Kategoria: _

Kaupan vapaus uhrataan

Vapaan kau­pan aika saat­taa läh­estyä lop­puaan, eikä se johdu vain Trumpista.

Trump sanoo halu­a­vansa tul­limuurin USA:n ja EU:n välille, kos­ka ilkeät euroop­palaiset eivät osta amerikkalaisia auto­ja. Ilkeilyn sijas­ta auton osta­jat taita­vat kat­soa hin­taa ja laat­ua. USA:n teol­lisu­us on kil­pailukyvytön­tä, eikä se koske vain autoja.

Yhdys­val­tain heikko kil­pailukyky johtuu dol­lar­in yliar­vos­tuk­ses­ta. Se taas johtuu dol­lar­in ase­mas­ta kan­sain­välisenä reser­vival­u­ut­tana. Kun Sveitsin ase­ma rahan tur­vasa­ta­mana nos­ti Sveitsin fran­gin arvon pil­vi­in ja uhkasi tuho­ta maan matkailun ja teol­lisu­u­den, maa ryhtyi alen­ta­maan val­u­ut­tansa arvoa. Niin kan­nat­taisi Yhdys­val­to­jenkin tehdä, jos kaup­patase olisi se ongel­ma. Jat­ka lukemista “Kau­pan vapaus uhrataan”

Hararin Nexus (3): riidankylväjäalgoritmit

Sar­jaku­vakir­jas­sa Aster­ix ja riidankylväjä Julius Ceasar päät­tää kokeil­la voit­ta­mat­toman gal­lialaiskylän nujer­tamista lähet­tämäl­lä sinne riidankylväjän heiken­tämään kyläläis­ten yhteishenkeä. Sama ase on tehokas myös todel­lises­sa maailmassa.

Harari ker­too kir­jas­saan Nexus rohin­go­jen vain­os­ta Myan­maris­sa. Hänen mukaansa uusin vain­oaal­to vuon­na 2016 sai alkun­sa Face­bookin vihan­li­et­son­ta-algo­rit­mista. Toisin kuin Julius Ceasar­il­la Face­bookin per­im­mäisenä tarkoituk­se­na ei ollut vihamielisyyk­sien liet­son­ta, vaan vain lisätä alus­tan koukut­tavu­ut­ta käyt­täjäluku­jen nostamiseksi.

Hararin mukaan tekoä­ly oli oppin­ut suosi­maan vihaa syn­nyt­täviä postauk­sia, kos­ka viha on tun­teista koulut­tavin. Siis tekoä­ly, ei kukaan ihminen.

Lop­putu­lok­se­na oli paljon kuollei­ta ja maas­ta paen­nei­ta. Luin wikipedi­as­ta artikke­lin asi­as­ta. Rohin­go­ja on maas­sa vain­ot­tu jo sil­loin, kun maa­ta kut­sut­ti­in vielä Bur­mak­si eli siis kauan ennen Face­bookia, eikä uusimpi­en vain­o­jenkaan kohdal­la puhut­tu mitään Face­book­ista. Täysin tuules­ta tem­mat­tu ei silti tarvitse olla väit­teen, että tätä viimeis­in­tä vain­oaal­toa kiihdyt­ti Face­bookin har­joit­ta­ma vihan­li­et­son­ta. Mut­ta tässä siis pieni varaus kir­jan luotet­tavu­u­teen tältä osin. Jat­ka lukemista “Hararin Nexus (3): riidankylväjäalgoritmit”

Harari 2: Totuuden jälkeinen aika

Harari ei ker­tonut some-julk­isu­ud­es­ta oikeas­t­aan mitään, jota en olisi tien­nyt jo aiem­min, mut­ta esit­ti sen niin selkeästi, että omatkin ajatuk­seni selkenivät.

Ihmi­nen ajat­telee ja muis­taa asioi­ta pääasi­as­sa tari­noiden kaut­ta. Pitkänkin tari­nan pystyy paina­maan mieleen­sä, mut­ta puhe­lin­luet­te­loa on toiv­o­ton­ta oppia ulkoa.

Tar­i­nat ovat siis tärkeämpiä kuin yksit­täiset fak­tat. Tar­i­nat kulke­vat tehokkaasti myös huhuina ja salaliittoteorioina.

