Suhtautuminen perintöveron poistoon olisi selvä, jos ajattelisimme perintöveron poistoa vain taloudellisen tasa-arvon kannalta. Se lisäisi omaisuuseroja. Kuitenkin Ruotsin talous on valtavan paljon paremmassa kunnossa kuin Suomen talous suurelta osin, koska Ruotsissa on isänmaallista sijoitusvarallisuutta. Siitä hyötyvät kaikki ruotsalaiset.
Vaikka haluaisimme, emme voi mitään sille, että suomalaisten yritysten omistajat ovat rikkaita. Voimme vaikuttaa vain siihen, ovatko he suomalaisia.
Suomalaiset kasvuyritykset joudutaan usein myymään ulkomaille, koska suomalaisilla ei ole rahaa niitä ostaa.
Ruotsalaisten kotitalouksien keskimääräinen varallisuus on selvästi suurempi kuin Suomessa, mutta sen mediaani on Suomessa korkeampi. Varallisuuserot ovat Ruotsissa hyvin suuria.
Ruotsalainen pääoma on hyvin isänmaallista; kannattaa olla, sillä suuria omaisuuksia hellästi kohtelevat verolait ovat hallituksen hyväntahtoisuuden takana.
Tavalliset ruotsalaiset omistajat paljon enemmän osakkeita kuin suomalaiset. Suomalaiset panevat säästönsä asuntolainan lyhentämiseen, ruotsalaiset osakkeisiin. Ruotsin elinikäisissä asuntolainoissa on ideaa.
Perintövero on tarkoitus rahoittaa luovutusvoittoverolla, joka on paljon perintöveroa suurempi. Tavallisten ihmisten tärkein perintö on vanhempien asunto, joka joudutaan yleensä myymään. Siitä menee veroa paljon enemmän. Jos vanhemmat ovat omistaneet asunnon vuosikymmeniä, asunnon myyntihinnasta suurin osa voi olla luovutusvoittoa, josta menee 34 prosentin vero.
Suurista perinnöistä ei menisi veroa mutta pienistä menisi siis entistä enemmän. Hyvästi kansankapitalismi!
Tätä voidaan kohtuullistaa hankintameno-olettamalla, mutta silloin uudistus tulee valtiolle vielä kalliimmaksi.
Muuttamisen hinta nousisi kohtuuttomasti
Suomessa asunnosta ei mene luovutusvoittoveroa, jos omistaja on asunut itse asunnossa yli kaksi vuotta. Tästä täytyisi varmaankin luopua jos luovutaan perintöverosta, sillä muuten koko luovutusvoittoverosta pääsee myymällä asunnon ennen kuolemaansa perilliselle tai kenelle vain. Sen jälkeen perilliset perisivät vain rahaa.
Tuottaisi suuren lukitusvaikutuksen asuntomarkkinoille, jos vaihtaessaan asuntoa joutuu maksamaan veroa toteutuneesta inflaatiosta. Se vaikeuttaisi merkittävästi muuttamista lähemmäs uutta työpaikkaa tai isomman asunnon ostamista perhekoon kasvaessa. Tästä olisi merkittävää haittaa kansantaloudelle.
Vaikka inflaatio jostain oudosta syystä nousisi vuodessa kahdessa prosentissa, hinnat nousisivat 20 vuodessa noin 50 %. Tästä inflaatiosta pitäisi asunnon vaihdon yhteydessä maksaa veroa.
Lukitusvaikutus ei koske vain asuntoja. Jos perijä jatkaa perimänsä yrityksen toimintaa, hän ei joudu maksamaan veroa, mutta joutuu maksamaan nykyistä paljon enemmän, jos myy sen. Usein myyminen olisi kaikkien etu. Tumpeloiden perijöiden tuhoamista yrityksistä on Suomessa paljon kokemusta.
Toisessa vaakakupissa on tietysti se, että yritystä vahingoittaa perintöveron ottaminen yrityksen varoista ylimääräisinä osinkoina. Mutta eihän sukupolven vaihdoksissa makseta juuri lainkaan perintöveroa, kunhan perii yrityksestä vähintään 10 %. Ongelma koskee yrityksiä, joiden omistus on hajaantunut suurelle joukolle. Nämä pienen siivun omistajat eivät ole yrittäjiä vaan passiivisia pääomatulon saajia.
