Kategoria: Kaupunkisuunnittelu

Miksi kalliille tonteille Jätkäsaareen rakennetaan ARA-asuntoja?

Ilman kohtu­uhin­taisia asun­to­ja pieni­palkkaiset eivät pysty­isi asumaan Helsin­gin seudul­la. Kau­pan­myyjiä ja perushoita­jia kuitenkin tarvi­taan, joten heille pitäisi mak­saa parem­min. Kohtu­uhin­taiset asun­not ovatkin ain­oa sosi­aal­ituen muo­to, jota Eteläran­ta vaatii lisää.

Markki­nae­htoinen asun­topoli­ti­ikkaa ei siis pois­taisi pieni­palkkaisia Helsin­gin seudul­ta, mut­ta häätäisi hei­dät radan­var­silähiöi­hin kuten Pari­i­sis­sa on tapahtunutkin.

Ruotsin esimerk­ki osoit­taa, kuin­ka kalli­ik­si käy eristää köy­hät ja maa­han­muut­ta­jat omi­in lähiöi­hin­sä. Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta on kallista, mut­ta kan­nat­taa silti.

ARA-asukkaan saa­ma etu on Jätkäsaa­res­sa noin 500 €/kk suurem­pi kuin syr­jem­mäl­lä. Entä, jos hän ottaisi mielu­um­min tuon 500 €/kk rahana ja tyy­ty­isi asun­toon halvem­mas­sa kaupungi­nosas­sa? Vain hän­tä ajatellen se olisi järkevää, mut­ta seg­re­gaa­tio­ta ajatellen ei.

Ekon­o­mistit suo­si­vat asum­is­tukea ARA-poli­ti­ikan sijaan. Tulo­jen noustes­sa asum­is­tu­ki lop­puu, mut­ta ARA-asun­toon saa jäädä. Asum­is­tu­ki kohdis­tuu paljon parem­min, mut­ta heiken­tää juuri sik­si työn­teon kannustimia.

Hyvil­lä paikoil­la sijait­se­vat ARA-asun­not siir­tyvät hil­jak­seen hyvä­tu­loisille. Tulo­jen nous­tua muute­taan pois huonos­ta ARA-asun­nos­ta, hyviltä paikoil­ta ei muute­ta. Huoneen­vuokralaista löy­tyneen por­saan­reiän turvin asun­non voi siirtää myös lapsilleen.

Luk­i­tus­vaiku­tus kuu­luu ARA-poli­ti­ikan huonoi­hin puoli­in. Asun­nos­ta kan­nat­taa pitää kiin­ni, vaik­ka se olisi väärän kokoinen ja vaik­ka olisi siir­tynyt töi­hin toiselle puolelle kaupunkia.

Eikö asum­is­tu­ki nos­ta vuokria? Tehdään tilaa pien­i­t­u­loisille asun­tokan­nas­sa miten tahansa, muiden kil­pail­tavak­si jää asun­to­ja vähem­män ja vuokrat nou­se­vat. Myös ARA-poli­ti­ik­ka nos­taa markkinavuokria.

Seg­re­gaa­tion tor­jun­ta puhuu ARA-poli­ti­ikan puoles­ta. Asum­is­tu­ki hyvit­tää vuokras­ta euromääräis­es­ti yhtä paljon mis­sä päin kaupunkia hyvän­sä. Jos vuokra on Jätkäsaa­res­sa 500 euroa korkeampi kuin syr­jem­mäl­lä, asum­i­nen Jätkäsaa­res­sa tulee asum­is­tukea saavalle 500 euroa kuus­sa kalli­im­mak­si. ARA-vuokris­sa tätä eroa ei ole.

Rak­en­ta­mal­la ARA-asun­to­ja myös kalli­ille alueille tor­ju­taan sosi­aal­ista eriy­tymistä. VATT:n tutkimuk­sen mukaan ARA-poli­ti­ik­ka kuitenkin edis­tää seg­re­gaa­tio­ta. ARA-asun­nos­sa asu­va köy­hä asuu toden­näköisem­min pien­i­t­u­lois­t­en asuinalueel­la kuin yksi­tyisessä vuokra-asun­nos­sa asum­istuen turvin asu­va köy­hä. Tämä johtuu van­hoista syn­neistä – kaupun­gin vuokra-asun­not keskitet­ti­in aikanaan tiet­ty­i­hin kaupungi­nosi­in – mut­ta myös siitä, että kalli­il­la asuinalueil­la olevil­la ARA-asun­noil­la on taipumus pää­tyä hyvä­tu­loisille asukkaille.

Markki­navuokrat ovat Jätkäsaa­res­sa yli kymme­nen euroa korkeam­mat kuin ARA-vuokrat. Näin lask­ien Jätkäsaaren ARA-asukkaiden saa­ma etu lähe­nee sataa miljoon­aa euroa vuodessa alueen valmistuttua.

Ero kaupun­gin saamis­sa ton­tin­vuokris­sa on kuitenkin vain mur­to-osa tästä. On hyvä kysymys, mihin tasku­un ero­tus menee ja mik­si kaupun­ki saa kovan rahan vuokra-asun­to­jen ton­teista niin vähän vuokrat­u­lo­ja. Tätä vas­ten ARA-poli­ti­ik­ka näyt­tääkin julkisen talouden kannal­ta kus­tan­nuste­hokkaal­ta taval­ta tukea pien­i­t­u­lois­t­en asumista.

Asum­is­tu­ki olisi seg­re­gaa­tio­ta luku­un otta­mat­ta kaikil­la tavoin ratio­naalisem­pi kuin kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen tuottaminen.

Asum­istuen hyväksymät enim­mäisvuokrat ovat Helsingis­sä korkeam­mat kuin muual­la. Eivätkö ne voisi ero­ta myös kaupungi­nosit­tain? Näin edis­tet­täisi­in sosi­aal­ista sekoit­tumista myös van­has­sa vapaara­hoit­teises­sa asun­tokan­nas­sa, väl­tyt­täisi­in luk­i­tus­vaiku­tuk­selta ja kun­nioite­taan pien­i­t­u­lois­t­en oikeut­ta päät­tää itse siitä, mis­sä asuu. Rikkaat ja köy­hät voisi­vat elää sekaisin samoissa rapuissa.

= = = = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Talouselämä-lehdessä

 

 

 

Valta ja vastuu kaupunkiseutujen liikenneinfrasta kunnille

Suurim­mil­la kaupunkiseuduil­la sovel­letaan MAL-menet­te­lyä, jos­sa kun­nat sitoutu­vat kaavoit­ta­maan maa­ta asumiseen ja val­tio sitoutuu liiken­nein­fra­struk­tu­urin rahoit­tamiseen. Tässä on minus­ta liian mon­ta kokkia ja vääristyneet kan­nus­timet. Siir­ret­täköön nuo investoin­nit kun­tien vas­tu­ulle ja mak­sakoon val­tio avus­tus­ta kun­nille toteu­tuneen asun­to­tuotan­non mukaan euroa/ asun­to tai euroa/asuntoneliö tai jotain siltä väliltä.

