Kaupunkiliikenteen hinnoittelu (3): ulkoiset haitat

Edellisessä postauksessa käsiteltiin vain autoilijoiden toisilleen tuottamia aikakustannuksia. Nyt lisään muut ulkoiset kustannukset eli

  • Kalliin kaupunkitilan haaskaus. Tämä kuuluu sarjaan vaihtoehtoiskustannus, siis että liikenteen viemää tilaa ei voi käyttää muuhun. Vaihtoehtoiskustannus on aivan yhtä todellinen kustannus kuin mikä muukin kustannus.
  • Yleinen viihtyisyys
  • Melu
  • Paikalliset ilmansaasteet

Jos oletamme, että nuo liikenteen ulkoiset kustannukset riippuisivat liikenteen määrästä suoraviivaisesti, edellisessä postauksessa ollut kuva autoilijoiden kokemasta kokonaishyödystä muuttuisi oheiseksi kuvaksi, jossa on kokonaishyödyn lisäksi mukana nettohyöty. Lopputulos olisi, että optimaalinen liikenteen määrä olisi vähän pienempi, joten sen rajoittamiseen tarvittaisiin vähän voimakkaampia toimia.

Näin se ei kuitenkaan ole. Liikenteen ulkoiset kustannukset riippuvat todella radikaalisti paikasta ja ajasta. On paikkoja, jossa liikenne vie valtavan arvokasta kaupunkitilaa. Sellainen oli aikanaan Keskuskatu, joka oli viisikymmentä vuotta sitten kuvan mukainen, nyt paljon mukavampi.

Tätä tuskin kukaan väittää viihtyisäksi

Melun tuottama haitta riippuu suoraviivaisesti siitä, kuinka moni on sitä kuulemassa, mutta yllättäen liikenteen määrästä logaritmisesti eli laskevan rajahaitan mukaan.

Pakoputkista tulevien ja renkaiden asfaltista irrottamien saasteiden vaikutus on sitä suurempi, mitä useampi sitä joutuu kokemaan. Pakoputkista tuleva saaste sinänsä on muuttunut lähinnä bussien, raskaan liikenteen ja moottoripyörien aiheuttamaksi ongelmaksi.

Olennaista on, että liikenteen ulkoiset kustannukset ovat keskustassa suuremmat kuin kaupungin laidoilla ja haja-asutusaleilla lähes merkityksettömät. Haitoista kärsiviä on kaupungeissa tuhansia kertoja enemmän.

Haja-asutusalueilla tässä mainituilla ulkoisvaikutuksilla on merkitystä vain tien kulumisella ja ilmastopäästöillä. Ne ovat tonnikilometriä kohden suunnilleen samat paikasta riippumatta.

Ilmasto taas ei katso, onko hiilidioksidi tullut pakoputkesta vai savupiipusta. Ilmastosynneistään liikenteen pitäisi siis maksaa yhtä paljon kuin muidenkin, nyt se maksaa niistä kymmeniä kertoja enemmän.

Jos autoilun ulkoiset kustannukset perittäisiin satellittipaikannukseen perustuvalla mittauksella, jossa mukana olisi paikan lisäksi myös aika, autoliikenteen kustannukset eivät nousisi, mutta ne muuttuisivat suuresti. Osa liikenteestä tulisi selvästi halvemmaksi ja osa selvästi kalliimmaksi.

Tässä ajattelutavassa siis poistettaisiin liikenteen nykyinen verotus suurelta osin, siis se kuusi miljardia, joka siitä kerätään ja korvattaisiin aikaan ja paikaan sidotulla kilometrimaksulla.

Pienenä yksityiskohtana mainitsisin, että tämä tekisi mahdolliseksi korvata monen asuinalueen suojaksi tehdyt ehdottomat läpiajokiellot läpiajomaksulla, jolloin suuri osa läpiajosta jäisi pois, mutta jos jollekin oikaisusta on erityistä hyötyä, hän voisi maksaa. Aikanaan Helsingissä oli Pitkänsillan ajokielto henkilöautoille.  Se oli vähän kova toimenpide, mutta kun se poistettiin, Kaisaniemenkatu meni niin tukkoon, että bussi 18 piti poistaa Kruununhaasta, koska se seisoi liikaa ruuhkissa. Pieni maksu olisi ollut fiksumpi kuin ajokiellon kaltainen on/off-keino.

Jos jostain vainoharhaisista syistä ei hyväksytä satelliittipaikannusta, joudutan käyttämään huomattavasti huonompia tyhmiä tietulleja. Tästä kärsisivät lähinnä autoilijat. Sitä en ymmärrä, että joku pitää taskussaan älypuhelinta ja vastustaa satelliittipaikannusta.

