Avainsana: palkka-armeija

Juk­ka Kopra (kok) kir­joit­ti tämän päivän Hesaris­sa , ettei asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nus­ta pidä laskea osak­si Suomen puo­lus­tus­meno­ja, kos­ka mieliku­vi­tus­ra­hal­la ei maa­ta puolusteta.

Kir­joi­tus on aivan käsit­tämätön. Kysymys on siitä, minkä arvoisek­si las­ke­taan se mene­tys, joka kansan­taloudelle ja asevelvol­lisille koituu siitä, että asevelvol­liset ovat intis­sä eivätkä töis­sä. Se ei ole mitään mieliku­vi­tus­ra­haa tai jos on, työt­tömyy­den tai alhaisen eläkeiän aiheut­ta­ma mene­tys kansan­taloudelle on sekin mieliku­vi­tus­ra­haa. Etla on arvioin­ut tämän merk­i­tyk­sen 0,4 pros­en­tik­si BKT:sta.

Vaik­ka osa asevelvol­li­sista opiske­lisi elleivät olisi intis­sä, mene­tyk­sek­si tulee laskea työ­panos, sil­lä jos he opiske­li­si­vat intin sijas­ta, he tietysti valmis­tu­vat ja siir­ty­i­sivät työelämään aikaisem­min. Vuosi intis­sä tarkoit­taa vuot­ta vähem­män työelämässä, sijoit­tuu int­ti mihin elämän­vai­heeseen hyvänsä.

Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nusten laskem­i­nen mukaan puo­lus­tus­menoi­hin saat­taa Suomen samalle viivalle niiden maid­en kanssa, joil­la on palk­ka-armei­ja. Palk­ka-armei­jan palkat ovat osa puo­lus­tus­meno­ja, joten asevelvol­lisu­usarmei­jan kus­tan­nusten on myös olta­va. Muuten näitä ei voi verrata.

On merk­ki väärässä olemis­es­ta, jos joutuu argu­men­toin­nis­saan puhu­maan vas­toin parem­paa tietoaan. Jat­ka lukemista “Asevelvol­lisu­u­den kus­tan­nuk­set on las­ket­ta­va oikein”