavuoresta kirjoitti:
“2020-luvun länsimaissa on ylipäätään vieras ajatus, että jokin yhteiskunnan toiminto rakentuu sukupuolen perusteella lankeavan 6–12kk ilmaistyövelvollisuuden varaan. Vahvuudeltaan täysin vastaava armeija olisi missä tahansa muussa Nato-maassa kalliimpi, sillä työstä on tavattu maksaa.”
On asiassa toinenkin poikkeus. Ahvenanmaalla asuvat on vapautettu sukupuolesta riippumatta asevelvollisuudesta sillä perusteella, että 1920-luvun alussa ei ollut ruotsinkielistä varuskuntaa. Kun asiasta silloin säädettiin, suomenkielinen lehdistö kirjoitti asiasta niin, että asevelvollisuus on tulossa myös Ahvenanmaalle, kunhan valtio ja Ahvenanmaan hallinto sopii yksityiskohtien toteutuksen. Perustuslain mukaan Ahvenanmaallakin on voimassa puolustusvelvollisuus kansalaisilla (vaikka maakuntahallinnolla hallintona onkin erityisasema). Meuvotteluissa maanpuolustusvelvoitteen käytännön toteutuksen järjestämisestä Ahvenanmaalla asuvien osalta on mennyt jo yli 100 vuotta. Neuvottelut sen asian järjestämisen yksityiskohdista ovat silti vieläkin kesken. Joissain asioissa päätöksenteko on kovin hidasta.
On epäoikeudenmukainen tilanne, että asuinpaikka Suomen sisällä määrää sen, onko velvollisuutta käyttää elämästään 6–12 kuukautta käyttää palkattomaan työhön yhteiskunnalle. Perustuslain mukaan ihmisiä ei saisi ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan alkuperän perusteella.
Uskaltaisin olla eri mieltä tästä korvauksesta. Taloustieteellinen tutkimus osoittaa, että on olemassa yhteiskunnallisia toimintoja, jotka toimivat paremmin, kun niille ei ole asetettu rahallista hintaa. (Klassinen esimerkki on sakolla uhkaava roskauskieltokyltti, joka toimii huonommin kuin sakosta mitään mainitsematon.)
Nykyisellään asevelvollisuus on siirtymäriitti. Siihen osallistuminen (ja osallistumatta jääminen) muuttaa henkilöä sekä tämän omissa että muiden silmissä. Asiaa ei voi mitenkään korvata rahalla, eikä siitä saa järkiperäisesti katsoen mitään rahallista korvausta. Jokainen armeijassa oleva ymmärtää, että mahdollisessa sotatilanteessa kuolema tai haavoittuminen on todellinen vaihtoehto, reserviupseereille todennäköisin vaihtoehto. Silti johtajakoulutukseen on runsaasti halukkaita. Järjestelmä nostaa asevelvollisuuden rahatalouden ja rationaalisuuden ulko- ja yläpuolelle, yhteiskunnalliseksi luottamus- ja kunniatoimeksi. Sen vuoksi armeijaan menee ikäluokan parhaimmisto ja ulkopuolelle jääneistä ollaan aiheesta huolestuneita.
Tämä on suomalaisen asevelvollisuusjärjestelmän vahvuus, joka koskee myös reserviä. Tätä ei pidä särkeä maksamalla “kunnon” palkkaa. Sellaista ei voida mitenkään maksaa. Normaali miehistön palkka teollisuusmaassa on jossain tuhannen ja kahden tuhannen euron välillä. Sillä saadaan 0,5–1% ikäluokasta palvelukseen. Ne heikoimmat. Sellainen palkka, jolla saataisiin 75 % ikäluokasta houkuteltua taloudellisten syiden perusteella palvelukseen, olisi oltava jossain 5000–6000 euron yläpuolella. (Venäjällä nähdään, että vasta noin kolminkertaisella palkalla keskipalkkaan nähden saadaan väkeä taistelijan kannalta varsin epätoivoiseen sotaan, eikä sielläkään olla kovin monen prosentin mobilisaatioastessa.)
Eli asevelvollisuus on pidettävä omana irrationaalisen yhteisöllisyyden saarekkeenaan rahatalouden ulkopuolella, jos haluamme saada asevelvollisuuden edut.
Erastotenes aleksandrialainensanoo:
11.4.2025 14:20
Nyt kandeis kaivella vähän tilastoa, että mitä se _keskimääräinen_ 23-vuotias tienaa.
Jos armeijan käynnistä saa sen verran, niin moni kävis tyytyväisenä.
On sitten ihan eri asia, mitä pitäs maksaa, jos lähtee aktiiviseen sotatoimintaan.
Jonka takia on pähkähullua ajatella, että noista maksettais sama palkka.