 

34 vastausta artikkeliin “Kaupunkiliikenteen hinnoittelu (3): ulkoiset haitat”

  1. ”Sitä en ymmärrä, että joku pitää taskussaan älypuhelinta ja vastustaa satelliittipaikannusta.”

    Toinen kahdesta mobiilialustasta ei kirjaa käyttäjän sijaintitietoja koskaan taustalla yksilöivästi ja toinen, mainosfirman ekosysteemi, sallii sijaintihistorian keruun kieltämisen. Liekö nykyään edes oletuksena päällä.

    Erilaiset sovellukset voivat kerätä sijaintitietoja vain mikäli käyttäjä antaa siihen erikseen luvan. Muussa tapauksessa GPS:n käyttö on teknisesti mahdotonta, ellei joku ole löytänyt todella vakavaa tietoturvaongelmaa käyttöjärjestelmästä.

    Eli sijainnin keruusta voi kyllä kieltäytyä, vaikka älypuhelin olisi taskussa, toisin kuin sijaintipohjaisessa autoilun ”verottamisessa”.

    Lisäksi tällainen ”vain Suomessa” järjestelmä vaatisi, että joku sen rakentaa. Autofirmat tuskin ainakaan alkavat moiseen, eli paikannuksen pitäisi perustua ulkoiseen laitteeseen, joka asennetaan jokaiseen autoon ja jota ei voi helposti kytkeä pois päältä.

    Muuten kyllä olen samaa mieltä tästä(kin) kirjoituksesta.

    1. Sumppu: ”Lisäksi tällainen ”vain Suomessa” järjestelmä vaatisi, että joku sen rakentaa. Autofirmat tuskin ainakaan alkavat moiseen, eli paikannuksen pitäisi perustua ulkoiseen laitteeseen, joka asennetaan jokaiseen autoon ja jota ei voi helposti kytkeä pois päältä.”

      Ainakin Singaporessa on käytössä systeemi, jossa autossa on pakko olla transponderi. Sen avulla järjestelmä tunnistaa, kun auto ajaa läpi maksullisista paikoista. En ole varma, käyttääkö transponderi satelliittipaikannusta vai jotain muuta, mutta ainakaan transponderit ylipäätään ruuhkamaksuja varten eivät ole mikään uusi asia.

  2. Matkapuhelin on lopultakin vapaaehtoinen hankinta. Ja matkapuhelimessa, jopa nykyään, ei ole pakko pitää paikannusta päällä, joitakin sovelluksia ei silloin voi käyttää kunnolla, mutta tämän kanssa voi elää. Toki operaattori tietää sen tukiaseman, jossa puhelin on kiinni, mutta tämä on epätarkka tieto, ja operaattori ei saa tallentaa tätä tietoa kuin erikseen määritellyistä syistä. Muitakin riskejä on, mutta näiltä on mahdollista suojautua.

    Itselleni tästä on aika iso hyppy siihen, että valtiovalta tietäisi lain nojalla autoni ja siten käytännössä minun sijainnin koko ajan. Lisäksi historia on näyttänyt, että jos viranomainen jotain tietoa kerää, muut viranomaiset (etunenässä poliisi) alkavat väsytystaistelun saadakseen tiedot myös itselleen. Vaikka miten pyhästi olisi vannottu, että niitä käytetään vain alkuperäiseen tarkoitukseensa. Esimerkkinä vaikka sormenjäljet passissa (joita sivunmennen sanoen ei olisi edes pakko säilyttää, vaan ne voisi poistaa viranomaisrekisteristä sen jälkeen, kun passi on luotu).

    Tästä huolimatta olen valmis antamaan varovaista vihreää valoa paikannukseen perustuvalle kilometrimaksulle. Sillä ehdottomalla vaatimuksella, että sijaintitietoa ei siirretä koskaan ajoneuvosta ulos, pelkästään kilometrimäärä hintavyöhykkeittäin.

  3. Edellisessä osiossa sanoit, että hinta on parempi liikenteen määrän säätelijä kuin ruuhka. Jos nyt toistaiseksi luovutaan satelliittipaikannuksesta ja ajatellaan esimerkiksi Australian NSW:n osavaltion tietullijärjestelmää(tai muistikuvaani siitä vuodelta 2016), niin se perustui (ainakin silloin) tulliportin lukemaan ’tagiin’, jonka perusteella auton omistajaa laskutettiin. Tälläinen systeemi olisi kaiketi mahdollinen ainoastaan isommilla teillä Helsingissä. Osaisitko jollain tavalla estimoida esimerkiksi kehätiellä ajetusta kilometristä tai tiettyyn kellonaikaan ajetusta kilometristä maksettavaa hintaa, jolla saavutettaisiin toivottu lopputulos(en oikeastaan tiedä, mikä se on?)?