Joskus arvostelin Helsingis­sä Öster­sun­domin pohjoisosaan Por­voon moot­tori­tien var­relle kaavail­tu­ja omako­tialuei­ta siitä, että tule­vat todel­la kalli­ik­si, kun vähäi­nen määrä asun­to­ja tuot­taa kym­me­nien miljoonien investoin­ti­tarpeen moot­tori­tien kap­a­siteetin lisäämisek­si. “Val­tio mak­saa ne”, min­ulle vas­tat­ti­in. Näin muutkin kun­nat ajattelevat.

On oikein, että val­tio osal­lis­tuu asun­to­tuotan­non tuot­tami­in infrakus­tan­nuk­si­in, kos­ka val­tio on veron­saa­jana suurin hyö­tyjä kaupunkien kasvus­ta, mut­ta tuonkin pitäisi tapah­tua rationaalisesti.

Val­tion kannal­ta hyö­ty asun­to­tuotan­nos­ta riip­puu siitä ja vain siitä, paljonko asun­to­ja tulee, joten kom­pen­saa­tion tulisi sitoa toteu­tuneen asun­to­tuotan­non määrään. Pelkästä kaavoituk­ses­ta ei pidä palki­ta, sil­lä aina­han voi kaavoit­taa kymme­nen­tuhat­ta asun­toa paikkaan, jonne kukaan ei halua asumaan. Ei pidä mak­saa enem­män asun­to­tuotan­nos­ta, joka on kaavoitet­tu jon­nekin, johon tarvi­taan kallista liikenneinfraa.

Jos Helsin­ki saisi vähäisen kor­vauk­sen vähäis­es­tä määrästä omakoti­talo­ja Öster­sun­domi­in ja jou­tu­isi mak­samaan suuret kus­tan­nuk­set syn­nyt­tämistään moot­tori­tiein­vestoin­neista, Helsin­ki huo­maisi, että sil­lä on edullisem­pia paikko­ja asuntotuotannolle.

Liiken­nein­fra nos­taa maan arvoa – jos ei nos­ta, se on hyödytön­tä. On ole­mas­sa lain­säädän­tö, jol­la kun­ta saa merkit­tävän osan tästä arvon­nousus­ta itselleen, mut­ta ei ole tapo­ja, jol­la val­tion rahas­taa arvon­nousus­ta. Jo sik­si kun­ta on oikeampi taho mak­samaan ja päät­tämään liikenneuinfrasta.

Kokoomus­lais­ten julk­isu­udessa par­jaa­ma Kru­unuratik­ka esimerkik­si mak­saa itsen­sä suurelta osin takaisin kaupungille sil­lä, että kaupun­gin omis­ta­man maan arvo Laa­jasa­los­sa nousee. Jos mukaan las­ke­taan yksi­tyisessä omis­tuk­ses­sa ole­van maan arvon­nousu, investoin­ti on voit­toa tuot­ta­va, mut­ta yksi­ty­is­ten koke­ma voit­to jää heille. Mikäli kaavail­tu kiin­teistöver­ou­ud­is­tus toteu­tuu, kaupun­ki saa omansa pois niistäkin pikkuhil­jaa kiinteistöveroina.

Asun­to­tuotan­non ja liiken­nein­fran opti­moin­ti on mon­imutkainen asia.  Tulisi paljon parem­paa jälkeä, jos tämä opti­moin­ti tapah­tu­isi yhdessä paikas­sa eli siel­lä, mis­sä päätetään kaavoituk­ses­ta. Siis kun­nas­sa. Kun­nal­la on täl­löin pyrkimys sijoit­taa kaavoitus­ta niin, että tarvit­ta­vat liiken­nein­vestoin­nit ovat vähäisiä ja ohja­ta liiken­nein­vestoin­nit niin, että ne nos­ta­vat raken­nus­maan arvoa mah­dol­lisim­man paljon. Nyt opti­moidaan aivan toisin.

Mut­ta entä ne Öster­sun­domin omakoti­talot? Jos Helsin­ki vain kaavoit­taa ne eikä piit­tää Por­voon moot­toriten ruuhkau­tu­mis­es­ta? Tähän tarvit­see kehit­tää pelisään­nöt, jos­sa val­tio laskut­taa ruuhkaa aiheut­tavaa kuntaa.

 

 

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 9.2.2021

En mene täl­lä ker­taa lau­takun­taan, kos­ka tärkein asia on maanalainen osayleiskaa­va ja vara­jäse­neni Mikko Särelä on paneu­tunut asi­aan min­ua paremmin.

Tämä pelasti viikon­lop­puni, sil­lä lis­tatek­stis­sä oli taas vähän lukemista. Yhteen­sä 1 388 sivua. Jos olisi dik­taat­tori, määräisin lis­tat raken­net­taviksi vähän lyhyt­sanaisem­min. Ei näitä voi kukaan kokon­aan lukea.

PÖYDÄLTÄ

Maanalainen yleiskaa­va (652 sivua)

Tämän selostin viikko sit­ten sil­lä tarkku­udel­la kuin ole siihen tutustunut

Kurki­moisin ase­makaa­va (192 sivua)

Tämänkin selostin viikko sit­ten. Alueelle oli kaavoitet­tu aiem­min pien­talo­ja, mut­ta ne kaa­vat eivät toteu­tuneet. Niin­pä alue annet­ti­in kump­panu­uskaavoituk­se­na raken­nus­li­ike Reposelle ja nyt alueelle esitetään ker­rostalo­ja. Naa­pu­ri­talot toivoisi­vat, että tyhjät ton­tit oli­si­vat jatkos­sakin hei­dän piho­jen­sa jatkeena.

Ryh­märaken­nut­tamista koske­vat hakuo­hjeet (74 sivua)

Ryh­märaken­nut­ta­mi­nen paran­taa kaupun­gin sosi­aal­ista toimivu­ut­ta, kun ker­rostaloi­hin tule­vat asukkaat ovat valin­neet toisen­sa. Nyky­muo­dos­saan tämä on hyvin elit­isti­nen asum­is­muo­to, kos­ka ryh­märaken­nut­ta­mi­nen edel­lyt­tää melkoista sosi­aal­ista pääo­maa tulevil­ta asukkail­ta. Sik­si en halu­aisi sub­ven­toi­da tätä asum­is­muo­toa halvem­mil­la ton­teil­la. Näin ymmärtääk­seni ei myöskään enää tapah­du, kos­ka nämä eivät ole enää Hitas-kohteita.

Fatim Diar­ran aloite ruokarekko­jen sähkön saatavu­ud­es­ta (5 sivua)

Tämä asia alkaa lop­ul­takin toimia. Eri puo­lil­la kaupunke­ja tulee ”pis­tora­sioi­ta”, joi­hin voi tila­ta puhe­limel­la vir­ran. Hin­ta on 5 €/8 tun­tia yksi­vai­he­vir­ras­ta ja 15 euroa kolmivaihevirrasta.

Kati Juvan aloite osatyökyky­is­ten työl­listämis­es­tä (4 sivua)

Vas­taus on aika ympäripyöreä. Olisi kaupun­gin taloudenkin kannal­ta hyvä saa­da vajaakun­toisia töi­hin, sil­lä muuten hei­dän elinku­lun­sa kaatu­vat kaupun­gin päälle kokon­aisu­udessaan. Eri­laiset kil­pailu­tus­mall­it tekevät tästä vaikea­ta – tai eivät tee, jos sen osaa, mut­ta pitäisi osata.