Ison omaisuuden periminen heikentää kannustimia tehdä työtä. Tätä on tutkittu Ruotsissa tutkimalla lottovoittajia. Tulos on selvä: lottovoitto laiskistaa. Suurten omaisuuksien varjopuolena on joutilaan luokan kasvu.
Jotta yritystä ei jouduta tyhjentämän perintöveron maksamiseksi, verolle pitäisi antaa paljon lisäaikaa eikä perittävä korko saisi kovin korkea. Nyt se on järkyttävät kahdeksan prosenttia.
(Kirjoitus on julkaistu hieman lyhyempänä Talouselämä-lehdessä)
Oletko vaihtanut muuten ajatustasi leppoistamisesta?
En nyt tarkoittanut leppoistamisella koroilla elävää joutilasta luokkaa.
Millaista leppoistamista tarkalleen kannatat?
Pk-yritysten exodus Suomesta.
Tässä syitä:
1. Suomen markkinoiden pieni koko ja syrjäisyys
Suomen markkinat ovat pienet verrattuna moniin muihin maihin, kuten Yhdysvaltoihin. Tämä tarkoittaa, että pk-yrityksillä on rajalliset mahdollisuudet kasvaa ja laajentua kotimarkkinoilla. Pienet kotimarkkinat rajoittavat liiketoimintamahdollisuuksia, mikä tekee ulkomaisista ostajista houkuttelevia, jotka voivat tarjota suurempia resursseja ja laajempia markkinoita.
2. Verotus
Suomessa on tunnetusti eräs maailman korkeimmat verot, erityisesti yritysverotuksessa. Tämä vaikuttaa pk-yritysten kilpailukykyyn, kannattavuuteen ja investointihalukkuuteen. Korkea verotus voi myös tehdä yrityksistä vähemmän houkuttelevia paikallisille sijoittajille, mikä puolestaan johtaa siihen, että yritykset myydään mieluummin ulkomaisille toimijoille. Niillä on tavallisesti enemmän mahdollisuuksia ja osaamista vero-optimoinnissa, kilpailukykyä ja markkina-potentiaalia, sekä voivat näin tarjota parempia ehtoja ja ostohintoja.
3. Massiivinen säätely / regulaatio
EU:n sääntelyjärjestelmä on tunnettu siitä, että se pyrkii harmonisoimaan lainsäädäntöä jäsenvaltioiden kesken. Tämä tarkoittaa, että monet säännökset ovat voimassa kaikissa jäsenvaltioissa samalla tavalla. Esimerkiksi EU:n tietosuoja-asetus (GDPR) on yksi esimerkki laajasta sääntelystä, joka vaikuttaa kaikkiin jäsenvaltioihin.
Suomessa tämä harmonisointi tuo mukanaan massiivisesti lisävaatimuksia ja byrokratia-kuormaa, mikä on kohtuutonta varsinkin pienille uuden tekniikan pk-yrityksille.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa vastaava harmonisointi ei ole yhtä kattavaa; osavaltiot voivat säätää omia lakejaan ilman liittovaltion vaatimuksia.
Valaiseva esimerkki: Yhtiö halusi tehdä EU:ssa puhelimeen tällaisen AI-ohjelman: “Tee minulle pöytävätaus lähimmässä kiinalaisessa ravintolassa”. Ei olisi kannattanut haluta, sillä tähän olisi tarvittu yli 270 erilaisen lain ja regulaation ehtojen täyttämistä!
4. Kansainvälistyminen
Kansainvälistyminen on yleistynyt rajusti viime vuosina. Suomalaiset pk-yritykset kokevat usein ulkomaisen kilpailun vahvana jo kotomaassa, usein ulkomaisten vähän-verotettujen sisaryritysten toimesta. Kun yritys myydään ulkomaille, se saa suoran pääsyä uusiin markkinoihin sekä asiakaskuntiin, mikä voi olla houkuttelevaa omistajille.
Johtopäätös: EU:sta on tullut hirmuinen regulaatio-monsteri ja siitä syystä globaalisti kilpailukyvytön. Se on jäänyt KAIKISSA tärkeissä kasvusektoreissa USA:sta ja Kiinasta 5–10 vuotta jälkeen…
Seppo Korppoo, 30+ vuotta 24/7 suomalaista teknologiavientiä. Keskityn nykyisin uuteen mikrobiologiaan ja tekoäly-projekteihin…
Suomen yritysverotus on kyllä aika lievää noin kansainvälisesti.Jo Ruotsissa ankarampi.