    Minua myös kiinnostaa, olisiko mielestäsi NSW:n osavaltiossa sijaitsevan Sydneyn suurkaupunkialueen tavoin mahdollisuuksia korvata HSL:n alueeilla kausiliput kertalipuilla, joissa olisi päivittäinen, viikottainen ja kuukausittainen katto? Se yksinkertaistaisi hinnoittelua merkittävästi ja sellaiseen systeemiin voisi lisätä vähän julkisia käyttävälle kovimpien piikkiaikojen ulkopuolelle. Toki miinuspuolena moinen varmasti vähentäisi ’varmuuden vuoksi’ kausilipun ostavien määrää, joka nyt niin tekevien osalta saattaisi laskea julkisen käyttöä marginaalisesti. En ole myöskään varma, miten Sydneyn järjestelmä varsinaisesti toimii hintakaton osalta, sillä siellä jokaisesta matkasta maksetaan vyöhykkeen sijaan kuljetun matkan perusteella.

    1. Kilometrimaksun suuruutta voisi arvioida, esim 2020 sanotaan Suomessa ajetun henkilöautoilla noin 40 miljardia km. Jos vaikkapa 4 miljardia euroa sitten haluttaisiin kilometrimaksuilla kerätä, maksu olisi keskimäärin 0,10 euroa / km. Miten sitten maksuja painotettaisiin eri tietyyppien, taajamien, kaupunkien, maakuntien yms jne välillä ja kesken, olisi pohjaton suo.

      Lisäksi tuossa tulisi siirtymäkauden ongelma, maksaisiko bensa/diesel autot polttoaineveroja, km maksuja vaiko molempia.

    2. Turha meidän on tosiaan keksiä pyörää uudestaan, vaan tuoda se sieltä, missä autoilukulttuuri on kehittynyt pisimmälle. Kun nykyään vuokraat Yhdysvaltain koillis- tai lounaisosissa (tai Coloradossa) auton, niin siinä on valmiina transponderi, joka lähettää lähettää auton tiedot automaattisesti maksullisten tieosuuksien (joiden hinnoittelu on tyypillisesti dynaaminen tai ainakin vuorokaudenaikaan sidottu). Lasku tulee sitten parin viikon kuluttua perässä vuokra-autofirmalta.

      Jos olet huolissasi yksityisyydestäsi, niin transponderin eteen voi vetää suojan, ja tiedot eivät välity eli joko puomi laskeutuu eteesi tai rekisterikilven lukija lähettää korotetun maksun perääsi (Coloradossa).

      Osmon esittämä malli toimii hyvin käytännössä esimerkiksi välillä Philadelphia-Washington D.C., jossa on rinnakkain maksullinen ja maksuton tie. Valinta ruuhkatilanteen mukaan.

      Tekniikka on valmis ja miljoonien autoilijoiden käytössä.

  4. Älypuhelin on vapaaehtoinen eikä sitä puhelinta tarvitse joka tilanteessa kantaa mukanaan, ellei mennä Kiinan malliin.

    Auton satelliittipaikannus taas olisi pakollinen varuste jokaisessa autossa… joka hallinnointi kuitenkin suhmuroitaisiin korruptiovapaassa Suomessa jollekin yksityiselle firmalle – jos ei välittömästi, niin kuitenkin heti kun sattuu sopiva hallituspohja. Tai sitten luodaan taas yhdet keinotekoiset markkinat: enemmän toimijoita, enemmän tietoturvahyökkäyspintaa moninaisten rajapintojen kautta, ja laitekustannuksistakin saanee kohta sitä enemmän alennusta, mitä laajemmalti antaa luvan käyttää sijaintitietoa yhdistettynä muihin henkilötietoihin – eli toisin päin käännettynä saat ”perushintaan” vain sen maksimikontrollipaketin joka kertoo vakuutusyhtiöllesikin kuinka paljon vietät aikaa autossa, heikon ilmanlaadun alueilla, lääkärikäynneillä… Vainoharhaisuutta? Ennemminkin taas yksi askel rikkaiden yhteiskunnan suuntaan… siis tässä rikkaat = he joiden käyttäytymiseen käyttömaksuilla, yksityisyysmaksuilla, läpiajo-oikeusmaksuilla, rikesakkomaksuilla ym. muilla ei ole vaikutusta koska ne ovat vain niin pieni osa käytettävissä olevista tuloista.

      1. Auto tulee pakolliseksi sitä mukaa, kun HSL ”parantaa” reittikarttaansa niin, että vanhat matka-ajat tuplaantuvat. Auto tulee pakolliseksi, kun asuntojen hintakuplan puhjettua ihmiset ovat vuosikausia jumissa nykyisessä kämpässään, vaikka uusi työpaikka löytyy hankalien liikenneyhteyksien päästä. Auto (joko oma tai K-ruokakuskin) pysyy pakollisena niin kauan, kuin luvatut lähikaupat viivästyvät vuodesta toiseen, alkavan rakennusalan romahduksen myötähän ne luultavasti viivästyvät vielä enemmän.

