Kulttuuri on elinkeinopolitiikan ytimessä

15 vastausta artikkeliin “Kulttuuri on elinkeinopolitiikan ytimessä”

1. Kult­tuurin tukem­i­nen on vaikea aihe: Jos mitään säästöjä esit­tää, leimau­tuu kult­tuuriv­i­hamielisek­si. Ja jos sisäl­löistä puhuu, saa näpeilleen — rahoit­ta­jal­la ei pitäisi olla san­omista mihin rahat käytetään, kun val­ta rahan käytöstä pitäisi jät­tää taide­väelle itselleen, kos­ka muuten poli­ti­soidaan kult­tuurin sisältöjä…

   Miet­inpä vain, miten melkein kaikissa muis­sa mais­sa, kult­tuuri voi kukois­taa ilman näin laa­jaa rahan kier­rät­tämistä val­tion tai kun­tien kaut­ta. Mikä hyö­ty tässä oikeasti on? Vain Suomes­sa ei ole ollenkaan yleistä lahjoit­taa ihan keski­t­u­lois­t­en yksi­ty­is­ten toimes­ta, useim­mis­sa mais­sa tämä on normikäytän­tö, jokainen voi tukea halu­a­maansa insti­tuu­tio­ta val­it­se­mal­laan tavalla. 

   Tähän vel­ka-huolto­suhde-näivetys-Suomeen tarvi­taan nyt joku isom­pi tule­vaisu­u­den logi­ik­ka. Aika lop­puu, jos ala ker­ral­laan mietitään, voisiko jotain säästää, jah­nataan, ja tode­taan, että ei oikein. En nyt sano, että kult­tuurista pitäisi vält­tämät­tä säästää yhtään, kuten hyvin perustelet, mut­ta isoon kuvaan pitää osa­ta kiin­nit­tyä. Onko meil­lä mitenkään mah­dol­lisuuk­sia enää siihen maail­maan, jos­sa ele­limme vuosi­tuhan­nen molem­min puolin?

   Vastaa

2. Tärkeä sym­bioosi kult­tuurin ja yri­tyssek­torin välillä

   Kaupun­gin vetovoima ja elin­voimaisu­us ovat mon­imutkaisia ilmiöitä, jot­ka riip­pu­vat useista tek­i­jöistä. Yksi keskei­sistä tek­i­jöistä on kult­tuu­ri­tar­jon­ta, joka houkut­telee asukkai­ta ja vierail­i­joi­ta. Samal­la akti­ivi­nen yri­tyssek­tori voi toimia tärkeänä tuke­na ja stim­u­loi­jana kulttuurielämälle. 

   Kult­tuu­ri­tar­jon­nan merkitys

   Kult­tuu­ri­tar­jon­ta, kuten teat­ter­it, museot, kon­sert­ti­salit ja taide­gal­le­ri­at, luo kaupungille iden­ti­teet­tiä ja vetovoimaa. Se tar­joaa asukkaille mah­dol­lisu­u­den osal­lis­tua eri­laisi­in aktivi­teet­tei­hin, mikä paran­taa elämän­laat­ua. Vah­va kult­tuu­ri­tar­jon­ta voi myös houkutel­la tur­is­te­ja, mikä lisää kaupun­gin taloudel­lista aktiivisuutta.

   Taloudelli­nen vaikutus

   Kult­tuuri- ja taide­alan tapah­tu­mat voivat tuo­da merkit­täviä tulo­ja paikalliselle taloudelle. Esimerkik­si fes­ti­vaalit ja näyt­te­lyt voivat lisätä majoitus‑, rav­in­to­la- ja kul­je­tus­palvelu­iden kysyn­tää. Tämä puolestaan luo työ­paikko­ja ja lisää vero­tu­lo­ja kunnalle.