Aiem­mas­sa tiedo­tus­maail­mas­sa uutisen julka­isu oli kiin­ni pää­toimit­ta­jas­ta. Tämän oli kun­nia-asia tark­istaa, että julka­istu tieto piti paikkansa. Jos pää­toimit­ta­ja ei tehnyt tätä huolel­la, Suomes­sa oli aina viime kädessä Julkisen sanan neu­vos­to. Jat­ka lukemista “Harari 2: Totu­u­den jälkeinen aika”

Harari: Nexus (1): Erehtymättömyyden riesa

Kuun­telin Yuval Noah Hararin kir­jan Nexus, tietoverko­jen lyhyt his­to­ria. Kir­jan tarkoi­tus oli varoit­taa hallinnas­ta pää­sevän tekoä­lyn vaaroista ihmiskun­nalle. Varoi­tus voi olla paikallaan, mut­ta juuri tämä koh­ta kir­jas­ta oli vähem­män vaku­ut­tavaa kuin muut osat.

Luk­i­jaystäväl­lisyyt­tä ajatellen pilkon kir­jan kom­men­toin­nin osi­in. Niin paljon mie­lenki­in­toista tässä oli.

Harari on his­to­ri­oit­si­ja. Parhaim­mil­laan hän onkin ker­toes­saan eri­lai­sista his­to­ri­an anek­dooteista. Niitä kir­jas­sa riit­tää ja ne ovat mielenkiintoisia.

Tek­stin perus­teel­la Harari ei ole usko­vainen, mut­ta suh­tau­tuu uskon­toon vähän niin kuin minäkin: uskon­to tekee yhteisöstä vahvem­man anta­mal­la sille yht­enäisen eet­tisen kood­in. Usko­vaiset ovat tun­netusti onnel­lisem­pia kuin muut. Jat­ka lukemista “Harari: Nexus (1): Ere­htymät­tömyy­den riesa”

AB-lippu helsinkiläisille 40 €/kk

Helsin­gin kan­takaupun­gin sisäiset matkat joukkoli­iken­teel­lä ovat kohtu­ut­toman kalli­ita. Ratikkalipun hin­ta ylit­tää kus­tan­nuk­set selvästi. Viimek­si kuule­mani yhden nousun keskikus­tan­nus ratikalla on 1,20 euroa. Ker­tal­ip­pu mak­saa 3,20. Tuo hin­ta on lyhyessä ajas­sa liki kaksinkertaistunut.

HSL:n hin­noit­telu on johtanut siihen, että kah­den hen­gen ollessa liik­keel­lä tak­si­mat­ka tulee ratikka­matkaa halvem­mak­si. Tämä ei ole vielä johtanut taksin käytön mit­tavaan kasvu­un, mut­ta paljon on matkus­ta­jia siir­tynyt ratikoista skuutteihin.

HSL:ssä muut kun­nat kuin Helsin­ki ovat halun­neet tasa­ta lipun­hin­to­ja seudul­la, mut­ta kos­ka ne eivät halua mak­saa enem­män, tasaami­nen on tarkoit­tanut lähin­nä lyhyi­den matko­jen hin­nan kasvua eikä pitkien hin­nan alen­tu­mista. Jat­ka lukemista “AB-lip­pu helsinkiläisille 40 €/kk”

Miksi luova tuho on palkkaeroja tehokkaampi

Kun kir­joitin täl­lä blogilla, että palkanko­ro­tuk­set lisäi­sivät luo­van tuhon kaut­ta tuot­tavu­u­den kasvua, min­ul­ta kysyt­ti­in, mik­si tuot­tavu­u­den nousu­un tarvi­taan luo­vaa tuhoa, eikö riitä, että tuot­tavampi työ­paik­ka mak­saa korkeam­paa palkkaa ja imuroi näin työvoiman huono­tuot­toi­sista työpakoista.

Jonkin täy­den kil­pailun kitkat­tomas­sa ideaal­i­mallis­sa se riit­tää, mut­ta todel­lises­sa maail­mas­sa ei riitä.

Pääsyynä on kit­ka. Ihan pienet palkkaerot eivät riitä työ­paikan vai­h­toon.  Tärkein syy Suomes­sa johtuu siitä, että työ­paikan vai­h­t­a­mi­nen edel­lyt­tää usein muut­toa työn perässä toiselle paikkakun­nalle tai toiselle puolelle kaupunkia.  Se mak­saa ja on muutenkin vaival­loista. Joskus täy­tyy myös koulut­tau­tua, ja se vas­ta mak­saakin, mut­ta on pakko, jos van­ha työ­paik­ka menee alta pois. Eikä pidä väheksyä kotiseu­tu­rakkaut­ta, las­ten leikki­tovere­i­ta ja mukavia naa­pure­i­ta. Jat­ka lukemista “Mik­si luo­va tuho on palkkaero­ja tehokkaampi”

Palkankorotukset nostaisivat tuottavuutta

Olen yleen­sä ollut ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keen kanssa eri mieltä  talous­poli­it­ti­sista lin­jauk­sista. Min­ulle he näyt­täy­tyvät lyhyt­näköis­es­ti ahneena porukkana, joka halu­aa syödä viimeisetkin siemen­pe­runat. Urho Kekkosen kysymyk­seen ”Onko maal­lamme malt­tia vauras­tua” he vas­taisi­vat olankohautuksella.

