Kategoria: politiikan arviointia

Maahanmuuttajien pysyvyys

Suomen syn­tyvyys on pien­estä nousus­ta huoli­mat­ta mata­la, mikä tietää tule­vaisu­udessa suuria vaikeuk­sia työikäiselle väestölle, jon­ka pitäisi mak­saa ikään­tyneille eläkkeitä ja jär­jestää näi­den hoiva­palve­lut. Suomen tule­vaisu­ut­ta heiken­tää edelleen se, ettei nuorten suo­ma­lais­ten kan­na­ta ottaa tätä taakkaa kan­net­tavak­seen, vaan muut­taa pois maas­ta. Tyh­jenevä Suo­mi tarvit­see kipeästi siir­to­laisu­ut­ta, siis sitä, että tänne tul­laan töi­hin ja vero­ja mak­samaan. Asi­aa han­kaloit­taa se, että moni muukin maa tarvit­see siir­to­laisu­ut­ta. Siir­to­laisia ei ote­ta vaan saadaan.

Net­tomaa­han­muu­tos pitäisi olla vähin­tään 30 000 hen­gen tasol­la. Kos­ka Suomes­ta muute­taan myös pois, brut­tomaa­han­muu­ton on olta­va selvästi tuo­ta korkeampi – sitä korkeampi mitä use­ampi muut­taa pois.

Herkim­min pois muut­ta­vat ulko­maalais­taus­taiset. Huono jut­tu. Ensin investoimme hei­dän kotout­tamiseen­sa ja sit­ten he lähtevät, kun kotout­ta­mi­nen alkaa olla lop­pusuo­ral­la. Vaik­ka tilalle saataisi­in uusia, hei­dän kotout­tamisen­sa on aloitet­ta­va alus­ta. Jat­ka lukemista “Maa­han­muut­ta­jien pysyvyys”

Jouduttiko poliisin onnistunut operaatio amfetamiinia vastaan peukun leviämistä?

Olin joskus noin 25 vuot­ta sit­ten EU:n ter­veysmin­is­te­rien kok­ouk­ses­sa, jos­sa oli­vat mukana myös hak­i­ja­maid­en ter­veysmin­is­ter­it. EU oli tuol­loin laa­jen­tu­mas­sa kymmenel­lä maalla.

Puhuimme huume­poli­ti­ikas­ta. Joku hak­i­ja­maid­en min­is­tere­itä, en muista kuka, mut­ta saat­toi olla tsek­ki tai slo­va­ki, sanoi, että joil­lakin ihmisil­lä on pakono­mainen tarve sekoit­taa pään­sä jol­lakin. Jos eivät saa alko­ho­lia, he juo­vat korvikealko­hole­ja ja jos yksi huume onnis­tu­taan raivaa­maan pois, tehdään tilaa muille huumeille. Juuri tästä syys­tä tuo­hon aikaan min­is­tereil­lä oli sym­pa­ti­aa ajatuk­sel­la lail­lis­taa kannabis, kos­ka sen vai­h­toe­hdot oli­vat pahempia.

Tämä min­is­terin puheen­vuoro tuli mieleeni, kun poli­isi jokin aika sit­ten tiedot­ti onnis­tuneesta oper­aa­tios­ta amfe­tami­in­i­markki­noiden sulkemisek­si. Pohdin jo tuol­loin, että mikähän aine senkin aukon paikkaa. Jat­ka lukemista “Joudut­tiko poli­isin onnis­tunut oper­aa­tio amfe­tami­inia vas­taan peukun leviämistä?”

Hyvinvointivaltion perääntymissuunnitelma (3/x): matalapalkkatuki

Jos on siis järkevää tukea pieni­palkkaisia, miten tämä tuki pitäisi tehdä?

Tärkein­tä on tehdä se jotenkin. Sil­lä miten se tehdään, ei ole niin suur­ta väliä ver­rat­tuna siihen, että se ylipään­sä tehdään.