   Yri­tyssek­torin rooli

   Akti­ivi­nen yri­tyssek­tori on olen­nainen osa kaupun­gin ekosys­teemiä. Se ei ain­oas­taan tar­joa työ­paikko­ja, vaan myös rahoit­taa kult­tuu­ri­toim­intaa spon­soroin­nin kaut­ta. Mon­et yri­tyk­set näkevät kult­tuurin tukemisen osana yhteiskun­tavas­tu­u­ta (CSR), mikä voi paran­taa niiden mainet­ta ja asiakasuskollisuutta.

   Inno­vaa­tio ja yhteistyö

   Yri­tyk­set voivat myös edis­tää inno­vaa­tioi­ta kult­tuurisek­to­ril­la esimerkik­si yhteistyöpro­jek­teis­sa tai teknolo­gian hyö­dyn­tämisessä tapah­tu­mien jär­jestämisessä. Täl­laiset yhteistyöt voivat johtaa uusi­in ideoihin ja käytän­töi­hin, jot­ka rikas­tut­ta­vat kaupun­gin kulttuurielämää.

   Sym­bioosi-suh­teen analyysi

   Kult­tuurin ja yri­tyssek­torin väli­nen suhde on sym­bioot­ti­nen: molem­mat osa­puo­let hyö­tyvät toi­sis­taan. Vah­va kult­tuu­ri­tar­jon­ta houkut­telee asi­akkai­ta yri­tyk­si­in, kun taas akti­ivi­nen yri­tyssek­tori tukee kult­tuuria taloudellisesti.

   Esimerk­ki käytännössä

   Esimerkik­si kaupungeis­sa, jois­sa on voimakas taide- ja kult­tuurielämä, kuten Berli­i­ni tai New York, nähdään usein myös dynaami­nen liike­toim­intaym­päristö. Taiteil­i­jat saat­ta­vat löytää inspi­raa­tio­ta paikalli­sista yri­tyk­sistä, kun taas yri­tyk­set voivat käyt­tää taidet­ta markki­noin­tivä­li­neenä tai brändin­sä erot­tamisek­si kilpailijoista.

   Helsingillä ei ole nyky­isin kovin yri­tysys­tävälli­nen maine useista syistä. Nämä liit­tyvät kaupun­gin liike­toim­intaym­päristöön, korkeaa vero­tuk­seen, tiuk­ka byrokraat­ti­nen sääte­ly ja kiel­teinen poli­ti­ik­ka varsinkin auto­jen osalta.…

   Vastaa

3. Soin­in­vaar­al­ta hyvä näkökul­ma kult­tuurin rahoituk­seen. Näk­isin asian kuitenkin päin­vas­toin. Kaupun­git voivat pain­os­taa kult­tuuri­in enem­män mut­ta tais­telu kult­tuurin rahoituk­ses­ta ei käy­dä val­tion ja kaupunkien välil­lä vaan maaseudun ja kaupunkien välil­lä. Suomen kult­tuuri­ra­hoi­tus on hyvin val­tio vetoista. Muis­sa Pohjo­is­mais­sa on myös paljon yksi­ty­istä kult­tuurin rahoi­tus­ta eri säätiöi­den kaut­ta. Suomes­sa voisi luo­da malli jos­sa yksi­tyi­nen sek­tori voisi saa­da veroe­tu­ja jos­sa yksi­ty­istä sek­to­ria kan­nuste­taan sijoit­ta­maan myös spon­sori muo­dos­sa kult­tuuri­in kuten se nyt tapah­tuu urheilun muo­dos­sa . Suurin haaste on kult­tuurin tar­jon­ta kaupunkien ulkopuolella

   Vastaa

4. Niin mut­ta miten pitäisi tukea?

   Las­ten vapaa-ajan toim­intaa että tekevät itse
   Tilo­ja kaupun­gin laita­mil­ta tyyli­in lepakko
   Niin että tehdään omae­htois­es­ti uut­ta ja kiin­nos­tavaa ja ne joil­la onnpo­ten­ti­aalia luö kyl­lä läpi myös kaupallisesti. 