UUDET ASIAT

Lausun­to val­takun­nal­lisen liiken­nejär­jestelmä­su­un­nitel­man luon­nok­ses­ta (225 sivua)

Tässä jae­taan taas niukku­ut­ta. Rahareik­iä on paljon enem­män kuin on rahaa. Tässä ei ole tun­nin junia, mut­ta kuitenkin niitä suunnitellaan.

Niille, jot­ka kuvit­tel­e­vat rahaa käytet­tävän lähin­nä vain fil­lar­itei­hin todet­takoon, että tiev­erkos­toon menee noin mil­jar­di euroa vuodessa ja tästä 10 miljoon­aa pyöräi­lyn hyväksi.

Olen sanonut ennenkin, että halu­aisin val­tion pois kaupunkiseu­tu­jen sisäis­es­tä liiken­teestä niin, että rahoi­tus- ja toteu­tus­vas­tuu siir­ret­täisi­in kun­nille. Val­tion asi­aan nyt käyt­tämät rahat mak­set­taisi­in kunnille

Kasvul­la noi­ta investoin­te­ja perustel­laan. Kir­joi­tan tästä (taas) eril­lisen artikke­lin, kun­han ehdin.

Oulunkylän ja Maunulan alue­su­un­nitel­ma (180 sivua)

Tässä suun­nitel­laan yleis­ten aluei­den, puis­to­jen ja katu­jen kun­nos­s­api­toa ja paran­nuk­sia. Näitä lukies­sa alkaa kai­va­ta alueel­lisia jaos­to­ja lautakunnallemme.

Hulevesisopimuk­sen ja sekaviemäröin­ti­sopimuk­sen muut­ta­mi­nen (12 sivua)

Minus­ta tämän ei pitäisi kuu­lua lau­takun­nan päätet­tävi­in asioi­hin. Nyt sitä kyl­lä esitetäänkin osit­tain delegoitavaksi

Perus­suo­ma­lais­ten ryh­mäaloite tak­si­asemien tur­val­lisu­u­den ja laadun tur­vaamisek­si (3 sivua)

Perus­suo­ma­laiset oli­vat tehneet itsen­sä näköisen aloit­teen. Sen aiheena oli epä­sopu tak­si­asemil­la, joi­ta on ase­ma-auki­ol­la ratkot­tu jopa painien. Kysyvät, voisiko olla sama käytän­tö kuin lentoase­mal­la, jos­sa jokaiselle fir­malle on oma jonon­sa. Vas­tauk­sen mukaan ei voi.

Venet­miehen aloite Hert­toniemen pyöräkuole­maan johta­neen risteyk­sen liiken­netur­val­lisu­ud­es­ta (4 sivua)

Ympäripyöreä vas­taus. Vaikea siinä risteyk­sessä on mitään tehdä. Kuor­ma-autoi­hin tarvit­taisi­in automati­ik­ka, joka estää oikealle kään­nyt­täessä aja­maan suo­jatiel­lä jalankulk­i­jan tai pyöräil­i­jän päälle. Ei olisi kallis, jos olisi vakio­varuste. (4 sivua)

Demokratia ja Helsingin johtamisjärjestelmä

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­to pui verkkosem­i­naaris­sa men­nyt­tä neliv­uo­tiskaut­ta. Yksi mie­lenki­in­toisim­mista esi­tyk­sistä oli Tam­pereen yliopis­tol­ta tilat­tu Helsin­gin johtamisjär­jestelmää koske­va tutkimus, jota esit­teli tutk­i­ja­to­htori Anni Jänt­ti. Puu­tun vain esi­tyk­sen yhteen kohtaan, jos­sa väitet­ti­in demokra­t­ian muut­tuneen elitistisemmäksi.

Demokra­tia, kansan tah­to vai luot­ta­mus­mi­esten tasa-arvo?

Tutkimuk­sen mukaan joht­a­mi­nen oli muut­tunut elit­is­tisem­mäk­si, kun oli siir­ret­ty pormes­tar­i­jär­jestelmään ja koot­tu suuri määrä pieniä lau­takun­tia neljäk­si toimi­alalau­takun­naksi. Näin val­taa on keskitet­ty aiem­paa pienem­mälle määrälle henkilöitä.

Mil­loin kun­nalli­nen demokra­tia toimii hyvin? Onko olen­naista, että päätök­sen­teko hei­jas­taa äänestäjien vaaleis­sa anta­maa tah­toa vai että ne sadat henkilöt, jot­ka osal­lis­tu­vat päätök­sen­tekoon, ovat keskenään mah­dol­lisim­man tasa-arvoisia?

Val­tu­us­tossa, kaupung­in­hal­li­tuk­ses­sa, eri­lai­sis­sa lau­ta- ja johtokun­nis­sa toimivia on sato­ja. Vain pieni osa heistä on vaaleil­la valit­tu­ja. Val­taa on nyt keskitet­ty niin, että val­taa on enem­män vaaleil­la val­i­tu­il­la ja vähem­män muil­la. Tätä voi pitää elit­is­tisenä tai sit­ten sitä voi pitää demokraat­tise­na.   

Vaik­ka esitin tämän vähän kär­jis­tet­tynä, asia ei ole aivan selvä. Val­ti­ol­lises­sa demokra­ti­as­sa val­ta on viime aikoina siir­tynyt voimakkaasti pois vaaleil­la val­i­tu­il­ta henkilöiltä val­tiosi­h­teereille, min­is­te­rien poli­it­tisille sih­teereille ja jopa eduskun­ta-avus­ta­jille. Näitä ei kansa ole valin­nut, mut­ta hei­dän val­tansa on peräisin puoluei­den voimasuhteista.

Olen­naista on, että hei­dät on valit­tu mer­i­tokraat­tisil­la perusteil­la, kun poli­itikot on valit­tu muil­la perusteil­la. Juuri sik­si tosi­asialli­nen val­ta val­ta on siir­tymässä min­is­tereiltä avus­ta­jakun­nalle. Jos asi­aa kat­soo äänestäjien kannal­ta, voi hyvinkin olla, että äänestäjien tah­to päätösten sisäl­lön osalta toteu­tuu paremmin.

Näin oli aikanaan myös kun­nan hallinnos­sa. Eri­tyis­es­ti vasem­mistop­uolueet val­it­si­vat hyvin keskeisille paikoille edus­ta­jia val­tu­us­ton ulkop­uolelta. Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­taa johti neljän­nesvu­o­sisadan Elan­non pääjo­hta­ja Yler­mi Runko ja Vasem­mis­toli­it­toa edusti kaupung­in­hal­li­tuk­ses­sa vuosia Juk­ka Lin­de­man. En tiedä, mil­lä perus­teel­la hei­dät oli tehtävi­in­sä valit­tu, mut­ta ilmeis­es­ti pätevyyden.

Poli­ti­ikan muu­tut­tua epä­su­osi­tum­mak­si poli­it­ti­nen rälssi on pienen­tynyt ja menet­tänyt suuren määrän kyvykkyyt­tä. Niin­pä puolueil­la on ollut vaikeuk­sia löytää lau­takun­ti­in osaavia jäseniä. Jo tämä on puo­lus­tanut luot­ta­muselin­ten paikko­jen määrän vähentämistä.