Huono­tuot­toises­sa työssä hin­ta ei saa olla työ­nan­ta­jalle niin korkea, ettei työn teet­tämi­nen kan­na­ta, mut­ta toisaal­ta palk­ka ei saa olla tek­i­jälle niin huono, ettei pal­ka­lla elä. Ero­tus on paikat­ta­va tulon­si­ir­tona joko työ­nan­ta­jalle tai työntekijälle.

Suomes­sa vero­tus tasaa tulo­ja suu­rit­u­lois­t­en ja pien­i­t­u­lois­t­en välil­lä, mut­ta pien­i­t­u­lois­t­en ja vielä pienem­pit­u­lois­t­en välil­lä ei ole mitään tasausta.

Joku sanoo tähän, että henkilön pitää siir­tyä tuot­tavam­paan työhön, mut­ta se ei ole valitet­tavasti kaikille mahdollista.

Ran­skas­sa työ­nan­ta­jat on vapautet­tu palka­n­mak­sun sivuku­luista min­imi­palkan tasol­la. Sak­sas­sa sovel­letaan mini­jobs-jär­jestelmää, joka on sään­nöiltään hyvin sak­salainen, siis mon­imutkainen ja seka­va. Yhdys­val­lois­sa on kehut­tu Earned Income Tax Cred­it ‑jär­jestelmä, joka on lisän­nyt merkit­tävästi työl­lisyyt­tä ja tor­junut lap­siköy­hyyt­tä mata­la­palkkaista työtä teke­vien kesku­udessa. Ruot­sis­sa mak­se­taan tukea työ­nan­ta­jalle tämän palkates­sa vaikeasti työl­lis­tet­tävä. Suomes­sa on saman­lainen palkkatu­ki kuin Ruot­sis­sa, mut­ta sitä käytetään olen­nais­es­ti vähem­män. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­ti­val­tion perään­tymis­su­un­nitel­ma (3/x): matalapalkkatuki”

Miksi meillä on ennätystyöttömyys?

Kesäku­us­sa työl­lis­ten määrä oli Suomes­sa 60 000 vähem­män kuin vuot­ta aiem­min. Kuitenkin hal­li­tus ilmoit­taa lisän­neen­sä työl­lisyyt­tä sadal­latuhan­nel­la ver­rat­tuna siihen, mitä se olisi ollut ilman hal­li­tuk­sen toimen­piteitä. Hal­li­tus selit­tää työl­lisyy­den heiken­tymisen johtu­van suh­dan­neke­hi­tyk­ses­tä, jolle ei nyt vain voi mitään.

Kun opiske­lin kansan­talout­ta, koko tieteenala keskit­tyi lähin­nä suh­dan­nevai­htelu­jen hal­lit­semiseen. Miten suh­dan­neke­hi­tyk­ses­tä nyt on tul­lut täysin ulkoa annet­ta­va asia, jos­ta hal­li­tus ei voi olla mitenkään vastuussa?

Samat suh­dan­teet kohdis­tu­vat mui­hin mai­hin, mut­ta Suomes­sa ne nyt muka tuot­ta­vat paljon enem­män työt­tömyyt­tä kuin muis­sa mais­sa. Työt­tömyys on Suomes­sa EU:n toisek­si korkein heti Espan­jan jäl­keen. Tätä selitetään sil­lä, että Suomen teol­lisu­us on keskit­tynyt tuot­ta­maan investoin­ti­hyödykkeitä kulu­tus­tavaroiden sijas­ta. Investoin­tien volyy­mi vai­htelee paljon jyrkem­min kuin kulu­tus­tavaroiden. Seli­tys ei oikein pelitä, sil­lä työt­tömyys ei keski­ty mitenkään teol­lisu­u­teen. Itse asi­as­sa työt­tömiä on enem­män kuin väkeä on töis­sä teol­lisu­udessa.  Jat­ka lukemista “Mik­si meil­lä on ennätystyöttömyys?”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin(4): aikuiskoulutus

Hal­li­tuk­sen suun­nitel­mat aikuisk­oulu­tuk­sen osalta voisi­vat olla osa toimi­vaa kokon­aisu­ut­ta. Muu osa tästä kokon­aisu­ud­es­ta kuitenkin puuttuu.