        Muutto kehyskunnasta Helsingin lähiöön vähäisempien työmatkapäästöjen perässä vaikuttaa enemmän ja enemmän virheliikkeeltä, en tajunnut että kaupunkia ja joukkoliikennettä kehitetään vielä 2020-luvullakin niin täysin kantakaupungin ehdoilla.

        Pitäisikö polku- ja sähköpyöriinkin tuoda pakollinen GPS-kontrolli josta maksetaan reittien käytön mukaan? Sehän voitaisiin myydä varkausturvana – nyt ei oikein uskalla mennä pyörällä joka paikkaan, kun hiton kalliit sähköpyörät katoavat niin äkkiä. Vakuutuksesta tietty voi saada uuden pyörän ”ilmaiseksi” kunhan se oma pyörä on aina riittävän uusi…

  5. Satelliittipaikannuksessa on vähän semmonen näyttökynnysongelma. Laitteet sinänsä ovat halventuneet niin paljon että joku sinetöity musta laatikko ei varmaan olisi niin kummoinen vuosikustannus, mutta kun välittömästi tällaisten tullessa markkinoille joku hacktivisti varmasti avaa sen laatikon ja selvittää miten se toimii (ihan sama onko tämä laitonta vai laillista) ja miten sitä laitteen tallentamaa lokia voi manipuloida. Ja jos keskustassa ajaminen olisi todella kallista, tosta satelliittipaikannusmaksutallentimien manipuloinnista tulisi varmasti varsin yleistä kansanhuvia. Voihan sitä toki rajoittaa riittävän kovilla rangaistuksilla, mutta en oikein pidä semmoisista rangaistuksista jotka ovat kovia vain sen vuoksi että pitää pelotevaikutuksella ehkäistä sitä laitonta toimintaa; kiinnijäämistodennäköisyys olisi suhteellisen pieni.

    Jos se kilometrimaksutallennin olisi integroitu auton omaan ajotietokonejärjestelmään, niin siinä olisi hiukan enemmän järkeä, mutta toki silloin se koskisi vain uusia autoja alkaen parin vuoden päästä ja määräys pitäisi tulla EU:n tasolta. Ja sittenkin niitä pystyisi hakkeroimaan. Ja vanhoille autoille pitäisi olla jokin korvaava ratkaisu, jonka kanssa elettäisiin sitten 20-30 vuotta että autokanta ehtii uusiutua.

    Kannatan paljon mieluummin rekisterikilpien koneluentaan perustuvia ruuhkamaksuja. Kamerat ovat halpoja ja rekisterikilpien nyt pitää olla luettavissa muutenkin (ja siitä jos ei ole, pitäisi antaa sakot). Tai voisihan sitä jopa lisätä autoihin jotkut suhteellisen kaukaa luettavissa olevat RFID-tunnisteet, jos rekisterikilvet eivät ole riittävän hyvä tunnistuskeino.

    1. ”Kannatan paljon mieluummin rekisterikilpien koneluentaan perustuvia ruuhkamaksuja. Kamerat ovat halpoja ja rekisterikilpien nyt pitää olla luettavissa muutenkin (ja siitä jos ei ole, pitäisi antaa sakot). Tai voisihan sitä jopa lisätä autoihin jotkut suhteellisen kaukaa luettavissa olevat RFID-tunnisteet, jos rekisterikilvet eivät ole riittävän hyvä tunnistuskeino.”

      Tällainen tuntuu paljon järkevämmältä. Jos tietullijärjestelmään mennään niin järjestelmän pitäisi olla halpa. Järjestelmässähän ei maksa ainoastaan se mitä ihmiset tilittävät maksuina, vaan myös ylläpito ja käyttäjiltä sen käyttämiseen kuluva aika: se että ihmiset pysähtyisivät aina kopille maksamaan ei ole halpaa. Sekään ei ole halpaa että kaikkiin autoihin laitetaan satelliitipaikantimet ja niitä jäljestetään kaiken aikaa.

      Mitä paikannusdebattiin tulee, niin joidenkin paikannusmahdollisuuksien olemassaolo ei ole argumentti uusien jäljityskeinojen puolesta, vaan niitä vastaan. Asian suhteen kannattaa olla varovainen.

  6. Osmolla on varmaankin jo ajatus harhaantunut tuossa viimeisessä virkkeessä. Minusta älypuhelimen ja satelliittipaikannuksen välillä on mittaamaton ero: Älypuhelimen voi laittaa pois päältä.