Isot ja pienet asiat

Itse olen ollut nyt neljä vuot­ta kaupunkiym­päristölau­takun­nas­sa oltuani sitä ennen kahdek­san vuot­ta kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nas­sa. Kaupunkiym­päristölau­takun­taan keskitet­ti­in viiden lau­takun­nan tehtävät. Työtä on nyt enem­män samal­la kun pieniä asioi­ta on dele­goitu virkamiehille. Lau­takun­ta pystyy päät­tämään isoista lin­joista, mut­ta sen on vaikea miko­ro­man­ageroi­da pieniä.

Ennen viisi lau­takun­taa huole­hti detal­jeista, mut­ta suurista lin­joista päätet­ti­in hallintokun­tien vira­nomais­ten kesken. Minus­ta on kiis­ta­ton­ta, että  tämä uusi käytän­tö lisää demokratiaa.

Monil­la on kuitenkin ikävä sitä mikro­man­ageroin­tia. Vastikään valmis­tuneessa VATT:n, Aal­to-yliopis­ton ja Turun yliopis­ton tutkimuk­ses­sa osoitet­ti­in, että koulu­ja lakkaute­taan vähem­män asunalueil­la, joil­la asuu val­tu­utet­tu­ja. Tätä ilmiötä en pitäisi minään demokra­t­ian voit­tona. Helsingis­sä mikro­man­ageroin­ti­val­ta oli ennen lau­takun­nil­la. Niihin val­i­tut yhdek­sän jäsen­tä asui­v­at mis­sä sat­tuu. Hei­dän mah­dol­lisuuten­sa vetää koti­in päin olisi vielä vähem­män minkään demokraat­tisen ihanteen mukaista.

Olen voimakkaasti sitä mieltä, että kansa on äänestänyt edus­ta­ji­aan päät­tämään isoista lin­joista, ei pienistä.

Mis­sä val­ta luuraa

Pääosa kun­nal­lispoli­it­tis­es­ta val­las­ta on Helsingis­sä neljäl­lä toimi­alalau­takun­nal­la, kaupung­in­hal­li­tuk­sel­la ja val­tu­us­to­ryh­mil­lä. Niis­sä kaikissa on nyky­isin lähin­nä vain val­tu­utet­tu­ja. Tämä toteut­taa taval­laan kansan tahtoa.

Minä koen vaikut­ta­vani kaupun­gin suuri­in asioi­hin eniten val­tu­us­to­ryh­män kok­ouk­ses­sa, kos­ka asi­at sovi­taan val­tu­us­to­ryh­mien välil­lä. Tämä on minus­ta demokra­t­ian ihantei­den mukaista.

Itse val­tu­us­ton kok­ouk­ses­sa istues­sani taas en koe käyt­täväni enää mitään val­taa, kos­ka asi­at on päätet­ty ennen val­tu­us­ton kok­ous­ta. Olen ollut val­tu­us­tossa 36 vuoit­ta ja sinä aikana vain viisi ker­taa päätös on muut­tunut aidosti äänestämäl­lä. Kahdessa niis­sä tap­pi­on koki sama nor­jalainen hotel­liyrit­täjä. Val­tu­us­to on käytän­nössä puh­das ser­e­mo­nia, jota mon­et käyt­tävät itsen­sä main­os­tamiseen, mikä tekee kok­ouk­sista pitkästyt­täviä. Val­tu­us­to on tietysti vält­tämätön val­lan viimeisenä port­ti­na, jon­ka voima­suh­teet ovat taustal­la, kun ryh­mät neuvottelevat.

Kohtu­ut­tomasti työtä

Neljän toimi­alalau­takun­nan jäse­nil­lä on kohtu­ut­tomasti työtä ja eri­tyisen paljon sitä on ker­ran viikos­sa kokoon­tu­val­la kaupunkiym­päristölau­takun­nal­la. Siitä ei oikeas­t­aan selviä, jos tekee pää­toimis­es­ti muu­ta työtä. Sik­si kohtu­ulli­nen kor­vaus työstä on paikallaan.  Muuten niihin voivat osal­lis­tua vain eläkeläiset ja koroil­la elävät.

Eri­tyisen paljon työtä on sel­l­aisel­la lau­takun­nan jäsenel­lä, joka yrit­tää puut­tua kaikki­in yksi­tyisko­hti­in, mut­ta se onkin oma vika.

Joskus toiste kir­joi­tan pormes­tari­mallin hyvistä ja huonoista puolista.

 

Tyhjeneekö Aleksi kaupoista?

Kuusi­nen lopet­ti Alek­sil­la ajat siten, suuri määrä pankkien kont­tor­e­i­ta on sulkenut oven­sa, maan johta­va val­oku­vaus­li­ike lopet­ti 1990-luvul­la, Elan­non tavarat­a­lo joskus 1980-luvul­la ja nyt lopet­ti Alek­si 13. Onko Helsin­gin keskus­ta ja Alek­si eri­tyis­es­ti menet­tänyt suo­sion­sa, kun kaik­ki toimin­nan kaikkoa­vat sieltä?

Toimi­va kaup­pakatu muut­tuu koko ajan. Toiset liik­keet – esimerkik­si nyt pankkien kont­torit ja val­oku­vaus­li­ike – väistyvät jonkin uudem­man tieltä.

Tämä tilanne on kuitenkin toinen. Aleksin ja laa­jem­min koko Helsin­gin keskus­tan suh­teelli­nen ase­ma on heiken­tynyt. Kun se oli ennen ylivoimainen, se on edelleen vah­va, mut­ta ei niin vah­va kuin ennen. Kun­han markki­nat tas­apain­ot­tuvat, kaup­pali­ikkei­den pitämi­nen Alek­sil­la on yhtä kan­nat­tavaa kuin ennen, mut­ta liiketi­lan omis­t­a­mi­nen ei ole yhtä kan­nat­tavaa. Kun alueen kaup­po­jen myyn­tikate las­kee, las­kee se myös markki­navuokria niin, että kaup­pali­ikkei­den kan­nat­tavu­us pysyy entisenä. Tap­pi­on kär­sii siis liiketi­lan omis­ta­ja, eivät vuokralaiset. (Lähde: Ricardo)

Jos Aleksin liiketilo­jen vuokrat ovat viisinker­taiset vaikka­pa Itäkeskuk­seen näh­den, keskus­tan heiken­tyneen ase­man jäl­keen ne ovat enää nelink­er­taiset, mut­ta tilat eivät jää tyhjilleen.

Tämä ei tarkoi­ta, että kaik­ki liik­keet pysy­i­sivät pystyssä, mut­ta lopet­ta­neen kau­pan tilalle tulee toinen.

Keskus­tan kau­pat valit­ta­vat, että ne mak­sa­vat nyt aivan liian korkea­ta vuokraa ja joutu­vat sik­si lopettamaan.

Mik­si liiketilo­jen vuokrat eivät laske vaan tilat tyhjenevät?