ODE hyvä, on yleisesti tiedossa, että kansainväliset yritykset ”vuotavat” Suomen voittonsa ulkomaille sisäisen laskutuksen kautta ja maksavat näin huomattavasti pienempiä veroja. Näitä ”veroreikiä” on monenlaisia muitakin…
Ei siitä pääse mihinkään, että globaalissa verokilpailussa olemme altavastaajia. Katso vaikkapa Viroa…
https://www.verkkouutiset.fi/a/verohelvetti-onkin-viro-51040/#b962a6f9
Perintöveron rooli kasvuyritysten rahoituksessa saa mielestäni ihan naurettavat mittasuhteet. Kasvuyritykset ovat nuoria; jos yritys on niin vanha että sen omistajan kuolema ja hänen jättämänsä perinnön verotus aiheuttaa ongelma yrityksen toiminnalle, kyseessä ei ole kasvuyritys.
Kasvuyritysten rahoitusta kyllä kannattaisi parantaa, mutta siihen tarvitaan ihan toiset keinot kuin perintöveron poisto. Ensimmäiseksi pitäisi yhdenmukaistaa pörssiyritysten ja listaamattomien yritysten verotus; pörssiin listautuminen ja osakeannit ovat äärimmäisen tehokkaita tapoja kerätä rahoitusta yrityksen kasvua varten, valitettavasti listautuminen tarkoittaa myös verotuksen merkittävää kiristymistä.
Toinen olisi tosiaan asuntovarallisuuden säätö. Kaikkein parasta olisi kaavoittaa niin saatanasti lisää, että asuntojen hinnat laskisivat, ja asunnoista tulisi normaalia kestokulutustavaraa, ei sijoituskohde.
Mikä ongelma se on että jotkut ovat rikkaita? Jo renesanssin aikana luovuttiin siitä harhaluulosta että vaurauden määrä on vakio ja nollasummapeliä.
Kaksi sanaa: Elon Fucking Musk. Vallan keskittyminen harvoille ei johda mihinkään hyvään.
Talous ei ole nollasummapeliä, mutta se ei myöskään ole ääretönsummapeliä. Ainakaan niin kauan kuin mitään rajattomasti ja hallitusti täysin haitatonta energiaa tuottavaa energialähdettä ei meillä ole käytettävissä.
Et ilmeisesti ole Oden juttuja kovin kauaa seurannut. Faktapohjaiset argumentit tuloeroja vastaan monelta kantilta ovat tullee tällä blogilla esille aika monesti. Kts. vaikka kirjoitus viime kesältä tuloerojen vaikutuksesta talouteen: https://www.soininvaara.fi/2024/08/07/miksi-suuret-tuloerot-eivat-ole-hyvaksi-taloudelle/
Summeerattuna: tuloeroilla vaikuttaisi empiirisen tutkimuksen perusteella olevan huono vaikutus moneen asiaan talouskasvusta lähtien, riippumatta siitä mistä tuloerot johtuvat.
Nimimerkki Anonyymille kommenttina että Soininvaara totesi monessa omassa kommentissa että varallisuus ja tuloverot ovat ongelma mutta sijoitusvarallisuudella on toinenkin funktio. Jos otetaan esim Walls Street sijoitusvarallisuus esimerkkinä kuitenkin 60% amerikkalaisista omistaa osakkeita vaikka niistä enemmistön (93%) omistaakin muutama kymmenen rikkkainta henkilöä. Juuri tästä syystä osakemarkkinoiden jyrkkä lasku kuritaa Yhdysvalloissa isoa osaa kansalaisista ei vain miljardöörejä.
Yksi merkittävä syy yritysten myyntiin on se, että niistä ei saa oikein mitenkään järkevästi rahaa ulos. Järkevyydellä tarkoitan tässä sitä, ettei maksaisi aivan moninkertaisesti veroja. Jos taseeseen on kertynyt omaisuutta, joka on siis jo kertaalleen verotettu tuloksena, on 40% hankintameno-olettama paras keino saada omansa edes jotenkin pois. Sitten on valitettavaa, juuri kuten kirjoitat, että tämä ostava raha löytyy usein ulkomailta.
