Kategoria: _

Timo Harakka: Datakapitalismi kriisien maailmassa

Ehdin jo mielessäni tuomi­ta Timo Harakan kir­jan Datakap­i­tal­is­mi kri­isien maail­mas­sa hep­poisek­si tekeleek­si, antaa sille surkean arvosanan Sto­ry­telis­sä ja vai­eta koko opuksesta.

Kir­jan alku oli min­un silmis­säni silkkaa vasem­mistopop­ulis­mia, jos­sa markki­na­t­alout­ta ja pahaa tah­tovia kap­i­tal­is­te­ja syytet­ti­in kaikesta pahas­ta, kehut­ti­in itseä name drop­pingilla eli ker­toma­l­la, kei­den tärkei­den ihmis­ten kanssa on keskustel­lut ja kauhis­telti­in sitä, mitä kaikkea dataa meistä kerätään.

Markki­na­t­alouden vinout­tavia mekanis­me­ja kuu­luu kyl­lä arvostel­la, mut­ta  ana­lyyt­tis­es­ti. On ymmär­ret­tävää, että kaik­ki eivät ymmär­rä markki­na­t­alouden perus­toim­into­ja, mut­ta olisi hyvä, että min­is­teri ymmärtäisi.

Sit­ten kir­ja muut­tui mie­lenki­in­toisek­si. Oliko alun poli­it­ti­nen jar­gonia tarkoitet­tu Harakan henki­vaku­u­tuk­sek­si ker­tomaan, että kyl­lä tässä duunare­i­ta eduste­taan, vaik­ka puhutaankin aivan muu­ta kuin vasem­mistopop­ulis­tit yleensä?

Vaatikaa dataa avoimeksi!

Jat­ka lukemista “Timo Harak­ka: Datakap­i­tal­is­mi kri­isien maailmassa”

Tuottaville yksilöille paremmat terveyspalvelut?

Olen sil­loin täl­löin illanis­tu­jai­sis­sa kysel­lyt, olisiko perustel­tua pri­or­isoi­da ter­vey­den­huol­los­sa niiden ihmis­ten ter­veyt­tä, joiden arvo Suomen kansan­taloudelle on suurin. Hei­dän mak­samil­laan veroil­la koko hom­ma hoidetaan.

Vas­tauk­set ovat olleet yleen­sä kauhis­tunei­ta. Noin ei voi tehdä. Ter­vey­den­huol­los­sa kaikkien on olta­va tasa-arvoisia. Olisi suo­ras­taan nat­simeininkiä pan­na ihmiset jonoon hyödyl­lisyyten­sä perusteella.

Näin meil­lä kuitenkin ter­vey­den­huolto on jär­jestet­ty, eikä tästä voi edes syyt­tää nat­se­ja eikä edes poli­it­tista oikeis­toa. Poli­it­ti­nen työväen­li­ike pitää työter­veyshuoltoa keskeisenä saavu­tuk­se­naan. En tarkoi­ta pakol­lista työter­veyshuoltoa, joka keskit­tyy lähin­nä työolo­jen vah­timiseen, vaan vapaae­htoista siis työter­veyshuoltona annet­tua sairaan­hoitoa ja lääkärinvastaanottoja.

Tätä työssä ole­vat hoide­taan ensin ‑peri­aatet­ta voidaan yrit­tää perustel­la sil­lä, että se tukee kansan­talout­ta eikä ilman toimi­vaa kansan­talout­ta olisi minkään­laista terveydenhuoltoa.

Jos tätä käytetään perus­teena, pitäisi vielä löytää perus­teet sille, mik­si ihmi­nen pudote­taan huonom­man ter­vey­den­huol­lon pari­in heti sinä päivänä, kun hän joutuu työt­tömäk­si. Itse asi­as­sa työt­tömyy­den alkuhetki­in liit­tyy tilas­tol­lis­es­ti melkoisia ter­veysriske­jä. Olisi helpom­pi perustel­la päin­vas­taista, että tuo­hon elämän­vai­heeseen liitet­täisi­in tehostet­tu­ja terveyspalveluja.

Sit­ten tietysti joku yrit­tää väit­tää, ettei työter­veyshuolto anna parem­paa ter­vey­den­hoitoa vaan että ter­veyskeskuk­sis­sa saata­va hoito on ihan yhtä hyvää. Jos näin on, mik­si siitä työter­veyshuol­losta sit­ten niin innokkaasti pide­tään kiinni?

Joku tietysti kek­sii, että yri­tyk­set ja työn­tek­i­jät kus­tan­ta­vat työter­veyshuol­lon veroil­laan –niin kuin kaiken muunkin terveydenhuollon.