Tör­mäsin yllät­tävään syy­hyn, mik­si vuokranan­ta­jat viivyt­televät omak­si tap­piok­seen vuokrien alen­nus­ta. Lyhyel­lä aikavälil­lä toimi­van johdon kan­nat­taa pitää liiketi­laa tyhjil­lään sen sijaan, että tun­nus­taa tosi­asi­at ja las­kee vuokraa. Tun­nus­taes­saan tosi­asi­at joutuu tun­nus­ta­maan myös sen, että liiketi­lan arvo on alen­tunut. Sehän on ennuste­tun tulovir­ran nyk­yar­vo. Jos alen­nat vuokraa 10 000 eurol­la kuus­sa, joudut alaskir­jaa­maan liiketi­lan arvoa par­il­la miljoon­al­la eurol­la. Yhden vuo­den tilin­päätös näyt­tää kau­ni­im­mal­ta, jos sitä puut­tuu vain 120 000 euroa vuokrat­u­lo­ja sen sijaan, että siinä on kah­den miljoo­nan euron alaskir­jaus. Alaskir­jauk­sel­la saat­taa olla ikävä vaiku­tus johdon bonuksiin.

Eikö tilin­tarkas­ta­jan pitäisi vaa­tia alaskir­jaus­ta, jos liiketi­laa ei saa vuokratuk­si pyy­detyl­lä hin­nal­la?  Entä omis­ta­jat? Hehän tässä vitkut­telus­sa häviävät.

Joskus ne tosi­asi­at joutuu kuitenkin tun­nus­ta­maan. Mitä aikaisem­min sen tekee, sitä vähem­mäl­lä pääsee. Siinä välis­sä keskus­tas­sa saat­taa olla joukko tyhjiä liiketilo­ja.  Pitkäaikaista tästä vai­heesta ei tule.

Kun vuokrat vähän maltil­lis­tu­vat, saamme keskus­taan mie­lenki­in­toisem­pia kaup­po­ja ja kapakoita.

 

Iso päätös Helsingin keskustan rantojen vapauttamisesta

Helsin­gin kaupung­in­val­tu­us­tossa tehti­in tänään suuri päätös vapaut­taa Eteläsa­ta­ma laut­tali­iken­teeltä parem­paan käyt­töön. Val­tu­us­to ei keskustel­lut tästä suures­ta ratkais­us­ta juuri lainkaan vaan keskit­tyi aika pie­neen yksi­tyisko­htaan. Vihreät esit­tivät, että päätöstä sata­matun­nelista Jätkäsaares­ta Län­siväylälle ei tehtäisi nyt vaan selvitet­täisi­in vielä, että osa liiken­teestä siir­ret­täisi­in Jätkäsaares­ta Vuosaa­reen niin, että Jätkäsaari pain­ot­tuisi ihmisi­in ja Vuosaari rekkoi­hin ja henkilöautoihin.

Tämä selvi­tys pää­ty­isi toden­näköis­es­ti siihen, että tun­neli on parem­pi, mut­ta mei­dän tietomme asi­as­ta ker­to­vat, ettei tuo tun­neli ole lainkaan niin hyvä kuin moni kuvit­telee. Se saat­taa tul­la olen­nais­es­ti kalli­im­mak­si eikä sen väl­i­tyskyky ole kovin hyvä.

Sata­man hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jan Mat­ti Parpalan mukaan tun­neli tulee vas­ta joskus 2040-luvul­la, joten pitkään pitää selvitä ilman sitä. Aja­tus ohja­ta liiken­net­tä ainakin sik­si aikaa Vuosaa­reen ei ole aivan pöhkö.

Saat­toi olla vihreiltä tyh­mää jatkaa hävit­tyä sotaa val­tu­us­tossa, sil­lä sen alle peit­tyi se, että tämä oli suuri voit­to vihreille. Me olemme vaati­neet sata­ma-alueen saamista parem­paan käyt­töön pitkään, mut­ta tätä on pidet­ty suo­ras­taan vastuuttomana.

Vihreät ja Vuosaaren satama

Moni halusi muis­tel­la, että vihreät jar­rut­ti­vat sata­man siir­toa Vuosaa­reen niin, että se lykkäy­tyi vuosia. Tämä ei pidä paikkaansa.

Minä esimerkik­si kyl­lä ajoin sitä, että Sata­ma tehtäisi­in Helsin­gin län­sipuolelle Kirkkon­um­melle. Kirkkon­um­men kun­ta olisi tar­jon­nut tähän kohtu­uhin­nal­la maan ja sallinut Helsin­gin har­joit­taa siel­lä satam­a­toim­intaa. Suurin osa logis­ti­ikan asiantun­ti­joista piti tätä parem­pana ratkaisuna. Onhan hölmöä kul­jet­taa lai­vat Helsin­gin ohi, vaikeampi­in jääolosuhteisiin.

Tämä hylät­ti­in, kos­ka ei halut­tu sata­man voiton menevän verolle. Nyt sata­ma on osakey­htiö, joka mak­saa voitostaan veroa.

Jos olisi tehty kuten vihreät esit­tivät, Helsingillä olisi nyt kan­nat­tavampi sata­ma Kirkkon­um­mel­la ja paljon arvokas­ta maa­ta Vuosaaressa.

Kun val­tu­us­to äänestyk­sen jäl­keen päät­ti sata­man rak­en­tamis­es­ta Vuosaa­reen, val­tu­us­to­ryh­mämme päät­ti, että vas­tus­tus päät­tyy tähän, emmekä sitä jatkaneet.

Ympäristöjär­jestöt sen sijaan jatkoi­vat kamp­pailua Vuosaaren sata­maa vas­taan Faz­erin perikun­nan ystäväl­lisel­lä rahoituk­sel­la. Hei­di Hau­ta­la tuki EU-par­la­men­tis­sa näitä jär­jestöjä, mut­ta täl­lä ei ollut asi­aan vaiku­tus­ta eikä se ollut Helsin­gin vihrei­den toimintaa.

Sata­ma lykkään­tyi lähin­nä apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja Pekka Kor­pis­es­ta (sd) johtuen. Hän päät­ti vali­ta Natu­ra-strate­giak­seen, että Natu­ra voidaan sivu­ut­taa, kos­ka sata­ma on niin tärkeä asia. Paa­vo Niku­la otti mei­hin yhteyt­tä varoit­taen, ettei tuo­ta voi kuin hävitä. Väl­itimme varo­tuk­sen Kor­piselle, mut­ta hän ei ottanut sitä huomioon. Se oli aivan hölmöä, kos­ka näin hän pakot­ti koko Euroopan ympäristöli­ik­keen vas­taansa, sil­lä Kor­pisen aja­tus olisi kumon­nut Nat­u­ran vaiku­tuk­sen koko Euroopasta

Tämä johti men­estyneeseen val­i­tuk­seen, joka ympäristöli­ik­keen oli pakko tehdä, kos­ka Kor­pisen manööveri olisi kaatanut koko Nat­u­ran juridis­en ase­man. Näin menetet­ti­in ainakin kak­si vuotta.