Laitetaan siis vaikka 2k€/kk koulutusajasta ja 5x sitten sotatoimista, jos niitä tulee.
Ei sitä noin lasketa. Armeija takia urakehitys ja korkeammat palkat viivästyvät vuodella. Siksi se intti leikkaa niitä vuosia, jolloin on päästy kunnon hommiin
Osmo Soininvaarasanoo:
21.4.2025 9:51
Tuotakin olis hyvä tarkastella.
Kuinka yleinen nykyään tuo “nousujohteinen” palkkaus on?
Yksityiseltä puolelta “ikälisät” ovat kadonneet jo aikoja sitten ja sama kai julkisellakin puolella?
Jotkut tietysti nousevat johtaviin asemiin, mutta veikkaisin, että tää nykyajan ongelma just on, ettei ole sitä koko uran kestävää tulokehitystä, joka oli melkein sata vuotta vakiotilanne. Siksihän eläkevarat jne. eivät kehity oletusten mukaisesti.
Jos siis joku työehtosopimuksen perälauta on jollekin insinöörille jo niin korkea, että aloittaa suunnilleen samalla palkalla millä jää eläkkeelle, niin armeijan merkitys koko uran palkkakertymässä jää paljon pienemmäksi.
Toinen juttu voi tietty olla myös se, että armeijasta voi jäädä vaikka terveyshyötyjä, jotka taas nostavat sitä koko uran palkkakertymää.
Tutkimatta vaikea sanoa.
Minusta on tosiaan surkuhupaisaa, että ollaan kovasti laskemassa mitä Valtio menettää kun ihminen käy intin, sillähän taas ei ole mitään väliä mitä se intin käynyt menettää, ainakaan näissä keskusteluissa monelle. Kaiken lisäksi intti vielä kovasti opettaa monelle kaikenlaista vastuunvälttelyä kun siitä on tarkoituksella tehty ikävä paikka ja suoranainen pään aukominen ja miehistön alistaminen on ihan normaalia ja hyväksyttyä toimintaa.
Minulta ainakin armeija tuhlasi 9 kk elämästä, että kiitos vaan isänmaa. Se on niin vaikeaa edes kohdella ihmistä kohtuullisesti, pakko päästä alistamaan ja monottamaan.
Eli tämän logiikan voisimme alkaa maksamaan maanpuolustuspalveluksen ajalta henkilöille täysiveroista palkkaa ilman että se vaikuttaisi maanpuolustusmenoihimme? Tämä koska esittämäsi logiikan mukaisesti ei ole eroa että maksetaanko heille palkkaa vai ei.
Toki päivärahaa maksetaan nyt, mutta eihän se ole kuin alle kymmenesosa mistään vähänkään järjellisestä palkasta. Päiväraha on 6,10€. Tätä ei voi millään muotoa verrata oikeaan palkkaan.
Vastaus on siis: Pielessä on se että toisessa mallissa lasketaan mukaan henkilöiden maksettavat palkat (palkka-armeija), ja toisessa ei (yleinen maanpuolustusvelvollisuus). Molemmissa malleissa kyllä menetetään se tehty työ mitä palvelukseen osallistuvat henkilöt voisivat tehdä sen sijaan.
“Vastaus on siis: Pielessä on se että toisessa mallissa lasketaan mukaan henkilöiden maksettavat palkat (palkka-armeija), ja toisessa ei (yleinen maanpuolustusvelvollisuus). Molemmissa malleissa kyllä menetetään se tehty työ mitä palvelukseen osallistuvat henkilöt voisivat tehdä sen sijaan.”
Molemmissa malleissa lasketaan maanpuolustusmenoiksi henkilöille maksettavat palkat, maanpuolustusvelvollisilla ne vain ovat onnettoman matalat.
Kuten sanoitkin yllä, niin molemmissa malleissa menetetään se työ, mitä palvelukseen osallistuvat voisivat tehdä sen sijaan. Tätä ei kummassakaan mallissa lasketa maanpuolustusmenoksi.
Kirjoitin:
Tämä oli minulta aivan päälaellaan oleva virhe ajattelussa, eli edellisessä kommentissani ei ollut mitään tolkkua. Yritän uudestaan, sillä Timon esittämä ajatus ansaitsee parempaa ja on mielenkiintoisempi.
Hahmottelen nyt maanpuolustuksen hintaa fiksummasta näkökulmasta:
Vaihtoehtokustannus + Suorat kulut = Maanpuolustuksen hinta
Suorat kulut pitää sisällään ne mitä tällä hetkellä lasketaan vaikkapa Suomen puolustuskuluiksi. Eli vaikkapa aseiden hankinnan, kantahenkilökunnan kulut, päivärahat, kiinteistöt ja niin edelleen.