Perheyrityksiä haluaisi tukea kaikin tavoin. (Jos ei usko miten raskasta yrittäminen saattaa olla, kannattaa katsoa Raha-Suomen kuudes jakso.) Kuten kirjoitat, vain hyvin kohtuullinen perintövero, jonka ehkä yritys voisi maksaa, ja riittävä maksuaika, eivät haittaisi toimintaa liikaa.
Hyvän kuvan siitä onko perintövero todellinen ongelma yritysten jatkuvuudelle , ja mitä korjattavaa siinä voisi olla, saa vaikkapa oheisesta raportista.
https://sorsafoundation.fi/ihana-kamala-perintovero/
Sukupolvenvaihdoksessa lahjaveron maksuaika on 10 vuotta eikä korkoa peritä. Onko tosiaan niin, että jos yritys siirtyy perintönä (yrittäjä kuolee) niin perintöverolla on tuo ‘normaali’ 8 prosenti korko? Omituista ja pitäisi tietystikin muuttaa.
Ehkä on hyvä, että “hallitulle” sukupolvenvaihdokselle” on joku insentiivi?
Aivan erityisesti tässä manööverissä ketuttaa se, että joku Kovanen Capitalin toimitusjohtaja valittaa Talouselämä-lehdessä kuinka se haittaa koko Suomen taloutta että holding-yhtiötä perivät kolmannen sukupolven pikkuserkut joutuvat maksamaan perintöveroa osakkeistaan. Mikä on hyväksi Family Officeille on hyväksi Suomelle!
The Economist oli hiljan muuten vahvasti perintöveron puolella mm. siksi että tulossa oleva perintötsunami johtaa laajojen ihmisjoukkojen laiskistumiseen koroillaeläjiksi.
“The Economist oli hiljan muuten vahvasti perintöveron puolella mm. siksi että tulossa oleva perintötsunami johtaa laajojen ihmisjoukkojen laiskistumiseen koroillaeläjiksi.”
Rikkaat liberaalit ovat huolissaan jostain asiasta vasta silloin, kun kaikki muut alkavat elämään kuin rikkaat liberaalit. Koska he tiedostavat syvällä sisällään, ettei yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että iso osa ihmisiä vain omistaa, hallinnoi ja kiskoo vuokraa samalla kun loput tekevät oikeita töitä. Tämähän on jo klassisten liberaalien keksimä totuus, jota harva kiistää. Unearned income, landed gentry jne. eli elintaso tulee siitä, että henkilöt vain omistavat, mutta eivät itse tee töitä.
Tässä taas korostuu se, miksi pääomatulojen verojen pitäisi olla kovempia ja progressiivisempia kuin palkkatulojen. Mutta tätähän eivät liberaalit ikinä tule toteuttamaan, valittelevat vain että “kansainvälinen kilpailu”, jonka he itse mahdollistivat globalisaatiolla.
Aikalailla samaa mieltä.
Sinänsä on tavallista, että jokin rajattu eturyhmä julkaisee omaa asemaansa voimakkaasti agitoivan “selvityksen”. Nämä selvitykset saavat oman mediatilansa ja unohtuvat sitten. Valitettavasti nykyhallitus on sellainen, että vähän erikoisemmatkin ideat tuntuvat menevän läpi, kun esittäjä on oikea. Tai idea on eduksi kapealle mutta nykyhallituksen etupiiriin lukeutuvalle ryhmälle.
Käsittääkseni holding-yhtiöt eivät juurikaan ole kunnostautuneet verojen maksamisessa, vaan ennemmin luotu niiden välttelyyn. Näin ollen moisen toiminnan merkitys suomalaiselle kansantaloudelle ei ehkä sittenkään ole ratkaiseva.
Lopuksi: onko niinkään negatiivinen asia, että suomalaisia kasvuvaiheen yrityksiä myydään ulkomaille? Kauppa syntyy, kun ostaja ja myyjä ovat yksimielisiä hinnasta + muusta ehdosta. Tässä tapauksessa ulkomaista pääomaa virtaa Suomeen, ja vastineena nykyään usein aineeton hyödyke ja osaaminen. Kyllähän Woltillekin olisi Suomesta ostaja varmasti löytynyt — vaan olisiko kauppahinta ollut lähelläkään Doordashin maksamaa?
Satosen sanoin “lienee itsestäänselvää”, että firmojen myynti on keppihevonen perintöveron alasajolle.