Nyt olen yllät­täen kallis­tu­mas­sa palkkakysymyk­sessä ay-liik­keen kan­nalle. Voisi olla maamme talouden kannal­ta viisas­ta nos­taa palkko­ja tun­tu­vasti inflaa­tio­ta nopeam­min – ja inflaa­ti­olle tarkoi­tan tässä euroalueen inflaa­tio­ta, kos­ka se on oikea mit­tari kil­pailukyvyn kannal­ta. Eri asia on, onko se läh­eskään kaikkien palka­nsaa­jien lyhyen aikavälin edun mukaista, mut­ta tästä lopuksi.

Kun ihme­tel­lään, mik­si tuo­tavu­u­den kasvu on Suomes­sa lop­punut, kuu­lun niihin, joiden mielestä ongel­ma on luo­van tuhon puut­teessa. Kun huono­tuot­toiset työ­paikat eivät kaadu, uusia ja parem­pia ei voi nous­ta tilalle. Jat­ka lukemista “Palkanko­ro­tuk­set nos­taisi­vat tuottavuutta”

Yleisradion alasajo on hallituksen pahimpia toimia

Istu­van hal­li­tuk­sen kauaskan­toisimpia aikaansaan­nok­sia on Yleis­ra­dion pakot­ta­mi­nen supis­ta­maan toim­intaansa. Nyt pois­tuu 309 työ­paikkaa ja jatkoa seu­raa keväällä.

Perus­suo­ma­lais­ten käyt­tämistä puheen­vuoroista selviää, ettei tässä ole kyse niinkään säästöistä, vaan halus­ta vähen­tää fak­tapo­h­jaista tiedonväl­i­tys­tä ja tehdä sitä kaut­ta tilaa toisen­laiselle tiedonväl­i­tyk­selle, sel­l­aisel­la, joka nos­ti Trumpin val­taan. Samal­la tilaa tulee Venäjän infor­maa­tio­vaikut­tamiselle, mikä var­maankin on taha­ton seuraus.

Suo­mi on pieni kielialue. Sik­si tääl­lä tarvi­taan henkeä kohden enem­män rahaa laadukkaan jour­nal­is­min takaamisek­si kuin vaikka­pa Bri­tan­ni­as­sa. Mut­ta se kannattaa.

En väitä, ettei Yleis­ra­dion talouden­pidos­sa olisi mitään arvosteltavaa, mut­ta siitä ei tässä jät­tileikkauk­ses­sa ole kyse.

Todet­takoon, että laatu­jour­nal­is­min tukah­dut­ta­mi­nen kuu­luu ääri­oikeis­ton pelikir­jaan kaikkial­la, niin USA:ssa, Unkaris­sa kuin Venäjäl­läkin. Perus­suo­ma­laisia ymmär­rän, tämähän menee niin kuin he ovat suun­nitelleet, mut­ta kokoomus­ta ihmettelen.

Kohtuulliset tullit lisäisivät taloudellista turvallisuutta

Tuen talous­poli­it­ti­sis­sa kysymyk­sis­sä yleen­sä talous­teo­ri­an val­tavir­taa, mut­ta suh­teessa täy­del­liseen vapaakaup­paan koen itseni toisi­na­jat­teli­jak­si. Minus­ta maail­mas­ta tulisi parem­pi, jos kan­sain­välistä kaup­paa hie­man jar­rutet­taisi­in kohtu­ullisil­la tulleil­la. Tämän sanomi­nen ääneen on nyt vähän vaikea­ta, kos­ka tulen herkästi sotke­tuk­si Trumpin ajatteluun.

Talous­teo­ri­an mukaan päät­te­ly menee niin, että mitä pienem­mät ovat kau­pan esteet, sitä parem­min suh­teel­lisen edun peri­aate pystyy toteu­tu­maan ja sitä korkeam­mak­si taloudelli­nen hyv­in­voin­ti kasvaa.