Sata­mali­ikenne

Sata­matun­neli­in sitoutuneet ryh­mät suh­tau­tu­vat tun­neli­in vähän yliop­ti­mis­es­ti. Se ei poista Jätkäsaaren liiken­neon­gelmia ihan siitä syys­tä, että muut kuin sata­man asi­akkaat eivät saa tun­nelia käyt­tää. Arvioiden mukaan vain kol­mannes laival­la tle­vista henkilöau­toista menisi tun­neli­in. Kun lai­vat tuo­vat huo­mat­tavasti enem­män liiken­net­tä, ruuhkat säi­lyvät ennallaan.

Sil­jan Ruotsin­lai­vat siir­tyvät Kata­janokalle ja Kata­janokalle nyt tule­va Tallinnan liikenne Jätkäsaa­reen. Kata­janokalle tulee vähem­män liiken­net­tä, mut­ta sinne tulee kak­si Ruotsin­laivaa samanaikaises­ti. Niiden on tul­ta­va samanaikaises­ti, kos­ka ne toimi­vat tois­t­en­sa pelas­tusveneinä. Se ei ole aivan pieni ongelma.

 

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 2.2.2021

Kurki­moi­sion asemakaava

 

Talo­jen katoille on sijoitet­tu puu­tarha. Mie­lenki­in­toinen kokeilu.

Kurki­moi­sion tiel­lä kaavoitet­tu­ja asuin­tont­te­ja on jäänyt rak­en­ta­mat­ta. Ne on annet­tu kump­panu­uskaavoituk­se­na Raken­nus­li­ike Reposen suun­niteltavak­si. Kyseessä on viher­rak­en­tamisen kehi­tyshanke, jos­sa toteutetaan uuden­laisia viherkat­torak­en­tei­ta asuin­raken­nusten kat­topin­noille ja parvekkeille. Alueelle on suun­nitel­tu asun­not 350 onnel­liselle vuosaarelaiselle.

Kuulemises­sa on kaavaa vas­tustet­tu ja halut­tu, että rak­en­ta­mat­tomat ton­tit jätet­täisi­in rak­en­ta­mat­ta. On myös vaa­dit­tu kaa­van toteut­tamista pien­taloina, kos­ka ker­rostalo­tuotan­to houkut­telee vain tietyn­laisia perheitä.

Kru­unuvuoren­ran­nan liikuntapuisto

Öljysa­ta­man jäljiltä alue on lähin­nä kuun maise­maa. Aika muka­va tästä näyt­tää näin tule­van. Sata puu­ta istute­taan lisää.

Helsinkiläis­ten liikku­mis­tot­tumuk­set koron­avuon­na 2020

Tutkimus tehti­in syksyl­lä 2020 ja muu­tok­set edel­lisi­in vuosi­in oli­vat tietysti merkit­täviä. Matko­jen määris­sä ei tapah­tunut muu­tos­ta, mikä osoit­taa, että koko mit­ta­su­ure on ongel­malli­nen, mut­ta kulku­ta­pao­su­us muut­tui radikaal­isti. Työ‑, koulu- ja opiskelumatkat vähenivät, mut­ta vapaa-ajan matkat ja ostos­matkat lisään­tyivät. Kävellen tehti­in 52 % kaik­ista matkoista, fil­lar­il­la 11 %, Joukkoli­iken­teel­lä 17 % ja autol­la 20 %. Kävellen tehdyt matkat lisään­tyivät 32 %, fil­lar­il­la 19 %, joukkoli­iken­teel­lä tehdyt 44 % ja henkilöau­tol­la tehdyt vähenivät 11 %.

Ryh­märaken­nut­tamisen hakuohje

Ryh­märaken­nut­tamien on hyvä asun­to­tuotan­non muo­to, kos­ka siinä tiert­ty ryh­mä raken­nut­taa itselleen talon, joko ker­rostalon tai joukon pien­talo­ja. Kun asukkaat ovat valin­neet toisen­sa, taloon tulee parem­pi yhteishen­ki kuin jos toisi­aan tun­tem­at­tomat arvotaan tois­t­en­sa naa­pureik­si. Tämä yleen­sä vähen­tää kaupun­gin meno­ja sosi­aal­i­toimes­sa ja las­ten­suo­jelus­sa. Raken­nut­ta­ja ei ole vetämässä välistä, kun asukkaat raken­nut­ta­vat itse. Vähän elit­isti­nen rak­en­tamisen­muo­to tämä on, kos­ka melkoista sosi­aal­ista pääo­maa ryh­mältä vaa­di­taan, että se pystyy tämän viemään läpi. Hake­muk­sia olete­taan tule­van enem­män kuin on jaet­tavia tont­te­ja. Niin­pä joudu­taan tur­vau­tu­maan arvontaan.

Siitä, mil­lä hin­nal­la ton­tit luovute­taan, ei tässä san­o­ta mitään. Aiem­min käyte­ty­istä Hitas-ehdoista kuitenkin luovutaan.

Riihi­tie 9:n ton­tille isom­pi päiväkoti

Joku vielä uskoo syn­tyvyy­teen Suomessa.

Katusu­un­nitel­mat Koirasaarentielle

Minä kun luulin, että me olemme tämän jo hyväksyneet, mut­ta se oli ilmais­es­ti ase­makaa­va. Ensin Koirasaar­en­tie jatkuu saman­laise­na kuin aiem­mis­sa piirus­tuk­sis­sa ja lop­pupätkässä on vain ratik­ka ja kevyt liikenne.

Arvon­nousun leikkaus Pasilassa

Radion toim­i­tilo­ja pure­taan ja tilalle tulee asun­to­ja 500 hen­gelle Län­si-Pasi­laan. Tästä on päätet­ty aikaisem­min. Nyt toteu­taan arvon­nousun leikkaus. Kaupun­ki perii tästä run­saat 5 M€, eli 400 €/k‑m2.

Ton­tin­lu­ovu­tus­ta Postipuistossa. 

Tont­te­ja myy­dään ja vuokrataan. Myytävien tont­tien osalta on ollut jokin kil­pailu, mut­ta hin­ta perus­tuu kuitenkin ulkop­uoliseen arvioon. Raken­nu­soikeus arvoste­taan noin 800 euroon ker­rosneliöltä, jos­ta per­itään vuokraa 4 % pait­si ARA-ton­teil­ta 3,2 %.

Fatim Diar­ran aloite ruokarekko­jen sähköpisteistä

On aika ikävää, jos ruokarekan vier­essä möyryää aggre­gaat­ti. Näit­ten sähkön­jakopis­tei­den osalta on ollut jotain ohipuhu­mista Helenin ja kaupunkiym­päristön välil­lä. Sähköpis­teet joudut­ti­in aiem­min purka­maan aina käyt­tök­er­to­jen välil­lä, mikä teki niistä tolkut­toman kalli­ita. Nyt hyväksytään pysyvät pis­tok­keet, jos­ta saa sähköä kahdek­san tun­nin ajak­si viidel­lä eurol­la ja kolmi­vai­he­vir­taa 15 eurolla.