   Ei suomen design nous­sut tuki­aisil­la. Tuet tyl­sistää ja jäh­mettää. Tekemisen menin­ki on oleel­lista. Ja tietysti se nuoru­us. Ei eläkeläiset ole niitä tulenkantajia 

   Avoimuus ja pois minäminäer­i­ty­isor­ret­tu­ryh­mä poteroista. Katse tule­vaisu­u­teen vaik­ka sodanuhanalla

   Vastaa

5. Jos miet­tii, mitä per­sut hal­li­tuk­ses­sa tekevät: aja­vat kult­tuuria alas, aja­vat alas läh­es kaikkia mah­dol­lisia tulon­si­ir­to­ja, eli köy­hiä kyykkyyn, aja­vat alas van­hus­ten hoitoa, opiske­li­joiden tukea, vam­mais­ten hoitoa, ansiosi­don­naisia päivära­ho­ja jne. ja jne. ja kaikkea tätä “val­tion­talouden”
   tas­apain­ot­tamisen perusteella.…niin eipä voi ANTIPOPULISTISEMPAA puoluet­ta kuvitel­la! Antipop­ulis­min Suomen ennä­tys sit­ten Iiro Viinasen päivien. Suo­ranaista kansan­vi­hol­lista, jos sitä ver­taa vaikka­pa vasem­mis­ton tai vihrei­denkin kaiken-kosiskeluun.

   Vastaa

6. Van­han viisauden mukaan toimit­ta­jien ja poli­itikoiden väli­nen suhde tulisi olla samanalainen kuin koir­il­la ja lyhtypylväil­lä on. Itse toivoisin sama taiteil­i­joiden ja poli­itikoiden suh­teelta. Täl­lä het­kel­lä taiteil­i­jat ovat kyl­lä koiria, mut­ta poli­itikot ovat lyhtypylväi­den sijaan talu­tus­nuo­raa pitele­viä omistajia.

   Poli­itikoille nykyti­lanne tietenkin sopii. Muu­ta­maa parhait­en kau­pal­lis­es­ti pär­jäävää taiteil­i­jaa luku­unot­ta­mat­ta kaik­ki muut ovat täysin riip­pu­vaisia tuki­ra­hoista. Tämä antaa luon­nol­lis­es­ti poli­itikoille sitä mitä he eniten halu­a­vat: val­taa. “Kuka saa ja kenelle annetaan”. 

   Jär­jeste­ly varmis­taa myös sen, että taiteil­i­joiden ympäröivään maail­maan suun­nat­tu kri­it­ti­nen kanu­u­na ei ole koskaan kohdis­tet­tu suo­raan poli­itikko­ja päin. Tai no, ehkä per­sui­hin. Mut­ta muis­tat­teko sen teat­ter­iesi­tyk­sen, laulun tai maalauk­sen, jos­sa kri­ti­soiti­in hiilen­vihreää ener­giantuotan­toa tai län­simetron valmis­tu­mi­saikataulua? En minäkään.

   Tuk­i­him­meli tuo vääjäämät­tä mieleen men­neet ajat jol­loin vain kirkol­la oli varaa palkata parhaat taiteil­i­jat. Saimme toki huikei­ta kirkon kat­to­ja, uskon­nol­lisia muraale­ja ja ood­e­ja jumalalle. Kuitenkin koko ajan mielessä pyörii kak­si sanaa: mitä jos. Mitä jos nämä huikeat taiteil­i­jat oli­si­vat saa­neet tehdä taidet­ta jota halu­a­vat, ei sitä mitä mak­sa­ja halu­aa. Ja kyl­lä, tiedän että poli­itikot eivät tietenkään suo­raan ker­ro minkälaista taidet­ta taiteil­i­joiden tulisi tehdä, mut­ta aivan niin kuin Michelan­ge­lo miet­ti kivutes­saan Sik­stuk­sen kap­pelin maalauste­lineille: raha puhuu.