Lisäksi vaihtoehtokustannus, eli sen arvo mikä muu työ jää tekemättä kun ihmiset ja resurssit ohjataan maanpuolustukseen. Tätä ei perinteisesti lasketa laskelmiin lainkaan. Eli tässä mielessä vaikkapa Yhdysvallat ja Suomi ovat laskelmissaan “samalla viivalla”.
Mutta, nuo vaihtoehtokustannukset ovat paljon suuremmat Suomessa ja muissa yleisen maanpuolustusvelvollisuuden maassa. Tämä koska sitä työtä tehdään niin paljon enemmän. Jos nyt arvioin lonkalta että Suomessa joka kolmas käy varusmiespalveluksen ja keskimäärin käyttää siihen sanotaan vaikka 9 kuukautta elämästään, jonka he voisivat käyttää johonkin muuhun.
Mutta palkka-armeijan maissa tuo vaihtoehtokustannus on yleensä radikaalisti pienempi, koska ne ovat yleensä niin paljon pienempiä henkilömäärältään verrattuna suomalaiseen malliin missä kaikkien ikäluokkien miehet suorittavat aktiivisen maanpuolustusvelvollisuuden.
Yhdysvalloilla on varmastikin yksi maailman suurimpia palkka-armeijoita, ja ChatGPT:n mukaan n. 5% populaatiosta on ollut armeijassa ja keskimäärin palvelusaika on jotain 5–6 vuotta. Näillä oletuksilla Yhdysvaltojen ja Suomen maanpuolustuksen henkilöiden käyttämän ajan vaihtoehtokustannus olisi jotakuinkin samalla tasolla.
Mutta, kuten sanoin Yhdysvalloilla on maailman vahvin armeija. Eritoten länsimaissa mikään muu maa ei käytännössä pidä lähellekään yhtä suurta ja aktiivista palkka-armeijaa kuin Yhdysvallat. Eli, jos nyt en taas mennyt ajatuksissani aivan metsään, niin nykyinen laskentamalli olisi karkeasti vertailukelpoinen Suomen ja Yhdysvaltojen välillä, mutta kuitenkin sitten aliarvioi merkittävästi Suomen puolustussatsauksia lähestulkoon kaikkiin Euroopan maihin.
Eli uskon että suomalaisen mallin kuluja aliarvioidaan nykymallissa suhteessa useimpiin palkka-armeijaan käyttäviin maihin. Tämä koska sen “tekemättömän työn” määrää ei lasketa, ja koska se on tässä meidän mallissa länsimaalaisittain erittäin suuri.
Helpoin tapa saattaa asevelvollisuusarmeijan ja palkka-armeijan hinta samalle viivalle on laskea asepalvelustaan suorittavilla ja kertausharjoituksissa käyville käuypä palkka joka on suhteessa maan palkkatasoon sama kuin se on palkka-armeijan maissa.
Olet tosiaan oikeassa ja minä väärässä. Korjasin ajatuksiani jo toisessa vastauksessani. Oleellista on siis mielestäni myös hahmottaa paljonko sitä menetettyä työtä tulee. Esimerkiksi Suomessa tulee paljon enemmän kuin vaikkapa Saksassa, koska niin useampi tekee sitä “hukkaan heitettyä työtä”.
Vaikka tieten oikeastihan ei se ole hukkaan heitettyä työtä, sillä kyllähän maanpuolustuksella on rauhan aikanakin tuottava funktio ylläpitää rauhaa. Mutta tämä on toinen keskustelun aihe.
Osmo Soininvaarasanoo:
9.4.2025 21:28
Onko siis palkka-armeijamaissa armeijan palkat joku mediaani kaikista plakoista?
Olisko ehkä jotain tietoa asiasta vai mennäänkö oletuksilla?
Voisin kuvitella, että palkat vaihtelevat aika suuresti sen mukaan, joutuuko todelliseen vaaraan vai ei.
On se mielikuvitusrahaa.
Samalla tavalla ne Usan palkkasotilaat ovat poissa ‘hyödyllisestä’ työstä kuin Suomalainen nostoväkikin. Amerikkalaiset sotilaat vain lasketaan isommalla summalla mukaan sotilaskuluihin, koska heille maksetaan oikeaa palkkaa työstä, toisin kuin Suomalaisille asevelvollisille. Kantahenkilökunta tietenkin saa oikeaa palkkaa ja tämä näkyy puolustuskuluissa.
Pitäisikö meidän alkaa maksaa asevelvollisuuden suorittamisesta oikeaa palkkaa myös?
Tällöin heidät laskettaisiin käyvällä hinnalla mukaan puolustusmenoihin.
Kansantalous menettää heidän työpanoksensa. Se on asevelvollisuusarmeijan hinta.