      1. Hiukan olisin eri mieltä Osmon kanssa tuosta älypuhelimen pois päältä laittamisesta. Minä ainakin kytken pitemmillä automatkoilla aina tabletin lentokonetilaan. Älypuhelinta minulla ei ole mutta veikkaisin, että siellä on sama toiminto.

      2. Onkohan tässä nyt joku ajatusvirhe, vai mihin tällainen käsitys perustuu. Jos laitat paikannuksen puhelimesta pois päältä, niin toki operaattori tietää karkeahkosti sijaintisi silti. Se on pakko olla tiedossa, koska muuten et voisi vastaanottaa puhelimeen mitään. Mutta jos otat puhelimesta virrat pois päältä, niin silloin se ei enää tukiasemiin mitään keskustele.

      3. Kysyin tätä joskus kauan sitten Jorma Ollilalta. Hän sanoi, että pitää ottaa akku pois ja pitää sitä poissa kaksi viikkoa, ennen kuin puhelin lopettaa kommunikoinnin tukiasemien kanssa. Voi olla, että teknologia on sen jälkeen muuttunut.

      4. ”Hän sanoi, että pitää ottaa akku pois ja pitää sitä poissa kaksi viikkoa”

        Ei laite ja sen radio voi toimia ilman virtaa.

        Operaattori toki tietää tukiaseman tarkkuudella päällä olevan kännykän liikkeet, mutta siitä on pitkä matka metrien tarkkuudella toimivaan GPS-paikannukseen – jonka siis voi helposti estää älypuhelimissa.

      5. Kännykässä on toinenkin virtalähde kuin se irrotettava akku tai oli ainakin ennen. Se pitää yhteyttä tukiasemiin, jotta yhteys saataisiin nopeasti, kun puhelin käynnistetään.

      6. Olen tehnyt alan kanssa töitä yli 20v enkä ole koskaan kuullut tuollaisesta. Kun puhelimesta on virta pois päältä, se ei lähetä verkkoon mitään sellaista tietoa, josta operaattori saisi kerättyä sijaintidataa. Jos joku puhelin toimisi toisin, niin tämä olisi todennäköisesti aika pian otsikoissa, koska tuollaista on mahdotonta tehdä salassa. Veikkaan että Ollila on puhunut jostain hyvin vanhasta teknologiasta, jostain erikoistapauksesta, tai sitten kyseessä on ollut puhdas väärinymmärrys.

        Kännyköissä, ainakin joissain malleissa, oli joskus ollut kondensaattoreita, jotka voivat tarjoa virtaa lyhyeksi hetkeksi ilman akkua. Näiden käyttötarkoitus oli kai lähinnä se, että akun loputtuakin voi soittaa lyhyen hätäpuhelun. Eli jos painelet hätänumeron sammutetussa puhelimessa, se saattoi onnistua vaikka akku oli tyhjä. Tässä puhutaan kuitenkin 90-luvun teknologiasta ja sen ajan GSM puhelimista.

        Sanoisin siis, että tuota ”operaattori seuraa sammutettuakin puhelinta” ei kannatta käyttää argumenttina tässä tai missään muussakaan asiassa, koska se ei ainakaan älypuhelinten osalta pidä paikkaansa.

      7. ja valtiovalta tarvitsee perustellun vaateen jonka käräjäoikeus käsittelee ja vain myönnetyllä päätöksellä poliisi saa paikkatiedot ja kukaan muu niitä ei saa edes pyytämällä.

        Tässä isovelivalvoo ehdotuksessa tietoja käytettäisiin varsin vähänarvoiseen asiaan. ei oikein suhteellista.

  7. Jos tyrmätään GPS-seuranta, niin kantakaupungin liikenteen sujuvoittamiseen muita alueita korkeammalla maksulla jää enää vain tietullimahdollisuus. Miten tietulliverotus kohtelisi meitä kantakaupungissa asuvia autoilijoita? Onko halvempaa jäädä kantakaupungin sisälle ajelemaan vältellen Mannerheimintien päätyyn asennettua maksuporttia?

    1. Tietulli olisi yksinkertaisempi tapa kuin satelliittipaikannus, jos se koskisi vain yhtä kaupunkia tai määrättyjä teitä. Jos koskisi koko maata niin satelliitti siinä tapauksessa on järkevin.

      Nykyäänhän isojen kauppakeskusten pysäköintihalleissa on kamerat jotka ottavat kuvan autojen rekisterikilvistä ja laskuttaa pysäköinnistä käytetyn ajan mukaan. Laitteistot eivät enää maksa satoja miljoonia kuten joskus 20 vuotta sitten.

      Kantakaupungissa asuvat joutuisivat maksamaan vain silloin kun ajavat sellaista katua pitkin jota tietulli koskee, ja määrättyinä aikoina.

