Kategoria: _

HSL haluaa periä räikeää ylihintaa lyhyistä ratikkamatkoista

HSL esit­tää, että parin pysäkin ratikka­matkas­ta tehdään yhtä kallis kuin matkas­ta Vuosaares­ta Siun­tioon. Tämän väitetään vähen­tävän auton kyyt­töä seudul­la ja Helsinki­in autol­la tehtyjä työmatkoja.

Työ­mat­ka-autoilun vähen­e­m­i­nen ei ole mitenkään var­maa. Se on mallinnet­tu vain hin­ta­jous­ton avul­la. Helsinki­in suun­tau­tu­via työ­matko­ja on rajoitet­tu 50 vuo­den ajan rajoit­ta­mal­la työ­matko­ja palvele­via parkkipaikko­ja. Jos Vir­ta­nen luop­uu autos­ta, hänen paikkansa siir­tyy Lah­tiselle eikä liikenne vähene.

On ymmär­ret­tävää, että halu­taan laskea pitkien matko­jen kus­tan­nuk­sia — tosin HSL:kin sanoo arvios­saan, että tämä johtaa piden­tyvi­in matkoi­hin yhdyskun­tarak­en­teen hajotes­sa, mut­ta mik­si ihmeessä tämä edel­lyt­tää, että korote­taan parin pysäkin ratikka­matko­jen kus­tan­nuk­sia. Jat­ka lukemista “HSL halu­aa per­iä räikeää yli­hin­taa lyhy­istä ratikkamatkoista”

Kaupunkiliikenteen hinnoittelu (3): ulkoiset haitat

Edel­lisessä postauk­ses­sa käsitelti­in vain autoil­i­joiden toisilleen tuot­tamia aikakus­tan­nuk­sia. Nyt lisään muut ulkoiset kus­tan­nuk­set eli

  • Kalli­in kaupunki­ti­lan haaskaus. Tämä kuu­luu sar­jaan vai­h­toe­htoiskus­tan­nus, siis että liiken­teen viemää tilaa ei voi käyt­tää muuhun. Vai­h­toe­htoiskus­tan­nus on aivan yhtä todel­li­nen kus­tan­nus kuin mikä muukin kustannus.
  • Yleinen viihty­isyys
  • Melu
  • Paikalliset ilmansaas­teet

Jos ole­tamme, että nuo liiken­teen ulkoiset kus­tan­nuk­set riip­puisi­vat liiken­teen määrästä suo­ravi­ivais­es­ti, edel­lisessä postauk­ses­sa ollut kuva autoil­i­joiden koke­mas­ta kokon­aishyödys­tä muut­tuisi oheisek­si kuvak­si, jos­sa on kokon­aishyö­dyn lisäk­si mukana net­to­hyö­ty. Lop­putu­los olisi, että opti­maa­li­nen liiken­teen määrä olisi vähän pienem­pi, joten sen rajoit­tamiseen tarvit­taisi­in vähän voimakkaampia toimia. Jat­ka lukemista “Kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu (3): ulkoiset haitat”

Kaupunkiliikenteen hinnoittelu (2) – autoilijan hyödyn maksimointi

Uno­hde­taan tois­taisek­si muut autoilun ulkois­vaiku­tuk­set ja puhutaan vain ruuhkista.

Jos laskemme autoilus­ta autoil­i­joille koitu­vaa kokon­aishyö­tyjä, tuo hyö­ty luon­nol­lis­es­ti kas­vaa aluk­si, kun auto­ja han­ki­taan enem­män. Kuitenkin, kun auto­ja tulee kovasti lisää, ruuhkat heiken­tävät koitu­vaa hyötyä.

Olkoon yhden autoil­i­jan keskimääräi­nen hyö­ty f(x), jos­sa x on autoil­i­joiden määrä. Funk­tio on pie­nil­lä x:n arvoil­la vakio, mut­ta x:n kas­vaes­sa ruuhkau­tu­misen vuok­si laskeva.