   Vastaa

   1. “Ja kyl­lä, tiedän että poli­itikot eivät tietenkään suo­raan ker­ro minkälaista taidet­ta taiteil­i­joiden tulisi tehdä, mut­ta aivan niin kuin Michelan­ge­lo miet­ti kivutes­saan Sik­stuk­sen kap­pelin maalauste­lineille: raha puhuu.”

      Hyvin kuvail­tu.

      Muta raha puhuu myös muu­ta kaut­ta kuin hal­li­tuk­sen rahan. 

      Tarkoi­tan apu­ra­ho­ja jakavia instansse­ja ja säätiöitä. Pitää olla oikeat huole­nai­heet. Jos on väärät, on pelko että jää ilman.
      Ehkä juuri sik­sikin maamme taiteil­i­jakun­ta vain muu­t­a­min poikkeuksin tuot­taa kri­it­tistä ajat­telua suh­teessa aikalais­ar­voihin. Pitää onnis­tua ole­maan oikean­lainen. Tai sit­ten täysin epäpoliittinen.
      Kult­tuurin tek­i­jöil­lä on hyvin tiedos­sa ääneen lausuma­ton saplu­u­na jon­ka sisäl­lä pitää pysyä. Tästä ovat jotkut, har­vat, puhuneetkin.
      Keskimäärin koti­maisen taiteil­i­jan arvolataus teok­sis­saan on yhtä “radikaali” kuin Suomen Kuvale­hden pää­toimit­ta­jan kir­joi­tus. Ilmas­to, iden­ti­teet­ti jne. Voidaan suositel­la vaikka­pa kaikille perusk­oulaisille. Ei vaaran tuntua.
      Tiedätte kyllä.

      Vastaa

   2. Mut­ta muis­tat­teko sen teat­ter­iesi­tyk­sen, laulun tai maalauk­sen, jos­sa kri­ti­soiti­in hiilen­vihreää ener­giantuotan­toa tai län­simetron valmis­tu­mi­saikataulua? En minäkään. 

      Inter­netin meemit ovat taidet­ta, ja niis­sä kyl­lä kri­ti­soidaan laa­jalti eri aihei­ta. Myös vaikka­pa sitä län­simetroakin aikanaan.

      Tuk­i­him­meli tuo vääjäämät­tä mieleen men­neet ajat jol­loin vain kirkol­la oli varaa palkata parhaat taiteil­i­jat. Saimme toki huikei­ta kirkon kat­to­ja, uskon­nol­lisia muraale­ja ja ood­e­ja jumalalle. Kuitenkin koko ajan mielessä pyörii kak­si sanaa: mitä jos. Mitä jos nämä huikeat taiteil­i­jat oli­si­vat saa­neet tehdä taidet­ta jota halu­a­vat, ei sitä mitä mak­sa­ja halu­aa. Ja kyl­lä, tiedän että poli­itikot eivät tietenkään suo­raan ker­ro minkälaista taidet­ta taiteil­i­joiden tulisi tehdä, mut­ta aivan niin kuin Michelan­ge­lo miet­ti kivutes­saan Sik­stuk­sen kap­pelin maalauste­lineille: raha puhuu. 

      Raha tosi­aan puhuu, mut­ta onko sin­ul­la ajatuk­sia miten asi­aa voisi paran­taa? His­to­ria on kyl­lä täyn­nä mese­naat­tien pönö­tys­taulu­ja kun rahoi­tus on tul­lut yksi­ty­isiltä tahoilta.

      Itsel­lä mieleen tulee lähin­nä perus­tu­lo. Sitä kun ei menetä vaik­ka tek­isikin päämin­is­ter­iä tai per­su­ja pilkkaavaa taidetta.

      Vastaa

      1. Kil­go­re, kuten tuos­sa kom­men­tis­sani “raha puhuu myös…” totesin, per­su­ja yms. sitä arvo­maail­maa pilkkaa­va taide olisi, ja on, juuri sitä mitä halutaankin. 