      Tietulleja/ruuhkamaksuja vastusatavat tyypillisesti ne jotka ajavat paljon. Ne jotka ajavat vähän toivottavat ne tervetullleiksi. Jos kaupunki saisi itse pitää rahat joita tullilla kerää niin niillä saisi rahoitettua liikenneinfraa, sekä joukko- että tieliikennettä varten.
      Helsinki voisi, jos saisi kerätä tulleja, rahoittaa esim metron kakkoslinjan joka kulkisi esim Mannerheimintien suuntaisesti, niin ettei kaikkien olisi pakko ajaa autolla tai körötellä hitailla busseilla ja ratikoilla keskustaan vaan voisi suhauttaa maan alla metrolla.

  8. Muistelisin, että Ollila oli paikannukseen perustuvan tiemaksun innokkaimpia advokaatteja silloin kun siitä alun perin puhuttiin; varmaankin arveli jonkun itseä lähellä olevan tahon sellaisesta hankkeesta hyötyvän. Saattaapa olla, että tällä on jotakin tekemistä hänen siihen liittyvien asioiden tiimoilta esittämiensä näkemysten kanssa. Joka tapauksessa ajatus sopisi viimein haudata: näin raaka yksityisyyden suojan loukkaus ei ole suhteessa tavoiteltuun hyötyyn ja sitäpaitsi asia on järjestettävissä vähemmän haitallisella tavalla, joka on muutenkin käytännöllisempi (ainakin rekisterikilpiä lukemalla, mikä on jo monessa paikassa käytössä ja toimii varsin hyvin; kilvetkin ovat jo valmiiksi autoissa); CJEU:ssa tulisi mitä luultavimmin tuosta nekkuun tietosuojasyistä.

  9. ” Sitä en ymmärrä, että joku pitää taskussaan älypuhelinta ja vastustaa satelliittipaikannusta.”

    Sanot tämän aina kun tämä tulee esiin. Jos sinulle kerrotaan että satelliittipaikannuus ei ole ongelma, vaan toteutuksen yksityiskodat, unohdat sen välittömästi.

    Tällä kertaa en kerro mikä on ongelma tai miten se voidaan ratkaista helposti ja halvemmalla kuin vaihtoehdot ellet osoita aktiivista kiinnostusta ja oppia ja muistaa tulevaisuudessa.

  10. mitä tulee tulee tuohon ykistyisyyteen ja paikannukseen niin pitäisikö siitä keskustella täällä https://www.soininvaara.fi/2023/03/14/timo-harakka-datakapitalismi-kriisien-maailmassa/ . on tämäkin aihe tälle blogille eksynyt. heti kun ehdotetaan autoihin gps paikannusta niin hirveä älämölö.

    sanotaan nyt aluksi että ruuhkamaksut pitäisi jotenkin saada mutta miten on vähän mysteeri. en hirveästi kehottaisi viivytys vastustamaan gps paikantimia, vaikka niissä on yksityisyys ja tarkkuus ongelmia.

    itse olen yksityisyys aktivisti, mutta minulla on tunne että gps paikantimia vastutetaan verojen ja maksujen takia, eikä niinkään yksityisyyden.

    mutta muita asioita.

    älypuhelimen paikannus nappula on enemmän tai vähemmän silmänlumetta. voi toimia app:eille tai asennetuille ohjelmille, muttei niinkään käyttöjärjestelmälle itsessään. ios:n koodi on suljettu applen toimesta ja apple:lla on järjestelmän tason kontrolli laitteista tavalla tai toisella. vastaavaa voi sanoa android järjestelmästä jos ”google play services” on asennettu. google play services on osa gms pakettia ja on suljettua koodia, ja nämä asennettaan järjestelmä oikeuksilla. (android:n ydin on opensource koodia).

    tässä vaiheessa se retorinen kysymys, on sinun taskussa tai autossa google tili tai apple id!? minulla ei ole.

    voihan älypuhelimen heittää auton ikkunasta pihalle jos paikannus ahistaa, mutta onko autossa android kojelauta, hmm. muistaakseni näissä voi jättää netin kytkemättä, mutta en tiedä google:n komponenteista.

    akun poisto puhelimesta estää paikannuksen puhelimesta käytännössä täysin. mahdollinen kondensaattoori on suurella todennäköisyydellä kelloa varten. akku on tosin usein integroitu. puhelimissa on ns. etäkäynnistys, mutta on tehty niin kankeaksi että vain viranomaiset voi hyötyä siitä ja pääsee lähinnä mikkiin ja operaattoripaikannukseen.

    ei kannata sekoittaa operaattoripaikannusta ja gps-paikannusta. gps-paikannus yleensä tarvii jonkun ohjelman joka käsittelee sen ja mahdollisti lähettää sen jonnekin. gps itsessään on yksisuuntainen, eli paikannin tietää paikan ilman että satelliitit tietää laitteiden pakkoja. gps paikannin voi tietyissä tilanteissa kunnioittaa yksityisyyttä paljonkin, riippuu käyttöjärjestelmästä ja ohjelmasta.

    autoissa on jo aika paljon jo yksityisen sektorin kontrollia ja holhousta, mutta heti kun valtiovalta tulee niin hirveä älämölö. kai niitä paikannustietoja mielummin valtiolle jaeskelee kuin google:lle tai apple:lle.