Soininvaaralle kommenttina etttä myös kansallinen soteteollisuus kannattaa ottaa huomioon puolutusmenoihin.
Kansantalous ei menetä heidän työpanostaan, se työpanos käytetään maanpuolustuksen ylläpitämiseen, tämä ei vain näy kansantalouden kirjanpidossa kun palkkaa ei makseta. Jos työpanosta asevelvollisuuden myötä menetetään, ei ensisijaisena menettäjänä ole kansantalous, vaan asevelvollinen itse. Julkisella sektorilla tehdään taatusti paljon turhempaakin työtä kuin asevelvollisten tekemä työ ja koulutus, mutta näissä turhemmissa töissä tehty työpanos ei ilmeisesti sitten mene kansantaloudelta hukkaan, kun se näkyy kirjanpidossa ja tekijä saa siitä korvauksen?
Tavallaan menettää ja tavallaan ei.
Ainakin omalla kohdalla ainakin loppu osa palveluksesta oli “työntekoa”. Puolustukseen käytettävän materiaalin ylläpitoa ja huolta ja muuta sellaista sekä varallaoloa. Kuuluipa jopa öljyntorjunta tehtäviin (tätä muuten tehtiinkin).
Ymmärrän kyllä mitä Osmo tarkoittaa mutta kaikella on puolensa. Kuinkahan monta rekkakuskia puolustusvoimat ovat kouluttaneet? Monilla saattaa palvelus olla sellaista, että se “vie” toisilla saattaa olla hyvinkin “työtä”, joka jonkun pitäisi joka tapauksessa tehdä?
ja kysyi: “Kuinkahan monta rekkakuskia puolustusvoimat ovat kouluttaneet?”
Vuosittain puolustusvoimat kouluttaa 3000 kuljettajaa. Näistä kaikilla on ennestään jokin ajokortti, vähintään B‑ajokortti, sillä ilman ajokorttia kokonaan olevia ei puolustusvoimien ajokoulutuksiin oteta.
Näistä osa jatkaa siviilissäkin rekkakuskina, osa ei. Osalla rekkakuskina jatkavista voi käydä niin, että jää rekkakuskiksi, ja sen takia korkeampi kouluttautuminen ja korkeampi palkkataso voi jäädä väliin tai viivästyä.
Tässä keskustelussa haukutaan väärää puuta, luullakseni. Kopralla ja kumppaneilla pn eri laskuoppi, sanoisinko teleologinen.
Jos asevelvollisuuden kustannukset lisätään maanpuolustuksen kuluihin, se maaginen Nato-prosentti nousee monta promilleyksikköä ilman että on tehty yhtään tilausta sotateollisuudelta. Vastaavasti yksinkertaisten maamiinojen käyttöönotolla (joka sinänsä lienee järkevää) korvataan paljon kalliimmat korvaavat vempaimet, joten jää vähän rahaa oikeiden aseiden ostoon. Joku huomauttikin eduskunnassa, ettei armeijan kapasiteetti parane laskennallisilla tempuilla. Kysymys ei ole bkt-prosentista vaan tilauksista sotateollisuudelta. Eniten olis rahaa käytettävissä hyviin aseisiin, jollei sitä olisi tuhlattu hyödyttömiin ja sikakalliisiin lentokoneisiin.
Soininvaaralle kommenttina että Ukrainan sota on nimenomaan osoittanut että nykyajan sodankäynti on edelleen suuret yksiköt joissa sotilaiden määrä on edelleen iso. Venäjän asevoimissa ei palvele asevelvollisia eikä ammattisotilaita vaan sopimussotilaita joiden varustus ja koulutus on olemattoman heikkoa. Kopran mielipide oli ihan perusteltua ihan senkin takia koska moni Euroopan maa ajoi armeijansa 1990-luvulla niin alas ettei niilä ole edes panssarivaunuja varastoissa.Suomi on tässä kohtaa poikkeus koska pidimme kiinni asevelvollisuudesta ja olemme ostaneet uusia materiaalia armeijalla. Ottawan sopimuksesta irtautuminen on osa maanpuolustuksen vahvistamista.On myös huomioitava kansantalouden kohdalla senkin että Suomessa on aseteollisuutta joka myös tuottaa kansantaloudelle taloudellista hyöytyä.
Ison asevelvollisuusarmeijan kustannuksista merkittäviä ovat kouluttamisesta johtuvat.
Asevelvollisia pyritään kouluttaa yhtä taitaviksi kuin ammattilaiset, mutta rajoitetussa ajassa. Se vaatii ison kantahenkilökunnasta koostuvan koulutusorganisaation.
Reserviläisten kouluttaminen maksaa ja vaatii resursseja yhtälailla.
Asevelvollisuusarmeijassa varuskunnat ovat kanssa todella isoja ja rakennuskanta vaatii ylläpitoa.