Kokon­aishyö­ty xf(x) kas­vaa aluk­si lin­eaaris­es­ti x:n kas­vaes­sa, mut­ta kasvu­vauhti alkaa ensin hidas­tua ja kään­tyy lop­ul­ta lasku­un, kun ruuhkat heiken­tävät autoil­i­jalle koitu­vaa hyö­tyä roimasti. Jos halu­amme mak­si­moi­da autoista autoil­i­joille koitu­van kokon­aishyö­dyn, rajoita­mme autoilun pis­teeseen, joka mak­si­moi kokon­aishyö­dyn. Peri­aat­teessa yksinker­taista. Käytän­nössä vähän monimutkaisempaa.

Jat­ka lukemista “Kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu (2) – autoil­i­jan hyö­dyn maksimointi”

Kaupunkiliikenteen hinnoittelu (1) ­– Ulkoisvaikutukset

Tarkoituk­seni on kir­joit­taa noin viiden artikke­lin sar­jan kaupunkili­iken­teen hin­noit­telus­ta. Tämä on sar­jan johdanto.

Jot­ta tästä ei tulisi taas per­in­teistä auto­jen puoles­ta ja auto­ja vas­taan ‑keskustelua, olen suun­nitel­lut tämän niin, että autoilu­ja verote­taan yhtä paljon kuin ennenkin, mut­ta eri taval­la. Sekin nimit­täin riit­tää paran­ta­maan tilan­net­ta ratkaisevasti.

Väitän, että opti­maa­li­nen kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu tuot­taisi merkit­tävät hyödyt. Liiken­teen hin­noit­telus­sa tulisi nou­dat­taa ulkois­vaiku­tusten teo­ri­aa. Liiken­net­tä on verotet­ta­va ulkois­t­en hait­to­jen perus­teel­la ja sub­ven­toita­va ulkois­t­en hyö­ty­jen perus­teel­la. Tämä on talousti­eteen peruskauraa.

Mitä ovat liiken­teen tärkeim­mät ulkoiset haitat?

Pakokaasujen saasteet

Jat­ka lukemista “Kaupunkili­iken­teen hin­noit­telu (1) ­– Ulkoisvaikutukset”

Miten pientalojen lämmityksestä saadaan liki päästötöntä halvalla

Vaa­likeskusteluis­sa on väitet­ty, että talo­jen läm­mi­tyk­sen saami­nen päästöt­tömäk­si tai vähäpäästöisek­si on kohtu­ut­toman kallista. Tähän on aivan yksinker­tainen ja suh­teel­lisen edulli­nen ratkaisu: maaläm­pö sekä investointi­na halvem­pi, mut­ta käyt­tökus­tan­nuk­sil­taan vähän kalli­impi ilmaläm­pöpump­pu. Suo­ma­lainen sähkö on läh­es päästötön­tä, joten täl­lainen läm­mi­tyskin on läh­es päästötöntä

Miten köy­häl­lä on näi­hin varaa? Peri­aat­teessa sen pitäisi hoitua lainal­la. Lainan korot ja kuo­le­tuk­set voi hoitaa rahoil­la, jot­ka säästyvät nykyis­es­tä fos­si­ililäm­mi­tyk­ses­tä. Ei siis tarvi­ta val­tion tukea, vaik­ka tietysti sel­l­aisia tul­laan vaatimaan.

Entä jos talol­la on niin vähän käyt­töaikaa jäl­jel­lä, ettei investoin­ti kan­na­ta? Täl­laiseen ei saa lainaa eikä pidäkään saa­da, kos­ka talo ei riitä vaku­udek­si. Jat­ka lukemista “Miten pien­talo­jen läm­mi­tyk­ses­tä saadaan liki päästötön­tä halvalla”

Ääni Minna Lindgrenille on ääni kulttuurin puolesta

Kun on ris­ki, että suurim­mak­si puolueek­si nousee puolue, jon­ka mielestä kult­tuuri on turhaa elit­ismiä, Suomen pitämi­nen sivistys­val­tiona vaatii kult­tuurin puo­lus­ta­jia eduskun­taan. Vihreil­lä on Helsingis­sä ehdol­la toimit­ta­ja ja kaupung­in­val­tu­utet­tu Min­na Lind­gren, joka ei kult­tuuriväelle esit­te­lyjä tarvi­taan. Pro­movoidaan muuten piakkoin kun­ni­a­to­htorik­si kult­tuuri­an­sioiden­sa perusteella.