         Jos las­ke­taan maamme epäpolit­tiset taiteil­i­jat yhtälöstä pois niin vähin­tään yhdek­sän kymmen­estä taiteil­i­joista on las­ket­tavis­sa vasem­mis­ton tai vas­taa­van ide­olo­gia­maail­man kannattajiksi.
         Sen näkee kaik­ista ulostuloista.
         Teok­setkin ovat usein juuri oikeal­la ja halu­tal­la (kuin tilat­ul­la) taval­la “kiin­ni” sopivis­sa “vas­tu­ulli­sis­sa” aiheissa.
         Kos­kee myös kult­tuurin kuluttajakuntaa.
         Taiteli­jat ja hei­dän yleisön­sä yhdessä päivit­telemässä juuri niitä asioi­ta mitä mei­dän päivit­televän halutaankin.

   3. Tässä on sel­l­ainen aja­tusvirhe, että ajatel­laan enti­saiko­jen ihmis­ten ajatelleen nykya­jan ihmisen tapaan. Kes­ki- ja renes­sanssi­a­jan ihmiset otti­vat uskon­non hyvin tosis­saan. Toden­näköis­es­ti erit­täin suuri osa hen­gel­listä taidet­ta tehneistä taiteil­i­joista näki työn­sä ihan hen­gel­lisenä ja korkeampiar­voise­na kuin esim. jonkun aatelisen muo­toku­van maalaus. (Toki sil­lä silti piti elää.)

      Ei se eroa vaik­ka nykya­jan “tiedostavas­ta” taiteesta. Olkoon vain, että se on se val­tavir­ta, jos­sa pitää pysyä, jos halu­aa leipää: tästä huoli­mat­ta suurin osa taiteil­i­joista var­masti uskoo niihin ide­olo­gioi­hin, joi­ta hei­dän taiteen­sa tuo esille. Ei luo­vaa työtä muuten jak­sa tehdä — ja ihmi­nen sitoutuu oman yhteisön­sä arvoihin.

      Eli tuol­lainen kyynisyys voi olla kivaa, mut­ta yksinker­tais­taa ihmisen sielunelämää liikaa.

      Vastaa

7. Ode: “Nyt kun val­tio­val­ta ajaa kult­tuuria alas Suomessa[…]”

   Olis ihan hirveen olen­naista, että joku lask­is ne miljoonat ja pros­en­tit, joi­ta val­tio nyt ihan oikeasti leikkaa.
   Keskustelu on ihan has­sua, kun kukaan ei tiedä numeroi­ta eli mittasuhteita.

   Eri­tyis­es­ti ja varsinkaan kult­tuuri- ja taide­alan toim­i­jat eivät tiedo­ta asioista numeroil­la, vaan nyyhkytarinoilla.

   Vastaa

8. Suo­ma­lainen ikiliikkuja:
   Keskilu­ok­ka verote­taan köy­häk­si ettei mihinkään ylimääräiseen kuten kult­tuuri­in tai palvelui­hin ole varaa, yhteiskun­ta astuu kehi­in ja tuot­taa nuo palve­lut jot­tei vahin­gos­sakaan syn­ny mitään omae­htoista kult­tuuri tai palveluliiketoimintaa.

   Vastaa

9. Olisi syytä tutkia, että minkälaisen kult­tuurin tukem­i­nen, sekä erik­seen minkälaiset tukimuodot, ovat ne jot­ka eniten tai parhait­en men­estys­tä tukevat. 

   Asia on melkoisel­la var­muudel­la kuin maat­aloustuet — var­masti tukemisel­la on vaiku­tus­ta alueisi­in ja elinkeinoi­hin, mut­ta kyseisessä viidakos­sa osa tukiko­hteista ja ‑muodoista ovat haitallisia jopa näi­den kivo­jen mut­ta hie­man epämääräis­ten tavoit­tei­den (aka “menestys/elinvoima/elinkeinoelämä/elämänlaatu/haluttavuus”) kat­san­nos­sa, ja vaik­ka tavarat­alo­vaiku­tus­ta* var­masti on niin kaikkea kivaa kaikille ei toimi.