Varusmiesten erilaiset sairaudet ja tapaturmat lisäävät kanssa kustannuksia.
Varmaan löytyy muitakin esimerkkejä jonka takia asevelvollisuusarmeijan kustannukset ovat ammattilaisarmeijaa suuremmat.
Nyt kun palsta on täynnä kansantalouden asiantuntijoita niin mitkä kaikki kuuluu laskea puolustusmenoihin:
‑Kilipisjärven tien perusparannusta vaaditaan että saataisiin huoltovarmuutta nostettua. Puolustusmenoihin?
‑Jäämeren rata samoilla perusteilla?
‑Väestönsuojat?
‑Santahaminaa ei saada asuinkäyttöön, eikun puolustusmenoihin?
‑Vihervasemmisto pelkää mennä metsään poimimaan marjoja kun maamiinat sallitaan. Puuttuva marjasaalis on puolustusmenoja?
Kopran pointti lie ollut siinä että jos itse kukin maa alkaa keksiä mitkä on puolustusmenoja niin kohta kaikilla on 5% käytetty mutta aseita ja ammoa ei ole yhtään aikaisempaa enemmän.
Moni maa kyllä oikeastikin kirjaa armeijan käyttämien teiden rakentamisia ja perusparannuksia puolustusmenoiksi. Armeija on monessa maassa merkittävä infrastruktuurin rakennuttaja. Väestönsuojia Suomessa on liki maailman eniten. Muualla yksityisiä väestönsuojia ei kirjata puolustusmenoiksi, kun niitä ei edes tehdä. Valtion tekemät väestönsuojat puolustustarkoitukseen kyllä kirjataan monessa maassa puolustusvoimien menoiksi. Suomessa tuskin valtion muiden organisaatioiden väestönsuojia kirjataan silti puolustusmenoiksi.
Lienee ihan totta, että lukujen vertailukelpoisuus maiden kesken on huono, jos ja kun eri maat kirjaavat eri asioita eri tavoin.
Noin yleisellä tasolla voinee todeta ettei vihreiden mielipiteitä maanpuolustuksesta ja sen rahoittamisesta kannata ottaa kovin vakavasti. Jos vihreät olisivat saaneet päättää, olisi maanpuolustuksemme ajettu alas vähintään yhtä tehokkaasti kuin Ruotsissa tehtiin, keskustelu maanpuolustusmenojen laskemisesta todennäköisesti tähtää taas mutkan kautta samaan lopputulokseen, maanpuolustuskyvyn alasajamiseen.
Se mitä puolustusmenoihin pitää laskea ja mitä ei, riippuu tietenkin siitä mihin tuota lukua halutaan käyttää. Kyse on määritelmällisestä asiasta; määritelmän saa tehdä miten haluaa, mutta samaan aikaan on olemassa hyödyllisiä ja vähemmän hyödyllisiä määritelmiä.
Jos tämän luvun laskemisen tarkoituksena on osoittaa muille Nato-maille, että Suomi kantaa osuutensa puolustusmenoista, riippuu noista muista jäsenmaista miten määritelmä tulee tehdä. Sellainen luku, minkä he hyväksyvät on tässä yhteydessä paras tapa laskea puolustusmenot.
Missään tapauksessahan mahdollinen Venäjän uhka ei välitä siitä kuinka iso osa BKT:sta on käytetty maanpuolustukseen, vaan ainoastaan siitä kuinka vahva pelote on saatu aikaan. Sama rahasumma voidaan käyttää hyvin tai huonosti. Tässä mielessä koko BKT prosenttiosuudesta jankkaaminen on täysin turhaa.
Oikein ajoitettuna, kun armeija yleensä käydään opiskeluaikana, se voi joku romuttaa yhden lukuvuoden ja huonosti ajoitettuna kaksi.
Ite olin jälkimmäisessä kategoriassa 90-luvulla.
Onhan toi nykyään hoidettu?
Itsekin menetin käytännössä kaksi vuotta, eli opiskelu-urani jälkeiseen työelämään siirryin kaksi vuotta myöhemmin mitä ilman inttiä olisin.
Tämä koska ekalla kerralla minulle määrättiin lykkäys terveyssyistä johtuen, tahdostani välittämättä. Opiskelujen suhteen ikkuna oli kuitenkin jo umpeutunut siltä lukuvuodelta kun ensimmäiseltä yritykseltä minut lähetettiin kotiin.
