Hallitus kehui tulevansa lapsiperheitä vastaan työtulovähennyksen lapsikorotuksen kanssa. Kuulosti kauniilta, mutta miksi työtulovähennys eikä lapsilisän korotus?
Tilastoja väärin tulkitseva ajattelee, että lapsilisän korotus lisää julkisia menoja kun taas verovähennys alentaa veroastetta, mutta jos pysähtyy hetken pohtimaan asiaa ymmärtää, ettei tällä ole merkitystä.
Sillä sen sijaan on merkitystä, että kun lapsiperheiden tuki sidotaan työtulovähennykseen, se suunnataan vain niille lapsille, joiden vanhemmilla on työpaikka, mutta ne joilla sitä ei ole, suljetaan ulkopuolelle. Heiltä on sen sijaan viety pois työttömyysturvan lapsikorotukset. Ilmeisesti myös yksinhuoltajien lapsia tuetaan puolet sitä, mitä kahden huoltajan vanhempia, mutta tästä en ole varma, koska lakiesitystä ei ole.
Helsingissä vuokra-asunnossa asuvan kaupan kassalla osa-aikatyötä tekevän yksinhuoltajaäidin saama musertava isku on yhä korjaamatta.
Täystyöllisyyden olosuhteissa voisi jotenkin vielä ajatella, että hyvinvointivaltion rahoitus on syy pakottaa kaikki töihin. Euroopan suurimman työttömyyden oloissa tämä ei oikein toimi. On aika kovaa sosiaalipolitiikkaa rajata lapsille suunnattu tuki vain niille onnellisille, jota ovat päässeet töihin.