Hal­li­tus on pois­tanut aikuisk­oulu­tustuen. Ei kai kukaan ajat­tele, että nopeasti muut­tuvas­sa maail­mas­sa  pär­jäisi 45 vuot­ta nuore­na saadul­la koulu­tuk­sel­la sitä lainkaan päivit­tämät­tä. Tuskin sen­tään, mut­ta tähän se selvästi johtaa, varsinkin pienipalkkaisilla.

Ilmeis­es­ti ajatuk­se­na on, että tarpeelli­nen ja kansan­taloudel­lis­es­ti hyödylli­nen koulu­tus tapah­tu­isi henkilön itsen­sä tai tämän työ­nan­ta­jan mak­samana. Näin koulu­tus pain­ot­tuisi vain ”hyödyl­liseen” koulu­tuk­seen, joka nos­taa henkilön tuot­tavu­ut­ta niin paljon, että koulu­tuk­ses­ta mak­sami­nen kannattaa.

Kum­man tässä ajatel­laan mak­sa­van koulu­tuk­sen: työ­nan­ta­jan vai työn­tek­i­jän? Molem­pi­in vai­h­toe­htoi­hin liit­tyy merkit­täviä markki­navirheitä. joiden vuok­si aja­tus ei pelitä.

Kannattaako työnantajan maksaa?

Jos työ­nan­ta­ja mak­saa, työn­tek­i­jä voi men­nä töi­hin kil­pail­i­jalle ja yri­tys huo­maakin hyödyt­täneen­sä tämän toim­intaa. Ei pelitä. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uudistuksiin(4): aikuiskoulutus”

Näkökohtia työelämän uudistuksiin (3): vain yksi tutkinto

Hal­li­tuk­sen excel-joukkue on keksinyt, että on koulu­tus­ra­ho­jen paras­ta käyt­töä, jos kukin opiskelee vain yhden tutkin­non. Päät­te­ly menee niin, että ensim­mäi­nen tutk­in­to nos­taa tulo­ja enem­män kuin sen päälle opiskel­tu toinen tutk­in­to, joten kan­nat­taa rahoit­taa se toinen tutk­in­to mah­dol­lisim­man mon­elle ja toista ei kenellekään.

Yleen­sä hal­li­tus ajat­telee vain yri­tys­ten etua, mut­ta tässä se on uno­hdet­tu kokon­aan. Laa­ja-alais­es­ti osaav­ista on hyö­tyä yri­tyk­sille, eivätkä mei­dän työ­markki­namme toi­mi niin, että tämä hyö­ty näky­isi kokon­aan  työn­tek­i­jän palka­s­sa. Maail­ma on muut­tunut niin mon­imutkaisek­si, ettemme pär­jää pelkästään putk­inäköisil­lä yhden alan osaa­jil­la. Juuri äsken valit­ti­in Kelan pääjo­hta­jak­si henkilö, jol­la on sekä juristin että lääkärin tutk­in­to. Tuhlausta?

Minus­ta nap­pik­oulu­tus sairaalan johta­jalle olisi lääkärin­tutk­in­to ja sen päälle tuotan­to­talousinsinöörin tutk­in­to. Sel­l­ainen säästäisi tutkin­non hin­nan moninker­tais­es­ti. Jat­ka lukemista “Näköko­htia työelämän uud­is­tuk­si­in (3): vain yksi tutkinto”

Lapsiperheiden lisätuki vain töihin päässeille

Hal­li­tus kehui tule­vansa lap­siper­heitä vas­taan työ­tulovähen­nyk­sen lap­siko­ro­tuk­sen kanssa. Kuu­losti kau­ni­il­ta, mut­ta mik­si työ­tulovähen­nys eikä lap­sil­isän korotus?

Tilas­to­ja väärin tulk­it­se­va ajat­telee, että lap­sil­isän koro­tus lisää julk­isia meno­ja kun taas verovähen­nys alen­taa veroast­et­ta, mut­ta jos pysähtyy het­ken pohti­maan asi­aa ymmärtää, ettei täl­lä ole merkitystä.