Minä ymmärsin, että viranomaiset olivat miettineet tämän asian hieman pidemmälle. Menoihin on ollut tapana laskea pelkkä rahan käyttäminen ei vaihtoehtoiskustannuksia. Suomi voisi ajaa tähän muutosta, mutta se tarkottaisi sitä, että todellinen varustautuminen tyssäisi kun euroopan natomaat alkaisivat innovoida suuriakin vaihtoehtoiskustannuksia. Asiantuntijat tulkitsivat, että Euroopan turvallisuuden nimissä meidän on parempi “painaa asia villaisella” ja jättää asevelvollisuusarmeijan vaihtoehtoiskustannus huomioimatta. Mielestäni perustelu oli järkevä. PS minäkin olin väärässä vuonna 2005: olin taipuvainen pasifismiin ja siihen että asevelvollisuus ja muu puolustuspanostus on ylimitoitettua.
Nähtävästi täällä haaveillaan kovasti siitä, että sotilaallinen maanpuolustus voitaisiin jättää pienen ammattilaisjoukon harteille. Näinhän Euroopasa yleisesti ajateltiin kylmän sodan päätyttyä. Oletus oli, että jatkossa odotettavissa olisi vain siirtomaasotia — anteeksi, “kriisinhallintaa” — eli rajoitettuja, poliisioperaation luonteisia interventioita kehitysmaihin, joissa ei juuri tulisi tappioitakaan. Ukrainan sota osoittaa kuitenkin, että on edelleen aiheellista varautua suuren mittakaavan kulutussotaan, jossa massalla on yhä merkitystä. Sellaisessa tilanteessa pieni ammattilaisjoukko ei vain riitä, massaa vastaan tarvitaan reserviä. Pieni ammattilaisjoukko pärjää massalle vain ajallisesti ja paikallisesti rajoitetussa konfliktissa, jossa sillä on puolellaan suuri teknologinen etumatka — esimerkkinä tulee mieleen 1800-luvun lopun siirtomaakahinat, joissa asetelma oli konekivääri vs. keihäs.
Myöskään en laskisi sen varaan, että Putinin hallinnon kaatuminen tuottaisi meille mukavamman itänaapurin. Väitän, että nuoremmasta polvesta tulisi tilalle vielä fanaattisempia ja radikaalimpia imperialisteja, oikeita tosiuskovaisia. Historianihmisenä on ollut sekä kiehtovaa että kauhistuttavaa seurata, miten Venäjällä on palattu myöhäisen tsaarinajan ideologioihin. Panslavismi ja mustasotnialaisuus ovat täällä taas. Tuntuu siltä, kuin venäläiset haluaisivat elää 1900-luvun uudelleen, paremmalla menestyksellä. Imperialismin aikakausi on palannut takaisin.
“Ukrainan sota osoittaa kuitenkin, että on edelleen aiheellista varautua suuren mittakaavan kulutussotaan, jossa massalla on yhä merkitystä. Sellaisessa tilanteessa pieni ammattilaisjoukko ei vain riitä, massaa vastaan tarvitaan reserviä.”
Juurikin noin ja siksikin juuri iso painopiste tulisi olla siinä, että ukrainalaiset miehet saataisiin täydessä laajuudessa rintamalle puolustamaan omaa maataan. Paradoksaalista haikailla sinne Nato-joukkoja tilanteessa, jossa suurin osa rintamaikäisistä ukrainalaisista miehistä ei ole rintamalla ja rintamiehistäkin suurin osa on vapaaehtoisia. Ja naisista.
Toivon Ukrainan pärjäävän sotilaallisesti ja kaikin tavoin Venäjää vastaan, kukapa ei! — mutta ihmettelen tämä tabun (meidän oloihimme sovellettuna häpeän) ohittamista lähes kaikissa Ukrainaa tukevissa keskustelussa, poliittisissa avauksissa ja skenaarioissa, joissa pyritään Ukrainalle oikeudenmukaiseen voittoon ja rauhaan tuossa sodassa.
Kuvaavaa että tämä hiljainen salaisuus tuli kunnolla esiin vasta surullisen kuuluisassa Trump/Vance-Zelensky ‑keskustelussa, jossa kylläkin Zelenskyin kunniaksi se, että hän ei sitä kiistänyt. Täydellisessä liikekannallepanossa jota ei vieläkään ole tehty, piilisi merkittävä voimatekijä. Meillähän se tehtäisiin hyökkäyksen ensimmäisen tunnin aikana, todennäköisesti ja luojan kiitos jo paljon sitä ennen.
Ok, Ukrainassa ei ole samanlaista asevelvollisuusarmeijaa. Mutta nythän olisi ollut jo kolme vuotta aikaa kouluttaa ja varustaa. Se olisi ollut kestävämpi ratkaisu varsinkin jos nyt Trump vetää sotilasteknologista tukea pois.
jota
Minulta on mennyt kokonaan ohi tieto siitä, että Ukrainassa ei ole yleistä asevelvollisuutta. Näin näyttää muidenkin lähteiden mukaan olevan. Siellä näyttäisi olevan ammattiarmeija + vapaaehtoisia. Vapaaehtoisina sotaan lähteneistä moni on ollut rintamalla ilmeisesti jo pari vuotta, kun tilalle tulijoita ei ole ollut jonoksi. Liikekannallepanoa ei ole sodasta huolimatta tehty. Kansasta iso osa ei käy ilmeisesti armeijaa ollenkaan.