Hyvinvointialueiden verotusoikeudella eroon mankumismallista

Olin tiis­tain Kun­tat­alos­sa Yrjö Jahnssonin säätiön ja kun­tali­iton jär­jestämässä eri­no­maises­sa sem­i­naaris­sa Ter­veys ja talous. Siitä voisi kir­joit­taa paljonkin, mut­ta tyy­dy vain kah­teen aiheeseen.

Olen arvostel­lut sote-uud­is­tuk­sen rahoi­tus­mall­ia tuh­lauk­seen kan­nus­tavak­si ja kut­sunut sitä manku­mis­mallik­si.

Hyv­in­voin­tialueil­la ei ole vero­tu­soikeut­ta, vaan ne saa­vat val­tio­varain­min­is­ter­iöltä kukin tarpeel­lisek­si kat­so­tun määrän rahaa, jol­la on sit­ten yritet­tävä tul­la toimeen. Jäl­keen­päin kat­so­taan riit­tikö raha ja jos ei riit­tänyt, rahaa saa lisää. Kaik­ki tietävät tämän.

Jokainen järkevä hyv­in­voin­tialue tietysti jär­jestää asi­at niin, että raha ei riitä. Olisi­han suo­ranainen rikos alue­talout­takin kohtaan saa­da rahat riit­tämään. Kun val­ti­ol­ta saadaan mangutuk­si lisää, raha käytetään lähin­nä palkkoi­hin. Se lisää elin­voimaa tulo­ja alueel­la ja tuo myös kun­taveroina rahaa kun­nille. Jat­ka lukemista “Hyv­in­voin­tialuei­den vero­tu­soikeudel­la eroon mankumismallista”

Purnausta vaalikoneista

Parin vuo­den välein har­mit­te­len vaa­likonei­ta. Ne ovat perin viih­teel­lisiä, mut­ta anta­vat käsiteltävistä asioista aivan väärän käsi­tyk­sen. Joskus yli kymme­nen vuot­ta sit­ten yksi vaa­likone luokit­teli min­ut eduskun­nan oikeis­to­laisim­mak­si kansane­dus­ta­jak­si ja toinen syvälle vasem­mis­toon kuu­lu­vak­si. Tuo oikeis­to­laisu­us joh­tui lähin­nä siitä, että kan­natin ympäristövero­ja ja vaa­likone kat­soi min­un kan­nat­ta­van vero­tuk­sen regres­si­ivisyyt­tä. Min­un kokon­aisu­u­teeni kuu­lui hait­tavero­jen väite­tyn regres­si­ivisyy­den kor­jaami­nen pienel­lä perus­tu­lol­la, mut­ta sitä ei voin­ut vas­tauk­sis­sa tietenkään antaa.

Näi­den kysymys­ten ongel­mana on, että ne tyh­men­tävät poli­ti­ikkaa ja supis­ta­vat mon­imutkaiset poli­it­tiset tavoit­teet korkein­taan kol­men sanan isku­lau­seisi­in, joiden perässä on huu­tomerk­ki. Maon Kiinas­sa puolue yrit­ti muut­taa kiinan kieltä yksinker­taisem­paan muo­toon, jol­loin sil­lä ei voin­ut esit­tää mitään mon­imutkaista. Jat­ka lukemista “Pur­naus­ta vaalikoneista”

Nelipäiväinen työviikko kaikille?

Bri­tan­ni­as­sa laa­jas­sa nelipäiväisen työvi­ikon kokeilus­sa on saavutet­tu Hesarin mukaan ällistyt­täviä tulok­sia. Neljässä päivässä saati­in yhtä paljon aikaa kuin viidessä. Mik­si emme siis tek­isi näin?

Tulok­ses­sa ei ole mitään ällistyt­tävää. Tuo on tiedet­ty kauan. Luo­vaa työtä har­va pystyy tekemään 40 tun­tia viikos­sa. Kos­ka työa­jan on olta­va tas­a­puolisu­u­den vuok­si yhtä pitkä kuin muil­la, lop­puaikaa varten on kek­sit­ty kok­ouk­set. Niin­pä kokeilus­sa tuot­tavu­us saati­in nouse­maan kar­si­mal­la esimerkik­si turhia kokouksia.