Tämä on sinän­sä tot­ta, mut­ta ajatuk­ses­sa on se vika, että se tekee maail­man­taloud­es­ta hyvin haavoit­tuvan. Kau­ni­isti san­ot­tuna se lisää keskinäis­ri­ip­pu­vu­ut­ta, jota ere­hdyt­ti­in joskus pitämään jopa rauhan edistäjänä.

Kovin pitkälle menevän työn­jaon ikävät seu­rauk­set nähti­in korona-aikana, kun Kiinan talous yski ja Euroopas­sa oli yhtäkkiä pulaa jopa lääkkeistä. Rauhaakaan tämä keskinäis­ri­ip­pu­vu­us ei edis­tänyt, kos­ka Venäjä las­ki, ettei EU voi tul­la Ukrainan tuek­si, kos­ka on niin riip­pu­vainen venäläis­es­tä maakaasusta.

Nyt olemme paljon riip­pu­vaisem­pia Kiinas­ta kuin Venäjän fos­si­iliener­gias­ta. Kiina tulee käyt­tämään tätä riip­pu­vu­ut­ta län­si­mai­ta vas­taan. Se on tätä ase­maansa rak­en­tanut määräti­etois­es­ti. Olemme olleet Euroopas­sa hie­man sin­isilmäisiä. Jat­ka lukemista “Kohtu­ulliset tul­lit lisäi­sivät taloudel­lista turvallisuutta”

Inflaatiovakauttaja olisi epäjohdonmukainen osa eläkejärjestelmää

Voi olla perustel­tua alen­taa eläkkei­den ostovoimaa, jot­ta eläke­jär­jestelmä ei olisi niin epäoikeu­den­mukainen sukupolvien välil­lä, mut­ta esitet­ty inflaa­tio­vakaut­ta­ja on aivan epäjo­hdon­mukainen viritelmä, kos­ka eri tavoin ajoit­tuvat mut­ta lop­ul­ta yhtä suuret hin­to­jen ja palkko­jen nousut alen­ta­vat eläkkei­den ostovoimaa aivan sat­un­nais­es­ti. Vakaut­ta­ja astuu peli­in, jos jon­akin vuon­na hin­nat nou­se­vat palkko­ja nopeam­min ja alen­nus olisi pysyvät, vaik­ka seu­raa­vana vuon­na palkat kuroisi­vat eron kiin­ni. Näin­hän on viime aikoina tapahtunutkin.

Jos käy näin:

Hin­nat     palkat

1 v.             6              2
2.v.             2              6

eläkkei­den ostovoima las­kee pysyvästi, mut­ta ei laske. jos

Hin­nat     palkat

1 v.             4              4
2.v.             4              4

Eikö sitä nyt voisi päät­tää, kuin­ka paljon eläkkei­den ostovoimaa alen­netaan, eikä pan­na tämän nopan­heiton varaa?

KORJAUS:

Olin kir­joit­tanut tuon tek­stin liian hätäis­es­ti ennakkoti­eto­jen perus­teel­la. Esi­tyk­sessä tuo inflaa­tio­vakaut­ta­ja on kir­joitet­tukin niin, että yhden vuo­den kuop­pa ei sitä laukaise vaan kah­den vuo­den. Jos hin­to­jen nousu ylit­tää palkko­jen nousun kah­den vuo­den aikana, eläkkei­den reaaliar­voa las­ke­taan. (Tämä on san­ot­tu vähän mon­imutkaisem­min, mut­ta sitä se tarkoit­taa) Kuitenkin ideana on, että jos reaali­palkat oskil­loi­vat niin, ett­tä ne ovat ker­ral­laan miinuk­sel­la kah­den vuo­den ajan, eläkkei­den ostovoima ale­nee, vaik­ka reaali­palkat sen jäl­keen nousi­si­vat kuin­ka paljon hyvänsä.

Eikö voitaisi olla rehellisem­pi. Eläke­jär­jestelmän kestävyys­laskel­mat perus­tu­vat ole­tuk­seen jatku­vasti kas­vav­ista reaali­palkoista. En tiedä, mikä se oletet­tu reaali­palkko­jen kasvu­vauhti on, mut­ta olete­taan esimerkin omais­es­ti, että se olisi kak­si pros­ent­tia. Kun reaali­palkat nou­se­vat vähem­män, eläkkeitä leikataan, mut­ta leikkaus ote­taan takaisin, jos reaali­palkat otta­vat tuon kah­den pros­entin nopeudel­la nou­se­van trendin kiinni.