Sil­lä sen sijaan on merk­i­tys­tä, että kun lap­siper­hei­den tuki sido­taan työ­tulovähen­nyk­seen, se suun­nataan vain niille lap­sille, joiden van­hem­mil­la on työ­paik­ka, mut­ta ne joil­la sitä ei ole, sul­je­taan ulkop­uolelle. Heiltä on sen sijaan viety pois työt­tömyys­tur­van lap­siko­ro­tuk­set. Ilmeis­es­ti myös yksin­huolta­jien lap­sia tue­taan puo­let sitä, mitä kah­den huolta­jan van­hempia, mut­ta tästä en ole var­ma, kos­ka lakiesi­tys­tä ei ole.

Helsingis­sä vuokra-asun­nos­sa asu­van kau­pan kas­sal­la osa-aikatyötä tekevän yksin­huolta­jaäidin saa­ma muser­ta­va isku on yhä korjaamatta.

Täystyöl­lisyy­den olo­suhteis­sa voisi jotenkin vielä ajatel­la, että hyv­in­voin­ti­val­tion rahoi­tus on syy pakot­taa kaik­ki töi­hin. Euroopan suurim­man työt­tömyy­den olois­sa tämä ei oikein toi­mi. On aika kovaa sosi­aalipoli­ti­ikkaa raja­ta lap­sille suun­nat­tu tuki vain niille onnel­lisille, jota ovat päässeet töihin.

 

Mitä ajattelen kehysriihen päätöksistä

Hal­li­tus ottaa val­taisan riskin heiken­täessään roimasti val­tio­talout­ta, joka on jo lähtöti­lanteessa 4,4 pros­ent­tia ali­jäämäi­nen. Hirveätä velka­vuor­ta ollaan kasaa­mas­sa tule­vaisu­u­den rasit­teek­si. Eri­tyisen vaar­al­lista tämä on nyt, kun Trump työn­tää maail­man­talout­ta voimal­la taantumaan.

Taan­tu­mas­sa val­tion­talouden tietysti pitääkin olla ali­jäämäi­nen, mut­ta rajansa kaikella.

Osa ali­jäämästä johtuu Putin-peräis­es­tä puo­lus­tus­meno­jen kasvus­ta. EU:n uud­is­tu­vat sään­nöt anta­vat tämän osan ali­jäämästä anteek­si, mut­ta nekin velat pitää silti mak­saa. Voidaan tietysti toivoa, että EU:ssa sovel­let­taisi­in tässä asi­as­sa yhteis­vas­tu­ullisu­ut­ta niin, että Suo­mi olisi pitkän itära­jansa takia saa­japuole­na. Perus­suo­ma­laiset tietysti vas­tus­ta­vat kaikkea EU:n yhteis­vas­tu­ullisu­ut­ta, mut­ta olisiko puolue tässä kuitenkin valmis jous­ta­maan? Se ei tosin riitä. Pitäisi saa­da myös hei­dän sis­arpuolueen­sa Sak­sas­sa ja Ran­skas­sa samalle kan­nalle. Jat­ka lukemista “Mitä ajat­te­len kehys­ri­ihen päätöksistä”

Hallituksen ohje: älä pysy raamissa!

Pehmeä bud­jet­ti­ra­hoi­tus on yksi sotemallimme val­u­vioista. Val­tio on antanut sotealueille bud­jet­ti­raamin, jota niiden pitäisi nou­dat­taa, mut­ta jos rahat eivöt riitä, val­tion on annet­ta­va lisää rahaa. Tästä on eduskun­nan päätös. Niin­pä ei ole niin väliä sil­lä, pysyykö raamis­sa. Kun ei väl­itä raamista, saa alueelleen hyv­in­voin­tia, työ­paikko­ja ja rahaa. Asukkaat hur­raa­vat. Aika hulp­peasti jotkut sotealueista ovat lisän­neet rahankäyt­töä ver­rat­tuna siihen, paljonko rahaa sotepalvelui­hin meni aiem­min alueen kunnilta.