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 26.1.2021

Mikko Särelä menee puolestani lau­takun­taan, kos­ka hän on min­ua paremin tutus­tunut maanalaiseen yleiskaavaan

Pöy­dältä Malmin lentoase­mako­rt­telei­den kaa­va ja Han­nu Oskalan aloite Ruo­ho­lah­den metroase­man itäis­es­tä sisäänkäynnistä

Maanalainen yleiskaa­va

Puo­lus­tusvoimat vas­tusti aikanaan moi­sen paperin julk­ista käsit­te­lyä. Tässä ei kyl­lä näy yhtään puo­lus­tusvoimien maanalaista kohdet­ta. Maanalainen yleiskaa­va on aikamoista eri tarpei­den välistä yhteensovittamista.

Jät­timäi­nen paperi. Luet­te­len tässä omas­ta mielestäni tärkeim­mät liiken­teen tunnelivaraukset.

  • Pis­araradan tunneli
  • Lentoradan tun­neli Pasi­las­ta lentokentälle.
  • Helsin­ki-Tallinna tunneli
  • Raideli­iken­netun­neli Pasi­las­ta Kamp­pi­in, aiem­min tun­net­ti­in Töölön metrona, nyt siihen tunge­taan var­maankin pikaratikkaa
  • Kulosaa­res­sa tun­neli Itäväylälle ja metrolle, mikä toisi run­saasti rak­en­tamista Kulosaareen
  • Ratikkatun­neli Korkeasaares­ta Kamp­pi­in – uusi lin­ja Kruunuratikalle
  • Sörnäis­ten autoli­iken­teen tunneli
  • Keskus­tan kokoo­jakatu, yhä vain 
    • Aiem­pi lin­jaus, keskus­tatun­neli lisäsi Ood­in rak­en­tamiskus­tan­nuk­sia melkois­es­ti, koka raken­nus joudut­tin rak­en­ta­maan sil­lak­si. Nyt kun Oodi on valmis, tuo kalli­ik­si tul­lut kaavava­raus poistetaan.

Pak­i­lantiel­lä varas­to­tont­ti asumiseen

Pak­i­lantien vart­ta on päätet­ty tiivistää, ja tässä sitä taas pan­naan käytän­töön. Kol­mi- ja kak­sik­er­roksisia raken­nuk­sia, yhteen­sä 3 350 k‑m2. Noin 80 onnel­lista pak­i­lalaista saa tästä kodin itselleen.

Luovutet­tu­jen tont­tien määrä

Val­tu­us­to oli määrän­nyt sito­vak­si tavoit­teek­si, että kaupun­ki luovut­taa asun­to­tuotan­toon 400 000 k‑m2. Onnis­tut­ti­in kuitenkin luovut­ta­maan vain 302 000 k‑m2, eli 75 %. Tek­stistä ei käy ilmi, joh­tuiko ero­tus siitä, ettei ollut tont­te­ja luovutet­tavak­si vai siitä, ettei virkamiehillä ollut resursse­ja hoitaa niiden vuo­raus­ta ja myymistä. Jos kysymys on jälkim­mäis­es­tyä, resurssip­u­las­sa ei ole mitään järkeä.

Tämä ei ole koko asun­to­tuotan­to, sil­lä jonkin ver­ran Helsingis­sä raken­netaan myös yksi­ty­is­ten omis­tamille tonteille.

Asun­to­tuotan­to tuot­taa kaupungille melkoisen rahavir­ran. Jos ker­rosneliön keski­hin­ta on 500 €, noista 300 000 ker­rosneliöstä koi­tui 150 miljoon­aa euroa tulona tai vuokrat­u­lon nyky­het­keen diskon­tat­tuna arvona ja puut­tu­va 100 000 k‑m2 mak­soi kaupungille menetet­tynä tulona 50 M€..

 

 

Mikä asumisessa mättää?

Yhden ihmisen muut­to muual­ta Suomes­ta töi­hin Helsinki­in mak­saa noin 250 000 euroa. Tästä val­taosan vie asun­to, jon­ka työn perässä muut­ta­va mak­saa yleen­sä itse. Noin 30 000 euroa koituu investoin­tiku­luina kaupungille väk­ilu­vun kasvun aiheut­ta­m­i­na investoin­teina. Tämä tieto on kymme­nen vuo­den takaa. Nyt sum­ma lie­nee korkeampi.

Kuka muu­tos­ta hyötyy?

Muut­ta­ja saa yleen­sä parem­paa palkkaa, mut­ta ero­tuk­ses­ta menee yli puo­let eri­laisi­in veroi­hin ja lop­pu usein asumiseen.

Kaupun­ki saa lisää vero­tu­lo­ja, mut­ta joutuu mak­samaan kas­va­van väestön palve­lut ja kasvun vaa­ti­mat investoinnit.

Kiis­ta­ton voit­ta­ja on val­tio, joka saa työn perässä muut­taval­ta enem­män vero­tu­lo­ja. Ei olisi perus­tee­ton­ta, että val­tio osal­lis­tu­isi enem­män kaupunkien kasvun tuot­tami­in kului­hin, kuten Ruotsissa.

Hin­nat ja vuokrat

Asun­to­jen vuokrat ovat nousseet selvästi nopeam­min kuin niiden hin­nat, vaik­ka korko­jen lask­ies­sa pitäisi käy­dä päin­vas­toin. Tämä kielii merkit­tävästä markkinapuutteesta.

Asun­nos­ta ei sinän­sä joudu mak­samaan Helsin­gin seudul­la kohtu­ut­tomasti, jos ei ole ronke­li osoit­teen suh­teen. On halpo­ja lähiöitä ja kehyskun­nis­sa asun­to­jen hin­nat ovat viime vuosi­na jopa laske­neet. Osoit­teen suh­teen ihmiset ovat kuitenkin tulleet yhä ronke­lim­mik­si. Ollaan valmi­it mak­samaan neljän­nesmiljoona pääsys­tä halut­tuun kaupunginosaan.

Hin­ta ker­too lahjo­mat­tomasti, mis­sä asun­to­ja tarvi­taan lisää. Hin­to­jen alen­tamisek­si asun­to­ja pitäisi rak­en­taa sinne, mis­sä niistä mak­se­taan eniten.

Vain 15 % suo­ma­lai­sista halu­aisi asua suuren kaupun­gin keskus­tas­sa. Se on kuitenkin 800 000 ihmistä eli moninker­tais­es­ti enem­män kuin keskus­toi­hin mahtuu.

Kun aiem­paa use­ampi arvostaa urbaa­nia elämän­ta­paa, pitäisi urbaa­nia asum­ista rak­en­taa paljon lisää. Syyt­tävä sor­mi osoit­taa Helsinkiä. Mik­si Helsinki­in raken­netaan niin vähän asuntoja?

Kaavoitus ei ole help­poa. Kun asuinaluei­ta tiivis­tetään, asukasak­ti­iveil­ta saa har­voin tukea. Kun tiivistyskaa­va kuitenkin hyväksytään ja alueelle raken­netaan lisää, koke­mus ker­too, että van­ho­jen asun­to­jen arvo ei laske vaan nousee.

Vaik­ka tut­tu maise­ma muut­tuu, liiken­ney­htey­det, lähikaup­pa ja koulu paranevat. Uudet asukkaat tuo­vat alueelle vils­ket­tä ja vip­inää. Vasta­lau­seista huoli­mat­ta tiivistämi­nen paran­taa asuinalueita.