Kahdes­ta muus­takin ehdokkaas­ta halu­aisin muis­tut­taa. Pekka Haav­is­toa ja Maria Ohisa­loa moni pitää var­mana läpi­meni­jänä, mikä sisältää selvän vaaran. Ei heitä vali­ta, ellei heitä äänestetä.

Terveydellisistä syistä en katso enää vaalikeskusteluja

Pakotin itseni kat­so­maan eilen vaali­tentin. Se oli virhe. Olin sen jäl­keen niin raivois­sani, että en saanut nuku­tuk­si ja pilalle meni tämäkin päivä.

Olen joskus ollut nois­sa keskusteluis­sa itsekin, mut­ta ei se tuol­laista ollut. Keskusteli­jat ovat huo­man­neet, että mil­laisia epä­to­tuuk­sia tai harhaan­jo­htavia väit­teitä tahansa voi esit­tää, kos­ka niistä ei tuos­sa keskustelu­for­maatis­sa jää kiinni.

Sel­l­aisia ei kukaan esit­täisi, jos tämän jäl­keen kokoon­tu­isi raati ja kävisi väit­teet yksi­tyisko­htais­es­ti läpi tai jos keskustelu olisi keskustelua, jos­sa voi esit­tää perustel­lun vastaväitteen.

Siihen ei aika riitä, kos­ka kymme­nessä sekun­nis­sa esite­tyn väärän väit­teen kumoamiseen menee aikaa paljon enem­män. Sik­si puhutaan tietois­es­ti vas­toin parem­paa tietoa.

Pahin ei täl­lä ker­taa ollut Riik­ka Purra. Hän vain puhui muuten kauheuksia.

Pahin oli Anni­ka Saarikko, mut­ta eivät Pet­teri Orpo ja San­na Marin paljonkaan jäl­keen jääneet. Jat­ka lukemista “Ter­vey­del­li­sistä syistä en kat­so enää vaalikeskusteluja”

Näitä esimerkiksi voisin äänestää Pirkanmaalla

Julka­isin lis­tan kolmes­ta helsinkiläis­es­tä mielestäni hyvästä ehdokkaas­ta, sel­l­aista, jota yri­ty­selämässä tai tieteen paris­sa ole­vakin mielel­lään äänestäisi.  Use­ampikin on toivonut min­ul­ta saman­laista lis­taa Pirkan­maal­ta. Kak­si oli help­po vali­ta, Oras Tynkky­nen ja Jaakko Mus­takallio. Sit­ten piti kilaut­taa kaver­ille, kos­ka en tunne pirkan­maalaisia ehdokkai­ta kun­nol­la. Kävi ilmi, että kri­teer­it täyt­täviä ehdokkai­ta on lis­toil­la usei­ta. Pidät­täy­dyn kuitenkin kolmes­sa kuten Helsingissäkin.

Oras Tynkkynen

Olin harmis­sani, kun Oras jät­täy­tyi pois eduskun­nas­ta vuon­na 2015, mut­ta jät­täy­dy­in­hän tuol­loin pois itsekin. Sen jäl­keen hän on toimin­ut Sitrassa van­hempana neu­vo­nan­ta­jana ilmas­toa­siois­sa. Hän on toimin­ut myös kahdek­san vuot­ta yrit­täjänä. Oras kuu­luu vihrei­den Asia-Pet­terei­hin, joka pere­htyy huolel­la kaik­keen, mitä tekee. Edel­ly­tyk­siä todel­la vas­tu­ullisi­in tehtäviin.

Jaakko Mustakallio

Jat­ka lukemista “Näitä esimerkik­si voisin äänestää Pirkanmaalla”

Turha on VM:n toivoa terveysbudjettien kuriin saamista.