Tottakai voidaan spekuloida, että jos Suomessa olis useita wallenbergejä, niin kotimainen ostaja olis maksukykyinen. Lisäksi voidaan spekuloida, että myynti tapahtuu usein liian aikaisin eli liian pienellä hinnalla. Ja että ostaja vie sitten toiminnan pois Suomesta.
Kaikki nämä ovat tarinoita, joita käytetään vain siksi, ettei asiasta ole tutkittua tietoa ja siksi voidaan vedota stetsoniin.
Tutkija Punavuoresta kommenttina että Wolt on huono esimerkki koska se ei työllistä ketään muuta kuin Wolt kuskeja. Wolt ei pyöritä omia ravintoloita tai vähittäiskauppoja vaan rahastaa niitä. Jos Wolt olisi ravintola tai vähittäiskauppa alalla niin tilanne olisi toinen. On yksi sama se että kun Wolt myytiin Doordashille mutta jos kokonainen vähittäiskauppasektori myydään ulkomaille se on yksi askel tytäryhtiötaloutta
Lottovoittajaa ei mielestäni voi verrata perhefirman perijään. Että varakkuus yleisesti laiskistaisi, ei voi pitää paikkaansa. Eihän ruotsalainen yhteiskuntakaan sellaista todista.
Kyllä passiivinen omistaminen laiskistaa. On olemassa jopa käsite leisure class eli joutilas (omistava) luokka. Varsinaisen yrittäjän osalta tämä ei pidä paikkaansa ja siksi yritysvarallisuus on käytännössä vapautettu perintöverosta (sukupolven vaihdos: omistaa vähintään 10 % yrityksestä) mutta kun omistus hajoaa kolmansille serkuille, he ovat vain passiivisia koroilla eläjiä. Se tutkitusti laiskistaa.
Ovatko lottovoittajat mielestäsi geneettisesti erilaisia vai mihin perustat väitteesi?
Soininvaaralle kommnettina että hyvä esimerkki mainitsemastasi joutilas (omistava) luokasta on klassinen esimerkki 1800-luvun kartanon isännästä joka ei itse viljele maata vaan torpparit tai sitten hänellä on siellä pehtoori joka hoitaa käytännön asiat alusta loppuun. Nykyään lähes kaikki maanviljelilijät ovat yrittäjiä.
Sitten on myös ne lapset jotka perii kotinsa kun elättäjä kuolee. Tähän voisi auttaa 20t rajan nosto esim 100t tai ainakin se maksu pitäisi voida viivästyttää koroitta aikuisuuteen
Muutenkin tällaiset lapset ovat heikossa asemassa
Ja lisäksi inflaatio on kyllä syönyt tuota euromäärää pahasti
Asunnon myyntivoiton verovapautta pitäisi rajoittaa, mutta ei poistaa asunnon vaihtajilta. Sen sijaan, jos muutetaan hautaan tai ulkomaille asunnon myyntivoitto pitäisi laittaa verolle samalla tavalla kuin muutkin kaikki muutkin myyntivoitot.
Ruotsissa asia on ymmärtääkseni ratkaistu niin, että asunnon myyntivoitto on verovapaa vain, mikäli uusi asunto hankitaan jonkun tietyn ajan kuluessa.
> Ruotsissa on isänmaallista sijoitusvarallisuutta
Suomessa yliopistojen oppilasvalintakokeita ei perinteisen tavan mukaan ole voinut ohittaa rahalla (yliopistolle tehdyllä lahjoituksella). — Vaikka sopivalla hinnoittelulla sisään maksettu opiskelija kustantaa parin muunkin opiskelijan opintopaikan siinä ohessa. — Tämän seurauksena Rikkaan perheen perilliset, jotka eivät pysty läpäisemään valintakoetta, menevät yliopistoon Amerikassa.
Rikkaan perheen lapsi joka tapauksessa perii merkittävä yritysvarallisuuden, mutta firman omistajana sitten soveltaa sen johtamiseen AMERIKKALAISIA OPPEJA. Eikö olisi parempi, että suomalaisia firmoja johdettaisiin ja omistettaisiin suomalaisen perinteen ja suomalaisten oppien mukaan kuin aivan eri olosuhteisiin kehitettyjen ulkomaisten oppien mukaan?
Perustuuko opiskelun estäminen niiltä, jotka pystyvät itse rahoittamaan kustannuksensa, kateudelle vaiko sille käsitykselle, että kapitalismi ja omaisuuden perimisjärjestelmä tulevat joskus tulevaisuudessa ennen pitkää kumoutumaan. — Mutta eikö tuota tulevaisuutta odotellessa olisi kuitenkin parempi duunarinkin tehdä töitä suomalaiselle isännälle kuin globaalin pääoman renkinä.