EK oli pan­nut laki­asi­ain­jo­hta­ja Markus Äimälän tyr­määmään ajatuk­sen nelipäiväis­es­tä työvi­ikos­ta. Voihan niitä turhia kok­ouk­sia kar­sia ilman työa­jan lyhen­tämistäkin. Hän ei tain­nut oival­taa, että ne kok­ouk­set tarvi­taan täyt­tämään se aika työa­jas­ta, jol­loin aja­tus ei oikein enää juokse. Voihan sen ajan tietysti myös somet­taa, jos on niin tärkeätä olla työ­paikalla, vaik­ka ei saa enää mitään aikaan. Jat­ka lukemista “Nelipäiväi­nen työvi­ikko kaikille?”

Huumepolitiikassa ei mitään uutta

Tör­mäsin 25 vuot­ta van­haan kir­joituk­seeni huumapoli­ti­ikas­ta, joka on julka­istu Suomen Kuvale­hden kolumn­i­na. Mikään ei ole muut­tunut 25 vuodessa. Olisin voin­ut julka­ista tämän tuoreena.

***

Suomen Kuvale­hti 24/1998

Huumemarkki­nat on tuhottava

Kovat huumeet ovat mon­en väärän häly­tyk­sen jäl­keen ihan oikeasti tulleet Suomeen.

Vaik­ka on järkyt­tävää kuun­nel­la äitiä, joka on menet­tänyt lapsen­sa huumeille, ter­veysongel­mat eivät ei ole huume­on­gel­man pahin puoli.

Jos kyse olisi vain kansan­ter­vey­destä, uno­htaisimme huumeet ja keskit­ty­isimme alko­ho­lion­gelmi­in. Suomes­sa on liki puoli miljoon­aa alko­holin suurku­lut­ta­jaa ja vuosit­tain alko­holi­sairauk­si­in kuolee tuhan­sia ihmisiä. Huumei­den kohdal­la luvut ovat noin pari pros­ent­tia tästä. Liiman hais­telu tekee aivoista selvää jälkeä, mut­ta ei syr­jäy­tyvien nuorten imp­pauk­ses­ta ole koskaan nous­sut saman­laista huu­toa kuin “varsi­nai­sista” huumeista. Jat­ka lukemista “Huume­poli­ti­ikas­sa ei mitään uutta”

Voiko koulushoppailua estää mitenkään?

Helsingis­sä on puh­jen­nut kiista pain­ote­tus­ta opetuk­ses­ta perusk­ouluis­sa. Pain­ote­tun opetuk­sen viralli­nen peruste on tukea eri alo­jen eri­ty­is­lah­jakkuuk­sia lähin­nä musi­ikissa, matem­ati­ikas­sa ja urheilussa.

Kos­ka viisaus läh­tee tosi­a­sioiden tun­nus­tamis­es­ta, pidän lähtöko­htana, että merkit­tävä moti­vaa­tio van­hem­mil­la pan­na lap­si pain­otet­tuun opetuk­seen on saa­da tälle mui­ta parem­paa ope­tus­ta mui­ta fik­sumpi­en oppi­laiden joukos­sa. Kysymys on siis koulushop­pailus­ta. Samas­sa tarkoituk­ses­sa val­i­taan lapselle jokin harv­inainen kieli, jota ei opete­ta hei­dän huonok­si olete­tus­sa lähikoulussaan.

Nyt Helsin­gin koulu­vi­ra­nomaiset ovat esit­täneet, että pain­otet­tu ope­tus tapah­tu­isi siten, että pain­otet­tuun opetuk­seen val­i­tut oli­si­vat muiden ainei­den kohdal­la samas­sa luokas­sa muiden kanssa, mut­ta saisi­vat eri ope­tus­ta tuos­sa pain­o­tu­saineessa ja vain siinä. Näin luokat eivät eriytyisi.

Menetetäänkö painotetun opetuksen tavoite?

Min­ua kiin­nos­taa tuo eriy­tymi­nen, mut­ta tarkastel­laan het­ki tuo­ta pain­ote­tun opetuk­sen tavoitet­ta, eli kehit­tää oppi­lai­ta siinä, mis­sä he ovat hyviä. Miten sen tässä kävisi? Jat­ka lukemista “Voiko koulushop­pailua estää mitenkään?”

Kunnioitettakoon HSL:n hinnoissa kuntien tahtoa.

HSL suun­nit­telee tar­if­fi­u­ud­is­tus­ta. Virkami­esten ja hei­dän teet­tämien­sä mielipi­de­tutkimusten mukaan myös asukkaiden enem­mistö kan­nat­taa seudulle tasa­tar­if­fia. Tasa­tar­if­fi tarkoit­taisi, että lyhyi­den matko­jen hin­nat nousi­si­vat ja pitkien matko­jen hin­nat lask­i­si­vat merkit­tävästi. Tämä lisäisi mallinnuk­sen mukaan joukkoli­iken­teen käyt­töä ja vähen­täisi henkilöau­toli­iken­teen käyt­töä. Eikö se kuu­losta hyvältä?