   Kuten ei ole ole­mas­sa mitään geneeristä “maat­alous­tukea” ei ole ole­mas­sa mitään geneeristä “kult­tuu­ritukea” vaan yksi­tyisko­hdis­sa se vipu­vaiku­tus tai/ja hait­ta asuu.

   Ei pidä pudo­ta tähän samaan iki­aikaisen nautin­nan mont­tuun jos­sa mikä vain tuki maat­aloudelle on aina hyvää ja tavoiteltavaa ja perustel­tua jos sat­tuu ole­maan maat­alous­myön­teinen, vaan kone­pellin allekin pitää katsoa.

   * (Ysäri­jut­tu sem­moi­set tavarat­alot, mut­ta nuo­rille tiedok­si että sil­loin viime vuosi­tuhan­nel­la oli täm­möisiäkin, ja sil­loin huo­mat­ti­in että ollak­seen toimi­vaa sen aikaa kun sitä oli­vat, piti olla eri osas­to­ja, myös niitä kiikun kaakun taloudel­lis­es­ti yksit­täis­inä ole­via. Eikä vain se yksi kaikkein kan­nat­tavin kos­ka sit­ten ei ollut tavarat­aloa lainkaan. No, ei toki ole enää oikein muutenkaan. Kun miinuk­selle men­neitä sek­tor­e­i­ta oli liikaa niin se oli sit­ten siinä.)

   Vastaa

10. Suomes­sa tue­taan kyl­lä kult­tuuria niinkin että jokainen työ­nan­ta­ja saa antaa veroit­ta 400 euroa kult­tuuri­in. Moni voiv­ot­telee että ei tiedä käyt­töä ja paljon jää raho­ja käyttämättä. 

    Ja kult­tuuri on kiin­ni kun ihmiset ovat vapaal­la. Etsipä esi­tyk­siä juh­lapy­hien aat­toina tms. Ei ole. Vieläkin vähem­män mitään lap­sille. Kult­tuuri kai elää niin vah­vasti tukien varas­sa että ei tarvitse enää vaivaa nähdä ja saa­da katsojia.Kulttuuri ei ole kult­tuuria ilman yleisön kohtaamista. 

    Toisaal­ta tuki­ais­ten halti­ja määrää kult­tuurin suun­nan ja raha määrää. Että nuo ei saa mei­dän tilo­ja käyt­tää ja tämä oon sitä oikean­laista kult­tuuria. Sen sijaan että annetaan kaikkien koh­da­ta määräil­lään ja päätetään ketä rahal­la suosi­taan ja ketä ei. 

    Kult­tuuri­in on kuu­lunut aina raha, mut­ta vas­ta huipuille eikä tuki­aisia jaet­tu kaikille. Kyl­lä siel­lä under­groundista syn­tyy uut­ta, kun sat­sa­taan osaavi­in lap­si­in ja omae­htoisu­u­teen. Lop­pu­jen lopuk­si Suomen design esimerkik­si nousi Köy­hyy­destä ja pula-ajan ja ril­lumarein keskeltä. Jos ei taiteel­la elä sit­ten pitää elät­tää itsen­sä vaik­ka insinöörinä eikä hai­hatel­la että joku mak­saa artistin elämän.

    Vastaa

11. Tur­i­s­tirysäkul­tu­uri niille laivaris­telijöille ja tänne lentäville vaatii kukken­heimin tukemista tai vas­taavaa. Eikä se ole kovin vihreää
    Lux­it pitää olla sil­loin kun tur­is­tit liikkuu ja sat­sa­ta näyt­tävyy­teen ja somekuviin

    Paikalliskul­tu­uri taas ei tuo turisteja.
    Toki asukkail­la on kivaa. Mielu­um­min jos kuitenkin saisi sen liikku­misen halvem­mak­si niin olisi varaa käy­dä töis­sä ja liikkua joskus kaupungillakin

    Vastaa