Kaavoista se ei silti ole enää kiin­ni. Niitä on tarpeek­si, mut­ta tont­te­ja ei voi­da antaa raken­net­tavak­si ennen kuin kadut, viemärit, vesi­jo­hdot ja ratikkalin­jat on raken­net­tu ja esir­ak­en­tamisel­la on saatu tont­ti raken­nuskelpoisek­si. Helsin­ki investoi liki mil­jardil­la eurol­la, mut­ta sekään ei riitä.

Helsin­ki on sitonut omat kätensä

Korkeat vuokrat eivät tuo­ta lisää asun­to­ja, kos­ka pula on ton­teista. Investoin­tien rahoit­tamisek­si rahan pitäisi ohjau­tua kaupungille. Kaupun­gin tuot­taa itse markki­nae­htoisia vuokra-asun­to­ja painaak­seen markki­navuokria alas ja saadak­seen rahaa asun­to­tuotan­non vaa­timi­in infra-investointeihin.

Helsingis­sä kaupun­ki omis­taa yleen­sä ton­tin, joten se saa kyl­lä omansa pois ja vähän enem­mänkin. Luulisi ole­van kan­nat­tavaa investoi­da 100 miljoon­aa han­kkeeseen, joka tuot­taa 200 miljoon­aa, mut­ta Helsin­ki on sitonut käten­sä kum­mallisil­la investoin­ti- ja lainakatoilla.

Kaupunkia ei voi johtaa kuin osakey­htiötä, mut­ta tässä asi­as­sa niin olisi hyvä toimia. Tulisi paljon lisää asuntoja.

Menoka­tot ovat järke­viä juok­se­vien meno­jen kohdal­la, mut­ta ei niil­lä pitäisi rajoit­taa voit­toa tuot­tavia investoin­te­ja, eri­tyis­es­ti kun se pahen­taa asuntopulaa.

 

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Talouselämä-lehden nettisivuilla.

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 19.1.2021

Se on taas alka­nut. Alkoi itse asi­as­sa jo viikko sit­ten, mut­ta lista oli niin köykäi­nen, ettei siitä ollut rapor­toitavaa. En ole aikeis­sa men­nä kok­ouk­seen, vaan Mikko Särelä menee.

Johan­na Laisaaren (sd) val­tu­us­toaloite tehdä Aino Ack­tén huvi­las­ta jän­nien nais­ten elävä museo.

Sym­pa­at­ti­nen aloite, mut­ta ei pelitä, sil­lä huvi­la ei ole läm­min talvel­la. Joku vuokralai­sista yrit­ti tehdä siitä sel­l­aisen, ja sik­si se on nyt todel­la huonos­sa kunnossa.

Helsingillä on omis­tuk­ses­saan paljon arvo­raken­nuk­sia, jot­ka on päästet­ty huonoon kun­toon. Ne on parem­pi myy­dä kuin antaa laho­ta paikalleen. Jotain vikaa on myös vuokraus­poli­ti­ikas­sa. Raken­nuk­set vuokrataan ”markki­navuokral­la”, mikä kaupun­gin kielel­lä tarkoit­taa, että ne vuokrataan kus­tan­nus­pe­rusteis­es­ti. Kun arvo­raken­nus joudu­taan remon­toimaan suurin kus­tan­nuksin, siitä vaa­di­taan niin kovaa vuokraa, ettei kukaan suos­tu sitä mak­samaan. Markki­navuokral­la tarkoite­taan aivan muu­ta: sitä vuokraa, joka saadaan vaik­ka huu­tokau­pan tulok­se­na. Niin saadaan paras mah­dolli­nen vuokra, jol­la tila kuitenkin menee käyt­töön eikä jää tyhjilleen. Tyhjäk­si hin­noit­telu on tilan väärinkäyttöä.

Malmin lentoase­mako­rt­telei­den asemakaava

Malmin lento­ken­tän alueelle tulee asukkai­ta noin Ima­tran kaupun­gin ver­ran. Tähän näh­den on keskustel­tu aika vähän siitä, mil­laista kaupunkia sinne raken­netaan. Siitä on kyl­lä keskustel­tu, raken­netaanko mitään. Nyt kun lentokonei­ta jo hääde­tään alueelta, olisi aika ottaa kan­taa myös kaavo­jen sisältöön.

Ihan kivan näköistä tänne on tulos­sa. Malmin van­hem­mat osat tule­vat näyt­tämään tämän rin­nal­la harmil­lisen nuhruiselta.

Tämä kaa­va on noin kymme­ne­sosa tulev­as­ta kokon­aisu­ud­es­ta, mut­ta tästä jo näkee, mil­laista kaupunkia entisen lento­ken­tän alueelle on tulossa.

Tämä kaa­va oli meil­lä 17.3. 2020, jol­loin selostin sitä tarkem­min. Nyt se on tul­lut lausun­noil­ta, joiden poh­jal­ta kaavaan on tehty vähäisiä muutoksia.

Vuokraus- ja myyn­tipe­rustei­den määräämi­nen eräille ton­teille Jätkäsaaressa 

Näis­sä ei ole mitään ihmeel­listä. Se täy­tyy kuitenkin tode­ta, että ARA-tont­tien pääo­ma-arvo on alle puo­let kovan rahan tont­tien pääo­ma-arvos­ta ja Hitas-tont­tien noin 70 %. Viral­lis­es­ti alen­nus­pros­en­tit ovat pienem­piä. Voi olla sosi­aal­isia perustei­ta luovut­taa tont­te­ja halvem­mal­la, mut­ta päätök­sen­teon avoimuus vaatisi avoimuut­ta tässäkin asi­as­sa. Tosin ton­tit voivat ero­ta mikrosi­jain­nil­taan toisistaan.

Pil­vi Torstin (sd) toivo­muspon­si nimikkop­u­un rek­isteröimis­es­tä jokaiselle syn­tyvälle helsinkiläiselle.

Vas­tauk­ses­sa tode­taan, että vaik­ka pui­ta syn­tyy enem­män kuin lap­sia, val­taosa met­sästä uusi­u­tuu siemen­tämäl­lä. Avo­hakkui­ta Helsingis­sä ei har­joite­ta. Puus­ta ei toisaal­ta voi­da taa­ta, että se säi­lyy ihmisiän.

Han­nu Oskalan (vihr) aloite Ruo­ho­lah­den metroase­man itäisen sisäänkäyn­nin rakentamisesta

Aloit­teeseen vas­tataan myötä­sukaises­ti, mut­ta ei luva­ta mitään.

Näitä puut­tuvia sisäänkäyn­te­jä on todel­la paljon. Ruo­ho­lahti, Rautatiease­ma, Yliopis­to, Sörnäi­nen, Kulosaari nyt esimerkik­si. Kun tietä oikeis­taan, liiken­teel­lisek­si hyödyk­si las­ke­taan 10 € tun­nil­ta aikasäästönä. Suu­ru­us­lu­okkalaskel­mana: jos metroase­man puut­tuvan sisäänkäyn­nin takia 2 000 ihmistä joutuu päivit­täin kiertämään viiden min­uutin turhan kier­roksen, tuot­taa se vuodessa puolen miljoo­nan euron aikakus­tan­nuk­sen vain arkipäiviltä laskettuna.