Pienenä miinuk­se­na kuitenkin on, että Helsingis­sä joukkoli­iken­teen käyt­tö vähenisi.

Näin siis HSL:n mallinnuk­sen mukaan.

Min­un käsit­tääk­seni asia ei ole näin yksinker­tainen. Jat­ka lukemista “Kun­nioitet­takoon HSL:n hin­nois­sa kun­tien tahtoa.”

Mietteitä kaupan lakosta

En viitsinyt tästä kir­joit­taa niin kauan kuin lakko oli pääl­lä. Nyt voi kysymyk­seni esit­tää. Kau­pan lakos­ta oli hait­taa ja harmia työn­tek­i­jöille, mut­ta oliko siitä taloudel­lista hait­taa kauppiaille?

Väit­täisin, ettei juuri mitään jäänyt osta­mat­ta. Osa ostok­sista aikaistet­ti­in, osaa myöhen­net­ti­in, joitakin herä­teostok­sia jäi ehkä lop­ullis­es­ti tekemät­tä, mut­ta sitä vas­taan kaup­pi­aat vält­tyivät kah­den päivän palkan mak­sul­ta. Jotkut City­mar­ketit menet­tivät asi­akkai­ta pienem­mil­lä kaupoille. S‑ryhmän osalta Pris­mo­jen mene­tyk­setkään eivät olleet tap­pio, kos­ka Ale­pois­sa samoista tuot­teista mak­set­ti­in enemmän.

Täl­lä ker­taa olisin halun­nut, että myyjät oli­si­vat saa­neet halu­a­mansa 200 euron palkanko­ro­tuk­sen. Kan­natan pieniä tulo­ero­ja. Olen kuitenkin yleen­sä olen sanonut, ettei alimpia palkko­ja kan­na­ta korot­taa, kos­ka se vain vähen­tää työ­paikko­ja. Parem­pi on tukea pieni­palkkaisia tulon­si­ir­roin. Kau­pan tilanne on kuitenkin eri­lainen, kos­ka kau­pat ovat välttämättömyys.

Kyl­lä palkanko­ro­tuk­set kau­pan alal­lakin vähen­tävät työ­paikko­ja. Parem­mat palkat tuo­vat esimerkik­si enem­män itsepa­lvelukas­so­ja, mut­ta se on vain hyvä. Elämme työvoima­pu­lan aikaa. Jos kaup­pa selviää tavaroiden jake­lute­htävästään vähem­mäl­lä työvoimal­la, se on vain hyvä kansan­talouden kannalta.

Tärkeämpi peruste min­ul­la kuitenkin on se, että kan­nat­taisi vai­heit­tain valmis­tau­tua siihen työ­paikko­jen rom­ah­duk­seen, joka seu­raa automaat­tikas­so­jen läpimur­rosta. En tarkoi­ta itsepa­lvelukas­so­ja vaan sitä, että kas­san muo­dostaa port­ti, jon­ka läpi ostoskär­ryt aja­vat. Automatik­ka skan­naa kär­ryn sisäl­lön ja laskut­taa sen asi­akkaan tililtä. Kun tämä teknolo­gia on valmis, sen monist­a­mi­nen on hal­paa ja sik­si se tulee yhdel­lä rysäyk­sel­lä. Suomes­sa on paljon enem­män kau­pan kas­soil­la työtä teke­viä kuin maanviljelijöitä.

Sotavuosina syntyneiden outo kuolleisuus

Kat­selin kuolleisu­u­den kehi­tys­tä ikälu­okit­tain. Innoituk­sen tähän oli antanut Uuden Suomen artikke­li, jos­sa oli taulukoitu kuolleisu­ut­ta ikälu­okit­tain lukumäärinä vuodes­ta 2005, mut­ta ei ollut suh­teutet­tu kuolleit­ten määrää ikälu­okan kokoon. Laskin kuole­man­riskin vuosit­tain kullekin ikälu­okalle promilleina. Valitet­tavasti vuo­den 2022 kuolleisu­ut­ta ikälu­okit­tain Tilas­tokeskus ei ole vielä julkaissut, joten jän­nit­tävin asia jäi puut­tumaan. Uudel­la Suomel­la luvut oli­vat kuitenkin karkeam­mal­la ikäluokituksella

Piirsin kuvan. Silmään pisti outo sään­nön­mukaisu­us. Jat­ka lukemista “Sotavu­osi­na syn­tynei­den outo kuolleisuus”