Tosin on ole­mas­sa uhka, että jos hult­tio­hyv­in­voin­tialue ei pysy raamis­saan, sen naa­puris­sa ole­vaa asi­at hyvin hoi­tanut­ta ran­gais­taan pakkoli­it­tämäl­lä se siihen hult­tioon. Laki­in tämä on kir­joitet­tu vähän toisin, mut­ta tätä sil­lä käytän­nössä tarkoite­taan. Ran­gais­tus kohdis­tuu siis syyt­tömän osa­puoleen, joten en oikein jak­sa uskoa, että tätä tul­laan sovelta­maan. Helsingis­sä tosin pelätään Helsin­gin liit­tämistä Van­taa-Ker­a­va ‑hyv­in­voin­tialueeseen.

Pehmeä bud­jet­ti­ra­joite on moraalis­es­ti ongel­malli­nen. Se on yksi niistä syistä, joiden takia kan­natan vero­tu­soikeut­ta hyv­in­voin­tialueille. Kun rahaa tuh­lataan, lisää ei tulekaan val­tion poh­jat­tomas­ta kas­sas­ta vaan korotet­tuina veroina asukkail­ta. Asukkaat eivät hurraakaan.

Helsin­ki oli nou­dat­tanut ohjei­ta ja oli sopeut­tanut annet­tua raamia. Tämä tapah­tui aika vaikei­den päätösten hin­nal­la. Moni ajat­teli Helsingis­säkin, että eikö mei­dän kan­nat­taisi tehdä kuten muut tekevät ja härskisti ylit­tää bud­jet­ti parem­pi­en palvelu­jen tur­vaamisek­si asukkaille .

Sen sijaan, että val­tio­val­ta olisi kiit­tänyt Helsinkiä tot­tel­e­vaisu­ud­es­ta, se päät­ti ran­gaista Helsinkiä raamis­sa pysymis­es­tä. Nyt lausun­tok­ier­roksel­la on laki Helsin­gin soter­a­hoituk­sen leikkaamis­es­ta 35 miljoon­al­la eurol­la. Jat­ka lukemista “Hal­li­tuk­sen ohje: älä pysy raamissa!”

Yleisradion alasajo on hallituksen pahimpia toimia

Istu­van hal­li­tuk­sen kauaskan­toisimpia aikaansaan­nok­sia on Yleis­ra­dion pakot­ta­mi­nen supis­ta­maan toim­intaansa. Nyt pois­tuu 309 työ­paikkaa ja jatkoa seu­raa keväällä.

Perus­suo­ma­lais­ten käyt­tämistä puheen­vuoroista selviää, ettei tässä ole kyse niinkään säästöistä, vaan halus­ta vähen­tää fak­tapo­h­jaista tiedonväl­i­tys­tä ja tehdä sitä kaut­ta tilaa toisen­laiselle tiedonväl­i­tyk­selle, sel­l­aisel­la, joka nos­ti Trumpin val­taan. Samal­la tilaa tulee Venäjän infor­maa­tio­vaikut­tamiselle, mikä var­maankin on taha­ton seuraus.

Suo­mi on pieni kielialue. Sik­si tääl­lä tarvi­taan henkeä kohden enem­män rahaa laadukkaan jour­nal­is­min takaamisek­si kuin vaikka­pa Bri­tan­ni­as­sa. Mut­ta se kannattaa.

En väitä, ettei Yleis­ra­dion talouden­pidos­sa olisi mitään arvosteltavaa, mut­ta siitä ei tässä jät­tileikkauk­ses­sa ole kyse.

Todet­takoon, että laatu­jour­nal­is­min tukah­dut­ta­mi­nen kuu­luu ääri­oikeis­ton pelikir­jaan kaikkial­la, niin USA:ssa, Unkaris­sa kuin Venäjäl­läkin. Perus­suo­ma­laisia ymmär­rän, tämähän menee niin kuin he ovat suun­nitelleet, mut­ta kokoomus­ta ihmettelen.