    1. Minua ärsyttää älykännyköissä se että jos mä päläytän jotain kovaan ääneen ruotsiksi (me puhumme kotona ruotsia) niin kännykkä alkaa huutaa vastauksia riikinruotsiksi esim millaista säätä on luvassa! Eli google vakoilee jopa ihmisten puhetta vaikka olen kytkenyt kyseisiä toimintoja pois päältä niin ne pomppii aina takaisin.

      Siihen nähden miten paljon kaikenlaista IOT tekniikkaa alkaa olla kodeissa ja autoissa niin autojen GPS-paikannuksen vastustaminen alkaa saada koomisia piirteitä. Sitä vastustetaan vain siksi että ei haluta maksaa ruuhka- tai tiemaksua.
      Ei edes vaikka sillä voisi korvata esim auton vuosittaisen käyttömaksun tai paljon vihatun autoveron.

    2. Varmaankin vastustuksesta osa on yksityisyyden kaapuun puettua verojen vastustamista, mutta ainakin itse olen huolissani nimenomaan yksityisyydestä. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että autoilun verotus joudutaan miettimään uudelleen lähivuosina, eikä ole realistista olettaa että autoilun verorasitus ainakaan vähenisi. Oleellista olisi nimenomaan kohdistaa kustannukset sinne, missä autoilun haitat ovat suurimmat ja vaihtoehtoja eniten, ts. kaupunkeihin, ja sanon tämän siis itse autoilevana Helsinkiläisenä.

      En vain missään tapauksessa halua, että verotuksen varjolla aletaan kerätä julkisen vallan rekisteriin ihmisten sijaintitietoja. Vastustukseni peruste ei liity ensisijaisesti verottajan käyttöön, vaan siihen että jos ne tiedot kerran kerätään, ne eivät varmuudella tule pysymään vain verottajan käytössä. Jos tähän mennään, niin GPS moduli pitäisi olla sellainen, että sijaintitieto on paikallista, ja viranomaisrekisteriin siirretään vain tiedot ajetuista kilometreistä per maksuvyöhyke.

      Lisäksi GPS modulien kanssa tulee monenlaisia siirtymäajan haasteita ja myös pysyviä ongelmia. Miten ne modulit saadaan kaikkiin ajoneuvoihin, millä aikataululla ja kuka ne maksaa (retorinen kysymys, autoilija tietysti). Miten varmistetaan, ettei modulin peukalointi ole kannattavaa (teknisesti sitä ei voi estää). Miten varmistetaan verotettavan oikeusturva tilanteissa, että moduli menee rikki tai antaa jostain ulkoisesta häiriöistä johtuen väärää tietoa.

      Rekisterikilpiä lukevat laitteet ovat arkipäivää parkkihalleissa eivätkä maksa maltaita, verrattuna muuhun tienpitoon niiden asentaminen joihinkin kymmeniin tai vaikka satoihin paikkoihin esimerkiksi Helsingissä ei ole ongelma. Meillä on jo valmiiksi lainsäädännössä määräys että rekisterikilpi pitää olla luettavissa. Niinä muutamina räntäsadepäivinä jolloin kilven pitäminen puhtaana ei ole käytännössä mahdollista pysähtymättä, voidaan hyväksyä että verottaja kärsii pienen tappion. Samoin jos lukulaite menee rikki, on korjausvastuullinen selkeästi julkinen valta. Jos halutaan varautua tähän, niin lukulaitteita voi asentaa vaikka kaksi peräkkäin joka väylälle muutaman kymmenen metrin välein.

      En itse tekniikan parissa työskentelevänä oikein käsitä, miksi tähän asiaan halutaan uutta, kallista ja monimutkaista ratkaisua, kun halvempi on jo olemassa. Ellei sitten taka-ajatuksena ole nimenomaan yleinen ihmisten liikkumisen valvonta. Toki sen ymmärrän, että teknologiayhtiöt, jotka tekevät GPS malliin soveltuvaa tekniikkaa, ottaisivat tämän uuden tulonlähteen mielellään.