Kiitos kuitenkin amerikkalaisten yliopistojen siitä, että ottavat myös «maksavia opiskelijoita». — Muuten meidän yritysmaailmamme vähitellen olisi jo siirtynyt perintöinä «taivaanrannan maalareiden», runoilijoiden ja muiden taiteilija-hampuusien käsiin ja lopulta myyty ulkomaisille omistajille pilkkahintaan.
Kun tulin ylioppilaaksi kauan sitten, koulussamme oli erän rikkaan suvun vesa, joka kertoi aikovansa kauppakorkeaan. Hänen ylioppilastodistuksensa oli niin huono, että sisään päästäkseen hänen piti saada pääsykokeissa 110 % maksimipisteistä, Ei siis näyttänyt hyvältä, mutta pääsi sittenkin.
Niin minunkin koulussa oli niitä keskinkertaisia ja jopa huonoja oppilaita joista tuli insinöörejä ja tohtoreita. Koulussa piti olla kaikessa hyvä. He eivät olleet vaan ihan surkeita monessakin asiassa. Mutta omalla alallaan loistavia. Suomessa nyt koulutuksen saaminen perustuu yliopistoissa yleiseen hyvään osaamiseen. Jätetään kouluttamatta monia kyvykkyyksiä. Ja rahalla saa koulutuksen ulkomailta. Pitäisi olla mahdollista täälläkin — hukkaamme resursseja.
On väärin olettaa että vain koulussa hyvät on älykkäitä tai kelvollisia.
Tähän aiheeseen liittyy myös OPISKELUN VAPAUS, jota Suomessa ei ole. — Ja mitä järkeä valtion olisikaan antaa rahaa opiskeluun, jos tällä ei voitaisi tukea hallitsevaa poliittista agendaa!
Yhteen aikaan Suomessa oli muoti lähteä Amerikkaan, opiskella siellä itseään kiinnostava aihe, soveltaa oppi Suomeen ja tulla upporikkaaksi.
Jos esimerkiksi Kalle Anttila (joka ensimmäisenä toi postimyynnin Suomeen) olisi vaikka rahalla ostanut itsensä suomalaiseen yliopistoon ja vaikka siellä olisi opetettu postimyynnin taito paremmin kuin USA:ssa, niin hän edelleen istuisi siellä tankkaamassa pakkoruotsia ja hänen unelmansa postimyyntifirmasta olisi jäänyt toteutumatta.
– Koska Suomessa on OPISKELUN PAKKO.
Perintövero on niin hyvä vero että ennen siitä luopumista pitäisi kokeilla kaikki mahdollisuudet sen saamiseksi suositummaksi.
Ehdotankin että kiinteistö- ja asuntovarallisuuden perintöverolle pitäisi myöntää automaattisesti vähintään kymmenen vuoden koroton (tai peruskoron tms matalan koron mukainen) maksuaika. Oletuksena säännöllinen kuukausittainen maksuerä , mutta maksusuunnitelmaa voi säätää halutun mukaan. Jäljelläoleva perintöveron määrä laietaan kiinteistölle/huoneistolle rasitteeksi ja sen voi siirtää uudelle omistajalle jos perijä myy tuon. Luonnollisesti veron voi maksaa halutessaan koska vain pois. Vastaavasti yrityksen perijät voivat halutessaan siirtää perintöveron yrityksen maksettavaksi niin että perintövero laitetaan yrityksen velaksi , joka on tyypillisen pankkivelan alapuolella mutta osakkaiden yläpuolella velkojien prioriteettijärjestyksessä. Jos yritys maksaa osinkoa tai palkkaa omistajilleen, pitää myös perintöverovelkaa maksaa samassa suhteessa.
Vähän eksoottisempi ratkaisu olisi tehdä perintöverosta vapaaehtoinen. Asunnon/kiinteistön/yrityksen omistaja voisi halutessaan jättää osan elinaikanaan syntyvistä veroista maksamatta ja laittaa ne kiinteistön/yrityksen verovelaksi, edellisen ajatuksen mukaisesti, ja perikunta voi sitten keskenään miettiä miten tuo verovelka hoidetaan.