Val­tio­varain­min­is­ter­iö suun­nit­telee paina­vansa sosi­aali- ja ter­veys­menot alas bud­jet­tikuril­la — onhan hyv­in­voin­tialuei­den rahoi­tus osa VM:n bud­jet­tia. Tehtävä on haas­ta­va, sil­lä nämä menot ovat kasvusu­un­nas­sa kaikkial­la teol­li­sis­sa mais­sa. Meil­lä ajatel­laan, että kun annetaan vähem­män rahaa, saadaan halvem­paa hoitoa. Kun hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, VM voi yksin päät­tää, paljonko hyv­in­voin­tialueet käyt­tävät rahaa — tai ainakin luulee niin. Jos vero­tu­soikeus olisi, olisi houku­tus tar­jo­ta enem­män ja parem­paa hoitoa ja laskut­taa se asukkail­ta korkeamp­ina veroina. Parem­paa hoitoa ajoi­vat kaik­ki hyv­in­voin­tialuei­den vaaleis­sa ehdol­la olleet.

Keski­tyn tässä kir­joituk­ses­sa ter­vey­teen ja jätän sosi­aal­i­menot sivum­malle. Muis­ti­in kan­nat­taa kuitenkin jät­tää se, että sosi­aal­i­menot kas­va­vat väistämät­tä van­hus­ten määrän kasvaessa.

Val­is­tuneet ter­veyspoli­itikot ovat kohta­laisen yksimielisiä siitä, että jos ter­vey­den­huol­lon meno­ja on vähen­net­tävä, niitä kan­nat­taa vähen­tää erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Tin­kimäl­lä kalli­im­mista ja vähiten vaikut­tavista hoidoista erikois­sairaan­hoi­dos­sa sekä suun­taa­mal­la ne rahat peruster­vey­den­huoltoon saadaan niukoista ter­veys­bud­jeteista eniten hyötyä.

Siis tiuk­ka menokuri ja tin­kimistä ennen kaikkea kalleim­mas­ta erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Voiko onnis­tua? Jat­ka lukemista “Turha on VM:n toivoa ter­veys­bud­jet­tien kuri­in saamista.”

Veroja voidaan tuskin alentaa

Suomen talouden haas­teet ovat niin vihe­liäisiä, ettei kukaan vaaleis­sa ehdol­la ole­va uskalla puhua niistä taval­la, johon uskoisi edes itse.

Akuutisti val­tion velan korko ei ole ongel­ma, kos­ka val­tion kannal­ta vain reaa­liko­rol­la on merk­i­tys­tä, eikä se ole ollut koskaan näin paljon miinuk­sel­la. Joskus ne kuitenkin nou­se­vat positiivisiksi.

Jotkut ovat valmi­ita leikkaa­maan julk­isia meno­ja par­il­la mil­jardil­la, toiset kuudel­la. Tilalle pus­kee kuitenkin mil­jardi­tolkul­la uusia vält­tämät­tömiä meno­ja. Sik­si en oikein usko, että julk­isia meno­ja voidaan leika­ta juuri lainkaan, mut­ta samal­la pidän vält­tämät­tömänä leika­ta nyky­isiä meno­ja isol­la kädel­lä, jot­ta tilaa tulisi uusille.

Mil­jar­di tai pari solah­taa puo­lus­tuk­seen syistä, jot­ka kaik­ki tuntevat.

Nykyisel­lä syn­tyvyy­del­lä jokainen sukupolvi tulee ole­maan kol­man­nek­sen edeltäjään­sä pienem­pi. Pieneville ikälu­okille kaatuu sekä eläke­pom­mi että hoivapommi.

Van­henevia ikälu­okkia on enem­män, he elävät kauem­min ja vaa­ti­vat pidem­pään kallista hoitoa, kos­ka nopeasti tap­pa­vat tau­dit väistyvät ja hitaasti tap­pa­va demen­tia jää.

Jat­ka lukemista “Vero­ja voidaan tuskin alentaa”