T,
näin se valitettavasti on. Yleinen arvio on että alle 20 prosenttia rintamaikäisistä olisi tai on ollut mukana rintamalla. Riippuu tietenkin miten lasketaan. Usein verrataan Suomen käymiin sotiin 1939–1944. Huono vertailukohta kaikin puolin: meillä olivat miehet rintamalla.
Mikä sitten olisi nyt meillä tilanne jos joutuisimme hyökkäyksen kohteeksi ja meillä ei olisi asevelvollisuusarmeijaa? No, spekulointia, mutta voi olla että emme olisi yhtään sen parempia kuin Ukraina nyt. Siksikin asevelvollisuusarmeija on aina hyvä vaihtoehto. Sitouttaa äärimmäisiin kriisitilanteisiin. Säilytetään se.
Myöskään muuten Venäjälläkään ei ole asevelvollisuutta siinä mielessä kuin meillä tai miten siellä oli N‑liiton aikana. Vain pieni osa miesikäluokasta suorittaa siellä armeijan. Siksi myös Venäjällä on pulaa joukoista, mikä on tietenkin Ukrainan pelastus ainakin jossakin määrin.
Mutta summa summarum: kuten tämä sota on viimeistään vastoin monia odotuksia osoittanut, sodassa tarvitaan edelleen koulutettuja sotilasresursseja paljon.
jota
Nykyään kun syntyvyys on pienempi kuin 1900-luvun alussa oli, niin kaikkien 18–40 vuotiaiden miesikäluokkien lähettäminen rintamalle sotatilanteessa rampauttaisi maan talouden. Koskee niin Ukrainaa kuin Suomea. Venäjällä on väestö niin suuri että pystyy mobilisoimaan köyhiä miehiä ympäri maata että pärjää yksin mitä tahansa pientä tai keskikokoista Nato-maata vastaan. Ja jos miehet tai aseet loppuu niin Pohjois-Korea ja Kiina auttaa.
Kysymys on, olisiko Britanniasta ja Ranskasta apua tositilanteessa jos USA kieltäytyy auttamasta. Jos Trump kehtaa vaatia muilta Nato-mailta takautuvasti korvauksia USA:n antamasta “avusta” niin muituttaisin että ketkä auttoivat USA:ta Kosovon, Afghanistanin ja Irakin ja Libyan sodissa?
Sota ei ole nostanut Venäjän syntyvyyttä: https://nitter.net/andyd10/status/1911015577696559612
Jonkinlainen toivo päinvastaisesta oli olemassa Afganistanin ja Irakin ym. perusteella. Mutta kaipa sinfoniaorkesterikansat ovat eri tapaus.
Ei siis odoteta liikoja maailmanlopulta.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/061cd02c-11c2-4d16-8c2f-bcff2791c0cd
Jos tuo edes sinne päin niin kyllä tämä militaria-psykoosi on ylittänyt jo kaikki rajat.
10 miljardia per vuosi puolustukseen ja ihmettelemään sitten että mitä hemmettiä: rahat ei riitä enää mihinkään.
Nimimerkki eikö tämä mene jo pahasti överiksi kysymys että millä perusteella militaria-psykoosi olisi siis vallannut Suomen? Suomi ei ole hyökkämässä mihinkään maahan. Päinvastoin. Venäjä on jo vuodesta 2018 aloittanut koko yhteiskunnan tasolla olevan erittäin agressiivisen militarismin joka näkyy siinä että jopa koululaisia aletaan viedä sotilasleireille kesäksi. Useat Euroopan maat ovat ajaneet puolustusvoimat aivan tappiin ja nyt Yhdysvaltain painostuksen takia olisi tämä 1990-luvun virhe jo syytä korjata. Vaikka onko nimimerkki eikö tämä mene jo pahasti överiksi sitä mieltä että scholzilainen pasifismi jossa annetaan Venäjälle diplomaattisesti periksi parempi vaihoehto?
Rahulille vielä,
Venäjä on roistovaltio tässä, se on selvä. Ja siihen pitää varustautua. Mutta jos mediaa seuraa, tämä tykitys varustelun ja puolustuksen suunnnasta on jatkuvaa, nonstoppia. Yksikään politiikko ei voi enää sanoa mitään toistamatta tätä kuin pakkoajatusta. Oikea ajatus on, todellakin oikea, mutta kaikkea emme voi koko ajan peustella ja katsoa tämän fobian, vaikka aiheellisen, kautta ja läpi.