Ode: “Kitenkin Ruotsin talous on valtavan palon paremmassa kunnossa kuin Suomen talous suurelta osin, koska Ruotsissa on isänmaallista sijoitusvarallisuutta. Siitä hyötyvät kaikki ruotsalaiset.”
“Ruotsalaisten kotitalouksien keskimääräinen varallisuus on selvästi suorempi kuin Suomessa, mutta sen mediaani on Suomessa korkeampi. Varallisuuserot ovat Ruotsissa hyvin suuria.”
Et näe ristiriitaa näiden kahden välillä?
En näe ristiriitaa. Ruotsalainen talous ja työllisyys hyöty sijoitusvarallisuudesta mutta varallisuus on jakuatunut hyvin epätasaisesti.
Ookoo, mä kerron ristiriidan:
Varallisuudesta eivät hyödy kaikki. Siitä hyötyvät vain varakkaat.
Jos haluat yhä uskoa murusten valumiseen muille, niin voidaan keskustella lisää Trckle down ‑teorian debunkkauksesta.
Osmolle kommenttina että olet oikeassa tuossa että talous ja työllisyys hyöty sijoitusvarallisuudesta etenkin Ruotsin kohdalla jossa se on sijoitettu hyviin menestyviin sektoreihin kuten sellaisiin yhtiöihin kuten ABB, AstraZeneca, Electrolux, Ericsson, Saab, Husqvarna. Mutta Suomessa taas sijoitusvarallisuus on kiinni paljolti ihmisten asunnoissa. Asunnot eivät luo uusia työpaikkoja toisin kuin teollisuus ja palvelut. Trickle down teoria toimii ja ei toimi riippuen mihin kohteisiin varallisuutta on käytetty. Yhdysvalloissa Trump yrittää houkutella tulleilla teollista työpaikkoja takaisin Yhdysvaltoihin mutta ongelma tulee siinä kun nämä tullit ovat kaikille tuonti tuotteille. Kohdistetut tuontitullit ja sellaisen verokannustimen luominen jossa yritykset investoisivat uusiin työpaikkoihin on juuri se missä Trickle down teoria toteutuu posiviivisesti mutta ei toteudu kun kaikille sektoreille annetaan tullitmaksut tai veronkevennyksiä ilman kannustinta.
Tokelle kommenttina että kun varakkaat sijoittavat tuottavaan talouden sektoriin (teollisuuteen ja palveluihin) joka luo uusia työpaikkoja eri muodoissa tuo mainitsemasi ja kritisoimasi trickle down ‑teoria itse asiassa toimii ihan käytännössä koska uusiin työpaikkkoihin syntyy ja niihin palkataan työntekijöitä joille maksetaan palkaa ja jotka maksavat veroja. Jos sijoitukset ovat taas esim asunnoissa tai passiivisia osakkeita (pörssissä) joita varakkaat ostavat ja vuokraavat eteenpäin tuo tirckle down ‑teoria ei toimi koska asuntosijoittaminen tai pörssi keinottelu ei luo työpaikkoja. Ruotsin vahva kotimainen pääoma on luonut menestyviä ruosalaisia yrityksiä joita ei ole myyty ulkomaille toisin kuin Suomessa on tapahtunut joka on johtanut siihen että Suomesta on tullut tytäryhtiötalous. Tiedän etttä Toke sanoisi että tämä on markkinatalouden sykli . Kyllä tässä kohtaa nimenomaan mutta huono sykli ja on olemassa myös toinen markkinatalouden sykli eli se että pääoma ei karkaa maasta vaan pysyy maassa ja luo sinne työtä. Ainoa tapa on kontrolloida pääomaa on verotus (mukana lukien tullit) ja korot. Suomi voi säädellä vain tällä hetkellä verotusta emme voi määritellä korkoja koska olemme eurossa.
Ode:
“Vaikka inflaatio jostain oudosta syystä nousisi vuodessa kahdessa prosentissa, hinnat nousisivat 20 vuodessa noin 50 %. Tästä inflaatiosta pitäisi asunnon vaihdon yhteydessä maksaa veroa.”
Tuon takia meillä on HANKINTAMENO-OLETTAMA.
Kuten moni muukin typeryys, se on portaistettu oikein kahdella portaalla: 0–9,999 vuotta = ‑20% ja ≤10 vuotta 40%.
Mutta siis, mikä estää tekemästä tuosta fiksua?