    3. Lisäyksenä vielä, itse näen pienempänä pahana jaella tietojani yksityiselle taholle kuin valtiovallalle. Isoin ja ehkä epämääräisin peruste tämän takana on se, että pahimmassa skenaariossa se paha mitä valtiovalta voi noita tietoja väärin käyttämällä tehdä, on paljon perustavampaa laatua kuin se, mitä yksityinen taho voi niillä tehdä. Yksityisen tahon intressit ovat lähtökohtaisesti rahallisia, ja yksityisen tahon kanssa voin aina viedä rahani muualle, mikäli valtiovalta pitää huolen tehtävistään rajoittamalla monopoleja. Pahan yhteiskunnallisen epävakauden oloissa taas kaikki valtiovallan keräämä yksityisyyttä loukkaava tieto voi olla todellinen riski vapaudelle, terveydelle ja hengelle (esimerkkiä ei tarvitse hakea maantieteellisesti kaukaa). Siksi valtiovallan keräämän tiedon määrä pitää minimoida myös hyvinä aikoina.

      1. @jv
        itsekään en valtiovaltaa rakasta tällaisissa paikannus asioissa. mutta jos totalitäärisessä valtiossa yksityinen sektori keräilee tietoja ja valtiovalta ei, niin on absurdia olettaa että valtiovalta ei pakottaisi yksityisiä luovuttamaan tietonsa. tosiaan joo, kaukana ei olla tällaisesta alueesta. itse käyttäisin äärimmäisiä ja paranoidisia konsteja jos tälle alueelle menisin.

        pieni kommentti usa:sta, jos trump olisi saanut toisen kauden, niin olisi tehnyt rajuja olettamia usa:n yksityisestä sektorista. sanotaan vain että onneksi trump ei saanut toista kautta.

        joten ainoaksi ratkaisuksi tulee demokratia, demokraattisesti pistetään sekä valtiovalta ja yksityiset kuriin, (erityisesti monopolit).

  11. > Näin voi olla. Tämä keskustelu oli 15 vuotta sitten.
    Eikä pitänyt paikkaansa silloinkaan. Ollila on periaatteessa DI on on koulut käynyt mutta päivääkään teknistä työtä tehnyt. Tuollein jos GSM puhelimia tehneenä vuonna -88 voin kertoa, ei siellä ole piilo akkuja ollut silloinkaan.

    Eikä ollut N9:ssä joka on viimeinen puhelin jota tein. vaikea uskoa että oli niiden välissäkään oli. Ajatus on kertakaikkisen toimimaton.

    Ja vaikka seuraisikin sillä saisi selville lähinnä Helsingissä suurkaupunginosan. Tukiaseman tarkkuuteen pääsee vain kun on jokin aktiivinen yhteys. Nyt 3/4G aikan tuo on totta kovin usein mutta ei varmasti sähköjen poissa ollessa. Muutoin pääsee käsiksi ryhmään tukiasemia joiden alueella lähetetään kutsua saapuvasta puhelimesta, jos sellainen sattuu tulemaan.

  12. Miten GPS-paikannusmokkulan käyttöä valvottaisiin? Mahdollinen GPS-paikannusmokkula olisi siis ainakin aluksi pakollisena hankittava lisävaruste ja sijaintidatan keräilyn saa pois toiminnasta helposti alumiinifoliolla tai jollain häirintälaitteella. Alkaako poliisi järjestää GPS-ratsioita? Minut on viimeksi puhallutettu liikenteessä yli 10v sitten joten kiinnijäämisen riski ei ole kummoinen jollei poliisin resursseja lisätä merkittävästi. Hyöty lain rikkomisesta olisi vähintään satasia vuodessa. Tarvitaanko lisäksi joka paikkaan esim. automaattisia tarkistimia jotka kommunikoivat ohi ajavien autojen paikannusmokkuloiden kanssa ja tarkistavat että sijaintitiedon keräys toimii?

    1. Gps-tiedot olisi tieten helpointa tarkistaa katsastuksen yhteydessä. Täsmääkö auton ajomäärän gps:n ajomääriin. Tämän huijaamiseen vaaditaan jo jonkin verran vaivannäköä.

    2. Yksinkertaista, kilometrit joista ei ole GPS-raporttia, menee maksimihinnalla. Voit siis jättää seurannan pois milloin vain halutessasi. Ajotietokoneen kilometrit tulee tosin lukea katsastuksen lisäksi haltijanvaihtotilanteissa. Käytetylle autolle olisi muutenkin hyvä tehdä katsastus ostotilanteen yhteydessä.

      Siitä on varmaan jokainen samaa mieltä, että autoilun vuosiverossa ei ole mitään järkeä, mutta jotenkin liikenteestä on kerättävä veroa koko Suomen laajuudella myös mahdollisten tietullien ulkopuolella. Eli kilometrivero tulee, mutta nyt on enää kysymys siitä, että tuleeko aika/paikkakohdennettu vero vai tasavero. Toki otan kantakaupungissa autoilevana ilomielin vastaan tasaveron, mutta yritetään nyt jokainen keskustella poliittisista asioista objektiivisesta näkökulmasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.