Myöskin 3,5 pros. tämän köyhtyvän maan budjetista on suhteellisen iso satsaus (kts. kommenttini “väärä verrokkiluku). Onko liian iso suhteessa siihen että sekä pres. Stubb että puolustusvoimien komentaja sitä mieltä että meihin ei kohdistu sotilaallista uhkaa.
Yksinkertaisesti siani oli, Tuntematonta sotilasta lainaten: Pienempikin into riittäisi.
Täsmemmän vielä omaa kommenttiani (“eikö tämä mene jo..”).
Putinin kopla pitää tietenkin pysäyttää ja oma turvallisuus varmistaa, mutta sille olisi ollut jo aika ja paikka ja tilaus: Ukraina 2022–2025. Kun sitä ei siellä ole tehty, Nato, vaikuttaa jotenkin sijaistoiminnalta upottaa omaan varusteluun 10 vuodessa 100 miljardia.
Nyt prosenttiverrokkina on USA:n prosentti, mutta USA:n armeija toimii kaikkialla maailmassa maalla, merellä, meren alla ja ilmassa ja avaruudessa.
Suomen armeija toimii Suomessa, Suomen rajojen sisällä. Verrokkiluku on väärä.
Nimimerkki eikö tämä mene jo pahasti överiksi?:lle kommenttina että voitko täsmentää mitä fobiaa tarkoitat? En oikein ymmärtänyt mitä tarkoitat fobialla tässä kohtaa? Tarkennuksena ettei Stubb ole puolustusvoimien komentaja koska hänen pitäisi olla sitten joku kenraali tason ammttisotilas. Stubb on tasavallan presidentti ja puolustusvoimien ylipäälikkö. Suomeen ei kohdistu välitöntä sotiaallista uhkaa mutta Venäjä on puolustusvoimien ylimmän johdon taholta todettu sotilaalliseksi uhaksi. Pienemikin into riittää mutta ei kukaan ole nyt sanonut että Suomen pitäisi tuntemattoman sotilaan tyyliin lähteä valloittamaan Uraliia.
Ok, vastaan lyhyesti Rahul. Fobialla tarkoitan juuri sitä päivittäistä uhkauutisointoa, uhkapuhetta joka toistuu, toistuu ja toistuu eri formaateissa. Se on tarttunut jo ihmisiin niin että monet oikeasti pelkäävät Ukrainan kohtaloa ihan tosissaan. Uhkatietoisuus meillä onkin hyvä olla ja se on varmastikin saatu suomalaisten mieleen mutta toivoisin kohtuutta. Puolustukseen satsataan, se on hyvä, mutta suhteellisuus siinäkin. Ei sentään aleta vaihtamaan hyvivointivaltiota rynnäkköpanssareihin tms. joita kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä ei tulla koskaan tarvitsemaan. Puolustukseen riittää ehkä, toivottavasti, pienempikin osuus kuin jenkkimääräys: 3,5.
Liityimme Natoon saamaan suojaa ja turvaa. Se olikin oikea ratkaisu. Mutta nyt on kuin olisimme jo unohtaneet sotilasliittojäsenyytemme. Uhkatietoisuuteen on syytä, mutta jatkuvaan pelkoon ei. Olemme Natossa. Meillä on voimakas armeija, ollut aina, maassamme on korkea maanpuolustustahto — pelolle ei ole syytä antaa valtaa niin kuin toisessa yhteydessä aikoinaan aina hoettiin. Ei ainakaan liikaa.
.
Koska Putinin kopla on arvaamaton ja vähintään puolifasistinen, voi olla että joudun pettymään.
Nimerkki väärä verrokkiluku:lle kommenttina että ei Yhdysvallat ole sanonut että Suomen armeijan kapasiteettiä pitäisi kasvattaa Yhdysvaltain armeijan kokoon. Se mitä Yhdysvallat on todennut että Nato-maista etenkin Saksan ja Ranskan ja jossain määrin myös Britannian asevoimien kokoa on kasvatettava itse asiassa siihen kylmän sodan aikaiseen vahvuuteen. Ongelma oli siinä kun Nato maat alkoivat 1990-luvulla supistaa armeijaa eivätkä alkaneet 2010-luvulla kasvattaa puolutusmenoja vaikka Yhdysvallat jo tuolloin korosti että menoja on kasvatettava.
Ukrainan sotiaallinen vahvistuminen on ollut oikea suunta mutta Nato maista etenkin Saksa reagoi liian hitaasti. Kuten aiemmin totesin scholzilainen pasifismi ajoi edelle todellisuutta ja Zeitenwende oli vain sanoja ja teot puuttuivat . Nyt onneksi Mertz korjaa scholzilaisen idealismin virheitä